104. Vallankumous ei pysähdy!

Tänä aamuna sain surukseni todeta, että Venezuelan presidentti, Hugo Chavez, on kuollut. Nyt Venezuela on astunut epävarmaan aikaan, eikä kukaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Toivoa vain sopii, että maa jatkaa edelleen valitsemallaan tiellä huolimatta räksyttävistä pahaa tahtovista tahoista ja heidän puudeleistaan. Venezuela (Bolivian ja muutaman muun edistyksellisen eteläamerikkalaisen maan tavoin) on näyttänyt hyvää esimerkkiä siitä, mitä oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo tarkoittaa. Kukaan ei voi kiistää sitä, etteikö köyhien olot Hugo Chavezin kaudella olisi kohentuneet. Mutta sehän ei tietenkään kiinnosta niitä kolonialistisia tahoja (ja heidän puolustajiaan), joiden järkiajattelun rahaa takova uusliberalismi on sumentanut. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet eivät mahdu samaan lauseeseen kapitalismin kanssa. 

Toivon todella, että Venezuelassa ei toisteta historiallisia virheitä ja palata kapitalistien kuoleman syleilyyn. Obaman suulla USA:n uusliberalistiset mahtimiehet ovat kylmästi todenneet, että haastavat ajat odottavat venezuelalaisia (IMF:n tai muun vastaavan uhkaus?). Lisäksi hoetaan sitä samaa oikeistolaista ideologista höttöä, jonka mukaan ollaan sitouduttu tukemaan maan demokratian, oikeusturvan ja ihmisoikeuksien (ja se mitä ei sanota: vapaiden markkinoiden uudelleenistutusta Venezuelan maaperään) kehittymistä. Suomessakin tietyt tahot varmasti iloitsevat, kun maailmassa on taas "yksi vasemmistolainen diktaattori" (ei se diktatuuri sinänsä, vaan se vasemmistolaisuus) vähemmän. Ne Chavezin vihaajat (joiden järjen valoa ei uusliberalismi ole vielä sumentanut) voisivat silmien avaamisen jälkeen hieman opiskella Venezuelan historiaa ja tarkkailla myös vaikkapa nyky-Suomea, jossa uusliberalismi ratsastaa valtoimenaan (tehden Suomesta talousmaailman rengin). Varoitan, se on todella rumaa ja häijyä katseltavaa ja voi parhaimmassa tapauksessa aiheuttaa suuttumusta sorrettujen puolesta (edellyttäen siis, että asianomainen henkilö ei tosiaan ole täysin ulkoistanut ajatteluaan uusliberalistisille ajatusmuodoille ja argumenteille).

Jo tammikuussa Kolumbiassa ollessani huomasin, kuinka paikallisilla televisiokanavilla spekuloitiin jopa päiväkausia Venezuelan entisen presidentin, Hugo Chavezin terveydestä. Sama spekulointi oli toki meneillään ympäri maailman. Muun muassa Yhdysvalloissa ja Suomessa (maissa, joissa tavallista kansaa kurjistava markkinadiktatuuri on täysin valloillaan) oikeistolaiset piirit (nuo rationaalisen järjen edustajat) spekuloivat jo tuolloin varsin avoimesti Chavezin jälkeistä aikaa. Tavallista kansaa ja vasemmistoa ideologisessa sielussaan halveksivien rationaalisen järjen edustajien salaisina ja avoimina toiveina ovat olleet Hugo Chavezin kuolema tai vähintäänkin vetäytyminen. Siten päästäisiin avaamaan markkinat, tuhoamaan tasa-arvo ja sivistys, ja tekemään maasta USA:n ja monikansallisten suuryritysten vasalli. Moni oikeistolainen näkee myös märkiä unia siitä, kuinka Kuubasta tulee jälleen kapitalistinen maa (="Karibian porttola"). Sitä odotellessa on rationaalisten ideologiattomien tahojen tyydyttävä esimerkiksi Suomeen, pohjolan porttolaan.

Hugo Chavezin terveydentila on siis ollut pohdinnan aiheena jo kauan aikaa. Jo vuodesta 2010 lähtien, kun Hugo Chavezilla todettiin olevan vaikealaatuinen syöpä. Sairaus osoittautui jo tuolloin vaikeaksi voitettavaksi ja ristiriitaiset tiedot presidentin terveydentilasta herättivät hämmennystä. Hugo Chavez oli käynyt monia kertoja Kuubassa hoidattamassa itseään. Kuubassa onkin tunnetusti varsin hyvä (ja tasa-arvoinen) terveydenhuoltojärjestelmä huolimatta USA:n asettamasta ideologiaan perustuvasta kauppasaarrosta. Aina ajoittain Hugo Chavezia lähellä olevat tahot (esimerkiksi varapresidentti Nicolás Maduro) olivat vakuutelleet "comandanten" voivan hyvin. Toisaalta taas Venezuelassa oppositio oli vaatinut täsmällisiä tietoja Hugo Chavezin terveydestä. Venezuelassa tilanne olikin jo silloin poikkeuksellisen jännittynyt. Oppositio oli kyseenalaistanut Hugo Chavezin mahdollisuudet toimia presidenttinä sairastellessaan. Oppositio saikin tästä lisää bensaa liekkeihinsä ja anti-Chavez -mielenosoituksiinsa, kun taas "chavistat" järjestivät omia mielenosoituksiaan presidenttinsä tueksi.

Hugo Chavez herätti maassaan ja maailmalla ristiriitaisia mielipiteitä. Jokaisella politiikkaa ja maailman tapahtumia edes vähän seuraavalla lienee hänestä mielipide. Toisten mielestä hän oli kansan mies, niitä harvoja, jotka olivat kiinnostuneet tavallisesta kansasta ja ainakin yrittivät auttaa heitä parhaansa mukaan. Sosiaalisia ohjelmia ollaan toteutettu tuossa varsin toimivassa systeemissä. Lukutaito on nousussa, koulutus on varmasti tasa-arvoisempaa (kuin, mitä se olisi vapaiden markkinoiden hallitsemassa mallissa) ja kaikkein köyhimpien ihmisten sanotaan hyötyneen Chavezin valtakaudesta. Vastustajat eivät Hugo Chavezille lämpene. Heidän mielestään Hugo Chavezin kaudella toteutetut sosiaaliset uudistukset ovat populismia (!!!!). Niin... Nykyisinhän kaikenlainen tavallisen kansan puolesta puhuminen ja itsenäisyyden korostaminen on populismia (tai äärivasemmistolaisuutta).

Hugo Chavezia ollaan syytetty epädemokraattisuudesta. On väitetty, että hänen kaudellaan sananvapautta on rajoitettu. Häntä ollaan syytetty muun muassa median vapauden rajoittamisesta, huonosta matikkapäästä ja anti-amerikkalaisesta asenteesta. Chavez onkin arvostellut muun muassa Yhdysvaltain entistä presidenttiä George.W.Bushia varsin värikkäin sanakääntein. Itse uskon, että esimerkiksi syytökset median vapauden rajoittamisesta ovat kuitenkin voimakkaasti liioiteltuja. Skisma Hugo Chavezin ja yksityisen median (monesti pro-kapitalistisesta ja roskaviihteellisestä aineksesta koostuva) välillä johtui siitä, ettei presidentti halunnut uusia lähetystoimilupia. Johtuuko se sitten yksityisen median verofobisuudesta ja osallisuudesta vuoden 2002 vallankaappausyritykseen, mene ja tiedä. Joka tapauksessa en hirveän luotettavina näitä pro-kapitalistisista "älyköistä" koostuvia oppositiovoimia pitäisi. Ei tule myöskään unohtaa, että Chavezin kaudella panostettiin vaihtoehtoisen median tukemiseen, joka ei länteä kumartele. Kanava Telesur (joka pyrkii käsittelemään Etelä-Amerikkaa nimen omaan Etelä-Amerikan asukkaiden näkökulmasta ja maailmaa objektiivisemmin, kuin länsimedia) käy tästä loistavana esimerkkinä.

Ennen Chavezia Venezuelassa nähtiin monia diktatuureja ja oikeistolaisia hallituksia. Oikeistolainen ylivalta huipentui vuoden 1989 teurastukseen. Teurastuksen toimeenpanija oli Venezuelan entinen presidentti, Carlos Andrés Pérez, joka alussa vaikutti hyvinkin vasemmistolaiselta. Ainakin vasemmistolaisemmalta, kuin edeltäjänsä. Hän esimerkiksi kansallisti öljy-yhtiön, vastusti Augusto Pinochetin diktatuuria ja tuki Espanjan demokratisaatiota. Häntä kuitenkin syytettiin muun muassa korruptiosta. Hän myös liittoutui IMF:n kanssa huolimatta hänen toista kautta edeltäneestä populistisesta "anti-IMF"-kampanjasta. Pérez aloitti toisella kaudellaan maassaan mittavat uusliberalistiset toimet, juuri kuten IMF ja "Washingtonin konsensus" halusi ja vähän enemmänkin. Luonnollisesti tästä kansankurjistamisesta seurasi se, että kansa marssi kaduille vastustaen kyseistä äärikapitalistista politiikkaa, joka tähtäsi köyhien aseman huonontamiseen entisestään. Kansan mitta täyttyi ja Venezuelan pääkaupunki, Caracas, näki hyvin vakavia mellakoita. Presidentti Carlos Andrés Pérez kutsui armeijan hätiin, joka lopettikin mellakat, verisesti. 3000 ihmisen sanotaan kuolleen pääasiassa armeijan toimesta väkivaltaisissa mielenosoituksissa, jotka saivat nimekseen "caracazo".

Pérezin kaudella toteutettiin myös vallankaappausyrityksiä, joiden toimeenpanija oli nykyinen presidentti, Hugo Chavez. Lopulta Pérez joutui astumaan syrjään korruptiosyytösten vuoksi. Hänet korvasi Rafael Caldera, joka alistui IMF:n orjuuteen niin ikään. Hänet tunnetaan myös vallankaappausta Pérezin kaudella suunnitelleiden armahduksesta. Rafael Calderaa seurasi Hugo Chavez. Hugo Chavez nousi presidentiksi vuonna 1999.

Vuodesta 1999 lähtien voidaan rehellisesti sanoa, että kaikkein köyhimmille on annettu omanarvontunto. Lukutaidon yleistyminen ja muutamat muut sosiaaliset ohjelmat puhukoot puolestaan. Hugo Chavez selvisi myös vuoden 2002 vallankaappausyrityksestä ja oikeistolaisten vastavoimien harjoittamista mustamaalaus -kampanjoista. Nyt Hugo Chavezin matka on tullut tiensä päähän. Toivon, että venezuelalaiset eivät lannistu näinä vaikeina aikoina, vaan jatkavat vasemmistolaisen vaihtoehdon tarjoamista alueella, jossa uusliberalistinen diktatuuri on kurittanut kansaa. Se, että nousevan alueen asukkaat uskaltavat olla eri mieltä alati vajoavien alueiden (läntinen Eurooppa, USA) ei tee heistä diktatuurin kannattajia. Hugo Chavez ei tietenkään ollut täydellinen johtaja. Hänen kaudellaan väkivalta on lisääntynyt ja Venezuela on kahtia jakautunut maa, jossa tunnelma on ollut kireä jo jonkin aikaa. Hugo Chavez oli kuitenkin mielestäni paras mahdollinen vaihtoehto verrattuna esimerkiksi monen muun maailman (myös Suomen) uusliberalistisiin johtajiin, joita ei kiinnosta edes se "vähä", mitä Chavezin kaudella ollaan tehty.

Nyt ei ole lannistumisen aika. Tulee jatkaa samalla tiellä aina voittoon asti. Matkalla saattaa tulla kaatumisia, uhreja ja kiviä kenkään, mutta ne saavat olla korkeintaan hidasteina. Juna jatkakoon kääntymistä vasemmalle oikeistolaisten jäädessä asemalle. Vallankumouksen jatkuminen ei saa eikä voi olla vain yhdestä ihmisestä kiinni. Muuten homma menee henkilöpalvonnaksi ja vallankumoukselle voidaan heittää hyvästit jälleen kerran. On surtava ja otettava osaa suruun, mutta valmistauduttava samalla tukemaan Hugo Chavezin seuraajaa, Nicolás Maduroa, joka jatkakoon vallankumouksen linjoilla peräänantamattomasti. Tämän lisäksi ei tule unohtaa yksilön oman henkilökohtaisen panoksen tärkeyttä. Ei antautumista länsimaiselle kolonialismille ja pääomavirroille! Näyttäkää meille suomalaisille mallia, jotta mekin lopulta huomaisimme, että vaihtoehtoja on, vaikka talousmaailmaa lobbaavat päättävät tahot meille muuta hokevat. Aina voittoon asti!


EDIT: Toivon myös malttia Chavezin kannattajilta. Vaikka asioista ollaan eri mieltä, ei väkivalta missään tapauksessa ole suotavaa. Ei edes uusliberalisteja ja aynrandylaisia kohtaan. Oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa ei voi nyrkein vaatia. Sehän olisi muutoin sama, kuin tuettaisiin USA:n sotaretkiä "demokratian" puolesta.


LISÄYS: Oli muuten harvinaisen hyvää pohdintaa Kansan Uutisten paperisessa versiossa liittyen Hugo Chavezin kuolemaan. Kyseisessä Kansan Uutisten artikkelissa pohdittiin lopuksi sitä, kuinka Venezuela on nykyisin Hugo Chavezin jälkeen kahtia jakautuneempi, kuin ennen häntä. Entäpä jos onkin tosiaan niin, että nykyisin Venezuelan köyhät ovat vain saaneet omanarvontuntonsa takaisin ja uskaltavat pitää enemmän ääntä, kun ennen he olivat näkymättömiä uusliberalistisessa uuskolonialismista kärsivässä maassa. Paremmin en olisi itse osannut pohdiskella! Epäideologiset kapitalistithan haluavatkin, että köyhät olisivat näkymättömiä ja poissa heidän tieltään likaamasta  uutuuttaan kiilteleviä kenkiä. Nyt vaan Suomen vähäosaiset liikkeelle!

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla

103. Tasapuolisuuden puolesta (0sa 2)

Etelä-Kymessä ei luennoida keskiviikkona. Poliisien vaatimukset ylittivät Vasemmistonuorten (ja niin kyllä jollakin tapaa meikäläisenkin) ymmärryksen. Oikeusoppineetkin ovat ymmällään. Poliisille ei kelvanneet tavalliset järkkärit, jotka olisivat Kotkassa pidettävää keskustelutilaisuutta turvanneet. Tämän lisäksi poliisi edellytti, että tilaisuutta varten oltaisi järjestetty pelastussuunnitelma 14 päivää ennen järjestettävää Äärioikeisto Suomessa -tilaisuutta. 10 päivää oli liian lyhyt varoitusaika. Ilmeisesti halutaan olla erityisen varautuneita sen suhteen, että joku paikallinen patriootti päättäisi tehdä "Jyväskylät".

Kenties ajoittain parjattu poliisi halusi osoittaa olevansa noheva ja särmä. Halutaan viestittää, että poliisissa todella kannetaan huolta kansalaisten ja tilaisuuden järjestäjien puolesta. Joku voisi kuitenkin sanoa, että näillä varotoimenpiteillä kaikki ("ääri")vasemmistolaisten järjestämät tilaisuudet vetävät puoleensa ongelmia ja ongelmatapauksia. Halutaanko tässä sittenkin viestittää, että kaikki vasemmistolaisten järjestämät tilaisuudet ovat vaarallisia ja ne tulisi oikeastaan kaikki kieltää? Näin varmastikin ajattelevat (muiden, kuin oikeamielisten) sananvapautta halveksivat patriootit ja käsitteitä tahallaan sekoittavat ideologiset keskustaoikeistolaiset ja uusliberalistiset kapitaalifiilit, jotka myös haaveilevat hippien pamputuksista järjellään ajattelevat rationaaliset ideologiattomuuden puolustajat. Nämä "epäideologiset" tahot ovat muuten läheistä sukua niille muinaisille lapualaisille (jotka tunkivat maltillisen ja myös konformistisen vasemmiston samaan kategoriaan kommunistien kanssa) sekä heidän äänekkäille ja hiljaisille tukijoilleen.

Oli miten oli, kansallissosialistit ovat saavuttaneet erävoiton vasemmistosta ja demokratiasta. Tilaisuuden peruuntumista voidaan pitää selkeänä viestinä, joka rohkaisee patriootteja hyökkäämään kaikkiin vasemmistolaisiin tilaisuuksiin. En halua uskoa, että poliisi tarkoituksella hankaloittaa vasemmistolaisten oikeutta sananvapauteen. Patriootit voivat kuitenkin tästä tapauksesta rohkaistuneena aiheuttaa lisää paniikkia ja kaaosta vasemmistolaisten järjestämissä tilaisuuksissa luottaen siihen, että poliisi (kenties tahtomattaan) hankaloittaa vasemmistolaista toimintaa, joka (pahimmassa tapauksessa) johtaa lopulta vasemmistolaisten äänien vaikenemiseen. Poliisissa olisi hyvä ottaa tämäkin näkökulma tulkittavaksi.

Toivottavasti peruuntuminen jää ainutkertaiseksi. Jos vastaavanlaiset peruutukset tulevat kuitenkin lisääntymään, en itse näe muuta vaihtoehtoa, kuin vasemmistolaisten poliisivoimien perustamisen. Kataisen hallitukselle uskollisten poliisivoimien ja järjestyksenvalvojien puute ei saa olla tekosyynä demokratian rajoittamiselle. Vasemmistolaiset poliisivoimat ajaisivat saman asian, kuin viralliset lainvalvojat. Tuotaisiin turvaa siinä missä viralliset tahot eivät sitä kykene tuomaan. Siinä on sitten turha hurskastella tyyliin: "olihan niilläkin teleskooppipamput ja muut aseet". Tai ainahan sitä voi suutaan piestä. Oikeistolainen on aina oikeistolainen. Samalla mitalla voidaan sitten täällä vasemmalla laidalla hurskastella takaisin kodinturva- ja maakuntajoukoista, kyläpartioista sekä oikeistolaisesta asenteellisuudesta, joka vähättelee (ääri)oikeistolaista väkivaltaa ja paisuttelee vasemmistolaisten väkivaltaa.

Missä muuten viipyvät natsilait? Eivätkö patrioottien teot puhu jo puolestaan? Eikö ihan tasapuolisuuden vuoksi voitaisi kieltää natsistiset järjestöt siinä missä kommunistiset järjestöt kiellettiin viime vuosisadoilla? Tulisiko myös ihan läpällä ja kännissä harkita itää halveksivien länsimielisten ja patrioottien muiluttamista länsirajalle? Muinaisia lapualaisia mukaillen: täällä on jo tarpeeksi pilkattu kaikkien ihmisten tasa-arvoista Jumalaa, harjoitettu epäisänmaallista toimintaa leikkaamalla vähäosaisilta (samalla, kun lapioidaan rahaa ulkomaisille pankeille) ja halvennettu demokraattista isänmaata kieltämällä tietyistä asioista puhuminen (kuten Äärioikeisto Suomessa -tilaisuus on osoittanut) ja ajamalla Suomi liittovaltioon, nyt se leikki loppuu tähän kerta kaikkiaan!

Tasapuolisuutta jälleen odotellessa voin vain todeta ja tokaista, että onneksi on olemassa mielikuvitus ja... älä ota oikeistolaista vakavasti! 

Natsi hymyilee komeammin, kuin Naantalin aurinko kuultuaan Kotkan Äärioikeisto Suomessa -tilaisuuden peruuntumisesta

Pekka Himanen ja Jyrki Katainen filosofioivat

Free Kurdistan!

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla

102. Kapitalismin todellisuus

En suosittele nykyisin seuraamaan metsästäjä-(rahan)keräilijä-Kataisen, Suomen kuuluisimman Obama-fanin; Urpilaisen, älyministeri Stubbin, ketjupolttaja Häkämiehen tai yleensä kenenkään nykyisen määräävässä asemassa olevan julkisia puheenvuoroja. Tulee vaan paha ja turhautunut olo jälkeen päin, kun huomaa, että ajan olisi voinut käyttää paremminkin, kuin, anteeksi ruotsini, tyhjäpäisen paskapuheen kuuntelemiseen. Onko kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka tyhjyyttään kumisevia nykyisten vaikuttajien puheet ovat?  Joku, joka on vähänkin seurannut dokumentteja esimerkiksi Brysselin lobbareista (ja yleensäkin on tietoinen siitä, kuinka rahamaailma tosiasiassa hallitsee politiikkaa), ei varmaankaan enää purematta niele Suomen nukkehallituksen jäsenien ja rahamaailman lobbareiden puheenvuoroja. Itse asiassa nuo samoja ulkoa opeteltuja lauseenparsia ja korulauseita uutisissa ja erilaisissa ajankohtaisohjelmissa hokevat tyhjänpuhujat voisi korvata puhuvilla päillä. Idea olisi sama, kuin tv-chateissa; katsojat lähettelisivät tekstiviestejä, joita puhuvat päät sitten lukisivat. Ne "tjtjtjtj"-viestit olisivat paljon laadukkaampia, kuin nykyisten puoskaripoliitikkojemme toistelemat homehtuneet fraasit työllisyydestä ja talouskasvusta. Kuultu jo, haloo! Vaihtakaa nyt edes levyä!

Oikeastaan, näin vuokratyömallin aikakaudella, poliitikon ammatin voisi aivan hyvin tuoda vuokratyömallin alaisuuteen. Kuka tahansa tavallinen vuokratyöntekijä osaisi neuvotella Suomen kannalta surkeita EU-sopimuksia ja nöyrästi totella rahamaailman määräyksiä siinä missä nykyiset ammattipoliitikot. Nyt varamiespalvelut, baronat ja workpowerit mainostamaan vuokrapoliitikon paikkoja. Kelatkaa, "haetaan pääministeriä, valtiovarainministeriä ja elinkeinoministeriä TTK- (tarvittaessa työhön kutsuttavaan) työsuhteeseen"! Nykyiset ammattipolitiikot menkööt kaikki sinne Lääketeollisuus-yhdistykseen, Hiihtoliittoon, Veikkaukseen, Elinkeinoelämän Keskusliittoon, Harvardin yliopistoon, Brysseliin, Caymansaarille tai muualle, missä pysyvät virat ja leppoisat eläkepäivät ovat taattuja.

Vuokratyöpoliitikkojen työmarkkinoita odotellessa on vain hyväksyttävä vallitsevat olosuhteet ja ehdottomasti sisäistettävä se, että elämme demokratiassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Tämän tosiasian kritisoiminen olisi riittävä peruste hullun papereille. Hoitoon vaan (vaikkakin säästösyistä johtuen ala-arvoiseen sellaiseen) kaikki sellaiset salaliittoteoreetikot ja hörhökriitikot. Ettekö tajua, että elämme Shangri-Lassa? Nykyisin on myös ehdotonta ymmärtää se, että demokratia ei ole demokratia ilman markkinoita, jotka ovat vapaita tai mahdollisimman vähän rajoitettuja. Ne, jotka eivät ole omaksuneet vapaiden markkinoiden ideologiaa, ovat hirveitä sosialisteja, impivaaralaisia, muslimeja tai intiaani-hippejä, joiden pelkkä olemassaolo uhkaa ra(u)haa rakastavaa länsimaailmaa. Vapaat markkinat tuovat vapautta ja vaurautta. Vapaat markkinat tuovat valoa pimeyteen (kuten enkelit paimenille aikoinaan). Samalta viivaltakin me kaikki lähdetään (juu, täydellisessä anarkismissa ja juoksukisoissa).

On huvittavaa, että kapitalismi vapaine markkinoineen laitetaan samaan lauseeseen demokratian kanssa. Kapitalismia (siis sitä kapitalismia, jonka edut rajoittuvat valkoiseen kristittyyn/ateistiseen eurooppalaiseen herrarotuun) vaaditaan myös silloin, kun haetaan EU-jäsenyyttä.

  
Membership criteria – Who can join?


The Treaty on the European Union states that any European country may apply for membership if it respects the democratic values of the EU and is committed to promoting them.
The first step is for the country to meet the key criteria for accession. These were defined at the European Council in Copenhagen in 1993 and are hence referred to as 'Copenhagen criteria'. Countries wishing to join need to have:

• stable institutions guaranteeing democracy, the rule of law, human rights and respect for and protection of minorities;
• a functioning market economy and the capacity to cope with competition and market forces in the EU;
• the ability to take on and implement effectively the obligations of membership, including adherence to the aims of political, economic and monetary union.

No se onkin sitä EU-kapitalismia. Joka tapauksessa ainakin Euroopan sisällä yleisestikin on toteutettava kapitalismia. Kyllä ne kehitysmaatkin jonkinlaista kapitalismia toteuttavat, kunhan vaan älyävät alistua antaen suuryritysten tulla mailleen ryöstämään mineraaleja ja pitämään paikallisia kurissa ratsupiiskan ja musketin kera. Niin ja sama juttu pitäisi tapahtua myös Suomessa. On jo korkea aika, että joillekin kelpaa tää kova ja karu maaperä. Sehän on vaan hyvä juttu, että muut hoitavat sen omalla kustannuksellaan. Hyvä, kun joku ne poimii sieltä maaperästä makaamasta ja ehkä tiputtelevat kuormasta vahingossa murusia. Se on kapitalismia kato, vapaa maailma! Ei mitään Moralesin ja Tsavetsin sosialismia tänne!

Kapitalismia on se, että vahvimmat ja nopeimmat vievät sen, minkä tulisi kuulua kaikille. Se, mikä on iät ja ajat ollut olemassa (jo ennen nykyisiä kulttuureja ja ihmistä), onkin yht'äkkiä jonkun omaisuutta, johon muilla ei ole oikeutta. Pian me suomalaisetkin saamme tuijottaa pyssyjen piippuihin liikkuessamme yht'äkkiä jonkun yksityisillä mailla. Sitä varmaan pitäis alkaa ostamaan metsää omaan käyttöön. Ja ilmaa! Niin, ettette perkeleet tule saastuttamaan mun omaa ilmatilaani! Pitäisi vielä varmuuden vuoksi kysyä joltain varuskunnalta ilmatorjuntaohjusta saastuttavien koneiden varalta. Oman metsän vois vielä miinoittaa siten, etteivät seikkailijat ja urbaanit juntit riehu ja samoile mun metsissä. Rajoittamaton kapitalismi, mun metsä ja ilmatila, mun säännöt!

Ideologiattomuuden kannattajat unohtavat yhden tärkeän asian, kun he vauhkoavat kapitalismista ja demokratiasta samassa lauseessa. Kapitalismi on ristiriidassa demokratian kanssa siitä syystä, että se tarjoaa oikeutta inhimilliseen elämään vain niille, joilla on rahaa. Vapaa-aikaan ovat oikeutettuja vain ne, joilla on kapitaalia tileillä lepäämässä. Vapaa-aika on näinä villin kapitalismin vuosina porvarillistunut hyvin paljon ja se näkyy kaduilla kävellessä hyvin usein. Esimerkki George Orwellin kirjasta "Katalonia, Katalonia", jossa kuvaillaan Barcelonan porvarillista ilmapiiriä Espanjan sisällissodan aikoina, käy tähän loistavasti (kenties hieman äärimmilleen vietynä). Suomi on täynnä porvarillisia kaupunkeja, joissa porvarilliseen makuun ollaan panostettu kiitettävästi. Kaipa sitä pitäisi alemman luokan kehitellä itselleen omaa ei-kaupallista vapaa-aikaa.

Hyvänä alkuna voisi olla se, että esimerkiksi porvarillisen urheilun vastapainoksi ja luokkatietoisuuden osoitukseksi perustettaisiin yhä näkyvämmin todellisia 2000-luvun työväen seuroja TUL:n rinnalle. On aika, näin kapitalistisella 2000-luvulla, tuoda voimakkaammin ja äänekkäämmin esille sellaista urheilua, jossa voittaminen tai yksilön omien taitojen korostaminen ei ole itseisarvo. Ainakin sellainen aito työväen (paremminkin vähäosaisten) urheilu olisi puhtaampaa, kuin porvarillinen. Kapitalistisessa yhteiskunnassamme, opimme nimittäin jo lapsesta saakka himoamaan voittoja (maaleja, ykkössijoja, paalupaikkoja jne.). Porvarillisessa joukkueurheilussa jo junnuliigoissa päihin taotaan, että joukkueen on voitettava. Surkeat yksilöt laitetaan vilttiketjuun. Vain valioyksilöt ovat etuoikeutettuja edustamaan kansallista urheiluamme maailmalla. Paineet on kovat. Sponsorit ynnä muut rahoittajat hääräävät ja määräävät taustalla. Voitto hinnalla, millä hyvänsä. Muuten ei rahaa tipu. 

Tässä ajaudutaankin helposti samoihin kikkoihin, joita halveksitussa DDR:ssä usein käytettiin. Doping on saanut ihmeitä aikaan niin idässä kuin lännessäkin. Onkin mielenkiintoista, että meilläkin päin, jossa puhtaan urheilun käsite on osoittautumassa kyseenalaiseksi, vitsaillaan itäsaksalaisista urheilijoista. Pata kattilaa soimaa ja niin edelleen. Usein myös vaikuttaa kasvavassa määrin siltä, että mainostajilla on suurissa urheilukisoissa suurempi rooli, kuin itse urheilulla. Sen saimme huomata viimeistään Lontoon olympialaisissa.

On miljoonia vahvoja todisteita sille, ettei kapitalistinen yhteiskunta ole sama, kuin demokraattinen ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Kiinalainen malli kelpaa paatuneemmallekin kapitalistille. Kiina olkoon todisteena siitä, ettei kapitalismi tarvitse demokratiaa. Kapitalistit mielellään myös käyvät kauppaa diktatuurien kanssa. Asekauppakin on osa kapitalismia (raadollisimmillaan), eikä kapitalismi tunne moraalia. Siksi onkin moraalitonta tunkea kapitalismi samaan lauseeseen demokratian kanssa ja vaatia rajoittamattomia markkinoita, joita yövartijavaltion suojelee. Yhdysvallat taas olkoon esimerkkinä siitä, ettei kapitalismi ole sama asia, kuin tasa-arvo. Se, että on teoriassa tasa-arvoinen ei aina tule vastaan käytännössä ja oikeassa elämässä. Kyselkää lukemattomilta amerikkalaisilta vähäosaisilta, jotka haaveilevat laadukkaasta terveydenhuollosta tai hyvästä koulutuksesta lapselleen.

Eiköhän olisi jo aika herätä niistä aamukahvin ja pullan tuoksuisista mielikuvien täyttämistä unista. Se, että äänestää Kokoomusta, ei tuo sinua yhtään lähemmäksi heikäläisiä (ellet ole rahamiehiä tai naisia). Kommunisti- ja vasemmistokriitikoiden on hyvä muistaa kommunisteja ja vasemmistolaisia haukkuessaan, että epäisänmaallisuudesta ei kannata väärää puuta haukkua. Haukkukaa mieluiten niitä erilaisuuden ja monimuotoisuuden vihaajia, joiden tarkoituksena on liata nationalismin käsite. Haukkukaa niitä tahoja, jotka ovat olleet myymässä maatamme saksalaisille viime vuosisadan alussa ja ovat nyt myymässä maatamme uusfrankeille ja kasvottomalle pääomalle. Kapitalistisen demokratian ja tasa-arvon ihanuus ja kauneus on jo nähty. Kapitalismia ei myökään voi hioa ihmiskasvoiseksi. Kapitalismi ei muutu miksikään, kun sitä hieman "tuunataan" söpöksi ja viattomaksi. Kapitalismia oli kiva kokeilla, nyt on aika jättää se historiaan, potkia keskustaoikeistolaiset agentit Vasemmistoliiton kasvojen kohottajat ja "modernisoijat" ulos ja alkaa vaatia todellista, vasemmistolaisempaa demokratiaa aidolla vasemmisto-oppositiolla. Vaadin Forssan uusintaa vuonna 2013. Vaadin todellista tasa-arvoa!

Nyt muuten, kun Pohjois-Koreasta ja ydinaseista taas vaihteeksi meuhkataan, unohdetaan jälleen eräs asia. Tosiasiassa ydinaseita ihmisiä vastaan on käyttänyt toistaiseksi vain ja ainoastaan Yhdysvallat. En sen enempää halua tässä käsitellä kyseistä räikeää sotarikosta. On kuitenkin jotenkin huvittavaa, että erityisesti nuo ideologiattomuutta korostavat tahot ovat aina vauhkonneet enemmän niistä, jotka mahdollisesti käyttävät ydinaseita tulevaisuudessa, kuin niistä, jotka niitä ovat jo käyttäneet. Harvemmin sitä USA:ta ainakaan tästä muistutetaan muualla, kuin punaisten paholaisten parissa. Aina Kuuba, Venezuela, Iran ja Pohjois-Korea sitä. Aina anarkomarxistiäärivassarivihreät tätä. Että sellaista tasapuolisuutta ja monipuolisuutta näiltä objektiivisilta sediltä ja tädeiltä taas tällä kertaa.

EU:n pohjoisen osavaltion diktaattori Ville ”Berlusconi” Niinistö (lukuisten kauneusleikkausten ja syväjäädytysten jälkeen hyvin säilyneenä vuonna 2100) ei näe tarpeellisena sitä, että kansanäänestyksiä harrastetaan liian tiheään. Ehkäpä vuonna 2994 voidaan miettiä asiaa uudestaan.

Myöskin Carl Haglund (mies, jolla on visioita) pitää EU-jäsenyyttä peruuttamattomana valintana

Sauli Niinistössä on ainesta New Age-liikkeiden puhujaksi

Jutta Urpilainen toimittajan kysyttyä häneltä politiikan avoimuuden tärkeydestä 

Pentti Oinonen vaatii sudenlihaa markkinoille päätyneen hevosenlihan rinnalle

Teoston soturit

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla.

                                                                                                                                                                    

101. Tasapuolisuuden puolesta

Suomessa herättiin viime keskiviikkona lintukotohorroksesta hyytävän kylmään todellisuuteen. Välikohtaus Jyväskylän kaupunginkirjastossa todisti, että äärioikeistolaisten väkivaltainen toimintamalli on pesiytynyt myös Suomeen. Lienee tullut aika todeta, että vastakkainasettelujen aika ei olekaan ohi. Viime keskiviikon hyökkäys oli hyökkäys demokratiaa vastaan. Kansallisen vastarinnan patriootit pyrkivät keskiviikkona 30.1.2013 iskemään äärioikeistoa käsittelevään tilaisuuteen. Ovimies ei laskenut patriootteja sisään ja sai puukosta. Lisäksi tilaisuutta häiriköitiin särkemällä pulloja. Onneksi hyökkäyksen tekijät eivät saavuttaneet tavoitteitaan, vaan tilaisuus vietiin tyylikkäästi loppuun saakka.

Pääministeri Jyrki Katainen tuomitsi hyökkäyksen, hatunnosto siitä. Pääasiassa muutkin ovat tuominneet hyökkäyksen. Silti vähättelijöitäkin löytyy. Hommafoorumilla ja muillakin tahoilla ollaan pohdiskeltu erilaisia salaliittoteorioita. Ollaan epäilty, että kyseessä olisi ollut ovela kikka, jolla äärioikeistoa käsittelevää kirjaa oltaisiin mainostettu. Ollaan myös epäilty, että kyseessä olisi ollut eräänlainen lavastettu "false flag"-hyökkäys. Toiset ovat sitä mieltä, että hyökkäys oli vain valitettava yksittäistapaus ja "pari idioottia" vain vähän riehui. Ovat jotkut jopa esitelleet sellaistakin vaihtoehtoa, että äärijärjestön jäsenet siellä vain ottivat mittaa toisistaan.

Hörhöt ja salaliittoteoriat voidaan jättää omaan arvoonsa. On kuitenkin vastenmielistä vähättelyä, kun puhutaan "yksittäistapauksista". Breivik on muka vain yksittäinen hullu, jolla ei ole mitään tekemistä äärioikeistolaisuuden kanssa. Yleensä myös kyseiset vähättelijät vetävät vasta-argumentikseen äärivasemmistolaiset. "Entäs ne äärivasemmistolaiset sitten?" Aina, kun joku mainitsee tai tuomitsee äärioikeistolaisten tekemät rikokset, vaaditaan heti perään "anarkomarkojen" tuomitsemista ja oikeastaan kaikkien niiden rikollisten tuomitsemista, sillä edellytyksellä, että rikolliset eivät jaa vähätteliljöiden ja kaksinaismoralistien ajatusmaailmaa. Tasapuolisuuttako?

En suinkaan vaadi, että Perussuomalaisten tulisi sanoutua irti kyseisestä välikohtauksesta. En usko, että Perussuomalaisilla on asian kanssa mitään tekemistä. Sen sijaan vaadin, että Perussuomalaiset sanoutuvat irti kaikenlaisesta vähättelystä ja tuomitsevat kaikenlaisen hyökkäyksen demokratiaa vastaan, kuten muutkin lainkuuliaiset kansalaiset. Perussuomalaiset ei ehkä ole sama asia, kuin Kansallinen Vastarinta. Jos vastaavanlaista vähättelyä ja asian sivuuttamista ei kuitenkaan tuomita, antaa Perussuomalaiset selvän merkin siitä, että se sallii äärioikeistolaisen hyökkäyksen demokratiaa vastaan. Timo Soini tai ainakin Pirkko Ruohonen-Lerner (tuore Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja, onnittelut!) tuominnee vähättelyn, vai kuinka?

Pääministeri Jyrki Katainen tuomitsi tapauksen. Hyvä. Viranomaiset hoitivat homman niin kuin piti. Vielä parempi. Tilanne hoidettiin hyvin ja haluan myös uskoa, että syylliset saavat vielä ansaitsemansa rangaistukset. Kukaan ei voi kuitenkaan vannoa, etteikö tulevaisuudessa asiat olisi toisin. Kuka tulevaisuudessa "vassaripaskoja" taikka "laitapuolen kulkijoita" suojelee? Poliisien määrärahoja leikataan alati, eikä poliisin resurssit enää edes riitä kaikkien tehtävien hoitamiseen. Usein, ikävä kyllä, poliisinkin joukossa on asenteellisuutta. Kyllä sitä mieluummin kunnon kansalaisia halutaan suojella, kuin niitä heikommin elämässä pärjääviä tai niitä, jotka tunnustavat vähänkään vasemmistolaisempaa aatetta, kuin esimerkiksi Kokoomus, Vihreät, SDP ja Vasemmistoliitto. Lainvalvojien todellinen asenne tulee myös esille yleensä Smash Asem -tyyppisissä tapahtumissa. Tässä ollaan myös menossa huolestuttavaan suuntaan, kun poliisivoimien alasajon seurauksena kansalaiset ovat perustamassa omia vapaaehtoisia viranomaisjoukkojaan. Kaikki historiaa ja vähänkään maailman tapahtumia (esim. Italia) seuraavat tietävät mitä siitä seuraa, kun tuollaisia joukkoja aletaan perustamaan.

Onkin mielestäni tullut aika miettiä vaihtoehtoisten joukkojen perustamista. Täysin tavallisimmat ja huonoiten elämässään pärjäävät tarvitsevat suojelua siinä missä "paremmat ihmiset". On tullut aika perustaa vapaaehtoisten duunareiden joukot. Kutsuttakoon niitä vaikka Robin Hood-kaartiksi, Robin Hood ja Iloiset Veikot -kaartiksi tai Duunareiden Turvaksi. Esittelin joskus tämän blogin alkuaikoina idean Robin Hood-kaartista, joka harjoittaisi eräänlaista tehostettua verotusta keräten ökyporhoilta "hiluja" hyvällä tai pahalla. Unohdin mainita mahdolliset rangaistuskeinot siinä tilanteessa, jos porvarilliset porsastelijat vastustelevat. Jos yläluokka ei suostu lahjoittamaan, tulisi siinä tilanteessa miettiä sellaisia rangaistuksellisia keinoja, jotka saavat porvarit pakon edessä hellittämään kukkaronnyörejään. Varteenotettavia keinoja voisivat olla tuntikausia kestävät saarnat oikeudenmukaisuudesta, joiden kuulumisen varmistamiseksi voitaisiin ottaa megafoni siltä varalta, että pohatat sulkisivat ovensa. Toisaalta rikkaan luokan pihamailla voitaisiin lauleskella työväen lauluja tai lähettää "trubaduureja" ikkunan alle lauleskelemaan (nuotin vierestä), kuinka kaunis ja ihana kyseisen laulannon kohteena oleva porvarin rouva on.

Olisihan tuollainen rikkailta köyhille -tyyppinen toiminta toivottavaa. On kuitenkin mietittävä, mikä nyt tällä hetkellä on realistista. Eli vakavasti puhuen, olisi todella mietittävä "laitapuolen kulkijoiden" suojelun järjestämistä. Poliisi ja kodinturvajoukkojen tyyppisten tahojen intresseissä ei ole esimerkiksi kodittomien suojelu. Intressit ovat itseä lähellä olevissa, pääasiassa materiaalisissa asioissa ja paremman väen hyvinvoinnin turvaamisessa. Se on ymmärrettävää. Poliisi on valtiovallan vahti ja vapaaehtoiset "kyläpartiot" eivät yleensä vasemmistolaiselle lellimiselle lämpene. Vapaaehtoisista koostuva Duunareiden Turva -tyylinen turvajärjestö voisi olla lähtökohtana unohdettujen ihmisten oikeuksien turvaamiselle ja parantamiselle. Se olisi sitä todellista tasapuolisuutta. Vasemmistolaista turvajoukkoa kehiin!

Vastavoima hallituksen poliisijoukoille ja kodinturvajoukoille

Molavi Päenää ei ole rasisti. Hän käyttää värikästä kieltä ja haukkuu kaikenväriset tasapuolisesti

Uusnatsin vastaus, kun häntä väitetään natsiksi ja syytetään äärioikeistolaisesta, demokratianvastaisesta käytöksestä

Pääministeri Netanyahun kummelimainen vastaus siihen, kun häneltä kysytään, mitkä ovat Israelin suurimmat haasteet (vrt. Kummelin kisailijat ja "Kanada!"-vastaus)

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla.

100. Suomi vuonna 2013

Vuonna 2013 Suomen ja tavallisten suomalaisten alamäki näyttää jatkuvan. Työntekijöitä irtisanotaan, työpaikkoja karkaa ulkomaille, mineraalivaroja lahjoitetaan ulkomaisille suuryrityksille kultaisella tarjottimella ja rikkaat sen kuin rikastuvat ja köyhät köyhtyvät kiihtyvällä vauhdilla. Hyvinvointivaltiosta on vielä sentään jotain jäljellä. Eiköhän siihenkin pian saada muutos, kun pian Kelan tukien ja sosiaalituen saamista tullaan vaikeuttamaan entisestään ja opiskelu tullaan tulevaisuudessa hoitamaan lainarahalla, väliaikaisesti. Tämän siirtymäkauden jälkeen opiskelusta tulee vain harvojen etuoikeutta. Vanhukset saavat vanheta rauhassa omissa ulosteissaan laitoksissa ja työntekijät saavat nauttia kiihtyvistä raipan iskuista. Isot pomot yksityistää, tuottaa ja tuotattaa palveluita heikolla laadulla tai sitten myyvät ulkomaille antaen aina ajoittain potkuja työpaikoilleen jäävien työntekijöiden ylikuormittuessa. Kaikki merkit tosiaan viittaavat siihen, että tässä ollaan palaamassa 1800-luvulle, jolloin villi kapitalismi kukoisti. Tervetuloa 2010-luvun (1800-luvun) Suomeen!

Suomi oli noina "vanhoina hyvinä aikoina" kehitysmaa. Tavalliset suomalaiset eivät hyötyneet silloisesta kasvusta, vaikka Venäjän vallan aikana kasvua ja kehitystä toki tuli. Ainakin enemmän, kuin Ruotsin vallan aikana. Harvoista luonnonrikkauksista eivät suomalaiset tulevaisuudessakaan saa nauttia. Siitä pitävät huolen ne tahot, jotka tulevat ennen pitkää lakkauttamaan jokamiehenoikeudet ja myyvät mineraalit ja metsät ulkomaisille suuryrityksille. Käytännössä kaikki on Suomessa kaupan aina kanadalaistunutta Nokiaa myöten. Mitä eroa nykyisellä Suomella vuonna 2013 (ja siitä eteenpäin) on esimerkiksi tyypillisen "kolmannen maailman" maan kanssa, jossa suuryritykset ja ahne eliitti saavat mellastaa rajoituksetta jättäen paikallisille luun käteen? Erona on tietenkin se, että "kolmannen maailman" maissa on yleensä lämmintä!

Kehitysmaalle on tietenkin tyypillistä kansasta erillään oleva eliitti, joka nauttii norsunluutorneissaan suussa poreilevaa shampanjaa, kaviaaria, tryffeliä ja sulavasti vatsassa sulavia hanhenmaksapalleroita. Suomessa tämä norsunluutornissa eduskunnassa viihtyvä eliitti katsoo parhaakseen pitää hajurakoa tai niin sanottua sosiaalista etäisyyttä tavalliseen kansaan. Kansaa lähestytään aina silloin tällöin sanomalehtien tai television välityksellä. Aina ajoittain saamme kuulla isällisen huolestuneita lausuntoja siitä, kuinka ikuisesta vasemmistolaisesta teinipuna-angstista kärsivä Suomi talouskasvuineen on romahdusvaarassa. Jos ei isä-Kataista uskota, niin asialle laitetaan joku työnantajien lobbari suuri asiantuntija, joka sitten vakavalla naamalla sanoo, että kyllä asian laita on niin. Aina ollaan vaarassa taantua tai romahtaa, jos ei suostuta "maltillisiin palkankorotuksiin" tai muihin vastaaviin talkoisiin talousmaailman hyväksi. Sveitsiläiset pankkitilit ynnä muiden veroparatiisien pankkiholvit jostain syystä kuitenkin pullottavat ääriään myöten täynnä persaukisten rahamiesten kätkettyjä verovaroja, joita ei Suomessa tulla näkemään.

Nämä isänmaan urhoolliset ja epäitsekkäät palvelijat eivät ole juurikaan edistäneet työpaikkojen lisäämistä Suomessa. On ollut niin kiire varoitella kansaa romahdusvaarasta, palkankorotusvaatimuksista ja puhua "yhteen hiileen puhaltamisen" puolesta, ettei olla oikein jaksettu hoitaa esimerkiksi telakkateollisuutta eikä oikeastaan muitakaan teollisuuden aloja. Meneehän se aika myös siihen, että varmistetaan hyvä veli -kulttuurin olemassaolo. Rahan lapiointi "Kreikkaan" on myös luonnollisesti vienyt herrojen ja rouvien aikaa.

Toki jokaisessa kehitysmaassa on myös omat vähemmistönsä, jotka ovat joko sorrettuina tai sitten vähemmistöt kurittavat enemmistöä. Suomen tilanne on tässä mielenkiintoinen. Täällä ei olla kansanmurhattu ketään. Mitä nyt hassusti puhuvien ja kirjavissa vaatteissa kulkevien saamelaisten oikeuksien yli ollaan aina silloin tällöin kävelty. Suomenruotsalaisia kohtaan ei myöskään tietääkseni olla kohdistettu kansanmurhasuunnitelmia. Suomenruotsalaiset olivat alun perin niitä ruotsalaisia, joita Suomeen (Ruotsin itäiseen provinssiin) tuli keskiajalla ja, joita sittemmin on alettu kutsua suomalaisiksi, vaikka ainakin tiedostava osa taitaa pitää itseään ennemminkin suomenmaalaisina. Nämä "suomenmaalaiset" asettuivat taannoin rannikkoseuduille asumaan, eivätkä he sieltä juurikaan muualle maahan ole levittäytyneet sisämaa-ahdistuksen takia. Yhtenä syynä voi olla myös pelko joutua kosketuksiin verenhimoisten villien erämaiden asukkien kanssa.

Suomenruotsalaiset tulivat siis Suomeen Ruotsista. He ovat sittemmin joutuneet suosikkiasemaan Suomen ruotsinkielisten ja venäjänkielisten hallitsijoiden aikana.

Itsenäistyneen Suomen etnisiä suomalaisia edustaneet hallitsijat olivat katkeria. Ruotsalaiset ja venäläiset siirtomaaherrat olivat suosineet ruotsinkielisiä suomenkielisten kustannuksella melkoisesti. Tähän oli tultava muutos. Ruandan suomalainen versio on jäänyt kuitenkin tapahtumatta, onneksi. Sen sijaan suomenkieliset vallanpitäjät aloittivat oman suomenruotsalaista eliittiä lellivän kamppanjansa näyttääkseen pitkää nenää historian suurlellijöille. Pakkoruotsia ollaankin puolustettu kiitettävästi, vaikka perustelut ovat vähän kusseet. Puheet maan eheyden säilyttämisestä, kansallisesta ja historiallisesta velvollisuudesta ja hyödyistä eivät oikein vakuuta. Perustelut sille, ettei itäsuomalaisille annettu mahdollisuutta korvata ruotsia venäjällä, olivat outoja niin ikään. Sanoisivat suoraan vaan, että tässä on kyseessä vain rkpläisten lelliminen. Sanoisivat ne lännettyneet poliitikot suoraan, että haluavat mieluummin länsimaisen happamatonta hurria, kuin itäisen hapatettua ryssää.

Tää nyt menee ihan Hikipediaksi ja äärivasemmistolaiseksi impivaarahöpinäksi koko juttu. Pahoittelut, jos muuten olen ollut tavallista änkyrämpi. Johtuu suklaattomuuden aiheuttamista vieroitusoireista. Oikeesti mä olen kiitollinen. Ainakin kiitollisempi, ku se Umayya Abu-Hanna! Saakelin kiittämätön mamu värillisen pentunsa kera! Kehtas valittaa rasismista! Olis vaan ollu hiljaa! Ei täällä saa omista kärsimyksistä puhua! Pitää hiljaa kärsiä, hys hys! Kyllä neekereitä maahanmuuttajia saa nyt vähän kritisoida. Nehän tulee ihan erilaisesta kulttuurista ja maista, jotka elää keskiaikaa. Tämä siis on vain rakentavaa kritiikkiä! Äläkä yritä sanoa vastaan senkin vihervasemmistolainenfemakkomokuttajamarxisti!

Eli nyt kaikki suomalaiset vaan suu hymyssä ain laulain työtä tekemään ja uskollisuutta pääoman alttarille vannomaan. Vaaditaan, että palkkoja lasketaan siten, että jokainen tienaa 50 senttiä tunti. Vähän globaalia henkeä nyt hei! Otetaan mallia muista. Afrikassakaan ne ei valita! Ei oo varaa kato sulkeutua ja suomettua. Änkyröinti ei kuulu 2010-luvulle! Vaaditaan myös veronkevennyksiä rikkaille ja veronkorotuksia vähävaraisille. Vähävaraisilla on muutenkin liikaa poltettavaa lompakoissaan ja liikaa vapaa-aikaa. Ja sitten eiköhän kaikki mennä vuonna 2015 äänestämään RKP:ta. RKP pääpuolueeksi! Ruotsinkielistetään koko maa tai vielä parempaa, liitytään Ruotsiin. Harri Olli oli oikeassa. Suomi on paska maa ja ei me itsenäisyydellä mitään tehdä. On vaan virhe mainita liittyminen ja Venäjä samassa lauseessa! Siis osana niitä ryssiä?! Usch! Mieluummin Ruotsiin. Ai niin, mut mehän ollaan jo EU:n osavaltio. No eiköhän herra Barroso anna meille luvan olla osana EU:ta ja Ruotsia samaan aikaan. Kyl niist direktiiveistä joku porsaanreikä on pakko löytyä!

EU:n pohjoisen osavaltion lippu

Jussi Halla-aho puhkaisi ensimmäisen mätäpaiseen, Umayya Abu-Hanna toisen

Ei huolta herra Vihriälä, ei varmasti tule toistumaan näin kokoomushegemonian aikoina

Stephen Elop tapailee Nokian uutta tunnaria

Tunnettu miesasialiikkeen puheenjohtaja, Vladimir Putin

NRA:n vaikuttaja, Wayne LaPierre, puolustaa uhanalaisten valkoisten lihaa syövien heteromiesten oikeuksia

Äärinationalisti ja maltillinen nationalisti

Humanismia erdoganilaisittain

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla.

99. Äärivasemmistolaista solidaarisuutta

Pakko ottaa lyhyesti kantaa keskustelua herättäneeseen palkka-aleen. Karismaattinen presidenttimme Sauli Niinistö yhdessä joidenkin ministereiden ja kansanedustajien kanssa on valmiita leikkaamaan palkkojaan. Palkkojen leikkauksissa kyse on esimerkin näyttämisestä. Halutaan näyttää mallia tyyliin: "jos me pystymme, niin kyllä tekin pystytte". Kansa meni luonnollisesti sekaisin. Hymyillään, kuin Naantalin aurinko ikään ja todetaan, että kyllä Sauli on meidän mies. Kuinkas muuten? Esimerkin voimaa ei sovi aliarvioida. Karismaattisia ja uskottavimpia ovat ne, jotka puheen lisäksi toimivat. Sauli Niinistö onkin näin tehnyt. Hän toteutti lupauksensa ja toivotti Jumalan siunausta uudenvuodenpuheessaan ja on laajentamassa "yleistä palkka-alea" poliittiseen eliittiin.

Timo Soini, Sauli Niinistön vankkumaton kannattaja, on ollut innoissaan niin ikään presidenttimme uudenvuodenpuheesta, kuten myös "populistisesta" halusta pudottaa palkkaansa. Inhottavat, kateelliset ja vaalitappioistaan katkeroituneet vasemmistolaiset ovat uhkaavasti pilaamassa ihailijoiden iloa. Osa on syyttänyt palkka-alea populistiseksi. Paavo Arhinmäki taas ihmettelee, kenelle esimerkkiä halutaan näyttää. Joidenkin mukaan esimerkkiä halutaan näyttää tavallisille palkansaajille, joiden tunteita muun muassa Ilpo Kokkila ja Jyri Häkämies ovat kuumentaneet. Toisten mukaan tällä tavalla halutaan näyttää esimerkkiä muun muassa verofobisille yritysjohtajille. 

Toisaalta taas mielipiteet jakautuvat. Toisille Sauli Niinistö on nyt (ellei ole sitä ollut jo alusta asti) sankarien sankari, jonka vertaista saa hakemalla hakea. Heille palkka-alen laajennus poliittiseen johtoon asti on vain yksi osoitus Niinistön ylivertaisuudesta. Toiset taas haluavat pilata iloa ja "toppuutella" hieman Niinistön ihailijoita. He suhtautuvat hieman epäilevämmin palkka-aleen. Epäilevämmän näkökulman edustajat ovat sitä mieltä, ettei palkka-ale käännä Suomen taloutta nousuun. He myös kyseenalaistavat uhrautumisen mielekkyyden, koska "kuusi tonnia tienaavilla on enemmän varaa tinkiä" palkoistaan. Pienituloisiin kohdistuvaa palkka-alea en itsekään hyväksy. Ei tule puhua yleisestä palkka-alesta, vaan (epäreilua tai ei) palkka-alen tulisi kohdistua pääosin niihin, joilla on varaa alentaa palkkojaan. Ei tule kurittaa niitä, joilla on jo nyt vaikeaa jokapäiväisessä selviytymisessä.

Yleinen palkka-ale pitäisikin supistaa herrojen palkka-aleeksi. En näkisi sitä mitenkään epäreiluna tai rikkaita rankaisevana tekona, vaan ainoastaan solidaarisuuden osoituksena niitä kohtaan, joilla on vaikeaa. Sitä en kiistä, etteikö presidenttimme halu pudottaa palkkaansa olisi tervetullut. Nostan ehdottomasti Che Guevara lippalakkiani tälle ehdotukselle. Tämän lisäksi, kuten monet muutkin (pääasiassa vasemmistolaiset) ovat puhuneet, on myös kiristettävä hyvätuloisten verotusta. Progressiivinen verotus olisi askel oikeaan suuntaan. On myös suunnattava katse niihin verofobisiin epäisänmaallisiin voimiin, jotka piilottelevat tulojaan veroparatiiseissa. Suomen poliittisen johdon on tehtävä ehdottoman selväksi se, ettei veroparatiisitaloutta suvaita. Kaikenlaiset rikkaiden ja suursijoittajien veronkevennykset on peruttava. On se nyt vaan kumma yhtälö, että mitä enemmän rahaa on, sitä vähemmän on varaa maksaa veroja. Roistojen palkitsemisen lopettamista voitaisiin myös harkita.

Esittäisin vielä toiveeni siitä, että kiinnitettäisiin aidosti huomiota työllisyyden parantamiseen. Toivon, että näinä aikoina "oleskeluyhteiskunta"-sanaa käytettäisiin harkiten. Kaikki eivät ole vapaaehtoisesti työttömiä. Jos töitä ei yksinkertaisesti näinä yt-neuvotteluiden aikoina ole, niin tyhjästä on paha nyhjästä. Johtavat herrat ja rouvat saisivatkin nyt aidosti pohtia, kuinka saada lisää työpaikkoja. Se, että potkitaan telakkateollisuus pois Suomesta ja annetaan isänmaanpettureiden myydä firmojaan ulkomaille paremman verotuksen toivossa, ei ole auttanut asiaa. Työllisyyden edistämisen parantamiseksi ei myöskään käy se, että otetaan ilmaista työvoimaa "harjoittelijoiksi" tai se, että maksetaan palkkaa alle euro päivässä. Yrityspomoilla on rahaa, millä mällätä. Käytettäköön niitä rahoja myös siis kohtuullisen palkan maksamiseen. 

Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, on muistettava opiskelijat. On surullista huomata, kuinka kasvavassa määrin halutaan opiskella vain sitä, mistä on hyötyä. Äärimmäinen rationalismi vie voiton tunteista. Humanistiset tiedekunnat halutaan ajaa alas ja filosofeja ei haluta tukea. Usein saa varmasti kuulla niiltäkin, jotka opiskelevat pääaineenaan jotain yhteiskunnalle hyödytöntä, että he ottaisivat ainakin sivuaineikseen jotain hyödyllistä, jonka turvin sitten rakennetaan tulevaisuutta. Taloustieteitä ynnä muuta rationalismin teorioita vaan kansalle, muu joutaa romukoppaan. Silloin aikoinaan, kun Facebookissa olin, huomasin siellä monia vitsikkäitä kuvia, joissa tuotiin esille oman alan työllistymisen mahdollisuuksista tyyliin: "this is how my parents and my wife see me" ja "this is the reality".

Kun nyt sanotaan, että kaikenlaista työtä tulee arvostaa, tulisi myös arvostaa kaikenlaisia tiedekuntia. Jos se ja edellä kirjoitettu on äärivasemmistolaisuutta, niin olkoon. Punainen lippu häpeilemättä liehumaan äärivasemmistolaisen solidaarisuuden puolesta!

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla.

98. Mayoja ja tulisieluja

Hyvää vuoden 2013 ensimmäistä päivää maailmasta, joka on kuin onkin ollut olemassa jo melkein kaksi viikkoa suuren vouhotuksen jälkeen, joka saavutti huippunsa reilu viikko sitten. Jenkki-tyyppinen hysteria valtasi maailman huolimatta maya-asiantuntijoiden ja mayojen kiistämisistä. Mayat osasivat sentään ottaa iisimmin tuon joulukuun 21. päivän. Olikohan tuo juhla jonkinlainen enne? Välillä tulee sellainen tunne, että rappeutuneet länsimaalaiset (jotka eivät halua elää hetkessä) melkeinpä toivovat maailman tuhoutuvan. Tämä (alitajuinen?) toive näkyy muun muassa siten että vauhkoina tulkitaan Ilmestyskirjaa ja mennään aina ihan sekaisin, kun tuomiopäivän profeetat julistavat maailmanloppua (ties monettako kertaa). Rahaa tuhlataan kaikenlaiseen katastrofiaiheiseen  Hyväuskoisten kuluttajien rahoja ongittiin taskuista polttelemasta esimerkiksi 2012-elokuvalla ja muilla vastaavilla.

On muuten mielenkiintoista huomata, että ensinnäkin kaikki suuren luokan katastrofielokuvat tuotetaan Hollywoodissa. Toiseksi, on myös mielenkiintoista huomata, että vastaavanlaisissa elokuvissa ja monia muita tyylilajeja edustavissa elokuvissa keskipiste on aina USA. Suurin tuho tai joku muu ratkaiseva hetki koetaan aina USAssa, tuolla modernin ajan Jerusalemissa, tuolla maailman keskuksessa, josta etelään ja pohjoiseen ei suositella menevän (ellei kuulu USA:n puolustusvoimiin tai usalaiseen eliittiin). Pohjoisessa ja etelässä saattaa nimittäin vaania vaarallisia merihirviöitä ja kauheita barbaareja.

Suomen Wikipediassa "2012-ilmiöstä" on tehty aika tiivis artikkeli. Lyhyestä virsi kaunis. Kyseisen artikkelin keskustelusivulla taas on hieman kinasteltu siitä, riittääkö "maailmanlopun peruuntumiselle" viralliset lähteet vai omat silmät. Uusimmasta "maailmanlopusta" puhuttaessa ovat myös näkemykset vaihdelleet. Valtavirtateoreetikot eivät joko ota kantaa tai sitten he silmät pyöreinä odottavat tulta ja tulikiveä. Toiset sanovat, että maya-kalenterin aikakauden päättyminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että sen enempää mayat eivät laskeneet, eikä siinä sen kummempaa. Toiset ovat sitä mieltä, että "maailmanlopulla" tarkoitetaan lähinnä vanhan maailman ja vanhojen asenteiden kuolemaa. Heidän mukaansa astutaan uuteen aikakauteen, jossa moraali on korkeampi jne.  Toivottavasti nyt uudella aikakaudella tulemme tosiaan näkemään paremman maailman. Toivon myös, että tulemme näkemään enemmän esim. Rosa Luxemburgin kaltaisia rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat taistella paremman maailman puolesta.

Rosa Luxemburg oli traaginen vallankumoussankaritar. Hän uskoi sosialismin olevan tie kansojen vapautumiseen. Jos kaikki sosialismin kannattajat ja ne, jotka ovat väittäneet ja väittävät olevansa sosialisteja jakaisivat Rosa Luxemburgin rohkeuden, periksiantamattomuuden ja väkivallattomuuden periaatteen, ei sosialismin toimivuutta tarvitsisi epäillä lainkaan.Rosa Luxemburg oli puolalais-saksalainen juutalainen ja nainen, joka jo varhaisessa vaiheessa kypsyi tavallisen ihmisen kaltoinkohteluun. Tovereidensa Leo Jogichesin ja Julian Marchlewskin kanssa hän perusti "Työläisen asia"-nimisen lehden uskoen, että taistelu kapitalismia vastaan oli tärkeämpää, kuin itsenäisyys. Tämä näkemys on tosin asetettava historialliseen kontekstiin, jolloin sekä monarkia että kapitalismi kurjistivat tavallista kansaa. Nykyisin (suomalaisten näkökulmasta katsottuna) tavallista kansaa kurjistavat paikallinen poliittinen ja taloudellinen eliitti työnantajajärjestöineen, ilpoineen ja jyrihäkämiehineen EU:ta (tuota kaikkien kansojen ja ihmisten tasa-arvoisuuden esiintuojaa, jonka edustajat jättävät esim. Gandhin ja Martin Luther Kingin auttamattomasti kakkosiksi) unohtamatta. Painotan myös edelleen sitä, että kansallisvaltion rajojen sisäpuolella tapahtuva vastarinta ei ole ristiriidassa globaalin vastarinnan kanssa.

Rosa Luxemburg aloitti poliittisen toimintansa Saksan sosiaalidemokraattisessa puolueessa vastustaen puolueen sisällä vaikuttaneita revisionistisia näkemyksiä, jotka poikkesivat huomattavalla tavalla alkuperäisistä marxistisista näkemyksistä. Saksalaiselle imperialismille ja militarismille hän ei myöskään kumarrellut. "Punainen Rosa" kannatti yleislakkoa, eikä hyväksynyt Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen enemmistön näkemystä, joka kannatti ensimmäiseen maailmansotaan lähtemistä. Yleistä konformistista ilmapiiriä vastustaen, Rosa järjesti sodanvastaisia mielenosoituksia ja rohkaisi aseistakieltäytymisiin. Palkkiona tästä Rosa pääsi tiilenpäitä lukemaan.

Lopulta vapauduttuaan, Rosa läheisen ystävänsä Karl Liebknechtin ja muiden kumppaneiden kanssa perusti Spartakistiliigan. Spartacus, merkittävän orjakapinan johtaja Rooman tasavallassa, toimi innoittajana liigan nimelle. Spartakistiliigalaiset julkaisivat "laittomia" sodanvastaisia pamfletteja vastustaen sotaa, jota Saksan sosiaalidemokraatit tukivat. Hän myös yllytti saksalaista proletariaattia sodanvastaisiin yleislakkoihin, jolloin Rosa Luxemburg päätyi jälleen vankilaan, kuten tällä kertaa myös Karl Liebknecht.

Kun Rosa Luxemburg toverinsa Karl Liebknechtin kanssa vapautettiin, alkoi samaan aikaan Saksassa tapahtua. Saksa oli hävinnyt ensimmäisen maailmansodan ja Saksan keisarikunta oli siirtymässä historiaan. Häviäjän niskoille langetettiin kaikki vastuu ja tuomio. Ehkä niitä vastavoimia olisi tällä kertaa kannattanut kuunnella. Ehkä sosialistit eivät niin väärässä tässä asiassa olleetkaan. Sosialistien varoituksista ja vastustuksista huolimatta tuhon tietä kuljettiin katkeraan loppuun saakka kiittäen järjen ääniä tukahduttamalla ne väkivaltaisesti. Sotaan lähdettiin, sota hävittiin ja sodan jälkiä siivottiin kotirintamalla kauan. Voisi sanoa, että melkein kokonaisen vuosisadan ajan.

Sodan jälkien siivoaminen alkoi eriäänisten hiljentämisellä. Rosa Luxemburgin vapauduttua tapahtui Saksassa kumouksia ja kapinoita. Spartakistikapina oli kapinoista merkittävimpiä. Spartakistikapinan ansiosta esimerkiksi Vilhelm II joutui viimein astumaan syrjään. Kumouksista tuli myös väkivaltaisia. Rosa Luxemburg vastusti ehdottomasti väkivaltaa ja kumoukseenkin hän suhtautui epäilevästi. Hänen mielestään kumousta ei voitu toteuttaa, ellei kumouksella ollut kansan tukea. Karl Liebknecht oli kumouksellisista innokkaimpia. Ennen kuolemaansa Karl Liebknecht ehti olla mukana Saksan kommunistisen puolueen (Spartakistiliigan uusi nimi) perustamisessa. Ennättipä hän jopa julistaa sosialistisen tasavallan syntyä. Lopulta sosiaalidemokraattinen Friedrich Ebert komensi armeijan ja puolisotilaalliset Freikorps-joukot kukistamaan kumouksellisen toiminnan. Demari on demari vaikka voissa paistaisi. Freikorps-joukot teloittivat Rosa Luxemburgin ja Karl Liebknechtin ja tämän jälkeen viskasivat heidän ruumiinsa jokeen.

Tässä kohtaa sopii mukaillen lainata Walt Disneyn Notre Damen kellonsoittajan suomeksi dubatussa versiossa esiintyvää tuomari Frollon tokaisua: "mädäntykööt petturit kosteaan hautaansa". Taisivat Rosa ja Karl olla niin saatanallisia, ettei heille edes kunnollista hautapaikkaa löytynyt. Mitäpä heitä turhaan kylmän porvarillisen puhdasta Saksan maaperää likaamaan. Jumalahan on muutenkin tunnetusti porvari. Joka tapauksessa tähän päättyi kahden tulisieluisen sankarin taival. Liikehdintä ei kuitenkaan vielä hiljentynyt. München ehti lyhyen aikaa olla sosialistinen tasavalta ja Ruhrin alueella kapinoitiin vielä jopa Weimarin tasavallan olemassaoloaikana.

Huolimatta siitä, ettei valtavirtahistoria ja esimerkiksi koulun historiankirjat tunnusta näiden edesmenneiden sankareiden merkitystä, ei heidän muistonsa ole haihtunut. Heidän merkityksensä Saksan historiaan on todella merkittävä. Poliittinen tilanne olisi voinut mennä ihan toisin ja onkin hämmentävää, ettei Rosa Luxemburgia ja Saksan kuohuvia vuosia sen enempää huomioida historiankirjoituksessa. Rosa Luxemburgin elämästä ja Saksan kuohuvasta poliittisesta tilanteesta saa lisää tietoa esimerkiksi eräästä hyvästä dokumentaarisesta elokuvasta, jota Kansan Uutisetkin taannoin mainosti. Kyseinen elokuva on saatavilla myös DVD-versiona ja DVD:n luulisi olevan lainattavissa kirjastoista.

Muutama sana mustavalkoisesta historian tulkinnasta. Puhuttaessa Saksan poliittisesta tilanteesta viime vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä laajemmin, on ikävä huomata, että valtavirtahistoria muistaa vain ensimmäisen maailmansodan, jossa "saksalaiset yhtenä rintamana" tukivat aggressiivista hyökkäyspolitiikkaa. Weimarin tasavalta hyperinflaatioineen mainitaan niin ikään. Äärioikeistolaisten ja äärivasemmistolaisten väliset kahinat saavat myös maininnan, kuitenkin siten, ettei taustoja tuoda edes lauseen vertaa esille. Rosa Luxemburgia en ole usein nähnyt mainittavan. Natsien nousu ja natsien tuhoisa valtakausi toisen maailmansodan ohessa näyttelee tietenkin pääosaa ja Saksa leimataan mustavalkoisesti syylliseksi kaikkeen pahaan.

On totta, että Saksa harjoitti aggressiivista hyökkäyspolitiikkaa jo ensimmäisessä maailmansodassa, jonka jälkiä siivottiin melkein vuosisadan ajan. Ensimmäinen maailmansota oli lopullinen kipinä useita vuosia kestävälle poliittiselle kuohunnalle Saksassa. Sitten natsit nousivat valtaan, toinen maailmansota alkoi, koettiin Saksan jako ja lopulta myös yhdistyminen. On kuitenkin syytä muistaa, etteivät kaikki saksalaiset tukeneet ensimmäiseen maailmansotaan lähtöä. On myös hyvä välttää mustavalkoisuutta natsi-Saksasta ja natseista puhuttaessa. Ensinnäkin se klisee, etteivät natsien valtaannousu ja toinen maailmansota olisi välttämättä tapahtuneet, ellei Ranska niin innokkaasti olisi ollut vaatimassa saksalaisia päitä vadille, pitää edelleen paikkansa.

Toiseksi, puhuttaessa natseista, on hyvä tuoda esille, että he olivat alun perin käytännössä joukko räyhähenkiä, jotka käyttivät äärioikeistolaispopulistisessa propagandassaan häikäilemättömästi hyväksi niin historiaa, jota tietenkin muokattiin omiin tarkoitusperiin sopivaksi, kuin myyttejäkin. Hyvin usein niin sanottu selkäänpuukotusteorian (näkemys, jonka mukaan kotirintamalla muun muassa juutalaiset ja kommunistit "puukottivat Saksaa selkään" aiheuttaen ensimmäisen maailmansodan tappion)  sanotaan olevan pääasiassa natsien keksintöä. Tässä kuitenkin unohdetaan se seikka, että selkäänpuukotusteoriaa viljeltiin jo varhaisessa vaiheessa ja aika yleisesti katkeroituneiden sotaveteraanien keskuudessa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Yksi teorian innokkaimpia puolestapuhujia oli Erich Ludendorff, entinen kenraali, joka ensimmäisen maailmansodan tappion jälkeen kehitteli varsin korkealentoisia tarinoita "myyttisestä Saksasta" ja "Saksan vihollisista". Natsit siis vain sattuivat käyttämään vanhaa selkäänpuukotusteoriaa hyväkseen äärioikeistolaispopulistisessa propagandassaan, kuten myös Nietzschen yli-ihmisteoriaa sekä yleiseurooppalaista (ja USA:ssakin yleisesti vallinnutta) anti-semitismiä, joka kuitenkin Saksassa saavutti äärimmäiset mittasuhteet.

Loppusanat: Nyt vuoden 2013 ensimmäisenä päivänä, "uudella aikakaudella" toivon, että tulemme näkemään enemmän Rosa Luxemburgin ja Che Guevaran kaltaisia taistelijoita, jotka uskaltavat haastaa vallitsevan homehtuneen ilmapiirin, jossa tulee olla vain samaa mieltä eliitin kanssa. Esimerkiksi Suomessa on paljon potentiaalisia kykyjä, joilla olisi mahdollisuuksia kohdata vallitseva eliitti rohkeasti. Valitettavasti kaikki uskottava vastavoima on kuitenkin hyvin hajanaista. SKP on varteenotettava haastaja, mutta yksin se ei vallitsevaa eliittiä kykene haastamaan. Uskon, että Vasemmistoliitossakin on kyvykkäitä haastajia, joilla riittäisi intoa vallitsevan eliitin kaatamiseen. Vasemmistoliiton kyvykkäät haastajat on kuitenkin hiljennetty ja pakotettu konformistiseen politiikkaan. Toivon, että lähiaikoina nämä kyvykkäät haastajat yhdistäisivät voimansa. SKP ja Vasemmistoliiton todelliset vasemmistolaiset lyöttäytykööt yhteen. Loput niin sanotut vasemmistolaiset liittykööt demareihin, vihreisiin, keskustalaisiin tai kokoomuslaisiin; miten parhaaksi näkevät. Nyt vuonna 2013 on korkea aika pohtia työväenliikkeen ja vasemmistolaisuuden asemaa. Forssa 2013 nyt!

Onnellista, parempaa, vasemmistolaisempaa vuotta 2013!

Meksikon uusinta presidenttiä Peña Nietoa kutsutaan politiikan Justin Bieberiksi

Venäjän arkkipiispa teki elämänsä diilin

Barroso, tuo aikamme Gandhi

Uusi vuosi, uudet haasteet

PS: Poliittiset päättäjämme ovat antautuneet EU:n ja talousmaailman sätkynukeiksi. EU:n ja talousmaailman sätkynuket edustavat vain EU:ta, talousmaailmaa ja itseään, eivät tavallista kansaa. Alas EU:n ja talousmaailman sätkynuket!