Pakko ottaa lyhyesti kantaa keskustelua herättäneeseen palkka-aleen. Karismaattinen presidenttimme Sauli Niinistö yhdessä joidenkin ministereiden ja kansanedustajien kanssa on valmiita leikkaamaan palkkojaan. Palkkojen leikkauksissa kyse on esimerkin näyttämisestä. Halutaan näyttää mallia tyyliin: "jos me pystymme, niin kyllä tekin pystytte". Kansa meni luonnollisesti sekaisin. Hymyillään, kuin Naantalin aurinko ikään ja todetaan, että kyllä Sauli on meidän mies. Kuinkas muuten? Esimerkin voimaa ei sovi aliarvioida. Karismaattisia ja uskottavimpia ovat ne, jotka puheen lisäksi toimivat. Sauli Niinistö onkin näin tehnyt. Hän toteutti lupauksensa ja toivotti Jumalan siunausta uudenvuodenpuheessaan ja on laajentamassa "yleistä palkka-alea" poliittiseen eliittiin.
Timo Soini, Sauli Niinistön vankkumaton kannattaja, on ollut innoissaan niin ikään presidenttimme uudenvuodenpuheesta, kuten myös "populistisesta" halusta pudottaa palkkaansa. Inhottavat, kateelliset ja vaalitappioistaan katkeroituneet vasemmistolaiset ovat uhkaavasti pilaamassa ihailijoiden iloa. Osa on syyttänyt palkka-alea populistiseksi. Paavo Arhinmäki taas ihmettelee, kenelle esimerkkiä halutaan näyttää. Joidenkin mukaan esimerkkiä halutaan näyttää tavallisille palkansaajille, joiden tunteita muun muassa Ilpo Kokkila ja Jyri Häkämies ovat kuumentaneet. Toisten mukaan tällä tavalla halutaan näyttää esimerkkiä muun muassa verofobisille yritysjohtajille.
Toisaalta taas mielipiteet jakautuvat. Toisille Sauli Niinistö on nyt (ellei ole sitä ollut jo alusta asti) sankarien sankari, jonka vertaista saa hakemalla hakea. Heille palkka-alen laajennus poliittiseen johtoon asti on vain yksi osoitus Niinistön ylivertaisuudesta. Toiset taas haluavat pilata iloa ja "toppuutella" hieman Niinistön ihailijoita. He suhtautuvat hieman epäilevämmin palkka-aleen. Epäilevämmän näkökulman edustajat ovat sitä mieltä, ettei palkka-ale käännä Suomen taloutta nousuun. He myös kyseenalaistavat uhrautumisen mielekkyyden, koska "kuusi tonnia tienaavilla on enemmän varaa tinkiä" palkoistaan. Pienituloisiin kohdistuvaa palkka-alea en itsekään hyväksy. Ei tule puhua yleisestä palkka-alesta, vaan (epäreilua tai ei) palkka-alen tulisi kohdistua pääosin niihin, joilla on varaa alentaa palkkojaan. Ei tule kurittaa niitä, joilla on jo nyt vaikeaa jokapäiväisessä selviytymisessä.
Yleinen palkka-ale pitäisikin supistaa herrojen palkka-aleeksi. En näkisi sitä mitenkään epäreiluna tai rikkaita rankaisevana tekona, vaan ainoastaan solidaarisuuden osoituksena niitä kohtaan, joilla on vaikeaa. Sitä en kiistä, etteikö presidenttimme halu pudottaa palkkaansa olisi tervetullut. Nostan ehdottomasti Che Guevara lippalakkiani tälle ehdotukselle. Tämän lisäksi, kuten monet muutkin (pääasiassa vasemmistolaiset) ovat puhuneet, on myös kiristettävä hyvätuloisten verotusta. Progressiivinen verotus olisi askel oikeaan suuntaan. On myös suunnattava katse niihin verofobisiin epäisänmaallisiin voimiin, jotka piilottelevat tulojaan veroparatiiseissa. Suomen poliittisen johdon on tehtävä ehdottoman selväksi se, ettei veroparatiisitaloutta suvaita. Kaikenlaiset rikkaiden ja suursijoittajien veronkevennykset on peruttava. On se nyt vaan kumma yhtälö, että mitä enemmän rahaa on, sitä vähemmän on varaa maksaa veroja. Roistojen palkitsemisen lopettamista voitaisiin myös harkita.
Esittäisin vielä toiveeni siitä, että kiinnitettäisiin aidosti huomiota työllisyyden parantamiseen. Toivon, että näinä aikoina "oleskeluyhteiskunta"-sanaa käytettäisiin harkiten. Kaikki eivät ole vapaaehtoisesti työttömiä. Jos töitä ei yksinkertaisesti näinä yt-neuvotteluiden aikoina ole, niin tyhjästä on paha nyhjästä. Johtavat herrat ja rouvat saisivatkin nyt aidosti pohtia, kuinka saada lisää työpaikkoja. Se, että potkitaan telakkateollisuus pois Suomesta ja annetaan isänmaanpettureiden myydä firmojaan ulkomaille paremman verotuksen toivossa, ei ole auttanut asiaa. Työllisyyden edistämisen parantamiseksi ei myöskään käy se, että otetaan ilmaista työvoimaa "harjoittelijoiksi" tai se, että maksetaan palkkaa alle euro päivässä. Yrityspomoilla on rahaa, millä mällätä. Käytettäköön niitä rahoja myös siis kohtuullisen palkan maksamiseen.
Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, on muistettava opiskelijat. On surullista huomata, kuinka kasvavassa määrin halutaan opiskella vain sitä, mistä on hyötyä. Äärimmäinen rationalismi vie voiton tunteista. Humanistiset tiedekunnat halutaan ajaa alas ja filosofeja ei haluta tukea. Usein saa varmasti kuulla niiltäkin, jotka opiskelevat pääaineenaan jotain yhteiskunnalle hyödytöntä, että he ottaisivat ainakin sivuaineikseen jotain hyödyllistä, jonka turvin sitten rakennetaan tulevaisuutta. Taloustieteitä ynnä muuta rationalismin teorioita vaan kansalle, muu joutaa romukoppaan. Silloin aikoinaan, kun Facebookissa olin, huomasin siellä monia vitsikkäitä kuvia, joissa tuotiin esille oman alan työllistymisen mahdollisuuksista tyyliin: "this is how my parents and my wife see me" ja "this is the reality".
Kun nyt sanotaan, että kaikenlaista työtä tulee arvostaa, tulisi myös arvostaa kaikenlaisia tiedekuntia. Jos se ja edellä kirjoitettu on äärivasemmistolaisuutta, niin olkoon. Punainen lippu häpeilemättä liehumaan äärivasemmistolaisen solidaarisuuden puolesta!
PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti