fondos para myspace, plantillas, layouts

torstai 30. kesäkuuta 2011

44. Raportteja Kolumbiasta (osa 2)


Viime sunnuntaina päättyi kolmipäiväinen kongressi Kolumbian Avivamientossa. Kyseessä oli suuri tilaisuus. Itse lauantaina paikan päällä käyneenä huomasin, että täyttä oli. Varsinaiseen rakennukseen ei mahtunut sisälle. Tiukkaa teki myös, kun kiirehdimme “Overflow Auditoriumille” (Hebrón), joka on tarkoitettu niille ihmisille, jotka eivät mahdu sisään varsinaiseen rakennukseen. Tilaisuus alkoi esittelyvideolla, jossa eräällä miehellä todettiin olevan omituinen addiktio, jonka vuoksi häntä pidettiin sairaalassa kytkettynä laitteisiin. Pian mies heräsi ja pakeni sairaalasta ajaen moottoripyörällä kohti Avivamiento-rakennusta. Kaikki varmaan tajuavat symboliikan? Videolla esiteltiin luonnollisesti myös Avivamiento-rakennusta. Paikan päällä olivat muun muassa Avivamienton poliisi, vartijat, sotilaat ja lääkintämiehet. Tilaisuudessa korostettiin erityisesti paikan päällä vierailleita maita ja tietysti Kolumbiaa. Oli hyvin hämmentävää nähdä Suomen lippu paikan päällä. Paikalla siis oli muita suomalaisia lisäkseni. Tilaisuus jatkui pastorin saarnalla (jonka aikana laulettiin ja jokainen maansa edustaja lausui muutamia sanoja mikrofoniin) ja huipentui paikalla olleiden maiden siunaamiseen. Päivän lause oli “adicto a Su presencia”.

Eräs toinenkin vaihe on tulossa päätökseen; eräs suosittu tv-sarja on saamaisillaan loppuhuipennuksen Kolumbiassa. Suomessa takavuosina esitettiin historiallista Hovimäki-sarjaa, jonka loppuhuipennus ajoittui itsenäisyyttä edeltävään aikaan. Kolumbian oma historiallinen tv-sarja, “La Pola” muistuttaa etäisesti Hovimäkeä. La Pola-sarja sijoittuu myös itsenäisyyttä edeltävään aikaan ja perustuu kirjaimellisesti tositapahtumiin. Ohessa tiivistelmä kyseisestä ohjelmasta:
“Nueva Granada, comienzos del siglo XIX. En esta época sólo hay dos opciones: se es realista o patriota. Se vive una verdadera lucha por el poder, lo que trae como consecuencia, injusticias, miles de lágrimas, fusilamientos...¡guerra!.
En este marco se tejen las historias más increíbles porque la gente vive cada día literalmente como si fuera el último.
En este contexto se ubica la historia de La Pola, una fiera sin domar, una visionaria llena de ideales y de ganas de luchar por la libertad, una mujer adelantada para estos tiempos en donde el machismo imperante impide que el género femenino tenga voz o voto.
En esta época en el que el amor todavía es eterno y donde un beso lo significa todo, La Pola vivirá un tormentoso, doloroso y apasionado romance con Alejo Sabaraín, un hombre prohibido para ella desde todo aspecto, pues él es de abolengo, de familia española, de otra clase, de otro color y además está de parte de la Corona; en suma, una relación que es vista como un pecado. Pero la atracción será tan fuerte que la pareja intentará gozar de su amor, sin importar cual sea el obstáculo, así se trate la muerte.”

http://www.canalrcnmsn.com/programas/la_pola

Eli lyhykäisyydessään, eletään yhdeksättätoista vuosisataa, vaihtoehtoina on olla joko “realistinen” tai isänmaallinen. Taistelua käydään itsenäisyydestä, vallasta ja oikeudenmukaisuudesta aikana, jolloin ihmiset elävät kirjaimellisesti, kuin viimeistä päivää. Siinä hieman vaihtoehtoa eräälle taannoiselle yksipuoliselle ja pinnalliselle sarjalle (Sin Tetas No Hay Paraiso=Paratiisin Porteilla), jota Suomessakin esitettiin.

La Pola, oikealta nimeltään Policarpa Salavarrieta, on kyseisen historiallisen sarjan päähenkilö, joka oli edelläkävijöiden joukossa taistelemassa Kolumbian itsenäisyyden puolesta. Mukaan mahtuu tietenkin myös kiellettyjä, intohimoisia suhteita. Historiaan perehtyneet tietävät, kuinka pelissä lopulta käy. La Pola osallistuu kapinallisten toimintaan espanjalaisia vastaan. Maan alla toimiessaan hän värvää lisää joukkoja vallankumoukseen ja toimittaa aseita ja erilaisia varusteita kapinallisille. Lopulta Policarpa Salavarrieta (alias La Pola) joutuu espanjalaisten pidättämäksi ja hänet tuomitaan kuolemaan. La Pola säilyttää rohkeutensa viimeiseen asti, eikä suostu nöyrtymään kuolemankaan edessä. Itsenäisyyttä ei vielä saavuteta, mutta La Pola näyttää muille esimerkkiä ja toimii tienraivaajana tuleville uusille kansallissankareille. Hän on epäilemättä yksi suurimpia Kolumbian kansallisankareita ja lisäksi varmasti tärkeimpiä keulakuvia maailman feministeille. La Pola nimittäin toimii aikana, jolloin naisen ja miehen tasa-arvoa ei tunneta. Varmasti nykyäänkin hän on maailman naisille konkreettinen todiste siitä, että nainenkin pääsee halutessaan ja kovasti yrittäessään pitkälle.

Isänpäivän lomassa (isänpäivää juhlitaan täällä kesäkuun kolmantena sunnuntaina) olen tehnyt kiintoisan havainnon Kolumbian koulumaailmaan liittyen. Koulutus on täällä päin maailmaa toista luokkaa. Matematiikka, biologia ynnä muut käytännön aivoja ja avaruudellista hahmottamista vaativat aineet ovat toki sitä samaa, mitä muuallakin. Kun mennään esimerkiksi maantietoon, historiaan, politiikkaan ja esimerkiksi yhteiskuntaoppiin (yhteiskuntaoppi, maantieto ja politiikka ovat usein yhtä samaa ainetta) tulee erilaisuus ja haasteellisuus ilmi. Aiemmin ajattelin, että täälläkin päin maailmaa korostetaan tietoutta pääasiassa omasta mantereesta. Sain kuitenkin huomata, että täällä päin käsitellään oman historian, kulttuurin, politiikan ja maantiedon tuntemuksen lisäksi muitakin maanosia ja vieläpä perusteellisesti. Lapset ovat usein mestareita piirtämään karttoja. Usein kuitenkin kuulee täällä päin sanottavan, ettei esimerkiksi politiikka, historia ja yhteiskuntaoppi kiinnosta. Ongelma onkin kenties siinä, että täällä päin opetellaan lukiotasoista tietoa jo noin 10-vuotiaasta asti, eli käytännössä opetetaan vihaamaan luettua tietoa. Suomi on tässä esimerkkinä äärimmäisellä vastapuolella; liian vähän tietoa ja liian myöhään. Eurosentrisyys vallitsee Suomessa. Olisi hienoa, jos Kolumbiassa ja Suomessa päästäisiin jonkinlaiseen kultaiseen keskitiehen puhuttaessa kyseisistä opinnoista; ei liian paljoa, eikä myöskään liian vähän.

Päivät ovat kuluneet leppoisasti muun muassa ulkoillessa ja urheillessa, opiskellessa, paikallisten kanssa kommunikoidessa, tulevaan matkaan pikkuhiljaa valmistautuessa ja televisiota katsellessa. RCN Nuestra Tele ja Caracol TV ovat tulleet tutuiksi. Molemmat kanavat näyttävät muun muassa (pääasiassa meksikolaisia) draamasarjoja, mutta Caracol TV painottaa uutisia. Erityisesti uutisista on jäänyt mieleen Kolumbian entisen presidentin Álvaro Uriben oikeudenkäynti. Uribe ja joukko muita korkearvoisia poliitikoita olivat sekaantuneet Kolumbian äärioikeistolaisiin puolisotilaallisiin järjestöihin (esim. AUC), jotka taistelevat FARC-sissejä vastaan ja käyvät huumekauppaa. Oikeistolaiset puolisotilaalliset järjestöt ovat myös syyllistyneet siviilien joukkosurmiin.

Y en español:

Ei liene vaikea arvata, kuinka tässä pelissä käy. Vaikutusvaltaisilla konnilla on omituinen taito livistää, kuin koira veräjästä ja välttää vastuu.

Ohessa nettilinkki sivustolle, jossa voi katsella mainitsemiani kanavia ja muita:

http://www.sitioco.com/sitiotv/

Sosiaalisuus ja tanssiminen ovat tietenkin iso osa kolumbialaista kulttuuria. Pariin otteeseen olen ollut seuraamassa roomalaiskatolisia häitä; toisissa häissä oli kyse vihkivalan uusimisesta ja 25-vuotis hääpäivän juhlinnasta. Vihkivala uusittiin Tenjon roomalaiskatolisessa kirkossa, joka muistuttaa mielestäni protestanttista kirkkoa. Pappi lausui aamenet ja tilaisuuden jälkeen menimme parin kotiin jatkamaan juhlintaa. Aluksi siemailimme hieman Poker-olutta (kolumbialainen olut) ja muutamia shotteja, jonka jälkeen talon valtasi meksikolaista mariachi-musiikkia soittava yhtye (jonka laulaja muistutti ulkonäöltään parin vihkinyttä pappia). Musiikin jälkeen oli vuorossa sosiaalista seurustelua ja lopulta tanssia. Tanssia jatkettiin aguardienten (eräs vahva alkoholijuoma) voimin keskiyöhön asti.

Tähän päättyy raportin toinen osa. Toistaiseksi en aio kirjoittaa mitään ennen tulevaa heinä-elokuun matkaa, josta myöhemmin lisää. Toivotan kaikille hyvää kesää; lapsista vaareihin, suvaitsevaisista maahanmuuttokriitikoihin. Nauttikaahan myös maahanmuuttokriitikot afrikkalaismaisen lämpimistä kesähelteistä siellä Suomessa.

PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

43. Kerjäämisestä

EU-projektissahan on kyse vain ja ainoastaan pienen piirin tukemisesta. Kuten joku osuvasti aikoinaan totesi, EU toteuttaa häikäilemätöntä aluepolitiikkaa. Ei siis mitään uutta länsirintamalta. Yhtä asiaa en vain jaksa olla ihmettelemättä. EU:n röyhkeydellä ja kaksinaismoralismilla ei ole rajaa. Ensin se ottaa mukaansa arveluttavasti "pärjääviä" maita ja aloittaa kaikkien instituutioiden ja päättävien tahojen siunaaman kerjäämisen (samanlaisen kerjäämisen, jonka vuoksi Itä-Euroopan ja itäisen Keski-Euroopan romanit ovat saaneet saastan leiman otsaansa).


Ensin luvattiin, että "Kreikan" (pankkien) tukemisen jälkeen ei tulisi uusia tuettavia. Sitten luvattiin samaa "Irlannin" (taas pankkien) tukemisen jälkeen ja nyt samaa luvataan "Portugalin" (ja vielä kerran pankkien) tukemisen jälkeen. Veikkaukseni on, että seuraavaksi romahtavat Espanja ja Italia. Siinä on dominoteoriaa kerrakseen. Nyt kaivattaisiin Dwight D. Eisenhowerin ynnä muiden uhrautuvien yksityishenkisten kapitalistien uhrauksia ja patoamispolitiikkaa talouden saralla. Miksi ainoastaan julkinen sektori laitetaan maksumieheksi?


Parin päivän takainen uutinen, jonka linkkaan seuraavaksi, on vain yksi esimerkki EU:n kaksinaismoralismista ja yksi todiste siitä, että kyseinen yritys kaatuu omaan mahdottomuuteensa:


http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011062013920138_uu.shtml


Symppispisteitä romanien puolustamisesta herra Polanskylle. Kyseinen herra ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän eliitin ynnä muiden kriitikkojen ohella, että kerjäämisen kieltäminen ei todellakaan tule poistamaan ongelmaa. Historia on sen osoittanut. Miettikää taannoista kieltolakia. Miettikää maailmanlaajuista huumeongelmaa ja "huumeidenvastaisia sotia" ("terrorisminvastainen sota" osa 2). Mielestäni kyseiset kiellot ja ristiretket vain pahentavat ongelmia entisestään.


Herra Polansky kertoo aiemmin vastustaneensa suunniteltua kerjäyskieltoa, mutta sanoo lopulta tulleensa toisiin ajatuksiin:


- "Suurin osa kerjäämisestä on isoa bisnestä. Valtaosaa siitä hallitsevat rikolliset, jotka käyttävät hyväkseen lapsia, tai ahneet yksittäiset ihmiset, jotka ovat keksineet hyödyntää tuottoisaa petosta. Kokemuksesta voin sanoa, että kerjääminen ei ruoki köyhiä, Polansky kirjoittaa."


Ja erona EU:n harjoittamaan kerjäämiseen on se, että nykyinen EU:n harjoittama kerjääminen on päättävien tahojen siunaamaa roistomaista bisnestä roistomaisten tahojen tukemiseksi. Tässäkin sopassa ovat siis mukana ahneet yksittäiset ihmiset, jotka ovat keksineet hyödyntää tuottoisaa petosta (petos nimeltä EU), joka nyt tosin on joutunut kriisiin ja nyt kriisin iskiessä omat varat piilotetaan patjojen alle ja häikäilemättömät pankkiirit kiertävät hattu kourassa ja Portugalin kaavussa ovelta ovelle kerjäten. Terve järki sanoo, että EU:n harjoittama kerjääminen ei ruoki köyhiä.



"Polanskyn mukaan etenkin Itä-Euroopan romaniyhteisöt tarvitsevat taloudellista apua, mutta nykyisellään rahat valuvat kansainvälisille järjestöille, jotka "kehittelevät älyttömiä hankkeita" ja maksavat tuilla henkilökuntansa suuria palkkoja."


En epäile, etteivätkö Kreikka, Irlanti ja Portugali (kuten myös valtaosa maailman maista) tarvitsisi apua. Nykyinen tuki ei kuitenkaan ole tukea, vaan pikemminkin kidutusta, tavallisen kansan kidutusta, joka jatkuu, kunnes laiva uppoaa, mitta tulee täyteen ja eliitti pakenee naureskellen veroparatiiseihin. Nykyisellään myös “kriisimaille” tarkoitetut rahat valuvat pankeille, jotka kehittelevät älyttömiä hankkeita ja maksavat tuilla henkilökuntansa suuria palkkoja.


En myöskään ymmärrä, mitä ihmettä Bulgaria, Romania, Slovakia yms. romanien syrjintää harrastavat maat tekevät EU:ssa. Jos Israelin harjoittama palestiinalaisten ahdistelu on nykypäivän aphartheidia Lähi-idässä, on romaneita vastaan kohdistuva syrjintä nykypäivän aphartheidia Euroopassa. Jos itse saisin päättää, potkisin nuo hiljattain EU:hun otetut maat pois ja asettaisin sanktioita ja pakotteita siihen asti, kunnes syrjintään puututaan.


Polansky jatkaa:


- Romanit tarvitsevat apua, ja heitä on hyljeksitty liian kauan. Toisaalta romanien täytyy myös itse auttaa itseään ja ponnistella tullakseen hyväksytyiksi. Kerjääminen ei auta heidän asiaansa.


Olen valmis allekirjoittamaan kaksi viimeistä lausetta. Kysyisin kuitenkin, kuinka on mahdollista auttaa itseään yhteiskunnassa, joka leimaa ja eriarvoistaa? Olisin myös valmis osoittamaan nuo lauseet kerjääville instituutioille. Kerjääminen ei pidemmällä tähtäimellä auta heidän asemaansa, eikä lyhyellä taikka pitkällä tähtäimellä auta tavallista kansaa.


Vuonna 2007 olin "vaihto-oppilaana" viikon verran erään lukioryhmän mukana Tshekin tasavallassa. Maa jäi lähtemättömästi mieleen. Prahan historiallinen keskusta torikelloineen oli vaikuttava ilmestys. Mielelläni vierailisin siellä uudestaan. Mieleen jäivät ne monet keskiaikaiset linnat, joita maassa on. Mieleen jäi myös paikallisten suhtautuminen venäläisiin. Venäjä ja venäläisyys on hyvin herkkä asia tshekeille (ymmärrettävästä syystä) ja kaikki venäläisyyteen ja neuvostoliittolaisuuteen viittaava herättää voimakkaita tunteita. Toiseksi, olen ymmärtänyt, että tshekkiläiset suhtautuvat hyvin nuivasti oman maansa romanivähemmistöön. Muistan joidenkin vuosien takaiset euroviisut, jossa Tshekin tasavalta lähetti ehdokkaansa, paikallisen romanirapparin nimeltä Gipsy.CZ . Youtuben kommenttiosiossa asiaa kauhisteltiin ja annettiin ymmärtää, että Tshekin tasavalta on joutunut häpeään. No, ainahan me voime vedota Youtuben kommenttiosion, Iltalehden keskusteluforumin ja Suomi 24 keskustelupalstojen huonoon tasoon, mutta…


En kiistä, etteikö kerjääminen välillä raastaisi hermoja kaikkine inttämisyrityksineen ja lieveilmiöineen. Tästä kaikesta saamme syyttää Euroopan Unionia, joka on ottanut kelkkaansa maita, jotka rikkovat räikeästi ihmisoikeuksia. Usein kuulee hoettavan sitä kuluneeksi käynyttä mantraa; “autetaan heitä heidän omassa maassaan”. Tämän saman tulisi päteä myös Kreikalle, Irlannille ja Portugalille annetun kehitysavun kohdalla. Menen mieluummin Kreikkaan, Irlantiin taikka Portugaliin paikan päälle tekemään oikeaa hyväntekeväisyystyötä. Sovitaan, että allekirjoitan (pääasiassa romaneita vastaan suunnatun) kerjäämiskiellon sen jälkeen, kun kansalaiset päättäjineen alkavat vaatia stoppia EU:n harjoittamalle kerjäämiselle. Sitä odotellessa voisi ihan piruuttaan joku päivä mennä Helsinkiin liituraitapuku päällä ja samppanjalasi kourassa kerjäämään.


PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

42. Tuhotöistä ja "anarkomarkoista"

Suomen tapahtumia aktiivisesti seuranneena silmille pomppasi Suomen mittakaavassa aika poikkeuksellinen uutinen. Pasilan Tapaninvainion iskut ovat näemmä saaneet jatkoa:


http://yle.fi/alueet/helsinki/2011/06/anarkistit_ilmoittautuivat_rekolan_sunnuntaisen_tuhopolton_tekijoiksi_2660021.html


Aiemmin spekuloitiin “omituisia arabiankielisiä ylistysviestejä”:


http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/pasilan-pommia-ylistetaan-oudosti---supo-kiinnostui/art-1288393464522.html


“Maailmanlaajuisen jihadin kannattajiksi esittäytyvä ryhmä ylistää nettisivuillaan Helsingissä viime päivinä tehtyjä terrori-iskuyrityksiä.”


Pian tämän jälkeen kaikenlaiset salaliittoteoreetikot valtasivat internetin. Ensimmäisten joukossa oli varmaankin Hommaforum ja Iltalehden (Hommaforumin pikkuveliforum) keskusteluforum:


http://portti.iltalehti.fi/keskustelu//showthread.php?t=529963


Hommaforumin spekulointia:


http://hommaforum.org/index.php/topic,51324.0.html


Etninen värinä, monikultturismi, hyysärit, vaikeneva valtamedia ja poliisi, “lesbo-Tavja” ja eriarvoinen suhtautuminen iskuihin Gay-Pride –kulkuetta ja Pasilan iskuja kohtaan, rasismi suomalaisia kohtaan, positiivinen syrjintä, kukkahatut, isänmaanpetturit, VHM:n vihaajat, toisinajattelijoiden vainoajat…


Pian alkoikin selvitä, että iskujen takana eivät kenties olleetkaan fasistiset islamistit (hommalaisten mittapuulla: tyypilliset islaminuskoa tunnustavat tahot), vaan “kotimaiset anarkomarkot”.


Kiljupunkkarit, äärihyysärit, äärihipit, kommarit, piiskaa niille, romanit vittuun täältä, sosiaalikeskus Satama vittuun täältä, kovemmat otteet, turpaan marxisteille ja vassaripaskoille…


Jos heittäytyisin salaliittoteoreetikoksi, voisin väittää, että sekä Pasilan iskut, että Rekolan tuhotyöt ovat osa ns. false flag-operaatiota, joilla halutaan luoda entistä vihamielisempää ilmapiiriä islaminuskoisia mamuja kohtaan. Pian päätettiinkin heittäytyä realistisemmiksi ja päätettiin korvata islamistit kotimaisilla anarkisteilla, jotta ilmapiiri kiristyisi kaikkea ei-oikeistolaista ja ei-äärioikeistolaista politiikkaa kohtaan. Siinä olisi meikäläiselläkin kapitalismikriitikolla kuumat paikat suomalaisessa oikeusvaltiossa. No, onneksi sellaista ei kuitenkaan tarvitse pelätä, vai mitä persut ynnä muut oikeistolaiset toverit?


Sovitaan, että kyseessä ei ollut vastapuolen false flag-operaatio. Abu Sulaiman al-Nasser sentään ylisti iskuja ihan julkisesti. Vaikka kyseisen henkilön kuolema ei minussa suurta surua aiheuttaisikaan, en silti pidä kyseistä henkilöä suurena uhkana Suomelle. Kuten suojelupoliisin viestintäpäällikkö Liinu Lehto-Seljavaara muistuttaa:


“viestien ja iskujen välillä ei välttämättä ole yhteyttä. Kyse voi olla kansainvälisen terroristin mediastrategiasta.


– Tilanne on toki uusi, mutta emme voi tässä vaiheessa linkittää tekoja ja kommentteja. Kyse on paljolti myös kommentoijan mediastrategiasta. Kansainväliset toimijat haluavat huomiota omalle toiminnalleen, joten meidän tehtävämme on tarkistaa kaikki taustat. Kauhusta tai pelosta ei ole apua.”


http://www.ts.fi/online/kotimaa/227913.html


Ai niin joo, sori… Kyseessähän ei mitenkään voi olla luotettava taho… Ilmiselvästi kyseessä on puolueellinen, vihervasemmistolaisia syöpäläisiä täynnä oleva lehti, joka aseella uhaten on pakottanut haastateltavan hyssyttely-politiikkaan mukaan.


Myös hyökkäykset sosiaalikeskus Satamaa vastaan herättävät ihmetystä:


http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/sosiaalikeskus_satama_kieltaytyy_sanoutumasta_irti/


"Tämä on monitahoinen kysymys. Monet vetävät heti yhtäläisyysmerkit (tekijöiden ja irtisanoutuvien välille). Vastuun kantaminen on tekijöillä. Miksi Satamalla pitäisi olla suurempi rooli kuin kenelläkään muulla kansalaistoimijalla?”


Lyön kolmestatuhannesta Kolumbian pesosta vetoa, että arvon maahanmuuttokriitikot vastaisivat samalla tavalla. Eikö se olisi epäoikeudenmukaista, että esim. Jussi Halla-ahoa taikka Timo Soinia vaadittaisiin tuomitsemaan Gay-Pride –iskut? Niin minustakin. Miksi siis sosiaalikeskus Sataman pitäisi tuomita iskut, jotka jotkut hörhöt ovat tehneet “solidaarisuuden osoituksena” ja joihin se ei ole ollut osallisena?


Olosuhteet ovat vähintäänkin epäilyttävät. Etenkin, kun muistaa aikaisemmat poliittiset ajojahdit sosiaalikeskus Satamaa kohtaan:


http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/helsinki_tahtoo_eroon_sosiaalikeskus_satamasta_nyt/


http://fifi.voima.fi/artikkeli/2011/maaliskuu/satamalle-kenkaa


Erilaisia ihmisiä ei suvaita. Onneksi Satama sai toistaiseksi jäädä. Minulla ei ole mitään sosiaalikeskus Sataman olemassaoloa vastaan. Talonvaltauksetkaan eivät ole niin suuri ongelma, kuin annettaisiin ymmärtää. Ennemminkin ongelmana ovat tylsät ja sieluttomat ihmiset, jotka haluavat kaikkien näyttävän samoilta ja elävän samalla tavoin melusaasteiden säestämässä hiljaisuudessa merkkivaatteineen. Jos joku haluaa vallata itselleen tyhjillään seisovia taloja, vallatkoon. Miksi seisottaa tönöjä tyhjillään, jos joku löytää niille käyttöä? Parempi ratkaisu toki olisi, jos kaupunki vapaaehtoisesti antaisi tiloja käyttöön. Sellaista ei kuitenkaan voida realistisesti odottaa, joten porvarillisesti ajattelevat kaupunginjohtajat likaisen työn tekijöineen provosoivat “anarkomarkoja”. Itselläni ei ole myöskään mitään sitä vastaan, että vastaavanlainen toimintamalli leviäisi muuallekin Suomeen ja valtavirtaistuisi. Sanottakoon kuitenkin, että itse en osallistuisi vastaavanlaiseen toimintaan. Pitäydyn mieluummin kapitalismikritiikissä (kirjoitus nro 24).


Vuosina 2009-2010 mulla oli varsin aktiivinen vaihe päällä. Luonnollisesti vierailin Helsingin Homma-kerhossa, josta kirjoitinkin hieman (kirjoitus nro 6). Tämän lisäksi vierailin muun muassa Kallion Pelastusarmeijassa (samalla alueella, josta Hurstin Laupeudentyö RY. häädetään) ja myös sosiaalikeskus Satamassa. Kyseisen tahon sivustot ovat näemmä uudistuneet sitten viime näkemän:


http://satama.org/index.php?option=com_content&view=frontpage&Itemid=1


Eräänä tiistaina päätin poiketa kahville Helsingin Kalasatamassa sijaitsevaan sosiaalikeskus Satamaan. Aluksi oli hieman vaikeuksia löytää perille. Kalasatama on vaikea paikka suunnistaa kokemattomalle vantaalaistaustaiselle (idealisti-)pojulle. Lopulta löysin perille. Kyseinen kohua herättänyt talo tontteineen oli romanttisella tavalla karu. Harhailin hieman pihamaalla etsien sisäänkäyntiä. Sisäänkäynnin löydettyäni päädyin portaikkoon. Seinät olivat täynnä graffitteja ja kirjoituksia. Erityisesti yksi kirjoitus erottui joukosta. Kirjoituksessa annettiin ymmärtää, että kovia huumeita ei sallittaisi talon tiloissa.


Astuin sisään. Hetken hölmistyneenä seisoskeltuani päätin mennä ottamaan kupin kahvia, jonka Sataman sivusto mainosti olevan “reilua”. Maksaessani kahvia hieman isommalla rahalla, “tiskillä” seisova koviksennäköinen, mutta mukavanoloinen tyttö tiedusteli minulta: “onks sulla hiluja?”. Itselläni ei juuri sillä hetkellä ollut, enkä voinut maksaa tasarahaa. “Myyjät” antoivat asian olla ja kiitollisena nautin kahvin ja istuuduin tuolille odottamaan tulevaa ohjelmaa. Ohjelmassa olisi parin dokumentin katsomista.


Ensimmäisenä katsoimme dokumentin, jossa eräiden aineiden käyttäjät kertoivat omista kokemuksistaan. Toisessa kuvailtiin muutaman transvestiitin elämää. Molempien dokumenttien aikana sisällä ravasi porukkaa. Osa porukasta oli demonisoitua romaniporukkaa, joiden asuntovaunuja näkyi pihalla. Dokumenttien jälkeen tapasin myös erään tutun, jonka huomasin yllätyksekseni olevan myös paikalla. Minulle tarjottiin ylijäänyttä vegaanikakkua, joka oli varsin herkullista. Lähtiessäni tuttavani ja hänen tuttavansa kanssa pois, päätin antaa loput lompakossa olleet rahani “myyjille” tuntiessani edelleen syyllisyyttä kahvista, joka jäi osittain maksamatta. Hetken hämmentyneisyyden jälkeen eräs tyttö tuumasi: “parempi tukea meidän toimintaa, kuin markkinavoimia!”. Etenkin näin jälkikäteen on vaikea esittää vastaväitettä lausuttuun kommenttiin. Jos maailmassa olisi vain kaksi vaihtoehtoa; 1. antaako rahansa niiden markkinavoimien haltuun, jotka syytävät oheisenkaltaisia roskauutisia:


http://www.mtv3.fi/helmi/vapaalla/artikkeli.shtml/2011/06/1345311/meniko-gossip-girl--tahti-keikallaan-jo-liian-pitkalle

(XO XO…)


2. antaako rahansa harmittomille tahoille, jotka valtailevat tyhjiä tönöjä, valitsisin ehdottomasti vaihtoehdon 2.

Sosiaalikeskus Satama saa multa pisteet myös pakko-ostamisen ideologian hylkäämisestä:

Tervetuloa sosiaalikeskus Sataman vegaaniseen ja reiluun kahvilaan! Halvat hinnat, mutta mitään ei Satamassa ole pakko ostaa.

Same in English:

“Welcome to social centre Satama´s vegan and fair café! Cheap prices, but buying is not mandatory in Satama.”

http://satama.org/index.php?view=details&id=517%3Akahvila-tiistaisin--cafe-on-tuesdays&option=com_eventlist&Itemid=57


Minua itseäni ainakin ärsyttää joka paikassa ympäri maailmaa olevat kieltotaulut, jotka niuhottavat: “jos et osta mitään, ei sinulla ole lupaa oleskella täällä”, “asiaton oleskelu kielletty” jne... Kaikki Muuminsa katsoneet muistavat etäisesti sen teatteriaiheisen jakson, jossa Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen repivät kieltotaulut irti. Hyvin paheellinen ja anarkistinen piiloviesti. Ihmettelen, ettei kyseistä kohtaa olla sensuroitu.


Itselläni ei ainakaan ole mitään pahaa sanottavaa Sataman porukasta. Varsin idealistisia kyllä ovat. Jos myös verrataan, kumpi on ollut aggressiivisempi; järjestelmä vai Satama, voiton vie minun mielestäni järjestelmä:


http://satama.org/index.php?option=com_content&view=article&id=82%3Atiedote-koskien-perjantai-aamun-106-tapahtumia&catid=34%3Auutiset&Itemid=1

http://satama.org/index.php?option=com_content&view=article&id=78%3Asatama-tuomitsee-poliisin-hyoekkaeyksen-rauhalliseen-mielenosoitukseen&catid=34%3Auutiset&Itemid=1


(myös ylempänä esitetyt otsikot aiheeseen liittyen)


Miksi järjestelmä oikein pelkää näitä marginaaleja vapauden sotureita? Hyökkäykset Satamaa vastaan tuovat mieleen Michael Mooren Fahrenheit-elokuvan, jossa Yhdysvaltain demokraattinen hallitus näkee terroristeja kaikkialla. Elokuvassa vainotaan myös ihan tuiki tavallisia kansalaisia. Jos mä olisin USA:n hallituksessa, tekisin sellaisen ehdotuksen laista, jonka mukaan kaikenlainen vallitsevan näkemyksen kritisointi katsottaisiin vähintäänkin terrorismin tukemiseksi. Koska se eräs teini (joka tuki Osama Bin Ladenia), joka lensi päin toimistorakennusta USA:ssa:


http://en.wikipedia.org/wiki/2002_Tampa_plane_crash


Jos mä oisin kokoomuslainen taikka perussuomalainen, tekisin ehdotuksen laista, jonka mukaan kaikenlainen vallitsevan näkemyksen kritisointi (myös se laimea vasemmistolaisten harjoittama kritiikki) katsottaisiin anarkismiterrorismin tukemiseksi. Koska Smash Asem ja viime aikaiset iskut. Liioittelua? Retoriikan voima on ihmeellinen.


PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

41. Raportteja Kolumbiasta


Ensimmäiseksi on tunnustettava, etten kyllä tiennyt Bogotasta mitään, ennen kuin sain tilaisuuden vierailla kyseisen kaupungin sydämessä. Bogotan pohjoisosa (“se hieman parempi osa”) on tullut enemmän tai vähemmän tutuksi, kuten myös köyhempi eteläinen osa ohittaessani sen matkustaessani Transmilenio-nimisellä metro-bussilla. Kerran olen päässyt vierailemaan myös Bogotan luoteispuolella, jossa sijaitsee vartioituja asuntoja.


Eräänä kiireisenä päivänä suuntasin viimein Bogotan varsinaiseen keskustaan. Kiireesti poistuen idyllisestä Tenjosta ja ajaen bussilla Bogotan reuna-alueelle, josta oli vaihdettava Transmilenio-nimiseen metro-bussiin (erityisesti punainen Transmilenio on ikään kuin metro, joka kulkee maan päällä). Noin puolentoistatunnin matkan jälkeen saavutin määränpään. Bogotan sydän on sekin on jakautunut fyysisesti hyvinvoiviin ja huonostivoiviin alueisiin. Raja keskusta-alueiden välillä on milteinpä konkreettinen; ylempänä sijaitsee fyysisesti hyvinvoiva osa ja alhaalla fyysisesti huonostivoiva osa.


Luonnollisesti hyvinvoivassa osassa (keskustan yläosassa) ollaan totuttu näkemään myös enemmän “gringoja”. Keskustan yläosassa sijaitsee muun muassa hieno roomalaiskatolinen kirkko ja Simon Bolivarin aukio. Kuulin myös muutamien poliitikkojen puheita kulkiessani keskustan yläosassa. Vaikka molemmat alueet ovat omalla tavallaan viehättäviä, ei yläosa tehnyt niin suurta vaikutusta (Simon Bolivarin aukiota ja muutamia rakennuksia lukuun ottamatta). Keskustan yläosa oli hyvin länsimaalaisen tyylinen (länsimaalaistyylisine ihmisineen, jotka viestittävät olemuksellaan ja pukeutumisellaan “et kuulu tänne”). Vastaavaa meininkiä olen jo tottunut näkemään ja kokemaan ihan riittävästi. Suuntasinkin mielenkiinnolla askeleeni kohti Bogotan alaosaa.


Ilmapiirin vaihdos oli aistittavissa melkein heti, kun laskeutuminen alkoi kohti Bogotan keskustan alaosaa. Bogotan alaosassa myyjät olivat sinnikkäämpiä ja ilmapiiri oli muutenkin sähköinen. Tunnelma Bogotan keskustan alaosassa oli aidompi, ihmiset tiedostivat enemmän omaa kulttuuriaan ja värikkyys näkyi ja tuntui. Keskustan alaosassa törmäsin monenlaiseen yrittäjään; oli kengänkiillottajia, oli hedelmäkauppiaita. Illan pimetessä tunnelma sähköistyi entisestään. Hämärän hetkellä kaduilla näkyi hieman huonommin elämässään pärjääviä. Matkustaessa takaisin Transmilenio-metro-bussilla mietiskelin, että usein sitä tulee valitettua turhasta, kuten esimerkiksi opintorahan pienuudesta.


Viime vuonna taisinkin jo mainita, kuinka täällä päin musiikki raikaa joka kadun kulmassa. Paikallista musiikkia kuulee kaikissa ravintoloissa, ruokakaupoissa (jossa jotkut tuotteet on pinottu huolellisesti päällekkäin, amerikkalaiseen tyyliin), ihmisten kodeissa, busseissa, joka puolella. Täällä päin opitaan luonnollisesti tanssimaan jo lapsuusiässä. Musiikille altistutaan jo varhain, siinä siis syy siihen, kuinka paikalliset hallitsevat rytmit. Musiikin lomassa minulle opetettiin sanonontoja, joita paikalliset sanovat naisille. Tässä pari esimerkkiä: “¡Uy! ¡Quien pidió pollo!” “¡Uy! ¡Con ese rojo me vuelvo toro!”. Siitä vaan suomalaiset urhot huutelemaan noita sanontoja naisille!


Vaihtelevien säätilojen Cundinamarcassa olen tehnyt erään mielenkiintoisen havainnon. Kolumbiassa ja kenties muuallakin Latinalaisessa Amerikassa roomalaiskatolinen kirkko on menettämässä asemaansa. Perinteisesti Latinalaista Amerikkaa ollaan pidetty roomalaiskatolista uskontoa tunnustavana alueena (lukuun ottamatta Kuubaa). Moni saattaa ajatella näin vielä nykyäänkin. Roomalaiskatolisen kirkon rappio näkyy kuitenkin myös kyseisellä alueella. Erästä henkilöä lainaten, “sanan ja hengellisyyden sijaan, roomalaiskatolista uskoa tunnustavat kokoontuvat seuraamaan tylsää, itseään toistavaa seremoniaa, jossa keskitytään kommentoimaan toisten pukeutumista ja käyttäytymistä.” Odotettavissa on, että vastaavanlainen kehitys jatkuu ja aikansa elänyt ja ihmisten elämää kontrolloiva roomalaiskatolinen kirkko joutuukin antamaan enemmän tilaa uusille, moderneille tulkinnoille.


Kolumbiassa Avivamiento (=herätysliike) kokoaa ihmisiä kristillisiin seremonioihin kaksi kertaa viikossa. Pastori Ricardo Rodríguezin ja hänen vaimonsa María Patricia Rodriguezin mukaan Kolumbian Avivamiento syntyi Jumalan johdatuksella, joka alkoi Bogotasta ja on näihin päiviin tultaessa kasvattanut suuresti suosiotaan. Itse kahdessa seremoniassa käyneenä voin väittää, että vähintään puoli Bogotaa kokoontuu sinne. (EDIT: Ei nyt ehkä ihan puoli Bogotaa, mutta todella paljon väkeä kuitenkin -edit:28.1.2013) Kokoontumispaikka on valaistu himmein valoin. Joka puolella on nähtävissä Raamattuun viittaavia tekstejä ja viittauksia (“Río del Dios” ja monia muita). Seremonia alkaa María Patricia Rodriguezín sanoilla ja iskevillä lauluilla ja sanoituksilla. Myöhemmin pastori Ricardo Rodríguez tulee lavalle ja seremonia alkaa. Seremonian aikana muun muassa lauletaan (esim. “Con Cristo de Rumba el Diablo Se Derrumba”) ja koetaan parantumisia. Seremonian aikana ihmiset heiluttivat oman maansa lippuja (kerran olin näkevinäni Ruotsin lipun). Vieralijoita on siis ympäri maailmaa. En ole kuullut, että lisäkseni muita suomalaisia olisi vieraillut Avivamienton seremonioissa.


Joku voisi verrata Avivamientoa perinteisiin evankelisiin herätysliikkeisiin. Avivamientoa ei kuitenkaan voi kategorisoida. Ensinnäkään Avivamiento ei ole instituutio. Toiseksi, voin väittää, että tunnelma on täysin erilainen, kuin vaikkapa kotimaisissa vastaavissa. Mielenkiintoinen kokemus. Mielenkiintoista myös nähdä, kuinka roomalaiskatolisen kirkon käy. Odotettavissa on, että roomalaiskatolisen kirkon vaikeat ajat jatkuvat täälläkin päin maapalloa ihmisten etsiessä sisältöä muualta. Itse aion jatkaa sisällön etsimistä ortodoksisesta seurakunnasta juuttumatta uskonnolliseen poteroon vieraillen esim. Avivamientossa, flirttaillen myös itäisille suuntauksille (esim. uskomukset karmasta ja jälleensyntymästä).
Ohessa linkki Kolumbian Avivamienton nettisivuille:
http://www.avivamiento.com/


PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.