fondos para myspace, plantillas, layouts

maanantai 6. tammikuuta 2014

113. Missä olet, Aito Vasemmisto?

Uusi vuosi, uudet kujeet. Uuden vuoden kunniaksi Vantaan sisäisen lippujen hinnat nousivat viimein kolmeen euroon. Ollaan jo melkein Jyväskylän tasolla, vaikkakin silti Jyväskylän julkiseen liikenteeseen verrattuna on julkinen liikenne pääkaupunkiseudulla kehittyneempää ja hintalaatusuhde on vielä toistaiseksi tasapainossa. Vuonna 2014 tullaan myös näkemään uusia lakeja ja keinottelijoiden inspiroimia tuotantokustannuksista aiheutuva hinnannousuja. Toivottavasti tulemme tuoreen vuoden myötä, ja siitä edespäin, näkemään myös uusia keksintöjä. Teleportin todellistuminen olisi loistava lähtölaukaus uudelle aikakaudelle. Ainakin se toisi hieman käytännöllisyyttä matkustamiseen. Miten paljon turhaa energiaa kuluukaan stressaavaan pakkaamiseen ja murehtimiseen, että onko kaikki nyt varmasti mukana. Teleportin ansiosta voitaisiin keskittyä siihen tärkeimpään; matkustamiseen. Painavimmat laukut siirrettäisiin teleportin avulla ennalta sovitusti menopäähän (vierailtavaan kohteeseen). Matkailu ei siis kärsisi tai muuttuisi täysin teleporttailumatkailuksi, vaan keventyisi. Täältä päin ainakin tulisi todellista kannatusta arkipäivän elämää helpottavalle teleportille.


Sitä odotellessa pitää suunnata kaikki tarmo byrokratian keventämiseen. George Osborne ja Jyrki Katainen näyttävät mallia."Holhouksen sijaan haluamme olla oman elämämme päättäjiä, silloin kun siihen on valmiudet." Pois vaan holhoava hyvinvointivaltio ja työttömien tukeminen. Aikuiset ihmiset osaavat pitää huolen itsestään. Jokainen on oman onnensa seppä, tiukka ei pummien tukemiselle ihmisten elämän rajoittamiselle ja köyhyysloukuille! Enemmän itsenäisyyttä! Tulisi ottaa Etelä-Euroopan maista mallia. Ne osaavat toisistaan välittämisen ja toisistaan huolehtimisen. Ainoastaan irtisanominen on siellä vähän vaikeaa. Pitäs ottaaa meistä mallia. Niih, senkin etelän vetelät! Suomen uusi brändi voisi olla seuraavanlainen: maa, joka tarjoaa joustavan irtisanomissuojan ja joustavat verot! Tervetuloa ottamaan vapaata maata haltuun (erityisesti silloin, jos olet keskiluokkainen ja valkoinen länsimaalainen herrasmies). Tule, meillä ei sanoja "byrokratia" ja "korkeat verot" tunneta! Suomen brändääminen voitaisiin tänä ja ensi vuonna kohdistaa erityisesti monikansallisille suuryrityksille, joille jaettaisiin ilmaista maata aina saamelaisten alueille asti. Suomi, tulevaisuuden byrokratiasta, impivaaralaisuudesta ja vasemmistolaisuudesta vapaa maa, 100 prosenttisesti! 


Byrokraatit ovat usein tunnetusti ikäviä. Virallisia asioita hoidettaessa saa usein kuulla "asia ei kuulu meille"-fraasia, jonka jälkeen asiakas ohjataan toiseen paikkaan. Toisessa paikassa sanotaan samalla tavoin ja asiakasta pompotellaan luukulta toiselle ja pahimmassa tapauksessa vieläpä samojen luukkujen välillä. Asterix & Obelix osaavat kertoa asian paremmin ja yksityiskohtaisemmin. Välillä varmaankin tekisi mieli tehdä polttoitsemurha jossain virastossa sen jälkeen, kun asiasta ollaan väitelty hyvän aikaa. Ainakin sanoma menisi silloin paremmin perille. Toisaalta aina voi ryöstää pankin tai lähettää postia byrokraateille osoittaakseen olevansa kyllästynyt nykyiseen menoon. Treffikutsuja tai tappouhkauksia ei varmaan kannata lähettää. Piileskelevä johto vain kätkeytyisi entistä syvemmälle koloihinsa ja norsunluutorneihinsa. Samaan aikaan tavalliset asiakaspalvelijat papukaijoina toistelevat maalaisjärkeä vaativissa tilanteissakin todellisuudesta vieraantuneen johdon näkemyksiä. Maalaisjärkeä nykyisillä johtavissa asemissa olevilla henkilöillä harvemmin on. Tavallisille asiakaspalvelijoille meuhkaaminen saattaa hieman helpottaa oloa, mutta huudot menevät kuitenkin täysin hukkaan. Sytyttämällä itsensä tuleen jossakin virastossa saisi kenties kuitenkin sitä kaivattua huomiota ihan johtavilta tahoiltakin.


Energiaa kannattaisi epäoikeudenmukaisuuksien pohtimisen sijasta satsata ehkä sittenkin mieluummin kilojen karistukseen. Joulun ja uuden vuoden jälkeen joulukinkku ja suklaa ovat varmasti tehneet tehtävänsä ja vatsa toteuttaa uutta tehtäväänsä kolmantena jalkana. Urheileminen ja kaloreiden polttaminen auttaa lopulta keskittymään itse tärkeimpään; positiivisuuteen (loputtomaan talouskasvu-uskoon) ja yhteen hiileen puhaltamiseen (tekemään kritiikittömästi kaiken, mitä eliitti sanoo). Pitäisikö liittyä keventäjiin? Pääsisi eroon ylimääräisistä kiloista ja vasemmistolaisuudesta. Vasemmistoliitto on kiitettävästi karistanut kilojaan. Hallituksessa ollessa joutuu ilmeisesti hikoilemaan Kokoomuksen ja (sosiali)demokraattien kanssa niin paljon, ettei kiloja tai ainakaan vasemmistolaisuutta ehdi kertyä. Jyrki Katainen voisikin alkaa yhdessä Suvi-Anne Siimeksen kanssa juontaa Suurin Pudottaja-ohjelmaa, joka olisi suunnattu vasemmistolaisille veneenkeinuttelijoille ja änkyröille. Ohjelmassa yhdistyisi ideologinen uudelleenkoulutus (esimerkiksi siinä vaiheessa, kun osallistujien vasemmistolaisuutta punnitaan jokaisen jakson lopussa) ja rankka treeni. Voittaja olisi se, joka olisi keventänyt vasemmistolaisuuttaan kaikkein eniten. Raskaasta vasemmistosta kevytvasemmistoon.


Moni on jo kauan aikaa ollut pettynyt Vasemmistoliiton toimintaan. Viimeisin pettymys koettiin viime vuoden loppupuolella, kun Vasemmistoliitto päätti jäädä hallitukseen. En ihmettele, vaikka tämä olisi joillekin ollut jopa syy erota Vasemmistoliitosta. Hallitukseen ollaan haluttu jäädä siksi, koska ilman Vasemmistoliittoa olisi politiikka vieläkin oikeistolaisempaa. Eli sitä ollaan ikään kuin hieman hidastelemassa vääjäämätöntä oikeistolaista kehitystä. Kyllä jarruttelijoita ja hidastelijoitakin tarvitaan. Riittääkö se kuitenkaan, että ollaan vain torjumassa ja jarruttelemassa oikeiston hulluimpia uudistuksia, kuten demokraatit USA:ssa? Ei keskustalaistumisessakaan ole mitään pahaa. Riittävätkö keskustavasemmistolaisten voimat kuitenkaan kovaa oikeistoa vastaan?


Vasemmistoliitossa ja Vasemmistonuorissa ollaan jollakin tapaa kapitalismikriittisiä ja vahvasti kommunismikriittisiä. EU:ta ja EU-politiikkaakaan ei tosiasiassa kritisoida. Ei ainakaan niin paljon, kuin Perussuomalaisissa (Perussuomalaisissakin vähän niin ja näin ja toisaalta kritisoihan Margaret Thatcherkin EU:ta). Ainoastaan Itsenäisyyspuolue ja SKP ovat todellisia EU-kriitikkoja. Loput ovat lähinnä hienovaraisesti inhimillistämässä nykyistä EU:ta, joka ampuu kaikki uusliberalistisesta linjasta poikkeavat ehdotukset poikkeuksetta alas. Vasemmistoliitossa ollaan tunnustettu tosiasiat. Liian vasemmistolaisia ei voida olla, ettei vain syytettäisi veneenkeikuttelusta ja kommunismista. Maltillisuus on muotia. Ei pidä vaatia liikaa. Vähän sama, kuin USA:ssa rotusorron aikaan, kun afroamerikkalaisia kehotettiin maltillisempiin vaatimuksiin. Kehotettiin neuvottelemaan ja odottamaan suoran toiminnan sijaan. Missä olisivatkaan USA:n afroamerikkalaiset tänä päivänä, jos suoran toiminnan sijaan oltaisiin vain neuvoteltu ja odoteltu? Minne päätyvätkään työläiset, joita hallitusvasemmistokin kehottaa neuvottelemaan, odottamaan ja toivomaan, että oikeisto hieman järkiintyisi?


Vasemmistoliitossa ja Vasemmistonuorissa (joista viimeksi mainitussa edelleen näen potentiaalia) on heitä, jotka kannattavat hieman räväkämpää ääntä. Lienevätkö enemmistössä kuitenkin ne, jotka kannattavat odottelua ja neuvottelua (kevytvasemmiston kielelle käännettynä: "parlamentarismia"?)? Keskustassa (erityisesti nuoremmissa keskustalaisissa) on varmasti yksilöitä, jotka lämpenevät vasemmistolaisuudelle ainakin jollakin tapaa. Olen tämänkaltaisia havaintoja joskus tehnyt ja kuullut, että etenkin nuorissa keskustalaisissa saattaisi olla yllättävänkin vasemmistolaista väkeä. Hoi toveri, sä oot keskustalaiseksi yllättävän punainen! Yllättävän moni sitoutumatonkin (josta ei päältäpäin uskoisi) saattaa tunnustautua vasemmistolaiseksi. Kyseinen sitoutumaton vasemmistolaisuus osoittautuu pidemmällä tähtäimellä sellaiseksi muodikkaaksi vasemmistolaisuudeksi, jossa toki halutaan tasa-arvoa ja oikeutta. Kannatetaan riittävän etäällä tapahtuvia kumouksia, kunhan kumoukset eivät tule meidän takapihoille. Itsenäisyyspäivän 6.12.2013 toisintoa ei haluta. Meillä on jo kaikki hyvin. Eikö niin, paronitar Appelsin? Vähän sama, kuin se että ollaan niin monikulttuurisuuden ja kehitysvammaisten oikeuksien puolustajia, kunhan monikulttuurisuus ja kehitysvammaisten asuntolat eivät leviä omaan hienoon ylhäisen keskiluokkaiseen ja yläluokkaiseen naapurustoon.


Epäilykseni Vasemmistoliiton keskustalaistumisesta saivat vahvistuksen luettuani Kansan Uutisten jutun, jossa kerrotaan Kansan Uutisten ja keskustavasemmistolaisen The Guardianin yhteistyön tiivistämisestä. Molemmissa lehdissä on mielestäni hyviä juttuja, joiden lukemiseen kannattaa silloin tällöin kuluttaa hieman aikaa. The Guardiania kehun hyvistä feministisistä, antirasistista ja laadukkaista maailmaa syleilevistä jutuista. Samalla lailla kehun Kansan Uutisia vastaavanlaisista monipuolisista jutuista. Molemmat lehdet kritisoivat ajoittain varsin terävästi USA:n politiikkaa. The Guardian-lehti on kunnostautunut Edward Snowdenin paljastusten esille tuomisessa, jolloin USA:n (ja monien muiden maiden) hämärähommat paljastuivat. Molempien lukijoiden joukossa on myös jonkin verran "hörhövasemmistoa", siitä myös plussaa. The Guardian on kuitenkin leimallisesti länsimyönteinen.The Guardian raportoi taannoin aktiivisesti Ukrainan tilanteesta. Tuolloin elettiin ratkaisevia aikoja sen suhteen lähentyisikö Ukraina länttä vai päätyisikö maa "Venäjän kiertoradalle" (vertailu, jota The Guardian usein käytti). Ei siinä mitään, en itsekään toivo, että Ukraina ainakaan pakottamalla lähentyisi liikaa Venäjää. Onko "länsi" (tässä tapauksessa EU) ainoa vaihtoehto? Onko EU:ta kaikki se, mikä edustaa "länttä"? Eikö oma tie voisi tulla kysymykseen? Onko nykyäänkin valittava puolensa, ikään kuin vielä elettäisiin kylmän sodan aikoja ja sitä edeltäviä historiallisia aikakausia? Onko aina pakko kuulua johonkin? Hallituksessa vaikuttava nato-fetissiä poteva hörhöoikeistomme lienee vahvasti sitä mieltä.


Joka tapauksessa, The Guardian edustaa vahvasti "läntistä", "sivistynyttä" maailmaa. Se on myös vahvasti EU-myönteinen. Kansan Uutiset Vasemmistoliiton pää-äänenkannattajana allekirjoittanee samanlaiset "sivistyneet (vaikkakin ajoittain USA-kriittiset) länsimaiset arvot". Kun soppaan tunkee lusikkansa vielä sellainen karismaattinen ja älykäs keskustalainen tutkija, kuten Jussi Jalonen, on keskustavasemmistolaisuus virallista julistusta vaille valmis. Sotahistoriaa tutkivaa Jussi Jalosta tunnutaan laajasti arvostettavan vasemmistolaisissa piireissä (eikä varmasti täysin syyttä). Hänen kirjoituksiaan lainataan ja häntä seurataan vasemmistolaisissa piireissä. Keskustavasemmisto on näin ollen selvästi puolensa valinnut. Keskustavasemmistossa on toki puolensa. Keskustavasemmistosta ei kuitenkaan ole todelliseksi oppositioksi. Oikeistolainen meno vaan kiihtyy, kun Vihreät liberaalit, Keskusta, Vasemmistoliitto ja (sosiali)Demokraatit, ja toisella puolella Kokoomus ja Perussuomalaiset löytävät toisensa. Ennen kuin Suomeenkin ehtii muodostumaan konservatiivien ja liberaalien kartelli, on todellista oppositiota lähdettävä kiireen vilkkaa muodostamaan. 


Nyt tarvitaan uudenlaista aitovasemmistolaista puoluetta, kun Vasemmistoliitto on keskustalaistumassa yleiseurooppalaista muotia noudatellen. SKP on loistava vaihtoehto yleiselle konsensushengelle (johon Perussuomalaiset pyrkii tuomaan lähinnä viime vuosisadan oikeistolaisuuden tuulahduksia), mutta ei riittävä. En usko, enkä halua, että SKP yksin haastaa oikeistolaisen konsensuksen. SKP:n rinnalle tulisi rakentaa jokin aitovasemmistolainen puolue, jonka jäsenet olisivat kapitalisminvastaisia ja puolustaisivat perinteisiä vasemmistolaisia arvoja ja oikeutta kansalliseen itsemääräämisoikeuteen. Keskustavasemmistosta ei siihen ole. Vihreitä liberaaleja ja (sosiali)demokraatteja en edes mainitse.



Olen kuulunut Vasemmistonuorten lisäksi myös Kommunistiseen Nuorisoliittoon. Viimeksi mainitussa olen toiminut laiskana varapuheenjohtajana. En koe hirveästi kasvaneeni kommunistina, mutta Kommunistinen Nuorisoliitto on tällä hetkellä ainoa järjestö, joka on oikeasti kriittinen nykyistä kapitalistista menoa kohtaan. Siitä ei pääse mihinkään. Vasemmistonuorten merkitystä ei myöskään tule vähätellä. Kommunistista Nuorisoliittoa luonnollisesti tarvitaan, mutta sekin tarvitsee rinnalleen jonkin vastaavan aidosti kapitalismikriittisen järjestön. Tulisi myös miettiä, voisiko todelliselle isänmaalliselle vasemmistolle olla tulevaisuudessa kysyntää? Latinalaisessa Amerikassa osataan olla aidosti vasemmistolaisia ja silti isänmaallisia. Esimerkiksi Kolumbiassa kritiikki USA:n ja suurkansallisten yritysten läsnäoloa kohtaan yhdistää monia. Vaan mikä yhdistäisi niitä kriittisiä suomalaisia, jotka haluavat vasemmistolaisia ja isänmaallisia arvoja. Mikä saisi heidät liikkeelle?


PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!