27. Niin sanotusta demokratiasta

Vallitseeko maassamme demokratia, vaiko vain sen irvikuva? Jos nykyistä mallia halutaan kutsua demokratiaksi, on myös se hyvin nuori ja näinä aikoina tuntuu, että demokratia on yhä enemmän vaarassa ajautua pelkäksi kumileimasimeksi. Tuntuu, että mistään asiasta ei saisi nykyisin puhua kriittisesti ilman leimautumista joksikin (lukuun ottamatta maahanmuuttokriittisyyttä). Elämme edelleen postsuomettumisen aikakautta. Nykyisin ei tosin kumarrella niin paljon itään päin, kuin ennen. Nykyisin kuitenkin kumarrellaan, ilmansuunta on tosin vaihtunut. Nykyisin kumarrellaan EU:lle (Brysseliin) ja ylipäätään länteen päin. Suomi on lakannut olemasta Suomi. Suomella ei ole mitään omaa, jopa maahanmuuttokriittisyys on tuontitavaraa. Katsokaamme vaikkapa ravintoloiden nimiä (Chicos, Rosso jne.). Kun Kallion juottolasta oli taannoin juttua, herätti se jopa meikäläisen ihmetyksen (minä, joka en kannata nykyistä kansallismielisyyttä!). Nousi kamala haloo siitä, kun eräässä kalliolaisessa juottolassa pidettiin Suomen lippua julkisesti ja mainostettiin jotain tyyliin: "100% suomalaista". Tästä nostettiin kaamea älämölö, joka tietenkin todisti taas, että Halla-ahokriitikot ovat epäisänmaallisempia, kuin oli odotettu. Eikö muka saisi yhtään suosia suomalaista (vaikka keksitty termi onkin)? Eikö näinä aikoina tulisi laajemminkin suosia paikallista tuotantotapaa tuontituotteiden sijaan? Sehän on ekologisempaa!


Maahanmuuttokriitikoiden kriitikot ovat kaivamassa yhä syvempää hautaa itsellensä, onneksi luovuin leikistä. Tervettä kritiikkiä pitää voida esittää myös maahanmuuttokriitikoita kohtaan, mutta nykyisellään kritiikki on suorastaan henkilökohtaisuuksiin menemistä ja vastustajien katsomista nenänvartta pitkin. Tällä tavalla ei viedä ääniä pois, päinvastoin. Hämmentävää, kuinka oikeassa persut ja persujen äänestäjät ovat olleet vastustajien ontoista argumenteista ja henkilökohtaisuuksiin menevistä hyökkäyksistä. Vielä hämmentävämpää on se, kuinka keskustaoikeisto tuomitsee perussuomalaiset samalla tavoin. Retoriikkaako? Toistan saman, minkä sanoin aikaisemmassa kirjoituksessani; keskustaoikeiston pitäisi pikemminkin kiitollisena ottaa vastaan Perussuomalaiset hallituskumppanit. Kyllä se Soinikin vielä ajan myötä hyväksyy porvarihallituksen.


Perussuomalaisten nousu on varsinainen tuhkimotarina. En ainakaan itse olisi uskonut edes vuonna 2007-2008, että he nousisivat näin korkealle. Nyt sitä ollaan menossa melkeinpä hallitukseen saakka. On hyvin valitettavaa ja häpeällistä, kun maahanmuuttoa ei saanut kritisoida ollenkaan. Voi jopa sanoa, että se oli syynä maahanmuuttokriittisyyden ja sen lieveilmiöiden nousuun. Olemme viimein saaneet maahanmuuttokriittisen äänen esiin. Puolueet ovat kilvan vaihtamassa ääntä kriittisemmäksi ja isänmaallisemmaksi. Toisten ideoita kopioidaan. Hyökkäykset maahanmuuttokriitikoita vastaan ovat pääasiassa loppuneet ja maahanmuuttokriittisyydestä on tullut valtavirtaa. Hyvä, demokratia on ainakin osittain toteutunut. Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Kun USA:n vapautetut orjat purjehtivat joukoittain Afrikkaan ja perustivat uuden valtion, Liberian, kaikki näytti hyvältä ja lupaavalta. Kävikin kuitenkin niin, että valtion perustajat loivatkin varsin hierarkkisen järjestelmän, jossa isännät kohtelivat "rahvasta" ikään kuin entiset orjien omistajat USA:ssa. He menivät mukaan järjestelmään. Voisiko sama olla edessä sorretuilla kriitikoilla?


Kuten aiemmin kirjoitin, ei kapitalismin haittapuoliin olla kiinnitetty riittävästi huomiota. Turtunutta valtavirtaa ei kiinnosta, jokunen kriittinen lause saattaa ajoittain esiintyä, mutta ei se kulutustahtia haittaa. Vasemmistolaiset, rauhanpuolustajat ynnä muut kritisoivat kapitalismia, mutta se on vain pientä näpertelyä. Todellisuudessa mainitut tahot ovat kapitalismin talutusnuorassa. Talonvaltaajaradikaalit ajavat aatteitaan läpi sympaattisen radikaalisti, kääntäen kuitenkin valtavirran mielipiteen heitä vastaan, joka pitää heidät marginaalissa, elleivät saa aikaan todellista vallankumousta. Tämän takia haluankin tehdä selkeän eron kapitalismikritiikin ja marginaalin valtavirran kapitalismikritiikin välille.


Maahanmuuttokriitikot ovat myös enemmän tai vähemmän järjestelmän palveluksessa. He saattavat esittää voimakasta kritiikkiä ja ratkaisuehdotuksia maahanmuuttopolitiikan (määrän pienentäminen) ja EU:n osalta (eroaminen), mutta siihen se jääkin. Joku Muutos 2011 saattaa vaatia läpinäkyvämpää politiikkaa ja 0,8 % äänestysprosenttia lakialotteiden osalta, mutta siihen jää sekin. Lisäksi kysymys kuuluu, ovatko maahanmuuttokriitikot oikeasti demokratian asialla? En siis nyt ole viittaamassa mihinkään Suomen Sisun kytköksiin, enkä muihin salaliittoteorioihin. Puhun ihan vallitsevasta tosiasiasta, joka on valtavirralle (myös vasemmistolle) ominaista. Nykyisin saa puhua yhä enemmän kriittisesti maahanmuuttopolitiikasta, mutta samaa ei voi sanoa kapitalismipolitiikan osalta. Jos puhut vihreiden arvojen puolesta, etkä kritisoi kapitalismipolitiikkaa liikaa, on se periaatteessa ihan ok. Jos kuitenkin vaadit, että kulutusta on rajoitettava ja nykyistä elämäntapaa on muutettava, suhtaudutaan sinuun kahdella tapaa: A) vaatimuksesi menee toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos, B) sinua pidetään hirmuisena ekofasistina, joka haluaa murentaa vaivalla rakennetun demokraattisen järjestelmän.


Sama juttu kapitalismikritiikissä. Jos kritisoit liikaa nykyistä kapitalismipolitiikkaa, sinut A) tuomitaan vasemmistolaiseksi, B) (jopa vasemmistolaisten taholta) sinut tuomitaan kommunistiksi. Keskustaoikeisto, joka nimellisesti kannattaa niin sanottua sekataloutta, lyö kapitalismikriitikot maahan epädemokraattisesti, mutta hienovaraisesti, tukahduttamalla keskustelun huutamalla, ettei kommunismi toimi, yksilön oikeudet ja niin edelleen. Loput tuskan parahdukset hukutetaan mainoksiin ja markkinavoimien rattaiden alle. Samaa tekevät myös maahanmuuttokriitikot, jotka myös itse tekevät sitä, mistä syyttävät valtavirtaa. He tukahduttavat keskusteluilmapiirin aivan samalla tavoin ja jos kuulevat jotain kapitalismikriittistä, he tuomitsevat kriitikon välittömästi vihervasemmistolaiseksi fasistiksi tai kommunistiksi. Maahanmuuttokriitikot eivät suostu hyväksymään poikkeavia mielipiteitä nykyisestä järjestelmästä (jos kyseessä ei ole maahanmuutto, EU taikka nykyinen hallitus). He ovat siis myös täysillä järjestelmässä mukana tukahduttamassa vähemmistön mielipiteitä. Tämän takia pidänkin heitä hyvänä liittolaisena keskustaoikeistolle.


Nykyinen keskusteluilmapiiri on edelleen kestämätön. Nykyisin ei melkeinpä uskalla edes mainita sanaa luonto, taikka kritisoida kapitalismipolitiikkaa millään tavoin. Heti ollaan päällesi käymässä, jos uskallat edes ehdottaa jotain muutosta. Sinut leimataan taistolaiseksi tai kysytään pilkallisesti: "no keksi itse parempi!". Nyt on tullut aika vaatia sellaista keskusteluilmapiiriä, jossa myös muidenkin ääni suvaitaan vähintään kuultavaksi. Nykyinen ilmapiiri, jossa huudellaan kapitalismikriittisten ja kulutuskriittisten puheiden päälle on epädemokraattista. Jos vain yksi ääni hallitsee, on se mielestäni kaukana demokratiasta. Kapitalismipolitiikkaa ja kulutuskulttuuria on voitava kritisoida ilman leimautumista vihreäksi, vasemmistolaiseksi taikka kommunistiksi. Monesti puhutaan, ettei ole olemassa oikeistoa, taikka äärioikeistoa ja on voitava kritisoida maahanmuuttopolitiikkaa ilman leimautumista. Samat oikeudet kuuluvat kaikille, vai mitä persut? Se, että teillä ei ollut oikeutta puhua vuonna 1 eSr (ennen Scriptaa), ei oikeuta teitä toimimaan samoin ja leimaamaan vallitsevan järjestelmän kriitikoita, vaikka kritiikki ei olisikaan samanlaista, kuin terve kriittisyytenne maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan.


Tavallinen kansa on kyllästynyt nykyiseen meininkiin, mutta epädemokratia jatkuu edelleen. On myös käymässä niin, että vuoden 2011 jälkeenkin mikään ei muutu (kenties maahanmuuttopolitiikkaa ja muutamia muita pieniä asioita lukuun ottamatta). Arkadianmäellä, Roope Ankan rahasäiliössä, rahasäiliön asukit ainoastaan vaihtuvat, muutosta en usko tapahtuvan, vaikka Muutos 2011 onkin iskevä nimi. Haluammeko jatkaa nykyisen Roope Ankan rahasäiliön asukaiden elättämistä ja niin sanotun demokratian jatkumista? Vai haluammeko todellisen muutoksen, jossa edistämme kaikenlaisen keskustelunvapauden mahdollisuutta ilman päällehuutelua, kunnioittaen vastustajan puheenvuoroja, vaikka oltaisiinkin eri mieltä. Itse olen nykyisin hyvin skeptinen, toivottavasti olen väärässä.


Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

26. Juustohöyläpolitiikkaa ja pientä näpertelyä

Kansa on puhunut. Kansa on valmis leikkaamaan tuntuvasti näinä vaikeina minilaman aikoina. Osa kiristäisi verotusta (vasemmistolaiset ja heidän äänestäjänsä), osa taas olisi valmis vähentämään maahanmuuttajien "sosiaalietuuksia" (mitä ilmeisimmin persut ja heidän äänestäjänsä) ja loput olisivat valmiita nostamaan eläkeikää (keskustaoikeisto ja heidän äänestäjänsä). Sosiaalitukia ei sinänsä haluta leikata, ne halutaan säilyttää "universaaleina", suomalaissyntyisille ja suomalaisille (tai vähintään länsimaalaisten näköisille). Kansa ei sentään ole enää niin pahasti kusetettavissa, kuin aikaisempien menojen leikkausten aikoihin, jolloin muun muassa Paavo Lipposen oikeistodemokraattisen hallinnon aikana leikkaukset saatiin ilman mutinaa läpi. Tulokset on nähtävissä nykyisin; loputtomat jonot sairaanhoitoon ja julkisen sektorin henkilökunnan ylikuormitus, jonka ansiosta sairaille kansalaisille määrätään lääkkeitä mihin tahansa vaivaan ja he joutuvatkin lääkitsemään itsensä kotiapteekeissaan turtuneina ja sekopäisinä. Masennuspotilaat ovat ankeimpia tapauksia nykypäivän hoitohenkilökunnalle ja lääkäreille julkisella sektorilla. Jotta masentunut saisi hoitoa, olisi hyvä, että hän olisi vähintään kerran yrittänyt itsemurhaa. Näin nopeutetaan kyseisten tapausten pääsyä vastaanotoille ja jos hyvin käy, niin jopa hoitoon.


Pelkään pahoin, että kehitystä ei saada pysäytettyä. Näyttää pahasti siltä, että meno vain pahenee ja tulevaisuudessa saamme nähdä lisää kirvessurmaajia metroissa ja ongelmatapausten kouluammuskeluja ja kauppakeskusten räjäyttelyjä. Mutta ei se mitään. Ei kansalaisten henkistä hyvinvointia suinkaan tarvitse lisätä. Nuo ongelmatapaukset olivat valitettavia yksittäistapauksia, jotka olivat oppineet roolisuorituksensa elokuvista, rap- ja death metal-sanoituksista sekä uutiskuvista. Syypäitä ovat nuo mainitut tahot, leikkauspolitiikkaa ei voi syyttää. Se ei ole relevanttia. Kun maa voi fyysisesti hyvin, lisääntyy sitä myötä kansalaisten henkinen hyvinvointi. Harmaa holhousvaltio nähdään siten ongelmallisena. Kysyn, kuinka pitkälle meidän tulee vielä mennä omaksuessamme holtitonta kapitalismipolitiikkaa, joka perustuu pääasiassa historiallisen porvariston traumaattisiin fobioihin? Yhdysvalloissa Barack Obama nähdään sosialistina, joka tekee maasta sosialistisen vapautta rajoittavan holhousvaltion. USA:n demokraatit taas ollaan perinteisesti nähty a) sosialisteina, b) merkantalisteina, jotka fetissinomaisesti ovat ajamassa kuninkaanvaltaa. Nämä traumat ovat siirtyneet aina seuraaville sukupolville, nykypäiviin saakka ja näitä traumoja levitellään ympäri maailmaa. Kysyn, tuleeko meidän keskittyä rikkaan vähemmistön hyysäämiseen, etteivät he traumatisoidu? Vai tulisiko meidän ajatella enemmän tavallisten kansalaisten etua?


Globaaleilla traumoilla ollaan ajettu hyvinvointivaltiota alas jo reilut 20 vuotta. Keskustaoikeisto on edelleen hyvin suosittu ja sitä ollaan äänestämässä jatkokaudelle, yhdessä perussuomalaisten kansanohjaajien kanssa. Tarvitaanhan tähän maahan taho, joka vie retorisesti paremmin kansan huomion pois muista asioista. Siksi keskustaoikeiston pitäisi oikeastaan ottaa Perussuomalaiset kiitollisina vastaan. Siten keskustaoikeistolaispopulistisella taholla jatketaan nykyistä juustohöyläpolitiikkaa, opposition näperrellessä ja räksyttäessä. Mikään ei muutu, ainoastaan se, että Suomeen tulee todennäköisesti lyhyellä tähtäimellä vähemmän maahanmuuttajia, kuin ennen. Sitenhän me saammekin talouden uuteen nousuun.


Tarkastellaanpa seuraavaksi nykyisellä siedettävän hyvinvoinnin aikakaudella kansalaisten kannattamia säästökohteita:
http://www.yle.fi/uutiset/teemat/vaalit_2011/2011/01/menojen_leikkaaminen_saa_kannatusta_2266682.html


"Menojen leikkauslistan kärjessä ovat lapsilisien poistaminen suurituloisilta, maahanmuuttajien sosiaalituet ja kansainvälinen kriisien hallinta."


Lapsilisien poistaminen suurituloisilta on hyvä alku, mutta silti vielä pientä näpertelyä. Maassamme on edelleen tahoja, jotka saavat erilaisia maataloustukiaisia ja muita etuisuuksia, joista voisi hyvin säästää. Vielä tarvitaan paljon työtä ja taistelua, jotta rikas vähemmistö saadaan integroitua tasa-arvoiseen asemaan kansalaisten enemmistön kanssa. Heidän integroitumisensa yhteiskuntaan on epäonnistunut lukemattomien sukupolvien ajan.


Maahanmuuttajien tukien leikkaaminen on pientä näpertelyä sekin. Maahanmuuttajien saamat tuet ovat kokonaisuudessaankin pikkuhiluja verrattuna rikkaan vähemmistön saamiin etuisuuksiin.


Kansainvälinen kriisien hallinta olisi periaatteessa ihan varteenotettava säästökohde. Mielestäni kriisinhallinta saataisiin siirtää merkittävässä määrin niiden harteille, jotka ovat kriiseistä vastuussa tai osavastuussa; toisin sanoen osalle G8-maista (tai kaikille niistä). Heillä on rahaa kustantaa Irakin ja Afganistanin sotia, heillä tulisi myös olla varaa hoitaa jälkipyykki.


"Vähiten kannatusta saavat sosiaalietuuksien indeksikorotuksista luopuminen, eläkeiän nostaminen, tie- ja ratahankkeiden jäädyttäminen sekä kalleimpien hoitojen rajoittaminen"


Sosiaalietuuksia ei tietenkään tule leikata. Se on toimiva järjestelmä pelkästään jo yhteiskuntajärjestyksen säilymisen kannalta.


Eläkeiän nostamista en ole koskaan ymmärtänyt. Mitä keskustaoikeistolaiset rahapussisedät ajavat sillä takaa? Saadaan pari vuotta lisäaikaa ja sitten...? Määrätäänkö saman tien eläkkeellä olevat töihin ja pakastetaanko loput työkyvyttömiksi luokitellut tulevaisuuden varalle ja määrätään Suomeen seitsemän lapsen politiikka? Eläkeiän nostamisella ei päädytä loppupeleissä mihinkään.


Ratahankkeita olisin periaatteessa valmis kannattamaan. Kysymys kuuluu kuitenkin, onko niiden aika nyt, kun pitäisi säästää?
Hoitoja ei tule myöskään rajoittaa, olivat ne kalliita tai eivät.




"Vasemmisto nostaisi veroja"


Veroja tarvitaan, mutta kuinka kauan tavallinen kansa niitä kestää melkeinpä ainoina maksajina? Rikkaat voisivat maksaa veroja reilusti enemmän nykyisestä, kuten myös kansainväliset maassamme vaikuttavat suuryrityksetkin. Maassa maan tavalla.


"Kokoomuksen kannattajat ovat innokkaimpia menojen leikkaajia. Yli puolet kokoomuslaisista tasapainottaisi julkista taloutta leikkaamalla valtion ja kuntien menoja. Myös keskustassa menojen leikkaaminen saa enemmän tukea kuin verojen korottaminen."


Yllättikö tämä tieto ketään?


"Vasemmistoliiton kannattajista vain joka neljäs on valmis menojen leikkaamiseen. Myös SDP:n ja vihreiden joukossa verojen korottaminen saa enemmän kannatusta kuin menojen leikkaaminen."


Verojen korotus koskee tasa-arvoisesti kaikkia osapuolia, vai kuinka SDP?


"Valtion omaisuuden myynti saa eniten kannatusta RKP:n ja kokoomuksen piireissä. Työurien pidentäminen opiskeluaikoja lyhentämällä nauttii laajinta tukea perussuomalaisten ja keskustan joukoissa."


Perussuomalaisilla ja keskustaoikeistolla on siis jotain yhteistä. Olisiko tämä kauniin ystävyyden alku ja alkua tulevalle keskustaoikeistopopulistiselle linjalle?


"Kaikista vastanneista 78 prosenttia on valmis poistamaan lapsilisät suurituloisilta (perheen vuositulot yli 100 000 euroa). Maahanmuuttajien sosiaalitukia leikkaisi 64 prosenttia ja kriisien hallintaan osallistumista supistaisi 54 prosenttia."


Itseäni toistaen, totean, että tämä on mielestäni pientä näpertelyä, joka ei nosta Suomen taloutta, eikä lisää tavallisten kansalaisten henkistä taikka fyysistä hyvinvointia juuri ollenkaan.


"Yli puolet vastanneista haluaisi ohjata kuntia järjestämään palvelut halvimpien kustannusten mukaan."


Palvelua säästämättä, laadusta tinkimättä?


"Varuskuntien määrää karsisi 43 prosenttia ja saman verran kannatusta saa kotona olevien vanhempien lasten kunnallisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen."


Jos varuskunnat ja yleinen asevelvollisuus halutaan säilyttää, siitä pitäisi olla jotain hyötyä kaikille suomalaisille. Ruotsissa älyttiin viime talvena laittaa inttikundit putsaamaan junan raiteita lumesta, milloin Suomessa? Sotilaat ovat sotilaita, mutta heitä ei saa seisottaa tyhjän pantteina. Heitä tulisi kouluttaa enemmän esimerkiksi sellaisiin olosuhteisiin, jolloin siviilit tarvitsevat apua luonnonkatastrofeissa (esimerkiksi nykyinen talvi).


Poisluettuna hyvätuloiset, mielestäni päivähoivaoikeus on turvattava niille, jotka kokevat sen tarpeelliseksi. Päivähoidossa saadaan ensimmäisen kerran kosketusta toisiin saman ikäisiin laajemmassa määrin. Emme ole luomassa Suomesta liberalistista taikka konservatiivis-korporatiivista valtiota.


Enää ei olla valmiita elättämään rikasta vähemmistöä niin iloisina, kuin ennen, mutta edelleen tulisi lisätä tasa-arvoistamista verotuksen kohdalla ja monet muut epäkohdat kaipaavat korjausta. Vaaleihin on vielä jokunen kuukausi aikaa. Vaaditaan jo ennen sitä tasa-arvoisempaa Suomea, joka ei enää jakautuisi näin jyrkästi tuloerojen perusteella. Vaaditaan tehokkaampia ja oikeisiin osoitteisiin kohdistuvia leikkauksia.


Ai niin, melkein unohtui. Torkkupeitot pois eduskunnasta. Kansanedustajien etuisuuksien korottamista ei tule myöskään sallia. Tätä Perussuomalaiset myös ajavat, vai mitä persut?


Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

25. Ovatko suomalaiset lainkuuliaisia vai alistuvia?

Monesti valtaosa suomalaisista tuhahtelee mellakoiville ranskalaisille, kreikkalaisille ja muille "rähinöitsijöille", jotka vastustavat luottamuskriisistä kärsivää hallitusta. Ranskassa kansa on lähtenyt kaduille herkästi viimeistään 1789 vallankumouksesta lähtien. Tämän unohtavat maahanmuuttokriitikot, kun he antavat ymmärtää, että mellakointi Ranskan lähiöissä olisi jotenkin ainutlaatuinen tapahtuma. Mielestäni mellakointi lähiöissä kuvaa ranskalaisuutta tyypillisimmillään. Maahanmuuttokriitikoilta lienee unohtunut myös se hullu 1960-luku, kun opiskelijaradikaalit mellakoivat Ranskassa. Voi olla, että olen väärässä, mutta ajoittain vaikuttaa siltä, että "omien" valkoihoisten nuorukaisten mellakointia katsotaan läpi sormien, kun "muualta tulleiden"mellakointi nähdään vain ghettoutumisena ja länsimaalaisen kulttuurin rappeutumana. En väitä, että tämä olisi rasismia, mutta asennoituminen mellakointiin värin, tai pikemminkin kulttuurin taikka uskonnon perusteella, on mielestäni omituista. Onko valkoihoisten mellakointi vähemmän pelottavaa, kuin värillisten?


Kun verrataan Suomea ja Kreikkaa keskenään, puhutaan toistensa ääripäistä. Kreikassa lähdetään kaduille vieläkin herkemmin (tai vähintään yhtä herkästi), kuin Ranskassa. Pienestäkin syystä lähdetään kaduille. Viimeisimpänä esimerkkinä on vastustus EU:n ja IMF:n määräämiä säästötoimenpiteitä vastaan. Ymmärrän täysin, miksi säästötoimenpiteitä vastustetaan. Se on tavallisen kansan rankaisemista rosvohallituksen tekemien väärinkäytösten vuoksi. Tavalliset kreikkalaiset joutuvat myös väkisin ylläpitämään horjuvaa euroa ja Euroopan Unionia.
Suomi kuuluu toiseen ääripäähän. Etenkin nykyisin, vaikka mikä olisi, suomalaiset eivät lähde kadulle marssimaan ja vastustamaan väärinkäytöksiä. Silloinkin, kun eläkeuudistuksia suunniteltiin ja esimerkiksi Ranskassa (valkoihoiset) ranskalaiset särkivät ikkunoita, Suomessa hädin tuskin tuhahdeltiin. Viimeisimpänä esimerkkinä on se surullisen kuuluisa Facebook-kapina, joka huipentui parinkymmenen ihmisen konkreettiseen mielenosoitukseen korruptoitunutta hallitusta vastaan.


Ovatko suomalaiset vain yksinkertaisesti Big Brotherin, Salattujen Elämien, Idolsin ja kaiken muun vastaavan kyllästyttämiä? Onko sosiaalinen media toteuttanut tehtävänsä; passivoittanut, tylsistyttänyt ja aivokuolettanut kansan? Vaaditaan järkeä maahanmuuttopolitiikkaan, mutta yhdestäkään mielenosoituksesta emme ole päässeet nauttimaan. Ei edes Mestarin tuomio herättänyt halua lähteä kaduille, vaikka sitä niin kovasti kaavailtiin. Jo pelkästään se, ettei kaduille lähdetä myöskään marssimaan kapitalismipolitiikan järkeistämisen puolesta, on kummallista. Vielä kummallisempaa on se, ettei edes haluta ajatella kapitalismipolitiikan järkeistämistä (marginaalia lukuun ottamatta). Jos maahanmuuttopolitiikan järkeistys, miksi ei myös kapitalismipolitiikan järkeistys? Ovatko suomalaiset toisin sanoen äänestämässä valtaan jälleen uuden komentelevan ja korruptoituvan tahon, joka tosin hallitsee retoriikan paremmin? Mielenosoitukset ovat jääneet marginaalisten vasemmistoradikaalien ja rauhanpuolustajien tehtäväksi. Viimeisin voimannäytös oli Smash Asem sekä taustalla perinteiset (nykyisin kuivuneet) Kuokkavieraiden mekkaloinnit. Kenties maahanmuuttokriitikot haluavatkin olla lainkuuliaista väkeä, jotka pitävät kaikenlaista mielenilmausta kaduilla haitallisena omalle toiminnalleen ja maineelleen. Näin myös kapitalismikriitikoiden tulee tehdä. Kapitalismikriitikoiden tulee myös pidättäytyä rähinöinnistä. Ei tosin olisi kummallekaan taholle pahitteeksi hieman marssia kaduilla, rauhanomaisesti tietenkin.


On helppo ajatella, että nykyaika on passivoittanut kansan. Tämä on kuitenkin vain osatotuus. Huolimatta viime vuosisadan alun yleislakosta, sisällissodasta, lapualaisten fasistien mekkaloinnista ja kommunistien rähinöinneistä, ovat suomalaiset olleet lainkuuliaista, peräti alistuvaa kansaa. Suomalaiset olivat Venäjän imperiumin suosikkilapsia totellessaan mukisematta, aina sortokausiin asti ja niiden jälkeenkin, kunnes Lenin heltyi tunnustamaan itsenäisen Suomen. "Hullu vuosi 1848" ei tarttunut suomalaisiin. Itsenäisyyden aikakaudella hallituksen päätöksiä ollaan vastustettu pääasiassa puheen tasolla. Usein suomalaisten perinteistä rauhallisuutta ollaan selitelty ilmastollisilla syillä; "ei jaksa lähteä kylmällä ilmalla kaduille marssimaan". Haiskahtaa pahasti tekosyyltä. Jos oikeasti halutaan vastustaa jotakin, ei ilmasto voi olla syynä. Toisaalta sanotaan, että suomalaiset haluavat aina pelata varman päälle. Tämä pätee ainakin silloin, kun puhutaan Haluatko Miljonääriksi -ohjelmasta, josta kukaan ei tainnut voittaa päävoittoa. Osallistujat jättivät leikin kesken saadakseen edes senkin vähän, mitä olivat tienanneet. Onko kyse siis vain pelosta oman elintason ja vakaan elintason ja elämän puolesta? Pelätäänkö, että työpaikka menee alta, jos hieman "irroitellaan" ja lähdetään kaduille? Tämä on hyvin ristiriitaista. Suomalaiset pidättäytyvät jopa laajoista, rauhallisista mielenosoituksista varmistaakseen oikeutensa, jotka ollaan joka tapauksessa menettämässä. Ylhäällä vaikuttavat tahot ovat potkimassa porukkaa pelloille työpaikoilta "säästöjen vuoksi" ja hyvinvointivaltiota "tehostamalla" ollaan lisäämässä epävakautta. Eikö nyt hälytyskellojen pitäisi alkaa soida?


Minä tahollani, kannatan lämpimästi kapitalismikriitikoiden menemistä kaduille vaatimaan kansalaisoikeuksien kunnioittamista. Rähinöintejä tulee välttää, on muistettava, että kapitalismikriitikko ei ole rähinöitsijä, eikä kommunisti. Rauhanomainen, gandhimainen kansalaistottelemattomuus tekisi myös terää pysähtyneelle ja uinuvalle Suomelle. Järjestetään edes kerran tällä vuosisadalla kunnon yleislakko ja painostetaan hallitusta kunnioittamaan säätämiään lakeja ja kansalaisten oikeuksia. Erityisesti vuokratyöläisten ja niiden, jotka joutuvat tekemään monia töitä ylläpitääkseen edes minimielintason, olisi suotavaa vaatia oikeuksiaan äänekkäämmin. Nykyinen järjestelmä, jossa työn tekemisestä saatava palkka on melkeinpä samaa luokkaa, kuin työttömyystuki, on muutettava. Tällaisen järjestelmän ylläpitoa ei tule, eikä saa kannattaa. Työttömyysturva on säilytettävä, mutta työstä on myös maksettava asianmukaista palkkaa. Köyhyysloukut on poistettava. Työstä aiheutuvaa stressiä tulee vähentää, vähentämällä tuotantoa. Myös työläisillä on oltava oikeus hengähtää ja viettää vapaa-aikaansa perheensä kanssa. Nykyinen kapitalismipolitiikka johtaa siihen, että pidemmällä tähtäimellä työssäkäyvät romahtavat lopullisesti ja sitten ollaankin kusessa. Nykyinen kehitys, joka johtaa ennen pitkää suureen taantumaan (paluu 1800-luvulle) juontaa juurensa nykyisen kapitalismipolitiikan ja vastikkeettoman pääoman itsetarkoituksellisesta elättämisestä. On tullut aika vaatia kapitalismipolitiikan järkeistämistä. Nyt on korkea aika, jos vielä halutaan pelastaa uppoava Suomi. Vielä ei ole liian myöhäistä. Oikeuksien puolustaminen on oikeaa lainkuuliaisuutta.


Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

24. Vastine maahanmuuttokriitikoille ja "nuivalle vaalimanifestille"

Nykyisin tuntuu olevan vallalla käsitys, että rasismia ei juurikaan ole olemassa muualla, kuin nahkatukkaisten roturealistien piirissä. "Ne ovat rasisteja, jotka pieksevät somaleita kaduilla, terve maahanmuuttokriittisyys ei ole rasismia". On siis melkeinpä heille väsyttävää aina hokea sitä samaa, että Jussi Halla-aho ("Mestari") sanoi vain sen, mitä muut ajattelevat, eikä siinä missään nimessä ole mitään rasistista. Älkää nyt ihmiset viittikö! Ei maahanmuuttokritiikissä sinänsä mitään pahaa olekaan. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka on perseellään; ei siksi, että se olisi holtitonta, vaan siksi, koska sitä toteuttavat arvoliberalistit. Ne kaksinaismoralistit, jotka kauhistelevat rasismia, mutta eivät haluaisi somalia naapurikseen. Tässä maahanmuuttokriitikot osuvatkin oikeaan kritisoidessaan esimerkiksi Astrid Thorsia ynnä muita Thorsin hengenheimolaisia; sivistyneistö hyvin epätodennäköisesti olisi itse valmis niin sanotusti likaamaan käsiään. Pikku-Britannia sarja näytti loistavasti arvoliberalistien sisäisen arvomaailman. Kyseisen ohjelman eräässä sketsissä hienostunut brittirouva vetää laihdutuskurssia naisille. Kurssilla on intialaisperäinen nainen, joka yrittää saada äänensä kuuluviin. Hienostunut brittirouva ei kuitenkaan suostu kuuntelemaan, eikä "hyväntahtoisesti" suostu ymmärtämään, mitä intialaisperäinen nainen haluaa sanoa. Sketsi huipentuu siihen, kun intialaisperäinen nainen voittaa lotossa, johon hienostunut brittirouva lopulta toteaa happamasti, kuinka rahat menivät väärään osoitteeseen. "Kuinka rahat sai niin helpolla joku, joka ei ole edes syntynyt Iso-Britanniassa, kun toiset joutuvat raatamaan". Kyllä, käänteinen ("hyväntahtoinen") rasismi on myös rasismia.

Entäpäs, kun mennään toiseen suuntaan, eli siihen maahanmuuttokriittisyyteen? Kun puhutaan natsismista tai paremminkin fasismista, on huomattava, että siinäkin oli olemassa maltillisiksi naamioituja suuntauksia. Ranskalainen fasisti-intellektuelli, Robert Brasillach lanseerasi niin sanotun salonkikelpoisen antisemitismin. Hänestä sanotaan seuraavaa:

"The mechanism of such neutralisation was best formulated back in 1938 by Robert Brasillach, the French fascist intellectual, who saw himself as a "moderate" antisemite and invented the formula of reasonable antisemitism. "We grant ourselves permission to applaud Charlie Chaplin, a half Jew, at the movies; to admire Proust, a half Jew; to applaud Yehudi Menuhin, a Jew; … We don't want to kill anyone, we don't want to organise any pogrom. But we also think that the best way to hinder the always unpredictable actions of instinctual antisemitism is to organise a reasonable antisemitism.""Is this same attitude not at work in the way our governments are dealing with the "immigrant threat"? After righteously rejecting direct populist racism as "unreasonable" and unacceptable for our democratic standards, they endorse "reasonably" racist protective measures or, as today's Brasillachs, some of them even Social Democrats, tell us: "We grant ourselves permission to applaud African and east European sportsmen, Asian doctors, Indian software programmers. We don't want to kill anyone, we don't want to organise any pogrom. But we also think that the best way to hinder the always unpredictable violent anti-immigrant defensive measures is to organise a reasonable anti-immigrant protection."

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2010/oct/03/immigration-policy-roma-rightwing-europe

Nykyisessä maahanmuuttokriittisyydessä on mielestäni todellakin samanlaisia piirteitä. Geert Wilders ("Geert-setä") on niitä nykyisiä pioneereja, jotka ovat olleet lanseeraamassa nykyistä salonkikelpoista islamofobiaa ja kritiikitöntä länsimaalaisuuden palvomista muiden kulttuureiden kustannuksella. Hän on verrannut Koraanin kirjoituksia Hitlerin aatteisiin ja retorisoinut islamin (ei siis suinkaan islamismia) uhaksi lännelle. Eurabia (käsitteen lanseerannut Bat Ye'or) on näiden kriitikoiden mukaan uhkana "länsimaiselle sivistykselle". Kriitikoiden utopistisessa Eurabiassa valtaa pitävät sharia-lailla ja sapeleilla hallitsevat islaminuskoiset "fasistit". Kriitikot toistelevat, etteivät he vihaa islaminuskoisia, vaan islamia. "Jokainen muslimi ei ole terroristi, mutta jokainen terroristi on muslimi"-tyyppiset lauseet ilmaantuvat toistuvasti kriitikoiden argumenteissa.

Kriitikon tunnistaa myös helposti näistä sanoista: "olin ennen samanlainen, kuin sinä, mutta sitten silmäni aukesivat". Geert-sedän silmät aukenivat hänen matkustellessaan Lähi-idässä (Wilders on vakaumuksellinen Israelin puolustaja), Jussi-sedän silmät aukenivat sisulaisten forumilla (Halla-aho on vakaumuksellinen "maahanmuuttokriittisyyden" puolustaja).

Todellisuus.org- forumilla pohdiskeltiin kerran salonkikelpoisen kommunismin mahdollisuutta. Jos asia on niin, että rasismia ei ole olemassa muualla, kuin marginaalissa (skinheadien piirissä) ja siten maahanmuuttokriittisyys (ei rasismi, vaan realistinen näkemys nykyisestä maahanmuuttopolitiikasta) on valtavirtaa, käännetäänpä asia toisin päin. Mielestäni kommunismia ei ole olemassa muualla, kuin marginaalisten talonvaltaaja-hulinoitsijoiden ynnä muiden marginaalisten rähinöitsijöiden parissa. Siten kapitalismikritiikki (ei kommunismi, vaan realistinen näkemys nykyisestä kapitalismipolitiikasta) on valtavirtaa.

Olin ennen täysin samanlainen, kuin nykyisen kapitalistisen politiikan puolustelijat, kunnes matkustin Kolumbiaan ja aloin tarkemmin seurata uutiskuvia ja nähdä, mitä kapitalistinen uuskolonialismi on saanut aikaan. Silmäni ikään kuin avautuivat. En suinkaan vihaa kapitalisteja, enkä kapitalistisesti ajattelevia ihmisiä. Vihaan kapitalismia, joka on suurin uhka, ei vain lännelle, vaan koko maapallolle. Kapitalismi on tekemässä koko maailmasta kapitalistilandiaa, jossa hallitsevat fasistiset kapitalistit ja, jossa lakinamme on muun muassa inflaatio-laki. Kapitalismiuskovaiset harjoittavat silpomista, hyvinvointivaltion "sukupuolielinten" ja muiden osien silpomista juustohöyläpolitiikallaan. Kapitalismiuskovaiset vievät asunnot ja työt köyhien nenän edestä ja työntävät lapsiaan loisteliaissa lastenrattaissa. Kapitalismi on juhlinut pyhää sotaansa jo melkein kolmatta vuosikymmentä kaatamalla suolaa kommunismin "Karthagon raunioiden maaperään", toisin sanoen tukahduttamalla ja syrjäyttämällä vääräuskoiset. Sokerina pohjalla, kapitalistit ahtavat vähätuloiset köyhyyden ja kannustinloukkujen "burkhaan", jossa on mahdotonta hengittää.

Tätä, mitä sanon, ei tule missään nimessä pitää kommunismina taikka sosialismina, eikä edes vasemmistolaisuutena. Ajattelenhan maamme etua olemalla huolissani nykyisen hyvinvoinnin romahtamisesta, minua tulisi pikemminkin kutsua oikeistolaiseksi. Ne on ne vassariradikaalihipit siellä asuntoja valtaamassa, ne niitä kommunisteja ovat. Kapitalismikritiikki on jotain ihan muuta. Kapitalismikritiikillä halutaan vain osoittaa tervettä kritiikkiä holtitonta kapitalismipolitiikkaa kohtaan. Hyvinvointivaltiolla menee muutenkin jo kehnosti, ei meillä ole enää varaa vastaanottaa ulkomaista pääomaa rajattomasti. Katsokaa, mitä se on tehnyt Iso-Britannialle, onko meidän tehtävä samat virheet? Jos Iso-Britannia hyppää kaivoon, pitääkö Suomen hypätä? Katsokaa Yhdysvaltoja, katsokaa mitä taloudellinen "monipuolisuus" on tehnyt siellä. Jos olisin oikein poliittisesti epäkorrekti, toivoisin, että keskustaoikeistolaiset maailmantuhoajat joutuisivat omaisuusrikosten tai vaihtoehtoisesti talousrikosten ja keinottelujen kohteeksi, ja saisivat siten kantaa vastuun teoistaan.

Nyt on ehdottomasti pantava stoppi holtittomalle kapitalistiselle politiikalle ja pääomavirtojen tuloa Suomeen tulee rajoittaa. Kapitalismikriitikot eivät vastusta kaikkea kapitalismia; "työperäinen kapitalismi" on tervetullutta. Toisin sanoen, sellainen kapitalismi, joka nostaa verotuloja, lisää hyvinvointipalveluita (eikä vähennä niitä), lisää työläisten oikeuksia ja hyödyttää kaikella tavalla suomalaista hyvinvointia niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Nykytilanteeseen eivät ole syypäitä ne, jotka romuttavat hyvinvointivaltiota, vaan ne, jotka sallivat nykyisen status quon säilymisen, eli ne äänestäjät, jotka vuodesta toiseen äänestävät kolmea suurta (Tupua, Hupua ja Lupua).

Perussuomalaisten nuiva siipi allekirjoitti taannoin maahanmuuttokriittisen, "nuivan vaalimanifestin". Kapitalismikriitikkojen tulisi ehdottomasti kirjoittaa oma kapitalismikriittinen vaalimanifestinsa. Pääkohtia voisivat olla seuraavat:

Eduskuntavaalien lähestyminen sekä kapitalismikriittisiä asenteita kartoittaneet mielipidekyselyt on saanut lähes kaikki puolueet hätääntymään. Kriittistä kapitalismikeskustelua saisivat poliitikot vaatia kilvan, vasemmalta oikealle (sekä myös oikeistopopulistit). Ne samat poliitikot, joille kuuluu kunnia jo kaksikymmentä vuotta jatkuneesta kapitalismin ja kapitalistien kritiikittömästä ylistyksestä ja ongelmien lakaisusta maton alle.

Tälle ”uuskriittiselle” liikehdinnälle on ominaista, että kritiikki kohdistuu yksinomaan kapitalismin kotoutukseen. Varsinkin siihen, että kotouttamiseen ei ole käytetty riittävästi rahaa, toisin sanoen verotulojen ja hyvinvointipalvelujen leikkauksista saatuja rahoja. Kapitalismin ongelmat, joiden olemassaoloa ei sentään enää kiistetä, nähdään haasteena, josta kyllä selvitään, kunhan vain veronkevennyksiä lisätään ja hyvinvointipalveluita "tehostetaan".

Sen sijaan itse kapitalismi, etenkin holtiton ulkomainen pääomavirta G8-maista (edelleenkin käypä termi), nähdään luonnonvoiman kaltaisena ilmiönä, jonka edessä nostetaan kädet pystyyn.

Me allekirjoittaneet kapitalismikriittiset ehdokkaat vuoden 2011 eduskuntavaaleissa haluamme kyseenalaistaa tämän lähestymistavan. Me emme usko, että kapitalismin ja yksipuolisen taloudellisen toiminnan ongelmat olisivat ratkaistavissa suurellakaan rahalla. Jos ne olisivat ratkaistavissa, miksi niitä ei ole jo ratkaistu? Resurssit ja niiden kohdentaminenhan ovat juuri niiden valtapuolueiden käsissä, jotka nyt vaativat lisäpanostuksia kotouttamiseen. Jos ongelmat olisivat ratkaistavissa, miksi yksikään Länsi-Euroopan maa, yhdysvallat ja kehitysmaat eivät ole ratkaisseet niitä? Miksi ja miten Suomi onnistuisi siinä, missä kaikki muut ovat epäonnistuneet?

Toisaalta katsomme, että vaikka taloudellisen yksipuolisuuden haittoja voidaankin hillitä tai ainakin peitellä suurilla rahallisilla satsauksilla, tällaiset toimenpiteet tyypillisesti johtavat vähemmistöihin kuuluvien (rikkaiden ja ylemmän keskiluokan) suosimiseen enemmistöön kuuluvien (vähäosaisten) kustannuksella ja siten lisäävät epäoikeudenmukaisuutta ja katkeruutta sekä myrkyttävät väestöryhmien suhteita. Esimerkkinä voidaan mainita se, että Helsingin kaupunki majoittaa työläisten tekemällä työllä rikastuvia toimitusjohtajia kovan rahan luksusasuntoihin, jotta hyväosaiset eivät kasautuisi lähiöihin. Vaikka ghettoutumisongelma on todellinen, tapa, jolla sitä yritetään ratkaista, on muista syistä sietämätön.

Huono kapitalismipolitiikka ei ole luonnonvoima. Se on poliittinen valinta.

Irtisanoutuminen taloudellisesta yksipuolisuudesta

Suomen tulee luopua nykyisestä, muualta Länsi-Euroopasta ja varsinkin G8-maista kopioidusta taloudellisesta yksipuolisuudesta, valtioideologiasta, samanlaisuuden ihannoimisesta ja ulkomaisen pääoman itsetarkoituksellisesta ylläpidosta.

Edellä sanottu tarkoittaa sitä, että julkinen valta turvaa kaikille yhtäläisen vapauden ylläpitää omat perustuslailliset oikeutensa esimerkiksi ollessaan työssä tai työttömänä, eikä ryhdy vähemmistöidentiteettien rahoittajaksi. Kapitalistien materialististen erityistarpeiden tyydyttäminen ei mielestämme kuulu veronmaksajien rahoittaman Suomen valtion ydintoimintoihin.

Taloudellisesta yksipuolisuudesta luopuminen merkitsee myös sitä, että kapitalistien yksilöllisten oikeuksien loukkauksia ei katsella läpi sormien "yhteisöllisten oikeuksien" varjolla. Esimerkiksi lasten, niin tyttöjen kuin poikien asettaminen yksityiskouluihin on kriminalisoitava yksiselitteisesti, ja niistä on säädettävä riittävän ankarat seuraamukset. Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsi oppii näkemään maailmaa kultahäkin ulkopuolelta, sen parempi. Yhteiskunnan on aktiivisin toimin ehkäistävä kapitalistien lasten tottumista liian helppoon elämään ja jättäytymistä realististen elämänkokemusten ulkopuolelle. Järjestettyjä ja pakkoavioliittoja (toisin sanoen, akateemisesti koulutettujen ihmisten väliset pinnalliset pakkoavio/avoliitot) sekä tosiasiallista moniavioisuutta (irtosuhteita ja yleistä pettämistä) vastaan on taisteltava päättäväisesti. Vapaus elää muualla, kuin oman luokan piirissä ja oikeus taloudellisista näkemyksistä luopumiseen on turvattava myös vähemmistöryhmien jäsenille.

Yleisen "taloudellisen totuuden" opetuksesta julkisin varoin kouluissa tulee luopua. Vastaavasti keskeiselle sijalle hyvien perheiden lasten kotouttamisessa tulee nostaa kaikkia kapitalisteja koskeva opetus sosiaaliturvasta ja hyvinvointivaltiosta. Opetukselle on asetettava selkeät oppimistavoitteet. Jos veronkevennyksille on tarvetta (rajoitetussa määrin) on ne sidottava hyvinvointijärjestelmän käytäntöjen ja tietojen sisäistämiseen.

Edelleen taloudellisesta yksipuolisuudesta luopuminen tarkoittaa sitä, että eri kapitalistiryhmät sopeutuvat suomalaisiin viranomaiskäytäntöihin eikä päinvastoin (ei esim. lahjuksia, eikä "maan tapaa"). Terveydenhoitohenkilökunnan, poliisin ja muiden toimijoiden muutenkin niukkoja ajallisia ja rahallisia resursseja ei pidä haaskata erilaisiin keinotteluja tehtaileviin rikollisiin taikka kouluttaa heitä sietämään luksuspalvelua vaativia henkilöitä.

Suomen tulee olla tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa noudatetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa, ei lopputuloksen tasa-arvoa. Tasa-arvoa ei ole se, että kaikki tulevat maaliin yhtä aikaa, vaan se, että kaikki saavat lähteä liikkeelle samalta viivalta ja yhtä aikaa. Minkäänlaisia kapitalismi- kiintiöihin tai positiiviseen syrjintään perustuvia käytäntöjä ei pidä sallia esimerkiksi julkisessa rekrytoinnissa. Vastaavasti vähemmistöjen edustajille ei tule yksipuolisten taloudellisten näkemysten perustein myöntää erivapauksia työtehtävien hoidossa. Esimerkkinä voidaan mainita yksityisellä sektorilla työskentelevät lääkärit ja -hoitajat, jotka kieltäytyvät hoitamasta "alemmassa luokassa" olevia potilaita.

Markkinapaikanhakijat

Äärimmäisen suuri osa Suomeen saapuvista markkinapaikanhakijoista (hyvinvointijärjestelmän kustannuksella) pääsee Suomeen, mikä johtuu siitä, että äärimmäisen suuri osa markkinapaikan hakijoista on kansainvälisten sopimusten tarkoittamia pääoman kartuttajia, joiden suojeluun Suomi on sitoutunut. Kaikki markkinapaikanhakijat ovat liikkeellä taloudellisista syistä tai lähtömaan yleisten olosuhteiden vuoksi. Rikkaista maista saapuvista markkinapaikanhakijoista saa vuosittain markkinapaikan huomattava osa. Tämä toki vielä toistaiseksi tapahtuu niin sanotun "sekatalousjärjestelmän" puitteissa, ja niinpä ns. toissijaisen suojelun nojalla myönnetään joko heti tai valitusprosessin jälkeen suurimmalle osalle markkinapaikanhakijoista markkinapaikka.

Holtittomat markkinapaikkahakemukset tulevat Suomen hyvinvointijärjestelmälle suunnattoman kalliiksi, ne aiheuttavat ghettoutumisen kaltaisia ongelmia ja luovat yhteiskunnallisia jännitteitä sekä syövät viranomaisten resursseja. Tämän vuoksi on vähennettävä kapitalistista siirtolaisuutta muun muassa vähentämällä houkuttelevuutta korkeammilla ja tasa-arvoisemmilla veroilla. Tulisimme kansanedustajina ajamaan esim. seuraavia toimenpiteitä:

Suomi ottaa käyttöön pikakäännytyksen, jossa ilmeisen perusteeton markkinapaikkahakemus hylätään 24 tunnin aikana ja käännytys pannaan toimeen välittömästi. Nykyisen hallituksen toimenpiteet markkinapaikkahakemusten suhteen ovat täysin kosmeettisia.

Suomi lopettaa holtittomat veronkevennykset suomalaisissa ja kansainvälisissä yrityksissä toimiville markkinapaikanhakijoille. Nykyhallituksen toimeentulotukeen tekemät leikkaukset ovat kosmeettisia, koska Suomessa toteutettavat veronkevennykset ovat huimassa kasvussa. Markkinapaikanhakijat tulisi asettaa tasa-arvoiseen asemaan veroineen päivineen.

Kaikista kielteisistä markkinapaikkapäätöksistä saatetaan valittaa, minkä vuoksi valitusprosessia on yksinkertaistettava ja lyhennettävä. Sellaiset materialistiset siteet, jotka ovat syntyneet vasta haku- tai valitusprosessin aikana, eivät voi olla peruste oleskeluluvan myöntämiselle tai kielteisen päätöksen kumoamiselle.

Kaikkien kielteisen päätöksen saaneiden markkinapaikanhakijoiden on pysyttävä siinä G8-maassa, josta he ovat ensimmäiseksi lähtemässä. Euroopan unionin tasolla on ajettava sellaista mallia, että G8-tapausten käsittelystä ja päätöksestä heidän kohdallaan aiheutuneet kulut voidaan periä siltä jäsenmaalta, josta markkinapaikanhakijat ovat lähtemässä. Tämänlainen toiminta kannustaisi erityisesti kehitysmaita tiukentamaan ulkorajojensa valvontaa ja toisaalta luopumaan nykyisestä roolistaan uuskolonialistisen kapitalismin orjina.

Sekatalouden kaavussa markkinapaikkaa hakevat pääomavirrat

Nähdäksemme nykyinen tilanne, jossa pääomavirroilla haetaan markkinapaikkaa Suomesta sekatalouden kaavussa, ei ole (vielä) yhtä ongelmallinen kuin ns. spontaanit markkinapaikanhakijat, koska se antaa Suomelle mahdollisuuden hallita muuttovirtaa. On kuitenkin muistettava, että vain muutamalla maailman maalla on käytössään melkein täysin vapaat markkinat, eikä mikään kansainvälinen sopimus velvoita Suomea avautumaan vapaille, hallitsemattomille markkinoille täysin.

"Sekataloutta" hyväksikäyttävien pääomavirtojen määrää on sopeutettava yleiseen taloudelliseen ja henkisen hyvinvoinnin kehitykseen. Jos julkisia menoja ja palveluita leikataan, myös ulkomaisten pääomavirtojen liikettä on supistettava. Tulijoiksi pitää ensisijaisesti valita sellaisten maiden pääomavirtoja, joiden sopeutumis- ja kotoutumisennuste on kokemusperäisesti hyvä.

Ghettoutuminen ja "kultahäkkiytyminen" pysäytettävä alkuunsa

Suomi seuraa ghettoutumiskehityksessä muun Euroopan esimerkkiä. Hyväosaiset hakeutuvat loisteliaille huvila-alueille ja markkinapaikanhakijat eristäytyvät, kun vähäosaiset keskittyvät kaupungin lähiöihin. Näin syntyy vähemmistöjen enklaaveja, joiden sisällä elävillä ihmisillä ei ole kontaktipintaa normaalin yhteiskunnan kanssa eikä tarvetta tai edellytyksiä oppia kunnolla todellisen elämän pelisääntöjä. Jatkuva mekkalointi Euroopan kaupunkien lähiöissä (samaan aikaan, kun rikkaat vetäytyvät kultahäkkiensä taakse) kertoo, mikä Suomea nykymenolla odottaa.

Ei ole mitään järkevää syytä edistää ghettoutumista keskittämällä vähäosaisia kaupungin lähiöihin. Ei ole myöskään järkevää antaa rikkaiden asua pelkästään huviloillaan, eikä markkinapaikanhakijoiden tule antaa asua eristyksissä. Joskus on terveellistä nähdä elämää myös kultahäkkien ulkopuolella ja päinvastoin, vaihdetaan rooleja hyvä- ja vähäosaisten välillä säännöllisesti. Hyväosaisten suosiminen asuntojonoissa on omiaan myrkyttämään valtaväestöön kuuluvien asenteita, minkä lisäksi hyväosaisille jaetut luksusasunnot ovat pois niiltä pienituloisilta, joille olisi työn kannalta tärkeää asua paikkakunnalla, mutta joilla ei ole varaa yksityisen sektorin vuokriin.

Kotoutus uusille urille

Hallitsemattomien pääomavirtojen hamstraajat vetoavat usein siihen, että Suomi on onnistunut tähänkin asti kohdistamaan pääomavaroja ja markkinapaikanhakijoita ja tehostamaan sen avulla "hyvinvoitiyhteiskuntaa". Lisäksi muistutetaan, että Yhdysvallat on hyvä esimerkki onnistuneesta vauraasta menestystarinasta unohtamalla sen tosiasian, että Yhdysvaltoja tulisi pitää kehitysmaana, jossa tuloerot ovat kosmeettiset.

Kannatamme lämpimästi sitä, että Suomi luopuu nykyisestä, vastikkeettomiin veronkevennyksiin perustuvasta ja rikkaita ahneeksi tekevästä hyväosaisten suosimispolitiikastaan. Muut maat (erityisesti Yhdysvallat) voisivat ottaa mallia Suomesta.

Markkinapaikanhakijoiden (kansainvälisisten suuryritysten) veronkevennyksistä on tehtävä loppu. Sen sijaan tulisi pohtia muita kannustimia tulla tänne. Tämän tulisi perustua laajaan mainontaan. Kannustamme myös itänaapuriamme keventämään byrokratiaa, jotta esimerkiksi Venäjän erämaat saataisiin asutettua. Näinhän toimittiin silloinkin, kun Yhdysvalloissa mainostettiin halpaa maata.

Suomalaiset veronmaksajat joutuvat kärsimään veronkevennyksistä maksamalla korkeita veroja ja jonottamalla jopa vuosia sairasjonoihin, samalla, kun hyvinvointijärjestelmää ollaan "tehostettu". Tällainen loputon vastaantuleminen hyväosaisten hyväksi ei ole toimivaa pidemmällä tähtäimellä. Rikkaiden on opittava, että raha tulee raskaasta, omasta tekemästä työstä, ei jonkun toisen tekemästä. Katsomme, että välttämättömissä veronkevennyksiin liittyvissä toimenpiteissä valtion tulee kustantaa korkeintaan rajoitetut veronkevennykset korkeintaan ensimmäisen vuoden ajalta. Tämän jälkeen markkinapaikanhakijat ja rikkaat maksavat verokevennyksistä menetetyt valtion tulot takaisin valtiolle.

Juustohöyläpolitiikka ja taloudelliset vedätykset hallintaan

"Juustohöyläpolitiikasta" on tullut tärkein epätasa-arvoistavan toiminnan kanava, ja järjestelmää on sen törkeän hyväksikäytön lopettamiseksi kiristettävä tuntuvasti.

Nykyinen järjestelmä takaa sekatalousjärjestelmän jatkumisen. Järjestelmä on idealistinen, jota on hyvin helppo käyttää väärin esimerkiksi erilaisilla veronkierroilla. Suomessa tulisi ehdottomasti panostaa erilaisten väärinkäytösten kitkemiseen ja porsaanreikien täyttämiseen ja varmistaa, että tulot menevät oikeudenmukaisesti niille tahoille, joille ne kuuluvat.

Oleskeluluvan ja kansalaisuuden edellytysten päättyminen

Vakavaan rikokseen tai toistuviin rikoksiin syyllistyneet taloudellisia rikoksia tehneet tahot(suomalaiset kapitalistit ja markkinapaikanhakijat) on karkotettava maasta riippumatta siitä, millaiset olosuhteet maassa (johon talousrikoksia tehneet tahot karkoitetaan) vallitsevat. Osoittamalla piittaamattomuutta Suomen lakeja ja tavallisia suomalaisia kohtaan, talousrikoksia tehneen tahon on katsottava luopuneen vapaaehtoisesti niistä oikeuksista ja eduista, jotka Suomi on hänelle tarjonnut.

Mikäli taloudellisissa toimissa työskentelevien tahojen todetaan vierailevan jossakin veroparatiisissa tai siirtävän varoja jonnekin veroparatiisiin, on todettava, että kyseiset tahot eivät tosiasiallisesti ole kansalaisuuden, eivätkä markkinapaikan tarpeessa, ja näiden tahojen kansalaisuus tai markkinapaikka on peruutettava.

Katsomme myös, että kansalaisuus ja markkinapaikka on peruutettava, mikäli kyseisen tahon on todettu esimerkiksi järjestävän laitonta tukea niille terroristisille tahoille, (esim. CIA) jotka tukevat vallankaappaussotia köyhissä maissa ja ovat siten nostamassa hallitusta/hallitsijaa, joka miellyttää tiettyjen tahojen intressejä muiden kustannuksella.

Kansalaisuus ja markkinapaikka ovat palkintoja

Mielestämme kansalaisuuden ja markkinapaikan pysyminen tulee olla palkinto ja tunnustus perinteisesti eristäytyvien suomalaisten kapitalistien ja markkinapaikanhakijoiden jo tapahtuneesta integroitumisesta hyvinvointijärjestelmään ja Suomen lakeihin (ilman "maan tapaa"). Sen ei pidä olla etukäteislahja, jolla maanitellaan kotoutumaan. Esimerkiksi pelkkä satunnainen (harvinainen) oleskelu vähäosaisten parissa ei voi olla peruste kansalaisuuden tai markkinapaikan pysymiselle.

Katsomme, että Suomen tulisi ottaa käyttöön ns. ehdollisen kansalaisuuden ja markkinapaikan pysymisen järjestelmä. Se voitaisiin myöntää esim. viiden vuoden kokemuksen (esim. vietetty aika asunnottomien parissa) jälkeen muiden ehtojen (aito lähimmäisenrakkaus, ei huomattavaa riippuvuutta veronkevennyksistä, ei merkittävää rikoshistoriaa; ei esim. tukea CIAn vallankaappaussodille, eikä talousrikoksia) täyttyessä. Ehdollisen kansalaisuuden ja markkinapaikan pysyminen sisältäisi täydet kansalais- ja markkinapaikkaoikeudet, mutta ne voitaisiin peruuttaa, jos kansalaisuuden ja markkinapaikan pysymisen edellytykset lakkaisivat. Kansalaisuuden ja markkinapaikan pysymisen ehdollinen kausi voisi kestää esim. kymmenen vuotta.

Istuvan hallituksen talousasioista vastaavat ministerit ovat suhtautuneet laiskasti vähäosaisiin kohdistuneisiin väärinkäytöksiin kapitalistien taholta (esimerkiksi vuokratyöläisten oikeuksien loukkaukset). Katsomme, että sitten, kun kapitalismi-ongelman paisuminen on tiukentuneen lainsäädännön ja käytännön avulla saatu pysähtymään, on aika katsoa taaksepäin. Ehdotamme riippumattoman "totuuskomission" luomista selvittämään, mitä holittomille pääomavirroille kumartelu on tosiasiallisesti tullut maksamaan suomalaisille ja suomalaiselle hyvinvointivaltiolle viimeisten 20 vuoden aikana.

Totuuskomission” tehtävänä on selvittää myös taloudellisista asioista vastaavien virkamiesten ja poliitikkojen toimintaa samalta ajanjaksolta. Mikäli taustalta paljastuu taloudellisen edun tavoittelua, virka-aseman väärinkäyttöä, virkavelvollisuuksien rikkomista tahi lain kirjaimen tai hengen vastaisia kirjoittamattomia sääntöjä tai ohjeistuksia, asianosaiset henkilöt on saatettava oikeudelliseen vastuuseen.

Nykymuotoinen rikkaiden suosiminen lopetettava

Nähdäksemme Suomen ei valtiona tule esiintyä globaalina, materialistisena kaiken maailman pääomavirtojen hyysääjänä. Suomen valtio on ensisijaisesti asiakasomistajiensa eli veroja maksavien kansalaisten edunvalvontamekanismi. Sen ydintehtäviin kuuluu suomalaisten hyvinvoinnin edellytysten turvaaminen.

Suomi siirtää vuosittain miljoonia euroja verovaroistaan holtittomiin veronkevennyksiin. Tällaiset rahansiirrot eivät nähdäksemme kuulu valtion ydintoimintoihin, varsinkaan aikana, jolloin samainen Suomen valtio ottaa joka kuukausi tuhat miljoonaa euroa uutta velkaa edistämään hyvinvointivaltion romahduttamista, ja varsinkaan, kun nykymuotoisen kapitalistisen politiikan näytöt elinolojen edistämisessä ovat parhaimmillaankin kyseenalaiset.

Katsomme, että nykymuotoinen, valtion tuloista vähennettävät veronkevennykset on lakkautettava kokonaan. Jos joku rikkaita haluaa tukea, järjestäköön joku halukas heille "kehitysapua".

Ei kapitalismia vastaan vaan paremman kapitalismin puolesta

Emme hyväksy yksinkertaistavaa vastakkainasettelua "tiukan" ja "löysän" kapitalismipolitiikan välillä. Politiikan on oltava tiukkaa sellaisen kapitalismin osalta, jonka vaikutukset suomalaiselle yhteiskunnalle ovat kielteiset. Suomen hyvinvointivaltiolla ei ole varaa eikä velvollisuutta toimia maailmanlaajuisena pääomien vastaanottajatehtaana.

Sen sijaan katsomme, että Suomen on oltava avoin sellaiselle kapitalismille, jonka vaikutukset ovat neutraalit tai myönteiset. Tämä merkitsee sitä, että kapitalismi, joka sopeuttaa ja elättää itse itsensä (rikkomatta taikka kiertämättä Suomen lakeja), on tervetullut.

Tavalliset markkinapaikanhakijat arvostavat samoja asioita kuin tavalliset Matti Meikäläisetkin: kohtuullisia veroja, hyvää koulutusjärjestelmää, yhteiskuntarauhaa, turvallisuutta. Huono kapitalismi nakertaa pohjaa näiltä vetovoimatekijöiltä. Mitä avokätisemmin Suomi kohtelee kapitalisteja ja pääomavirtoja, sitä vähemmän Suomi pystyy kilpailemaan tasa-arvosta ja sellaisen järjestelmän luomisesta, jossa inhimillisen ihmisen on hyvä elää.

Allekirjoittaneet: kaikki ne, jotka haluavat järkeä nykyiseen holtittomaan kapitalismipolitiikkaan.

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja

23.Leikkauksista

Humanististen tieteiden tarjontaa halutaan rajoittaa, säästösyistä. Tämä on itse asiassa loistava toteutus. Humanistiset tieteet ovat sieltä turhimmasta päästä. Niissä vaan tutkitaan jotain ihmisoikeuksia ja sitä, kuinka Afrikan lapsilla menee kehnosti. Me emme tarvitse humanistisia tieteitä, eihän niistä edes ole taloudelle mitään hyötyä. Meidän ei myöskään tarvitse kuunnella besserwissereiden saarnoja. Aina he pyrkivät kertomaan meille, mitä meidän pitäisi tehdä ja miten asioita pitäisi hoitaa. Me olemme jo aikuisia ihmisiä! Emme tarvitse enää äitejä opettamaan meitä. Humanistit voitaisiin muutenkin kuljettaa sinne Afrikkaan, josta he niin fetissinomaisesti saarnaavat.

Entäpä sitten naistutkimus? Kenties turhimpia tutkimuksia.. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että nainen ei osaa ajatella järjellä ja naisen paikka on kotona? Yksinkertaista. Naistutkimus tiivistyy siten yhteen lauseeseen; ole hyvä vaimo ja kodin hengetär.

Yliopistossa on paljon sellaisia tieteenaloja, joita voisi lakkauttaa ja loput voitaisiin yhdistää keskenään. Filosofia nyt ensimmäisenä joutaa jorpakkoon. Yhdentekevää viisastelua ja joutavaa pohdiskelua, josta tulee pää kipeäksi. Valtio-oppi muistuttaa filosofiaa siten, että siinäkin pohdiskellaan turhia asioita (miten asiat voisivat olla jne jne). Miksi valtio-oppia ei voisi yhdistää vaikkapa taloustieteiden kanssa? Valtaa ja rahaa nämä poliitikonalut haluavat, eivät mitään teoreettisia pohdintoja.

Sosiologia on sinänsä hyödyllinen tieteenala ja se voisikin olla apuna siinä, kun ihmisten ajattelua ohjataan oikeisiin asioihin, niihin asioihin, joista on hyötyä yhteiskunnalle. Sosiologiaan tulisi myös ehdottomasti lisätä taloudellista termistöä ja taloudellista näkökulmaa, luonnollisesti siis hallituksen ja pätevien taloustieteilijöiden allekirjoittamia näkemyksiä. Huuhaa-tutkimuksille ei siten myönnettäisi rahoitusta.

Taloustiede, rinnallaan matematiikka, on kaiken menestyksen perusta. On perin kummallista, ettei taloustieteitä ja matematikkaa, tai edes niiden perusteita opeteta jo uhmaikäisille. Taloustiede takaa menestyksen ja lisäksi (kommareillekin tiedoksi) se tuo leivän pöytään. Elämänlaatu paranisi heti, jos kaikki opiskelisivat taloustieteitä. Yhteiskunta säästäisi paljon jos esimerkiksi valtio-oppi yhdistettäisiin taloustieteisiin.

Historiaa tarvitaan aina. Sekin tosin tulisi yhdistää taloustieteiden kanssa. Täten käsiteltäisiin pääasiassa taloushistoriaa (Adam Smithistä alkaen). Lisäksi kevennyksenä voitaisiin myös käsitellä sitä sosialistista komentotaloutta. Opettajat ja luennoitsijat voisivat aina loppukevennyksinä kertoa Karl Marxin teorioita ja kuvailla, kuinka teoriat "toimivat" käytännössä. Täten jääräpäisimmänkin ihmisen päähän saadaan iskostettua se tosiasia, että kommunismi ei toimi.

Ei tule myöskään unohtaa Suomen ja suomalaisuuden historiaa. Tosin pieni päivitys ei olisi tässäkään kohtaa pahitteeksi. Ensinnäkin tulisi luopua sellaisesta propagandastisesta opetuksesta, jossa aivopestään ihmisiä uskomaan, että suomalaisuus syntyi muka vasta 1800-luvulla. Tällainen aivopesevä retoriikka tulisi ehdottomasti kieltää ja sen sijaan tulisi käydä läpi sitä, kuinka me rakensimme yhdessä Suomea jo jääkaudesta alkaen. Isänmaa ja yhteiskunta ennen kaikkea!

Suomalaisen tulee myös osata kieliä. Täten kielten opiskelua tulee ehdottomasti tukea. Kuitenkin kielten opiskelun tulisi painottua taloudellisten sanastojen opiskeluun. Kaikki turhat sään ilmaukset, ja aikaa vievät muodollisuudet tulisi jättää vähemmälle. Loppupeleissä taloudellisilla termeillä ne liikeneuvottelut hoidetaan (tai ainakin tulisi hoitaa), eikä small talkilla.

On sanomattakin selvää, että Jumalaan uskominen on sama, kuin uskoisi joulupukkiin. Kaikkein järkyttävintä on se, että näitä huru-ukkojen perustamia uskontoja opetetaan kouluissa ja vieläpä valtion varoin! Uskonnonopetukset tulee ehdottomasti poistaa opetussuunnitelmista. Eihän filosofiaakaan tueta samalla tavoin, kuin uskonnonopetusta. Ei myöskään tulisi haaskata rahaa "siihen vaihtoehtoiseen opetukseen", eli yleiskatsaukseen maailman eri uskonnoista. Jos jota kuta kiinnostaa, hän ottakoon itse selvää. Internetissä on Google. Sieltä, kun googlaa: "uskonnot", niin varmasti löytää tietoa. Uskonnonopetus ja elämänkatsomustieto ovat siten täysin verrattavissa filosofiaan, jotka kaikki joutavat pois valtion varoja haaskaamasta. Humanismista saarnaava kirkko tulisi erottaa valtiosta ja sen tulisi palata takaisin juurilleen; toisaalta auttamaan yhteiskunnan vähäosaisia ja siten ehkäisemään yhteiskunnallisia levottomuuksia, ja toisaalta riittävän välimatkan päähän, ettei sekulaarisen hallinnon varpaita tallottaisi.

Me kaikki tiedämme, kuinka rasittavia ihmisiä ovat ne, jotka työskentelevät julkisella sektorilla. Toisaalta se on ymmärrettävää, heidän työnsä on hyvin raskasta ja usein epämielekästä, eikä palkkakaan usein ole kehuttava. Täten valtion roolia ja siinä sivussa epämieluisia työolosuhteita tulisi vähentää. Yksityistäminen on hyväksi havaittu keino. Johan jo kaatunut Neuvostoliitto ja Kuuba (joka vasta nyt tajuaa luovuttaa) sen opettivat naurettavine palkkatasa-arvoineen, että raha se on se, joka ihmistä motivoi, ei lähimmäisenrakkaus. Miksi välittää muista, kun siitä ei hyödy itse mitään? Yksi keskeisimmistä säästökohteista tulisi olla tulonsiirrot. Eiköhän tässä näiden vuosikymmenten aikana ole opittu, ettei tulonsiirroista mitään hyötyä ole. Onko se motivoinut ihmisiä tekemään töitä sen enempää? Äärimmäisen köyhyyden se kyllä poisti ja sitä myötä tylsistytti työttömät. Eikö olisi korkea aika luopua tulonsiirroista ja jättää vähäosaisista huolehtiminen kirkolle? Tulonsiirrot ovat vain muilta pois, kun työttömät käyttävät tukensa päihteisiin ynnä muuhun sellaiseen, johon työttömillä ei edes kuuluisi olla varaa. Työttömät (erityisesti alkoholistit) tulisi pakottaa yleishyödyllisiin töihin, kuten katuja lakaisemaan. Palkaksi annettakoon heille viinaa.

Hoiva-alan ihmiset (päiväkotitädit ynnä muut) voitaisiin ohjata opettamaan päiväkoti-ikäisille (päiväkoti-ikäinen on symbolinen ilmaus, koska ilmaista hoivaa ei tule tukea) taloustieteen ja matematiikan termistöä jo varhaisessa vaiheessa. Mitä nopeammin lapsista kasvaa (taloudellisista) asioista tietäviä ja sitä kautta tuottavia, sitä varmemmin saadaan kansantalous nousuun. Luonnollisesti tulisi myös luopua ilmaisesta opetuksesta ja opetus tulisi myös muuttaa maksulliseksi. Kaikilla nyt sen verran varaa on maksaa, jopa niillä työttömillä, joilla on myös varaa käydä elokuvissa.

Pääasiassa hyvinvointisysteemi on siis turha keksintö. Se passivoi ja se on harmaa. Jotain hyvää hyvinvointisysteemissä kuitenkin on, nimittäin verotus. Kuitenkin verotuskäytäntöä tulisi muuttaa siten, että niin sanottujen hyvätuloisten verotusta kevennettäisiin. Järki käteen! Ei ole järkevää halveksia ihmisiä, jotka kantavat harteillaan raskasta (raskainta) vastuuta. Heidän vastuullaan on kansantalouden kehityksen jatkuvuus. Työnteosta ei saa rankaista.

Eikä myöskään niin kapitalisti saa olla, että palkka-armeija tulisi kysymykseen. Yleinen asevelvollisuus a) kasvattaa, b) turvaa vaivalla rakentamamme yhteiskuntajärjestelmän sitä uhkaavilta hirviöiltä. Yleinen asevelvollisuus siis säilyköön.

Lopuksi vielä maahanmuuttokriittisyydestä. Eihän se kovasti säästäisi, vaikka sulkisimmekin ovet humanitäärisiltä maahanmuuttajilta. Mutta säästö se pienikin säästö olisi. Ensi sijaisesti vain sellaiset ihmiset (väristä riippumatta) ovat hyödyllisiä yhteiskunnalle, jotka tuottavat jotakin. Rikollisilla, traumatisoituneilla, vammautuneilla ynnä muilla työkyvyttömillä yksilöillä yhteiskunta ei tee mitään. Maahanmuuttokriitikot voisivat olla hallituksessa virallisina kansanohjaajina. Toisin sanoen, päästyään hallitukseen, he voisivat ohjata jääräpäisimmänkin yksilön ajatukset oikeisiin asioihin ja siten ehkäistä kaikenlaista sellaista epäintellektuellia toimintaa (mellakka-vaatimukset väärästä tasa-arvosta jne), joka vaarantaisi rauhaisan yhteiskuntamme. Myös kehitysapu ja kehitysyhteistyö tulisi poistaa velvollisuuksistamme ja jättää se hyväntekeväisyysjärjestöjen ja yksittäisten henkilöiden tehtäväksi. Suomi ei ole hyväntekeväisyysjärjestö, emmekä me ole mitenkään tilivelvollisia Afrikan ongelmista. Luojalle kiitos (anteeksi tahditon, uskonnollinen ilmaisu), että nykyisin meitä eivät pidättele edes uskonnolliset velvoitteet ja opetukset lähimmäisen rakastamisesta. Onneksi on ateismi. Älköön kukaan enää tulko meille puhumaan lähimmäisenrakkaudesta.

Leikkauslistasta vielä. Se saattaa näyttää hurjalta nopeasti katsottuna. Lyhyellä tähtäimellä se onkin ankara. Mutta joskus on tehtävä uhrauksia pitkää tähtäintä silmällä pitäen. Ajan myötä huomaamme, kuinka talous ja ihmisten fyysinen hyvinvointi lähtee nousuun, kun kukin laittaa kortensa kekoon. Keskitytään enemmän tekemiseen, pohtimisen sijasta. Kukin keskittyköön ensi sijaisesti vain itseensä, niin hyvä tulee. Eläköön itsekkyys! Eläköön vapaus turhista velvoitteista! Eläköön säästeliäisyys!

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja

22. Valtavirta vs. vastavirta

Kohta on vaalit! Äänestetään vastavirtana valtavirtaa vastaan! Vastavirrasta se pienikin ponnistaa! Vaalien lähestyessä puheet protesteista valtavirtapolitiikkaa ja valtavirtapoliitikkoja vastaan kiihtyvät. Valtavirralla tässä yhteydessä tarkoitettaneen muun muassa Kokoomusta ja Keskustaa, joista erityisesti jälkimmäisen suosio on pohjamudissa. Jätevesilaki, jäävuoren huippuna, sekä näkemys kahden mainitun jyrkentyneestä elitistymisestä ovat vain muutamia kriitikkojen argumentteja kahta mainittua puoluetta vastaan. Myös Vihreät nähdään vain ("rasittavine humanistisine saarnauksineen") osana nykyistä valtavirtapolitiikkaa. Kritiikistä saa myös osansa kriisissä ja oppositiossa oleva SDP. Vastavirtaa edustava Perussuomalaiset on nousemassa historiallisesti tulevissa vaaleissa. Arvailuksi jäänee vain, saavatko Perussuomalaiset jopa 20% äänistä vuoden 2011 vaaleissa. Eräät tutkijat ihmettelevät kilpaa syitä Perussuomalaisten menestykselle. Syythän ovat selvät, eikä asiaan tarvitse olla suuremmin perehtynyt. Mennyt ja nykyinen politiikka ja kehno propaganda puhukoon puolestaan.

Vastavirtakulttuurilla on perinteisesti vastustettu vallitsevia käytäntöjä ja arvoja. Nuoret ovat viime vuosisadan loppupuolelta lähtien olleet aktiivisimpia vastavirtakulttuurin edustajia. Vanhempien arvoja, normeja ja käytäntöjä vastaan hyökättiin milloin aggressiivisilla poliittisilla näkemyksillä, milloin aggressiivisen musiikin keinoin. Nykyäänkin, kun haluaa järkyttää vanhempia ihmisiä, riittää että pukeutuu mustiin, tai elitististen ihmisten kohdalla, pukeutuu tuulipukuun tai duunarin vaatteisiin. Vastavirta on yleensä lähtenyt pienestä piiristä liikkeelle. Vähitellen vastavirtaa edustavat saavat kannatusta/suosiota laajemmalti ja vähitellen suosiosta nauttivat entiset vastavirtaa edustaneet usein valtavirtaistuvat. Menestykseen tottuneilla on haastavampaa saada läpi mitään uutta tai shokeeraavaa. Näin on käynyt esimerkiksi politiikassa "kolmelle suurelle", joista yksi istuu oppositiossa. Aika näyttää saako oppositiossa istuva puolue voimaa tulevaan näytökseen.

SDP:n aloitettua toimintansa, se oli nälkäinen. Sen jäsenet edustivat sorretuista työläisistä koostunutta vastavirtaa joka ajoi oikeuksia työväelle. Sisällissota ja sisällissodan jälkeiset vuodet pakottivat puolueen hetkelliseen marginaaliin. Istui se toki hallituksessakin, mutta suuri osa puolueen aktiiveista istui linnassa. (ääri)oikeistolaisuuden nousua ja yleisen ilmapiirin radikaalia oikeistolaistumista seurasi SDP:n menestys. Vainot ja ahdistava oikeistolainen ilmapiiri käänsivät mitä ilmeisimmin monien kansalaisten sympatiat SDP:n puolelle. SDP pääsikin lopulta taas hallitukseen Maalaisliiton kanssa ja sdp:läisiä haukuttiin sosialifasisteiksi. Oikeistolaista ilmapiiriä seurasi sodan jälkeen melko vasemmistohenkinen ja konsensushakuinen ilmapiiri, jossa tuomittiin kaikki oikeistolaisuudelta haiskahtava toiminta ja oltiin "olosuhteiden pakosta" murto-osallisesti osana neuvostoblokkia. Kun aikaisemmin oikeistolaishenkinen ilmapiiri tuotti myöhemmin ääniä vasemmalle, on nykyisin käymässä päinvastoin. Tämä näkyy eritysesti esimerkiksi Venäjällä ja Unkarissa, jossa isänmaallisuus, oikeistolaisessa muodossa, on kovassa huudossa. Suomessakin esimerkiksi SKP on naurettu ja pilkattu marginaaliin ja "vihervasemmistoa" kritisoidaan kovin sanoin. Hieman hukassa oleva SKP edustaa nykyisin vastavirtaa. Miten käynee "vihervasemmiston"?

Nykyisin valtavirtaa pitävät siis Keskusta ja Kokoomus sekä kintereillään Vihreät. Näiden kolmen puolueen asema on uhattuna Perussuomalaisten taholta. Voidaanko kuitenkaan enää kauaa puhua valtavirrasta näiden kolmen veijarin kohdalla? Perussuomalaiset edustivat aidosti vastavirtaa silloin taannoin 1-5% ääniosuudellaan. Nyt äänivyöry on melkein taattu (nukkujatkin mitä todennäköisimmin heräävät). Täten Perussuomalaiset on vähintäänkin kilpailemassa valtavirran paikoista ja joku jää väistämättä oppositioon. Aika myös näyttää valtavirtaistuuko Perussuomalaiset. Ainakin maahanmuuttokriittisyys aatteena on valtavirtaistumassa. Ennen siitä jauhettiin hiljaa ja marginaalissa (lukuun ottamatta 1990-luvun ja 2000-luvun alun väkivaltaisuuksia). Nykyisin kaikki on toisin. SDP:n miltei kokonaisuudessaan omaksumana sekä muun muassa joidenkin yksittäisten kokoomuslaisten allekirjoittamana maahanmuuttopolitiikan kritiikki leviää. Eritoten maahanmuutossa on ehkäpä käymässä siten, että ennen valtavirrassa olleet ja maahanmuuttopolitiikkaa kritisoimattomat ovat huomaamattaan ahtautumassa marginaaliin ja kenties osaksi potentiaalisen tulevaisuuden vastavirtaa.

Uskonnolliset kysymykset ollaan myös ahdettu pääasiassa vastavirtaan, vai ollanko? Päivi Räsäsen mielipiteistä noussut poru on toisaalta vienyt jäseniä kirkolta, mutta toisaalta, ainakin osittain juuri tästä syystä myös tuonut uusia jäseniä Kristillisdemokraateille. Muutenkin ilmassa aistii yleisen vanhanaikaisuudelta tuoksahtavan nostalgian, jolloin tärkeinä asioina pidettiin kotia, uskontoa ja isänmaata. Lisäksi, sikäli kun tarkastelee Hannu Salaman ja Jussi Halla-ahon tuomioita, voidaan vähintäänkin puhua uskonnollisista jäänteistä. Yleisesti katsottuna kuitenkin Jumalaan uskovia ihmisiä pidetään jotenkin tärähtäneinä ja satuolentoihin uskovina. Ennen taas ei-uskovia pidettiin epäihmisinä ja tärähtäneinä. Keskiajalla läntisessä kristikunnassa kristinusko oli valtavirtaa ja kaikki muu kristillisyydestä ja "kristillisestä totuudesta" sekä yleisistä henkisistä näkemyksistä poikkeava oli marginaalissa olevaa vastavirtaa ja vaarallista hihhulointia. Kuuluisimpia hihhuleita oli Galileo Galilei, jonka näkemykset poikkesivat yleisestä "kristillisestä totuudesta". Sitten renssanssi tuli ikään kuin myrskyvaroituksena ja myöhemmin tilalle rynnistivät tieteen vallankumous, porvarilliset kumoukset sekä teollinen vallankumous ja ateismin valtavirtaistuminen. Nykyisin siis kaikki (vallalla olevista) taloudellisista näkemyksistä poikkeavat sekä "tieteellisestä totuudesta" ja yleisistä ateistisista näkemyksistä poikkeava nähdään vaarallisena hihhulointina. Kristillisyys on pitkälti marginalisoitumassa olevaa vastavirtaa.

Sitten on asioita, joista ei tiedä, ovatko ne vastavirtaa, valtavirtaa vaiko molempia. Homoseksuaalisuus on ollut pitkälti julkinen tabu monissa maissa (Suomessakin) 2000-luvulle asti. Eduskunta päätti antaa homo- ja lesbopareille oikeuden rekistöröidä parisuhteensa maistraatissa vuodesta 2002 lähtien. Tätä ennen homoseksuaalisuus saatettiin hyväksyä periaatteessa, teoriassa, muttei haluttu nähdä sen olemassaoloa käytännössä. Pidettiinpä homoseksuaalista kanssakäymistä rikoksena vielä Kekkosen aikaan (ennen 1970-lukua). 2000-luvulla, "tosi" tv:n rynnistäessä maailmanlaajuisille markkinoille, erikoistuttiin suomalaisillakin kanavilla näyttämään erilaisia stailaus- ja muotiohjelmia, joissa myös homot pääsivät mukaan kuvaan. Kuuluisin näistä ohjelmista oli suomalainen versio (ohjelmasta "Queer eye for the straight guy"), "Sillä silmällä" oli hetken aikaa suosittu. Tämän jälkeen homoseksuaalisuus tuntui olevan hetken aikaa niin sanotusti "in", kaapeista tultiin ulos tasaisin väliajoin. Tässä kohtaa voidaan puhua tietynasteisesta valtavirtaistumisesta, joka näyttäisi nyt olevan, taas vaihteeksi, laskussa yleisen uuskonservatismin luodessa latua. Homoseksuaalisuuteen tupataan nykyisin suhtautumaan entistä nuivemmin, ollaanko homoseksuaalisuutta siis ajamassa takaisin marginaaliin? Puolestapuhujia kuitenkin löytyy, joka näkyi eroamisina kirkosta ja muutenkin tuntuu siltä, että homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan entistä myönteisemmin. Kuitenkin syrjintä on edelleen harmaata arkipäivää monen kohdalla. Homoseksuaalisuus näyttäisi siten olevan "sillä rajalla", toisaalta homoseksuaalisuutta suvaitaan laajemmin, kun taas toisaalta se on edelleenkin eräänlainen tabu.

Mikä on nykyisin valtavirtaa ja vastavirtaa musiikillisessa ja kulttuurillisessa mielessä? Kulttuurillisessa mielessä tietysti eräänlaiset taidemuodot edustavat vastavirtaa, joskus kyseenalaisellakin tavalla (Teemu Mäki). Kulttuureista puhuttaessa vallalla on paljolti länsimaisen kulttuurin palvonta ja idolisointi, muiden kulttuurien jäädessä vähemmälle tarkastelulle. Kiina (ja kiinalaisuus?) on nousemassa länsimaalaisuuden haastajaksi. Kaikkialla puhutaan Kiinan noususta ja siitä, kuinka se aikanaan kenties syrjäyttää länsimaisen kulttuurin. Kiinakin on siis kuitenkin ainakin osittain valtavirtaistumassa. 20-30 vuotta takaperin Kiinan kielen opetteleminen oli uutta ja eksoottista ja kenties hieman outoakin. Nykyisin suhtautumiset ovat muuttumassa (muuttuneet?) ja kiinan opiskelemista aletaan pitää melko tavallisena. Hieman lyhyemmällä aikavälillä valtavirtaa tulevat edustamaan länsimaat ja ainakin Kiina, kintereillään muun muassa Intia ja Brasilia. Ja yhä tietämys muista kulttuureista on hyvin rajoittunutta, pintaa ei raapaista, saati vilkaista. "Tietämys" rajoittuu siihen mtä media välittää meille (käsittelen näkemyksiäni median roolista laajemmin kirjoituksessa numero 12). Sentään tutuiksi ovat tulleet Nepalin kuningasperheen surmat/murhat ja esimerkiksi Kolumbian, Meksikon ja monien muiden vastaavien ongelmat huumekartellien kanssa.

Musiikissa erityisesti rap on valtavirtaistunut. Se lähti liikkeelle pienistä piireistä, laajeni hieman kumouksellisemmaksi (esimerkiksi Public Enemy, NWA, Tupac Shakur ja Eminem), saavutti suurta suosiota, ylikuumeni ja koki notkahduksen. Valtavirtaistunut rap liittyi osaksi pohjoisamerikkalaista pop-kulttuuria. Kumouksellisuus vaihtui "bling&blingiin", naisiin, rahaan ja näyttävyyteen rahan ja maineen noustua isännäksi. Rap näyttäisi jakaantuneen pop-skeneen (pop-rap) ja rap-skeneen (underground).

Entäpäs sitten niin sanotun vastavirran sisäinen valtavirta? Esimerkkinä"taviksen" näkökulmasta tarkasteltuna vaikkapa manga- ja anime-kulttuuri. Nykyisin manga-kulttuuria voisi pitää tietynlaisena nuorison alakulttuurin osana (joka tosin oli vähän aikaa valtavirtaa). Asiaan enempää perehtymättä, nopeasti sanottuna manga- ja anime-kulttuuri on japanilaisen kulttuurin ihannointia. Hieman tarkemmin vilkaistuna mangasta voidaan sanoa, että se liittyy vain japanilaisiin sarjakuviin ja anime, joka liittyy piirrettyihin. Animea ja mangaa fanittavat pukeutuvat yleisestä valtavirrasta poikkeavalla tavalla. Kuitenkin manga ja anime ovat vain (yllätyksellisesti) yksi osa japanilaista kulttuuria ja siten japanilaisesta näkökulmasta katsottuna ne edustavat valtavirtaa.

Valtavirtaistuminen usein näivettää ja tylsistyttää sekä vie tehoa valtavirtaistuneiden sanomalta, jos sitä edes enää silloin on. Valtavirta ei kuitenkaan aina ole huono asia. Valtaosa suomalaisista ei todennäköisesti kannata kuolemantuomiota tai kidutusta. Pedofilia tuomittaan yleisesti kuten myös monet vastaavat iljettävät käytännöt. Valtaosa allekirjoittaa perustuslain turvaamat kansalaisoikeudet. Tätä voidaan pitää hyvänä valtavirtana. Ennen se oli valtavirtaa, kun kiellettiin säädyttömien oikeudet ja naisten tasa-arvon väheksyntä ei ollut kätkettyä, päinvastoin. Ei-toivottu vastavirta allekirjoittaa kaikki niin sanotun hyvän valtavirran vastaiset arvot. He eivät kannata ihmisoikeuksia, eivät sananvapautta taikka tasa-arvoa. Joissakin tapauksissa valtavirtaa voi siis pitää hyvänä, jopa toivottavana asiana. Eikä esimerkiksi kaikki valtavirtamusiikki välttämättä ole pahasta, kuten eivät valtavirta-sarjat (myönnän tosin, että jätin katsomatta "Pako"-nimisen televisiosarjan, ja vain siksi koska valtavirta sitä niin hehkutti) tai elokuvat.

Politiikasta puhuttaessa, näin vaalien alla voisi tosiaan harkita äänestämistä valtavirtaa ja kaikenlaisia valtavirran muotoja vastaan. Ei nykyisiä, istuvia puolueita, ei Perussuomalaisia, ei SDP:ta, eikä edes Nukkuvien Puoluetta. Pitäisi ihan vaan protestiksi etsiä sellainen äänestettävä, joka on sopivan marginaalissa ja olisi oikeasti vastavirtainen.

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

21. Onko vastakkainasettelujen aika ohi? (Omat poliittiset seikkailuni)

Venyneen tauon jälkeen päätin jälleen palata kirjoittelemaan. Tämän tauon aikana on ollut kiireitä ja lisäksi koin pienen sisäisen kriisin ja tunsin hetkellistä haluttomuutta jatkaa kirjoittelua. Syynä oli lähinnä ideologian tyhjentyminen mielestäni. Blogissani olen jo muutamaan otteeseen kirjoittanut hieman kommunistiseen sävyyn, mikä kieltämättä näin jälkikäteen hämmentää ja huvittaa myös itseäni. Syy kommunismin kanssa flirttailulle oli ärtyneisyys sen tuomitsemisesta ja nauramisesta marginaaliin valtavirran taholta. Ärtyneisyys vallitsevaa olotilaa kohtaan on yhä voimissaan ja katson myös näin jälkikäteen, että pieni puolustuspuhe oli paikallaan; kommunismi, kapitalismi ja maahanmuuttokriittisyyskään eivät ole homogeenisiä aatteita. Kaikissa aatteissa on ne omat "stalinistinsa". Edelleenkin on mielestäni kaksinaismoralistista, valitella siitä, että esimerkiksi maahanmuuttokriitikot niputetaan samaan sakkiin ("rasistipaskoiksi"), ja sitten yllättävän usein samalta taholta kuulee vastaavaa leimaamista esimerkiksi kommunismia kohtaan. Myönnettäköön kuitenkin, ettei kommunismi nykyisenä aikana (klassisessa muodossa) toimi.

Myönnän (vetämättä kuitenkaan kirjoittamiani asioita takaisin) myös, että tämän blogin alkukuukausina asiat olisi voinut kirjoittaa vähemmän kärkkäämmin. Lisäksi taannoinen "Hommawatch -tuuraus" oli myös hieman hmmm.. Teen väistöliikkeen ja sanon, että laitetaan asia nuoruuden piikkiin. Yritetään jatkossa hieman rakentavammin.

Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että tietyillä kriittisillä tahoilla on intresseissään viedä maahanmuuttopolitiikan kritisoinnilla huomio muista ongelmista. Huolestuttavaa on, että tulevien vaalien tärkeimpänä teemana on maahanmuutto (pakkoruotsin ja homojen kirkkohäiden ohella). Ennen kuin siirryn eteenpäin, kysyn: jos maahanmuuttokriittinen ohjelma saataisiin läpi, niin mitenkä pienentää maahanmuuttoa? Sotien pitkittyessä ja laajentuessa pakolaisvirrat tulevat vain kasvamaan. Tämä johtaisi automaattisesti siihen, että erilaisten viranomaisten resursseja tulisi lisätä, tai muussa tapauksissa erilaiset viranomaiset ylikuormittuisivat ja paineen alla saattaisivat sortua epäinhimillisiin tekoihin. Kun viranomaisten resurssien lisääminen olisi tosiasia, se tarkoittaisi, että nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan käytetyt varat siirtyisivät viranomaisille tavallisen kansan jäädessä nuolemaan näppejään. Tilanne pysyisi siis ennallaan (työttömyys, asuntojonot, yleinen kurjuus). Tilanne olisi siis (+-)..

No niin, ja sitten asiaan. Hyvin usein nykyään kuulee sanottavan, että vastakkainasettelujen aika on ohi. Sanotaan, ettei enää voi puhua luokkajaosta, saatika poliittisista suuntauksista (oikeisto-vasemmisto). Tämän allekirjoittaa myös Muutos 2011 riveissä toimiva Juha Mäki-Ketelä. Ajat ovat toki muuttuneet paljon noista ajoista. Enää ei ole selvää "duunarien puoluetta", eikä porukat enää kulje niin konkreettisesti omissa porukoissaan. Kuitenkaan en allekirjoittaisi väitettä, jonka mukaan vastakkainasettelujen aika olisi ohi. Pikemminkin (Zygmunt Baumania soveltaen) voisi sanoa, että vanhat vastakkainasetelmat ovat muuttaneet muotoaan ja säilyttäneet rippeensä menneistä ajoista. Esimerkkejä on monia. Vai mitä mieltä ollaan esimerkiksi hyvätuloisten ja pienituloisten vastakkainasettelusta? Yhä edelleenkin kuulee kritiikkiä tulonsiirtoja kohtaan, asenteet ovat kovenemassa myös tämän kohdalla. Kritisoidaan "juoppoja, pummeja", jotka eivät "halua auttaa itseään ja siten työllistyä". Vaikkakin on toki olemassa sellaisia tahoja, jotka kituuttelevat mieluummin työttöminä, kuin työskentelisivät vähän aikaa (esimerkiksi siivoojina). Perusteluina ovat usein ylimielisiä: "ei mua ole koulutettu siivoojaksi". Siivoojat ovat myös loistava esimerkki puhuttaessa hyvä- ja vähätuloisten vastakkainasetteluista. Siivoojat ovat perinteisesti pohjasakkaa, joille nyrpistellään. Toivotaan, että luvattu palkankorotus toteutuu ja siivoojia aletaan arvostaa tulevaisuudessa enemmän.

Siivoojat muodostavat prekariaatin muiden vähätuloisten ohella. Mukaan luetaan myös vähäisemmistä oikeuksista nauttivat vuokratyöläiset ja opiskelijat sekä työtön kantaväestö ja humanitäärisistä syistä maahan tulleet maahanmuuttajat kokonaisuudessaan. Toisella puolella ovatkin sitten hyvätuloiset (valtion leipiin työskentelevät ja monet muut), joista useat eivät mielellään matkustaisi esimerkiksi metroissa tai raitiovaunuissa. Paremmilla asumuksilla oleskelevat ja paremmin tienaavat eivät usein halua olla tekemisissä huonommilla seuduilla asuvien kanssa. Halpistuotteita halveksitaan ja Stockmannia suositaan. Lähiöitä ja lähiön ihmisiä mollataan ja heihin ja heidän sanomisiinsa suhtaudutaan alentuvasti. Eipä lähiöissä juuri poliitikkojakaan käy. Muutamat yksilöt käyvät "haista vittu"-periaatteella "roskasakkia" valistamassa ja värväämässä vaalien alla, jos hyvin käy ja tietenkin Timo Soini, joka (retorisesti) oikeasti puhuu tavallisten ihmisten kanssa. Ei ihme, että Perussuomalaiset ovat suosiossa. Kuka nyt sellaista äänestäisi, joka ei edes retorisesti yritä puhua tavallisen kansan ongelmien puolesta? Tässä meillä on vastakkainasettelut ns. rahvaan ja hallitsevan "luokan" välillä.

Perussuomalaiset on ottanut "rahvaan" vaaliaseekseen hallitsevaa "luokkaa" vastaan. Timo Soini on retorisesti monesti kritisoinut hallituksen nykymenoa ja ottanut kritiikin kohteeksi, muotia seuraten, Vihreät. Scriptan retoriikka aloitti kritiikin ja kritiikin laajetessa yleinen turhautuminen Vihreiden politiikkaa kohtaan alkoi kasvaa. Uudissana "vihervasemmisto" lanseerattiin Suomen maaperälle. Yht'äkkiä "me vastaan he" -asetelmasta oli tulossa valtakunnallista. "Vihervasemmisto" ja heidän hengenheimolaisensa nähdään A) maahanmuuttajien hyysääjinä sekä B) porvarillisina arvoliberaaleina, jotka elävät toisin, kuin saarnaavat. Kritiikki, erityisesti Vihreitä kohtaan, huipentunee vaalien alla. Saa nähdä tuleeko lokaa heitettyä puolin ja toisin "Ameriikan malliin". Mukaan ollaan otettu myös pakkoruotsi, suomenruotsalaisten etuoikeudet ja homojen oikeus avioitua kirkossa. Muodostumassa olevan kielikiistan voidaan katsoa olevan alkua uudelle kielikiistalle ja kirkon myötä erilaiset arvokeskustelut ovat saamassa myös tilaa vaaleissa. Olemmeko siirtymästä oikeistoliberalismista (arvo)konservatismin aikakauteen? Jos ryhdymme vielä protektionismiin, niin voidaan sanoa että konservatismi on tulevaisuuden Suomessa tosiasia.

Vastakkainasettelujen aika ei näkemykseni mukaan ole ohi. Ketä siis äänestää näinä aikoina? Perussuomalaisten retoriikka ja habitus on ollut toimivaa, kun taas vastustajien vastaväitteet lähinnä vähentävät vastustajien suosiota. Mutta osaisivatko Perussuomalaiset ratkaista oikeasti ongelmia (jos maahanmuuttokysymystä ei lasketa mukaan)? Voisivatko Kokoomus, Keskusta ja Vihreät pelastaa kasvonsa? Palauttaako SDP uskottavuutensa? Nouseeko Vasemmisto? Näillä näkymin näyttäisi siltä, että Perussuomalaiset jyräisivät jopa Keskustan. Voisiko tietynlainen juurille palaaminen pelastaa vajoavia puolueita? Voisiko Kokoomus ottaa hieman takaisin sen vanhan "koti, uskonto, isänmaa"-käsitteen? Keskusta, entinen Maalaisliitto, ajoi ennen maanviljelijöiden ja maaseutujen asiaa. Voisiko vaaleissa olla toimiva valtti, jos alettaisiin korostaa nykyisiä syrjäseutuja, sitä muuta Suomea ja tuoda esille "sen muun Suomen" asioita? Painotettaisiin sitä, että Helsinki-keskeisyys on ongelma ja, että muuallekin Suomeen mahtuu asumaan. Tässä kohdassa kuulee usein sanottavan, että juna ikään kuin meni jo. Suomea ei voida enää asuttaa, kuten ennen". Miksi ei? Miksi ongelmille viitataan näin kintaalla? Tulisiko Suomi sitten konkreettisesti jakaa hyvinvoivaan Etelä-Suomeen ja kurjistuvaan Pohjois-Suomeen? Se olisi toki yksi vaihtoehto. Entäpäs Vihreät?

Voisiko toimiva vaihtoehto olla, että Vihreät hajaantuisivat siten, että toinen puoli keskittyisi ihmisläheisiin asioihin (IhmisVihreät) ja toinen keskittyisi ekologisiin asioihin? Toimisiko hajoittaminen kaikkien puolueiden kohdalla? Useimmiten hajaantuminen on johtanut lyhyeen tähdenlentomaiseen menestykseen, jonka jälkeen (yleensä puolueista irtaantuneiden tahojen kohdalla) loisto on sammunut. SDP:lla on ollut uskottavuusongelma Paavo Lipposen oikeistolaismaisen politiikan jälkeen. Jospa SDP palaisi osittain juurilleen ja alkaisi puhua prekariaatin ongelmista (kuten SKP voisi myös tehdä) ja Vasemmistoliitto yhdistyisi Vihreiden kanssa. Tämä ei tarkoittaisi, että palattaisiin ajassa taaksepäin, aikaan, jolloin omissa porukoissa pysyttiin tiiviisti. Kuten edellä Baumanin ajatuksen jo toin esille; vanhat ongelmat vain muuttavat muotoaan. Mikseivät myös siis puolueet? Nykyisten maaseutujen ongelmat ovat syrjäseutujen ongelmia, proletariaatin ongelma on muodostumassa prekariaatin ongelmaksi jne.. Vai tulisiko vain tyytyä uskomaan, ettei vanhenevilla, vajoavilla ja itsetyytyväisillä puolueilla ole oikeasti halua uudistua ja, että tulevat vaalit ovat Perussuomalaisten voittoa?

Itselläni ei toistaiseksi varteenotettavaa vaihtoehtoa ole. Näin jälkeenpäin tarkasteltuna voidaan kuitenkin sanoa, että olen "kokeillut" elämäni aikana useita puolueita ja aatteita. Seuraavassa muutamia esimerkkejä kärjistettyinä:

- Lapsukaisena uskoin vahvasti Jumalaan. Luin Lasten Raamattua ja aikuisten Raamattua ja tunsin hartautta, asuiko minussa siis pieni kristillisdemokraatti?

- Hieman vanhempana (kenties 10-12-vuotiaana?) olin kiinnostunut eläimistä ja luonnosta. Halveksin metsästäjiä ja ympäristöntuhoajia. Haaveilin oman järjestön perustamisesta "Sumuisten Vuorten Gorillat"-elokuvan inspiroimana. (Vihreät/Vihreä liike?)

- "Hikkenälvinnästä" hermostuttuani yläasteikäisenä, halveksin hetken "amiksia" ja "Roope Ankan Elämä ja Teot"-kirjan inspiroimana minuun iski rikastumisvimma. Vimmassa keksin silloin mielestäni nerokkaan ratkaisun, joka olisi mielestäni alkua rikastumiselle; myin suuren osan omistamistani kirjoista ja lehdistä divariin.... Lisäksi kaupallinen ala ja yrityksen perustaminen houkutteli hetken aikaa. (Kokoomus?)

- Yläasteikään kuuluu kaikenlainen "wannabe"-kausi. Itselleni iski tuohon aikaan identiteettikriisin aikaan kiinnostus äärinationalismia ja natsismia kohtaan. Kiinnostus natsismiin ja rasismiin rajoittui yhteen ("ryssä")huutoon ja hakaristin piirtäminen hankeen. (IKL/Joku kansallissosialistinen puolue, name your own!)

- Tämän jälkeen mukaan tuli melko pitkä kaaoksen aika. Kiinnostukseni rappiin syveni ja paheellinen elämä sekä auktoriteettien epäkunnioitus kiinnosti. Ajatukset harvemmin johtivat konkreettisiin tekoihin. (Joku äärianarkistinen puolue jossain?)

- Vapauduttuani armeijasta, tuolta ylikorostetun miehisyyden linnasta, halveksin kaikkea ylikorostettua miehisyyttä ja naisvihaa. Ajatukset eivät johtaneet tekoihin, jos Liv-kanavan hetkittäistä seuraamista ei lasketa mukaan. (Joku äärifeministinen puolue?)

- Ei kovinkaan kauan aikaa sitten, kansanopisto-opiskeluvuosina kaikenlainen rauhanasia kiinnosti. Harkitsin tuolloin liittymistä Aseistakieltäytyjien liittoon. Konkreettiset teot? Kenties erilaisilla keskustelupalstoilla hilluminen vihaisten mielipiteiden kera ja tämä blogi. ("(viher)vasemmisto"?) Lienee vielä syytä mainita, että tuona aikana olin myös kiinnostunut laiminlyödyistä alueista, kun ainainen Helsinki-fetissi vallitsi. (Keskusta?)

- Ja nyt viimeisimpänä, kiinnostus, joka lähti halusta puhdistaa kommunismin mainetta. Romatiikka Kuubaa kohtaan toimi myös innoittajana. (SKP?)

Voidaan siis leikkimielisesti sanoa, että olen käynyt läpi suuren osan pinnalla olleista puolueista ja aatteista. Ei ole mitenkään sanottu, etteikö ainakin osia noista kiinnostuksenkohteista olisi säilynyt. Kuitenkin on mukavampaa, ainakin yrittää olla sitoutumattomampi, saa nähdä, kuinka toimii. Olo ainakin keventyy kummasti. Lapsena tuli siis kokeiltua kaikkea, jopa Minijellonat-leiriä, jonka tiesin vasta harvinaisen myöhään olleen kokoomuslainen. Leirillä ei kuitenkaan muistaakseni harjoitettu minkään sortin aivopesua. Mieleen jäivät myöhäisillan leirikaste (jossa meidät kastetiin virallisesti leirin jäseniksi syöttämällä meille "sisälmyksiä") sekä Eminem. Eminemin "The Marshall Mathers LP, jota nuorukaiset kuuntelivat, oli tuohon aikaan 11-12-vuotiaalle kuplassa eläneelle pojulle järkytys. Myöhemmin lehdestä luettuani, että Eminem saisi tuomion aseen laittomasta hallussapidosta ja pahoinpitelystä, olin tyytyväinen. Noin puoli vuotta myöhemmin kyseinen "shokki-cd" löytyi levyhyllystäni..

Jospa nyt siis vaihteeksi kokeilisi toisenlaista, määrittelemätöntä aatetta. Kuten sanottu, sitoutumattomampana oleminen on paljon kevyempää. Ei tarvitse ottaa juurikaan kantaa asioihin, eikä olla korostetusti kenenkään puolella. Kirjoitin Todellisuus.orgilla ottavani etäisyyttä keskusteluun. Tietoni, kun ovat vielä monelta osalta rajoittuneita ja haluan perehtyä asioihin syvemmin. Katsotaan tulevaisuudessa, miten käy. Toisaalta, kun taas pohtii nykyisiä keinotekoisesti ja pakolla rakennettuja valtioita, sekä väittelyitä maailmanvaltion ja/tai EU:n kannattajien ja vastustajien välillä, alkaa separatismi aatteena houkuttamaan..

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.