Entäpäs, kun mennään toiseen suuntaan, eli siihen maahanmuuttokriittisyyteen? Kun puhutaan natsismista tai paremminkin fasismista, on huomattava, että siinäkin oli olemassa maltillisiksi naamioituja suuntauksia. Ranskalainen fasisti-intellektuelli, Robert Brasillach lanseerasi niin sanotun salonkikelpoisen antisemitismin. Hänestä sanotaan seuraavaa:
"The mechanism of such neutralisation was best formulated back in 1938 by Robert Brasillach, the French fascist intellectual, who saw himself as a "moderate" antisemite and invented the formula of reasonable antisemitism. "We grant ourselves permission to applaud Charlie Chaplin, a half Jew, at the movies; to admire Proust, a half Jew; to applaud Yehudi Menuhin, a Jew; … We don't want to kill anyone, we don't want to organise any pogrom. But we also think that the best way to hinder the always unpredictable actions of instinctual antisemitism is to organise a reasonable antisemitism.""Is this same attitude not at work in the way our governments are dealing with the "immigrant threat"? After righteously rejecting direct populist racism as "unreasonable" and unacceptable for our democratic standards, they endorse "reasonably" racist protective measures or, as today's Brasillachs, some of them even Social Democrats, tell us: "We grant ourselves permission to applaud African and east European sportsmen, Asian doctors, Indian software programmers. We don't want to kill anyone, we don't want to organise any pogrom. But we also think that the best way to hinder the always unpredictable violent anti-immigrant defensive measures is to organise a reasonable anti-immigrant protection."
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2010/oct/03/immigration-policy-roma-rightwing-europe
Nykyisessä maahanmuuttokriittisyydessä on mielestäni todellakin samanlaisia piirteitä. Geert Wilders ("Geert-setä") on niitä nykyisiä pioneereja, jotka ovat olleet lanseeraamassa nykyistä salonkikelpoista islamofobiaa ja kritiikitöntä länsimaalaisuuden palvomista muiden kulttuureiden kustannuksella. Hän on verrannut Koraanin kirjoituksia Hitlerin aatteisiin ja retorisoinut islamin (ei siis suinkaan islamismia) uhaksi lännelle. Eurabia (käsitteen lanseerannut Bat Ye'or) on näiden kriitikoiden mukaan uhkana "länsimaiselle sivistykselle". Kriitikoiden utopistisessa Eurabiassa valtaa pitävät sharia-lailla ja sapeleilla hallitsevat islaminuskoiset "fasistit". Kriitikot toistelevat, etteivät he vihaa islaminuskoisia, vaan islamia. "Jokainen muslimi ei ole terroristi, mutta jokainen terroristi on muslimi"-tyyppiset lauseet ilmaantuvat toistuvasti kriitikoiden argumenteissa.
Kriitikon tunnistaa myös helposti näistä sanoista: "olin ennen samanlainen, kuin sinä, mutta sitten silmäni aukesivat". Geert-sedän silmät aukenivat hänen matkustellessaan Lähi-idässä (Wilders on vakaumuksellinen Israelin puolustaja), Jussi-sedän silmät aukenivat sisulaisten forumilla (Halla-aho on vakaumuksellinen "maahanmuuttokriittisyyden" puolustaja).
Todellisuus.org- forumilla pohdiskeltiin kerran salonkikelpoisen kommunismin mahdollisuutta. Jos asia on niin, että rasismia ei ole olemassa muualla, kuin marginaalissa (skinheadien piirissä) ja siten maahanmuuttokriittisyys (ei rasismi, vaan realistinen näkemys nykyisestä maahanmuuttopolitiikasta) on valtavirtaa, käännetäänpä asia toisin päin. Mielestäni kommunismia ei ole olemassa muualla, kuin marginaalisten talonvaltaaja-hulinoitsijoiden ynnä muiden marginaalisten rähinöitsijöiden parissa. Siten kapitalismikritiikki (ei kommunismi, vaan realistinen näkemys nykyisestä kapitalismipolitiikasta) on valtavirtaa.
Tätä, mitä sanon, ei tule missään nimessä pitää kommunismina taikka sosialismina, eikä edes vasemmistolaisuutena. Ajattelenhan maamme etua olemalla huolissani nykyisen hyvinvoinnin romahtamisesta, minua tulisi pikemminkin kutsua oikeistolaiseksi. Ne on ne vassariradikaalihipit siellä asuntoja valtaamassa, ne niitä kommunisteja ovat. Kapitalismikritiikki on jotain ihan muuta. Kapitalismikritiikillä halutaan vain osoittaa tervettä kritiikkiä holtitonta kapitalismipolitiikkaa kohtaan. Hyvinvointivaltiolla menee muutenkin jo kehnosti, ei meillä ole enää varaa vastaanottaa ulkomaista pääomaa rajattomasti. Katsokaa, mitä se on tehnyt Iso-Britannialle, onko meidän tehtävä samat virheet? Jos Iso-Britannia hyppää kaivoon, pitääkö Suomen hypätä? Katsokaa Yhdysvaltoja, katsokaa mitä taloudellinen "monipuolisuus" on tehnyt siellä. Jos olisin oikein poliittisesti epäkorrekti, toivoisin, että keskustaoikeistolaiset maailmantuhoajat joutuisivat omaisuusrikosten tai vaihtoehtoisesti talousrikosten ja keinottelujen kohteeksi, ja saisivat siten kantaa vastuun teoistaan.
Nyt on ehdottomasti pantava stoppi holtittomalle kapitalistiselle politiikalle ja pääomavirtojen tuloa Suomeen tulee rajoittaa. Kapitalismikriitikot eivät vastusta kaikkea kapitalismia; "työperäinen kapitalismi" on tervetullutta. Toisin sanoen, sellainen kapitalismi, joka nostaa verotuloja, lisää hyvinvointipalveluita (eikä vähennä niitä), lisää työläisten oikeuksia ja hyödyttää kaikella tavalla suomalaista hyvinvointia niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Nykytilanteeseen eivät ole syypäitä ne, jotka romuttavat hyvinvointivaltiota, vaan ne, jotka sallivat nykyisen status quon säilymisen, eli ne äänestäjät, jotka vuodesta toiseen äänestävät kolmea suurta (Tupua, Hupua ja Lupua).
Perussuomalaisten nuiva siipi allekirjoitti taannoin maahanmuuttokriittisen, "nuivan vaalimanifestin". Kapitalismikriitikkojen tulisi ehdottomasti kirjoittaa oma kapitalismikriittinen vaalimanifestinsa. Pääkohtia voisivat olla seuraavat:
Eduskuntavaalien lähestyminen sekä kapitalismikriittisiä asenteita kartoittaneet mielipidekyselyt on saanut lähes kaikki puolueet hätääntymään. Kriittistä kapitalismikeskustelua saisivat poliitikot vaatia kilvan, vasemmalta oikealle (sekä myös oikeistopopulistit). Ne samat poliitikot, joille kuuluu kunnia jo kaksikymmentä vuotta jatkuneesta kapitalismin ja kapitalistien kritiikittömästä ylistyksestä ja ongelmien lakaisusta maton alle.
Tälle ”uuskriittiselle” liikehdinnälle on ominaista, että kritiikki kohdistuu yksinomaan kapitalismin kotoutukseen. Varsinkin siihen, että kotouttamiseen ei ole käytetty riittävästi rahaa, toisin sanoen verotulojen ja hyvinvointipalvelujen leikkauksista saatuja rahoja. Kapitalismin ongelmat, joiden olemassaoloa ei sentään enää kiistetä, nähdään haasteena, josta kyllä selvitään, kunhan vain veronkevennyksiä lisätään ja hyvinvointipalveluita "tehostetaan".
Sen sijaan itse kapitalismi, etenkin holtiton ulkomainen pääomavirta G8-maista (edelleenkin käypä termi), nähdään luonnonvoiman kaltaisena ilmiönä, jonka edessä nostetaan kädet pystyyn.
Me allekirjoittaneet kapitalismikriittiset ehdokkaat vuoden 2011 eduskuntavaaleissa haluamme kyseenalaistaa tämän lähestymistavan. Me emme usko, että kapitalismin ja yksipuolisen taloudellisen toiminnan ongelmat olisivat ratkaistavissa suurellakaan rahalla. Jos ne olisivat ratkaistavissa, miksi niitä ei ole jo ratkaistu? Resurssit ja niiden kohdentaminenhan ovat juuri niiden valtapuolueiden käsissä, jotka nyt vaativat lisäpanostuksia kotouttamiseen. Jos ongelmat olisivat ratkaistavissa, miksi yksikään Länsi-Euroopan maa, yhdysvallat ja kehitysmaat eivät ole ratkaisseet niitä? Miksi ja miten Suomi onnistuisi siinä, missä kaikki muut ovat epäonnistuneet?
Toisaalta katsomme, että vaikka taloudellisen yksipuolisuuden haittoja voidaankin hillitä tai ainakin peitellä suurilla rahallisilla satsauksilla, tällaiset toimenpiteet tyypillisesti johtavat vähemmistöihin kuuluvien (rikkaiden ja ylemmän keskiluokan) suosimiseen enemmistöön kuuluvien (vähäosaisten) kustannuksella ja siten lisäävät epäoikeudenmukaisuutta ja katkeruutta sekä myrkyttävät väestöryhmien suhteita. Esimerkkinä voidaan mainita se, että Helsingin kaupunki majoittaa työläisten tekemällä työllä rikastuvia toimitusjohtajia kovan rahan luksusasuntoihin, jotta hyväosaiset eivät kasautuisi lähiöihin. Vaikka ghettoutumisongelma on todellinen, tapa, jolla sitä yritetään ratkaista, on muista syistä sietämätön.
Huono kapitalismipolitiikka ei ole luonnonvoima. Se on poliittinen valinta.
Irtisanoutuminen taloudellisesta yksipuolisuudesta
Suomen tulee luopua nykyisestä, muualta Länsi-Euroopasta ja varsinkin G8-maista kopioidusta taloudellisesta yksipuolisuudesta, valtioideologiasta, samanlaisuuden ihannoimisesta ja ulkomaisen pääoman itsetarkoituksellisesta ylläpidosta.
Edellä sanottu tarkoittaa sitä, että julkinen valta turvaa kaikille yhtäläisen vapauden ylläpitää omat perustuslailliset oikeutensa esimerkiksi ollessaan työssä tai työttömänä, eikä ryhdy vähemmistöidentiteettien rahoittajaksi. Kapitalistien materialististen erityistarpeiden tyydyttäminen ei mielestämme kuulu veronmaksajien rahoittaman Suomen valtion ydintoimintoihin.
Taloudellisesta yksipuolisuudesta luopuminen merkitsee myös sitä, että kapitalistien yksilöllisten oikeuksien loukkauksia ei katsella läpi sormien "yhteisöllisten oikeuksien" varjolla. Esimerkiksi lasten, niin tyttöjen kuin poikien asettaminen yksityiskouluihin on kriminalisoitava yksiselitteisesti, ja niistä on säädettävä riittävän ankarat seuraamukset. Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsi oppii näkemään maailmaa kultahäkin ulkopuolelta, sen parempi. Yhteiskunnan on aktiivisin toimin ehkäistävä kapitalistien lasten tottumista liian helppoon elämään ja jättäytymistä realististen elämänkokemusten ulkopuolelle. Järjestettyjä ja pakkoavioliittoja (toisin sanoen, akateemisesti koulutettujen ihmisten väliset pinnalliset pakkoavio/avoliitot) sekä tosiasiallista moniavioisuutta (irtosuhteita ja yleistä pettämistä) vastaan on taisteltava päättäväisesti. Vapaus elää muualla, kuin oman luokan piirissä ja oikeus taloudellisista näkemyksistä luopumiseen on turvattava myös vähemmistöryhmien jäsenille.
Yleisen "taloudellisen totuuden" opetuksesta julkisin varoin kouluissa tulee luopua. Vastaavasti keskeiselle sijalle hyvien perheiden lasten kotouttamisessa tulee nostaa kaikkia kapitalisteja koskeva opetus sosiaaliturvasta ja hyvinvointivaltiosta. Opetukselle on asetettava selkeät oppimistavoitteet. Jos veronkevennyksille on tarvetta (rajoitetussa määrin) on ne sidottava hyvinvointijärjestelmän käytäntöjen ja tietojen sisäistämiseen.
Edelleen taloudellisesta yksipuolisuudesta luopuminen tarkoittaa sitä, että eri kapitalistiryhmät sopeutuvat suomalaisiin viranomaiskäytäntöihin eikä päinvastoin (ei esim. lahjuksia, eikä "maan tapaa"). Terveydenhoitohenkilökunnan, poliisin ja muiden toimijoiden muutenkin niukkoja ajallisia ja rahallisia resursseja ei pidä haaskata erilaisiin keinotteluja tehtaileviin rikollisiin taikka kouluttaa heitä sietämään luksuspalvelua vaativia henkilöitä.
Suomen tulee olla tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa noudatetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa, ei lopputuloksen tasa-arvoa. Tasa-arvoa ei ole se, että kaikki tulevat maaliin yhtä aikaa, vaan se, että kaikki saavat lähteä liikkeelle samalta viivalta ja yhtä aikaa. Minkäänlaisia kapitalismi- kiintiöihin tai positiiviseen syrjintään perustuvia käytäntöjä ei pidä sallia esimerkiksi julkisessa rekrytoinnissa. Vastaavasti vähemmistöjen edustajille ei tule yksipuolisten taloudellisten näkemysten perustein myöntää erivapauksia työtehtävien hoidossa. Esimerkkinä voidaan mainita yksityisellä sektorilla työskentelevät lääkärit ja -hoitajat, jotka kieltäytyvät hoitamasta "alemmassa luokassa" olevia potilaita.
Markkinapaikanhakijat
Äärimmäisen suuri osa Suomeen saapuvista markkinapaikanhakijoista (hyvinvointijärjestelmän kustannuksella) pääsee Suomeen, mikä johtuu siitä, että äärimmäisen suuri osa markkinapaikan hakijoista on kansainvälisten sopimusten tarkoittamia pääoman kartuttajia, joiden suojeluun Suomi on sitoutunut. Kaikki markkinapaikanhakijat ovat liikkeellä taloudellisista syistä tai lähtömaan yleisten olosuhteiden vuoksi. Rikkaista maista saapuvista markkinapaikanhakijoista saa vuosittain markkinapaikan huomattava osa. Tämä toki vielä toistaiseksi tapahtuu niin sanotun "sekatalousjärjestelmän" puitteissa, ja niinpä ns. toissijaisen suojelun nojalla myönnetään joko heti tai valitusprosessin jälkeen suurimmalle osalle markkinapaikanhakijoista markkinapaikka.
Holtittomat markkinapaikkahakemukset tulevat Suomen hyvinvointijärjestelmälle suunnattoman kalliiksi, ne aiheuttavat ghettoutumisen kaltaisia ongelmia ja luovat yhteiskunnallisia jännitteitä sekä syövät viranomaisten resursseja. Tämän vuoksi on vähennettävä kapitalistista siirtolaisuutta muun muassa vähentämällä houkuttelevuutta korkeammilla ja tasa-arvoisemmilla veroilla. Tulisimme kansanedustajina ajamaan esim. seuraavia toimenpiteitä:
Suomi ottaa käyttöön pikakäännytyksen, jossa ilmeisen perusteeton markkinapaikkahakemus hylätään 24 tunnin aikana ja käännytys pannaan toimeen välittömästi. Nykyisen hallituksen toimenpiteet markkinapaikkahakemusten suhteen ovat täysin kosmeettisia.
Suomi lopettaa holtittomat veronkevennykset suomalaisissa ja kansainvälisissä yrityksissä toimiville markkinapaikanhakijoille. Nykyhallituksen toimeentulotukeen tekemät leikkaukset ovat kosmeettisia, koska Suomessa toteutettavat veronkevennykset ovat huimassa kasvussa. Markkinapaikanhakijat tulisi asettaa tasa-arvoiseen asemaan veroineen päivineen.
Kaikista kielteisistä markkinapaikkapäätöksistä saatetaan valittaa, minkä vuoksi valitusprosessia on yksinkertaistettava ja lyhennettävä. Sellaiset materialistiset siteet, jotka ovat syntyneet vasta haku- tai valitusprosessin aikana, eivät voi olla peruste oleskeluluvan myöntämiselle tai kielteisen päätöksen kumoamiselle.
Kaikkien kielteisen päätöksen saaneiden markkinapaikanhakijoiden on pysyttävä siinä G8-maassa, josta he ovat ensimmäiseksi lähtemässä. Euroopan unionin tasolla on ajettava sellaista mallia, että G8-tapausten käsittelystä ja päätöksestä heidän kohdallaan aiheutuneet kulut voidaan periä siltä jäsenmaalta, josta markkinapaikanhakijat ovat lähtemässä. Tämänlainen toiminta kannustaisi erityisesti kehitysmaita tiukentamaan ulkorajojensa valvontaa ja toisaalta luopumaan nykyisestä roolistaan uuskolonialistisen kapitalismin orjina.
Sekatalouden kaavussa markkinapaikkaa hakevat pääomavirrat
Nähdäksemme nykyinen tilanne, jossa pääomavirroilla haetaan markkinapaikkaa Suomesta sekatalouden kaavussa, ei ole (vielä) yhtä ongelmallinen kuin ns. spontaanit markkinapaikanhakijat, koska se antaa Suomelle mahdollisuuden hallita muuttovirtaa. On kuitenkin muistettava, että vain muutamalla maailman maalla on käytössään melkein täysin vapaat markkinat, eikä mikään kansainvälinen sopimus velvoita Suomea avautumaan vapaille, hallitsemattomille markkinoille täysin.
"Sekataloutta" hyväksikäyttävien pääomavirtojen määrää on sopeutettava yleiseen taloudelliseen ja henkisen hyvinvoinnin kehitykseen. Jos julkisia menoja ja palveluita leikataan, myös ulkomaisten pääomavirtojen liikettä on supistettava. Tulijoiksi pitää ensisijaisesti valita sellaisten maiden pääomavirtoja, joiden sopeutumis- ja kotoutumisennuste on kokemusperäisesti hyvä.
Ghettoutuminen ja "kultahäkkiytyminen" pysäytettävä alkuunsa
Suomi seuraa ghettoutumiskehityksessä muun Euroopan esimerkkiä. Hyväosaiset hakeutuvat loisteliaille huvila-alueille ja markkinapaikanhakijat eristäytyvät, kun vähäosaiset keskittyvät kaupungin lähiöihin. Näin syntyy vähemmistöjen enklaaveja, joiden sisällä elävillä ihmisillä ei ole kontaktipintaa normaalin yhteiskunnan kanssa eikä tarvetta tai edellytyksiä oppia kunnolla todellisen elämän pelisääntöjä. Jatkuva mekkalointi Euroopan kaupunkien lähiöissä (samaan aikaan, kun rikkaat vetäytyvät kultahäkkiensä taakse) kertoo, mikä Suomea nykymenolla odottaa.
Ei ole mitään järkevää syytä edistää ghettoutumista keskittämällä vähäosaisia kaupungin lähiöihin. Ei ole myöskään järkevää antaa rikkaiden asua pelkästään huviloillaan, eikä markkinapaikanhakijoiden tule antaa asua eristyksissä. Joskus on terveellistä nähdä elämää myös kultahäkkien ulkopuolella ja päinvastoin, vaihdetaan rooleja hyvä- ja vähäosaisten välillä säännöllisesti. Hyväosaisten suosiminen asuntojonoissa on omiaan myrkyttämään valtaväestöön kuuluvien asenteita, minkä lisäksi hyväosaisille jaetut luksusasunnot ovat pois niiltä pienituloisilta, joille olisi työn kannalta tärkeää asua paikkakunnalla, mutta joilla ei ole varaa yksityisen sektorin vuokriin.
Kotoutus uusille urille
Hallitsemattomien pääomavirtojen hamstraajat vetoavat usein siihen, että Suomi on onnistunut tähänkin asti kohdistamaan pääomavaroja ja markkinapaikanhakijoita ja tehostamaan sen avulla "hyvinvoitiyhteiskuntaa". Lisäksi muistutetaan, että Yhdysvallat on hyvä esimerkki onnistuneesta vauraasta menestystarinasta unohtamalla sen tosiasian, että Yhdysvaltoja tulisi pitää kehitysmaana, jossa tuloerot ovat kosmeettiset.
Kannatamme lämpimästi sitä, että Suomi luopuu nykyisestä, vastikkeettomiin veronkevennyksiin perustuvasta ja rikkaita ahneeksi tekevästä hyväosaisten suosimispolitiikastaan. Muut maat (erityisesti Yhdysvallat) voisivat ottaa mallia Suomesta.
Markkinapaikanhakijoiden (kansainvälisisten suuryritysten) veronkevennyksistä on tehtävä loppu. Sen sijaan tulisi pohtia muita kannustimia tulla tänne. Tämän tulisi perustua laajaan mainontaan. Kannustamme myös itänaapuriamme keventämään byrokratiaa, jotta esimerkiksi Venäjän erämaat saataisiin asutettua. Näinhän toimittiin silloinkin, kun Yhdysvalloissa mainostettiin halpaa maata.
Suomalaiset veronmaksajat joutuvat kärsimään veronkevennyksistä maksamalla korkeita veroja ja jonottamalla jopa vuosia sairasjonoihin, samalla, kun hyvinvointijärjestelmää ollaan "tehostettu". Tällainen loputon vastaantuleminen hyväosaisten hyväksi ei ole toimivaa pidemmällä tähtäimellä. Rikkaiden on opittava, että raha tulee raskaasta, omasta tekemästä työstä, ei jonkun toisen tekemästä. Katsomme, että välttämättömissä veronkevennyksiin liittyvissä toimenpiteissä valtion tulee kustantaa korkeintaan rajoitetut veronkevennykset korkeintaan ensimmäisen vuoden ajalta. Tämän jälkeen markkinapaikanhakijat ja rikkaat maksavat verokevennyksistä menetetyt valtion tulot takaisin valtiolle.
Juustohöyläpolitiikka ja taloudelliset vedätykset hallintaan
"Juustohöyläpolitiikasta" on tullut tärkein epätasa-arvoistavan toiminnan kanava, ja järjestelmää on sen törkeän hyväksikäytön lopettamiseksi kiristettävä tuntuvasti.
Nykyinen järjestelmä takaa sekatalousjärjestelmän jatkumisen. Järjestelmä on idealistinen, jota on hyvin helppo käyttää väärin esimerkiksi erilaisilla veronkierroilla. Suomessa tulisi ehdottomasti panostaa erilaisten väärinkäytösten kitkemiseen ja porsaanreikien täyttämiseen ja varmistaa, että tulot menevät oikeudenmukaisesti niille tahoille, joille ne kuuluvat.
Oleskeluluvan ja kansalaisuuden edellytysten päättyminen
Vakavaan rikokseen tai toistuviin rikoksiin syyllistyneet taloudellisia rikoksia tehneet tahot(suomalaiset kapitalistit ja markkinapaikanhakijat) on karkotettava maasta riippumatta siitä, millaiset olosuhteet maassa (johon talousrikoksia tehneet tahot karkoitetaan) vallitsevat. Osoittamalla piittaamattomuutta Suomen lakeja ja tavallisia suomalaisia kohtaan, talousrikoksia tehneen tahon on katsottava luopuneen vapaaehtoisesti niistä oikeuksista ja eduista, jotka Suomi on hänelle tarjonnut.
Mikäli taloudellisissa toimissa työskentelevien tahojen todetaan vierailevan jossakin veroparatiisissa tai siirtävän varoja jonnekin veroparatiisiin, on todettava, että kyseiset tahot eivät tosiasiallisesti ole kansalaisuuden, eivätkä markkinapaikan tarpeessa, ja näiden tahojen kansalaisuus tai markkinapaikka on peruutettava.
Katsomme myös, että kansalaisuus ja markkinapaikka on peruutettava, mikäli kyseisen tahon on todettu esimerkiksi järjestävän laitonta tukea niille terroristisille tahoille, (esim. CIA) jotka tukevat vallankaappaussotia köyhissä maissa ja ovat siten nostamassa hallitusta/hallitsijaa, joka miellyttää tiettyjen tahojen intressejä muiden kustannuksella.
Kansalaisuus ja markkinapaikka ovat palkintoja
Mielestämme kansalaisuuden ja markkinapaikan pysyminen tulee olla palkinto ja tunnustus perinteisesti eristäytyvien suomalaisten kapitalistien ja markkinapaikanhakijoiden jo tapahtuneesta integroitumisesta hyvinvointijärjestelmään ja Suomen lakeihin (ilman "maan tapaa"). Sen ei pidä olla etukäteislahja, jolla maanitellaan kotoutumaan. Esimerkiksi pelkkä satunnainen (harvinainen) oleskelu vähäosaisten parissa ei voi olla peruste kansalaisuuden tai markkinapaikan pysymiselle.
Katsomme, että Suomen tulisi ottaa käyttöön ns. ehdollisen kansalaisuuden ja markkinapaikan pysymisen järjestelmä. Se voitaisiin myöntää esim. viiden vuoden kokemuksen (esim. vietetty aika asunnottomien parissa) jälkeen muiden ehtojen (aito lähimmäisenrakkaus, ei huomattavaa riippuvuutta veronkevennyksistä, ei merkittävää rikoshistoriaa; ei esim. tukea CIAn vallankaappaussodille, eikä talousrikoksia) täyttyessä. Ehdollisen kansalaisuuden ja markkinapaikan pysyminen sisältäisi täydet kansalais- ja markkinapaikkaoikeudet, mutta ne voitaisiin peruuttaa, jos kansalaisuuden ja markkinapaikan pysymisen edellytykset lakkaisivat. Kansalaisuuden ja markkinapaikan pysymisen ehdollinen kausi voisi kestää esim. kymmenen vuotta.
Istuvan hallituksen talousasioista vastaavat ministerit ovat suhtautuneet laiskasti vähäosaisiin kohdistuneisiin väärinkäytöksiin kapitalistien taholta (esimerkiksi vuokratyöläisten oikeuksien loukkaukset). Katsomme, että sitten, kun kapitalismi-ongelman paisuminen on tiukentuneen lainsäädännön ja käytännön avulla saatu pysähtymään, on aika katsoa taaksepäin. Ehdotamme riippumattoman "totuuskomission" luomista selvittämään, mitä holittomille pääomavirroille kumartelu on tosiasiallisesti tullut maksamaan suomalaisille ja suomalaiselle hyvinvointivaltiolle viimeisten 20 vuoden aikana.
Totuuskomission” tehtävänä on selvittää myös taloudellisista asioista vastaavien virkamiesten ja poliitikkojen toimintaa samalta ajanjaksolta. Mikäli taustalta paljastuu taloudellisen edun tavoittelua, virka-aseman väärinkäyttöä, virkavelvollisuuksien rikkomista tahi lain kirjaimen tai hengen vastaisia kirjoittamattomia sääntöjä tai ohjeistuksia, asianosaiset henkilöt on saatettava oikeudelliseen vastuuseen.
Nykymuotoinen rikkaiden suosiminen lopetettava
Nähdäksemme Suomen ei valtiona tule esiintyä globaalina, materialistisena kaiken maailman pääomavirtojen hyysääjänä. Suomen valtio on ensisijaisesti asiakasomistajiensa eli veroja maksavien kansalaisten edunvalvontamekanismi. Sen ydintehtäviin kuuluu suomalaisten hyvinvoinnin edellytysten turvaaminen.
Suomi siirtää vuosittain miljoonia euroja verovaroistaan holtittomiin veronkevennyksiin. Tällaiset rahansiirrot eivät nähdäksemme kuulu valtion ydintoimintoihin, varsinkaan aikana, jolloin samainen Suomen valtio ottaa joka kuukausi tuhat miljoonaa euroa uutta velkaa edistämään hyvinvointivaltion romahduttamista, ja varsinkaan, kun nykymuotoisen kapitalistisen politiikan näytöt elinolojen edistämisessä ovat parhaimmillaankin kyseenalaiset.
Katsomme, että nykymuotoinen, valtion tuloista vähennettävät veronkevennykset on lakkautettava kokonaan. Jos joku rikkaita haluaa tukea, järjestäköön joku halukas heille "kehitysapua".
Ei kapitalismia vastaan vaan paremman kapitalismin puolesta
Emme hyväksy yksinkertaistavaa vastakkainasettelua "tiukan" ja "löysän" kapitalismipolitiikan välillä. Politiikan on oltava tiukkaa sellaisen kapitalismin osalta, jonka vaikutukset suomalaiselle yhteiskunnalle ovat kielteiset. Suomen hyvinvointivaltiolla ei ole varaa eikä velvollisuutta toimia maailmanlaajuisena pääomien vastaanottajatehtaana.
Sen sijaan katsomme, että Suomen on oltava avoin sellaiselle kapitalismille, jonka vaikutukset ovat neutraalit tai myönteiset. Tämä merkitsee sitä, että kapitalismi, joka sopeuttaa ja elättää itse itsensä (rikkomatta taikka kiertämättä Suomen lakeja), on tervetullut.
Tavalliset markkinapaikanhakijat arvostavat samoja asioita kuin tavalliset Matti Meikäläisetkin: kohtuullisia veroja, hyvää koulutusjärjestelmää, yhteiskuntarauhaa, turvallisuutta. Huono kapitalismi nakertaa pohjaa näiltä vetovoimatekijöiltä. Mitä avokätisemmin Suomi kohtelee kapitalisteja ja pääomavirtoja, sitä vähemmän Suomi pystyy kilpailemaan tasa-arvosta ja sellaisen järjestelmän luomisesta, jossa inhimillisen ihmisen on hyvä elää.
Allekirjoittaneet: kaikki ne, jotka haluavat järkeä nykyiseen holtittomaan kapitalismipolitiikkaan.
Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti