fondos para myspace, plantillas, layouts

maanantai 3. tammikuuta 2011

25. Ovatko suomalaiset lainkuuliaisia vai alistuvia?

Monesti valtaosa suomalaisista tuhahtelee mellakoiville ranskalaisille, kreikkalaisille ja muille "rähinöitsijöille", jotka vastustavat luottamuskriisistä kärsivää hallitusta. Ranskassa kansa on lähtenyt kaduille herkästi viimeistään 1789 vallankumouksesta lähtien. Tämän unohtavat maahanmuuttokriitikot, kun he antavat ymmärtää, että mellakointi Ranskan lähiöissä olisi jotenkin ainutlaatuinen tapahtuma. Mielestäni mellakointi lähiöissä kuvaa ranskalaisuutta tyypillisimmillään. Maahanmuuttokriitikoilta lienee unohtunut myös se hullu 1960-luku, kun opiskelijaradikaalit mellakoivat Ranskassa. Voi olla, että olen väärässä, mutta ajoittain vaikuttaa siltä, että "omien" valkoihoisten nuorukaisten mellakointia katsotaan läpi sormien, kun "muualta tulleiden"mellakointi nähdään vain ghettoutumisena ja länsimaalaisen kulttuurin rappeutumana. En väitä, että tämä olisi rasismia, mutta asennoituminen mellakointiin värin, tai pikemminkin kulttuurin taikka uskonnon perusteella, on mielestäni omituista. Onko valkoihoisten mellakointi vähemmän pelottavaa, kuin värillisten?


Kun verrataan Suomea ja Kreikkaa keskenään, puhutaan toistensa ääripäistä. Kreikassa lähdetään kaduille vieläkin herkemmin (tai vähintään yhtä herkästi), kuin Ranskassa. Pienestäkin syystä lähdetään kaduille. Viimeisimpänä esimerkkinä on vastustus EU:n ja IMF:n määräämiä säästötoimenpiteitä vastaan. Ymmärrän täysin, miksi säästötoimenpiteitä vastustetaan. Se on tavallisen kansan rankaisemista rosvohallituksen tekemien väärinkäytösten vuoksi. Tavalliset kreikkalaiset joutuvat myös väkisin ylläpitämään horjuvaa euroa ja Euroopan Unionia.
Suomi kuuluu toiseen ääripäähän. Etenkin nykyisin, vaikka mikä olisi, suomalaiset eivät lähde kadulle marssimaan ja vastustamaan väärinkäytöksiä. Silloinkin, kun eläkeuudistuksia suunniteltiin ja esimerkiksi Ranskassa (valkoihoiset) ranskalaiset särkivät ikkunoita, Suomessa hädin tuskin tuhahdeltiin. Viimeisimpänä esimerkkinä on se surullisen kuuluisa Facebook-kapina, joka huipentui parinkymmenen ihmisen konkreettiseen mielenosoitukseen korruptoitunutta hallitusta vastaan.


Ovatko suomalaiset vain yksinkertaisesti Big Brotherin, Salattujen Elämien, Idolsin ja kaiken muun vastaavan kyllästyttämiä? Onko sosiaalinen media toteuttanut tehtävänsä; passivoittanut, tylsistyttänyt ja aivokuolettanut kansan? Vaaditaan järkeä maahanmuuttopolitiikkaan, mutta yhdestäkään mielenosoituksesta emme ole päässeet nauttimaan. Ei edes Mestarin tuomio herättänyt halua lähteä kaduille, vaikka sitä niin kovasti kaavailtiin. Jo pelkästään se, ettei kaduille lähdetä myöskään marssimaan kapitalismipolitiikan järkeistämisen puolesta, on kummallista. Vielä kummallisempaa on se, ettei edes haluta ajatella kapitalismipolitiikan järkeistämistä (marginaalia lukuun ottamatta). Jos maahanmuuttopolitiikan järkeistys, miksi ei myös kapitalismipolitiikan järkeistys? Ovatko suomalaiset toisin sanoen äänestämässä valtaan jälleen uuden komentelevan ja korruptoituvan tahon, joka tosin hallitsee retoriikan paremmin? Mielenosoitukset ovat jääneet marginaalisten vasemmistoradikaalien ja rauhanpuolustajien tehtäväksi. Viimeisin voimannäytös oli Smash Asem sekä taustalla perinteiset (nykyisin kuivuneet) Kuokkavieraiden mekkaloinnit. Kenties maahanmuuttokriitikot haluavatkin olla lainkuuliaista väkeä, jotka pitävät kaikenlaista mielenilmausta kaduilla haitallisena omalle toiminnalleen ja maineelleen. Näin myös kapitalismikriitikoiden tulee tehdä. Kapitalismikriitikoiden tulee myös pidättäytyä rähinöinnistä. Ei tosin olisi kummallekaan taholle pahitteeksi hieman marssia kaduilla, rauhanomaisesti tietenkin.


On helppo ajatella, että nykyaika on passivoittanut kansan. Tämä on kuitenkin vain osatotuus. Huolimatta viime vuosisadan alun yleislakosta, sisällissodasta, lapualaisten fasistien mekkaloinnista ja kommunistien rähinöinneistä, ovat suomalaiset olleet lainkuuliaista, peräti alistuvaa kansaa. Suomalaiset olivat Venäjän imperiumin suosikkilapsia totellessaan mukisematta, aina sortokausiin asti ja niiden jälkeenkin, kunnes Lenin heltyi tunnustamaan itsenäisen Suomen. "Hullu vuosi 1848" ei tarttunut suomalaisiin. Itsenäisyyden aikakaudella hallituksen päätöksiä ollaan vastustettu pääasiassa puheen tasolla. Usein suomalaisten perinteistä rauhallisuutta ollaan selitelty ilmastollisilla syillä; "ei jaksa lähteä kylmällä ilmalla kaduille marssimaan". Haiskahtaa pahasti tekosyyltä. Jos oikeasti halutaan vastustaa jotakin, ei ilmasto voi olla syynä. Toisaalta sanotaan, että suomalaiset haluavat aina pelata varman päälle. Tämä pätee ainakin silloin, kun puhutaan Haluatko Miljonääriksi -ohjelmasta, josta kukaan ei tainnut voittaa päävoittoa. Osallistujat jättivät leikin kesken saadakseen edes senkin vähän, mitä olivat tienanneet. Onko kyse siis vain pelosta oman elintason ja vakaan elintason ja elämän puolesta? Pelätäänkö, että työpaikka menee alta, jos hieman "irroitellaan" ja lähdetään kaduille? Tämä on hyvin ristiriitaista. Suomalaiset pidättäytyvät jopa laajoista, rauhallisista mielenosoituksista varmistaakseen oikeutensa, jotka ollaan joka tapauksessa menettämässä. Ylhäällä vaikuttavat tahot ovat potkimassa porukkaa pelloille työpaikoilta "säästöjen vuoksi" ja hyvinvointivaltiota "tehostamalla" ollaan lisäämässä epävakautta. Eikö nyt hälytyskellojen pitäisi alkaa soida?


Minä tahollani, kannatan lämpimästi kapitalismikriitikoiden menemistä kaduille vaatimaan kansalaisoikeuksien kunnioittamista. Rähinöintejä tulee välttää, on muistettava, että kapitalismikriitikko ei ole rähinöitsijä, eikä kommunisti. Rauhanomainen, gandhimainen kansalaistottelemattomuus tekisi myös terää pysähtyneelle ja uinuvalle Suomelle. Järjestetään edes kerran tällä vuosisadalla kunnon yleislakko ja painostetaan hallitusta kunnioittamaan säätämiään lakeja ja kansalaisten oikeuksia. Erityisesti vuokratyöläisten ja niiden, jotka joutuvat tekemään monia töitä ylläpitääkseen edes minimielintason, olisi suotavaa vaatia oikeuksiaan äänekkäämmin. Nykyinen järjestelmä, jossa työn tekemisestä saatava palkka on melkeinpä samaa luokkaa, kuin työttömyystuki, on muutettava. Tällaisen järjestelmän ylläpitoa ei tule, eikä saa kannattaa. Työttömyysturva on säilytettävä, mutta työstä on myös maksettava asianmukaista palkkaa. Köyhyysloukut on poistettava. Työstä aiheutuvaa stressiä tulee vähentää, vähentämällä tuotantoa. Myös työläisillä on oltava oikeus hengähtää ja viettää vapaa-aikaansa perheensä kanssa. Nykyinen kapitalismipolitiikka johtaa siihen, että pidemmällä tähtäimellä työssäkäyvät romahtavat lopullisesti ja sitten ollaankin kusessa. Nykyinen kehitys, joka johtaa ennen pitkää suureen taantumaan (paluu 1800-luvulle) juontaa juurensa nykyisen kapitalismipolitiikan ja vastikkeettoman pääoman itsetarkoituksellisesta elättämisestä. On tullut aika vaatia kapitalismipolitiikan järkeistämistä. Nyt on korkea aika, jos vielä halutaan pelastaa uppoava Suomi. Vielä ei ole liian myöhäistä. Oikeuksien puolustaminen on oikeaa lainkuuliaisuutta.


Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

Ei kommentteja: