En ollut niitä kaikkein motivoituneimpia alokkaita taikka panssarijääkäreitä. Vääntelin koko ajan eri vaihtoehtoja mielessäni; välillä halusin siviilipalvelukseen, välillä taas halusin totaalikieltäytyjäksi (kaduttaa näin jälkeenpäin, ettei ollut rohkeutta mennä siviilipalvelukseen tai ryhtyä totaalikieltäytyjäksi jo ihan alussa). Lopulta päädyin kompromissiin; koska en ole koskaan ollut mikään asehullu, enkä (teinivuosia lukuun ottamatta) sotahullu, päätin suorittaa loppuajan aseettomana palvelijana. Jouduin viettämään armeijassa 3 kuukautta ylimääräistä tämän takia, mutta aika kului nopeasti koulutusmateriaalivarastolla ("Tiimarissa") palvellessa. Ainoastaan viimeinen viikko tuotti tuskaa, kunnes sitten viimein reservin aurinko koitti.
Näin jälkikäteen voi sanoa, ettei se niin pahaa aikaa ollut, kuin pelkäsin. Simputusta en kokenut, enkä peloistani huolimatta seonnut niin kuin se tyyppi Fullmetal Jacket-elokuvassa. Myös puheet varusmiesten huonosta kunnosta (ainakin silloin vuosina 2008-2009) ovat ajoittain olleet hieman liioiteltuja. Kyllä sieltä huonokuntoisia löytyi, mutta yleisesti tarkasteltuna, taso oli mielestäni aika hyvä. Huonokuntoisillakin kunto yleensä koheni. En tiedä sitten, onko taso nykyisin alempana. Toki säästöt siellä näkyvät. Kalusto alkaa olla melkoisen vanhanaikaista. Eikä siellä armeijassa miestä tule ja kaverikin voidaan jättää ulkopuolelle, jos kyseessä on outo tapaus. Kyllä se niin menee, että elämä itsessään ja vaimo tuo sitä todellista kurinalaisuutta, ei armeija.
Suomen armeija on ollut viime aikoina poikkeuksellisen paljon tapetilla. Aluksi haluan ottaa esille itseäni huvittaneen, jo melkoisen kuluneen aiheen. Kenraali Ari Puheloinen julisti tässä taannoin sodan läskiä vastaan. En ole pahemmin ottanut selvää, kumpi osapuoli on sodassa voitolla; kunto vai läski. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kunto on heikentynyt jonkin verran. Tämän puolesta puhuvat muun muassa sauvakävely-käytäntö, joka otettiin armeijassa käyttöön. Tämä on herättänyt ihmetystä ja pahennustakin armeijahenkisten keskuudessa. Joidenkin radikaalimpien kommenttien mielestä armeijan voisi jopa lopettaa, "koska on mennyt sellaiseksi pelleilyksi". Vanhoja mantroja ("kun minä kävin intin") käytetään argumentteina, kun halutaan arvostella nykyistä "velliperse-sukupolvea". Kieltämättä tässä olisi yksi argumentti yleisen asevelvollisuuden lopettamisen puolesta. Miksi ottaa armeijaan huonokuntoisia ja vieläpä huonosti motivoituneita alokkaita, kun rahallakin saa?
Toisena aiheena varuskuntien lakkautus. Ajoittain ollaan jopa pohdittu, voidaanko säästöistä kärsinyttä armeijaa pitää uskottavana. Tilanne kieltämättä muistuttaa aikaa ennen talvisotaa, koska "Vuoden 1939 hallitusta ja nykyhallitusta yhdistää käsitys säästöjen ensisijaisuudesta, luottamus kansainväliseen lakiin ja usko ulkomaiseen apuun."
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/tutkijan-kova-vaite-suomen-armeija-on-heikompi-kuin-ennen-talvisotaa
Erona tutkijan mukaan on se, että nykyisin asiat ovat armeijassa vieläkin huonommin.
Onko tämä nyt sitten se hallituksen juoni saada Suomi Natoon? Muistuupa mieleen kansanopistovuosilta, kun valtiotieteiden linjan ohjaaja totesi silloin Matti Vanhasen lautakasa-kohun aikoihin: "nyt olisi tuhannen taalan paikka saada Suomi Natoon! Tavallisen kansan päähän mahtuu vain yksi asia kerrallaan. Jos nyt poliitikot junailisivat Suomen vaivihkaa Natoon, kansalaisten pohtiessa päättäjiemme korruptoituneisuutta, ei kukaan huomaisi mitään, ennen kuin jo olisimme Natossa." Oli miten oli, nämä säästöt herättävät epäilyksiä. Luotetaanko Suomessa todella muiden maiden apuun? Historiasta ei olla näemmä opittu mitään. Päättäjämme eivät myöskään ole tainneet lukea tai ainakaan sisäistää Nicolo Machiavellin Il Principe-teosta, vaikka machiavellimaisia otteita poliitikot ajoittain käyttävätkin. Machiavelli ei nimittäin pitänyt palkkasotureista:
"Mercenaries and auxiliaries are useless and dangerous; and if one holds his state based on these arms, he will stand neither firm nor safe; for they are disunited, ambitious and without discipline, unfaithful, valiant before friends, cowardly before enemies; they have neither the fear of God nor fidelity to men, and destruction is deferred only so long as the attack is; for in peace one is robbed by them, and in war by the enemy. The fact is, they have no other attraction or reason for keeping the field than a trifle of stipend, which is not sufficient to make them willing to die for you. They are ready enough to be your soldiers whilst you do not make war, but if war comes they take themselves off or run from the foe..."
"The mercenary captains are either capable men or they are not; if they are, you cannot trust them, because they always aspire to their own greatness, either by oppressing you, who are their master, or others contrary to your intentions; but if the captain is not skilful, you are ruined in the usual way."
http://ebooks.adelaide.edu.au/m/machiavelli/niccolo/m149p/chapter12.html
Tiivistettynä: ei ole ulkomaisiin palkkasotureihin luottaminen. He ovat kurittomia ja epäluotettavia ja heidän ainoana motivaationaan on raha. Kun tositilanne tulee, palkkasoturi yleensä piiloutuu viholliselta. Jos Suomi liittyisi Natoon ja tänne tulisi palkkasotilaita vaikkapa Iso-Britanniasta Ranskasta tai Espanjasta Suomea puolustamaan, ei motivaatio olisi korkeimmillaan. Pelkästään jo kylmä ilma tappaisi kyseisistä maista tulleiden palkkasotureiden innon tai sitten viimeistään tositilanteessa Venäjän asevoimat tappaisivat. Jälleen kerran, talvisota on yksi esimerkki siitä, ettei ulkomaiden apuun todellakaan ole luottaminen.
Nykyisin ollaan ajauduttu pattitilanteeseen poliittisessa keskustelussa. Toisaalta ollaan sitä mieltä, että varusmiesten kunto ja motivaatio on laskenut ja uudistuksia kaivattaisiin. Toisaalta taas halutaan uskoa vahvasti Suomen omaan puolustukseen. Jos minulta oltaisiin kysytty vuosina 2008-2009 ja vielä vuonna 2010, olisin ollut innoissani Vihreiden kanssa vaatimassa yleisen aseisvelvollisuuden lopettamista Suomessa. Armeija-aikoina mielessä kävi monta epäisänmaallista ajatusta ja en myöskään vuonna 2010 ollut innokas yleisen asevelvollisuuden puolestapuhuja. Toisaalta jos minua oltaisiin vuonna 2010 pyydetty sotimaan itsenäisen Itä-Karjalan puolesta, en olisi varmaankaan kieltäytynyt (kannatan edelleen ja tulen aina kannattamaan Itä-Karjalan itsenäistymistä).
Nykyisin Suomen armeija on kieltämättä kulunut laitos ja käytännöt ovat vanhanaikaisia. Jotain kieltämättä tarttis tehdä. Kenties niin sanottu valikoiva asevelvollisuus voisi olla vastaus nykytilanteeseen. Otettaisiin armeijaan mukaan ne, jotka ovat oikeasti motivoituneita, joita Suomessa kyllä riittää. Natomainen tai eurooppalainen Nato ei mielestäni kannata. Ulkomaiset palkkasoturit eivät ole niitä kaikkein motivoituneimpia taistelijoita, kuten jo Machiavelli tiesi.
Historialliset ammattiarmeijat (ajalla, jolloin armeija oli harvojen etuoikeus) perustettiin lähinnä valloittamaan lisää alueita ja siten laajentamaan hallitsijoiden valtakuntaa. Toki silloinkin varmaan käytettiin argumentteja tyyliin: "armeija tekee miehen" jne. Armeijoilla on valloitettu laajoja alueita. Armeijoiden ansiosta muun muassa Kiina ja Venäjä ovat nykyisin niin suuria. Armeijoilla ne pienet vähemmistöt aikoinaan alistettiin ja alistaminen jatkuu näinäkin päivinä. Nykyisinkin armeija on merkittävä väkivaltakoneisto, joka muun muassa tukahduttaa väkivalloin kaiken separatistisen toiminnan mainituilla alueilla. Uskon, että tulevaisuudessa armeijaa tullaan käyttämään EU-maissa pitämään kapinoivat kansalaiset kurissa ja uskollisina epädemokraattisille instituutioille. Suomen kohdalla armeijan tehtävä on pääosin turvata nykyisiä rajoja, kun USA:n, Venäjän ja Kiinan armeijoiden tehtävinä tulee todennäköisesti lähitulevaisuudessa olemaan laajeneminen uusille alueille.
Jos minulta nykyisin kysyttäisiin, sanoisin, että kaikista armeijoista olisi luovuttava välittömästi. Tässä prosessissa isojen maiden on kuitenkin tehtävä aloite. Ei ole reilua, eikä järkevääkään että esimerkiksi pieni Suomi luopuisi asevoimistaan, kun naapuri (josta emme koskaan voi olla varmoja) pitää itse yllä massiivista väkivaltakoneistoa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Näin tulisi olla myös armeijoista puhuttaessa. Pienet maat ovat varustautuneita isojen naapurimaiden hyökkäysuhkaan ja ylipäänsä valtaosa maailman maista on varustautunut toisten maiden hyökkäysuhkaan "koska siitä Venäjästä/Kiinasta/Intiasta/Iranista/USA:sta/Kolumbiasta/Venezuelasta (riippuu, missä päin maailmaa oleskellaan ja mitkä maat potentiaalisen uhan näkevät).
Nykyinen status quo perustuu siis pääosin epäluottamukseen tai joidenkin maiden kohdalla valloitushaluun. Toisiin maihin ei voida luottaa, joten siksi muun muassa Suomessa pidetään yllä yleistä asevelvollisuutta. Jos Venäjällä, Kiinassa ja muissa isoissa maissa ei tapahdu niin sanottuja hippivallankumouksia, jolloin kansat ympäri maailman vaativat johtajiaan luopumaan asevoimista, en usko, että Suomellakaan olisi mitään tarvetta luopua asevoimistaan. Oi, kunpa kaikki maat olisivat yhtä rohkeita, kuin Costa Rica, joka on luopunut omista asevoimistaan.
PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti