Tieteellisen selityksen mukaan vaatteita on käytetty kymmenien tuhansien vuosien ajan. Ensimmäiset vaatteet valmistettiin eläinten nahasta ja niiden alkuperäinen tarkoitus oli suojata kylmyydeltä (tai polttavalta kuumuudelta). Pohjoisella pallonpuoliskolla (jolla saamme nauttia kylmyydestä yli puolen vuoden ajan) onkin syytä pukeutua lämpimästi jos henki/terveys on kallis. Vaatetus on myös suositeltavaa, jos asuu niin kuumilla alueilla, jossa aurinko voi polttaa tappavastikin. Omituista on se, kuinka pukeutuminen (jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli suojata kylmyydeltä tai kuumuudelta) on nykyään muodostunut itsestään selväksi käsitteeksi myös sellaisilla alueilla, jossa ilmasto on ihanteellinen, eikä vaatetusta tarvittaisi. Jos liikut julkisella paikalla ilman vaatteita, on kyseessä siveysrikos/viuhahdus ja niin edelleen.
Alastomuus rajoittuu (suomalaisessa kulttuurissa) esimerkiksi mökillä ollessa saunomiseen ja järvessä pulahtamiseen sekä ihmisten asuntoihin. Vaihtoehtoisesti alasti saa olla myös nudistirannoilla. Alastomuutta mainostetaan osana seksiä ja mainosmiehet käyttävätkin puolialastomia malleja myydäkseen tuotteita. Miksi alastomuudesta on tullut niin häpeällinen ja likainen asia monille ihmisille? Mehän synnymme alastomina, harrastamme seksiä alastomina ja peseydymme alastomina emmekä kuoltuamme tarvitse vaatteita. Alastomuuden pitäisi olla maailman luonnollisin juttu.
Raamatun mukaan alastomuuden häpeäminen alkoi siitä, kun Aatami ja Eeva söivät kiellettyä hedelmää hyvän ja pahan tiedon puusta. Tämän jälkeen heidän silmänsä avautuivat ja he alkoivat häpeillä alastomuuttaan. Hedelmän syönnistä seurasi rangaistus; karkoitus Eedenistä Jumalan valmistavien vaatteiden kera, joilla voitiin peittää tuo kamala alastomuus. Varsin vanha ilmiö siis kyseessä. Tiettyinä aikoina oltiin tosin hieman vapaamielisempiä, mutta eivätpä antiikin kreikkalaiset ja roomalaisetkaan ilman vaatteita hilluneet. Olipa kyseessä ankea tai hieman vapaamielisempi aikakausi, aina on vaatteilla pyritty kätkemään omat vehkeet.
Viralliset tahot antavat oikeutuksen epädemokraattisille siveyslaeille sanomalla, että alastomuus julkisella paikalla saattaa häiritä muita ihmisiä. Jos alastomuus häiritsee joita kuita, he pysykööt poissa ihmisten ilmoilta. Jos niin sanottu viuhahtaminen häiritsee jota kuta ihmistä, on mielestäni vika kyseisessä ihmisessä, eikä välttämättä kyseisessä viuhahtajassa. Valitettavasti kulttuurimme ovat opettaneet meidät pitämään luonnollista asiaa luonnottomana ja siten liittämään alastomuuden likaisella tavalla seksiin. Tämä on mielestäni perverssiä, eikä se, että joku haluaa hillua ilman vaatteita.
Monesti myös jauhetaan siitä, mikä on saatanallista tai mikä on lähtöisin Saatanasta. Usein saatanalliset asiat-kategoriaan laitetaan tietyt musiikkilajit, symbolit, tai tietynlaiset tavat, joita eri kulttuurit harrastavat. Jos Raamattua tulkitaan kirjaimellisesti, niin eivätkö vaatteet häveliäisyyden kontekstissa ole lähtöisin Saatanasta? Eikö häveliäisyys ole saatanallista? Se on ymmärrettävää, että haluaa suojautua kylmyyttä tai kuumuutta vastaan ja ovathan vaatteet myös kauniita. Jos kuitenkin lähtökohta on se, että ulkopuoliset vaativat meitä pukeutumaan siveellisistä syistä, liikutaan varsin omituisilla vesillä...
Valitettavasti vapauden rajoittaminen ei rajoitu ainoastaan vehkeidemme kätkemispakkoon. Meidän myös odotetaan pukeutuvan tietyllä tavalla. Meille kerrotaan lapsesta saakka, mitä on epäsopiva tai sopiva pukeutuminen. Vanhemmat murehtivat jo vastasyntyneiden lasten pukeutumisesta ja muodista (nyt en siis tarkoita esimerkiksi Martina Aitolehteä ja vastaavia, jotka hankkivat pienokaisilleen korvakoruja) stressaten: "pakko ostaa mun pojalle siniset vaatteet, nehän voi luulla, että mä kasvatan mun lapsesta neitimäistä hinttiä!". Viimeistään päiväkodin jälkeen ja teini-iässä täytyy luonnollisesti olla merkkivaatteet tai muuten hienot vaatteet, eikä missään nimessä kirpputorilta hommattua kamaa. Muutenhan luokkatoverit luulevat, että tulet köyhästä perheestä, toisin sanoen, huonommasta luokasta. Meidät siis luokkakasvatetaan ja luokkapuetaan jo pienestä pitäen ympäristön ja vanhempien ohjeistamina.
Teini-iässä kärsiessäni rankasta identiteettikriisistä ja haaveillessani rap-artistin urasta, ikätoverini hokivat minulle: "et sä voi olla räppäri, jos sul ei oo rap-vaatteita!". Nolasin siis itseni paitsi käyttäytymällä typerästi, myös pukeutumalla 50 Cent koruun ja vastaaviin. Epävarmat teinit ovat helppoja uhreja markkinavoimille (=yrityksille ja mainosmiehille) ja heidät onkin helppoa saada uskomaan, että täytyy kuulua valtavirtaan. Eihän kukaan järkevä yksilö halua olla "ernu" (erilainen nuori). Tämän lisäksi teinien vanhemmat suostuvat rahoittamaan valtavirta- ja luokkapukeutumista. Teini-iässä on jo viimeistään opittu se, että yksilö on omituinen turhake ilman näyttävää tyyliä.
Tyylikyttääjät väijyvät myös aikuisten maailmassa. Työelämässä ei riitä se, että olet hyvä jossakin. Sinun pitää myös osata pukeutua tyylikkäästi. Toisin sanoen sinun tulee pukeutua juhlallisesti ja edustavasti. Yrityspomot eivät halua burkha-naisia, pitkäpartaisia miehiä eivätkä ylipäätään "huonosti ja omituisesti pukeutuvia" ihmisiä. Syyt ovat usein seuraavanlaisia: "työntekijän tulee pukeutua asianmukaisesti ja edustavasti. He ovat keskeisessä asemassa antamassa kuvaa yrityksestä." Sellaiset yritykset, jotka vaativat työntekijöitään pukeutumaan "juhlavasti ja asianmukaisesti/edustavasti" antavat minulle sellaisen kuvan, että kyseisissä yrityksissä työskentelee äärimmäisen virallisen asiallisia jäykkiksiä ja hienohelmoja, joille käsitteet "arkinen" tai "massasta räikeällä tavalla erottuva" ovat kauhistuttavia kirosanoja. Vastaavanlaisten yritysten soisi menevän konkurssiin ja katoavan maan päältä.
Opettajan arki ei ole helppoa. Ei riitä, että opettajan odotetaan olevan tietokoneita, jotka tietävät kaiken. Myös ulkoisessa olemuksessa kiinnitetään huomiota virheettömyyteen. Oheisessa linkissä kerrotaan opettajien karusta arjesta:
"Väitöskirjatutkija Marjo Kamila on tutkimassa 130 opettajaa siitä, miltä opettaja saa näyttää, ja millaista heidän sosiaalinen vuorovaikutuksensa on. Kamilan mukaan opettajat kyttäävät toistensa pukeutumista aktiivisesti, ja erityisesti naisten pukeutuminen on suurennuslasin alla."
– Peruskoulussa opettajien on oltava edelleen kansankynttilöitä, eli opettajien on oltava täydellisiä ja näytettävä opettajalta, Kamila sanoo.
"Esimerkiksi tatuoinnit ja lävistykset saavat joidenkin niskavillat pystyyn. Ammattikorkeakouluissa opettajat pyrkivät olemaan roolimalleja ja näyttämään esimerkillään miten oppilaiden tulisi pukeutua tulevissa työpaikoissaan."
Naisten pukeutumisessa kiinnitetään erityisesti huomiota epäsopivuuteen, kaula-aukko ja hameen pituus ovat tarkkoja asioita.
– Vaikka naisopettajalla on paksut sukkahousut ja kahden sentin korot, mutta polvet ovat näkyvissä, se voi olla jollekin liikaa, Kamila sanoo.
"Miesten kohdalla huomiota kiinnitetään toistuvasti yllä oleviin vaatteisiin, polvipusseihin ja yleiseen nuhjuisuuteen."
Joskus vain se ulkoasu näyttää olevan tärkeämpää, kuin luovat opetusmetodit ja kommunikointi oppilaiden kanssa. Ihmettelen ajoittain niiden tiettyjen islaminuskoisten maiden johtajia, jotka epädemokraattisesti vaativat miehiä ja naisia pukeutumaan tietyllä tavalla. Vielä enemmän ihmettelen sitä, että länsimaat, jotka vakuuttavat olevansa demokratian linnakkeita, vaativat kansalaisiaan pukeutumaan "asianmukaisella tavalla". Kaikenlaiset näkyvät uskonnolliset symbolit (esim. burkhat ja ristit) halutaan kieltää. Ylläoleva linkki ja lukemattomat muut esimerkit osoittavat, että ihmisten pukeutumista ei kontrolloida ainoastaan tietyissä islaminuskoisissa maissa, sitä harjoitetaan kaikkialla; toisaalla kontrolli on suorempaa, toisaalla se on epäsuoraa.
On kuitenkin myös muistettava, että jokaisella on oikeus pukeutua vaikkapa juhlavaatteisiin arkena taikka burkhaan tai muihin vastaaviin asusteisiin jos niin haluavat. Pukeutuminen harvemmin tapahtuu kuitenkaan täysin omasta halusta. Nykyisin vaikuttaa siltä, että pukeutumisvapautta ei juurikaan ole. Lapsesta saakka meidän odotetaan pukeutuvan tietyllä tavalla ja tämä uskomus iskostuu syvään sisimpäämme ja käytämme vanhetessamme tuhottomasti aikaa murehtien siitä miltä näytämme muiden ihmisten mielestä. Jos joku sanoo: "näytän lihavalta ja rumalta", on kyseessä harvoin kyseisen henkilön oma mielipide. Kyseinen käsitys itsestä on usein ulkoa annettu. Myöhempinä vuosina henkilö ajattelee käsityksen olevan hänen omansa. Harvemmin kukaan murehtii siitä, miltä ihan oikeasti näyttää unohtaen ulkoiset rajoittavat määrääjät ja tekijät. Muut määrittelevät, kuinka miehet ja naiset pukeutuvat. Niin kauan, kuin kaiken maailman tyylikyttääjät, mallimaailman pomot ja mainosmiehet (anoreksian aiheuttajat) ja muut vastaavat elävät maan päällä, ihmiset eivät voi elää vapaana. Toivonkin, että kaikki vastaavat vapauden rajoittajat heittäisivät veivinsä pikemmiten, jotta tavalliset ihmiset voisivat elää ja hengittää rauhassa.
PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.
Alastomuus rajoittuu (suomalaisessa kulttuurissa) esimerkiksi mökillä ollessa saunomiseen ja järvessä pulahtamiseen sekä ihmisten asuntoihin. Vaihtoehtoisesti alasti saa olla myös nudistirannoilla. Alastomuutta mainostetaan osana seksiä ja mainosmiehet käyttävätkin puolialastomia malleja myydäkseen tuotteita. Miksi alastomuudesta on tullut niin häpeällinen ja likainen asia monille ihmisille? Mehän synnymme alastomina, harrastamme seksiä alastomina ja peseydymme alastomina emmekä kuoltuamme tarvitse vaatteita. Alastomuuden pitäisi olla maailman luonnollisin juttu.
Raamatun mukaan alastomuuden häpeäminen alkoi siitä, kun Aatami ja Eeva söivät kiellettyä hedelmää hyvän ja pahan tiedon puusta. Tämän jälkeen heidän silmänsä avautuivat ja he alkoivat häpeillä alastomuuttaan. Hedelmän syönnistä seurasi rangaistus; karkoitus Eedenistä Jumalan valmistavien vaatteiden kera, joilla voitiin peittää tuo kamala alastomuus. Varsin vanha ilmiö siis kyseessä. Tiettyinä aikoina oltiin tosin hieman vapaamielisempiä, mutta eivätpä antiikin kreikkalaiset ja roomalaisetkaan ilman vaatteita hilluneet. Olipa kyseessä ankea tai hieman vapaamielisempi aikakausi, aina on vaatteilla pyritty kätkemään omat vehkeet.
Viralliset tahot antavat oikeutuksen epädemokraattisille siveyslaeille sanomalla, että alastomuus julkisella paikalla saattaa häiritä muita ihmisiä. Jos alastomuus häiritsee joita kuita, he pysykööt poissa ihmisten ilmoilta. Jos niin sanottu viuhahtaminen häiritsee jota kuta ihmistä, on mielestäni vika kyseisessä ihmisessä, eikä välttämättä kyseisessä viuhahtajassa. Valitettavasti kulttuurimme ovat opettaneet meidät pitämään luonnollista asiaa luonnottomana ja siten liittämään alastomuuden likaisella tavalla seksiin. Tämä on mielestäni perverssiä, eikä se, että joku haluaa hillua ilman vaatteita.
Monesti myös jauhetaan siitä, mikä on saatanallista tai mikä on lähtöisin Saatanasta. Usein saatanalliset asiat-kategoriaan laitetaan tietyt musiikkilajit, symbolit, tai tietynlaiset tavat, joita eri kulttuurit harrastavat. Jos Raamattua tulkitaan kirjaimellisesti, niin eivätkö vaatteet häveliäisyyden kontekstissa ole lähtöisin Saatanasta? Eikö häveliäisyys ole saatanallista? Se on ymmärrettävää, että haluaa suojautua kylmyyttä tai kuumuutta vastaan ja ovathan vaatteet myös kauniita. Jos kuitenkin lähtökohta on se, että ulkopuoliset vaativat meitä pukeutumaan siveellisistä syistä, liikutaan varsin omituisilla vesillä...
Valitettavasti vapauden rajoittaminen ei rajoitu ainoastaan vehkeidemme kätkemispakkoon. Meidän myös odotetaan pukeutuvan tietyllä tavalla. Meille kerrotaan lapsesta saakka, mitä on epäsopiva tai sopiva pukeutuminen. Vanhemmat murehtivat jo vastasyntyneiden lasten pukeutumisesta ja muodista (nyt en siis tarkoita esimerkiksi Martina Aitolehteä ja vastaavia, jotka hankkivat pienokaisilleen korvakoruja) stressaten: "pakko ostaa mun pojalle siniset vaatteet, nehän voi luulla, että mä kasvatan mun lapsesta neitimäistä hinttiä!". Viimeistään päiväkodin jälkeen ja teini-iässä täytyy luonnollisesti olla merkkivaatteet tai muuten hienot vaatteet, eikä missään nimessä kirpputorilta hommattua kamaa. Muutenhan luokkatoverit luulevat, että tulet köyhästä perheestä, toisin sanoen, huonommasta luokasta. Meidät siis luokkakasvatetaan ja luokkapuetaan jo pienestä pitäen ympäristön ja vanhempien ohjeistamina.
Teini-iässä kärsiessäni rankasta identiteettikriisistä ja haaveillessani rap-artistin urasta, ikätoverini hokivat minulle: "et sä voi olla räppäri, jos sul ei oo rap-vaatteita!". Nolasin siis itseni paitsi käyttäytymällä typerästi, myös pukeutumalla 50 Cent koruun ja vastaaviin. Epävarmat teinit ovat helppoja uhreja markkinavoimille (=yrityksille ja mainosmiehille) ja heidät onkin helppoa saada uskomaan, että täytyy kuulua valtavirtaan. Eihän kukaan järkevä yksilö halua olla "ernu" (erilainen nuori). Tämän lisäksi teinien vanhemmat suostuvat rahoittamaan valtavirta- ja luokkapukeutumista. Teini-iässä on jo viimeistään opittu se, että yksilö on omituinen turhake ilman näyttävää tyyliä.
Tyylikyttääjät väijyvät myös aikuisten maailmassa. Työelämässä ei riitä se, että olet hyvä jossakin. Sinun pitää myös osata pukeutua tyylikkäästi. Toisin sanoen sinun tulee pukeutua juhlallisesti ja edustavasti. Yrityspomot eivät halua burkha-naisia, pitkäpartaisia miehiä eivätkä ylipäätään "huonosti ja omituisesti pukeutuvia" ihmisiä. Syyt ovat usein seuraavanlaisia: "työntekijän tulee pukeutua asianmukaisesti ja edustavasti. He ovat keskeisessä asemassa antamassa kuvaa yrityksestä." Sellaiset yritykset, jotka vaativat työntekijöitään pukeutumaan "juhlavasti ja asianmukaisesti/edustavasti" antavat minulle sellaisen kuvan, että kyseisissä yrityksissä työskentelee äärimmäisen virallisen asiallisia jäykkiksiä ja hienohelmoja, joille käsitteet "arkinen" tai "massasta räikeällä tavalla erottuva" ovat kauhistuttavia kirosanoja. Vastaavanlaisten yritysten soisi menevän konkurssiin ja katoavan maan päältä.
Opettajan arki ei ole helppoa. Ei riitä, että opettajan odotetaan olevan tietokoneita, jotka tietävät kaiken. Myös ulkoisessa olemuksessa kiinnitetään huomiota virheettömyyteen. Oheisessa linkissä kerrotaan opettajien karusta arjesta:
"Väitöskirjatutkija Marjo Kamila on tutkimassa 130 opettajaa siitä, miltä opettaja saa näyttää, ja millaista heidän sosiaalinen vuorovaikutuksensa on. Kamilan mukaan opettajat kyttäävät toistensa pukeutumista aktiivisesti, ja erityisesti naisten pukeutuminen on suurennuslasin alla."
– Peruskoulussa opettajien on oltava edelleen kansankynttilöitä, eli opettajien on oltava täydellisiä ja näytettävä opettajalta, Kamila sanoo.
"Esimerkiksi tatuoinnit ja lävistykset saavat joidenkin niskavillat pystyyn. Ammattikorkeakouluissa opettajat pyrkivät olemaan roolimalleja ja näyttämään esimerkillään miten oppilaiden tulisi pukeutua tulevissa työpaikoissaan."
Naisten pukeutumisessa kiinnitetään erityisesti huomiota epäsopivuuteen, kaula-aukko ja hameen pituus ovat tarkkoja asioita.
– Vaikka naisopettajalla on paksut sukkahousut ja kahden sentin korot, mutta polvet ovat näkyvissä, se voi olla jollekin liikaa, Kamila sanoo.
"Miesten kohdalla huomiota kiinnitetään toistuvasti yllä oleviin vaatteisiin, polvipusseihin ja yleiseen nuhjuisuuteen."
Joskus vain se ulkoasu näyttää olevan tärkeämpää, kuin luovat opetusmetodit ja kommunikointi oppilaiden kanssa. Ihmettelen ajoittain niiden tiettyjen islaminuskoisten maiden johtajia, jotka epädemokraattisesti vaativat miehiä ja naisia pukeutumaan tietyllä tavalla. Vielä enemmän ihmettelen sitä, että länsimaat, jotka vakuuttavat olevansa demokratian linnakkeita, vaativat kansalaisiaan pukeutumaan "asianmukaisella tavalla". Kaikenlaiset näkyvät uskonnolliset symbolit (esim. burkhat ja ristit) halutaan kieltää. Ylläoleva linkki ja lukemattomat muut esimerkit osoittavat, että ihmisten pukeutumista ei kontrolloida ainoastaan tietyissä islaminuskoisissa maissa, sitä harjoitetaan kaikkialla; toisaalla kontrolli on suorempaa, toisaalla se on epäsuoraa.
On kuitenkin myös muistettava, että jokaisella on oikeus pukeutua vaikkapa juhlavaatteisiin arkena taikka burkhaan tai muihin vastaaviin asusteisiin jos niin haluavat. Pukeutuminen harvemmin tapahtuu kuitenkaan täysin omasta halusta. Nykyisin vaikuttaa siltä, että pukeutumisvapautta ei juurikaan ole. Lapsesta saakka meidän odotetaan pukeutuvan tietyllä tavalla ja tämä uskomus iskostuu syvään sisimpäämme ja käytämme vanhetessamme tuhottomasti aikaa murehtien siitä miltä näytämme muiden ihmisten mielestä. Jos joku sanoo: "näytän lihavalta ja rumalta", on kyseessä harvoin kyseisen henkilön oma mielipide. Kyseinen käsitys itsestä on usein ulkoa annettu. Myöhempinä vuosina henkilö ajattelee käsityksen olevan hänen omansa. Harvemmin kukaan murehtii siitä, miltä ihan oikeasti näyttää unohtaen ulkoiset rajoittavat määrääjät ja tekijät. Muut määrittelevät, kuinka miehet ja naiset pukeutuvat. Niin kauan, kuin kaiken maailman tyylikyttääjät, mallimaailman pomot ja mainosmiehet (anoreksian aiheuttajat) ja muut vastaavat elävät maan päällä, ihmiset eivät voi elää vapaana. Toivonkin, että kaikki vastaavat vapauden rajoittajat heittäisivät veivinsä pikemmiten, jotta tavalliset ihmiset voisivat elää ja hengittää rauhassa.
PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti