Neuvostoliiton romahduksen jälkeinen aika on ollut kapitalismin kultakautta, tämä ei liene kenellekään epäselvää. Huolestuttavaa ja kenties ironistakin on, että nyt kapitalistinen juntta on omimassa samaa roolia itselleen, kuin Neuvostoliitto aikanaan. Vielä ironisemman ja surkuhupaisamman hommasta tekee sen, että kapitalistit, jotka ovat juuri nyt tekemässä epädemokraattista politiikkaa, puhuvat halveksuen Neuvostoliitosta ja muista epädemokraattisista järjestelmistä, jotka kielsivät moninaisuuden. Markkinavoimat (=yrityskuninkaat poliittisine päättäjineen) ovat tukahduttamassa monimuotoisuutta. Kaikkien tulee näyttää samalta ja uskoa markkinatotuuteen. Jos kehtaat poiketa tältä linjalta ja uskallat sanoa jotain kapitalismikriittistä, olet hirveä stalinistileninistimaolainentaistolainenmassamurhaajalastenkeittäjä...
On hyvin surullista havaita, ettei vasemmisto ole kyennyt haastamaan kapitalistista markkinadiktatuuria. Syy on toki osittain siinä, että kapitalistinen koneisto on iskenyt ilmat pihalle kaikista toisinajattelijoista. Jos kuitenkin halutaan harrastaa hieman itsekritiikkiä, voimme löytää syitä myös vasemmistosta itsestään. Ohessa listaamiani todellisen vasemmiston haudankaivajia:
- Jos lähdetään tutkailemaan esimerkiksi aitoja kommunisteja, huomataan, että heillä ei ole juurikaan tulevaisuutta. Jo useasti hajaantuneet niin sanotut aitokommunistit ovat hajallaan näinäkin päivinä. Toisaalta on niitä, jotka vielä uskovat uuden 1918 tulevan. Toisaalta on taas niitä, jotka eivät eroa juuri mitenkään nykypäivän valtavirtavasemmistosta. Erona on se, että jauhetaan vanhoja teorioita ja lainataan Karl Marxia. Työväki toki mainitaan, mutta puheet työväestä hukkuvat pian teoriapohdintoihin. Aitokommunistit ovat unohtamassa juurensa.
- Kritiikkiä on myös annettava niin sanotuille kiljupunkkareille (oikeistolaisten antama pelkistetty stereotyyppinen kuva koko vasemmistosta), joiden päämäärät ovat sekavia. Toisaalta halutaan anarkiaa ja toisaalta halutaan kommunismia ja radikaalia feminismiä ja oikeutta eläimille ja niin edelleen. Keinot ovat mitä ilmeisimmin kyseenalaiset. Mellakoidaan mellakoimisen ilosta ja riemusta hihkaisten heitellään poliiseja kaljapulloilla ("koska poliisi on natsi"). Mielenilmaukset ja jopa mellakat ovat mielestäni oikeutettuja silloin, kun päämäärä on selkeä. Epämääräinen rähinä sen sijaan ei johda mihinkään. Talonvaltauksille nostan peukalon pystyyn. Voiko sitä selkeämmin päämääräänsä ilmaista? Tyhjät toimistorakennukset yhteiseen käyttöön vaan! Kunpa "kiljupunkkareiden" muutkin tavoitteet olisivat yhtä selkeitä.
- Kolmantena ryhmänä vasemmistoa hautaamassa ovat valtavirtavasemmistolaiset intellektuellit. Heitä on eduskunnassa edustamassa Vasemmistoliitto. Sanottakoon, että valtavirtavasemmistolaisten edustamat aatteet ovat kauniita, eivätkä ikävä kyllä valtavirtaa kapitalistisen rationalismin aikakaudella. Ongelma on kuitenkin siinä, että valtavirtavasemmistolaiset ovat aivan liian kesyjä, eivätkä he suinkaan aio ajaa läpi todellista muutosta. He haluavat vain hieman hioa kapitalismia enemmän ihmiskasvoisemmaksi. Toisaalta he epämääräisesti haluavat "kaikille kivaa", ja toisaalta ovat valmiita myymään itseään oikeiston koneistolle. Hyvänä esimerkkinä huhtikuun 2011 vaalit ja Vasemmistoliiton nykypolitiikka. Positiivisena poikkeuksena mainittakoon kuitenkin Vasemmistonuoret, jotka ovat ainakin sanoissaan selkeitä ja suoria.
Vielä hieman valtavirtaisesta älykkövasemmistosta. Yliopistoälykkyydessä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta yliopistotaustaisilla vasemmistoälyköillä on valitettava taipumus muodostaa sisäänpäinlämpiäviä piirejä (erästä osuvaa luonnehdintaa lainaten: "pseudoälymystön masturbaatiorinkejä"), joissa jauhetaan ulkopuolisille käsittämättömiä teorioita, käytetään hienoja sivistyssanoja, ollaan olevinaan parempia ja kritisoidaan jos joidenkin tahojen kapitalismikritiikki on "liian voimakasta".
Pol pot oli harvinaisen sekaisin päästään; hän massamurhasi omia kansalaisiaan, joiden joukossa oli "silmälasipäisiä älykköjä". Pol pot mitä ilmeisimmin vihasi noita "silmälasipäisiä älykköjä". Johtuiko se sitten alemmuuskompleksista, en tiedä. Sanottakoon, että khmerien toimintaa en tue, mutta jaan kaikenlaisen kriittisen halveksunnan sellaisia "parempia silmälasipäisiä vasemmistoälyköitä" kohtaan, jotka ajoittain katsovat duunaria nenänvarttaan pitkin ja ihmettelevät duunarien "tyhmyyttä" ja pahanhajuisuutta. Ehkä minäkin kärsin tietynlaisesta alemmuuskompleksista, tyhmä kun olen.
- Viimeisenä ryhmänä (jota en edes miellä osaksi vasemmistoa) kritiikkiä saavat viherpestyä kapitalismia kannattavat feministi-humanistit. Heille duunarin etu ei paljoa merkitse, kunhan päästään paijaamaan säälittävää duunaria ja pitämään sopivaa etäisyyttä pahanhajuisiin alemman sosiaaliluokan ihmisiin. Tämä ryhmä on läheistä sukua valtavirtavasemmistolle sillä erotuksella, että kapitalistien kelkkaan lähdetään vielä avoimemmin ja mitättömin kompromissein. Näistä mitättömistä kompromisseista on syntynyt viherpestykapitalismi. Kenties tästä ryhmästä olisi osuvampaa käyttää termiä "humanistikapitalistit". Humanistikapitalistit jauhavat ihmisoikeuksista, luonnosta ja tasa-arvosta haluamatta tehdä oikeasti mitään radikaalimpaa ajamiensa asioiden hyväksi.
Vasemmisto on rappiolla ja hajanainen. Haudankaivajia ovat tiivistetysti ns. aitokommunistit, anarkisti-kommunistit ja muut ääriaktivistit, valtavirtavasemmisto ja kapitalistihumanistit. Mitä hajanaisempi ja eripuraisempi vasemmisto, sen parempi kapitalistiselle markkinadiktatuurille. Viime aikoina olen pohdiskellut, mitä on tapahtunut niille 1960-luvun ihanteille. 1960-luvulla ei ollut mitään kapitalistihumanisteja, vaan kaikki aitohumanistit seisoivat rinnakkain; kommunistit, vasemmistoälyköt ja tavalliset palkkatyöläiset. Nykyisin mainitut ryhmät pysyttelevät visusti omissa ryhmissään halveksien toisia.
Onko ihme, että esimerkiksi tavalliset palkkatyöläiset ovat etääntyneet vasemmistosta? Syy on yksinkertaisesti se, ettei nykyinen hajanainen vasemmisto edusta tavallisia palkkatyöläisiä. Muistetaan nyt, että kaikki lähti liikkeelle työväen oikeuksien parantamisesta, selkeästä päämäärästä. On turha ihmetellä, miksi työväki äänestää mieluummin Perussuomalaisia samaan aikaan, kun aitokommunistit elävät menneessä, anarkistit riehuvat vailla selkeää päämäärää, valtavirtavasemmistolaiset lämpiävät sisäänpäin ja kapitalistihumanistit pistävät kapuloita rattaisiin avustaen aitokapitalisteja. Jos halutaan parempi maailma, on oltava a) selkeä päämäärä b) riittävän radikaali realistisella tavalla c) yhtenäinen rintama. Jos nämä eivät toteudu, hajanainen vasemmisto jatkaa hajoamistaan entistä pienempiin sirpaleisiin, jotka kapitalistit siivoavat helposti tieltä.
PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.
On hyvin surullista havaita, ettei vasemmisto ole kyennyt haastamaan kapitalistista markkinadiktatuuria. Syy on toki osittain siinä, että kapitalistinen koneisto on iskenyt ilmat pihalle kaikista toisinajattelijoista. Jos kuitenkin halutaan harrastaa hieman itsekritiikkiä, voimme löytää syitä myös vasemmistosta itsestään. Ohessa listaamiani todellisen vasemmiston haudankaivajia:
- Jos lähdetään tutkailemaan esimerkiksi aitoja kommunisteja, huomataan, että heillä ei ole juurikaan tulevaisuutta. Jo useasti hajaantuneet niin sanotut aitokommunistit ovat hajallaan näinäkin päivinä. Toisaalta on niitä, jotka vielä uskovat uuden 1918 tulevan. Toisaalta on taas niitä, jotka eivät eroa juuri mitenkään nykypäivän valtavirtavasemmistosta. Erona on se, että jauhetaan vanhoja teorioita ja lainataan Karl Marxia. Työväki toki mainitaan, mutta puheet työväestä hukkuvat pian teoriapohdintoihin. Aitokommunistit ovat unohtamassa juurensa.
- Kritiikkiä on myös annettava niin sanotuille kiljupunkkareille (oikeistolaisten antama pelkistetty stereotyyppinen kuva koko vasemmistosta), joiden päämäärät ovat sekavia. Toisaalta halutaan anarkiaa ja toisaalta halutaan kommunismia ja radikaalia feminismiä ja oikeutta eläimille ja niin edelleen. Keinot ovat mitä ilmeisimmin kyseenalaiset. Mellakoidaan mellakoimisen ilosta ja riemusta hihkaisten heitellään poliiseja kaljapulloilla ("koska poliisi on natsi"). Mielenilmaukset ja jopa mellakat ovat mielestäni oikeutettuja silloin, kun päämäärä on selkeä. Epämääräinen rähinä sen sijaan ei johda mihinkään. Talonvaltauksille nostan peukalon pystyyn. Voiko sitä selkeämmin päämääräänsä ilmaista? Tyhjät toimistorakennukset yhteiseen käyttöön vaan! Kunpa "kiljupunkkareiden" muutkin tavoitteet olisivat yhtä selkeitä.
- Kolmantena ryhmänä vasemmistoa hautaamassa ovat valtavirtavasemmistolaiset intellektuellit. Heitä on eduskunnassa edustamassa Vasemmistoliitto. Sanottakoon, että valtavirtavasemmistolaisten edustamat aatteet ovat kauniita, eivätkä ikävä kyllä valtavirtaa kapitalistisen rationalismin aikakaudella. Ongelma on kuitenkin siinä, että valtavirtavasemmistolaiset ovat aivan liian kesyjä, eivätkä he suinkaan aio ajaa läpi todellista muutosta. He haluavat vain hieman hioa kapitalismia enemmän ihmiskasvoisemmaksi. Toisaalta he epämääräisesti haluavat "kaikille kivaa", ja toisaalta ovat valmiita myymään itseään oikeiston koneistolle. Hyvänä esimerkkinä huhtikuun 2011 vaalit ja Vasemmistoliiton nykypolitiikka. Positiivisena poikkeuksena mainittakoon kuitenkin Vasemmistonuoret, jotka ovat ainakin sanoissaan selkeitä ja suoria.
Vielä hieman valtavirtaisesta älykkövasemmistosta. Yliopistoälykkyydessä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta yliopistotaustaisilla vasemmistoälyköillä on valitettava taipumus muodostaa sisäänpäinlämpiäviä piirejä (erästä osuvaa luonnehdintaa lainaten: "pseudoälymystön masturbaatiorinkejä"), joissa jauhetaan ulkopuolisille käsittämättömiä teorioita, käytetään hienoja sivistyssanoja, ollaan olevinaan parempia ja kritisoidaan jos joidenkin tahojen kapitalismikritiikki on "liian voimakasta".
Pol pot oli harvinaisen sekaisin päästään; hän massamurhasi omia kansalaisiaan, joiden joukossa oli "silmälasipäisiä älykköjä". Pol pot mitä ilmeisimmin vihasi noita "silmälasipäisiä älykköjä". Johtuiko se sitten alemmuuskompleksista, en tiedä. Sanottakoon, että khmerien toimintaa en tue, mutta jaan kaikenlaisen kriittisen halveksunnan sellaisia "parempia silmälasipäisiä vasemmistoälyköitä" kohtaan, jotka ajoittain katsovat duunaria nenänvarttaan pitkin ja ihmettelevät duunarien "tyhmyyttä" ja pahanhajuisuutta. Ehkä minäkin kärsin tietynlaisesta alemmuuskompleksista, tyhmä kun olen.
- Viimeisenä ryhmänä (jota en edes miellä osaksi vasemmistoa) kritiikkiä saavat viherpestyä kapitalismia kannattavat feministi-humanistit. Heille duunarin etu ei paljoa merkitse, kunhan päästään paijaamaan säälittävää duunaria ja pitämään sopivaa etäisyyttä pahanhajuisiin alemman sosiaaliluokan ihmisiin. Tämä ryhmä on läheistä sukua valtavirtavasemmistolle sillä erotuksella, että kapitalistien kelkkaan lähdetään vielä avoimemmin ja mitättömin kompromissein. Näistä mitättömistä kompromisseista on syntynyt viherpestykapitalismi. Kenties tästä ryhmästä olisi osuvampaa käyttää termiä "humanistikapitalistit". Humanistikapitalistit jauhavat ihmisoikeuksista, luonnosta ja tasa-arvosta haluamatta tehdä oikeasti mitään radikaalimpaa ajamiensa asioiden hyväksi.
Vasemmisto on rappiolla ja hajanainen. Haudankaivajia ovat tiivistetysti ns. aitokommunistit, anarkisti-kommunistit ja muut ääriaktivistit, valtavirtavasemmisto ja kapitalistihumanistit. Mitä hajanaisempi ja eripuraisempi vasemmisto, sen parempi kapitalistiselle markkinadiktatuurille. Viime aikoina olen pohdiskellut, mitä on tapahtunut niille 1960-luvun ihanteille. 1960-luvulla ei ollut mitään kapitalistihumanisteja, vaan kaikki aitohumanistit seisoivat rinnakkain; kommunistit, vasemmistoälyköt ja tavalliset palkkatyöläiset. Nykyisin mainitut ryhmät pysyttelevät visusti omissa ryhmissään halveksien toisia.
Onko ihme, että esimerkiksi tavalliset palkkatyöläiset ovat etääntyneet vasemmistosta? Syy on yksinkertaisesti se, ettei nykyinen hajanainen vasemmisto edusta tavallisia palkkatyöläisiä. Muistetaan nyt, että kaikki lähti liikkeelle työväen oikeuksien parantamisesta, selkeästä päämäärästä. On turha ihmetellä, miksi työväki äänestää mieluummin Perussuomalaisia samaan aikaan, kun aitokommunistit elävät menneessä, anarkistit riehuvat vailla selkeää päämäärää, valtavirtavasemmistolaiset lämpiävät sisäänpäin ja kapitalistihumanistit pistävät kapuloita rattaisiin avustaen aitokapitalisteja. Jos halutaan parempi maailma, on oltava a) selkeä päämäärä b) riittävän radikaali realistisella tavalla c) yhtenäinen rintama. Jos nämä eivät toteudu, hajanainen vasemmisto jatkaa hajoamistaan entistä pienempiin sirpaleisiin, jotka kapitalistit siivoavat helposti tieltä.
PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.
2 kommenttia:
On katsottu hiukan liikaa Zizekin pätkiä utuubista. Ihan hyvä, onhan ne viihdyttäviä.
Yksi asia pitää tuoda esiin: Pol Pot oli silmälasipää intellektuelli itse ja hänen utooppinen agraariyhteiskuntaan paluu -ajatuksensa oli kiinnostavimpia todellisia moderniin kulutukseen (kapitalistinen tai sosialistinen kulutus) ja luonnon vastaiseen destruktioon perustuvan yhteiskunnan kohdistuneita uudistusajatuksia mennä vuosisadalla. Paljon kiinnostavampi kuin monet muut vasemmisto utopiat. Pol Potilla ei tosin aivan pysyneet kaikki langat käsissään, mutta hei utopia on utopia ja taivasta ei rakenneta maanpäälle ainakaan puolessa vuodessa niinku Pol Pot yritti.
Hyviä kirjoituksia ja hyvä blogi kaikin puolin! Onnea ja menestystä vasemmiston uudelle nousulle.
Kiitos kommentistasi!
Lähetä kommentti