"Tule hyvä diktaattori, älä tule paha diktaattori." Näin sanoivat CIA:n pojat rakentaessaan diktatuureja eri puolille maailman hiekkalaatikkoa. Arabimaailman kansannousut ovat saaneet minut pohtimaan eräitä asioita. Erityisesti Libyan nykyinen tilanne, joka on ollut aika hyvin tapetilla (vaikka ei tietenkään niin kiitettävästi, kuin turistien suosima Egypti oli), on kuumottava. Tämä on myös saanut minut pohtimaan kansaa kurjistavia diktatuureja ja niiden suhteita sananvapautta edistäviin länsimaihin. Jos Italiaa (irstailija irstailijan tuntee) ei lasketa mukaan, Libyalla ei paljoa ystäviä ole. Libyan diktaattorilla, Muammar al-Gaddafilla on varsin huono maine länsimaissa ja hänen lieneekin turha odottaa turvapaikkaa. Silvio Berlusconin Italiakaan tuskin tarjoaa piilopaikkaa miehelle, koska: a) Italia joutuisi huonoon valoon, jos Italia alentuisi majoittamaan ja kestitsemään muiden (esim. EU-maiden ja USA:n) halveksimaa diktaattoria, b) mikäli en ole väärin ymmärtänyt, niin Italia ja Libyahan sopivat taannoin Libyasta Italiaan suuntautuvan ("laittoman") maahanmuuton rajoittamisesta. Jos siis Gaddafille tarjottaisiin turvapaikka, tämä herättäisi pahaa verta sekä länsimaissa että libyalaisissa, joista erityisesti viimeksi mainitut (hyvästä syystä) pitäisivät turvapaikan myöntämistä epäoikeudenmukaisena.
Beduiinitaustainen Muammar al-Gaddafi on aiheuttanut harmaantuvalle Lännelle harmaita hiuksia jo kauan aikaa. Pelkästään se, että herra Gaddafi julisti islam-arabisosialismin nimeen ei varmaankaan antanut hyvää ensivaikutelmaa, eikä saavuttanut aplodeja länsimaissa, joissa kommunismia nähtiin kaikkialla. Gaddafin on sanottu rahoittavan terroristisia järjestöjä ja terrori-iskuja (esimerkiksi Lockerbien pommi-isku). Virallinen syy on siis se, että Gaddafi on terrorismin tukija ja että hänen lähipiiriinsä kuuluu terroristeja ja tämän takia häntä ei haluta kutsua hienoille länsimaisille illallisille. Itse uskon tämän olevan vain osasyy Gaddafia kohtaan suunnattuun vihamielisyyteen. Jos tuo argumentti yksinään pätisi, miksi esimerkiksi Bushin perheellä oli edelleen läheiset välit Bin-Ladenin perheeseen 11.9.2001 jälkeen? Miksi kyseistä perhettä ei kuulusteltu samalla tavalla, kuin joitain tavallisia islaminuskoisia kaduntallaajia kuulustellaan ja heitetään Guantánamon tyrmiin syyttä suotta?
Selaillessani verkkoartikkeleita ja verkkosivuja liittyen arabimaiden vallankumouksiin ja kansannousuihin silmiini osui eräässä artikkelissa eräs kohta, joka sai minut kysymään mielessäni, suositaanko tietynlaisia diktatuureja enemmän, kuin toisia?
"Luulen, että tästä tulee paljon kaoottisempaa kuin mitä näimme Egyptissä tai Tunisiassa", arvioi puolestaan Pohjois-Afrikan-asiantuntija Geoff Porter.
"Gaddafilla ja hänen pojillaan ei ole paikkaa minne mennä. Siksi he taistelevat."
Mietitäänpäs hetki ja palataan ajassa hieman taaksepäin. Tunisia, yksi maailman maallistuneimmista islaminuskoisista maista, koki historiallisia hetkiä, kun mielenosoittajat vaativat diktaattori Zine el-Abidine Ben Alin eroa. Asukkaiden ketutus oli jo kytenyt kauan, mutta kansa oli siellä näihin päiviin asti yhtä passivoitunutta, kuin suomalaiset. Byrokratia, korruptio, työttömyys ynnä muut lieveilmiöt aiheuttivat ketutusta, mutta ketutusta ei osattu kohdistaa oikein. Ennen marttyyri Tarek al-Tayyib Muhammad ibn Bouazizin (byrokratian hampaisiin joutuneen vihanneskauppiaan) polttoitsemurhaa ei kukaan olisi uskonut, että kauan Tunisiassa vaikuttanut Zine el-Abidine Ben Ali joutuisi poistumaan vallasta ennen kuolemaansa. Tämä oli vain todiste siitä, että polttonesteet olivat jo valmiina, mutta sytytin puuttui. Levottomuudet levisivät pian Egyptiin, jossa seuraavaksi uhmakas Hosni Mubarak joutui alistumaan ja luopumaan vallasta. Näitä kahta diktaattoria yhdistää muukin asia, kuin sama manner. Molemmat olivat enemmän tai vähemmän länsimaiden suosiossa. He saisivat turvapaikan mistä tahansa haluamastaan länsimaasta. Lukuun ottamatta joitakin verenvuodatuksia molemmat diktaattorit taipuivat poistumaan varsin kevyesti verrattuna Gaddafiin, joka sinnittelee vailla paikkaa minne paeta omaisuuksineen.
Eriarvoisuus on ikävä maailmanlaajuinen tosiasia. Kärsivätkö myös diktataattorit eriarvoisesta kohtelusta? Kun verrataan Egyptiä ja Tunisiaa Libyaan, on eriarvoisuus selvä; Gaddafi ei ole kiva diktaattori, toisin kuin Ben Ali ja Mubarak olivat. Historia on täynnä esimerkkejä kivoista ja tuhmista diktaattoreista.
Kirjoituksessa 5 kirjoitin hieman edesmenneestä diktaattori Mobutu Sese Sekosta, jonka rapakontakaiset hiekkalaatikkopojat istuttivat valtaan (tule hyvä diktaattori, älä tule paha diktaattori). Mobutu Sese Seko oli länsimaille hyvä diktaattori, joka takasi uuskolonialismin jatkumisen. Syrjäyttämisensä jälkeenkin Sese Seko nautti arvostusta länsimaissa ja olisi saanut halutessaan turvapaikan sieltä.
Fidel Castro oli paha diktaattori. Hänen syntinsä olivat uuskolonialismin orjuudesta irtisanoutuminen ja kuubalaisten itsetunnon palauttaminen. Kommunismi oli virhe, mutta tarpeellinen parempien vaihtoehtojen puutteessa. Aika on myös ajanut ohi Castroista ja vallan vaihtuminen lienee ajan kysymys. Perinteisesti huonojen välien vuoksi Castron veljesten lienee turha odottaa turvapaikkaa ainakaan länsimaista, jos kävisi niin, että demokratiamielenosoitukset leviäisivät Kuubaan.
Chilen Augusto Pinochet oli hyvä, peräti loistava diktaattori. Hän toi talouskasvun maahan ja turvan kommunisteilta. Vaikka Pinochetin Chilessä rikottiin ihmisoikeuksia pahemmin, kuin Kuubassa, ei se hetkauttanut ainakaan rautarouva Margaret Thatcheria ynnä muita Pinochetin ystäviä. Näennäiset pidätysmääräykset ja kotiarestit tuskin olivat suuria esteitä lännen suosiosta nauttineelle Pinochetille.
Nyt tulee helppo: kumman maan diktatuurit olivat pahoja ja kummat hyviä; Pohjois- vai Etelä Korean? Itse olen ymmärtänyt, että kritiikki Etelä-Korean diktatuureja (googlatkaa Syngman Rhee ja Park Chung-hee sekä Chun Doo-hwan) kohtaan on ollut aika marginaalista ja Etelä-Korean diktatuurien on katsottu olleen parempia, kuin kommunistiset vaihtoehdot. Pohjois-Korean diktatuurista lienee turha edes mainita.
Alexander Lukashenko ja Vladimir Putin ovat pahoja diktaattoreita. Epäilemättä kylmän sodan traumoja potevat länsimaat kokevat idän uhaksi kaikella tavalla, oli vallassa kuka hyvänsä. Venäjällä ei ole ollut kommunismista tietoakaan melkein kahteenkymmeneen vuoteen (jos koskaan). Siitä huolimatta Venäjän ja Valko-Venäjän hallituksia kritisoidaan ja syytellään ihmisoikeusloukkauksista, kun hyville diktatuureille ainoastaan heristellään sormea.
Vaikuttaisi pikemminkin siltä, ettei diktatuuri suinkaan ole paha asia. Paha se on silloin, jos intressit poikkeavat lännen intresseistä. Jos Augusto Pinochet tai Hosni Mubarak tapattaa ihmisiä, se on valitettavaa, mutta päämäärä pyhittää keinot ja/tai liittolaista ei saa tuomita. Jos Muammar al-Gaddafi tapattaa ihmisiä, se on barbaarista, demokratian vastaista, hirvittävää, eikä Gaddafi edes ole liittolainen!
Hei come on! Ei toi nyt oo reiluu! Eiks kaikkia pitäis kohdella samanarvosesti? Eiks kaikille diktatuureille pitäis tarjota rauhaisa luopuminen vallasta, jonka jälkeen ne sais viettää eläkepäiviään keskellä luksusta? Miksi Saddam Husseinille ei tarjottu rauhanomaista luopumista vallasta (jos nyt Bush jr:n & cowboy-miesten antamaa armonaikaa ennen sotaa ei lasketa)? Eikös Saddam Hussein taistellut Iranin fundamentalismia vastaan? Ai niin joo, Kuwait ja öljykentät. Itse kannattaisin sellaista, että kaikki diktaattorit vietäisiin Haagiin tuomittavaksi ja ilman luksusta/kostoon perustuvia ylilyöntejä he saisivat ansaitsemansa tuomiot. Idealistista? Niin minustakin.
Onko kukaan muuten tehnyt vertailuja Egyptin kumouksen ja Libyan kansannousujen aikana tehtyjen lausuntojen välillä? Egyptin protestit:
ja Libyan protestit:
Retoriikka onkin jo hieman koventunut, kun siirrytään Libyaan päin. Ehkäpä Hillary Clinton porukoineen alkaa pikkuhiljaa heräämään todellisuuteen ja alkaa tuomita kaikki maailman diktatuurit samalla tavoin, tai...
PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti