34. Hyvä diktaattori, paha diktaattori

"Tule hyvä diktaattori, älä tule paha diktaattori." Näin sanoivat CIA:n pojat rakentaessaan diktatuureja eri puolille maailman hiekkalaatikkoa. Arabimaailman kansannousut ovat saaneet minut pohtimaan eräitä asioita. Erityisesti Libyan nykyinen tilanne, joka on ollut aika hyvin tapetilla (vaikka ei tietenkään niin kiitettävästi, kuin turistien suosima Egypti oli), on kuumottava. Tämä on myös saanut minut pohtimaan kansaa kurjistavia diktatuureja ja niiden suhteita sananvapautta edistäviin länsimaihin. Jos Italiaa (irstailija irstailijan tuntee) ei lasketa mukaan, Libyalla ei paljoa ystäviä ole. Libyan diktaattorilla, Muammar al-Gaddafilla on varsin huono maine länsimaissa ja hänen lieneekin turha odottaa turvapaikkaa. Silvio Berlusconin Italiakaan tuskin tarjoaa piilopaikkaa miehelle, koska: a) Italia joutuisi huonoon valoon, jos Italia alentuisi majoittamaan ja kestitsemään muiden (esim. EU-maiden ja USA:n) halveksimaa diktaattoria, b) mikäli en ole väärin ymmärtänyt, niin Italia ja Libyahan sopivat taannoin Libyasta Italiaan suuntautuvan ("laittoman") maahanmuuton rajoittamisesta. Jos siis Gaddafille tarjottaisiin turvapaikka, tämä herättäisi pahaa verta sekä länsimaissa että libyalaisissa, joista erityisesti viimeksi mainitut (hyvästä syystä) pitäisivät turvapaikan myöntämistä epäoikeudenmukaisena.

Beduiinitaustainen Muammar al-Gaddafi on aiheuttanut harmaantuvalle Lännelle harmaita hiuksia jo kauan aikaa. Pelkästään se, että herra Gaddafi julisti islam-arabisosialismin nimeen ei varmaankaan antanut hyvää ensivaikutelmaa, eikä saavuttanut aplodeja länsimaissa, joissa kommunismia nähtiin kaikkialla. Gaddafin on sanottu rahoittavan terroristisia järjestöjä ja terrori-iskuja (esimerkiksi Lockerbien pommi-isku). Virallinen syy on siis se, että Gaddafi on terrorismin tukija ja että hänen lähipiiriinsä kuuluu terroristeja ja tämän takia häntä ei haluta kutsua hienoille länsimaisille illallisille. Itse uskon tämän olevan vain osasyy Gaddafia kohtaan suunnattuun vihamielisyyteen. Jos tuo argumentti yksinään pätisi, miksi esimerkiksi Bushin perheellä oli edelleen läheiset välit Bin-Ladenin perheeseen 11.9.2001 jälkeen? Miksi kyseistä perhettä ei kuulusteltu samalla tavalla, kuin joitain tavallisia islaminuskoisia kaduntallaajia kuulustellaan ja heitetään Guantánamon tyrmiin syyttä suotta?

Selaillessani verkkoartikkeleita ja verkkosivuja liittyen arabimaiden vallankumouksiin ja kansannousuihin silmiini osui eräässä artikkelissa eräs kohta, joka sai minut kysymään mielessäni, suositaanko tietynlaisia diktatuureja enemmän, kuin toisia?

http://www.ts.fi/online/ulkomaat/198821.html

"Luulen, että tästä tulee paljon kaoottisempaa kuin mitä näimme Egyptissä tai Tunisiassa", arvioi puolestaan Pohjois-Afrikan-asiantuntija Geoff Porter.

"Gaddafilla ja hänen pojillaan ei ole paikkaa minne mennä. Siksi he taistelevat."

Mietitäänpäs hetki ja palataan ajassa hieman taaksepäin. Tunisia, yksi maailman maallistuneimmista islaminuskoisista maista, koki historiallisia hetkiä, kun mielenosoittajat vaativat diktaattori Zine el-Abidine Ben Alin eroa. Asukkaiden ketutus oli jo kytenyt kauan, mutta kansa oli siellä näihin päiviin asti yhtä passivoitunutta, kuin suomalaiset. Byrokratia, korruptio, työttömyys ynnä muut lieveilmiöt aiheuttivat ketutusta, mutta ketutusta ei osattu kohdistaa oikein. Ennen marttyyri Tarek al-Tayyib Muhammad ibn Bouazizin (byrokratian hampaisiin joutuneen vihanneskauppiaan) polttoitsemurhaa ei kukaan olisi uskonut, että kauan Tunisiassa vaikuttanut Zine el-Abidine Ben Ali joutuisi poistumaan vallasta ennen kuolemaansa. Tämä oli vain todiste siitä, että polttonesteet olivat jo valmiina, mutta sytytin puuttui. Levottomuudet levisivät pian Egyptiin, jossa seuraavaksi uhmakas Hosni Mubarak joutui alistumaan ja luopumaan vallasta. Näitä kahta diktaattoria yhdistää muukin asia, kuin sama manner. Molemmat olivat enemmän tai vähemmän länsimaiden suosiossa. He saisivat turvapaikan mistä tahansa haluamastaan länsimaasta. Lukuun ottamatta joitakin verenvuodatuksia molemmat diktaattorit taipuivat poistumaan varsin kevyesti verrattuna Gaddafiin, joka sinnittelee vailla paikkaa minne paeta omaisuuksineen.

Eriarvoisuus on ikävä maailmanlaajuinen tosiasia. Kärsivätkö myös diktataattorit eriarvoisesta kohtelusta? Kun verrataan Egyptiä ja Tunisiaa Libyaan, on eriarvoisuus selvä; Gaddafi ei ole kiva diktaattori, toisin kuin Ben Ali ja Mubarak olivat. Historia on täynnä esimerkkejä kivoista ja tuhmista diktaattoreista.

Kirjoituksessa 5 kirjoitin hieman edesmenneestä diktaattori Mobutu Sese Sekosta, jonka rapakontakaiset hiekkalaatikkopojat istuttivat valtaan (tule hyvä diktaattori, älä tule paha diktaattori). Mobutu Sese Seko oli länsimaille hyvä diktaattori, joka takasi uuskolonialismin jatkumisen. Syrjäyttämisensä jälkeenkin Sese Seko nautti arvostusta länsimaissa ja olisi saanut halutessaan turvapaikan sieltä.

Fidel Castro oli paha diktaattori. Hänen syntinsä olivat uuskolonialismin orjuudesta irtisanoutuminen ja kuubalaisten itsetunnon palauttaminen. Kommunismi oli virhe, mutta tarpeellinen parempien vaihtoehtojen puutteessa. Aika on myös ajanut ohi Castroista ja vallan vaihtuminen lienee ajan kysymys. Perinteisesti huonojen välien vuoksi Castron veljesten lienee turha odottaa turvapaikkaa ainakaan länsimaista, jos kävisi niin, että demokratiamielenosoitukset leviäisivät Kuubaan.

Chilen Augusto Pinochet oli hyvä, peräti loistava diktaattori. Hän toi talouskasvun maahan ja turvan kommunisteilta. Vaikka Pinochetin Chilessä rikottiin ihmisoikeuksia pahemmin, kuin Kuubassa, ei se hetkauttanut ainakaan rautarouva Margaret Thatcheria ynnä muita Pinochetin ystäviä. Näennäiset pidätysmääräykset ja kotiarestit tuskin olivat suuria esteitä lännen suosiosta nauttineelle Pinochetille.

Nyt tulee helppo: kumman maan diktatuurit olivat pahoja ja kummat hyviä; Pohjois- vai Etelä Korean? Itse olen ymmärtänyt, että kritiikki Etelä-Korean diktatuureja (googlatkaa Syngman Rhee ja Park Chung-hee sekä Chun Doo-hwan) kohtaan on ollut aika marginaalista ja Etelä-Korean diktatuurien on katsottu olleen parempia, kuin kommunistiset vaihtoehdot. Pohjois-Korean diktatuurista lienee turha edes mainita.

Alexander Lukashenko ja Vladimir Putin ovat pahoja diktaattoreita. Epäilemättä kylmän sodan traumoja potevat länsimaat kokevat idän uhaksi kaikella tavalla, oli vallassa kuka hyvänsä. Venäjällä ei ole ollut kommunismista tietoakaan melkein kahteenkymmeneen vuoteen (jos koskaan). Siitä huolimatta Venäjän ja Valko-Venäjän hallituksia kritisoidaan ja syytellään ihmisoikeusloukkauksista, kun hyville diktatuureille ainoastaan heristellään sormea.

Vaikuttaisi pikemminkin siltä, ettei diktatuuri suinkaan ole paha asia. Paha se on silloin, jos intressit poikkeavat lännen intresseistä. Jos Augusto Pinochet tai Hosni Mubarak tapattaa ihmisiä, se on valitettavaa, mutta päämäärä pyhittää keinot ja/tai liittolaista ei saa tuomita. Jos Muammar al-Gaddafi tapattaa ihmisiä, se on barbaarista, demokratian vastaista, hirvittävää, eikä Gaddafi edes ole liittolainen!

Hei come on! Ei toi nyt oo reiluu! Eiks kaikkia pitäis kohdella samanarvosesti? Eiks kaikille diktatuureille pitäis tarjota rauhaisa luopuminen vallasta, jonka jälkeen ne sais viettää eläkepäiviään keskellä luksusta? Miksi Saddam Husseinille ei tarjottu rauhanomaista luopumista vallasta (jos nyt Bush jr:n & cowboy-miesten antamaa armonaikaa ennen sotaa ei lasketa)? Eikös Saddam Hussein taistellut Iranin fundamentalismia vastaan? Ai niin joo, Kuwait ja öljykentät. Itse kannattaisin sellaista, että kaikki diktaattorit vietäisiin Haagiin tuomittavaksi ja ilman luksusta/kostoon perustuvia ylilyöntejä he saisivat ansaitsemansa tuomiot. Idealistista? Niin minustakin.

Onko kukaan muuten tehnyt vertailuja Egyptin kumouksen ja Libyan kansannousujen aikana tehtyjen lausuntojen välillä? Egyptin protestit:

http://politifi.com/news/Hillary-Urges-Egypt-To-Allow-Peaceful-Protests-Lift-Ban-on-Social-Sites-1579508.html

ja Libyan protestit:

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/Hillary%20Clinton%20Libyan%20v%C3%A4kivaltaa%20ei%20voi%20hyv%C3%A4ksy%C3%A4%20/art-1288371097370.html

Retoriikka onkin jo hieman koventunut, kun siirrytään Libyaan päin. Ehkäpä Hillary Clinton porukoineen alkaa pikkuhiljaa heräämään todellisuuteen ja alkaa tuomita kaikki maailman diktatuurit samalla tavoin, tai...

PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.

33. Käännyttämisestä

Kohta ovat taas poliitikot kaduilla, jotkut jopa kansalaisten ovilla kaupittelemassa omaa pelastussanomaansa. "Jos uskot, voit pelastua. Me tarjoamme väylän kohti jumalideologiaa, joka tuo valoa ja rauhaa sinun elämääsi". On se jännä.. Ensin nämä keskenään identtiset politiikan Jehovan todistajat katoavat norsunluutorneihinsa pohtimaan seuraavaa oopperailtaa, torkkupeittoa tai jotain muuta vastaavaa, joihin käännytettyjen verorahoja voisi käyttää. Politiikan Jehovan todistajien valtakunnansali on lämmin, kotoisa ja loistavalla arkkitehtuurilla toteutettu. Olisihan siis sääli, jos sieltä joutuisi taivasalle. Tämän takia vaalien alla kaikenlaiset käännyttäjät (ne tuntemattomatkin, joita media ei noteeraa) laskeutuvat alas kaikenlaisine vaaliraamattuineen ja pelastuspuheineen vakuuttamaan, että sanoma pitää edelleen kutinsa. Pian vaalit ovat ohi ja käännyttäjät palaavat taas omaan torniinsa.

Niin uskonnollisessa, kuin poliittisessa käännytystyössä tärkeitä ovat oikeat sanat ja tietenkin karisma sekä aito tai hyvin näytelty empatiakyky. Jos osaat retoriikan, kuten Timo Soini tai Jussi Halla-aho, on se askel kohti sydänten (tai pikemminkin näin postmodernilla kaudella, rationaalisen järjen) voittamista. Vaalivoittoon tarvitaan kuitenkin muutakin, kuin taitavaa retoriikkaa ja blogikarismaa. Siten Timo Soini onkin kaikkein uskottavimpia käännyttäjiä.

Käännytys harvoin toimii, jos julistetaan sanaa ilman aitoa tai näyteltyä uskoa siihen. Käännyttäminen on myös moraalisesti arveluttavaa, jos käännytystyön tarkoituksena on saada käännytetty palvelemaan käännyttäjän omia intressejä, toisin sanoen takaamaan hänelle luksushyvinvoinnin ja maanpäällisen paratiisin. Toki omien intressien ajamiseen perustuva käännytys toimii hetken aikaa ja käännytetty palvelee käännyttäjäänsä (joka julistaa palvelun koituvan hyväksi hänelle itselleen), kunnes eräänä päivänä silmät aukeavat, sumuverho hälvenee ja vitutus alkaa. Entiset käännytetyt eivät olekaan enää samalla lailla kusetettavissa, kuin ennen. Täytyy keksiä uusi tapa, jolla sanoma saadaan läpi. Kun tämä on keksitty, käännytetyt ovat jälleen uskollisia, hetken aikaa.

On myös muistettava, ettei fanaattinen, tungetteleva käännytys toimi. Mielestäni on ihan ok, jos joku ikäiseni tai vanhempi nuori lykkää minulle uskonnollisen lehtisen käteen ja sanoo silmät loistaen: "jos uskot, sä voit pelastuu". Se ei kuitenkaan, ainakaan minua vakuuta. Sen sijaan paljon häiritsevämpiä ovat ne tuomiopäivän saarnaajat Helsingin asematunnelissa, jotka haukkuvat kaikki ihmiset pataluhiksi ja naama punaisena karjuvat viimeisten aikojen olevan käsillä. Yläasteella ruokaillessani kouluumme eksyi muutaman kerran samantyylinen, tosin hieman rauhallisempi vanhempi herra, joka talutettiin ulos rehtorin voimin, muiden oppilaiden taputtaessa miehelle. Täysin sama pätee poliittisessa fanatismissa. Etenkin näin postmodernilla aikakaudella poliittinen fanatismi on luotaantyöntävää.

Sellaiset, jotka aidosti uskovat asiaansa, eivät aja omia etujaan, eivätkä fanaattisesti julista sanomaansa, ovat sydäntäni ja/tai rationaalista järkeäni lähellä. Vihreä puolue vaikuttaa olevan aidosti vakavissaan ja se on ihailtavaa. Voisin jopa harkita käännynnäisiä. Ainoastaan puheet vallankumouksesta arveluttavat minua, jolle sanoma tuollaisessa muodossa saattaa olla vähän liian radikaali (kiitos kommunistien mokien). Jos Vihreä puolue jättäisi puheet vallankumouksesta, olisi se kenties yksi varteenotettava kohde, jota äänestää tuonnempana, kun vaihtoehtoina ovat pelastussanomaansa tuputtavat väärät profeetat.

Lisäksi, Perussuomalaisten äänestäjiä tuntuu harmittavan kovasti se "toistelu" ("Timo Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla"). Voisikohan Jussi Halla-ahosta tehdä vastaavan ("Jussi Halla-ahoa voi äänestää vain Helsingissä")? Nimimerkillä: Voi Itku, Uudeltamaalta.

PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.

32. "Globalisoitunut" Nokia

Maailmalla halutaan yleisesti uskoa, että joulupukki majailee pohjoisnavalla. Ovatpa jopa ruotsalaiset olleet omimassa pukkia itselleen. Suomen Korvatunturi ei tietenkään voi tulla kysymykseen. Mitä markkinatkin sanoisivat siitä, että joulupukki olisikin jostain tuntemattomasta maasta (joka jostain syystä sattuu olemaan maailman paras maa)? Nokian brändillä sama juttu. Yleinen uskomus maailmalla on se, että Nokia on japanilainen. Yritä siinä sitten väitellä suurten maiden asukkaiden kanssa. Niiden maiden, jotka tarkoituksella jättävät Suomen huomioimatta ellei kysymyksessä ole hallituksen oikeistolaisuus tai vasemmistolaisuus, lehtikirjoitusten sävy liittyen USA:n "hyväntekeväisyystyöhön" Haitilla maanjäristyksen jälkeen, Suomen ja Kuuban väliset suhteet tai Venäjään liittyvät asiat.

Salatuissa Elämissä kuvattiin taannoin tapausta, jossa talotaikuri, Seppo Taalasmaa painatti joukoittain nimikortteja jonkin firman kautta bisneksiään varten. Muuten hyvä, mutta korteissa lukikin "Suppo Taalasmaa". Tämä on hyvin kuvaavaa suurten maiden edustajien tietämättömyydelle ja tahallisille suomalaisten huomiotta jättämiselle, jossa ei vaivauduta edes tarkastamaan, onko nimi oikein kirjoitettu. Jopa "kaikkien suuresti arvostama" Martti Ahtisaari on saanut siitä osansa:

http://uutiset.msn.hs.fi/politiikka/artikkeli/Wikileaks+Ahtisaari+harkitsi+salaista+sovittelua+Myanmarissa/1135263773040

"Jos mukaan laskettaisiin sähkeet, joissa Ahtisaaren nimi on kirjoitettu väärin, luku kiipeäisi vielä korkeammaksi.
Ahtissari, Ahtissaari, Ahtisari, Antisarri."

Ehdotankin, että vastaisuudessa suomalaistenkin tulee toimia samoin; aloitetaan mekin kunnon väärinkirjoitus-talkoot ja väärinkirjoitetaan muiden maalaisten nimet.

Suomen myyminen ja kansan kurjistaminen jatkuu kiitettävää tahtia. Uusimpana tapauksena Nokian kaappaus ja päätyminen vieraisiin käsiin. Tuhannet ihmiset ovat vaarassa menettää työpaikkansa tämän takia. Kaikki lähti liikkeelle siitä fanaattisesta itsepäisestä halusta säilyttää Nokian johtoasema, silläkin uhalla, että tehtävään valjastettaisiin ulkomainen yrityskaappaaja, jonka intressit ovat ihan muualla, kuin Suomen kylmillä markkinoilla. Kanadalainen Stephen Elop yrittää nyt kovaa vauhtia saada Nokiasta älypuhelimien monopolia (saakelin kanadalaiset, eikö teille riitä voitot jääkiekossa??).

Alussa toki luvataan, että "globalisoitunut" Nokia tulee pysymään suomalaisena myös jatkossa:

http://www.iltalehti.fi/talous/2011021113170279_ta.shtml

"Nokia tulee aina pysymään suomalaisena ja jakamaan menestystään suomalaisten kanssa. Haluan tehdä tämän kaikille selväksi saman tien, Elop vakuutti Lontoossa."

Varmasti pysyykin, ainakin nimellisesti. Jotenkin en vain jaksa uskoa, että herra isoherra tulisi jatkossa mainostamaan kovinkaan paljon sitä, että "Nokia is from Finland". "Menestyksen jakaminen" voi myös tarkoittaa monia asioita. Kuinka suuri osuus suomalaisilla olisi voittoja jaettaessa? Menisivätkö voitot tasan vai saisimmeko me pikkuhiluja taikka kenties "kaverialennusta" ostamistamme älypuhelimista tulevaisuuden "globaalilta" Nokialta?

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110260269&ext=rss

"Elopin mukaan myös Android-käyttöjärjestelmä oli Nokian suunnittelupöydällä, mutta yhtiö päätyi Microsoftiin siksi, että sen kanssa Nokia katsoo erottautuvansa kilpailijoistaan selkeämmin."

Niin, sen perusteella, että Nokiaa ollaan alistamassa herran omien intressien takia Microsoftin vasallisiksi. Harvemmin tulee mieleen yhtä häikäilemätöntä tapausta, jossa pelataan näin selvästi kotiin päin. Tässä tapauksessa Nokia erottuu muista.

"Tämä on myös nopein tie Pohjois-Amerikan markkinoille, Elop sanoi."

Osuit asian ytimeen, kuoma.

"Elop käytti Lontoossa paljon aikaa ja kalvoja todistaakseen, että Nokia ei ole vajoamassa pelkäksi Microsoftin vasalliksi, joka vain tekee sille puhelimia ja maksaa vielä lisenssimaksunkin jokaisesta puhelimesta, joka toimii Windows Phone 7 -käyttöjärjestelmällä."

Huolimatta siitä, että herralla on omistuksia ja intressejä Microsoftissa?

http://www.iltalehti.fi/talous/2011021213175737_ta.shtml

Hieman vanhempaa settiä:

http://www.digitoday.fi/tyo-ja-ura/2010/09/10/stephen-elop-tehtavani-on-johtaa-nokia-muutoksen-yli/201012596/66

"Stephen Elop aloittaa Nokian toimitusjohtajana 21. syyskuuta. Hänen mukaansa it-alalla on jälleen käynnissä perustava murros."

Kyllä, suuri murros on käynnissä. Kanadalaisen Stephen Elopin palkkaamisen ja Microsoftin invaasion myötä Nokiaa ei enää ole. Tosi on, että suomalaiset luottivat Nokiaan liikaa, mutta tämä on röykeyden huippu. Kuka on vastuullinen? Kuka on lopullisessa vastuussa siitä, että Nokia on nyt pohjoisamerikkalaisissa käsissä? Sama "vastuullinen" taho on vastuussa myös Suomen ajamisesta kehitysmaan tasolle, raaka-aineentuottajaksi. Sehän on selvää, ettei Kokoomusta, Kokoomuksen peltotilkkua (Keskustaa), Kokoomuksen puisto-osastoa (Vihreitä) ja Kokoomuksen sairaanhoitajia (SDP) kiinnosta isänmaallisuus, ellei sitä voida käyttää hyväksi "yhteistä hyvää" tuottavan kilpailukyvyn edistämiseksi. On myös hämmentävää, että ketään mainituista tahoista ei kiinnosta paikallisuus ja paikallisen tuottamisen suosiminen, joka olisi sitä paitsi paljon ekologisempaa ja ekoloogisempaa.

Olen melkeinpä hämmentynyt, ettei Suomessa nähdä edes kevyttä versiota arabimaiden liikehdinnästä legitimiteetin menettänyttä hallitusta kohtaan. Ovatko kansalaiset riittävän tyytyväisiä, vai onko usko vuoden 2011 vaaleihin niin suuri, että luotetaan persulaisten profeettain lailla tuovan muutoksen? Vaikka olenkin skeptinen tulevien vaalien suhteen, odotan niitä mielenkiinnolla. Katsotaan, tapahtuuko täällä muutosta ja mihinkä suuntaan. Toivotaan, että saataisiin hallitusvastuun sellainen hallitus, joka oikeasti välittäisi myös tavallisten duunareiden eduista, joille annan kaiken tukeni näinä vaikeina aikoina.

PS-osio muuttuu tämän kirjoituksen myötä. Sasha Baron Cohenin Brüno-hahmoa mukaillen: "maahanmuuttoasia was so 2008-2010".

PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.

31. Hesarin omituiset pohdiskelut (riippumaton media Suomeen!)

Olin viikonloppuna pudota nojatuolista luettuani Helsingin Sanomien kirjoituksen. Kirjoituksessa pohdiskeltiin syitä juutalaisten menestykseen ja sitä, kuinka menestyneet juutalaiset ovat levittäytyneet hyvin laajalle ja menestyneet laajoilla alueilla. Ensimmäisenä herää kysymys, miksi Helsingin Sanomat alentuu tällaiseen kirjoitteluun? Ensimmäisenä tulee mieleen kevyt versio niistä härö-blogeista, joissa lietsotaan vihaa juutalaisia kohtaan vauhkoten juutalaisesta salaliitosta. Olivatko suodattimina toimineet juttujentarkastajat nukahtaneet, taikka ennenaikaisella lomalla?





Tämäntyyppiset kirjoittelut eivät mielestäni kuulu sanomalehtityyppiseen journalismiin:





http://uutiset.msn.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Juutalaiset+omistavat+ja+menestyv%C3%A4t/1135263568619





Tämänkaltainen pohdiskelu juutalaisten menestyksestä ja vauraudesta on mielestäni joutavanpäiväistä ja sitä paitsi pohdiskelu keskittyy aivan liian kapealle alueelle. Eikö olisi syytä kysyä, miksi rikkaat ovat rikkaita? Eikö olisi järkevämpää alkaa tutkia kaikkia rikkaita ja heidän rikkauksiensa taustoja (ovatko rikastuneet omalla vai jonkun toisen tekemällä työllä?)? Pohditaan myös mieluummin syitä sille, miksi ne rikkaat, menestyksekkäät ja vaikutusvaltaiset tahot kokonaisuudessaan pääsevät aina livahtamaan kuin koirat veräjästä. Miksi esimerkiksi tavallisia kreikkalaisia rangaistaan päättäjien rikoksista? Miksi Islannin kriisistä vastuussa olleet eivät joutuneet pesemään likapyykkiä? Tai sitten kotimaisempi esimerkki:





http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011020513131560_uu.shtml





"Sopimus takaa, ettei sikainfluenssa-rokotteen valmistaja joudu maksamaan korvauksia narkolepsiaan sairastuneille."





Miksi tästä vastuussa olevat tahot eivät joudu korvaamaan kansalaisille aiheutettuja kärsimyksiä?





Minulla ei ole mitään rikkaita vastaan. Rikkaiden syrjiminen on yhtä tuomittavaa, kuin köyhien syrjiminen. Sanottakoon kuitenkin se, että niillä, joilla on, heillä on myös velvollisuus jakaa. "Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan" sanotaan Raamatussa. Kristillisessä perinteessä ihanteena pidetään sitä, että myydään omaisuus ja jaetaan kaikki köyhille. Tämä on ihanteellinen näkökulma. Täten todistettaisiin, ettei maallinen omaisuus todellakaan olisi elämän arvon mitta. Kuitenkaan en pitäisi rikkaana olemista syntinä, enkä tuomittavana. Maallinen rikkaus on mielestäni ok siihen saakka, kun se pysyy tasapainossa muiden arvojen ja ihanteiden kanssa. Jos on rikas ja harrastaa oikeanlaista hyväntekeväisyyttä, eikä pahantekeväisyyttä, eikä omaisuuden hamstraus mene liiallisuuksiin, on rikkaana oleminen ihan ok. Jos taas rahasta ja omaisuudesta muodostuu kaiken keskipiste, silloin purjehditaan vaarallisilla vesillä. Kun ahneus ja materialismi sokaisevat ihmisen, silloin ihmisarvo ei merkitse yhtikäs mitään. Nykymaailman on sokaissut ahneus, materialismi, itsekkyys ja sitä myötä "suvaitsevaisuus". Muun muassa "suvaitsevaisuuden" ja pedofilian pelon kaavussa haluttaisiin kieltää näkyvät uskonnolliset symbolit ja menot (vertaa antiikin Rooma).





On sanomattakin selvää, ettei rikkaita pidä syrjiä, sen sijaan tulee syrjiä esimerkiksi tietoisesti epäeettisesti ja piittaamattomasti toimivia yrityksiä ja nykyistä järjestelmää, joka takaa rikkaille paremman kohtelun (vastuunpakoilumahdollisuudet jne.), kuin köyhille. Nykyinen järjestelmä suosii myös nykyisellään kestämätöntä kapitalismipolitiikkaa. Nykyjärjestelmä on saatava sellaiseksi, jossa suuria etuisuuksia nauttivat, kultahäkeissä asuvat rikkaat integroitaisiin yhteiskuntaan ja jossa laitettaisiin stoppi holtittomalle kapitalismipolitiikalle. Tätä tulisi pohtia, eikä mitään joutavia salaliittoteorioita juutalaisisten aarteista ja vallasta. Ei sorruta turhaan ja leimaavaan pikkunäpertelyyn.





Viime vuoden puolella kirjoitin varsin kriittisen tekstin liittyen Israelin valtioon, jota joku voisi syyttää antisemitistiseksi. En kuitenkaan pitäisi kyseistä tekstiä (3.) antisemitistisenä. Tekstihän nimenomaan käsittelee Israelin valtiota ja sitä syvään iskostunutta käsitystä, jossa tulee ilmi paikoin juutalaisten käsitys itsestään nykyäänkin valittuna kansana. Täydennyksenä: tähän eivät ole syypäitä ne, jotka niin retorisoivat, vaan ne, jotka käyttävät retoriikkaansa muiden alistamiseen. Täydennyksenä sanottakoon vielä, että mielestäni juutalaisilla on täysin samanlainen oikeus omaan valtioonsa, kuin esimerkiksi palestiinalaisilla, kosovolaisilla ja karjalaisilla. Kritiikkini kohdistuu pääasiassa edellä mainittuun retoriikkaan ja päättäviin tahoihin Israelissa (ja muualla), jotka eivät koe edulliseksi nykyisen Israelin rajojen muuttamista. Olen edelleen sitä mieltä, että Israelin valtio pitäisi lopettaa, nykyisellään ja jakaa alueet muiden kansojen kesken. Kaikilla on oikeus omaan valtioonsa. Israelin valtio perustettiin Iso-Britannian lupauksien pohjalta ja länsimaiden tunnontuskista. Palestiinalaiset unohdettiin. Israelin valtio siis piirrettiin keinotekoisesti, kuten Afrikan valtiot siirtomaakaudella. Jos länttä ei oltaisi päästetty sekaantumaan pienempien valtioiden asioihin, olisi maailmassa todennäköisemmin vähemmän kriisipesäkkeitä.





Helsingin Sanomat syyllistyi roskatason journalismiin juutalais-pohdiskeluissaan. Olisi ollut ymmärrettävää, että jossain Hymyssä oltaisiin julkaista jotain vastaavaa (julkaistiinhan siellä juttua taannoin vapaamuurareista). Tämä oli pohjanoteeraus. Ero roska- ja valtavirtamedian välillä (kirjoitus 12) on siten mielestäni veteen piirretty viiva ja tämä viimeisin juttu todistaa sen. Kriittisyyteni valtavirtamediaa vastaan kasvaa hetki hetkeltä ja yritän tietoisesti vähentää sen seuraamista. Aion suosia vastaavasti tämäntyyppistä mediaa ja journalistiikkaa ja suosittelen sitä myös muille:





http://globalvoicesonline.org/about/





"At a time when international English-language media ignores many things that are important to large numbers of the world’s citizens, Global Voices aims to redress some of the inequities in media attention by leveraging the power of citizens’ media. We believe in free speech, and in bridging the gulfs that divide people."





Ylläolevassa lainauksessa tiivistettynä periaate, jonka pitäisi olla valtavirtaa. Aletaan boikotoimaan New York Timesia ja sitä matkivaa Helsingin Sanomat-sanomalehteä, ja The Timesia ja sitä matkivaa Suomen Kuvalehti-nimistä aikakauslehteä ja kaikkia vastaavia. Suomi voisi olla ensimmäinen maailmassa, jonka tiedonvälitys perustuisi täysin riippumattomaan ja voittoja tekemättömään mediaan. Tulevassa riippumattomassa mediassa äänen saisivat kuuluviin ne, joiden ääni hukkuu nykyisessä valtavirrassa, jossa hallitsee a) valkoisen länsimaisen ihmisen katse ("länsimaat rules!", "Afrikka, tuo kriisien manner"), b) suurten ja vaikutusvaltaisten maiden dominoiva katse ("Länsi- ja Keski-Eurooppa pääosassa, hylkiövaltiona Venäjä, itä ja kaakko kokonaisuudessaan ja joskus sivuroolissa pieni Suomi").





Suomeen tulisi saada lisää Voima-lehdentyyppistä mediaa. Täten Suomi olisi rajoittamattoman sananvapauden edelläkävijä. Tämä uuden sukupolven media ei olisi suuri ja yhteenhitsattu, vaan pääasiassa hajanainen, mutta kuitenkin yhteistyökykyinen. On muistettava se tosiasia, että mitä suurempi, kookkaampi ja fuusioituneempi, sitä byrokraattisempi ja korruptoituneempi.





Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

30. Suomi ja suomalaiset myytävinä

"No niin, tervetuloa kauppakamariimme. Tällä kertaa myytävänämme on kokonainen valtio kaikkine kansalaisineen! Täällä ollaankin jo kiitettävästi osteltu maaplänttejä ja yrityksiä. Nyt nostamme panosta ja myymme Suomen ja asukkaat saatte kaupan päälle. He ovat hieman synkeitä, mutta ahkeria ja työtä tekeviä (ainakin valtaosa). Paljonko tarjotaan?"

...

"Ensimmäinen, toinen ja kolmas! Myyty takarivissä istuville charmikkaille, varakkaille ja ihmisoikeuksia kunnioittaville herroille! Onneksi olkoon, teitte juuri loistokaupat!"

Milloin Suomen myyminen käytännössä alkoi? Joku voisi sanoa, että sisällissodasta saakka, aina "liittoutuneiden" valvontakomission ilmaantumiseen asti saimme nauttia itsenäisyyden iloista. Tosin sisällissodan jälkeen oltiin kansakuntaa myymässä jo varsin pian. Jos sisällissodan voittajien tahto olisi toteutunut ja Suomesta oltaisiin tehty kuningaskunta, olisi se tiennyt alistumista Saksalle. Kunnia "Väinö I:lle" siitä, että luopui lopulta kruunusta. Kansalaisiin ollaan upotettu mantra: "jos punaiset olisivat voittaneet, olisimme olleet Neuvostoliiton alaisia". Vaikea mennä sanomaan, kun tulos oli mitä oli. Voi tietenkin olla mahdollista, että kansalaisoikeuksien vaatijoiden joukkoon oli pesiytynyt neuvostomielisiä aineksia ja oli parempi pelata varman päälle. Jos näin oli ja häviäjät halutaan kokonaisuudessa leimata isänmaanpettureiksi, niin sitten voittajilla ja häviäjillä oli jotain yhteistä; molemmat olivat myymässä maata toiselle maalle.

Eristäytymisen aikakaudellakin ihailtiin Saksaa ja saksalaista järjestäytyneisyyttä ("preussilaista kuria"). Fasismiin hurahtaneet talonpojat ihailivat Italiaa ja Saksaa, mutta onneksi kompromissi (punamultahallitus) voitti lopulta radikalismin. Puhuttaessa vielä sisällissodasta ja häviäjien "halusta myydä maa", on syytä kysyä, oliko asia lopulta niin, kuin virallinen totuus asian esittää? Miten oli mahdollista, että talvisota olisi yht'äkkiä saanut kansan eheytymään? Eikö voisi sanoa pikemminkin niin, että kommunistit olivat loppupeleissä hyvin marginaalisia? Kenties sisällissodan aikana sorrettu kansanosa tunsi vetoa kommunisteihin, koska he olivat ainoita, jotka puhuivat työväestön puolesta. Niin sanottu talvisodan henki asettaa mielestäni kyseenalaiseksi käsitteen koko työväestön isänmaanpetturuudesta. Miksi muutoin kommunismi oltaisiin saatu marginaaliin niin pian? Jos työväestö kokonaisuudessaan oli oikeasti kommunismin ja Neuvostoliiton puolustajia henkeen ja vereen, miksi se marginalisoitui niin äkisti ja jakautui "yllättäen" parlamentaristeihin ja kumouksellisiin?

Jotkut saattavat vedota työväestön petturuus-fetissiin lyömällä pöytään "jatkosodan punainen aines"-kortin. Tapahtuiko jatkosodan aikana jonkinlaista "kaksoisagentti"-peliä punaisten taholta? Oliko Talin-Ihantalan taistelun aikana havaittavissa sellaista rintamapetturuutta, joka asetti Tali-Ihantalan puolustuksen suojattomaksi? Vai halutaanko tässä tarkoituksellisesti leimata ne toisinajattelijat, jotka vastustivat "herrojen ristiretkeä" (kuten Olavi Paavolainen, "osana Suomen kuuluisimpia isänmaanpettureita", sotaa ajoittain kutsui)? Itse olen ymmärtänyt, että ne todelliset käpykaartilaiset, Neuvostoliiton ihailijat, olivat marginaalissa.

Kun puhutaan jatkosodan varsinaisesta osapuolesta, "sivistyneistöstä", on toinen asia, olivatko he oikeasti vain valtaamassa vanhoja alueita takaisin, vaiko luomassa "Suur-Suomea", senkin uhalla, että oltaisiin päädytty natsi-Saksan alaisuuteen. Virallisesti käytiin "erillissotaa", tarkoituksena vallata takaisin talvisodassa hävityt alueet. Oli asia niin tai näin, sanottakoon tässä vaiheessa, että moralisoivilla länsimailla ei tulisi olla tässä sanansijaa. Lännessä ollaan kovin mielellään haluttu tuomita Suomi natsi-Saksan paheelliseksi kätyriksi unohtamalla samalla se tosiasia, että Suomi oli jo talvisodassa yksin. Miksi eivät liittoutuneet lähettäneet kauniiden sanojen lisäksi konkreettisempaa tukea? Tässä kohdassa ei siis päde se Hannah Arendtin idea objektiivisen ulkopuolisen ulkomaalaisen arvostelukyvyn puolesta, etenkin, kun tiedetään se, että objektiivisuus on aina ollut lännelle vieras käsite (samaan aikaan, kun syytetään Venäjää omalaatuisesta historiantulkinnasta). Toinen tarina taas on se, keiden sodasta jatkosodassa oli kysymys ja oliko tavallinen kansa (ainakin alkuvaiheessa) myynnin kohde.

Jatkosodan jälkeen "liittoutuneiden" valvontakomissio ilmaantui Suomen maaperälle varmistaakseen, että Suomi täyttäisi rauhanehdot, joihin kuului muun muassa saksalaisten poisajaminen Lapista. Voidaan sanoa, että jatkosodan ansiosta Suomesta tuli vain murto-osablokki. Voidaan kuitenkin myös kysyä olisimmeko onnistuneet olemaan murto-osablokkina ilman liittolaisuuttakin? Muistetaan, kuinka esimerkiksi Bulgarian, kävi kylmän sodan aikana, sen oltua natsi-Saksan liittolainen. Oliko kuitenkin niin, että silloin käytiinkin erillissotaa? Ei ehkä täysin Kenties olimme natsien murto-osaliittolaisia, kuten olimme Neuvostoliiton murto-osablokkina, jolloin Suomea ei onneksi ainakaan täysin myyty.

Kylmän sodan aikaan, Suomen sinnitellessä Neuvostoliiton "ystävällismielisenä" naapurina, säilyi itsenäisyys joten kuten. Vaikka toisaalta kylmän sodan poliitikot harrastivat ajoittain "idänkorttinsa" käyttöä, eli "aatepetturillisten" tovereiden ilmiantamista Suurelle ja Mahtavalle ja oltiin muutenkin mielin kielin ("pelattiin itään päin"). Kylmän sodan ajan sanotaan olleen isänmaanpetturillisten kulta-aikaa. Silloin kaikenlainen kommunismi/vasemmistolaisuus oli valtavirtaa ja kenties välttämätön pakko. Kuten Italiassa, jossa aatesuuntaus ja muotivirtaus tosin oli päinvastainen. Mielestäni Suomen kohdalla kyseessä oli pääasiassa välttämätön pakko. Kylmän sodan, ja erityisesti 1960-luvun, aikakausden kommunismi voidaan jakaa kolmeen kategoriaan:

1. välttämättömän pakko-kommunismin lisäksi, opportunistinen kommunismi, erityisesti poliitikkojen taholta (niiden poliitikkojen, jotka olivat valmiita myymään sukunsa, jos siitä hyötyi), 2. idealististen nuorten "haihattelu-kommunismi" (jonka puolestapuhujat joko katkeroituivat tai pääsivät niin sanotusti "parempiin hommiin"; etäistä sukua opportunistiselle kommunismille) ja 3. todellinen kommunismi (pieni, mutta näkyvä marginaali). Noista suuntauksista kahta ei edes tulisi kutsua kommunismiksi. Kommunistit eivät siis ole oikein ehtineet olla myymässä maaplänttiämme (vaikka kenties olisivat halunneetkin). Marginaalissa ja hajautuneena on vaikea toimia. Myyjiä on siis lähdettävä etsimään jostain muualta. Palaan aiheeseen tuonnempana.

Ei tule myöskään unohtaa sitä uskollisinta kansanosaa. Maanviljelijät (talonpojat) ovat perinteisesti olleet suomalaisista uskollisimpia ja ahkerimpia. Ahkeruutta ja uskollisuutta ei voi selittää pelkästään sillä, että maanviljelijöillä olivat asiat paremmin, kuin tehdastyöläisillä. Maanviljelijät ovat perinteisesti olleet Jumalaa pelkääviä, lainkuuliaisinta kansanosaa, joka kommunismin pelossa tosin hurahti hetkittäisesti fasismiin. Kuitenkin maanviljelijöiden olojen paremmuutta voidaan pitää osasyynä sille, ettei oikeuksien äänekäs vaatiminen houkuttanut, ja maanviljelijöiden oikeuksien ajajaksi perustettiinkin Maalaisliitto, joka vastusti "rettelöintiä". Suomi pysyi harvinaisen pitkään maatalousvaltaisena, mikä edesauttoi pahimpien levottomuuksien ja kumouksien kätkykuolemia. 1960-1970-luvuilta lähtien tilanne on kuitenkin muuttunut. Tilanne kiihtyi, kun entinen Maalaisliitto petti maanviljelijäväestön ja muutti nimensä "Keskustaksi". Maalaisliitosta Kokoomuksen peltotilkuksi.

Kaupunkirakentamis-buumin aikakausi valtasi Suomen ja viljelijöiden elinkeinon alasajo alkoi. Tiloja ollaan yhdistetty suurtiloiksi ja tiloja hallitsevat epäeettiset suuryritykset, joille tavallisen ihmisen ja luonnon hyvinvointi on toissijainen asia. Maaomaisuus on keskittynyt yhä harvempien käsiin ja sen myötä tehotuotanto-omistajien piittaamattomuus ja röyhkeys tulee yhä selvemmin ilmi. Esimerkit kanojen kasvuhormoneista, sikojen ja kanojen kaltoinkohtelusta, ruoan laadun heikentymisestä ja tehdassaasteista ovat vain jäävuoren huippu. Ennen vanhaan ruoka oli laadukasta ja terveellistä ja kaikenlaisia karjaeläimiä kohdeltiin paremmin. Nykytilanteesta voimme syyttää osittain myös EU:ta, joka ajaa suurten etua pienten kustannuksella kaikin tavoin. On myös aika myöntää se tosiasia, että EU:n maatalousprojektit ovat tehottomia ja ne hyödyttävät vain lähinnä epäeettisyydellä ja epäterveellisyydellä tienaavia tehotuottajia. Tästä voimme myös syyttää päättäjiä, jotka ovat pettäneet maanviljelyskansan kiitokseksi vuosikymmenten uskollisuudesta ja tuhonneet maanviljelyskulttuurin lisäksi monia muita teollisuudenaloja (erityisesti pien- ja alueteollisuutta). Nykyinen alueteollisuus tapahtuu Brysseliin päin.

Ketkä tässä nyt siis ovat olleet kansaa myymässä? Kommunistit eivät ole oikeen ehtineet, kun heidät ollaan saatu pidettyä marginaalissa, eikä heillä ole koskaan ollut todellisesti suurta kannatusta lukuun ottamatta muutamia hairahduksia, jolloin oli pakko äänestää kommunistejakin ja silloin, kun koettiin heidän olevan reilumpia vaihtoehtoja, kun rakenteisiin pesiytyneet kyykyttäjät. Maanviljelijät, kansanosista uskollisimmat, eivät myöskään ole nähneet tarvetta kotimaansa myynnille. Kylmän sodan aikana ja erityisesti sen jälkeen Suomea ollaan oltu myymässä lähinnä poliitikkojen taholta. Myyminen on korostunut viimeistään vuodesta 1995 lähtien (ja sitä ennenkin). Yrityksiä on yhdistetty toisten yritysten kanssa ja palvelut ja työolot ovat "tehostuneet". Vauhti vain kovenee ja pian huomaamme olevamme toistaiseksi rikas, mutta alati köyhtyvä kehitysmaa, joka tuottaa raaka-aineita muutamille suurille maille. Ostajat huomio!

Timo Soini ynnä muut Perussuomalaiset kansanohjaajat sekä Muutos 2011 sanovat tuovansa muutoksen. Näkis vaan. Jos maahanmuuttoa (mikä on siis Suomen ongelmista suurin) saadaan rajoitettua ja parin kerran näytettyä keskisormea EU:lle, olisi se jo suuri saavutus nykyisessä järjestelmässä, joka syö kenet tahansa sisään pyrkivän ja oikeastikin muutosta haluavan. Herää myös kysymys, onko Timo Soini EU-retoriikallaan tosissaan. Vaikka olisikin ja jos maahanmuuttoa saataisiin rajoitettua, EU:sta lähdettyä ja osa Roope Ankan rahasäiliön asukeista vaihdettua, mikä loppujen lopuksi muuttuu? Ei juuri mikään, Suomi jatkaisi edelleen nykyistä linjaansa, hieman päivittäen sitä uudemmilla versioilla.

Nykyhallituksen globaalin talouskilpailu-retoriikan ajalla työelämä on elitistynyt kiihtyvää vauhtia. Hidas elitistyminen toteutetaan toistaiseksi pehmeällä retoriikalla; "nykyisessä työelämässä tarvitaan monia erilaisia taitoja, uudelleenkoulutus on tarpeen. Muutoksiin on sopeuduttava muutosten määräämässä tahdissa" (suomeksi sanottuna: säilyttääkseen työpaikkansa, on opittava reagoimaan ja levittäytymään kaikkialle, kuten kone). Yrityksiä yhdistellään, kuin sukkia pesukoneeseen laitettaessa ja yrityksiin pääsevät vain harvat ja valitut. Alaa vastaava koulutus riittää yhä harvemmin. Nykyisin on onnekas, jos pääsee edes niin sanottuihin "paskaduuneihin", joista käydään jo kovaa kilpailua. Nykyhallitus on toteuttamassa visiotaan, jossa toisaalla alistettu luokka joutuu taistelemaan "paskaduuneista" ja sosiaalituista verissä päin, mikä on myös omiaan lisäämään maahanmuuttokriittisyyttä ja toivon mukaan myös kapitalismikriittisyyttä. Toisaalla taas työntekijöitä harventavat yritykset pyrkivät automatisoimaan kaiken ja lisäämään jäljelle jääneiden työntekijöiden työtaakkaa ja kartuttaen siten omaisuuttaan. Tavallinen kansa ollaan myyty talouskilpailulle, josta hyötyvät loppupeleissä vain harvat.

Nykyinen järjestelmä vaatisi täydellistä muutosta, mutta se ei onnistu nykyisillä Roope Ankan rahasäiliön asukeilla. Mielestäni olisi perinpohjaisesti tarkasteltava nykyisen rahasäiliön tila ja rahasäiliön, sen säätämien lakien ja järjestelmien tarpeellisuus. Lakeja ja järjestelmiä kierrellään jo muutenkin ja ne palvelevat pääasiassa rahasäiliön asukkeja. Suomi-niminen talo on homehtumassa kovaa vauhtia. Kummallista, että nykytilanteen annetaan jatkua ilman suurempia älähdyksiä populisteihin (jotka toteuttavat epäisänmaallisia suuren maailman pelottelu- ja kiusaamiskampanjoita) luottaen. Kun rakennus rakennetaan, se tehdään juurikin sen asukkaita ajatellen (tässä tapauksessa suomalaisia), eikä sen rakentajia (tässä tapauksessa poliitikkoja). Jos rakennuksessa havaitaan rakennusvirheitä tai hometta, on rakennus remontoitava tai purettava. Jos talon rakentaja/rakentajat ovat syyllistyneet rakennusvirheisiin, on asukkailla oikeus vaatia korvauksia, tuomiota vastuussa olevilta tahoilta ja/tai vaatia heidän vaihtamistaan. On myös muistettava, että vain asukkailla on oikeus myydä talonsa, ei sitä rakentaneilla tahoilla.

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.