Viimeksi kirjoitin terrorismin määrittelystä, jota voidaan pitää yhtenä vallankäytön muotona. Esimerkkejä vallankäytöstä on lukuisia: jos tunnustaudut kapitalismikriitikoksi (erotettuna valtavirtakritiikistä), tai uskallat olla eri mieltä, kuin vallitsevan käytännön puolestapuhujat, olet kommunisti, tai vähintäänkin vasemmistolainen retro/ituhippi. Jos olet eri mieltä, kuin maahanmuuttokriitikot, olet epäisänmaallinen mokuttaja. Jos vaadit vapautta, äänekkäästi, olet yhteiskuntarauhaa uhkaava terroristi. Tosiasiassa terrorismia on myös kriittisen ja järkevän ajattelun hukuttaminen massaroskaan sekä vastakkaisten näkemysten sivuuttaminen ja marginalisoiminen ("ituhippiiii, ituhippiiiiii, mä en kuule mitä sä sanot! La la la laaaaaaa!"). Holtittoman kapitalismin voittokulkua on avittanut terroristinen käytäntö, jolla henkilöä pelotellaan viittaamalla menneisyyteen, sekä saattamalla muun muassa tällä tavoin toisinajattelijat häpeän valoon. Tällä hetkellä marginalisoidut "ituhipit" ja kaikki kyseisen linjan kritisoijat ovat toisinajattelijoita, jotka ovat joutuneet kätkettyjen autoritääristen toimien kohteeksi.
Tässä ovat olleet suurena apuna myös mainokset ja kaikenlaiset massakampanjat. Massakampanjoilla vaikutetaan ihmisten mieliin jo lapsuudesta saakka. Kaikkien pitää kuulua johonkin ja näyttää vähintään samalta. Jos ei ole koulussa merkkivaatteita, niin silloin joudut ivan kohteeksi, kun rikkaiden vanhempien penskat, tai ne penskat, jotka kärsivät alemmuuskompleksista, käkättävät: "eks sulla oo varaa ostaa parempia vaatteita?". Luonnollisesti pitää olla myös kaunis ja uskottava (vaatimukset, jotka perustuvat fyysiseen näyttävyyteen; riikinkukko-olemus). Sama jatkuu aikuiselämässä. Jos ei ole varaa/halua hankkia muuta autoa, kuin Ladaa, eikä pukeutua pukuun ja solmioon joka päivä 24/7, rikas luokka tai pyrkyriluokka katsoo sinua alta kulmain. Lopulta mikään ei enää riitä. Lopulta luksuselämästä tuleekin vain keskiluokkaisen rahvas olo. Halutaan vielä lisää. Tämänkaltaiset ihmiset hallitsevat nykyistä linjaa ja he välittävät "rahvaalle" omaa "länsisaksalaista" elämäntapaansa. Täten muodostuu enemmistön diktatuuri, joka koostuu niistä, joille mikään ei riitä, pyrkyreistä ja niistä, jotka eivät uskalla/halua olla julkisesti eri mieltä leimautumisen pelossa. Kaikki mainitut kuuluvat toisinajattelijoiden vaientajiin.
Tämä enemmistön diktatuuri ei anna "ituhippien" taikka kapitalismikriitikoiden, eikä kenenkään sanoa valtavirrasta poikkeavaa mielipidettänsä ilman päällehuutelua ja pilkkaamista. Mikäpäs siinä, nykyaikana ei tarvitsisi muutenkaan tuhlata aikaa joutavaan pohdiskeluun. On niin paljon helpompaa mennä orwelmaisesti muiden BB:läisten mukana hakemaan itselleen uudet silikonitissit/pallit.
Tämänkaltaisessa ilmapiirissä luksushyvinvointiin tottuneet ja luksushyvinvointia haluavat ihmiset eivät suostu kyseenalaistamaan nykyistä linjaa. Kaikki nyt edes jotenkin tunnustavat holtittoman kapitalismin ongelmat, mutta eivät halua todellista muutosta. Tämän takia kritisointi jää marginalisoituvien tahojen harteille; marginaalisen valtavirran kapitalismikriitikoiden ja kapitalismikriitikoiden harteille. Viimeksi mainitut leimataan punaisiksi ja Neuvostoliittoa syleileviksi kuusislaisiksi. Mielestäni tämänkaltainen leimaaminen ja marginalisointi muistuttaa autoritäärisissä maissa tapahtuvaa toisinajattelijoiden vainoamista ja heidän mielipiteidensä tukahduttamista. Ainoastaan toimintatavat ovat erilaiset.
Käyn seuraavaksi parin esimerkin avulla läpi eroja länsimaiden ja autoritääristen maiden välillä:
"Islam"-diktatuurit ja länsimaat
"Islamilaisissa" maissa naiset pakotetaan burkhaan rangaistuksen uhalla, koska miesten halut saattavat herätä heidän nähdessään naisen pää paljaana. Nainen verhotaan burkhaan nykyisin siksi, koska sillä pyritään suojelemaan houkutteille altista miestä, ei suinkaan naista. Koraani toki selittää asian siten, että sillä suojataan myös naista. Nykyisin kuitenkin on niin, että islam, kuten esimerkiksi kristinuskokin ovat sovinististen käsitysten vallassa.
Kun "islamilaisissa" maissa nainen pakotetaan burkhaan, länsimaissa halutaan mennä toiseen ääripäähän. Jos länsimaisilta äijiltä kysytään, naisten kuuluisi olla ylä- ja alaosattomissa. Ranskassa ollaan käyty burkhakiistoja. Burkhat haluttaisiin kieltää länsimaissa ja naiset kokonaisuudessaan haluttaisiin pakottaa alastomuuden burkhaan. Nainen halutaan verhota alastomuuden burkhaan nykyisin siksi, koska sillä pyritään suojelemaan miestä seksuaaliselta tylsistymiseltä sekä yleiseltä apaattisuudelta ankeassa maailmassa, jossa nainen pyrkii samaan tasa-arvoiseen asemaan miehen kanssa. Länsimainen moraalikäsitys toki selittää asian siten, että sillä suojataan myös naista. Nykyisin kuitenkin on niin, että kuten uskonnot, myös länsimaiset moraalikäsitykset ovat sovinististen käsitysten vallassa.
USA ja Neuvostoliitto
USA:n nuoleskelijat vetoavat usein siihen, että USA-profeetta yhdessä markkinakaavun pyhän hengen kanssa kukisti ilkeän ja pahan neuvostodiktatuurin ja toi demokratian länteen. Neuvostoliiton toimet olivat hyvin epädemokraattisia ja toimilla ei haluttu tuoda etua edes Neuvostoliitolle, vaan Venäjälle. USA:n kohdalla päti sama juttu; USA:n toimet olivat hyvin epädemokraattisia ja loppupeleissä ne toivat vaurautta USA:lle, holtittomille pääomavoimille alistetun Euroopan alistuessa kehitysapuun ja USA:n komenteluun.
Miten perustelen väitteeni? Otetaan esimerkiksi vaikkapa Suomi ja Italia, jotka olivat kahden supervallan pelinappuloita suuressa pelissä:
Suomi säilyi toisen maailmansodan (talvi- ja jatkosodan) jälkeen periaatteessa miehittämättömänä. Se ei kuitenkaan estänyt itäisen kumppanin, toisen maailmansodan voittajaa sekaantumasta Suomen asioihin. Neuvostoliitosta annettiin käskyjä liittyen vaaleihin; jos vaalien tulos ei miellyttäisi Neuvostoliittoa, voisi se tietää suhteiden viilentymistä. Vaaleihin otettiin siis voimakkaasti kantaa, eikä Suomessa paljolti oikeistolaisia hallituksia nähty. Aikakautta kutsutaan suomettumisen aikakaudeksi, jolloin Neuvostoliitosta käsin saneltiin Suomen sisä- ja ulkopolitiikka.
Italia säilyi toisen maailmansodan jälkeen periaatteessa itsenäisenä. Se ei kuitenkaan estänyt läntisen kumppanin, toisen maailmansodan voittajaa, sekaantumasta Italian asioihin. USA:sta annettiin propagandastisia käskyjä liittyen erityisesti vuoden 1948 vaaleihin; jos vaalien tulos ei miellyttäisi USA:ta, voisi se tietää suhteiden viilentymistä. Vaaleihin otettiin siis voimakkaasti kantaa, eikä Italiassa paljolti vasemmistolaisia hallituksia nähty. Aikakautta voisi kutsua italiasoitumisen aikakaudeksi, jolloin Yhdysvalloista käsin saneltiin Italian sisä- ja ulkopolitiikka.
Kun puhutaan aggressiivisista sekaantumisista valtioiden sisäisiin asioihin, muistuttivat USA ja Neuvostoliitto hämmästyttävän paljon toisiaan. Toisaalta USA osasi ehkä peitellä aggressiivista sekaantumistaan paremmin, kuin Neuvostoliitto. Korean ja Vietnamin sotaa lukuun ottamatta USA keskittyi pitkälti peiteoperaatioihin CIA:n voimin (esim. Kuuba ja Kongo).
Brezhnevin oppi lanseerattiin äärihihhuleiden periaatteella ("kun olet kerran uskoomme kääntynyt, et siitä myöskään pois kääntyä saa"). Tämä konkretisoitui entisessä Tshekkoslovakiassa Varsovan liiton joukkojen kukistaessa uudistuspyrkimykselliset.
Trumanin oppi lanseerattiin ristiretkeläishihhuleiden periaatteella ("pidetään kapitalistiset markkinat vapaina vaikka sitten pommein ja luodein!"). Tämä konkretisoitui Vietnamin maaperällä USA:n joukkojen yrittäessä tehdä tyhjiksi kommunistien pyrkimyksiä.
Myös USA:n ja Neuvostoliiton tukemissa maissa oli samankaltaisuuksia, näennäisistä eroista huolimatta. Parhaiten tämä tulee ilmi kenties Korean niemimaan kohdalla; Pohjois- ja Etelä-Korean välillä. Erona nykyisin se, että Etelä-Korean diktatuuri on muuttanut muotoaan muiden länsimaisesti ajattelevien maiden mukana. Pohjois-Korean diktatuuri hieman vähemmän, (unohtamatta sitä, että sielläkin on uudistuksia tapahtunut).
Korean niemimaa jaettiin puhtaan mielivaltaisesti Neuvostoliiton ja USA:n toimesta toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliitto miehitti pohjoista osaa ja USA sai haltuunsa eteläisen osan.
Korean demokraattinen kansantasavala (Pohjois-Korea) joutui Neuvostoliiton miehityksen kohteeksi. Tänä aikana maahan pystytettiin diktatuuri Neuvostoliiton tuella. Diktatuuri on jatkunut näihin päiviin saakka Kim Il-sungin ja Kim Jong-Ilin kurittaessa kansaa piittaamatta ihmisoikeuksista.
Korean tasavalta (Etelä-Korea) joutui USA:n miehityksen kohteeksi. Tänä aikana maahan pystytettiin autoritäärinen kapitalistinen hallitus USA:n tuella, jolloin Syngman Rhee aloitti autoritääriset pyrkimykset. Autoritäärisyys huipentui lopulta kenraalimajuri Park Chung-heen ja kenraali Chung Doo-hwanin itsevaltiuden kausiin, kunnes demokratiavaatimukset paisuivat ja viimeisenkin, naamioimattoman itsevaltiaan oli erottava. Nykyisin Etelä-Korea kulkee samaa rataa muiden länsimaiden ja länsimielisten kanssa, joiden parissa itsevaltius on pääosin peiteltyä.
Historia osoittaa, että läntisillä ja itäisillä diktatuureilla on ollut enemmän yhtäläisyyksiä, kuin olemme halunneet uskoa. Kylmän sodan opettaminen kouluissa ja kylmän sodan käsittely kokonaisuudessaan on kenties kaikkien aikojen puolueellisin näkökulma kautta aikain. Itä ollaan perinteisesti esitetty kaiken pahan alkuna ja juurena. Onpa idän uhka luettu natsismin nousun syyksikin. Tarkoituksellisesti unohdetaan lännen rikokset. Vietnamin sodan kritiikki on valtavirtaa ja sinällään riittämätöntä. Valtavirta tuntuu oikeuttavan kritiikittä kaiken sen, mitä tapahtuu lännessä. Kommunismin ja Taistolaisuuden Mustat Kirjat ansaitsisivat mielestäni vastineen. Miten olisi Kapitalismin Musta Kirja? Jos arkistoja alettaisiin tonkimaan oikein urakalla, olisi hyvin todennäköistä, että huomattavia väärinkäytöksiä paljastuisi lisää. Tämän takia tarvitsemme Wikileaksia ja sen rinnalle lisää vastaavia projekteja, jotta naamioitu diktatuuri saadaan paljastettua. Tämän jälkeen jää ihmisten tehtäväksi päättää, haluavatko he jatkaa korruptoituneiden kaappidiktaattoreiden komennuksessa. Mutta tätä ennen hokekaamme mantraa: kapitalismikriitikot ovat kommunisteja, kapitalismi on ainoa järjestelmä, joka toimii. Che Guevara oli rikollinen, joka tapatti viattomia ihmisiä. Pohjois-Korea on paha. Listaa saa jatkaa..
Ai niin. Kertokaapas, mitenkä tämänkaltaiset tapahtumat poikkeavat toisistaan:
Kuinka Julian Assangen pidätykset poikkeavat heikommin peiteltyjen diktatuurien harjoittamista toisinajattelijoiden vangitsemisista? Suomessa ja lännessä saa puhua vapaasti. Kyllä, mutta valtavirrasta poikkeavat mielipiteet saadaan myös tukahduttaa, hienovaraisesti. Yrittäkääpä mennä puhumaan radikaalimman (pikku näpertelystä poikkeavan) luonnonsuojelun taikka (pikkunäpertelystä poikkeavan) kapitalismikritiikin puolesta. Katsotaan saatteko asianne läpi. Täällä arvostellaan venäläisiä tyhmyydestä. Venäläistä valtavirtaa ei tunnu kiinnostavan demokratia. Mielestäni täysin sama pätee lännessä. Myös lännellä on omat kiistattomat totuutensa, joiden kritisointi on vaikeaa ja joka ei edes tunnu kiinnostavan vallitsevaan linjaan tyytyviä kansalaisia (maahanmuuttopolitiikkaa lukuun ottamatta).
Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti