29. Länsimaisista diktatuureista

Viimeksi kirjoitin terrorismin määrittelystä, jota voidaan pitää yhtenä vallankäytön muotona. Esimerkkejä vallankäytöstä on lukuisia: jos tunnustaudut kapitalismikriitikoksi (erotettuna valtavirtakritiikistä), tai uskallat olla eri mieltä, kuin vallitsevan käytännön puolestapuhujat, olet kommunisti, tai vähintäänkin vasemmistolainen retro/ituhippi. Jos olet eri mieltä, kuin maahanmuuttokriitikot, olet epäisänmaallinen mokuttaja. Jos vaadit vapautta, äänekkäästi, olet yhteiskuntarauhaa uhkaava terroristi. Tosiasiassa terrorismia on myös kriittisen ja järkevän ajattelun hukuttaminen massaroskaan sekä vastakkaisten näkemysten sivuuttaminen ja marginalisoiminen ("ituhippiiii, ituhippiiiiii, mä en kuule mitä sä sanot! La la la laaaaaaa!"). Holtittoman kapitalismin voittokulkua on avittanut terroristinen käytäntö, jolla henkilöä pelotellaan viittaamalla menneisyyteen, sekä saattamalla muun muassa tällä tavoin toisinajattelijat häpeän valoon. Tällä hetkellä marginalisoidut "ituhipit" ja kaikki kyseisen linjan kritisoijat ovat toisinajattelijoita, jotka ovat joutuneet kätkettyjen autoritääristen toimien kohteeksi.

Tässä ovat olleet suurena apuna myös mainokset ja kaikenlaiset massakampanjat. Massakampanjoilla vaikutetaan ihmisten mieliin jo lapsuudesta saakka. Kaikkien pitää kuulua johonkin ja näyttää vähintään samalta. Jos ei ole koulussa merkkivaatteita, niin silloin joudut ivan kohteeksi, kun rikkaiden vanhempien penskat, tai ne penskat, jotka kärsivät alemmuuskompleksista, käkättävät: "eks sulla oo varaa ostaa parempia vaatteita?". Luonnollisesti pitää olla myös kaunis ja uskottava (vaatimukset, jotka perustuvat fyysiseen näyttävyyteen; riikinkukko-olemus). Sama jatkuu aikuiselämässä. Jos ei ole varaa/halua hankkia muuta autoa, kuin Ladaa, eikä pukeutua pukuun ja solmioon joka päivä 24/7, rikas luokka tai pyrkyriluokka katsoo sinua alta kulmain. Lopulta mikään ei enää riitä. Lopulta luksuselämästä tuleekin vain keskiluokkaisen rahvas olo. Halutaan vielä lisää. Tämänkaltaiset ihmiset hallitsevat nykyistä linjaa ja he välittävät "rahvaalle" omaa "länsisaksalaista" elämäntapaansa. Täten muodostuu enemmistön diktatuuri, joka koostuu niistä, joille mikään ei riitä, pyrkyreistä ja niistä, jotka eivät uskalla/halua olla julkisesti eri mieltä leimautumisen pelossa. Kaikki mainitut kuuluvat toisinajattelijoiden vaientajiin.

Tämä enemmistön diktatuuri ei anna "ituhippien" taikka kapitalismikriitikoiden, eikä kenenkään sanoa valtavirrasta poikkeavaa mielipidettänsä ilman päällehuutelua ja pilkkaamista. Mikäpäs siinä, nykyaikana ei tarvitsisi muutenkaan tuhlata aikaa joutavaan pohdiskeluun. On niin paljon helpompaa mennä orwelmaisesti muiden BB:läisten mukana hakemaan itselleen uudet silikonitissit/pallit.

Tämänkaltaisessa ilmapiirissä luksushyvinvointiin tottuneet ja luksushyvinvointia haluavat ihmiset eivät suostu kyseenalaistamaan nykyistä linjaa. Kaikki nyt edes jotenkin tunnustavat holtittoman kapitalismin ongelmat, mutta eivät halua todellista muutosta. Tämän takia kritisointi jää marginalisoituvien tahojen harteille; marginaalisen valtavirran kapitalismikriitikoiden ja kapitalismikriitikoiden harteille. Viimeksi mainitut leimataan punaisiksi ja Neuvostoliittoa syleileviksi kuusislaisiksi. Mielestäni tämänkaltainen leimaaminen ja marginalisointi muistuttaa autoritäärisissä maissa tapahtuvaa toisinajattelijoiden vainoamista ja heidän mielipiteidensä tukahduttamista. Ainoastaan toimintatavat ovat erilaiset.

Käyn seuraavaksi parin esimerkin avulla läpi eroja länsimaiden ja autoritääristen maiden välillä:

"Islam"-diktatuurit ja länsimaat

"Islamilaisissa" maissa naiset pakotetaan burkhaan rangaistuksen uhalla, koska miesten halut saattavat herätä heidän nähdessään naisen pää paljaana. Nainen verhotaan burkhaan nykyisin siksi, koska sillä pyritään suojelemaan houkutteille altista miestä, ei suinkaan naista. Koraani toki selittää asian siten, että sillä suojataan myös naista. Nykyisin kuitenkin on niin, että islam, kuten esimerkiksi kristinuskokin ovat sovinististen käsitysten vallassa.

Kun "islamilaisissa" maissa nainen pakotetaan burkhaan, länsimaissa halutaan mennä toiseen ääripäähän. Jos länsimaisilta äijiltä kysytään, naisten kuuluisi olla ylä- ja alaosattomissa. Ranskassa ollaan käyty burkhakiistoja. Burkhat haluttaisiin kieltää länsimaissa ja naiset kokonaisuudessaan haluttaisiin pakottaa alastomuuden burkhaan. Nainen halutaan verhota alastomuuden burkhaan nykyisin siksi, koska sillä pyritään suojelemaan miestä seksuaaliselta tylsistymiseltä sekä yleiseltä apaattisuudelta ankeassa maailmassa, jossa nainen pyrkii samaan tasa-arvoiseen asemaan miehen kanssa. Länsimainen moraalikäsitys toki selittää asian siten, että sillä suojataan myös naista. Nykyisin kuitenkin on niin, että kuten uskonnot, myös länsimaiset moraalikäsitykset ovat sovinististen käsitysten vallassa.

USA ja Neuvostoliitto

USA:n nuoleskelijat vetoavat usein siihen, että USA-profeetta yhdessä markkinakaavun pyhän hengen kanssa kukisti ilkeän ja pahan neuvostodiktatuurin ja toi demokratian länteen. Neuvostoliiton toimet olivat hyvin epädemokraattisia ja toimilla ei haluttu tuoda etua edes Neuvostoliitolle, vaan Venäjälle. USA:n kohdalla päti sama juttu; USA:n toimet olivat hyvin epädemokraattisia ja loppupeleissä ne toivat vaurautta USA:lle, holtittomille pääomavoimille alistetun Euroopan alistuessa kehitysapuun ja USA:n komenteluun.

Miten perustelen väitteeni? Otetaan esimerkiksi vaikkapa Suomi ja Italia, jotka olivat kahden supervallan pelinappuloita suuressa pelissä:

Suomi säilyi toisen maailmansodan (talvi- ja jatkosodan) jälkeen periaatteessa miehittämättömänä. Se ei kuitenkaan estänyt itäisen kumppanin, toisen maailmansodan voittajaa sekaantumasta Suomen asioihin. Neuvostoliitosta annettiin käskyjä liittyen vaaleihin; jos vaalien tulos ei miellyttäisi Neuvostoliittoa, voisi se tietää suhteiden viilentymistä. Vaaleihin otettiin siis voimakkaasti kantaa, eikä Suomessa paljolti oikeistolaisia hallituksia nähty. Aikakautta kutsutaan suomettumisen aikakaudeksi, jolloin Neuvostoliitosta käsin saneltiin Suomen sisä- ja ulkopolitiikka.

Italia säilyi toisen maailmansodan jälkeen periaatteessa itsenäisenä. Se ei kuitenkaan estänyt läntisen kumppanin, toisen maailmansodan voittajaa, sekaantumasta Italian asioihin. USA:sta annettiin propagandastisia käskyjä liittyen erityisesti vuoden 1948 vaaleihin; jos vaalien tulos ei miellyttäisi USA:ta, voisi se tietää suhteiden viilentymistä. Vaaleihin otettiin siis voimakkaasti kantaa, eikä Italiassa paljolti vasemmistolaisia hallituksia nähty. Aikakautta voisi kutsua italiasoitumisen aikakaudeksi, jolloin Yhdysvalloista käsin saneltiin Italian sisä- ja ulkopolitiikka.

http://books.google.com/books?id=-IbQvd13uToC&pg=PA33&lpg=PA33&dq=italy+1948+intervent&source=bl&ots=cGz8IiCh9C&sig=6bCRptHzIEI-7XiQqxr5NA6AZxM&hl=fi&ei=LLA3TZGcA86HhQf6qYCLCg&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=1&ved=0CBMQ6AEwADgU#v=onepage&q&f=false

Kun puhutaan aggressiivisista sekaantumisista valtioiden sisäisiin asioihin, muistuttivat USA ja Neuvostoliitto hämmästyttävän paljon toisiaan. Toisaalta USA osasi ehkä peitellä aggressiivista sekaantumistaan paremmin, kuin Neuvostoliitto. Korean ja Vietnamin sotaa lukuun ottamatta USA keskittyi pitkälti peiteoperaatioihin CIA:n voimin (esim. Kuuba ja Kongo).

Brezhnevin oppi lanseerattiin äärihihhuleiden periaatteella ("kun olet kerran uskoomme kääntynyt, et siitä myöskään pois kääntyä saa"). Tämä konkretisoitui entisessä Tshekkoslovakiassa Varsovan liiton joukkojen kukistaessa uudistuspyrkimykselliset.

Trumanin oppi lanseerattiin ristiretkeläishihhuleiden periaatteella ("pidetään kapitalistiset markkinat vapaina vaikka sitten pommein ja luodein!"). Tämä konkretisoitui Vietnamin maaperällä USA:n joukkojen yrittäessä tehdä tyhjiksi kommunistien pyrkimyksiä.

Myös USA:n ja Neuvostoliiton tukemissa maissa oli samankaltaisuuksia, näennäisistä eroista huolimatta. Parhaiten tämä tulee ilmi kenties Korean niemimaan kohdalla; Pohjois- ja Etelä-Korean välillä. Erona nykyisin se, että Etelä-Korean diktatuuri on muuttanut muotoaan muiden länsimaisesti ajattelevien maiden mukana. Pohjois-Korean diktatuuri hieman vähemmän, (unohtamatta sitä, että sielläkin on uudistuksia tapahtunut).

Korean niemimaa jaettiin puhtaan mielivaltaisesti Neuvostoliiton ja USA:n toimesta toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliitto miehitti pohjoista osaa ja USA sai haltuunsa eteläisen osan.

Korean demokraattinen kansantasavala (Pohjois-Korea) joutui Neuvostoliiton miehityksen kohteeksi. Tänä aikana maahan pystytettiin diktatuuri Neuvostoliiton tuella. Diktatuuri on jatkunut näihin päiviin saakka Kim Il-sungin ja Kim Jong-Ilin kurittaessa kansaa piittaamatta ihmisoikeuksista.

Korean tasavalta (Etelä-Korea) joutui USA:n miehityksen kohteeksi. Tänä aikana maahan pystytettiin autoritäärinen kapitalistinen hallitus USA:n tuella, jolloin Syngman Rhee aloitti autoritääriset pyrkimykset. Autoritäärisyys huipentui lopulta kenraalimajuri Park Chung-heen ja kenraali Chung Doo-hwanin itsevaltiuden kausiin, kunnes demokratiavaatimukset paisuivat ja viimeisenkin, naamioimattoman itsevaltiaan oli erottava. Nykyisin Etelä-Korea kulkee samaa rataa muiden länsimaiden ja länsimielisten kanssa, joiden parissa itsevaltius on pääosin peiteltyä.

Historia osoittaa, että läntisillä ja itäisillä diktatuureilla on ollut enemmän yhtäläisyyksiä, kuin olemme halunneet uskoa. Kylmän sodan opettaminen kouluissa ja kylmän sodan käsittely kokonaisuudessaan on kenties kaikkien aikojen puolueellisin näkökulma kautta aikain. Itä ollaan perinteisesti esitetty kaiken pahan alkuna ja juurena. Onpa idän uhka luettu natsismin nousun syyksikin. Tarkoituksellisesti unohdetaan lännen rikokset. Vietnamin sodan kritiikki on valtavirtaa ja sinällään riittämätöntä. Valtavirta tuntuu oikeuttavan kritiikittä kaiken sen, mitä tapahtuu lännessä. Kommunismin ja Taistolaisuuden Mustat Kirjat ansaitsisivat mielestäni vastineen. Miten olisi Kapitalismin Musta Kirja? Jos arkistoja alettaisiin tonkimaan oikein urakalla, olisi hyvin todennäköistä, että huomattavia väärinkäytöksiä paljastuisi lisää. Tämän takia tarvitsemme Wikileaksia ja sen rinnalle lisää vastaavia projekteja, jotta naamioitu diktatuuri saadaan paljastettua. Tämän jälkeen jää ihmisten tehtäväksi päättää, haluavatko he jatkaa korruptoituneiden kaappidiktaattoreiden komennuksessa. Mutta tätä ennen hokekaamme mantraa: kapitalismikriitikot ovat kommunisteja, kapitalismi on ainoa järjestelmä, joka toimii. Che Guevara oli rikollinen, joka tapatti viattomia ihmisiä. Pohjois-Korea on paha. Listaa saa jatkaa..

Ai niin. Kertokaapas, mitenkä tämänkaltaiset tapahtumat poikkeavat toisistaan:

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ven%C3%A4j%C3%A4n+opposition+perinteinen+mielenosoitus+vaarassa/1135259391912

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Eduskunta+vankentaa+otettaan+pääportaiden+mielenosoituksista/1135263164486?fb_ref=fb-recommend&fb_source=home_multiline

Kuinka Julian Assangen pidätykset poikkeavat heikommin peiteltyjen diktatuurien harjoittamista toisinajattelijoiden vangitsemisista? Suomessa ja lännessä saa puhua vapaasti. Kyllä, mutta valtavirrasta poikkeavat mielipiteet saadaan myös tukahduttaa, hienovaraisesti. Yrittäkääpä mennä puhumaan radikaalimman (pikku näpertelystä poikkeavan) luonnonsuojelun taikka (pikkunäpertelystä poikkeavan) kapitalismikritiikin puolesta. Katsotaan saatteko asianne läpi. Täällä arvostellaan venäläisiä tyhmyydestä. Venäläistä valtavirtaa ei tunnu kiinnostavan demokratia. Mielestäni täysin sama pätee lännessä. Myös lännellä on omat kiistattomat totuutensa, joiden kritisointi on vaikeaa ja joka ei edes tunnu kiinnostavan vallitsevaan linjaan tyytyviä kansalaisia (maahanmuuttopolitiikkaa lukuun ottamatta).

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

28. Terrorismin määritelmä

Kun tyhjä varastorakennus räjäytetään ilmaan, onko kyse terrorismista vai vandalismista? Jos esimerkiksi FBI:lta kysytään, kaikenlaisten (tyhjilläänkin olevien) rakennusten räjäytteleminen on terrorismia. FBI:n määritelmä terrorismista on varsin kuvaava esimerkki siitä, kuinka käytännössä mikä tahansa teko voidaan puhua terrorismiksi:

http://www.fbi.gov/stats-services/publications/terrorism-2002-2005

"There is no single, universally accepted, definition of terrorism. Terrorism is defined in the Code of Federal Regulations as “the unlawful use of force and violence against persons or property to intimidate or coerce a government, the civilian population, or any segment thereof, in furtherance of political or social objectives” (28 C.F.R. Section 0.85). The FBI further describes terrorism as either domestic or international, depending on the origin, base, and objectives of the terrorist organization. For the purpose of this report, the FBI will use the following definitions:"

Tässä haiskahtaa se, kuinka materiaalisten kohteiden vahingoittumista pelätään vähintään yhtä paljon, kuin siviilien vahingoittumista. Muutenkin määritelmä on epäilyttävä. Eiköhän olisi aika tuomita myös kaikki Irakissa ja Afganistanissa tapahtuvat iskut (miehitys-)joukkoja ja heidän kohteitaan vastaan terrorismiksi. Itse asiassa kaikenlainen USA:n toiminnan vastustus pelkästään jo puheen tasolla voitaisiin tuomita terrorismiksi. Jos USA tai mikä tahansa maa haluaa perustaa suurkansallisen yrityksen joihinkin kehitysmaihin, alkuperäisasukkaiden maillekin, on se ehdottomasti sallittava. USA:n, eikä kenenkään maan kansalliset edut saa olla vaarassa. Joskus joku joutuu siirtymään mailtaan, mutta se on vain kehitystä ja edistystä, ei tule juurtua menneeseen. Kaikki menneestä kiinni pitävät ovat terroristeja ja heidän on katsottava olevan vaaraksi edistykselle ja vapaalle markkinataloudelle.

"Domestic terrorism is the unlawful use, or threatened use, of force or violence by a group or individual based and operating entirely within the United States or Puerto Rico without foreign direction committed against persons or property to intimidate or coerce a government, the civilian population, or any segment thereof in furtherance of political or social objectives."

Älkööt siis paikalliset viherhipit haaveilko eläinten oikeuksista. Älkööt myöskään puertoricolaiset koskaan harkitko separatistisia (terroristisia) pyrkimyksiä.

International terrorism involves violent acts or acts dangerous to human life that are a violation of the criminal laws of the United States or any state, or that would be a criminal violation if committed within the jurisdiction of the United States or any state. These acts appear to be intended to intimidate or coerce a civilian population, influence the policy of a government by intimidation or coercion, or affect the conduct of a government by assassination or kidnapping. International terrorist acts occur outside the United States or transcend national boundaries in terms of the means by which they are accomplished, the persons they appear intended to coerce or intimidate, or the locale in which their perpetrators operate or seek asylum.

Eli varotaan erityisesti terrori-iskujen tekemisiä Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia kohtaan. Iskut, joita tehdään ei Usan kanssa liitossa olevia maita kohtaan, voisivat saada jopa CIA:n tuen.

Siirrytään näistä hupaisista määritelmistä tarkastelemaan FBI:n "the most wanted" terroristien listaa:

http://www.fbi.gov/wanted/wanted_terrorists

Ensi alkuun lista vaikuttaa normaalilta, listalla on pääasiassa ääri-islamistisia henkilöitä, joiden tarkoitus on saada aikaan tuhoa pääasiassa siviiliväestön jäseniä tappamalla. Mutta kun pari kertaa klikkaa kohtaa "next 10 people", osuu silmille varsin mielenkiintoinen tapaus. Hyvät naiset ja herrat, FBI:n etsityimpien listalla komeilee paikallinen eläinaktivisti, Daniel Andreas! Ohessa tarkempaa infoa kyseisestä miehestä:

http://www.fbi.gov/wanted/wanted_terrorists/daniel-andreas-san-diego

"Maliciously Damaging and Destroying, and Attempting to Destroy and Damage, by Means of Explosives, Buildings and Other Property; Possession of a Destructive Device During, in Relation to, and in Furtherance of a Crime of Violence"

Tämä mieshän on varsinainen rakennusten massamurhaaja! Lynkatkaa se! Sähkötuoliin tuo joutais! Ei ainakaan Suomesta turvapaikkaa tolle, sehän tappais ja raiskais täällä meikäläisiä rakennuksia! Tuo mies ei sopeutuisi (rakennus-)kulttuuriimme!

Mielestäni tulisi myös tehdä selkeä ero terrorismin ja vapaustaistelun välille. Kysytään ensi alkuun, oliko Eugen Schauman terroristi ampuessaan venäläisvaltaa edustavan Bobrikovin? Onko sellainen toiminta terrorismia, jossa vastustetaan siirtomaaimperiumien toimintaa kaikin keinoin (pois luettuna siviiliväestö, kirkot, moskeijat, terveysasemat, sairaalat, jne..), vaikka sitten tappamalla miehitysvallan sotilaita, poliiseja, viranomaisia, luopioita ja tuhoamalla heidän materiaalista omaisuuttaan? Mielestäni ei ole. Kaikki ne, jotka ovat osallisena miehitykseen ovat lianneet kätensä ja he ovat siten vastuussa vapauden menetyksestä, joka on mielestäni yhtä tuomittavaa terrorismia,kuin siviileihin kohdistuvat suoranaiset väkivallanteot. Vapauden menettäneet kansalaiset ovat syystäkin vihoissaan miehitysvallalle ja miehitysvallan myötäilijöille. Vapaussodassa mielestäni kaikki keinot ovat sallittuja, kunhan ne kohdistuvat oikeisiin kohteisiin, eivätkä sivulliset joudu kärsimään. Toki suositeltavampaa olisi gandhimainen lähestymistapa.

IRA: IRA ei ole terroristijärjestö, koska se on luotu vastustamaan miehitysvallan sotilaita, jotka itse sortuivat suuriin rasistisiin provokaatioihin irlantilaisia kohtaan Pohjois-Irlannissa ("The troubles"). Joidenkin yksittäisten iralaisten iskut siviilejä vastaan saattavat olla terrorismia, mutta IRA ei mielestäni järjestönä ole terroristinen. IRA oli perustettu alun perin Irlannin valtion itsenäisyyshaaveita ajamaan väkivaltaisin, mutta oikeutetuin keinoin imperialistien brittien joukkoja vastaan. Pohjois-Irlanti jäi kuitenkin väärälle puolelle. Pohjois-Irlannin miehitys jatkuu yhä ja se on huutava historiallinen vääryys. IRA:n toimintaa ollaan saatu supistettua ja nykyisin se pystyy lähinnä pikku posauksiin. Kuitenkin käydessäni Pohjois-Irlannissa, oli siellä aistittavissa ahdistavan odottava ilmapiiri. Pakkorauha ei siellä tule kestämään. Annan kaiken tukeni irlantilaisten vapaussodalle, kunnes Pohjois-Irlanti saa oikean omistajan ja miehitys vihdoin päättyy. Alas miehitysvallan sotilaat!

ETA: Kristityt ajoivat islaminuskoiset valloittajat nykyisen Espanjan alueelta pois "Reconquistan" aikana. Tämä oli mielestäni oikein. Huolimatta islaminuskoisten alaisuudessa tapahtuneesta kehityksestä, oli kyseinen aikakausi miehityksen aikakautta. Reconquista sai myös aikaan nykyisen Espanjan muotoutumisen, kun erillään olleet kuningaskunnat yhdistyivät. Tämä oli myös alkua Baskimaan miehitykselle. Liittovaltion malli oli periaatteessa ok, kunnes fasistijohtaja, kenraali Franco nousi valtaan. Francon aikakaudella haluttiin korostaa Espanjan yhtenäisyyttä, eikä silloin ollut tilaa muille vähemmistöille. Kaikkien oli pakko olla espanjalaisia, myös baskien. Francon aikakaudella, silloin kun vähemmistöillä ei ollut tilaa hengittää, syntyi "terroristijärjestö" ETA. ETA toteutti näyttäviä iskuja espanjalaisia miehitysjoukkoja vastaan, joista näyttävin oli Francon ministerin, Carrero Blancon murha. Nykyisin kuningas Juan Carlosin aikana on vähemmistöillä hieman sijaa, kunhan eivät liikaa pyri erkaantumaan "kotimaastaan". ETA ei ole mielestäni sekään terroristijärjestö. ETA koostuu baskeista, jotka pääasiassa toteuttavat iskuja sortajan joukkoja vastaan. ETA on baskien vapaustaistelun symboli, siispä kaikki kunnia ETA:lle. Vapauttakaa Baskimaa!

Ku Klux Klan: Ensinnä kysymys, jos IRA ja ETA ja esimerkiksi Punaiset Prikaatit ja RAF määritellään terroristisiksi, miksi Ku Klux Klan saa vain nimityksen "salaseura"? En ole missään nähnyt, että Ku Klux Klanin kohdalla oltaisiin edes ehdotettu sen määrittelemistä terroristiseksi. He ovat tehneet samanlaisia väkivallan tekoja, kuten terroristisiksi märitellyt tahot ja vieläpä tietoisesti siviilejä kohtaan. Joku voisi kuitenkin kysyä: "jos esimerkiksi ETA, nationalistinen järjestö, tavoittelee riippumattomuutta miehitysvallasta, eikö samaa voisi sanoa periaatteessa Ku Klux Klanista? Sehän vain näyttää taistelevan monikulttuurisuuden autoritarismia vastaan, jonka tarkoituksena on tuhota valkoinen rotu." Periaatteessa joo. Ku Klux Klan perustettiin sisällissodan hävinneiden etelävaltiolaisten toimesta, joiden tarkoituksena oli säilyttää muut rodut valkoisen rodun alapuolella. Tavoitteena oli säilyttää valkoinen valta. Asiassa on kuitenkin kaksi muttaa, Ku Klux Klan, toisin kuin IRA ja ETA, kohdistavat iskunsa tietoisesti siviiliväestöön sen sijaan, että kohdistaisivat iskunsa pohjoisvaltioiden sotilaita, poliiseja, viranomaisia tms. vastaan (mielestäni kaikenlainen siviileihin kohdistuva väkivalta on tuomittavaa kaikissa tapauksissa). Ku Klux Klanin edustajilla ei myöskään ole oikeutta vaatia vapautta, koska he kuuluvat väärään rotuun, siihen rotuun, joka varasti maat alkuperäisasukkailta. Mielestäni Ku Klux Klanin toiminta olisi oikeutetumpaa, jos sen jäsenistö koostuisi alkuperäisasukkaista (niin sanottu intiaanien Ku Klux Klan). Alkuperäisasukkailla on ollut syytä huoleen monikulttuurisuuden tuomista haitoista siitä lähtien, kun ensimmäiset valloittajat saapuivat kauppiaiksi ja uudisasukkaiksi naamioituneina. Olisiko siis aika kokeilla alkuperäisasukkaiden versiota Ku Klux Klanista? Power to the natives!

Jokainen itsenäisesti ajatteleva ihminen varmasti tajuaa, kuinka yksipuolista nykyinen terrorismin määritelmä on. Tuntuu siltä, että yhä kasvavassa määrin vapaustaistelu ja terrorismi linkitetään toisiinsa. En ihmettelisi yhtään, jos joku toteaisi Che Guevaran olleen terroristi. Nykyisin myös vandalismi halutaan tuoda terrorismikäsitteen alaisuuteen. Tulisiko meidän siis pitää graffittimaalareita terroristeina? Saman tien tulisi tuomita myös ne pikkupojat, jotka kivittävät ikkunoita. Myös puhe voi olla terrorismia. Tietyt sanat ja puheet voivat saada aikaan huomattavia vahinkoja. Sanat, kun vaikuttavat ihmisiin ja saattavat saada ihmiset liikkeelle ja vaarantamaan siten vallanpitäjien etuja. Tuomitaan myös ne terroristeiksi, jotka aiheuttavat vahinkoa sanoin.

Itse kuitenkin määrittelisin terrorismiksi myös kaiken sellaisen suoran ja epäsuoran toiminnan, joka kohdistuu siviiliväestöön ja aiheuttaa haittaa siviileille. Esimerkiksi CIA:n tukemat vallankaappaukset, jolloin hallitsijaksi nousee kansansuosiota nauttimaton itsevaltainen henkilö. Esimerkkeinä voivat toimia myös nykyisessä länsimaisessa demokratiassa vallitseva yksipuolinen totuus, markkinatotuus ja kaikenlainen kritiikitön suhtautuminen siihen. Vähemmistön mielipide hiljennetään mainosterrorismilla (aiheesta joskus myöhemmin lisää). Esimerkkejä on monia. Kun vallanpitäjät ovat kykenemättömiä tuomaan esille monipuolisempaa määritelmää terrorismista, on meidän muiden kyseenalaistettava ja jätettävä huomiotta vallanpitäjien määritelmät ja tuotava omat näkemyksemme laajemmin julki.

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

27. Niin sanotusta demokratiasta

Vallitseeko maassamme demokratia, vaiko vain sen irvikuva? Jos nykyistä mallia halutaan kutsua demokratiaksi, on myös se hyvin nuori ja näinä aikoina tuntuu, että demokratia on yhä enemmän vaarassa ajautua pelkäksi kumileimasimeksi. Tuntuu, että mistään asiasta ei saisi nykyisin puhua kriittisesti ilman leimautumista joksikin (lukuun ottamatta maahanmuuttokriittisyyttä). Elämme edelleen postsuomettumisen aikakautta. Nykyisin ei tosin kumarrella niin paljon itään päin, kuin ennen. Nykyisin kuitenkin kumarrellaan, ilmansuunta on tosin vaihtunut. Nykyisin kumarrellaan EU:lle (Brysseliin) ja ylipäätään länteen päin. Suomi on lakannut olemasta Suomi. Suomella ei ole mitään omaa, jopa maahanmuuttokriittisyys on tuontitavaraa. Katsokaamme vaikkapa ravintoloiden nimiä (Chicos, Rosso jne.). Kun Kallion juottolasta oli taannoin juttua, herätti se jopa meikäläisen ihmetyksen (minä, joka en kannata nykyistä kansallismielisyyttä!). Nousi kamala haloo siitä, kun eräässä kalliolaisessa juottolassa pidettiin Suomen lippua julkisesti ja mainostettiin jotain tyyliin: "100% suomalaista". Tästä nostettiin kaamea älämölö, joka tietenkin todisti taas, että Halla-ahokriitikot ovat epäisänmaallisempia, kuin oli odotettu. Eikö muka saisi yhtään suosia suomalaista (vaikka keksitty termi onkin)? Eikö näinä aikoina tulisi laajemminkin suosia paikallista tuotantotapaa tuontituotteiden sijaan? Sehän on ekologisempaa!


Maahanmuuttokriitikoiden kriitikot ovat kaivamassa yhä syvempää hautaa itsellensä, onneksi luovuin leikistä. Tervettä kritiikkiä pitää voida esittää myös maahanmuuttokriitikoita kohtaan, mutta nykyisellään kritiikki on suorastaan henkilökohtaisuuksiin menemistä ja vastustajien katsomista nenänvartta pitkin. Tällä tavalla ei viedä ääniä pois, päinvastoin. Hämmentävää, kuinka oikeassa persut ja persujen äänestäjät ovat olleet vastustajien ontoista argumenteista ja henkilökohtaisuuksiin menevistä hyökkäyksistä. Vielä hämmentävämpää on se, kuinka keskustaoikeisto tuomitsee perussuomalaiset samalla tavoin. Retoriikkaako? Toistan saman, minkä sanoin aikaisemmassa kirjoituksessani; keskustaoikeiston pitäisi pikemminkin kiitollisena ottaa vastaan Perussuomalaiset hallituskumppanit. Kyllä se Soinikin vielä ajan myötä hyväksyy porvarihallituksen.


Perussuomalaisten nousu on varsinainen tuhkimotarina. En ainakaan itse olisi uskonut edes vuonna 2007-2008, että he nousisivat näin korkealle. Nyt sitä ollaan menossa melkeinpä hallitukseen saakka. On hyvin valitettavaa ja häpeällistä, kun maahanmuuttoa ei saanut kritisoida ollenkaan. Voi jopa sanoa, että se oli syynä maahanmuuttokriittisyyden ja sen lieveilmiöiden nousuun. Olemme viimein saaneet maahanmuuttokriittisen äänen esiin. Puolueet ovat kilvan vaihtamassa ääntä kriittisemmäksi ja isänmaallisemmaksi. Toisten ideoita kopioidaan. Hyökkäykset maahanmuuttokriitikoita vastaan ovat pääasiassa loppuneet ja maahanmuuttokriittisyydestä on tullut valtavirtaa. Hyvä, demokratia on ainakin osittain toteutunut. Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Kun USA:n vapautetut orjat purjehtivat joukoittain Afrikkaan ja perustivat uuden valtion, Liberian, kaikki näytti hyvältä ja lupaavalta. Kävikin kuitenkin niin, että valtion perustajat loivatkin varsin hierarkkisen järjestelmän, jossa isännät kohtelivat "rahvasta" ikään kuin entiset orjien omistajat USA:ssa. He menivät mukaan järjestelmään. Voisiko sama olla edessä sorretuilla kriitikoilla?


Kuten aiemmin kirjoitin, ei kapitalismin haittapuoliin olla kiinnitetty riittävästi huomiota. Turtunutta valtavirtaa ei kiinnosta, jokunen kriittinen lause saattaa ajoittain esiintyä, mutta ei se kulutustahtia haittaa. Vasemmistolaiset, rauhanpuolustajat ynnä muut kritisoivat kapitalismia, mutta se on vain pientä näpertelyä. Todellisuudessa mainitut tahot ovat kapitalismin talutusnuorassa. Talonvaltaajaradikaalit ajavat aatteitaan läpi sympaattisen radikaalisti, kääntäen kuitenkin valtavirran mielipiteen heitä vastaan, joka pitää heidät marginaalissa, elleivät saa aikaan todellista vallankumousta. Tämän takia haluankin tehdä selkeän eron kapitalismikritiikin ja marginaalin valtavirran kapitalismikritiikin välille.


Maahanmuuttokriitikot ovat myös enemmän tai vähemmän järjestelmän palveluksessa. He saattavat esittää voimakasta kritiikkiä ja ratkaisuehdotuksia maahanmuuttopolitiikan (määrän pienentäminen) ja EU:n osalta (eroaminen), mutta siihen se jääkin. Joku Muutos 2011 saattaa vaatia läpinäkyvämpää politiikkaa ja 0,8 % äänestysprosenttia lakialotteiden osalta, mutta siihen jää sekin. Lisäksi kysymys kuuluu, ovatko maahanmuuttokriitikot oikeasti demokratian asialla? En siis nyt ole viittaamassa mihinkään Suomen Sisun kytköksiin, enkä muihin salaliittoteorioihin. Puhun ihan vallitsevasta tosiasiasta, joka on valtavirralle (myös vasemmistolle) ominaista. Nykyisin saa puhua yhä enemmän kriittisesti maahanmuuttopolitiikasta, mutta samaa ei voi sanoa kapitalismipolitiikan osalta. Jos puhut vihreiden arvojen puolesta, etkä kritisoi kapitalismipolitiikkaa liikaa, on se periaatteessa ihan ok. Jos kuitenkin vaadit, että kulutusta on rajoitettava ja nykyistä elämäntapaa on muutettava, suhtaudutaan sinuun kahdella tapaa: A) vaatimuksesi menee toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos, B) sinua pidetään hirmuisena ekofasistina, joka haluaa murentaa vaivalla rakennetun demokraattisen järjestelmän.


Sama juttu kapitalismikritiikissä. Jos kritisoit liikaa nykyistä kapitalismipolitiikkaa, sinut A) tuomitaan vasemmistolaiseksi, B) (jopa vasemmistolaisten taholta) sinut tuomitaan kommunistiksi. Keskustaoikeisto, joka nimellisesti kannattaa niin sanottua sekataloutta, lyö kapitalismikriitikot maahan epädemokraattisesti, mutta hienovaraisesti, tukahduttamalla keskustelun huutamalla, ettei kommunismi toimi, yksilön oikeudet ja niin edelleen. Loput tuskan parahdukset hukutetaan mainoksiin ja markkinavoimien rattaiden alle. Samaa tekevät myös maahanmuuttokriitikot, jotka myös itse tekevät sitä, mistä syyttävät valtavirtaa. He tukahduttavat keskusteluilmapiirin aivan samalla tavoin ja jos kuulevat jotain kapitalismikriittistä, he tuomitsevat kriitikon välittömästi vihervasemmistolaiseksi fasistiksi tai kommunistiksi. Maahanmuuttokriitikot eivät suostu hyväksymään poikkeavia mielipiteitä nykyisestä järjestelmästä (jos kyseessä ei ole maahanmuutto, EU taikka nykyinen hallitus). He ovat siis myös täysillä järjestelmässä mukana tukahduttamassa vähemmistön mielipiteitä. Tämän takia pidänkin heitä hyvänä liittolaisena keskustaoikeistolle.


Nykyinen keskusteluilmapiiri on edelleen kestämätön. Nykyisin ei melkeinpä uskalla edes mainita sanaa luonto, taikka kritisoida kapitalismipolitiikkaa millään tavoin. Heti ollaan päällesi käymässä, jos uskallat edes ehdottaa jotain muutosta. Sinut leimataan taistolaiseksi tai kysytään pilkallisesti: "no keksi itse parempi!". Nyt on tullut aika vaatia sellaista keskusteluilmapiiriä, jossa myös muidenkin ääni suvaitaan vähintään kuultavaksi. Nykyinen ilmapiiri, jossa huudellaan kapitalismikriittisten ja kulutuskriittisten puheiden päälle on epädemokraattista. Jos vain yksi ääni hallitsee, on se mielestäni kaukana demokratiasta. Kapitalismipolitiikkaa ja kulutuskulttuuria on voitava kritisoida ilman leimautumista vihreäksi, vasemmistolaiseksi taikka kommunistiksi. Monesti puhutaan, ettei ole olemassa oikeistoa, taikka äärioikeistoa ja on voitava kritisoida maahanmuuttopolitiikkaa ilman leimautumista. Samat oikeudet kuuluvat kaikille, vai mitä persut? Se, että teillä ei ollut oikeutta puhua vuonna 1 eSr (ennen Scriptaa), ei oikeuta teitä toimimaan samoin ja leimaamaan vallitsevan järjestelmän kriitikoita, vaikka kritiikki ei olisikaan samanlaista, kuin terve kriittisyytenne maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan.


Tavallinen kansa on kyllästynyt nykyiseen meininkiin, mutta epädemokratia jatkuu edelleen. On myös käymässä niin, että vuoden 2011 jälkeenkin mikään ei muutu (kenties maahanmuuttopolitiikkaa ja muutamia muita pieniä asioita lukuun ottamatta). Arkadianmäellä, Roope Ankan rahasäiliössä, rahasäiliön asukit ainoastaan vaihtuvat, muutosta en usko tapahtuvan, vaikka Muutos 2011 onkin iskevä nimi. Haluammeko jatkaa nykyisen Roope Ankan rahasäiliön asukaiden elättämistä ja niin sanotun demokratian jatkumista? Vai haluammeko todellisen muutoksen, jossa edistämme kaikenlaisen keskustelunvapauden mahdollisuutta ilman päällehuutelua, kunnioittaen vastustajan puheenvuoroja, vaikka oltaisiinkin eri mieltä. Itse olen nykyisin hyvin skeptinen, toivottavasti olen väärässä.


Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

26. Juustohöyläpolitiikkaa ja pientä näpertelyä

Kansa on puhunut. Kansa on valmis leikkaamaan tuntuvasti näinä vaikeina minilaman aikoina. Osa kiristäisi verotusta (vasemmistolaiset ja heidän äänestäjänsä), osa taas olisi valmis vähentämään maahanmuuttajien "sosiaalietuuksia" (mitä ilmeisimmin persut ja heidän äänestäjänsä) ja loput olisivat valmiita nostamaan eläkeikää (keskustaoikeisto ja heidän äänestäjänsä). Sosiaalitukia ei sinänsä haluta leikata, ne halutaan säilyttää "universaaleina", suomalaissyntyisille ja suomalaisille (tai vähintään länsimaalaisten näköisille). Kansa ei sentään ole enää niin pahasti kusetettavissa, kuin aikaisempien menojen leikkausten aikoihin, jolloin muun muassa Paavo Lipposen oikeistodemokraattisen hallinnon aikana leikkaukset saatiin ilman mutinaa läpi. Tulokset on nähtävissä nykyisin; loputtomat jonot sairaanhoitoon ja julkisen sektorin henkilökunnan ylikuormitus, jonka ansiosta sairaille kansalaisille määrätään lääkkeitä mihin tahansa vaivaan ja he joutuvatkin lääkitsemään itsensä kotiapteekeissaan turtuneina ja sekopäisinä. Masennuspotilaat ovat ankeimpia tapauksia nykypäivän hoitohenkilökunnalle ja lääkäreille julkisella sektorilla. Jotta masentunut saisi hoitoa, olisi hyvä, että hän olisi vähintään kerran yrittänyt itsemurhaa. Näin nopeutetaan kyseisten tapausten pääsyä vastaanotoille ja jos hyvin käy, niin jopa hoitoon.


Pelkään pahoin, että kehitystä ei saada pysäytettyä. Näyttää pahasti siltä, että meno vain pahenee ja tulevaisuudessa saamme nähdä lisää kirvessurmaajia metroissa ja ongelmatapausten kouluammuskeluja ja kauppakeskusten räjäyttelyjä. Mutta ei se mitään. Ei kansalaisten henkistä hyvinvointia suinkaan tarvitse lisätä. Nuo ongelmatapaukset olivat valitettavia yksittäistapauksia, jotka olivat oppineet roolisuorituksensa elokuvista, rap- ja death metal-sanoituksista sekä uutiskuvista. Syypäitä ovat nuo mainitut tahot, leikkauspolitiikkaa ei voi syyttää. Se ei ole relevanttia. Kun maa voi fyysisesti hyvin, lisääntyy sitä myötä kansalaisten henkinen hyvinvointi. Harmaa holhousvaltio nähdään siten ongelmallisena. Kysyn, kuinka pitkälle meidän tulee vielä mennä omaksuessamme holtitonta kapitalismipolitiikkaa, joka perustuu pääasiassa historiallisen porvariston traumaattisiin fobioihin? Yhdysvalloissa Barack Obama nähdään sosialistina, joka tekee maasta sosialistisen vapautta rajoittavan holhousvaltion. USA:n demokraatit taas ollaan perinteisesti nähty a) sosialisteina, b) merkantalisteina, jotka fetissinomaisesti ovat ajamassa kuninkaanvaltaa. Nämä traumat ovat siirtyneet aina seuraaville sukupolville, nykypäiviin saakka ja näitä traumoja levitellään ympäri maailmaa. Kysyn, tuleeko meidän keskittyä rikkaan vähemmistön hyysäämiseen, etteivät he traumatisoidu? Vai tulisiko meidän ajatella enemmän tavallisten kansalaisten etua?


Globaaleilla traumoilla ollaan ajettu hyvinvointivaltiota alas jo reilut 20 vuotta. Keskustaoikeisto on edelleen hyvin suosittu ja sitä ollaan äänestämässä jatkokaudelle, yhdessä perussuomalaisten kansanohjaajien kanssa. Tarvitaanhan tähän maahan taho, joka vie retorisesti paremmin kansan huomion pois muista asioista. Siksi keskustaoikeiston pitäisi oikeastaan ottaa Perussuomalaiset kiitollisina vastaan. Siten keskustaoikeistolaispopulistisella taholla jatketaan nykyistä juustohöyläpolitiikkaa, opposition näperrellessä ja räksyttäessä. Mikään ei muutu, ainoastaan se, että Suomeen tulee todennäköisesti lyhyellä tähtäimellä vähemmän maahanmuuttajia, kuin ennen. Sitenhän me saammekin talouden uuteen nousuun.


Tarkastellaanpa seuraavaksi nykyisellä siedettävän hyvinvoinnin aikakaudella kansalaisten kannattamia säästökohteita:
http://www.yle.fi/uutiset/teemat/vaalit_2011/2011/01/menojen_leikkaaminen_saa_kannatusta_2266682.html


"Menojen leikkauslistan kärjessä ovat lapsilisien poistaminen suurituloisilta, maahanmuuttajien sosiaalituet ja kansainvälinen kriisien hallinta."


Lapsilisien poistaminen suurituloisilta on hyvä alku, mutta silti vielä pientä näpertelyä. Maassamme on edelleen tahoja, jotka saavat erilaisia maataloustukiaisia ja muita etuisuuksia, joista voisi hyvin säästää. Vielä tarvitaan paljon työtä ja taistelua, jotta rikas vähemmistö saadaan integroitua tasa-arvoiseen asemaan kansalaisten enemmistön kanssa. Heidän integroitumisensa yhteiskuntaan on epäonnistunut lukemattomien sukupolvien ajan.


Maahanmuuttajien tukien leikkaaminen on pientä näpertelyä sekin. Maahanmuuttajien saamat tuet ovat kokonaisuudessaankin pikkuhiluja verrattuna rikkaan vähemmistön saamiin etuisuuksiin.


Kansainvälinen kriisien hallinta olisi periaatteessa ihan varteenotettava säästökohde. Mielestäni kriisinhallinta saataisiin siirtää merkittävässä määrin niiden harteille, jotka ovat kriiseistä vastuussa tai osavastuussa; toisin sanoen osalle G8-maista (tai kaikille niistä). Heillä on rahaa kustantaa Irakin ja Afganistanin sotia, heillä tulisi myös olla varaa hoitaa jälkipyykki.


"Vähiten kannatusta saavat sosiaalietuuksien indeksikorotuksista luopuminen, eläkeiän nostaminen, tie- ja ratahankkeiden jäädyttäminen sekä kalleimpien hoitojen rajoittaminen"


Sosiaalietuuksia ei tietenkään tule leikata. Se on toimiva järjestelmä pelkästään jo yhteiskuntajärjestyksen säilymisen kannalta.


Eläkeiän nostamista en ole koskaan ymmärtänyt. Mitä keskustaoikeistolaiset rahapussisedät ajavat sillä takaa? Saadaan pari vuotta lisäaikaa ja sitten...? Määrätäänkö saman tien eläkkeellä olevat töihin ja pakastetaanko loput työkyvyttömiksi luokitellut tulevaisuuden varalle ja määrätään Suomeen seitsemän lapsen politiikka? Eläkeiän nostamisella ei päädytä loppupeleissä mihinkään.


Ratahankkeita olisin periaatteessa valmis kannattamaan. Kysymys kuuluu kuitenkin, onko niiden aika nyt, kun pitäisi säästää?
Hoitoja ei tule myöskään rajoittaa, olivat ne kalliita tai eivät.




"Vasemmisto nostaisi veroja"


Veroja tarvitaan, mutta kuinka kauan tavallinen kansa niitä kestää melkeinpä ainoina maksajina? Rikkaat voisivat maksaa veroja reilusti enemmän nykyisestä, kuten myös kansainväliset maassamme vaikuttavat suuryrityksetkin. Maassa maan tavalla.


"Kokoomuksen kannattajat ovat innokkaimpia menojen leikkaajia. Yli puolet kokoomuslaisista tasapainottaisi julkista taloutta leikkaamalla valtion ja kuntien menoja. Myös keskustassa menojen leikkaaminen saa enemmän tukea kuin verojen korottaminen."


Yllättikö tämä tieto ketään?


"Vasemmistoliiton kannattajista vain joka neljäs on valmis menojen leikkaamiseen. Myös SDP:n ja vihreiden joukossa verojen korottaminen saa enemmän kannatusta kuin menojen leikkaaminen."


Verojen korotus koskee tasa-arvoisesti kaikkia osapuolia, vai kuinka SDP?


"Valtion omaisuuden myynti saa eniten kannatusta RKP:n ja kokoomuksen piireissä. Työurien pidentäminen opiskeluaikoja lyhentämällä nauttii laajinta tukea perussuomalaisten ja keskustan joukoissa."


Perussuomalaisilla ja keskustaoikeistolla on siis jotain yhteistä. Olisiko tämä kauniin ystävyyden alku ja alkua tulevalle keskustaoikeistopopulistiselle linjalle?


"Kaikista vastanneista 78 prosenttia on valmis poistamaan lapsilisät suurituloisilta (perheen vuositulot yli 100 000 euroa). Maahanmuuttajien sosiaalitukia leikkaisi 64 prosenttia ja kriisien hallintaan osallistumista supistaisi 54 prosenttia."


Itseäni toistaen, totean, että tämä on mielestäni pientä näpertelyä, joka ei nosta Suomen taloutta, eikä lisää tavallisten kansalaisten henkistä taikka fyysistä hyvinvointia juuri ollenkaan.


"Yli puolet vastanneista haluaisi ohjata kuntia järjestämään palvelut halvimpien kustannusten mukaan."


Palvelua säästämättä, laadusta tinkimättä?


"Varuskuntien määrää karsisi 43 prosenttia ja saman verran kannatusta saa kotona olevien vanhempien lasten kunnallisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen."


Jos varuskunnat ja yleinen asevelvollisuus halutaan säilyttää, siitä pitäisi olla jotain hyötyä kaikille suomalaisille. Ruotsissa älyttiin viime talvena laittaa inttikundit putsaamaan junan raiteita lumesta, milloin Suomessa? Sotilaat ovat sotilaita, mutta heitä ei saa seisottaa tyhjän pantteina. Heitä tulisi kouluttaa enemmän esimerkiksi sellaisiin olosuhteisiin, jolloin siviilit tarvitsevat apua luonnonkatastrofeissa (esimerkiksi nykyinen talvi).


Poisluettuna hyvätuloiset, mielestäni päivähoivaoikeus on turvattava niille, jotka kokevat sen tarpeelliseksi. Päivähoidossa saadaan ensimmäisen kerran kosketusta toisiin saman ikäisiin laajemmassa määrin. Emme ole luomassa Suomesta liberalistista taikka konservatiivis-korporatiivista valtiota.


Enää ei olla valmiita elättämään rikasta vähemmistöä niin iloisina, kuin ennen, mutta edelleen tulisi lisätä tasa-arvoistamista verotuksen kohdalla ja monet muut epäkohdat kaipaavat korjausta. Vaaleihin on vielä jokunen kuukausi aikaa. Vaaditaan jo ennen sitä tasa-arvoisempaa Suomea, joka ei enää jakautuisi näin jyrkästi tuloerojen perusteella. Vaaditaan tehokkaampia ja oikeisiin osoitteisiin kohdistuvia leikkauksia.


Ai niin, melkein unohtui. Torkkupeitot pois eduskunnasta. Kansanedustajien etuisuuksien korottamista ei tule myöskään sallia. Tätä Perussuomalaiset myös ajavat, vai mitä persut?


Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

25. Ovatko suomalaiset lainkuuliaisia vai alistuvia?

Monesti valtaosa suomalaisista tuhahtelee mellakoiville ranskalaisille, kreikkalaisille ja muille "rähinöitsijöille", jotka vastustavat luottamuskriisistä kärsivää hallitusta. Ranskassa kansa on lähtenyt kaduille herkästi viimeistään 1789 vallankumouksesta lähtien. Tämän unohtavat maahanmuuttokriitikot, kun he antavat ymmärtää, että mellakointi Ranskan lähiöissä olisi jotenkin ainutlaatuinen tapahtuma. Mielestäni mellakointi lähiöissä kuvaa ranskalaisuutta tyypillisimmillään. Maahanmuuttokriitikoilta lienee unohtunut myös se hullu 1960-luku, kun opiskelijaradikaalit mellakoivat Ranskassa. Voi olla, että olen väärässä, mutta ajoittain vaikuttaa siltä, että "omien" valkoihoisten nuorukaisten mellakointia katsotaan läpi sormien, kun "muualta tulleiden"mellakointi nähdään vain ghettoutumisena ja länsimaalaisen kulttuurin rappeutumana. En väitä, että tämä olisi rasismia, mutta asennoituminen mellakointiin värin, tai pikemminkin kulttuurin taikka uskonnon perusteella, on mielestäni omituista. Onko valkoihoisten mellakointi vähemmän pelottavaa, kuin värillisten?


Kun verrataan Suomea ja Kreikkaa keskenään, puhutaan toistensa ääripäistä. Kreikassa lähdetään kaduille vieläkin herkemmin (tai vähintään yhtä herkästi), kuin Ranskassa. Pienestäkin syystä lähdetään kaduille. Viimeisimpänä esimerkkinä on vastustus EU:n ja IMF:n määräämiä säästötoimenpiteitä vastaan. Ymmärrän täysin, miksi säästötoimenpiteitä vastustetaan. Se on tavallisen kansan rankaisemista rosvohallituksen tekemien väärinkäytösten vuoksi. Tavalliset kreikkalaiset joutuvat myös väkisin ylläpitämään horjuvaa euroa ja Euroopan Unionia.
Suomi kuuluu toiseen ääripäähän. Etenkin nykyisin, vaikka mikä olisi, suomalaiset eivät lähde kadulle marssimaan ja vastustamaan väärinkäytöksiä. Silloinkin, kun eläkeuudistuksia suunniteltiin ja esimerkiksi Ranskassa (valkoihoiset) ranskalaiset särkivät ikkunoita, Suomessa hädin tuskin tuhahdeltiin. Viimeisimpänä esimerkkinä on se surullisen kuuluisa Facebook-kapina, joka huipentui parinkymmenen ihmisen konkreettiseen mielenosoitukseen korruptoitunutta hallitusta vastaan.


Ovatko suomalaiset vain yksinkertaisesti Big Brotherin, Salattujen Elämien, Idolsin ja kaiken muun vastaavan kyllästyttämiä? Onko sosiaalinen media toteuttanut tehtävänsä; passivoittanut, tylsistyttänyt ja aivokuolettanut kansan? Vaaditaan järkeä maahanmuuttopolitiikkaan, mutta yhdestäkään mielenosoituksesta emme ole päässeet nauttimaan. Ei edes Mestarin tuomio herättänyt halua lähteä kaduille, vaikka sitä niin kovasti kaavailtiin. Jo pelkästään se, ettei kaduille lähdetä myöskään marssimaan kapitalismipolitiikan järkeistämisen puolesta, on kummallista. Vielä kummallisempaa on se, ettei edes haluta ajatella kapitalismipolitiikan järkeistämistä (marginaalia lukuun ottamatta). Jos maahanmuuttopolitiikan järkeistys, miksi ei myös kapitalismipolitiikan järkeistys? Ovatko suomalaiset toisin sanoen äänestämässä valtaan jälleen uuden komentelevan ja korruptoituvan tahon, joka tosin hallitsee retoriikan paremmin? Mielenosoitukset ovat jääneet marginaalisten vasemmistoradikaalien ja rauhanpuolustajien tehtäväksi. Viimeisin voimannäytös oli Smash Asem sekä taustalla perinteiset (nykyisin kuivuneet) Kuokkavieraiden mekkaloinnit. Kenties maahanmuuttokriitikot haluavatkin olla lainkuuliaista väkeä, jotka pitävät kaikenlaista mielenilmausta kaduilla haitallisena omalle toiminnalleen ja maineelleen. Näin myös kapitalismikriitikoiden tulee tehdä. Kapitalismikriitikoiden tulee myös pidättäytyä rähinöinnistä. Ei tosin olisi kummallekaan taholle pahitteeksi hieman marssia kaduilla, rauhanomaisesti tietenkin.


On helppo ajatella, että nykyaika on passivoittanut kansan. Tämä on kuitenkin vain osatotuus. Huolimatta viime vuosisadan alun yleislakosta, sisällissodasta, lapualaisten fasistien mekkaloinnista ja kommunistien rähinöinneistä, ovat suomalaiset olleet lainkuuliaista, peräti alistuvaa kansaa. Suomalaiset olivat Venäjän imperiumin suosikkilapsia totellessaan mukisematta, aina sortokausiin asti ja niiden jälkeenkin, kunnes Lenin heltyi tunnustamaan itsenäisen Suomen. "Hullu vuosi 1848" ei tarttunut suomalaisiin. Itsenäisyyden aikakaudella hallituksen päätöksiä ollaan vastustettu pääasiassa puheen tasolla. Usein suomalaisten perinteistä rauhallisuutta ollaan selitelty ilmastollisilla syillä; "ei jaksa lähteä kylmällä ilmalla kaduille marssimaan". Haiskahtaa pahasti tekosyyltä. Jos oikeasti halutaan vastustaa jotakin, ei ilmasto voi olla syynä. Toisaalta sanotaan, että suomalaiset haluavat aina pelata varman päälle. Tämä pätee ainakin silloin, kun puhutaan Haluatko Miljonääriksi -ohjelmasta, josta kukaan ei tainnut voittaa päävoittoa. Osallistujat jättivät leikin kesken saadakseen edes senkin vähän, mitä olivat tienanneet. Onko kyse siis vain pelosta oman elintason ja vakaan elintason ja elämän puolesta? Pelätäänkö, että työpaikka menee alta, jos hieman "irroitellaan" ja lähdetään kaduille? Tämä on hyvin ristiriitaista. Suomalaiset pidättäytyvät jopa laajoista, rauhallisista mielenosoituksista varmistaakseen oikeutensa, jotka ollaan joka tapauksessa menettämässä. Ylhäällä vaikuttavat tahot ovat potkimassa porukkaa pelloille työpaikoilta "säästöjen vuoksi" ja hyvinvointivaltiota "tehostamalla" ollaan lisäämässä epävakautta. Eikö nyt hälytyskellojen pitäisi alkaa soida?


Minä tahollani, kannatan lämpimästi kapitalismikriitikoiden menemistä kaduille vaatimaan kansalaisoikeuksien kunnioittamista. Rähinöintejä tulee välttää, on muistettava, että kapitalismikriitikko ei ole rähinöitsijä, eikä kommunisti. Rauhanomainen, gandhimainen kansalaistottelemattomuus tekisi myös terää pysähtyneelle ja uinuvalle Suomelle. Järjestetään edes kerran tällä vuosisadalla kunnon yleislakko ja painostetaan hallitusta kunnioittamaan säätämiään lakeja ja kansalaisten oikeuksia. Erityisesti vuokratyöläisten ja niiden, jotka joutuvat tekemään monia töitä ylläpitääkseen edes minimielintason, olisi suotavaa vaatia oikeuksiaan äänekkäämmin. Nykyinen järjestelmä, jossa työn tekemisestä saatava palkka on melkeinpä samaa luokkaa, kuin työttömyystuki, on muutettava. Tällaisen järjestelmän ylläpitoa ei tule, eikä saa kannattaa. Työttömyysturva on säilytettävä, mutta työstä on myös maksettava asianmukaista palkkaa. Köyhyysloukut on poistettava. Työstä aiheutuvaa stressiä tulee vähentää, vähentämällä tuotantoa. Myös työläisillä on oltava oikeus hengähtää ja viettää vapaa-aikaansa perheensä kanssa. Nykyinen kapitalismipolitiikka johtaa siihen, että pidemmällä tähtäimellä työssäkäyvät romahtavat lopullisesti ja sitten ollaankin kusessa. Nykyinen kehitys, joka johtaa ennen pitkää suureen taantumaan (paluu 1800-luvulle) juontaa juurensa nykyisen kapitalismipolitiikan ja vastikkeettoman pääoman itsetarkoituksellisesta elättämisestä. On tullut aika vaatia kapitalismipolitiikan järkeistämistä. Nyt on korkea aika, jos vielä halutaan pelastaa uppoava Suomi. Vielä ei ole liian myöhäistä. Oikeuksien puolustaminen on oikeaa lainkuuliaisuutta.


Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.