Jalkapalloilijamme entisellä salarakkaalla, Martina Aitolehdellä on ollut vientiä. Hän juonsi taannoin erästä deittichat -ohjelmaa Nelosella, kävi haistattamassa pitkät "tosi"-tv-sarjassa, Big Brotherissa ja on muun muassa emännöinyt äijänsä kanssa nimikko-ohjelmaa; "Martina & Esko: vauvakuumetta".
Johanna Tukiainen todisti poliittiset kykynsä syrjäyttämällä entisen ulkoministerin, Ilkka Kanervan. Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, kuinka Ilkka Kanerva viestitteli tuhmia tanssiryhmä Glamour Dollsin perustajan, Johanna Tukiaisen kanssa. Viestit vuotivat Hymy-lehteen ja skandaali oli valmis. Ilkka Kanerva joutui eroamaan ministerin tehtävistään. Johanna Tukiaisen kohdalla olemme nykyisin saaneet lukea esimerkiksi siitä, kuinka hän on hehkuttanut onneaan Artonsa kanssa. Hehkuttaminen muuttui häävalmisteluiksi, jotka kuitenkin peruttiin lopulta "Arton hämärän taustan vuoksi". Voi itku.
Julkkiksia tuntuu syntyvän, kuin sieniä sateella. On kaiken maailman tähdenlennot Survivorista, Maajussille Morsiamesta, Miljonääri Joesta/Jussista, Big Brotherista ynnä monista muista "tosi"-tv-ohjelmista. Lisäksi on Suomessakin suurta suosiota saavuttanut kykyjenmetsästys-ohjelma, Idols, josta julkisuuteen ponnahtaneet laulajanalut menestyivät kahtalaisesti; toiset menestyivät (esimerkiksi Anna Abreu ja Antti Tuisku), toiset eivät (esimerkiksi Ilkka Jääskeläinen). Idolsissa tuomaroineen Simon Cowellin keksimästä X-Factorista (suomalaisesta versiosta, joka floppasi) jäi lähinnä mieleen Wrongdoers- bändissä esiintynyt Renne Korpela ja skinhead-kohu sekä kyseisen ohjelman voittajan, Elias Hämäläisen, "salaattireissu".
Niin ja sitten meillä on vielä Suomen yksi kuuluisimmista bloggaajista, Jussi Halla-aho, slaavilaisiin kieliin erikoistunut filosofian tohtori, joka ponnahti julkisuuteen "blogikarismallaan" ja, joka on sittemmin kokenut poliittisen kutsumuksen.
Julkisuus on tuntunut olevan sanojen sana näin vuosituhannen ensimmäisellä ja toisellakin vuosikymmenellä. Erityisesti nuorilla on kova hinku julkisuuteen. Hyvin harva tietenkään kieltäytyisi julkisuuden tuomista hyödyistä (kuuluisuudesta, limusiineista, naisista/miehistä, tuloista ja niin edelleen). On kuitenkin huomattava, että julkisuudella on myös varjopuolensa. Ensinnäkin ne ihanan välittömiltä vaikuttaneet fanit osoittautuvat usein pelottavan fanaattisiksi villipedoiksi, jotka repivät idolinsa kappaleiksi sekä henkisesti että fyysisestikin. Lisäksi on se ihana roskamedia (keltainen lehdistö). Roskamedian alakulttuuria edustavat korppikotkamaiset paparazzit (salakuvaajat), jotka metsästävät tilannetta ja unelmoivat hetkestä, jolloin esimerkiksi Paris Hilton kaivaa nenäänsä ja/tai takapuoltansa hakiessaan postia pukeutuneena paljastavaan yöpaitaan. Monet toimittajat ja tyhjäntoimittajat ovat tunnettuja siitä että he irroittelevat lauseita asianyhteyksistään, jolloin monet haastateltavat leimautuvat ja ovat siten tahtomattaan myymässä skandaaleihin keskittyneitä lehtiä. Roskamedia osaa tämän parhaiten. Kenen tahansa julkisuudessa toimivan henkilön yksityiselämässä tapahtuvat mokat ja menetykset ovat suorastaan nautinnollisen herkullisia skandaaliotsikoiden metsästäjille. Ihmisiin vetoavat jostain syystä skandaalinkäryiset tapaukset, suru-uutiset, koskettavat kirjoitukset sekä joskus poikkeuksellisesti myös menestystarinat ja näitä aiheita journalistit (myös roskajournalistit) käyttävät hyväkseen ja takovat dollareita ja euroja.
Michael Jackson oli yksi roskamedian uhriksi joutuneita. Hänestä juoruttiin milloin mitäkin. Muun muassa pedofiliasyytökset ja erikoisesta elämäntyylistä räksyttäminen edustivat roskamedian röykeyttä parhaimmillaan. "Wacko Jacko" oli kuuluisimpia pilkkanimiä edesmenneelle tähdelle, jota haukuttiin myös huonoksi isäksi. Nyt roskamedia käsikirjoittaa tähdestä teennäisen koskettavia julkaisuja, dokumentteja jne. Saa nähdä, miten käy Lady Gagan (roskamedia:"onko hän mies vai nainen?").
Mikä yhdistää roskamediaa ja valtavirtamediaa? Molemmat pyrkivät välittämään "tietoa" siitä, mikä ihmisiä kiinnostaa hinnalla millä hyvänsä. "Tiedon" metsästäminen tehdään keinoja kaihtamatta, vaikka sitten pitäisi syyllistyä mustamaalaukseen. Valtavirtamedia eroaa roskamediasta hiuksenhienosti siten että se käsittelee "vakavia asioita". Valtavirtamedia metsästääkin siten skandaaliotsikoita "vakavista asioista". Päättäjiemme korruptioskandaali oli esimerkki "vakavan" valtavirtamedian skandaalihakuisuudesta. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta valtavirtamedia ei juurikaan kiinnitä huomiota muihin, kuin mielenkiintoiseksi näkemiinsä faktoihin. Esimerkkinä Afganistanin sota: maa esitetään sotaa käyvänä, takapajuisena, takapajuisine talebaneineen. Historiasta muistetaan mainita se että Neuvostoliitto miehitti Afganistania ennen maan sisäisiä kiistoja ja Yhdysvaltojen miehityskautta. Talebanien häikäilemättömästi tuhoamat buddha-patsaat kyllä huomattiin. Mutta miten paljon Afganistanista lopulta tiedetään? Sama pätee kaakkoiseen Eurooppaan, Balkaniin. Yhdysvaltalaiset reportterit, dokumentaristit ja valtavirtahistorioitsijat ovat mestareita välittämään yksipuolista kuvaa kyseessä olevasta alueesta. Historiasta muistetaan hyvin entisen Jugoslavian hajoamissodat, joista viimeisimpänä Kosovon sota ja Kosovon kivinen tie itsenäisyyteen. Joku nerokas valtavirtahistorioitsija saattaa muistaa mainita jotain turkkilaisten valtakaudesta ja ainakin sen, että Balkanilla käytiin sotia vuosina 1912-1913 ja että "ensimmäinen maailmansota alkoi Balkanilta".
Ala-asteen historiantunneilta alkaen itäisen ja kaakkoisen Euroopan historia Bysanttia myöten sivuutetaan käytännössä täysin ja muun muassa Afrikka esitetään vain valloituskohteena, joka myöhemmin vapautui kolonialismista, mutta on sitten enemmän tai vähemmän esitetty murheiden ja kriisien näyttämönä. Onko siis ihme, että kansa puhuu maailman asioista yksipuolisesti? Afrikka nähdään surun ja epätoivon mantereena. Kuinka voisikaan olla toisin, kun valtavirtamedia välittää meille jatkuvasti yksipuolisen kuvan? Lukiessani Manjushree Rhapan kirjoittamaa kirjaa "Unohda Kathmandu" mielikuva länsimaisen rasistisen ja kolonialistisen median yksisilmäisyydestä vahvistui. Kirjailija kertoo, kuinka valtavirtamedian edustajat olivat vain kiinnostuneita kuningasperheen murhasta ja siihen liittyvästä surusta ja rituaalista (jostain syystä ammuttu kuningas Dipendra polttohaudattiin "vanhassa hindulaisessa hengessä"), joista rituaali nostettiin yksilmäisesti argumentiksi maan takapajuisuudesta länsimaisen valtavirtamedian taholta. Itse Nepalista ei oltu kiinnostuttu. Sama kirjailija kritisoi myös länsimaalaisten stereotyyppisia kuvauksia "alati hymyilevistä nepalilaisista". Syytän länsimäistä valtavirtamediaa rasismista, kolonialistisista asenteista sekä yksipuolisuudesta. Kaikki tämänkaltaiseen journalismiin syyllistyvät, ne, jotka välittävät maailman maista yksipuolisia kuvia, tulisi tuomita törkeästä toiminnasta ja rikoksesta (Myös The Times, joka, Jokelan kouluammuskelun jälkeen kirjoitti Suomesta hyvin törkeästi: "maa, jossa pimeydestä kärsivät ihmiset elävät kaukana toisistaan. Suomalaiset uskoivat ennen Tuonelan tummiin voimiin, nykyisin Youtubeen, virtuaaliolentojen maailmaan"). Medioiden on opittava antamaan asioista monipuolisempia kuvia. Myös Lähi-idästä. Vaikka Israel onkin roistovaltio (kohta 3. Roistovaltio nimeltä Israel), on siinä alueena (ei välttämättä nykyisellään valtiona) aivan varmasti hyviäkin puolia ja tavalliset ihmiset uskonnosta riippumatta ovat varmasti mukavia ja miellyttäviä ja täysin erilaisia, toisin kuin terrorihallinto sekä itsemurhaiskuja tekevät ääripäät.
Blogini "julkisuudesta": Blogini pääsi Homman sivuston erääseen ketjuun, jossa kriittisiä kirjoituksiani ruodittiin (luonnollisesti) kriittiseen sävyyn. Sanottakoon, että oli hämmentävää löytää kyseiseltä sivustolta mainittu viestiketju ("vihervasemmistolainen kukkahattusetä ja isänmaanpetturi Heikki Ekman"), tieto tästä tuli täysin puun takaa. Olin vähän aikaa pieni "julkkis" Hommaforumilla. Kävin tutkailemassa kriittisiä puheenvuoroja. Ensinnäkin kiitokset Juha Mäki-Ketelälle lempeästä vastauksesta ja siitä, ettet pahoittanut mieltäni. Toiseksi, Kalevi Soilanderille, joka oli päätynyt blogiini. Keskustelut olivat mielenkiintoisia ja hyviä, mutta pitäydyn edelleen siinä näkemyksessä, etten silloin saanut paljoa irti puolueen tavoitteista (lukuun ottamatta puhetta "tasa-arvosta" sekä "läpinäkyvyyden lisäämisestä poliittisissa päätöksenteoissa"), vaikka kenties annoinkin ymmärtää, että näin olisi ollut. Sinänsä ymmärrettävää, puoluehan on varsin nuori vielä, huolimatta siitä että Juha Mäki-Ketelä oli suunnitellut Muutosta jo kauan aikaisemmin. Luettuani puolueohjelman läpi, en kokenut kääntymisen riemua, eivätkä "silmäni auenneet" (katso tarkemmin kohta 11. "Muutos 2011 (jatkoa")). Lisäyksenä vielä Kalevi Soilanderin puheenvuoroon: en siis tarkoittanut, että vain Suomen olisi vastaanotettava lisää ihmisiä eteläisemmistä maista, sehän olisi Suomen kannalta kestämätöntä ja epäreilua. Tarkoitin, että mielestäni koko pohjoisen pallonpuoliskon olisi vastaanotettava lisää ihmisiä eteläisemmistä maista. Onhan se hieman outoa, että eteläinen pallonpuolisko on tukehtumassa väestön paljouteensa samalla, kun esimerkiksi Siperiassa on laajalti asumatonta vyöhykettä ja Mongoliakin on (maan kokoon nähden) harvaan asuttu.
Ketjun puheenvuorot olivat mielenkiintoisia. "Pikkupioneeri" oli erityisen mielenkiintoinen ilmaisu, jolla viitattiin todennäköisesti muun muassa EU:ta ja kapitalismia käsittelevään tekstiin. Israel-kriittinen tekstikään ei jäänyt huomaamatta. Eräs Jaakko Sivinen teki sherlockmaisen huomion; rasismia on myös halveksia valkoista rotua. Tämähän on itsestään selvää, en ole koskaan sitä kiistänyt. Kaikenlainen rasismi on tuomittavaa. "Vittuilu-pusun/kielarin" ohella puheenvuorot kaiken kaikkiaan nostattivat hymyn huulilleni. Mielenkiintoista väkeä. Kyseisen sivuston moderaattoreista on heitetty legendaa, että kaikenlaisia puheenvuoroja katsottaisiin sormien lävitse. Junakohtaus-niminen moderaattori osoitti, huomauttamalla lainausmerkkien tarpeellisuudesta, ettei asia ihan täysin niin kuitenkaan ole. Mielenkiintoinen sivusto kokonaisuudessaan. Sain jopa kutsun tulla keskustelemaan/väittelemään hommalaisten kanssa. Tässä vaiheessa voin todeta lupaavani harkita asiaa vakavasti. Aika on keskeinen syy sille, miksi en ole toistaiseksi rekistöröitynyt foorumille. Rekistöröidyttyäni, tahdon keskittyä 100% aihepiiriin. Nykyisessä elämäntilanteessani minulla ei ole siihen valitettavasti aikaa ja keskusteluni rajoittuisi Hommalla vain muutamaan viestiin, mikä olisi sääli. Todellisuus.orgillakin keskustelu on jäänyt. Vastaaviin keskusteluihin panostetaan yleensä monia päiviä ja keskustellaan aktiivisesti. Blogin pitäminen on siinä erilainen, ettei kirjoittelua tarvitse tehdä niin tiheään ja aktiivisesti, kuin esimerkiksi keskustelufoorumeilla tehdään. Palaan asiaan hieman myöhemmin. Aion joka tapauksessa seurata taustalla Hommaforumia, muutenkin, kuin vain "Hommawatchin" hengessä.
Seuraavaksi teen narsistisen poikkeuksen ja lisään loppuun blogiani koskevia kriittisiä kommentteja Hommaforumilta:
"Ja sekös se vituttaakin Heikkiä oikein urakalla. Mitenkäs nyt viljelet mielikuvaa väkivaltaisesta ja öyhötävästä maahanmuuttokriitikosta, kun istuvat vaan poteroissaan, eivätkä millään suostu lähtemään kadulle pieksämään suvista, vaikka kuinka toivoisi. Yritä siinä sitten viedä uskottavuutta noilta inhottavilta rasisteilta. Niih!!1"
http://hommaforum.org/index.php/topic,28517.msg379588.html#msg379588
Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.