5. Kehitysapu ja taloudelliset intressit

Yksi talousmaailman jumalista, Björn Wahlroos, upporikas kroisos laukoi mielenkiintoisen mielipiteen. Hänen mielestään koko kehitysapu tulisi lopettaa ja kehitysapu varoista kertyvät säästöt tulisi kohdistaa Suomen talouteen. Olisiko kuitenkin järkevämpää luopua ensin herra Wahlroosin ylisuurista tuista, länsimetrosta ja musiikkitalosta? Björn Wahlroos on rikas jo ennestäänkin ja hänen olisi syytä lahjoittaa varojaan niitä oikeasti tarvitseville.
Länsimetro ei varmaankaan ole täysin huono ajatus, mutta herää kysymys, onko sen aika nyt? Onko se juuri nyt tarpeellista, kun hyödyllisempiäkin kohteita on? Espooseen pääsee hyvin kätevästi Helsingistä busseilla ja junilla. Helsingissä on jo entuudestaan Finlandia-talo, varsin hieno ja toimiva rakennus. Ainoa peruste, hatara sellainen, jonka olen kuullut, liittyi Finlandia-talon "kehnohkoon" akustiiikkaan. Mitä järkeä on tällaisessa tuhlailussa? Samaan aikaan, kun sivistyneistö saa uusia tiloja viihdekäyttöön ja pääsee "paremmin" metrolla Espooseen, samaan aikaan Helsingin Kalliossa leipäjonot kasvavat. Noista edellä mainituista ja muista vastaavista hankkeista oltaisiin aivan hyvin voitu säästää ja lahjoittaa ne Suomen vähäosaisille.

Vantaan Tikkurilan ammattikorkeakoulu näyttää hienolta ja elegantilta sisäänkäynnin kohdalta ja sivummaltakin päin katsottuna. Kun taas vaivautuu katsomaan takaseiniä, välähtää silmille rumat,"tägätyt" seinät. Täysin verrattavissa Suomen nykytilaan;
julkisivusta annetaan loistelias kuva samaan aikaan, kun julkisivun takana kurjistutaan.
Kun Suomi ei "pysty" (tajua/halua) auttaa omia vähäosaisiaan, näkyy sama myös maailmalla
hyväntekeväisyystyössä. Suomen viemä kehitysapu kattaa bruttokansantuotteesta noin huikeat 0,5%-0,7%. Eli käytännössä vähän sama, kuin yrittäisi repiä lyhyillä kynsillä kovasta pyöreästä ruisleivästä murun irti ja tästäkin määrästä nuristaan ihan julkisillakin tahoilla.
Maailman maista pienen pieni vähemmistö on vauraista vauraimpia. He hallitsevat maailmantaloutta ja maailmanpolitiikkaa ja heidän ehdoillaan mennään. Vauraimmista vauraimmat, G8 maihin kuuluvat (muun muassa Kanada, Yhdysvallat ja Japani) sanelevat ehdot pääosin. Erityisesti Yhdysvallat, joka hallitsee monikansallisia suuryrityksiä ja pankkeja, joita ovat muun muassa Maailmanpankki ja IMF (International Monetary Fund), pitää itseään yhtenä suurimmista hyväntekijöistä ja siten vaatii keskeisyyttä suurilla areenoilla. Ajattelutapa juontaa juurensa toisesta maailmansodasta ja sen jälkeisistä vuosista, jolloin suuri osa Eurooppaa oli nykyisten kehitysmaiden tasolla.
Tuhotun Euroopan rajalinjat muistuttivat antiikin Rooman rajalinjoja, kun Eurooppa jaettiin toisen maailmansodan voittajien kesken. Yhdysvaltain etupiiriä oli läntinen Eurooppa, kun taas Neuvostoliitto hallitsi itäistä Eurooppaa (Neuvostoblokki). Leirit olivat toisilleen vihamielisiä ja kun Marshall-apu lanseerattiin läntisessä Euroopassa raunioituneiden maiden talouksien korjaamiseksi ja maiden jälleenrakentamiseksi, ei itäisessä Euroopassa nähty tarpeelliseksi liittyä mukaan "imperialistisen" Marshall-avun piiriin.
Marshall-apu luotiin Yhdysvaltain asevoimien kenraalin (myös ulkoministerin) George C Marshallin näkemyksistä. Tavoitteena oli nostaa kehitysmaiden tasolle pommitettu Eurooppa suosta antamalla taloudellista apua ja jälleenrakennusapua. Kun katsomme esimerkiksi nykyistä Saksaa ja erityisesti sen läntistä osaa, joka kuului Marshall-avun piiriin, voimme sanoa, että suunnitelma toimi hyvin ja läntinen Eurooppa palautettiin vauraaksi. Kääntöpuolena oli tosin se, etteivät aiemmin niin mahtavat läntisen Euroopan valtiot olleet enää niin mahtavia, vaan menettivät paljolti asemiaan nykyisen maailman, toistaiseksi ainoalle supervallalle, Yhdysvalloille.

Seuraavaksi maailman huomio kääntyi isäntämaistaan itsenäistyviin maihin, erityisesti Afrikkaan. Toisen maailmansodan aikana viljelty propaganda vapaudesta oli tavoittanut myös kaukaisen Afrikan mantereen. Pian yksi toisensa jälkeen Afrikan valtiot itsenäistyivät ja muun muassa asian raskaiten ottanut entinen siirtomaavalta Ranska joutui muiden muassa sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Tilanne oli mielenkiintoinen ja täynnä toivoa. Tulisiko Afrikka haastamaan tulevaisuudessa Yhdysvallat ja Euroopan? Asiassa näyttää käyneen hiukan toisella tavalla ja uuskolonialismi on levittänyt rumia lonkeroitaan ympäri Afrikkaa suurkansallisten yritysten ja pankkien valloittaessa alaa.
Itsenäistyneissä maissa puhkesi sotia ja vallankaappauksia, jotka ajoivat maanosan kurjuuden tielle. Esimerkiksi Belgiasta itsenäistyneessä nykyisessä Kongon demokraattisessa tasavallassa vaaleilla valittu pääministeri Patrice Lumumba syrjäytettiin Joseph-Désiré Mobutu (Mobutu Sese Seko) johdolla ja Yhdysvaltain CIA:n tuella. Diktaattori Mobutu Sese Seko ajoi maansa kurjuuteen ja sotien pyörteisiin.
Toinen surullinen esimerkki on Zimbabwe (entinen Rhodesia), jossa Robert Mugaben johdolla alkuperäisasukkaat kukistivat valkoisen rasistisen hallinnon. Hienolta johtajalta vaikuttanut Mugabe korruptoitui pian ja hänen valtakaudellaan muun muassa Zimbabwen valkoiselta väestöltä vallattiin maat ja maita hoitamaan värvättiin lähinnä Mugaben lähipiiriin kuuluvia, joilla ei ollut mitään käsitystä maanviljelystä. Nykyisin kurjistuneen Zimbawen talous on kuralla ja inflaatio maailman suurin, ja kansa kärsii kun taas samaan aikaan itsevaltainen johtaja viettää lähipiireineen ylellistä elämää.

Afrikan mailla kävi siis huono tuuri johtajiensa suhteen. Huonojen johtajien valtaannousuun vaikutti paljolti myös kylmä sota ja Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kamppailu etupiireistä, eri kiistaosapuolien tukemisesta ja taloudellisista intresseistä. Suunnilleen samoihin aikoihin. kun hullut johtajat aloittivat kansansa kurjistamisen, aloitettiin kehitysavun vieminen Afrikkaan. Nykyisin paljolti heitetään katkeraa herjaa siitä, kuinka aikoinaan "suomalaisten lähettämät traktorit on jätetty pelloille ruostumaan". Lisäksi kritisoidaan sitä, kuinka kehitysapuvarat päätyvät ylellistä elämää viettävien diktaattoreiden käsiin. Kehitysavussa tosiaan lähdettiin ikään kuin soitellen sotaan. Apua ei mitenkään valvottu ja suomalaisten tapauksesta puhuttaessa oletettiin automaattisesti, että väestö oppisi heti käyttämään ennennäkemättömiä koneita. Apu oli pääosin riittämätöntä (nykyäänkin parantamisen varaa on paljon) ja huonosti hoidettua. Pöyristyttävää on myös, että kehitysavun antajat odottavat hyötyvänsä
"hyväntekeväisyydestään" ja mahdollisimman pian.
Aikoinaan IMF lainasi suuria summia Afrikan maille, joissa diktaattorit pitivät valtaa käsissään. Lainarahojen käytöstä ei ollut käytännössä minkäänlaisia ehtoja ja niinpä todellisuudesta vieraantuneet johtajat käyttivät lainavaroja pääasiassa omiin sotilaallisiin hankkeisiinsa. Suuruudenhullujen johtajien väistyessä ja jätettyä maansa kurjuuteen, ovat monikansalliset pankit peräämässä saataviaan takaisin konkurssikypsiltä mailta. Jos saatavia ei kuulu, ehtona on suurkansallisten pankkien ja yritysten vaikutusvallan lisääminen kyseisissä maissa, joka siten vähentää maiden omaa päätösvaltaa. Tätä kutsutaan uuskolonialismiksi, jolla myös entiset siirtomaavallat pyrkivät pitämään entisiä hallittaviaan talutusnuorassa.

Puhutaan velkojen anteeksiannosta ja velkojen mitätöimisistä. Voidaanko kuitenkaan puhua mistään veloista, kun kyseessä on manner, jota muun muassa Ranska, Iso-Britannia ja Belgia
riistivät siirtomaakausina? Voidaanko puhua veloista, kun Afrikka ryöstettiin, raiskattiin ja siten myös kylvettiin simenet nykyisille ongelmille (monia toisilleen vihamielisiä heimoja tungettiin toistensa kanssa samoihin, keinotekoisiin valtioihin)? Puheet "veloista" tulisi lopettaa. Eivät ne mitään velkoja ole. Eurooppa on velkaa Afrikalle historiallisista vääryyksistä. Kenties näillä puheilla ja velkakierteillä halutaankin estää Afrikan nousu taloudelliseksi mahtitekijäksi ja haastajaksi nykyisille vaikuttajille.
Mutta totta on myös se että afrikkalaisten on loppupeleissä autettava itse itseään. Yhdysvaltain presidentti, Barack Obamakin huomautti tästä. Ja kehitystä onkin tapahtunut, muun muassa Etelä-Afrikassa ja Botswanassa, joissa kaivostoiminta pelaa hyvin. Lisäksi tulevaisuudessa esimerkiksi Ghanalta (kultakaivokset ja kaakaoviljelmät), Egyptiltä (pohjoinen Afrikka on kokonaisuudessaan vahvemmilla verrattuna eteläisempään osaan), Kenialta (muun muassa matkailu + itäisen Afrikan suurin talous), Kamerunilta (maatalous) ja Ruandalta (naisten aseman parantuminen) voidaan odottaa suurta taloudellista kehitystä ja nousua.

Ennen kuin Afrikka tulevaisuudessa nousee muun muassa Euroopan, Yhdysvaltojen ja Kiinan rinnalle, on auttaminen velvollisuutemme. Maahanmuuttokriitikot sanovat usein, etteivät Afrikan ongelmat ole meidän ongelmiamme. Entäpä jos Suomea ei oltaisi ollenkaan tuettu sota-aikoina ja kylmän sodan kaudella? Suomi ei varmastikaan nauttisi nykyisenlaisista vaurauksistaan, vaikka vauraiden joukkoon kuuluisikin. On myös huomattava, että Suomesta on tulossa oman kehitysapunsa suurin vastaanottaja, jolloin Suomi saisi korvauksia esimerkiksi niistä kuluista, jotka aiheutuvat poiskäännytetyistä maahanpyrkijöistä. Onko Suomi siis oikeutetumpi saamaan kehitysapua, vaikka ei nykyisen vaurautensa tähden täyttäisikään kehitysmaan kriteerejä?
Kauhistellaan myös kovaan ääneen suurien kehitysapuvarojen hukkaan heittämisestä.
Ensinnäkään ei todellakaan voida puhua ainakaan liian suuresta määrästä. Kun kyseessä on noin 0,5-0,7% valtion menoista, (leivänmurunen) ei voida olettaa, että Suomen talous siihen kaatuisi, Etenkään nyt, kun apua on saksittu ja tullaan yhä saksimaan.
Toisekseen ei voida puhua täysin hukkaan heittämisestä. Muun muassa HIV-tartuntoja ollaan vähennetty muun muassa Ugandassa, uusia koulutiloja ollaan saatu käyttöön Tansaniassa ja velkahelpotusten jälkeen esimerkiksi Ugandassa yhä useammat saavat puhdasta vettä.

Vaikutukset näyttävät nopeasti katsottuna vähäisiltä, mutta pidemmällä tähtäimellä niillä voi olla arvaamattoman suuria vaikutuksia Afrikan kehittymiselle. HIV-kuolemien vähentyminen ja puhtaan veden saaminen on edellytys normaalille elämälle ja normaali elämä on edellytyksenä menestykselle. Koulutilojen lisääntyminen nostaa opiskelun motivaatiota ja tehoa, joka on edellytys menestymiselle elämässä.
Kehitysapua ei siis suinkaan tule lopettaa (luovutaan mieluummin Wahlroosin tuista ynnä muista turhuuksista), vaan päin vastoin lisätä ja sen valvomista ja kohdentamista tehostaa, jotta saatavat menevät oikeisiin osoitteisiin. Toisekseen kehitysavun ei tule olla alentavaa. Sen ei toisin sanoen tule perustua vain humanitääriseen hätäapuun vaan myös talouksien kehittämiseen ja yhteiskuntien jälleenrakentamiseen (Kiina on tämän älynnyt). Marshall-avulla läntinen Eurooppa saatiin vauraaksi, joten vastaavanlainen apu jossakin toisessa muodossa voisi olla toimiva myös Afrikan tapauksessa.
Kolmanneksi, tulevaisuus on lopulta kansojen omissa käsissä. Ja muutoksen tuulet puhaltelevatkin jo edellä mainituissa maissa. On vain kaikkien etu, että Afrikka saadaan vaikuttajaksi isoille pelikentille. Kenties nuori sukupolvi on oppinut isiensä virheistä.

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

4. Suomalaisten homogeenisuudesta (Saame saamelaisille!)

Poteroissa ja juoksuhaudoissa makailevien sotureiden nälkä on kasvanut ja nälkä tunnetusti kasvaa syödessä. Alun perin toivottomalta vaikuttanut tilanne on kääntymässä ylösalaisin. Voimakas ja ylivoimaiselta vaikuttanut vihollinen on joutunut kohtaamaan mittavia tappioita. Torjuntavoittoja on saavutettu muun muassa Vantaalla ja virallisesti ilmoitetaan, että koko pääkaupunkiseudun kattaneessa operaatiossa on saavutettu huomattavaa menestystä ja rajat ollaan onnistuttu patoamaan maahantunkeutujilta. Soturimme saavat lisää motivaatiota kuullessaan, että myös lähellämme sijaitsevassa maassa, Tanskassa, ollaan saavutettu merkittävä askel vihollisen torjumisessa ja vihollinen joutuukin miettimään tarkoin seuraavaa strategiaansa, josta ei välttämättä tulekaan niin voittoisaa. Tanskalaiset toverimme ovat onnistuneet vaikeuttamaan vihollisen maahantunkeutumista menestyksekkäillä sotasuunnitelmillaan. Lähtölaukauksena voidaan pitää taannoin isänmaallisten tanskalaisten moottoripyöräjengiläisten ja uhkaavan vihollisen välisiä kahakoita. Tanskan tie on meidän tiemme! Tulevaisuudessa tulisi myös ottaa mallia vaikkapa Pohjois-Korealta ja Valko-Venäjältä, jossa ollaan menestyksekkäästi onnistuttu pitämään röyhkeät maahantunkeutujat loitolla.

Talvisodan päättymisestä tuli kuluneeksi 70 vuotta ja kyllä siitä saatiinkin lukea ihan kyllästymiseen asti. Olisin sen ymmärtänyt jos tapauksesta olisi kulunut 100 vuotta.. Miksi ei siten ryhdyttäisi joka vuosi vastaavanlaisiin tempauksiin, joissa tiedotettaisiin aina vaan kaikki yksityiskohdat talvi- ja jatkosodan taisteluista, joissa Suomi menetti omat siirtomaa-provinssinsa, muun muassa Karjalankannaksen ja Laatokan Karjalan? Otetaan mukaan vielä pakollinen lipun kunnioittaminen, pakolliset hymnit ynnä muut vanhan hyvän ajan tavat.
Talvisota on noussut yhtä aikaa kansalliskiihkoilun ja maahanmuuttokriittisyyden kanssa. Sotainen puhetapakin on mahtunut mukaan. Humanitääriset pakolaiset muodostavat suomalaisten silmissä pelottavan ja uhkaavan massan, ikään kuin uudet neuvostojoukot. Astrid Thors ynnä muut vastuussa olevat "isänmaanpetturit" nähdään Terijoen hallituksena, jotka nukkehallituksena yhdessä ajavat suomalaisen kulttuurin tuhoamista ja Suomen valtion lakkauttamista. "Läpällä" perustetut internetin viharyhmät puhuvat puolestaan.

Suomalaiset siis kokevat yhtenäisen kansakuntansa ja kulttuurisen puhtautensa olevan jälleen kerran uhattuna ja uhkaa vastaan tulisi heidän mukaansa nousta vaikka sitten aseellisin keinoin. Mutta mietitäänpä asiaa syvemmin. Nopeasti katsottuna suomalaiset vaikuttavat olevan varsin yhtenäinen kansa. Yhdysvaltoihin, Belgiaan tai Bosnia&Hertsegovinaan verrattuna Suomi näyttääkin olevan poikkeuksellisen yhtenäinen ja jakamaton, mutta onko asia kuitenkaan niin mustavalkoinen?
Helsingin Sanomat kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset ovat "geneettisesti omalaatuisia". Kyseisen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat hyvin läheistä sukua hollantilaisille ja Moskovan itäpuolen Muromin venäläisille. Suomalaiset ovat siis kauempana unkarilaisista sukulaisistaan, kuin olisi voinut kuvitella. Tiedossa myös on, että suomalaiset eroavat geneettisesti hyvinkin paljon toisistaan, kun verrataan esimerkiksi itä- ja länsisuomalaisia. Geneettiset erot maassamme ovat suuremmat, kuin esimerkiksi Saksan ja Iso-Britannian välillä.

Oli asia niin tai näin, suomalaiset ovat tulleet alueelle maahanmuuttajina, ja Suomeen nykyisin kuuluvaan Lappiin kauan alkuperäisasukkaiden tulon jälkeen. Onko suomalaisilla siis varaa olla maahanmuuttokriittisiä? Lapin osalta ei ainakaan, mutta onko suomalaisilla oikeus olla maahanmuuttokriittisiä edes etelämpänä?
Suomessa nostetaan usein esiin muinaiset hämäläiset, varsinaissuomalaiset, karjalaiset, savolaiset ja pohjalaiset, kun puhutaan suomalaisuuden muodostumisesta "Suomessa". Tämä argumentti sinänsä ontuu, koska kaikki edellä mainitut olivat eri heimoja, eikä yhtenäistä suomalaista kulttuuria ollut olemassa ennen 1800-lukua. Hämmästyttävää, että myös karjalaiset on vedetty mukaan samaan nippuun puhuttaessa muinaisista suomalaisista heimoista. Tosiasia on, että Karjala, joka ei tosin sekään ole ollut yhtenäinen (esimerkiksi vepsäläiset, livviläiset) oli erillään Suomen alueella vallitsevista kulttuureista, myös kaikista heimoista, kunnes esimerkiksi Laatokan karjalaan suuntautui länsisuomalaista uudisasutusta(!). Tämä vetää hieman mattoa alta -Karjala takaisin-fanaatikoilta, jotka väittävät Karjalan kuuluneen aina Suomeen ja kiistävät sen riippumattoman aseman. No pitäähän jokaisella olla oma Kosovonsa..
Entä, miten suomalaiset tulevat suhtautumaan suomenruotsalaisiin, ruotsalaisten siirtolaisten jälkeläisiin, joita kutsutaan pilkallisesti termillä: "bättre folket", tai mielenkiintoisemmin sanottuna: "pohjolan buurit".

Katsoi asiaa miten päin tahansa, pohjoiseen eivät suomalaiset heimot asettuneet ennen ruotsalaisten valloittajien tuloa.
Ennen Lapin valloitusta, alueella asuivat ne oikeat ja alkuperäiset Pohjolan asukit, saamelaiset. Saamelaiset (nykyisin varsin hajanainen kansakunta) asuttavat nykyisen Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosia (Ruotsissa hieman eteläisempiäkin osia, kuten alun perin Suomessakin ennen valloittajien levittäytymistä pohjoiseen) sekä Venäjän Kuolan niemimaata.
Saamelaisten, noiden Pohjolan baskien tai kurdien, alkuperän on väitetty tulleen muun muassa Siperiasta ja heidän on katsottu olevan sukua muun muassa samojedeille. Nykytutkimuksen mukaan saamelaiset olisivat geneettisesti lähempänä itämerensuomalaisia ja indoeurooppalaisia, kuin esimerkiksi samojedejä. Onkin väitetty, että saamelaisten esi-isät olisivat vaeltaneet läntisestä Euroopasta pohjoiseen jääkauden päätyttyä.

Virallisesti kaiken sanotaan lähteneen liikkeelle itämerensuomalaisista ja kantasuomen kielestä (esimerkiksi viron, karjalan ja suomen kielet) ja kantasuomen jakaantumisesta "Fennoskandian" alueella rannikkoalueen myöhäiskantasuomeen ja sisämaan myöhäiskantasaameen.
Saamelaiset harjoittivat alun perin metsästystä ja kalastusta ja siirtyivät myöhemmin poronhoitoon, joka on yleisen näkökulman mukaan nykyäänkin heidän pääelinkeinonsa, vaikka mukaan mahtuu edelleen myös kalastus ja metsästys. Saamelaisten muinaisuskonto, shamanismi, on myös perinteisesti kuulunut saamelaiseen kulttuuriin. Nykyisin rinnalle on tullut myös lestadiolaisuus.

Ruotsin vallan aikana Ruotsi laajeni pohjoiseen ja velvoitti suomalaiset pakkoasuttamaan nykyisen Suomen Lapin alueen ja noista päivistä alkoi saamelaisten sorto ja pakkosulauttaminen ennen vähemmistöjen oikeuksien tunnustamista, joka lopetti francolaisen politiikan räikeimmät muodot. Tätä ennen Saamelaisia muun muassa raahattiin pois kotiseuduiltaan mamu-suomalaisten kouluihin, jossa saamelaiset eivät esimerkiksi saaneet käyttää omaa äidinkieltään missään tilanteessa.
Kuten Norja, Ruotsi ja Venäjä sortavat omia alkuperäisasukkaitaan, niin hyvänä kakkosena vähintäänkin tulee myös Suomi. Maakiistat ovat karvas esimerkki nykyisessä Suomessa, jossa yhä epäsuorasti sorretaan alkuperäisväestöä valtion toimesta. Aina ajatellaan valtion etua ja siten muun muassa taloudellinen riisto ja saamelaisten maiden anastukset sallitaan.
Nyt on tullut aika vaatia oikeuksia Suomen alkuperäisille asukkaille. Huolimatta muodollisista tunnustuksista ja hymähtelyistä ei juuri käytännön tekoja asioiden parantamiseksi olla tehty.

Siispä, jos päättäjiä ei kiinnosta panostaa alkuperäisasukkaiden oikeuksiin, tulisi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi irtaantuminen Suomesta joko siten, että se yhteisesti hyväksyttäisiin tai jos mikään muu ei auta, tulisivat kysymykseen radikaalimmat käytännöt ilkeitä maananastajia kohtaan (esimerkiksi sabotaasi-iskut) ja erilaiset painostuskeinot viranomaisia ja itsekkäitä poliitikkoja vastaan. Toivottavampaa kuitenkin olisi gandhimainen kansalaistottelemattomuus, väkivallaton protestikampanja siirtomaahallintoa vastaan. Saamelaiset ovat vain halunneet elää rauhassa, eikä historiankirjoissa juuri mainita saamelaisten sotaisuudesta, vain heidän alistetusta asemastaan toisten sotaisien kansojen ikeen alla. Kun nyt myös valitellaan kovin äänekkäästi suomalaisten oikeuksista näin maahanmuuttokriittisenä aikakautena ja julistetaan "Suomi suomalaisille"-asennetta, niin nyt saamelaisten olisi myös korkea aika ryhtyä äänekkäämmin vaatimaan omia oikeuksiaan. Alas siirtomaavalta! Itsenäinen Lappi kunniaan, Saame saamelaisille!

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

3. Roistovaltio nimeltä Israel

Jälleen kerran Israel pudottelee pommeja aivan tarkoituksella vesittääkseen rauhansuunnitelmaa Lähi-idässä. Tällä kertaa pommeina tarkoitan uusinta, laitonta siirtokuntahanketta Itä-Jerusalemiin, jonka muun muassa YK:n pääsihteeri, Ban Ki Moon, ja jopa Yhdysvaltain varapresidentti, Joe Biden, ovat tuominneet. No sehän on selvää, että Israelin imperialistinen, apartheidia harjoittava hallitus ei suostu ottamaan kritiikkiä vastaan ja yhä vain röyhkeämmin palaa sortamaan palestiinalaisia ja tekemään palestiinalaisten elämästä kaikin tavoin vaikeaa. Uusin" Berliinin" muuri, jonka avulla kolonialistinen Israel on varastanut palestiinalaisten hedelmällisiä maita, on vain jäävuoren huippu puhuttaessa sortohallituksen rikoksista ja syrjinnästä palestiinalaisia vastaan.

Juutalaiset, joita kutsutaan Kirjan kansaksi, ovat vaeltaneet hajaantuneina lukemattomien sukupolvien ajan. Heitä nimitetään valituksi kansaksi ja Israelin hallitusten käytös on ollut sen mukaista.
Raamatun mukaan Jumala oikeutti valitun kansan valloittamaan Jerikon kaupungin "pakanallisilta" alkuperäisasukkailta ja tämän jälkeen oikeutti heidät asettumaan alueelle, tuonne miehitettyyn"luvattuun maahan", jonne israelilaisiksi itseään nimittäneet juutalaiset perustivat valtakuntansa. Juutalaisilla on siis aikaisemminkin ollut oma valtio. Muinainen Israelin kuningaskunta olikin loistokas, joka tosin myöhemmin hajosi Israeliksi ja Juudeaksi ja on sittemmin ollut assyrialaisten, babylonialaisten, persialaisten ja roomalaisten vallan alla (viimeistään roomalaisten hallinnasta alkaen Palestiinan nimellä vuoteen 1948 asti). Tämän jälkeen alue kuului Bysantille, jonka jälkeen arabit olivat hetken aikaa vallassa ennen turkkilaisten osmanien valtakautta, jonka jälkeen se oli hetken aikaa brittien "huoltohallintoalueena" ennen itsenäistymistään.
Koko tämän ajan (ja nykyäänkin monet) juutalaiset ovat vaeltaneet hajaantuneina (diasporassa) ympäri maailmaa. Babylonian valtakaudella juutalaiset pakkosiirrettiin entisiltä alueiltaan ja yritettiin pakkosulauttaa paikalliseen väestöön (Baabelin vankeus). Erityisesti Euroopassa heitä on vainottu milloin mistäkin syystä (esimerkiksi kaivojen myrkytyksestä syytettyinä). Ei kyllä kateeksi käy juutalaisten asema varhaisessa historiassa. Harhateoriat niin sanotusta juutalaisesta salaliitosta ovat lisänneet tuomittavaa juutalaisvastaisuutta modernilla ja postmodernilla aikakaudella.

Siionismin isä, itävaltalais-unkarilainen juutalainen, Theodor Herzl saarnasi juutalaisen valtion puolesta 1800-luvun loppupuolella ja kaltoinkohdellut juutalaiset siionistit alkoivat kaihoten suunnitella paluutaan "esi-isiensä maille". Vauhtia siionistien vaatimuksille omasta valtiosta antoi harhainen natsijohtaja Adolf Hitler, joka tapattamalla miljoonia juutalaisia käänsi sympatiat lopullisesti heidän puolelleen. Tätä ennen juutalaisvastaisuus (antisemitismi) oli hyvin yleistä muuallakin Euroopassa, kuin vain Saksassa. Lopulta tiukkojen kädenvääntöjen jälkeen Israelin valtio julistettiin perustetuksi vuonna 1948. Jo tätä ennen Palestiinan alueelle muutti joukoittain juutalaisia siirtolaisia. Paikalliset asukkaat eivät suhtautuneet suopeasti uusiin siirtolaisiin ja niinpä siirtolaisten ja asukkaiden välillä puhkesi katkeria, väkivaltaisia yhteenottoja.

Melkein heti perustamisensa jälkeen Israel joutui hyökkäyksen kohteeksi arabinaapuriensa taholta. Tätä sotaa seurasi muun muassa kuuden päivän sota ja Jom kippur -sota. Israel julistautui ansiokkaasti sotien voittajaksi, onnistui säilyttämään olemassaolonsa ja röykeästi valtasi naapureiltaan alueita (muun muassa Gazan kaistan Egyptiltä, jota tosin palestiinalaiset pitävät omanaan).
Israelille on langetettu kova osa. Useasti se on nähty uhrina ja erityisesti on sympatisoitu natsien vainojen aikana ja jälkeen muuttaneita ja arabivaltioiden hyökkäyksen ja palestiinalais"terroristien" kohteeksi joutuneita. Mutta kysymys kuuluu: miten paljon parempi Israel nykyisin on verrattuna muihin? Kun Libanon kärsi joitakin taukoja lukuun ottamatta yhtäjaksoisesta sisällisodasta 1990-luvulle asti, sekaantui Israel, Syyrian ohella, sotaan useaan otteeseen. 1980-luvulla Israel muun muassa saartoi Libanonin pääkaupungissa, Beirutissa sijainneen Zahlan alueen pommittaen sen alueen kerrostaloja. Pommituksissa kuoli satoja siviilejä. Syynä operaatioihin käytettiin Libanonissa oleskelleiden palestiinalaisjärjestön, PLO:n taistelijoiden ampumia raketteja Israeliin päin. Terrorismiin vastattiin siis vielä suuremmalla terrorismilla..

Vuonna 2006 Libanonissa toimivan Hizbollah-järjestön taistelijat ampuivat raketteja Israelin puolelle ja kaappasivat muutamia israelilaisia sotilaita Israelin puolelta. Tätä olivat edeltäneet Israelin ylimitoitetut kostopommitukset palestiinalaisia vastaan Gazan kaistaleella, jossa oltiin myös kaapattu israelilaisia sotilaita, tässä tapauksessa palestiinalaisten toimesta.
Israel siis lähti niin sanotusti ampumaan kärpästä tykillä Libanoniin, Hizbollahia vastaan ja vapauttamaan vangitut toverinsa. Kaikki kielii siitä, että sotaa oltiin valmisteltu jo kauan ja Hizbollahin kaappaamat sotilaat olivat vain tekosyy aloittaa hyökkäys Libanoniin ja tuhota kyseinen järjestö. Operaatio epäonnistui täydellisesti; sotilaita ei saatu vapautettua ennen vuoden 2008 "vaihtokauppaa", Israelin pommituksissa kuoli enemmän siviilejä, kuin Hizbollahin taistelijoita, Israel pommitti "vahingossa" avustustukikohtia, Libanonin infrastruktuuria ja vahingoitti ympäristöä ja Israelin kannalta kenties pahimpana kaikesta: Hizbollah selviytyi ja sen suosio säilyi. Israelin osalta propagandakin meni poskelleen.

On hämmästyttävää, että sotarikossyytöksistä huolimatta Israelin johto ei ole kertaakaan istunut syytettyjen penkillä Haagissa. Israelia on aiemminkin syytetty siviilieihin kohdistuneista iskuista ja "vahinko"-osumista esimerkiksi YK:n tukikohtia päin. Israelin on muun muassa sanottu estäneen kansainvälisten tarkkailijoiden pääsyä Gazan kaistaleelle, silloin vuonna 2008, kun Israel oli jälleen urhoollisella retkellään, jossa pommitukset kohdistuivat pääosin siviileihin. Julkisuuteen vuosi tieto israelilaisten sotilaiden kertomuksista Gazan operaatiosta, jossa "palestiinalaisten siviilien kohtalo oli vähäpätöinen verrattuna omiin sotilaisiin". Palestiinalaisten omaisuuden tuhoaminen oli sallittua mainitussa Gazan operaatiossa. Luulisi tämän soittavan hälytyskelloja Israelin laajemman tuomitsemisen tarpeellisuudesta. Terroristeja ja terrorismista epäiltyjä tuomitaan kuolemaan ja vangitaan, mutta ei israelilaisia, jotka ovat tehneet sotarikoksia (terrorismia sekin). Ei huolimatta siitä, vaikka Israel ylitti lopullisesti rajan varastaen EU:n jäsenmaiden asukkaiden identiteettejä päästäkseen tappamaan pahamaineisen palestiinalaisen "terroristin". Näin ei tietenkään tehdä, ei ainakaan niin kauan, kuin Yhdysvallat säilyttää nykyisen voimakkaan asemansa ja Israelin ja Yhdysvaltain ystäyys säilyy.

Kärjistäen voidaan sanoa, että, kiitos natsien harjoittaman vainon, kaikki Israel-kriittisyys tuomitaan välittömästi juutalaisvastaisuudeksi ja salaliitoksi Israelia ja kaikkia juutalaisia vastaan. Israel vetää aina tarvittaessa "natsikortin" esille ja vaimentaa kaiken siihen kohdistuvan arvostelun. Kritiikki ja tuomitseminen jää muutamien rohkeiden tahojen puheiksi. Israel saa yhä jatkaa siirokuntien rakentamista miehitetyille alueille ja palestiinalaisten sortamista terrorisminvastaisen taistelun varjolla.
Vuodesta 2006 Israel on syyttänyt Ruotsia "Euroopan Israelin-vastaisimmaksi valtioksi" Ruotsin hallituksen suostuttua tapaamaan palestiinalaisministerin, Atef Adwan. Israelin kiukuttelu muistuttaa etäisesti Kiinan ärhentelyä niitä maita kohtaan, jotka kehtaavat tavata "vaarallisen tiibetiläisen separatistiterroristin", Dalai Laman.
Myöskään ruotsalaisen Aftonbladet-lehden kirjoitus siitä, että Israelin armeijan epäillään varastaneen elimiä surmatuilta palestiinalaisilta ei ole lämmittänyt Israelin ja Ruotsin kylmentyneitä suhteita.

Pisteet Ruotsille ja kaikille muillekin rohkeudesta asettaa Israelin propaganda kyseenalaiseen valoon. Mielestäni maa, joka harjoittaa nykyäänkin apartheidia ja sotarikoksia olisi oikeutettu saamaan vähintäänkin samankaltaisia sanktioita, joista Kuuba on (perusteettomasti) kärsinyt vuodesta 1962 lähtien! Vaaditaan Israelia ja Yhdysvaltoja Israelin rikostoverina välittömästi Haagiin vastaamaan syytöksistä. Boikottikampanja käyntiin ainakin Israelia vastaan voisi toimia hyvin. Ei osteta mitään Israelin tuotteita ja kauppasaarto olisi myös mitä toimivin vaihtoehto. Asetettiinhan Etelä-Afrikan rasistiselle hallinnolle pakotteita aikoinaan, miksi ei nyt siis voitaisi toimia samalla tavalla? Ai niin joo, Yhdysvallat.. Israel, Yhdysvaltain tukemana, ei ole valmis hyväksymään mitään itseensä kohdistuvaa arvostelua, mutta on kyllä valmis tuomitsemaan muut terroristeiksi ja holokaustin kieltäjiksi, jotka suunnittelevat yhdessä Hamasin kanssa Israelin tuhoamista.

Kyllä, olen sitä mieltä, että Israelin valtio, ainakin nykymuodossaan, pitäisi lopettaa. Ei välttämättä väkivaltaiseti, mutta esimerkiksi kieltää sen olemassaolo yhteisellä päätöksellä, kuten se "yhteisellä" päätöksellä tunnustettiin.
Ei, en kiellä holokaustia, enkä vihaa juutalaisia. Ollessani menossa englanninkieliselle leirille Heinolan Kukonnotkoon vuonna 2001, perheemme velvollisuuksiin, ennen menoani leirille, kuului toisesta maasta tulleiden nuorten majoittaminen, ruokkiminen ja oheistoiminnan järjestäminen. Perheemme majoittivat kaksi 13-vuotiasta israelilaista tyttöä, jotka olivat mielestäni todella miellyttäviä ihmisiä, joiden kanssa kommunikointi pelasi ihan tyydyttävästi huolimatta heikosta englannin kielen taidostani.
Se, että vihaan Israelia, Israelin hallitusta ja yleistä ilmapiiriä, marinoituna länsimaisella ja kaksinaismoralististen maahanmuuttokriittisten propagandalla, ei tarkoita, että vihaisin israelilaisia tai juutalaisia ihmisinä. Vihaan Israelin poliittista johtoa ja sitä, kuinka Israelin teot oikeutetaan ja useiden muiden teot tuomitaan.
Israel on luotu vääryydellä ja sen olemassolo perustuu vääryyteen ja laittomaan miehitykseen ja sortoon, joten vääryys tulee lopettaa hetimmiten. Sympatiat, tarinat valitusta kansasta (ovatko muut kansat vähäisempiä?) ja Yhdysvaltain tuki eivät voi, eivätkä saa enää olla oikeutuksia Israelin olemassaololle. Ensiksi tulisi käsitellä toista maailmansotaa kokonaisuudessaan oikealla tavalla, ei kieltää siihen liittyneitä hirmutejoja, eikä myöskään vain syytellä "niitä toisia" mustavalkoisesti. Ei tule unohtaa Dresdenin ja Hiroshiman pommituksia. Tulisi myös lopettaa Yhdysvaltain merkittävä asema ja tehdä maailmasta moninapaisempi. No se onkin sitten toinen tarina ja pidempi juttu..

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

2. Integroitumisesta

"Maassa maan tavalla!" "Kyl muualta tulevien pitää sopeutua suomalaisiin tapoihin ja suomalaiseen kulttuuriin." "Sopeutukaa, mutta ette kuitenkaan ole, ettekä tule olemaan meikäläisiä." Tämänkaltaisia, ajoittain ristiriitaisuuksiin taipuvaisia kommentteja kuulee esitettävän, kun puhutaan integroitumisesta, tässä tapauksessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Ensinnäkin on onniteltava kaikkia tänne lämpimämmistä maista tulevia, jotka tulevat tänne kylmyyteen, jonne edes Al Qaida, kansainvälinen fasistinen islamistinen terroristijärjestö, ei uskalla tulla tekemään terrori-iskuja. Toisekseen on nostettava hattua maahanmuuttajille myös siitä, että he kykenevät elämään henkisessä kylmyydessä. Ilmapiiri on paikoitellen hyvin jäätävä kantasuomalaisellekin, joten en yhtään ihmettele sitä, kun joskus pari tyyppiä "kouluammuskelee". Tänne on vaikea sopeutua pelkästään jo kylmän ilmaston ja ilmapiirin takia. Kun mukaan lasketaan vielä "Suomi suomalaisille"-asenne tilanne vaikuttaa kestämättömältä.

Suomalaiset kertoilevat villejä huhuja möykkäävistä "mamu"naapureistaan, jotka pitävät öisin meteliä, kaatavat litroittain vettä lattioilleen, kun pesevät kämppäänsä tai käräyttävät uunejaan saadakseen uuden ja paremman tilalle. "Mamujen" öinen möykkääminen on helppo asettaa kyseenalaiseksi, paitsi ehkä jos esimerkiksi Ramadan osuu tietylle päivälle. Tästä tulee tietenkin huomauttaa ja jos naapurustossa ylipäätään möykätään, tulee asiasta huomauttaa kyseiselle möykkääjälle tai ääritapauksessa ilmoittaa isännöitsijälle tai viranomaiselle. "Mutta, kun ei kehtaa sanoo, kun leimautuu rasistiksi ja isännöitsijä ja poliisi ei voi tehdä asialle mitään!" Lopetetaan jossittelu ja tyhjänpuhuminen, kerätkää rohkeutenne, jättäkää ennakkoluulonne hetkeksi ja menkää huomauttamaan kyseiselle möykkääjälle huolimatta siitä, onko hän kantasuomalainen vai maahanmuuttaja. Ei se ole rasismia jos huomautta perusasioista, järki käteen suomalaiset!
Kun itse yövyin sukulaiseni luona eräässä lähiössä, jossa maahanmuuttajia majaili ylhäällä, alhaalla ja samassa kerroksessa, en koskaan kuullut heidän möykkäävän kello 21.00 jälkeen. Lisäksi olen kuullut monia toisenlaisia tarinoita, joissa kantasuomalaiset örisijät valvottavat naapurustoaan musiikillaan ja pattereiden paukutuksella.
Jos huomaa, että naapurustossaan asuvalla maahanmuuttajalla on ongelmia naapuruston sääntöjen kanssa (esim. pesuvuorot), on velvollisuus auttaa. Jos ei edes sen vertaa viitsi tulla vastaan, niin vika on jossain muussa, kuin maahanmuuttajassa.

Valitellaan, kuinka esimerkiksi Vantaan Hakunila on kovaa vauhtia ghettoutumassa, kun kantaväestö muuttaa pois alueelta ja tilalle asettuu maahanmuuttajia. Puhutaan niin sanotusta "white flight"-ilmiöstä, jossa kantaväestön muuttaessa pois alueelle keskittyy käytännössä vain maahanmuuttajia, kiinteistöjen arvot romahtavat ja ongelmat kasautuvat. Mielikuvituksellisemmat ovat maalailemassa tulevaisuuteen Ranskan ja Göteborgin kaltaisia lähiömellakoita, joissa pienestäkin syystä lähiöissä poltellaan autoja ja kivitetään poliiseja ja palomiehiä. Kaikkein surullisin esimerkkitapaus oli Ranskan vuoden 2005 lähiömellakat, jossa lähiöiden ongelmat purkautuivat "mitättömältä" vaikuttavasta syystä; poliiseja paenneet nuoret kuolivat kiivetessään muuntajapylvääseen, jonka jälkeen Ranskan lähiöissä mellakoitiin viikkoja. Ranska on ääriesimerkkitapaus maasta, jossa integroituminen ei ole toiminut. Edellä mainittuja mellakoijia ei voi enää kutsua maahanmuuttajiksi, koska he ovat syntyneet Ranskassa.
Mitä ilmeisimmin muun muassa edellä mainitut kohtaamisongelmat kantaväestön ja white flight -ilmiö ovat olleet suurena osasyynä ikäviin tapahtumiin. Ranskan silloinen sisäministeri (nykyinen presidentti) Nicolas Sarkozy ei varmastikaan helpottanut tilannetta legendaarisella kannanotollaan: "puhdistetaan lähiö roskasakista painepesurilla".

Hyvin monesti maahanmuuttokriitikot ottavat lähiömellakoita esille puhuessaan "monikulttuurisuuden haitoista" ja ghettoutumisesta jne. Toistan itseäni; Suomi ottaa hyvin vähän esimerkiksi pakolaisia, kun vertaillaan kansainvälisesti. Huolimatta Vantaan Hakunilan vuoden 2000 väkivaltaisuuksista en pidä todennäköisenä, että Suomeen muodostuisi vastaavanlaista ongelmaa edes hamassa tulevaisuudessa. Ainakin meillä on mahdollisuus ehkäistä jännitteitä. Jos kantaväestö tulisi edes vähän vastaan, eikä edesauttaisi ghettoutumista muuttamalla pois "paremmille" alueille aina, kun pieniä ongelmia ja ennakkoluuloja ilmaantuu, ilmapiiri olisi varmasti toisenlainen. Nykyisin vain kyräillään ja kitistään esimerkiksi siitä, kuinka oma lapsi ei saa laadukasta kouluopetusta, kun luokalla enemmistö on maahanmuuttajia, "jotka eivät osaa edes suomen kielen alkeita". Minkä uskotte olevan ylihuolehtivaisten vanhempien ratkaisu mainittuun "ongelmaan"? Aivan oikein; lapset viedään toiseen kouluun, "omiin porukoihin" ja varmistetaan samalla, ettei lapsi vahingossakaan tutustu toisiin kulttuureihin ja muutu monikulttuurisuudesta jauhavaksi vihervasemmistolaiseksi isänmaanpetturiksi.

Kysyn teiltä maahanmuuttokriitikoilta, onko kenelläkään (ei-länsimaalaisella) maahanmuuttajalla mahdollisuuksia integroitua tällaisissa olosuhteissa, jossa ennakkoluulot vallitsevat ja sokaisevat? Eikö ole ristiriitaista vaatia integroitumista, kun samaan aikaan viestitetään "ette koskaan tule osaksi meitä!"? Nykyisessä ilmapiirissä ei vaivauduta kohtaamaan toisia ja vaahdotaan vain siitä, kuinka "enemmistö" maahanmuuttajista on työttömiä, "tilastojen mukaan". Tilastot ovat muodostuneet Raamatuksi, joita luetaan, kuin Jumalan sanaa. Scripta-blogin lausahduksia toistellaan ikään kuin Kummeleiden lausahduksia aikoinaan. Vältellään omien aivojen käyttämistä. Nykyisessä yhteiskunnassa yhä istutaan luolassa selät luolan suuaukolle päin ja ihastellaan varjoja (Platon). Filosofien viisaudet eivät näemmä koskaan vanhene...

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

1. Hallaa aholle ja asiaa maahanmuuttokriittisyydestä

Nyt se on sitten virallista. Sankarimme Jussi Halla-aho on löytänyt viimein poliittisen kutsumuksensa ja uhrannut itsensä epäitsekkäästi meidän suomalaisten hyväksi. Oi ihanuus, että joku jaksaa meitä "alkuperäisiä" suomalaisia puolustaa maahanmuuttajien invaasiolta. Eihän se suinkaan ole rasismia jos julistaa "protect your land, save your race".

Palataan ajassa taaksepäin ja katsotaan, mistä kaikki lähti liikkeelle. Sankarimme piileskeli puskissa suunnitellen tulevaisuuttaan ja kirjoitteli määrätietoisesti blogiaan ajatellen, "kyllä minut ja minun blogini vielä huomataan". Vuoden 2008 tienoilla ystävämme Jussi huomattiinkin ja kohu oli melkoinen. Bloggari-soturimme nousi kriittisillä ja provokatiivisilla kirjoituksillaan koko kansan tietoisuuteen verratessaan islamin uskoa pedofiliaan ja toivoen vihervasemmistolaisten kukkahattutätien joutuvan maahanmuuttajien raiskaamiksi, jotta oppisivat olemaan samaa mieltä maahanmuuttokriitikoiden kanssa.

Kirjoitusten, tuomion ja marttyyriroolin ansiosta Jussi Halla-aho on pääsemässä tavoitteisiinsa; vallan makuun. Häntä on haukuttu milloin rasistiksi, milloin entiseksi koulukiusatuksi ja vinksahtaneeksi neroksi, joka haluaa kostaa maailmalle. Emme täysin tiedä, onko Jussi rasisti, isänmaallinen vai onko hänen tarkoituksensa vain käyttää pirullisen nerokasta retoriikkaa päästäkseen valtaan ajamaan omia tavoitteitaan ja tekemään Suomesta autoritääristä valtiota. Joka tapauksessa kirjoitukset ovat tuoneet hänelle valtaisan fanijoukon ja ilmiö lähentelee henkilöpalvontaa. "On siinä isänmaallinen mies, joka oikeasti välittää". Henkilöpalvonnan tunnusmerkit näkyvät fanien hokemissa ja kiihkoiluissa, jotka on poimittu Scriptasta (esimerkiksi vihervasemmistolainen, kukkahattutäti ja Astrid Thors-viha). Näitä hokemia hoetaan orwelmaisesti ja pyritään näin lyömään toisinajattelijat lyttyyn periaatteella, jonka mukaan vain maahanmuuttokriitikko voi olla oikeassa.

Mistä maahanmuuttokriittisyydessä oikeastaan on kysymys? Scripta-blogi sen aloitti ja tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että ministereitämme uhkaillaan ja vastaanottokeskusten työntekijöitä pahoinpidellään. Maahanmuuttokriittisyydellä kuulemma ei tarkoiteta rasismia, vaan sillä kritisoidaan "holtitonta maahanmuuttoa". Ruotsiin verrattuna Suomen maahanmuuttopolitiikka on tiukasti säädeltyä, joten tässä tapauksessa ei voida puhua holtittomasta maahanmuutosta. Toki uhkakuvia maalailemalla saadaan massat liikkeelle. Senhän osasi Ranskan tunnetuin äärioikeistolainen Jean-Marie Le Pen, joka kiri 2000-luvun alussa presidentinvaalien toiselle kierrokselle.

Pelätään, että nykyisin vähemmistössä olevat, pääosin islaminuskoisista maista tulleet, tuhoavat kulttuurimme ja nousevat enemmistönä hallitsemaan meitä ja liittävät meidät "Eurabiaan". En ole vielä törmännyt yhteenkään uutiseen, jonka mukaan oltaisiin luovuttu puurojuhlista, sianlihasta tai Suvivirrestä tietyn vähemmistön vuoksi saatika ollut todistamassa vastaavanlaista tapahtumaa. Ja kulttuurisesta protektionismista puhuttaessa on Eurabian maalailu vain keino lisätä pelkoa ja islamofobiaa, jota mm Jussi Halla-aho, Teemu Lahtinen ja Juha Mäki-Ketelä kannattajineen mainostavat ajaakseen omaa vaalikampanjaansa. Heille ja kaikille tiedoksi, että islamin tai paremminkin islamismin nousu ei tässä tapauksessa ole realistista muualla, kuin mielikuvituksellisessa mörkö-maailmassa. Mutta tunnettu tosiasia on, että Roomakaan ei kestänyt ikuisesti. Se on kuitenkin säilynyt historiassa, muistoissamme ja elintavoissamme (esim kielet ja roomalaiset lait).

Haluaisin vielä sanoa alkuperäisinä suomalaisina itseään pitäville maahanmuuttokriitikoille yhden asian. Ellei teillä ole saamelaisia sukujuuria, teillä on pienemmät oikeudet olla maahanmuuttokriittisiä, kuin saamelaisilla. Jos vedätte tähän muinaiset hämäläiset ynnä muut (sulautuneet) suomalaiset heimot, ei voida puhua suomalaisuudesta nykymuodossaan. Nykyinen suomalaisuus syntyi ruotsinkielisen eliitin toimesta 1800-luvulla ja on säilynyt suhteellisen muuttumattomana näihin päiviin. Teidän esi-isänne menivät valloittajina Lappiin, anastivat saamelaisten maat ja sorto jatkuu nykyäänkin, lähinnä taloudellisissa merkeissä ja "reviirikiistoissa". Toisin sanoen, nykyisin vain saamelaisilla, ja yleensäkin vain alkuperäisasukkailla on oikeus olla "maahanmuuttokriittisiä", ei Perussuomalaisilla, Halla-aholla tai kenelläkään muulla.
Yleinen trendi näyttäisi kuitenkin olevan, että nuo siirtolaisten jälkeläiset ympäri Eurooppaa ovat nousemassa suosioon populistisine kampanjoineen ja pitävät itseään oikeutettuina olemaan niitä alkuperäisiä asukkaita, joiden tehtävä on varjella kulttuuriaan.

Lopuksi kysyisin vielä: te maahanmuuttokriitikot julistatte suomalaisuuden nimeen ja puhutte kovaan ääneen suomalaisten lasten, työttömien, vanhusten ynnä muiden suomalaisten huomioimisesta. Hienoja puheita, vaan missä näkyvät teot? Onko kukaan teistä oikeasti auttanut hädässä olevaa heikompiosaista suomalaista muualla kuin puheissa ja retoriikassa? Ennenhän työttömyys oli melkeinpä häpeä ja kantasuomalaista työtöntä nimiteltiin. Nyt on äänensävy vaihtunut ja työtön suomalainen alkoholistikin kelpaa, puheissa. Olisin kiinnostunut kuulemaan niistä tarinoistanne, joissa olette olleet tekemässä konkreettista hyväntekeväisyystyötä suomalaisten hyväksi, esimerkiksi Kalliossa Pelastusarmeijan ruokalassa tai Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry:ssä.

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.