Uusi päivä ja uusin voimin ylös vuoteesta. Lenkkeilyvaatteet niskaan ja olimme jälleen valmiita perinteiselle aamureippailulle. Nousevaa aamuaurinkoa ihastellessa ja lempeän tuulen syleilyssä sielumme ja ruumiimme heräsi ja lopulta olimme virkeinä valmiit ottamaan uuden päivän vastaan.
Lenkkeilyn jälkeen oli vuorossa kehon tankkausta, jonka jälkeen palasimme hotellihuoneeseen vaihtamaan vaatteita. Suunnitelmissa olisi vierailu luonnon omassa “akvaariossa”. Mukaan tarvittiin luonnollisesti snorkkelit, jotta kalojen katseleminen olisi miellyttävämpää silmille ja keuhkoille. Kävimme siis parin korttelin päässä ostamassa snorkkelit molemmille. Ikäväksemme onnistuin kuitenkin hajottamaan omani ja jouduimme ostamaan jälleen uudet. Lopulta pienen harmin ja rahan palamisen jälkeen pääsimme lähtemään.
Kävelimme kohti venesatamaa (Mueje Casa de La Cultura) , josta purjehtisimme “akvaarioon”. Istuskelimme hetken aikaa penkeillä odottelemassa nimenhuutoa. Ilma oli läkähdyttävä, mutta samaan aikaan nautinnollinen suomalais-karjalaiselle turistille, joka on koko elämänsä asunut kylmässä Pohjolassa. Viimein meitä kutsuttiin nimeltä ja astuimme moottoriveneeseen, jonka kyydissä ohitimme Karibianmeren seitsemän eri sinisen sävyä. Värit vaihtuivat vaaleammansinisestä hieman tummempaan ja tummemmansinisestä täysin vaaleansiniseen ja turkoosiin.
Karibianmeri ja seitsemän eri sinisen sävyt.
Pienen moottoriveneajelun jälkeen saavuimme määränpäähämme. Alas veneestä, snorkkelit naamalle ja niin olimme valmiita “akvaarioon”. Alussa snorkkelit hieman vuotivat, toisin sanoen, päästivät vettä sisään. Melkein kaduimme ostostamme, mutta saimme ongelman onneksi ratkaistua ja pääsimme nauttimaan kirjavasta kalakannasta. Etenimme syvemmälle veteen ja jo alussa parvi pieniä hopeanvärisiä kaloja tervehti meitä. Syvemmällä vedessä näimme monia erivärisiä kaloja, pieniä ja hieman suurempia; kellertävän mustia, sinisiä ja hopeanharmaita. Erityisesti eräs hyvin litteä rauskumainen kala jäi mieleen. Suosittelen kaikille San Andrésissa käyville vierailua kyseisessä “akvaariossa”. Toisaalla halukkaille on myös olemassa eräänlainen “akvaario”, joka on tosin hieman kalliimpi (20 000 pesoa). Oppaat antavat lisätietoa.
Poistuttaessa veneestä, on hyvä painaa mieleen veneen nimi, jolla matkustat saarelle. Kun on poislähdön aika, nimenhuudon sijasta “merimiehet” huutavat laivan nimeä. Eräälle veneelle oli annettu varsin mielenkiintoinen nimi (“La Cuca”). Kutsun kuultuamme, nousimme veneisiin ja ajoimme kohti seuraavaa saarta. Matka meni varsin nopeasti kiirehtivän moottoriveneen kyydissä, joka hieman loiskutti suloisen Karibianmeren aaltoja päällemme.
Moottorivene rantautui Jhonny Cay-nimiselle saarelle. Jhonny Caysta tuli välittömästi toinen suosikkini (varsinaisen San-Andrés –saaren lisäksi). Kyseessä oli pieni saari, joka oli palmujen peittämä. Aluksi istuimme odottelemaan lounasta hieman varjossa paahtavasta auringosta (kaikki lounaat maksavat 20 000 pesoa, tarjolla yleensä herkullista kalaa ja riisiä arbol del pan-nimisen “leipähedelmän” kera). Tämän lisäksi nautimme virvoitusjuomista ja saaren erikoisuudesta, “Coco Loco”-nimisestä herkullisesta juomasta, joka tarjoiltiin meille kookospähkinän kuorissa. “Mitä muuta sitä ihminen voi kysyä?” ajattelimme. Herkullinen lounas virvoitusjuomien ja Coco Loco-juoman kera palmujen katveessa.
Aterioituamme hieman, päätimme lähteä pienelle tutkimusretkelle. Hyvällä tuurilla näkisimme suuria leguaaneja (iguanas), joita Jhonny Caylla sanottiin olevan. Pienen kävelyn jälkeen näimmekin puissa laiskottelevia isokokoisia leguaaneja. Ohitsemme vilahti myös monia erivärisiä pienempiä liskoja. Etäämmällä pääsimme ihastelemaan punaisia rapuja, joita oli paljon! Jostain syystä ne viihtyivät etäällä merenrannan kivikoista, joissa rapuja yleensä näkee.
Jatkoimme kulkuamme hieman kivikossa kohti uimarantaa, josta moottoriveneemme lähtisi takaisin kohti varsinaista San Andrésia. Uimme tai paremmin sanottuna makasimme vedessä matalassa kohtaa. Aallot olivat hyvin voimakkaita ja ne kirjaimellisesti paiskasivat meikäläisiä kohti rantahietikkoa ja heitti peräämme hiekkaa ja kiviä ja muuta vedessä olevaa tavaraa. Varsin kovia aaltoja Jhonny Caylla siis. Ajoittain voimakkaat aallot yrittivät vetää meitä mukaansa paiskatakseen meidät kohti kivikkoa.
Kaikki loppuu aikanaan (onneksi ei San Andrésin reissu vielä sentään), niin myös retkemme Jhonny Caylla lähestyi loppuaan ja oli aika palata veneellemme. Moottori täysillä palasimme “kotisaarellemme” ja vetäydyimme hotellihuoneeseemme, jossa pysyimme päivällishetkeä lukuun ottamatta myöhään yöhön asti. Yöllä meitä valvottikin sitten sen verran, että pakottauduimme ulos pienelle yökävelylle. Yllätykseksemme ihmisiä oli harvinaisen paljon ulkoa. San Andrés taitaa olla saari, joka ei koskaan nuku. Kävelimme hieman hotellialueen hienoja katuja nauttien lempeästä yön tuulesta räpsien samalla kuvia toisistamme. Viileämpänä vuorokauden aikana huomasin myös, että olin polttanut itseni auringossa. Aiemmin olin heittänyt herjaa punaniska-junteista ja nyt huomasin, että oma niskani oli punainen. Karma (“pilkka osuu omaan nilkkaan/niskaan”) iski takaisin.
Eli muistakaa paljon aurinkorasvaa, jos ihonne on teille kallis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti