(Näkymä hotellihuoneen ikkunasta noin klo 9-10 aikaan aamulla)
Kyllä kannatti herätä aamulla kello 5.30 katsomaan Hotel Beachin näköalaa. Kuten oheisesta kuvasta näkyy, hotellimme ei sijainnut aivan meren vieressä, mutta riittävän lähellä kuitenkin. Edellisenä yönä allaolevasta maisemasta ei juuri hahmottanut muuta, kuin Texaco-nimisen bensa-aseman ja muutamia kojuja. Herätessä yllätys olikin melkoinen, kun toisella puolella maisemaa komistivat metsien peittämät vuoret ja toisella puolella maisemaa kaunistivat Karibianmeren aallot ja palmujen koristama hiekkaranta. Taivaanranta oli maalauksellinen, aurinko oli juuri nousemassa ja ilma vaikutti juuri ihanteelliselta.
Oli siis aika lähteä pienelle aamureippailulle. Musiikin tahdissa aloitimme aamuhölkän. Kello ei ollut vielä kuuttakaan, kun hölkkäsimme San Andrésin hiekkarantaa pitkin. Vielä yllättävämpää oli nähdä niin monia ihmisiä niin varhain reippailemassa. Osa hölkkäsi hiekkarantaa tai hotellialueen katuja pitkin, osa oli kastautumassa Karibianmeren aalloissa ja loput olivat pitämässä aerobic-tuntia kovaäänisine kaiuttimineen. Hölkätessämme olin vähällä kompastua noiden kovaäänisten kaapeleihin ja siten onnistuin melkein pilaamaan aerobic-tunnin. Onneksi ei käynyt kuitenkaan sen köpelömmin ja hölkkä jatkui.
Hölkkä jatkui erään toisen hotellin edustalle asti, jonka jälkeen päätimme kääntyä takaisin ja jatkaa reippailua toiseen suuntaan. Matkan varrella kävimme ostamassa virvoitusjuoman, jonka voimin jaksoimme eräälle kirkolle asti. Kurkistimme sisään kirkkoon, jossa oli juuri sillä hetkellä menossa katolinen messu (San Andrésilla on katolilaisia ja kuulemma jokunen islaminuskoinenkin, mutta valtaosa saaren asukkaista on baptisteja ja adventisteja). Samaan aikaan näimme lentokoneen nousevan ilmaan läheiseltä kentältä (lentokenttä sijaitsee hyvin lähellä hotellialuetta). Tyytyväisinä ajatellessamme, että saisimme viettää paratiisisaarella vielä reilut 4 päivää, matkasimme takaisin hotellille. Matkan varrella pysähdyimme pieneen kivikkoon, jossa näimme paljon rapuja! Hiekkarannlla näimme lekottelevia kulkukoiria kaikessa rauhassa. Aurinko oli jo noussut ja ilma oli selvästi kuumempi. Olikin siis aika kiiruhtaa hotelliaamiaiselle ja valmistautumaan tulevaan päivään aurinkorasvan kera.
(Nousemaisillaan oleva aurinko ja ihmisiä uimassa hieman ennen kello kuutta aamulla)
(Jos katsot tarkkaan, voit havaita kuvassa muutakin, kuin karua kivikkoa)
Pikaisen suihkun jälkeen kiiruhdimme aamiaiselle. Ja sitä ruokaa riitti. Oli montaa erilaista lajia ja vatsansa sai täyteen. Täyttävän ja maukkaan aamupalan jälkeen kipusimme vielä ylös huoneeseen levittämään aurinkorasvaa ihollemme. Hieman lekoteltuamme riensimme alakertaan. Vuorossa olisi ensimmäinen yhteinen "opastettu" kierros muiden turistien kanssa (joista suurin osa oli luonnollisesti kolumbialaisia). Maksettuamme muutaman tuhannen peson, kiipesimme autoon, joka kyyditsisi meidät noin 20 minuutin ajomatkan päässä sijaitsevalle toiselle hotellialueelle. Automatkan aikana lepuutimme silmiämme luonnonvihreissä maisemissa ja luonnollisesti ihastelimme myös kimaltelevaa merta. Ajattelevatkohan San Andrésin asukkaat, kuinka onnekkaita he ovat nähdessään sellaisia maisemia joka päivä?
Annettuamme nimemme ja muutamat muut tiedot, olimme oikeutettuja menemään uima-allasalueelle nauttimaan juomista (hotellialueella tarjoiltavat juomat sisältyivät koko matkan hintaan, joten saimme nauttia "ilmaisia" juomia miltei rajattomasti) ja istuskelemaan aurinkotuoleilla, tai kastautumaan uima-altaassa tai Karibianmeren aalloissa (paremminkin "luonnonaltaassa"). Kastauduin molemmissa altaissa. Loppuajan istuskelimme aurinkotuoleilla nauttien juomista ja lämmittävästä auringosta fiilistellen taustalla soivaa reggae-musiikkia. Reggae on hyvin tunnusomaista afro-karibialais-kolumbialaiselle San Andrésille. Minne tahansa menetkin, taustalla raikaa rento reggae.
Keskipäivän jälkeen menimme nauttimaan lounasta. Kylläisinä monipuolisen aterian jälkeen siirryimme aulatilaan odottelemaan paluukyytiä. Jouduimme hieman odottelemaan paluukyytiä, koska aikaisemmin emme olleet riittävän aggressiivisia ja päästimme kaikki ihmiset edellemme. Vastaavassa tilanteessa kannattaa siis olla sopivalla tavalla aggressiivinen, ettei kyyti jätä.
(Karibianmeren aallot)
Palattuamme omalle hotellialueellemme, ohjelmassa oli jälleen hieman uintia. Kello kolmen aikoihin oli jo hieman tuulisempaa merellä päin ja aallot olivat voimakkaampia. Päätimme lopulta noin tunnin uinnin jälkeen palata hotellille odottelemaan illallista.
Illallisen jälkeen kävimme keskustassa hieman tutkimassa kauppoja tuliaisia ja tulevia ostosreissuja varten. Ostimme hieman makeisia ja hajuvesiä. Illan sää oli miellyttävä; ei liian tukahduttava, mutta lämmin kuitenkin. Merellä tuuli enemmän, kuin päivällä ja aallot olivat luonnollisesti voimakkaampia. Pimeyden laskeuduttua ei siis ole suositeltavaa (eikä edes sallittua) uida. Joskus on hyvä vain katsoa koskemisen sijaan. Kyllä niitä aaltoja olisi koko yön katsellutkin. Joskus täytyy kuitenkin myös nukkua, jotta jaksaisi seuraavanakin päivänä kulkea ja uida. Noin iltayhdentoista aikoihin olimmekin jo sikeässä unessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti