Loppukesäinen tervehdys. Seuraavissa teksteissä aion hieman kirjoittaa viisipäiväisestä matkasta eräälle paratiisisaarelle, joka toteutui viime kuun lopussa. Kyseessä oli Kolumbialle kuuluva San Andrés (ei siis se GTA-pelin kuvitteellinen ympäristö, San Andreas!), joka sijaitsee Karibianmerellä, lähellä Nicaraguaa. Aiemmin olin nähnyt vain joitakin kuvia ja videoita Youtubessa kyseisestä paikasta sekä kuullut ylistäviä kommentteja. Oli siis aika kokea tuo paratiisi. Heinäkuun alussa viettäessämme aikaa Bogotan länsipuolella Portal 80 (ochenta) -nimisessä kauppakeskuksessa, törmäsimme Tour & Go-nimiseen yritykseen, joka kaupitteli matkaa San Andrésille. Asiallinen ja elegantisti pukeutunut herrasmies kertoi, mitä kaikkea matkan hintaan sisältyisi. Lopulta päätimme hyväksyä tarjouksen ja maksettuamme hinnan, saimme matkaliput ynnä muut tärkeät paperit matkaa varten.
Kärsimättömän odottelun jälkeen koitti lähtöpäivä viimein. Katsottuamme hieman ahdistavan elokuvan, The Wave (Die Welle), aloitimme laukkujen pakkaamisen. Pakkaamisen lomassa hermoilimme, mitä matkalaukuista vielä puuttuu ja mitä lentokoneeseen ei saa viedä. Lopulta laukut pakattuina ja reissumieli säilöttynä nousimme bussiin, joka vei meidät Tenjosta Bogotaan. Bogotassa säntäsimme ensimmäiseen taksiin, jonka näimme ja taksilla huristelimme El Doradon lentokentälle. Saavuimme lentokentälle yli kolme tuntia etuajassa. Aikaa siis riitti hyvin viime hetken henkiseen valmistautumiseen. Istuskelimme vähän aikaa penkeillä, söimme eväitä ja odottelimme pääsyä Check-in -jonoon. Check-inin ja turvatarkastusten jälkeen ohjelmassa olisi vielä hetkinen odottelua ennen lentokoneeseen pääsyä.
Pitkän odottelun jälkeen, yömyöhäisellä melkeinpä juoksimme Aviancan koneeseen. Niin innoissamme olimme. Turvavyöt kiinni, hieman turvallisuusohjeiden seuraamista ja viimein nousimme ilmaan Aviancan kyydissä. Öinen Bogota oli vaikuttava näky ylhäältä päin katsottuna. Noustuamme yhä korkeammalle ilmaan ja Bogotan jäädessä alas, emme kyenneet enää näkemään juurikaan mitään. Syötyämme hieman ilta/yöpalaa, jonka Aviancan ystävällinen henkilökunta meille tarjoili, matkaväsymys voitti ja vedimme pienet tirsat. Nokkaunet eivät kestäneet kauankaan, kun aloitimme jo laskeutumisen.
Emme edelleenkään nähneet paljoa muutamien valojen lisäksi, mutta oli huikeaa tietää, että olimme Karibianmeren yllä. Noustuamme koneesta pois, tunsimme välittömästi trooppisen tuulahduksen; täysin erilainen ilmasto verrattuna viileään Bogotaan. Paikallisten byrokraattien tehtyä perinteiset tarkastukset, siirryimme laukkujen kera väsyneinä, mutta tyytyväisinä odottelemaan taksia hotellille. Pienen säätämisen jälkeen taksimme poimi meidät ja ajoi meidät hotellille, jonka nimi oli Beach. Ystävällinen ja rento henkilökunta toivotti meidät tervetulleiksi ystävällisin sanoin ("amigo") ja minä tein näyttävän sisääntulon kaadettuani erään koriste-esineen, joka ei onneksi ollut särkyvää materiaalia. Siinä sitten vähin äänin kiipesimme viidenteen kerrokseen, jossa hotellihuoneemme sijaitsi.
Trooppinen ja raikas tuoksu täytti sieraimemme ja mielemme täyttyi ilolla avattuamme huoneen oven. Todella viihtyisä ja kodikas huone ja hieno näköala (jota ei tosin pimeässä kovin hyvin hahmottanut). Viimein pikaisten iltapesujen ja pisujen jälkeen parin tunnin yöunille ja valmistautumaan tulevia lomapäiviä varten.
PS: Koska kyseessä on matkakuvaus, päätän jättää PS-osion pois matkakuvauksen ajaksi.
Kärsimättömän odottelun jälkeen koitti lähtöpäivä viimein. Katsottuamme hieman ahdistavan elokuvan, The Wave (Die Welle), aloitimme laukkujen pakkaamisen. Pakkaamisen lomassa hermoilimme, mitä matkalaukuista vielä puuttuu ja mitä lentokoneeseen ei saa viedä. Lopulta laukut pakattuina ja reissumieli säilöttynä nousimme bussiin, joka vei meidät Tenjosta Bogotaan. Bogotassa säntäsimme ensimmäiseen taksiin, jonka näimme ja taksilla huristelimme El Doradon lentokentälle. Saavuimme lentokentälle yli kolme tuntia etuajassa. Aikaa siis riitti hyvin viime hetken henkiseen valmistautumiseen. Istuskelimme vähän aikaa penkeillä, söimme eväitä ja odottelimme pääsyä Check-in -jonoon. Check-inin ja turvatarkastusten jälkeen ohjelmassa olisi vielä hetkinen odottelua ennen lentokoneeseen pääsyä.
Pitkän odottelun jälkeen, yömyöhäisellä melkeinpä juoksimme Aviancan koneeseen. Niin innoissamme olimme. Turvavyöt kiinni, hieman turvallisuusohjeiden seuraamista ja viimein nousimme ilmaan Aviancan kyydissä. Öinen Bogota oli vaikuttava näky ylhäältä päin katsottuna. Noustuamme yhä korkeammalle ilmaan ja Bogotan jäädessä alas, emme kyenneet enää näkemään juurikaan mitään. Syötyämme hieman ilta/yöpalaa, jonka Aviancan ystävällinen henkilökunta meille tarjoili, matkaväsymys voitti ja vedimme pienet tirsat. Nokkaunet eivät kestäneet kauankaan, kun aloitimme jo laskeutumisen.
Emme edelleenkään nähneet paljoa muutamien valojen lisäksi, mutta oli huikeaa tietää, että olimme Karibianmeren yllä. Noustuamme koneesta pois, tunsimme välittömästi trooppisen tuulahduksen; täysin erilainen ilmasto verrattuna viileään Bogotaan. Paikallisten byrokraattien tehtyä perinteiset tarkastukset, siirryimme laukkujen kera väsyneinä, mutta tyytyväisinä odottelemaan taksia hotellille. Pienen säätämisen jälkeen taksimme poimi meidät ja ajoi meidät hotellille, jonka nimi oli Beach. Ystävällinen ja rento henkilökunta toivotti meidät tervetulleiksi ystävällisin sanoin ("amigo") ja minä tein näyttävän sisääntulon kaadettuani erään koriste-esineen, joka ei onneksi ollut särkyvää materiaalia. Siinä sitten vähin äänin kiipesimme viidenteen kerrokseen, jossa hotellihuoneemme sijaitsi.
Trooppinen ja raikas tuoksu täytti sieraimemme ja mielemme täyttyi ilolla avattuamme huoneen oven. Todella viihtyisä ja kodikas huone ja hieno näköala (jota ei tosin pimeässä kovin hyvin hahmottanut). Viimein pikaisten iltapesujen ja pisujen jälkeen parin tunnin yöunille ja valmistautumaan tulevia lomapäiviä varten.
PS: Koska kyseessä on matkakuvaus, päätän jättää PS-osion pois matkakuvauksen ajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti