49. San Andrés special (day 2)

Uusi päivä ja uusin voimin ylös vuoteesta. Lenkkeilyvaatteet niskaan ja olimme jälleen valmiita perinteiselle aamureippailulle. Nousevaa aamuaurinkoa ihastellessa ja lempeän tuulen syleilyssä sielumme ja ruumiimme heräsi ja lopulta olimme virkeinä valmiit ottamaan uuden päivän vastaan.

Lenkkeilyn jälkeen oli vuorossa kehon tankkausta, jonka jälkeen palasimme hotellihuoneeseen vaihtamaan vaatteita. Suunnitelmissa olisi vierailu luonnon omassa “akvaariossa”. Mukaan tarvittiin luonnollisesti snorkkelit, jotta kalojen katseleminen olisi miellyttävämpää silmille ja keuhkoille. Kävimme siis parin korttelin päässä ostamassa snorkkelit molemmille. Ikäväksemme onnistuin kuitenkin hajottamaan omani ja jouduimme ostamaan jälleen uudet. Lopulta pienen harmin ja rahan palamisen jälkeen pääsimme lähtemään.

Kävelimme kohti venesatamaa (Mueje Casa de La Cultura) , josta purjehtisimme “akvaarioon”. Istuskelimme hetken aikaa penkeillä odottelemassa nimenhuutoa. Ilma oli läkähdyttävä, mutta samaan aikaan nautinnollinen suomalais-karjalaiselle turistille, joka on koko elämänsä asunut kylmässä Pohjolassa. Viimein meitä kutsuttiin nimeltä ja astuimme moottoriveneeseen, jonka kyydissä ohitimme Karibianmeren seitsemän eri sinisen sävyä. Värit vaihtuivat vaaleammansinisestä hieman tummempaan ja tummemmansinisestä täysin vaaleansiniseen ja turkoosiin.

Karibianmeri ja seitsemän eri sinisen sävyt.

Pienen moottoriveneajelun jälkeen saavuimme määränpäähämme. Alas veneestä, snorkkelit naamalle ja niin olimme valmiita “akvaarioon”. Alussa snorkkelit hieman vuotivat, toisin sanoen, päästivät vettä sisään. Melkein kaduimme ostostamme, mutta saimme ongelman onneksi ratkaistua ja pääsimme nauttimaan kirjavasta kalakannasta. Etenimme syvemmälle veteen ja jo alussa parvi pieniä hopeanvärisiä kaloja tervehti meitä. Syvemmällä vedessä näimme monia erivärisiä kaloja, pieniä ja hieman suurempia; kellertävän mustia, sinisiä ja hopeanharmaita. Erityisesti eräs hyvin litteä rauskumainen kala jäi mieleen. Suosittelen kaikille San Andrésissa käyville vierailua kyseisessä “akvaariossa”. Toisaalla halukkaille on myös olemassa eräänlainen “akvaario”, joka on tosin hieman kalliimpi (20 000 pesoa). Oppaat antavat lisätietoa.

Poistuttaessa veneestä, on hyvä painaa mieleen veneen nimi, jolla matkustat saarelle. Kun on poislähdön aika, nimenhuudon sijasta “merimiehet” huutavat laivan nimeä. Eräälle veneelle oli annettu varsin mielenkiintoinen nimi (“La Cuca”). Kutsun kuultuamme, nousimme veneisiin ja ajoimme kohti seuraavaa saarta. Matka meni varsin nopeasti kiirehtivän moottoriveneen kyydissä, joka hieman loiskutti suloisen Karibianmeren aaltoja päällemme.

Moottorivene rantautui Jhonny Cay-nimiselle saarelle. Jhonny Caysta tuli välittömästi toinen suosikkini (varsinaisen San-Andrés –saaren lisäksi). Kyseessä oli pieni saari, joka oli palmujen peittämä. Aluksi istuimme odottelemaan lounasta hieman varjossa paahtavasta auringosta (kaikki lounaat maksavat 20 000 pesoa, tarjolla yleensä herkullista kalaa ja riisiä arbol del pan-nimisen “leipähedelmän” kera). Tämän lisäksi nautimme virvoitusjuomista ja saaren erikoisuudesta, “Coco Loco”-nimisestä herkullisesta juomasta, joka tarjoiltiin meille kookospähkinän kuorissa. “Mitä muuta sitä ihminen voi kysyä?” ajattelimme. Herkullinen lounas virvoitusjuomien ja Coco Loco-juoman kera palmujen katveessa.

Aterioituamme hieman, päätimme lähteä pienelle tutkimusretkelle. Hyvällä tuurilla näkisimme suuria leguaaneja (iguanas), joita Jhonny Caylla sanottiin olevan. Pienen kävelyn jälkeen näimmekin puissa laiskottelevia isokokoisia leguaaneja. Ohitsemme vilahti myös monia erivärisiä pienempiä liskoja. Etäämmällä pääsimme ihastelemaan punaisia rapuja, joita oli paljon! Jostain syystä ne viihtyivät etäällä merenrannan kivikoista, joissa rapuja yleensä näkee.

Jatkoimme kulkuamme hieman kivikossa kohti uimarantaa, josta moottoriveneemme lähtisi takaisin kohti varsinaista San Andrésia. Uimme tai paremmin sanottuna makasimme vedessä matalassa kohtaa. Aallot olivat hyvin voimakkaita ja ne kirjaimellisesti paiskasivat meikäläisiä kohti rantahietikkoa ja heitti peräämme hiekkaa ja kiviä ja muuta vedessä olevaa tavaraa. Varsin kovia aaltoja Jhonny Caylla siis. Ajoittain voimakkaat aallot yrittivät vetää meitä mukaansa paiskatakseen meidät kohti kivikkoa.

Kaikki loppuu aikanaan (onneksi ei San Andrésin reissu vielä sentään), niin myös retkemme Jhonny Caylla lähestyi loppuaan ja oli aika palata veneellemme. Moottori täysillä palasimme “kotisaarellemme” ja vetäydyimme hotellihuoneeseemme, jossa pysyimme päivällishetkeä lukuun ottamatta myöhään yöhön asti. Yöllä meitä valvottikin sitten sen verran, että pakottauduimme ulos pienelle yökävelylle. Yllätykseksemme ihmisiä oli harvinaisen paljon ulkoa. San Andrés taitaa olla saari, joka ei koskaan nuku. Kävelimme hieman hotellialueen hienoja katuja nauttien lempeästä yön tuulesta räpsien samalla kuvia toisistamme. Viileämpänä vuorokauden aikana huomasin myös, että olin polttanut itseni auringossa. Aiemmin olin heittänyt herjaa punaniska-junteista ja nyt huomasin, että oma niskani oli punainen. Karma (“pilkka osuu omaan nilkkaan/niskaan”) iski takaisin.

Eli muistakaa paljon aurinkorasvaa, jos ihonne on teille kallis!

48. San Andrés special (day 1)

(Näkymä hotellihuoneen ikkunasta noin klo 9-10 aikaan aamulla)

Kyllä kannatti herätä aamulla kello 5.30 katsomaan Hotel Beachin näköalaa. Kuten oheisesta kuvasta näkyy, hotellimme ei sijainnut aivan meren vieressä, mutta riittävän lähellä kuitenkin. Edellisenä yönä allaolevasta maisemasta ei juuri hahmottanut muuta, kuin Texaco-nimisen bensa-aseman ja muutamia kojuja. Herätessä yllätys olikin melkoinen, kun toisella puolella maisemaa komistivat metsien peittämät vuoret ja toisella puolella maisemaa kaunistivat Karibianmeren aallot ja palmujen koristama hiekkaranta. Taivaanranta oli maalauksellinen, aurinko oli juuri nousemassa ja ilma vaikutti juuri ihanteelliselta.

Oli siis aika lähteä pienelle aamureippailulle. Musiikin tahdissa aloitimme aamuhölkän. Kello ei ollut vielä kuuttakaan, kun hölkkäsimme San Andrésin hiekkarantaa pitkin. Vielä yllättävämpää oli nähdä niin monia ihmisiä niin varhain reippailemassa. Osa hölkkäsi hiekkarantaa tai hotellialueen katuja pitkin, osa oli kastautumassa Karibianmeren aalloissa ja loput olivat pitämässä aerobic-tuntia kovaäänisine kaiuttimineen. Hölkätessämme olin vähällä kompastua noiden kovaäänisten kaapeleihin ja siten onnistuin melkein pilaamaan aerobic-tunnin. Onneksi ei käynyt kuitenkaan sen köpelömmin ja hölkkä jatkui.

Hölkkä jatkui erään toisen hotellin edustalle asti, jonka jälkeen päätimme kääntyä takaisin ja jatkaa reippailua toiseen suuntaan. Matkan varrella kävimme ostamassa virvoitusjuoman, jonka voimin jaksoimme eräälle kirkolle asti. Kurkistimme sisään kirkkoon, jossa oli juuri sillä hetkellä menossa katolinen messu (San Andrésilla on katolilaisia ja kuulemma jokunen islaminuskoinenkin, mutta valtaosa saaren asukkaista on baptisteja ja adventisteja). Samaan aikaan näimme lentokoneen nousevan ilmaan läheiseltä kentältä (lentokenttä sijaitsee hyvin lähellä hotellialuetta). Tyytyväisinä ajatellessamme, että saisimme viettää paratiisisaarella vielä reilut 4 päivää, matkasimme takaisin hotellille. Matkan varrella pysähdyimme pieneen kivikkoon, jossa näimme paljon rapuja! Hiekkarannlla näimme lekottelevia kulkukoiria kaikessa rauhassa. Aurinko oli jo noussut ja ilma oli selvästi kuumempi. Olikin siis aika kiiruhtaa hotelliaamiaiselle ja valmistautumaan tulevaan päivään aurinkorasvan kera.

(Nousemaisillaan oleva aurinko ja ihmisiä uimassa hieman ennen kello kuutta aamulla)



















(Jos katsot tarkkaan, voit havaita kuvassa muutakin, kuin karua kivikkoa)

Pikaisen suihkun jälkeen kiiruhdimme aamiaiselle. Ja sitä ruokaa riitti. Oli montaa erilaista lajia ja vatsansa sai täyteen. Täyttävän ja maukkaan aamupalan jälkeen kipusimme vielä ylös huoneeseen levittämään aurinkorasvaa ihollemme. Hieman lekoteltuamme riensimme alakertaan. Vuorossa olisi ensimmäinen yhteinen "opastettu" kierros muiden turistien kanssa (joista suurin osa oli luonnollisesti kolumbialaisia). Maksettuamme muutaman tuhannen peson, kiipesimme autoon, joka kyyditsisi meidät noin 20 minuutin ajomatkan päässä sijaitsevalle toiselle hotellialueelle. Automatkan aikana lepuutimme silmiämme luonnonvihreissä maisemissa ja luonnollisesti ihastelimme myös kimaltelevaa merta. Ajattelevatkohan San Andrésin asukkaat, kuinka onnekkaita he ovat nähdessään sellaisia maisemia joka päivä?

Annettuamme nimemme ja muutamat muut tiedot, olimme oikeutettuja menemään uima-allasalueelle nauttimaan juomista (hotellialueella tarjoiltavat juomat sisältyivät koko matkan hintaan, joten saimme nauttia "ilmaisia" juomia miltei rajattomasti) ja istuskelemaan aurinkotuoleilla, tai kastautumaan uima-altaassa tai Karibianmeren aalloissa (paremminkin "luonnonaltaassa"). Kastauduin molemmissa altaissa. Loppuajan istuskelimme aurinkotuoleilla nauttien juomista ja lämmittävästä auringosta fiilistellen taustalla soivaa reggae-musiikkia. Reggae on hyvin tunnusomaista afro-karibialais-kolumbialaiselle San Andrésille. Minne tahansa menetkin, taustalla raikaa rento reggae.

Keskipäivän jälkeen menimme nauttimaan lounasta. Kylläisinä monipuolisen aterian jälkeen siirryimme aulatilaan odottelemaan paluukyytiä. Jouduimme hieman odottelemaan paluukyytiä, koska aikaisemmin emme olleet riittävän aggressiivisia ja päästimme kaikki ihmiset edellemme. Vastaavassa tilanteessa kannattaa siis olla sopivalla tavalla aggressiivinen, ettei kyyti jätä.

(Karibianmeren aallot)

Palattuamme omalle hotellialueellemme, ohjelmassa oli jälleen hieman uintia. Kello kolmen aikoihin oli jo hieman tuulisempaa merellä päin ja aallot olivat voimakkaampia. Päätimme lopulta noin tunnin uinnin jälkeen palata hotellille odottelemaan illallista.

Illallisen jälkeen kävimme keskustassa hieman tutkimassa kauppoja tuliaisia ja tulevia ostosreissuja varten. Ostimme hieman makeisia ja hajuvesiä. Illan sää oli miellyttävä; ei liian tukahduttava, mutta lämmin kuitenkin. Merellä tuuli enemmän, kuin päivällä ja aallot olivat luonnollisesti voimakkaampia. Pimeyden laskeuduttua ei siis ole suositeltavaa (eikä edes sallittua) uida. Joskus on hyvä vain katsoa koskemisen sijaan. Kyllä niitä aaltoja olisi koko yön katsellutkin. Joskus täytyy kuitenkin myös nukkua, jotta jaksaisi seuraavanakin päivänä kulkea ja uida. Noin iltayhdentoista aikoihin olimmekin jo sikeässä unessa.

47. San Andrés special (Day 0)

Loppukesäinen tervehdys. Seuraavissa teksteissä aion hieman kirjoittaa viisipäiväisestä matkasta eräälle paratiisisaarelle, joka toteutui viime kuun lopussa. Kyseessä oli Kolumbialle kuuluva San Andrés (ei siis se GTA-pelin kuvitteellinen ympäristö, San Andreas!), joka sijaitsee Karibianmerellä, lähellä Nicaraguaa. Aiemmin olin nähnyt vain joitakin kuvia ja videoita Youtubessa kyseisestä paikasta sekä kuullut ylistäviä kommentteja. Oli siis aika kokea tuo paratiisi. Heinäkuun alussa viettäessämme aikaa Bogotan länsipuolella Portal 80 (ochenta) -nimisessä kauppakeskuksessa, törmäsimme Tour & Go-nimiseen yritykseen, joka kaupitteli matkaa San Andrésille. Asiallinen ja elegantisti pukeutunut herrasmies kertoi, mitä kaikkea matkan hintaan sisältyisi. Lopulta päätimme hyväksyä tarjouksen ja maksettuamme hinnan, saimme matkaliput ynnä muut tärkeät paperit matkaa varten.


Kärsimättömän odottelun jälkeen koitti lähtöpäivä viimein. Katsottuamme hieman ahdistavan elokuvan, The Wave (Die Welle), aloitimme laukkujen pakkaamisen. Pakkaamisen lomassa hermoilimme, mitä matkalaukuista vielä puuttuu ja mitä lentokoneeseen ei saa viedä. Lopulta laukut pakattuina ja reissumieli säilöttynä nousimme bussiin, joka vei meidät Tenjosta Bogotaan. Bogotassa säntäsimme ensimmäiseen taksiin, jonka näimme ja taksilla huristelimme El Doradon lentokentälle. Saavuimme lentokentälle yli kolme tuntia etuajassa. Aikaa siis riitti hyvin viime hetken henkiseen valmistautumiseen. Istuskelimme vähän aikaa penkeillä, söimme eväitä ja odottelimme pääsyä Check-in -jonoon. Check-inin ja turvatarkastusten jälkeen ohjelmassa olisi vielä hetkinen odottelua ennen lentokoneeseen pääsyä.


Pitkän odottelun jälkeen, yömyöhäisellä melkeinpä juoksimme Aviancan koneeseen. Niin innoissamme olimme. Turvavyöt kiinni, hieman turvallisuusohjeiden seuraamista ja viimein nousimme ilmaan Aviancan kyydissä. Öinen Bogota oli vaikuttava näky ylhäältä päin katsottuna. Noustuamme yhä korkeammalle ilmaan ja Bogotan jäädessä alas, emme kyenneet enää näkemään juurikaan mitään. Syötyämme hieman ilta/yöpalaa, jonka Aviancan ystävällinen henkilökunta meille tarjoili, matkaväsymys voitti ja vedimme pienet tirsat. Nokkaunet eivät kestäneet kauankaan, kun aloitimme jo laskeutumisen.


Emme edelleenkään nähneet paljoa muutamien valojen lisäksi, mutta oli huikeaa tietää, että olimme Karibianmeren yllä. Noustuamme koneesta pois, tunsimme välittömästi trooppisen tuulahduksen; täysin erilainen ilmasto verrattuna viileään Bogotaan. Paikallisten byrokraattien tehtyä perinteiset tarkastukset, siirryimme laukkujen kera väsyneinä, mutta tyytyväisinä odottelemaan taksia hotellille. Pienen säätämisen jälkeen taksimme poimi meidät ja ajoi meidät hotellille, jonka nimi oli Beach. Ystävällinen ja rento henkilökunta toivotti meidät tervetulleiksi ystävällisin sanoin ("amigo") ja minä tein näyttävän sisääntulon kaadettuani erään koriste-esineen, joka ei onneksi ollut särkyvää materiaalia. Siinä sitten vähin äänin kiipesimme viidenteen kerrokseen, jossa hotellihuoneemme sijaitsi.


Trooppinen ja raikas tuoksu täytti sieraimemme ja mielemme täyttyi ilolla avattuamme huoneen oven. Todella viihtyisä ja kodikas huone ja hieno näköala (jota ei tosin pimeässä kovin hyvin hahmottanut). Viimein pikaisten iltapesujen ja pisujen jälkeen parin tunnin yöunille ja valmistautumaan tulevia lomapäiviä varten.



PS: Koska kyseessä on matkakuvaus, päätän jättää PS-osion pois matkakuvauksen ajaksi.

46. Kirjojen repimisestä

Muutama sananen kirjojen repimisestä:


http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Puolalaisoikeus+Hevirokkari+sai+repi%C3%A4+Raamatun/1135268645062



Jep, puolalainen muusikko, Adam Darski päätti uhmata auktoriteetteja ja muuttaa maailmaa repimällä Raamatun konsertissaan. Adam Darskilla oli varmaankin syynsä repimisrituaalillensa. Hän joko:


A) on saatananpalvoja, B) purki siten omia lapsuuden traumojaan ja esitti samalla halveksuntansa maansa ahdasmieliselle ilmapiirille, C) yritti halvalla ja kuluneella kikalla saada julkisuutta itselleen. Itse veikkaan erityisesti vaihtoehtoja B ja C. Wikipedian mukaan Adam Darski kasvatettiin katolilaiseksi. Niin... Jotkut uskonnollisissa kodeissa traumatisoituneet kapinalliset vilauttelevat sulojaan koko maailmalle, toiset purkavat traumojaan repimällä kirjoja.


Miten Adam Darskin teko muutti maailmaa? Kenties kyseinen teko ja teon jälkiseuraamukset vain vahvistivat yleistä mielipidettä siitä, että uskonnolliset instituutiot ovat aikansa eläneitä. Ei siis mitään kovin järisyttävää... Toki tiettyjä ihmisiä saattaa oikeasti syvästi loukata vastaavanlainen pyhien symboleiden häpäisy. Toisille uskonnolliset symbolit merkitsevät paljon. Viimeksihän nousi kohu siitä, kun eräs jenkkiläinen populistipappi suunnitteli Koraanien sytyttämistä tuleen.


Itselleni Jumala on paljon enemmän, kuin kirja tai muut uskonnolliset symbolit. Mielestäni Jumalan olemassaolo ei rajoitu paikkoihin, maallikkojen tulkintoihin, arvostelijoiden, eikä ylipäänsä kenenkään mielipiteisiin. Kukin uskokoon, mihin haluaa ja miten haluaa. Kunhan pidetään mielessä se, että kaikilla uskovaisilla on oikeus uskoa siinä missä ateisteilla on oikeus olla uskomatta ja niin edelleen. Minun puolestani kaikki raskaan musiikin esittäjät saavat repiä Raamattuja sydämensä kyllyydestä. Pidätän kuitenkin siinä tapauksessa oikeuden itselleni mennä julkisesti tuhoamaan Slipknotin naamareita tai tekemään jotain muuta yhtä hienoa ja kapinallista uhmaten raskaan musiikin maailman auktoriteetteja.


PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.