Kommunismia nykyisin harvemmin puolustellaan. Vuosien saatossa oikeistolaisten voittokulku jatkui miltei katkeamattomana 1980-luvun lopulta aina vuoteen 2008 asti. Voittajien on aina helppo hymyillä ja toki häviäjä pitää yrittää nujertaa kaikin keinoin. "No kun ei se vaan toimi! Kato, miten Neuvostoliiton kävi! Ei ne järjestelmät kestä! Ne vaan sortaa kansaa siellä Kuubassa ja muualla." Tyypillinen keskustelu vasemmistolaisia ajatuksia omaavan pojan ja oikeistolaista linjaa vetävän isän kanssa. Keskustelu jauhaa samaa rataa ihan yleiselläkin tasolla. Oikeistolaisissa ja oikeistolaismaisissa järjestelmissä kilvan pohditaan, kuinka lyödä uudella, hienolla ja dramaattisella tavalla marginaalissa olevien kommunistien puheenvuorot alas. Kommunismista yritetään tehdä uutta Karthagoa, joka ensinnäkin pyritään tuhoamaan ja, jonka päälle myös halutaan kylvää suolaa, ettei se koskaan enää nousisi ja kukoistaisi. Tasaisin väliajoin julkaistaan kirjoja kommunismin ja taistolaisuuden synkästä historiasta. Eräässä Historia-lehden numerossa oli kaksisivuinen kuvaus siitä, kuinka "kommunismin aave" kummitteli Suomessa. Mukaan otettiin tietenkin nuo "vaaran vuodet", jolloin todellakin pelättiin suomalaisten kommunistien tähtäävän kumoukseen. Siitähän nykyisin kiistellään, oliko vaaraa oikeasti, vai sorruttiinko paniikinomaiseen hysteriaan turhaan. Kyseisestä artikkelista loistavat poissaolollaan muun muassa sellaiset asiat, kuten objektiivisuus.
Mikä siinä sitten on, että tähän ollaan tultu? Mikä sai kommunismin romahtamaan? Olisiko mahdollista, että tuo romahtanut kommunismi ei lopulta ollut kommunismia nähnytkään, muuten kuin vain (kirjaimellisesti sanottuna) nimellisesti? Kommunismin aate tunnetaan ympäri maailman ja eri puolilla maailmaa kommunismin nimellä ollaan ratsastettu. Kommunismin nimen alla tedyt hirmuteot voivat hakea vertaistaan fasistisista ja natsistisista toimintatavoista taikka ihan perusdiktatuureista, eikä niillä ole ollut mitään tekemistä kommunismin kanssa. Yleensä on turhaa edes yrittää keskustella kommunismista järkiperäisesti oikeistolaisuutta edustavan ja yhä useammin myös tavallisen kaduntallaajan kanssa. Maahanmuutto/islamkritiikillä sekä kommunismikritiikillä (keksinevätköhän maahanmuuttokriitikot kutsua itseään myös kommunismikriitikoiksi?) on paljon yhteistä ja kriitikoita lienevätkin pitkälti samat tai ainakin samankaltaiset tahot. Yhdistävä tekijä on se, etteivät kommunistikriitikot suostu tekemään minkäänlaisia eroja aatteen sisällä. Täten, kuten eivät maahanmuutto- ja islamkriitikot suostu näkemään maahanmuuttajien ja islamin heterogeenisyyttä, myöskään kommunistikriitikot eivät suostu näkemään eroja ja vaihtelevuutta kommunismin sisällä. Yleistäminen on helpompaa, kuin asioista selvää ottaminen.
Yritetään nyt vielä kerran selittää niitä eroja (uskokaa tai älkää, niitä on!), joita kommunismin sisällä on ja, jotka usein ovat ikävällä tavalla johtaneet kitkeriin ja katkeriin erimielisyyksiin saman aatteen sisällä. Eroavia aatesuuntia ovat muun muassa: marxismi, marxismi-leninismi, stalinismi, trotskilaisuus ja maolaisuus. Mukaan mahtuu myös kaikenkarvaisia perässähiihtäviä opportunisteja, jotka päätyivät valtaan ja "unohtivat" kommunismin käytännön toimissa. Sitten on niitä, jotka huomattuaan, ettei kommunismista saanutkaan hyötyä itselleen, päätyivät parempipalkkaisiin töihin ja lumoutuvat kapitalismista osittain tai täysin. Tähän joukkoon kuuluvat muun muassa Björn Wahlroos ja Paavo Lipponen, joista ensinnä mainittua ei enää tunnista entisekseen.
Marxismi: Karl Marxin teoria on kommunismia puhtaimmillaan. Marxismin perustana ovat siis Karl Marxin ja Friedrich Engelsin ajatukset. Ajatukset keskittyivät pääasiassa sorrettuun työläiseen, joka on näkemyksen mukaan osana kapitalistista koneistoa, jossa työläisellä ei ole mitään muuta pääomaa, kuin työnsä. Ollessaan robottimaisena osana kapitalistista koneistoa, työväki (proletariaatti) "vieraantuu" ihmisluonnosta, joutuen alistumaan kapitalistisen koneiston osaksi. Kaikki tuotantovälineet ja pääoma ovat porvareiden hallussa. Marxistisen näkökulman mukaan nämä suhdanteet tulisi muuttaa siten että tuotantovälineet ja pääoma siirrettäisiin yhteisomistukseen.
Päähuomio on luokkataistelussa, jolle luo pohjaa luokkatietoisuus. Luokkataistelussa ovat vastakkain tuotantovälineiden omistajat ja tuotantovälineillä orjuutetut. Luokkataistelun ihanteellinen lopputulos: vallassa työväenluokka ("proletariaatin diktatuuri") siirtymävaiheessa sosialismiin, jonka aikana pyritään hävittämään porvarillinen valtio. Legendaarisin lause kuuluu: "kaikkien maiden proletariaatit liittykää yhteen!". Tämä siis tarkoittaa, että marxistit kannattavat kansainvälistä, proletariaatin (nykyisin kenties prekariaatin) vallankumousta.
Marxismi-leninismi (leninismi): Käytännössä voitaisiin käyttää termiä "leninismi". Perustana Marxin ja Vladimir Iljitsh Leninin ajatukset. Marxilais-leninistit tähtäävät marxilaisten tavoin luokattomaan, valtiottomaan yhteiskuntaan. Marxismin tavoin myös marxismi-leninismi kannattaa vallankumousta yli valtioiden rajojen. Paljolti Leninin kehittämä ajatus niin sanotusta "demokraattisesta sentralismista" (=työväestön etujoukosta) on eroista merkittävimpiä marxilaisten ja marxilais-leninistien välillä. Demokraattisen sentralismin mukaan kommunistinen puolue toimii työväestön etujoukkona "ohjaten työväestöä kohti historiallista päämääräänsä". Lenin myös vei pidemmälle käsitteen "monopolikapitalismin korkeimmasta vaiheesta; imperialismista, jota Marx sivusi puhuessaan kolonialismista.
Stalinismi: Josif Stalinin ajatuksiin perustuva, byrokraattisuutta painottava suuntaus, usein negatiivisessa mielessä käytetty. Stalinismista on sanottu, ettei se ole juurikaan fasismia parempi aatesuuntaus. Käytännössä kyseessä oli siis vain kommunismin nimen alla toimiva diktatuuri henkilökultteineen päivineen. Toisin kuin edellä mainitut aatesuuntaukset, stalinismi kannatti vallankumousta yhdessä maassa. Stalinistisessa maassa (esimerkiksi Neuvostoliitto) valta on keskittynyt yhdelle henkilölle. Poikkeavia mielipiteitä, eikä suuntauksia suvaita. Stalinismin tihutöitä voidaan tarkastella 1956 Unkarissa ja huippukohtana niin sanottua Brezhnevin oppia, josta alkaneita tihutöitä voidaan nähdä muun muassa entisessä Tshekkoslovakiassa ja Afganistanissa (osittain Afganistanin nykyongelmat johtuvat näistä tihutöistä). Stalinismi on paljolti haukuttu erilaisia aatesuuntauksia kannattaneiden kommunistien piirissä ja esimerkiksi Neuvostoliittoa on kutsuttu "rappeutuneeksi työväenvaltioksi" ja erityisesti Stalinin kuoleman jälkeen valtiokapitalistiseksi.
Trotskilaisuus: Kyseinen aatesuuntaus juontaa juurensa Stalinin vastustajasta ja myöhemmin murhauttamasta Lev Trotskista. Kuten marxistit ja marxisti-leninistit, myös trotskilaiset uskoivat maailmanvallankumoukseen. Käsite jatkuvasta vallankumouksesta perustuu ajatukseen, jonka mukaan porvarillinen luokka ei kykene tekemään demokraattista vallankumousta, vaan vallankumous jää täysin proletariaatin tehtäväksi. Kritiikki stalinismia kohtaan on myös keskeistä trotskismille.
Maolaisuus: Maolaisuus on aatesuuntauksista nuorin. Se syntyi Mao Zedongin noustua valtaan Kiinassa vuonna 1949. Aatesuunnista nuorin poikkeaa yllä olevista suuntauksista siten, että se kiinnittää huomion maaseutuväestöön, kun yllä olevat aatesuuntaukset antavat enemmän tai vähemmän painoarvoa tehdastyöläisille. Maolaisuuden päähuomio oli siis maaseudussa ja sen väestön mobiloimisessa pitkään sissisotaan (Fidel Castro, Che Guevara ja monet kommunistiset liikkeet muun muassa Perussa noudattivat maolaisuuden oppeja sissisodassa) jossa taistelut käytäisiin pääasiassa maaseudulla, kaupunkien ulkopuolisilla alueilla.
Näin havaitaan, ettei kommunismi todellakaan ole yksi ja sama homogeeninen aate. Sen sisällä erot ovat aikojen saatossa johtaneet kommunistien nykyiseen hajaannukseen ja alennustilaan. Kirjoitin tämän siksi, koska nykyinen linja valheellisen yksipuolisesti kuvaa kommunismia pelkistetysti noususta romahtamispisteeseen. Ongelmia on kyllä ollut ja on. Samaan aikaan, kun oikeisto nauraa ja pyrkii "imemään kommunismin aatteen lapsesta jo siemennesteessä", kommunistit riitelevät keskenään mitättömistä asioista. Siten vallankumousta ei koskaan saada aikaiseksi, vaan kommunismi päätyy retrokamaksi antikvariaatteihin ja antiikkiliikkeisiin. Tulkintakysymykset tulisi jättää taakse ja keskittyä itse aiheeseen, jos kommunistit haluavat menestyä.
Itse näkisin, että nykyisenä aikana seuraava malli voisi toimia: edellä mainituista aatesuuntauksista stalinismi jätettäisiin kokonaan pois. Se ei ole mitään muuta, kuin byrokraattista diktatuuria ja sortoa. Trotskismi on käytännössä sama asia, kuin marxismi-leninismi, joten trotskismi voisi täysin sulautua marxismi-leninismiin.
Täten jäljelle jäisivät siis marxismi, marxismi-leninismi ja maoismi. Näitä aatteita ollaankin jo yritetty yhdistellä. Yhdistely voisi toimia, jos yhdistyneet aatteet oikeasti tukisivat toisiaan. "Kolmen kopla" toimisi jos: maolaiset, yhdistyneenä marxismiin ja marxismi-leninismiin, keskittyisivät maaseutuun ja maaseutuväestön mobilisoimiseen sekä sissisodankäyntiin noilla alueilla, kun taas marxisti-leninistit keskittyisivät kaupunkeihin ja kaupunkiväestön (vuokratyöläisten, pätkätyöläisten, alipalkattujen ja työttömien=prekariaatti) mobilisoimiseen. Siten marxisteille jäisi ideologinen osuus, politiikan ja linjan suunnittelu vallankumouksen jälkeisessä yhteiskunnassa. Kun vallankumouksen sotilaalliset vaiheet (maaseutu=maolaiset, kaupunki=marxisti-leninistit) annetaan maolaisten ja marxisti-leninistien hoidettavaksi, he sulautuvat tämän jälkeen marxismiin tukemaan linjan ja politiikan viemistä eteenpäin. Tämän kaiken tulisi päteä maailmanlaajuisesti. Ei enää hajaannusta. Aika luoda fasismille ja äärimmäiselle kapitalismille vastavoima! Aikaa ei ole hukattavaksi! Vaarana on pian, että se kuuluisa lause muuntautuu muotoon: kaikkien maiden prekariaatit, sirpaloitukaa!
Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.
Mikä siinä sitten on, että tähän ollaan tultu? Mikä sai kommunismin romahtamaan? Olisiko mahdollista, että tuo romahtanut kommunismi ei lopulta ollut kommunismia nähnytkään, muuten kuin vain (kirjaimellisesti sanottuna) nimellisesti? Kommunismin aate tunnetaan ympäri maailman ja eri puolilla maailmaa kommunismin nimellä ollaan ratsastettu. Kommunismin nimen alla tedyt hirmuteot voivat hakea vertaistaan fasistisista ja natsistisista toimintatavoista taikka ihan perusdiktatuureista, eikä niillä ole ollut mitään tekemistä kommunismin kanssa. Yleensä on turhaa edes yrittää keskustella kommunismista järkiperäisesti oikeistolaisuutta edustavan ja yhä useammin myös tavallisen kaduntallaajan kanssa. Maahanmuutto/islamkritiikillä sekä kommunismikritiikillä (keksinevätköhän maahanmuuttokriitikot kutsua itseään myös kommunismikriitikoiksi?) on paljon yhteistä ja kriitikoita lienevätkin pitkälti samat tai ainakin samankaltaiset tahot. Yhdistävä tekijä on se, etteivät kommunistikriitikot suostu tekemään minkäänlaisia eroja aatteen sisällä. Täten, kuten eivät maahanmuutto- ja islamkriitikot suostu näkemään maahanmuuttajien ja islamin heterogeenisyyttä, myöskään kommunistikriitikot eivät suostu näkemään eroja ja vaihtelevuutta kommunismin sisällä. Yleistäminen on helpompaa, kuin asioista selvää ottaminen.
Yritetään nyt vielä kerran selittää niitä eroja (uskokaa tai älkää, niitä on!), joita kommunismin sisällä on ja, jotka usein ovat ikävällä tavalla johtaneet kitkeriin ja katkeriin erimielisyyksiin saman aatteen sisällä. Eroavia aatesuuntia ovat muun muassa: marxismi, marxismi-leninismi, stalinismi, trotskilaisuus ja maolaisuus. Mukaan mahtuu myös kaikenkarvaisia perässähiihtäviä opportunisteja, jotka päätyivät valtaan ja "unohtivat" kommunismin käytännön toimissa. Sitten on niitä, jotka huomattuaan, ettei kommunismista saanutkaan hyötyä itselleen, päätyivät parempipalkkaisiin töihin ja lumoutuvat kapitalismista osittain tai täysin. Tähän joukkoon kuuluvat muun muassa Björn Wahlroos ja Paavo Lipponen, joista ensinnä mainittua ei enää tunnista entisekseen.
Marxismi: Karl Marxin teoria on kommunismia puhtaimmillaan. Marxismin perustana ovat siis Karl Marxin ja Friedrich Engelsin ajatukset. Ajatukset keskittyivät pääasiassa sorrettuun työläiseen, joka on näkemyksen mukaan osana kapitalistista koneistoa, jossa työläisellä ei ole mitään muuta pääomaa, kuin työnsä. Ollessaan robottimaisena osana kapitalistista koneistoa, työväki (proletariaatti) "vieraantuu" ihmisluonnosta, joutuen alistumaan kapitalistisen koneiston osaksi. Kaikki tuotantovälineet ja pääoma ovat porvareiden hallussa. Marxistisen näkökulman mukaan nämä suhdanteet tulisi muuttaa siten että tuotantovälineet ja pääoma siirrettäisiin yhteisomistukseen.
Päähuomio on luokkataistelussa, jolle luo pohjaa luokkatietoisuus. Luokkataistelussa ovat vastakkain tuotantovälineiden omistajat ja tuotantovälineillä orjuutetut. Luokkataistelun ihanteellinen lopputulos: vallassa työväenluokka ("proletariaatin diktatuuri") siirtymävaiheessa sosialismiin, jonka aikana pyritään hävittämään porvarillinen valtio. Legendaarisin lause kuuluu: "kaikkien maiden proletariaatit liittykää yhteen!". Tämä siis tarkoittaa, että marxistit kannattavat kansainvälistä, proletariaatin (nykyisin kenties prekariaatin) vallankumousta.
Marxismi-leninismi (leninismi): Käytännössä voitaisiin käyttää termiä "leninismi". Perustana Marxin ja Vladimir Iljitsh Leninin ajatukset. Marxilais-leninistit tähtäävät marxilaisten tavoin luokattomaan, valtiottomaan yhteiskuntaan. Marxismin tavoin myös marxismi-leninismi kannattaa vallankumousta yli valtioiden rajojen. Paljolti Leninin kehittämä ajatus niin sanotusta "demokraattisesta sentralismista" (=työväestön etujoukosta) on eroista merkittävimpiä marxilaisten ja marxilais-leninistien välillä. Demokraattisen sentralismin mukaan kommunistinen puolue toimii työväestön etujoukkona "ohjaten työväestöä kohti historiallista päämääräänsä". Lenin myös vei pidemmälle käsitteen "monopolikapitalismin korkeimmasta vaiheesta; imperialismista, jota Marx sivusi puhuessaan kolonialismista.
Stalinismi: Josif Stalinin ajatuksiin perustuva, byrokraattisuutta painottava suuntaus, usein negatiivisessa mielessä käytetty. Stalinismista on sanottu, ettei se ole juurikaan fasismia parempi aatesuuntaus. Käytännössä kyseessä oli siis vain kommunismin nimen alla toimiva diktatuuri henkilökultteineen päivineen. Toisin kuin edellä mainitut aatesuuntaukset, stalinismi kannatti vallankumousta yhdessä maassa. Stalinistisessa maassa (esimerkiksi Neuvostoliitto) valta on keskittynyt yhdelle henkilölle. Poikkeavia mielipiteitä, eikä suuntauksia suvaita. Stalinismin tihutöitä voidaan tarkastella 1956 Unkarissa ja huippukohtana niin sanottua Brezhnevin oppia, josta alkaneita tihutöitä voidaan nähdä muun muassa entisessä Tshekkoslovakiassa ja Afganistanissa (osittain Afganistanin nykyongelmat johtuvat näistä tihutöistä). Stalinismi on paljolti haukuttu erilaisia aatesuuntauksia kannattaneiden kommunistien piirissä ja esimerkiksi Neuvostoliittoa on kutsuttu "rappeutuneeksi työväenvaltioksi" ja erityisesti Stalinin kuoleman jälkeen valtiokapitalistiseksi.
Trotskilaisuus: Kyseinen aatesuuntaus juontaa juurensa Stalinin vastustajasta ja myöhemmin murhauttamasta Lev Trotskista. Kuten marxistit ja marxisti-leninistit, myös trotskilaiset uskoivat maailmanvallankumoukseen. Käsite jatkuvasta vallankumouksesta perustuu ajatukseen, jonka mukaan porvarillinen luokka ei kykene tekemään demokraattista vallankumousta, vaan vallankumous jää täysin proletariaatin tehtäväksi. Kritiikki stalinismia kohtaan on myös keskeistä trotskismille.
Maolaisuus: Maolaisuus on aatesuuntauksista nuorin. Se syntyi Mao Zedongin noustua valtaan Kiinassa vuonna 1949. Aatesuunnista nuorin poikkeaa yllä olevista suuntauksista siten, että se kiinnittää huomion maaseutuväestöön, kun yllä olevat aatesuuntaukset antavat enemmän tai vähemmän painoarvoa tehdastyöläisille. Maolaisuuden päähuomio oli siis maaseudussa ja sen väestön mobiloimisessa pitkään sissisotaan (Fidel Castro, Che Guevara ja monet kommunistiset liikkeet muun muassa Perussa noudattivat maolaisuuden oppeja sissisodassa) jossa taistelut käytäisiin pääasiassa maaseudulla, kaupunkien ulkopuolisilla alueilla.
Näin havaitaan, ettei kommunismi todellakaan ole yksi ja sama homogeeninen aate. Sen sisällä erot ovat aikojen saatossa johtaneet kommunistien nykyiseen hajaannukseen ja alennustilaan. Kirjoitin tämän siksi, koska nykyinen linja valheellisen yksipuolisesti kuvaa kommunismia pelkistetysti noususta romahtamispisteeseen. Ongelmia on kyllä ollut ja on. Samaan aikaan, kun oikeisto nauraa ja pyrkii "imemään kommunismin aatteen lapsesta jo siemennesteessä", kommunistit riitelevät keskenään mitättömistä asioista. Siten vallankumousta ei koskaan saada aikaiseksi, vaan kommunismi päätyy retrokamaksi antikvariaatteihin ja antiikkiliikkeisiin. Tulkintakysymykset tulisi jättää taakse ja keskittyä itse aiheeseen, jos kommunistit haluavat menestyä.
Itse näkisin, että nykyisenä aikana seuraava malli voisi toimia: edellä mainituista aatesuuntauksista stalinismi jätettäisiin kokonaan pois. Se ei ole mitään muuta, kuin byrokraattista diktatuuria ja sortoa. Trotskismi on käytännössä sama asia, kuin marxismi-leninismi, joten trotskismi voisi täysin sulautua marxismi-leninismiin.
Täten jäljelle jäisivät siis marxismi, marxismi-leninismi ja maoismi. Näitä aatteita ollaankin jo yritetty yhdistellä. Yhdistely voisi toimia, jos yhdistyneet aatteet oikeasti tukisivat toisiaan. "Kolmen kopla" toimisi jos: maolaiset, yhdistyneenä marxismiin ja marxismi-leninismiin, keskittyisivät maaseutuun ja maaseutuväestön mobilisoimiseen sekä sissisodankäyntiin noilla alueilla, kun taas marxisti-leninistit keskittyisivät kaupunkeihin ja kaupunkiväestön (vuokratyöläisten, pätkätyöläisten, alipalkattujen ja työttömien=prekariaatti) mobilisoimiseen. Siten marxisteille jäisi ideologinen osuus, politiikan ja linjan suunnittelu vallankumouksen jälkeisessä yhteiskunnassa. Kun vallankumouksen sotilaalliset vaiheet (maaseutu=maolaiset, kaupunki=marxisti-leninistit) annetaan maolaisten ja marxisti-leninistien hoidettavaksi, he sulautuvat tämän jälkeen marxismiin tukemaan linjan ja politiikan viemistä eteenpäin. Tämän kaiken tulisi päteä maailmanlaajuisesti. Ei enää hajaannusta. Aika luoda fasismille ja äärimmäiselle kapitalismille vastavoima! Aikaa ei ole hukattavaksi! Vaarana on pian, että se kuuluisa lause muuntautuu muotoon: kaikkien maiden prekariaatit, sirpaloitukaa!
Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti