fondos para myspace, plantillas, layouts

lauantai 14. elokuuta 2010

18. Kansanmurhista

Kansanmurha on toimintaa, jolla tähdätään etnisen, kielellisen, uskonnollisen tai muun vastaavan ryhmän täydelliseen tuhontaan. Kansanmurhan käsite vaihtelee kysyttäessä eri tahoilta. Esimerkiksi uusnatsit eivät usko holokaustiin ja puhuvat korkeintaan 100 000:sta keskitysleireillä kuolleesta. Toiset inttävät, että alle puolen miljoonan hengen vaatineesta operaatiosta ei tulisi puhua kansanmurhana, vaan joukkotuhontana, massamurhana tai muuna vastaavana. Mutta miten tulisi puhua esimerkiksi tapauksesta, jossa kajahtanut kaveri haluaa tuhota kaikki espoolaiset tai savolaiset vain siksi, koska he ovat "saastaisia" espoolaisia tai savolaisia? Tulisiko tällöin puhua myös vain joukkotuhonnasta, massamurhasta, vai olisiko osuvampi termi kansanosanmurha? Termit ovat monesti tunnetusti ontuvia ja termit ovat vaihdelleet ja vaihtelevat edelleen aikojen saatossa. On totta, että kansanmurha-termiä tupataan ajoittain käyttää hieman liian kevein perustein, mutta se ei ole myöskään peruste vähättelylle. Esimerkiksi on mielestäni typerää ja omituista sanoa, että tietty luku ihmismäärässä on peruste kutsua tapahtumaa kansamurhaksi. Idioottikin (ellei ole liiaksi salaliittoteorioihin taipuvainen)
tosin ymmärtää, ettei viime vuoden lopulla tapahtunutta ampumatapausta Espoon Sellossa voida kutsua kansanmurhaksi. Kun teolla pyritään tietoisesti tuhoamaan ihmisryhmä ja taustalla on enemmän, kuin esimerkiksi kaksi henkilöä, voidaan puhetta kansanmurhasta pitää oikeutettuna. Tähän vastataan usein sanomalla, ettei "virallinen taho (esimerkiksi hallitus) ole aina edes antanut määräystä tuhonnasta". Tähän taas voidaan sanoa, että monesti tämänlaisissa tapauksissa virallinen taho katselee tekoja sormien läpi päästäen tekijät, kuin koirat veräjästä ja he ovat siten osallisena hirveään rikokseen.


Juutalaisten kansanmurhaan osallistuneet yrittivät kaikin tavoin vältellä vastuuta ja kaunistella osallisuuttaan. 6 miljoonan juutalaisen konemainen tuhoaminen on kenties tunnetuin kansanmurha maailmassa. Liian monesti taas muut vastaavat rikokset jäävät käsittelemättä tai niitä kaunistellaan. Israelin valtio on mielenkiintoisesti jälleen näyttämässä muille kaapin paikan ja ottamassa itselleen marttyyrin roolin kansanmurhakysymyksen varjolla. Israel antaa ymmärtää, että natsien tekemistä rikoksista juutalaisia kohtaan vaietaan kouluissa, minkä en usko pitävän paikkansa missään tapauksessa. Uskon enemmänkin siihen, että Israel vetäisi tämän kansanmurha-asian esille otollisesti samaan aikaan, kun sen arvostus on heikkenemässä johtuen sen omista tekemistä rikoksista. On mielenkiintoista, miten paljon yksi valtio voi päättää, mistä maailmassa saa puhua ja mistä ei. Heti jos aletaan puhua esimerkiksi palestiinalaisten rasistisesta sorrosta, aletaan heti haukkua kaikkia palestiinalaisten puolustajia terrorismin tukemisesta, antisemitismista ja holokaustin kieltämisestä. Nyt tämä ulkopuolelta tuleva ohjailu on siirtymässä suomalaiseen koulujärjestelmään. Suomi on kuulemma liittynyt Holocaust Task Force -järjestöön. Kyseessä oleva kansainvälinen järjestö pitää huolta, ettei toisen maailmansodan edeltäviä ja aikaisia kauheuksia unohdettaisi. Toiminnassa ollaan kiitettävästi onnistuttukin ja kunnioitan suuresti tällaista toimintaa. Holokaustia ei missään nimessä saa unohtaa. Holokaustin muistaminen sentään pakottaa maailman diktaattoreita kahdesti miettimään, kannattaako kansanmurhaan ryhtyä.



Kuitenkin tapahtumassa oleva kehitys vaikuttaa hieman häiritsevältä ja pahimmassa tapauksessa se saattaa johtaa ei-toivottuun tulokseen. Pelottava skenaario olisi, että tämän lisäksi opetuksessa, kerrottaessa holokaustista, olisi opettajan kovaan ääneen tuomittava natsit, sen sijaan, että asiaa opetettaisiin mahdollisimman objektiivisesti. Tämänlainen pakonomainen saarnaaminen saattaa aiheuttaa käänteisen reaktion; mielenkiinnon puutteesta johtuvan vähättelyn, unohtamisen ja jopa natsien tekoja kohtaan lisääntyvää sympatiaa. Luulisi päättäjien ja vaikuttajien ymmärtävän, että pakottaminen johtaa demokraattisessa yhteiskunnassa aina käänteiseen reaktioon. Ihmisluonto nyt vain sattuu olemaan sellainen. Miettikääpä esimerkiksi uteliasta lasta, jolle pauhataan, ettei hellanlevyyn saa koskea tai kielletään menemästä tiettyyn huoneeseen, kielletään avaamasta lipaston laatikkoa ja niin edelleen. Nämä kaikki kiellot saavat aikaan sen, että lapsi ihan uhalla tekee päinvastoin, kuin vanhemmat olivat alun perin toivoneet. Sama juttu teini-ikäisten kohdalla. Saarnaamiset alkoholista ja huumeista alkavat jo kotoa ja jatkuvat koulussa terveystiedon tunneilla ja hyvin tylsissä ja köyhissä valistuskampanjoissa. Arvatkaa vain, tottelevatko nuoret saarnaavien valistajien toiveita? Vaikeassa iässä oleva kapinoiva nuori tekee tietenkin päinvastoin, etenkin, kun demonisoiduissa nuorisojengeissä tarjoutuu mahdollisuus kokeilla aineita. Kuten lasta, myös teiniä kiehtoo kielletty maailma ja saarnat ja kiellot vain lisäävät kiinnostusta.



Jos perheen isä on hyvin oikeistolainen ja tuomitsee kaikki kommunistit, cheguevarat jne. ajattelee nuori aikuinen, jos ei ole aivopeseytyvää sorttia, todennäköisesti vasemmistolaisesti. Sama juttu päinvastoin jos isä on radikaalivasemmistolainen ja tuomitsee kaiken oikeistolaisuuden ja yrittää pakottaa jälkikasvuaan omaksumaan ideologiaansa. Hyvin uskonnollisen perheen lapsi saattaa taas kääntyä saatananpalvojaksi ja niin edelleen.. Täysin sama koskee saarnaamista holokaustista. Jos objektiivisuus puuttuu, kääntyvät sympatiat tuomitun puolelle, vaikka tuomittu olisi minkälainen tahansa. Esimerkkinä surullisenkuuluisa Pressiklubi-ohjelma, jossa sympatiat kääntyivät auttamattomasti maahanmuuttokriittisen Jussi Halla-ahon puolelle. Vaarana oikeasti on (jos tällaisesta saarnauspolitiikasta ei luovuta), että natsistinen toimintamalli saattaa nousta uudestaan, ei tosin välttämättä samassa muodossa. Päättäjien ja vaikuttajien on tajuttava, ettei saarnaaminen ja tuomitseminen toimi pidemmällä tähtäimellä. Sen sijaan tietoisuutta kansanmurhista tulisi yleisesti lisätä ja tämän myötä holokausti siirtää opetettavaksi kansanmurhaksi kansanmurhien joukossa. Mielestäni on hyvin hämmästyttävää ja asenteellista, (mutta myös Lännelle tyypillistä politiikkaa), että muut kansanmurhat sivuutetaan täysin.


Näistä kansanmurhista (joista jotkut ovat vielä käynnissä suorasti ja epäsuorasti) ja niistä raakuuksista, jotka ovat lähellä kansanmurhaa joko puhutaan vähätellen, kauhistellaan hetken, tai sivuutetaan täysin:


- Rooman valloittaessa Gallian (nykyistä Ranskaa, jossa vaikutti eräs kelttiläinen heimo) gallialaiset tuhottiin muun muassa pakkosulauttamalla heidät osaksi roomalaista kulttuuria



- Tasmanian aboriginaalien kansanmurha sekä Australian aboriginaalien kansanmurha


- USA:n raakuudet ja imperialismi Filippiineillä, kun Espanja oli lyöty Espanjan ja Yhdysvaltain sodan jälkeen


- USA:n teot ja imperialismi Vietnamissa


- Dresdenin pommitukset ja toisen maailmansodan verinen lopetus Hiroshimassa


- Punaisten khmerien teot Pol Potin siunaamana Kambodzhassa


- Stalinin Neuvostoliiton aikakausi ja imperialismi, jolloin miltei tuhottiin muun muassa karjalainen kulttuuri


- Francon Espanja, jolloin kaikki katalaanit ja baskit pyrittiin pakkosulauttamaan keskusvaltioon


- saamelaisten hiljainen kansanmurha, joka tapahtui ennen suoraan muun muassa steriloimalla saamelaisia. Nykyisin, saamelaisen kulttuurin annetaan näivettyä hallitusten ja suuryritysten toimesta


- alkuperäisten amerikkalaisten kansanmurha espanjalaisten ja pohjoisamerikkalaisten toimesta

- Hereron ja Namaquan kansanmurhat Saksan Lounais-Afrikassa


- kansanmurha Belgian Kongossa


- Kiinan raakuudet ja imperialismi Tiibetissä


- japanilaismiehitys Kiinassa 1937-1945


- armenialaisten kansanmurha turkkilaisten Osmanien Valtakunnassa


- kurdien vainot


- palestiinalaisten sorto Israelissa


- natsien miehitys Kroatiassa ja ustasha-hallinnon suorittamat vainot


- Ruandan kansanmurha


Noista tapahtumista ynnä muista hirveyksistä tulisi puhua enemmän, eikä vain siitä yhdestä. Opettajan ei kuitenkaan tulisi saarnata tyyliin: "olivat ne natsit ja khmerit kamalia hirviöitä". Vaikka kansanmurhan tekijät tunnetusti olivat ja ovat tunnekylmiä ihmisiä ("ihmishirviöitä"), jotka eivät kykene eläytymään toisten tunteisiin. Uskokaa tai älkää, myös Adolf Hitler oli ihminen, kuten myös Josif Stalin ynnä monet muut diktaattorit. Tuomitsemisen sijasta tulisi perehtyä enemmän ihmisluonteeseen ja niihin syihin, mitkä ajavat ihmisiä hirmutekoihin. Demonisoinnilla ja yksipuolisilla syytöksillä ei päästä pitkälle (miettikääpä Versaillesin rauhansopimuksen aikoja, jolloin itsekritiikitön Ranska ajoi Saksan yksipuolista tuomitsemista kaikkeen). Historiallinen tosiasia on, että voittaja kirjoittaa historian ja muiden vastalauseet upotetaan marginaaliin tai tuomitaan vastustajien argumentit syyttämällä vastustajia hirmutekojen puolustajiksi, kuten Israelin tapauksessa. Toivon tosiaan, että Länsi tukehtuu omaan kaksinaismoralismiinsa ja romahtaa ja epäterve status quo ja vielä epäterveempi kehitys pysäytetään. Myönnetään vihdoin, että historiassa ovat tehneet kauheuksia kaikki. Ei juutalaisten kansanmurha ole suinkaan ainoaa laatuaan historiassa, eikä Hitler ole mitenkään ainutlaatuinen tapaus. Myönnetään jo vihdoin, että tämänlaiset julmuudet ovat enemmänkin ihmiseläimelle ominaisia. Nykyisenkaltaisella demonisoinnilla, saarnaamisella ja moralismilla saadaan vain aikaan uusia ja pahempia hitlereitä ja kansanmurhia. Ei pakko-opetusta holokaustista. Sen sijaan lisää opetusta ihmisluonnosta ja mielestä. Tunteja tulisi pitää myös vanhemmille, jotka siten yrittäisivät välttää virheitä kasvatuksessa. Tuntien aiheena voisi olla esimerkiksi seuraavat: "mikä ajaa ihmisen tappamaan 6 miljoonaa ihmistä?" "Mikä ajaa ihmisen imperialistisiin toimintatapoihin ja ihmishengistä piittaamattomiin toimintoihin?" Sillä päästäisiin paljon pidemmälle, kuin saarnaamisella ja demonisoinnilla.


Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

Ei kommentteja: