93. Miten mä jouduin tänne?

Ei juma, mikä fiilis! Uniikin biisi soi päässä, hirvee hedari, eikä tiedä, miten päin olis. Toisaalta tekis vaan mieli maata, mut sekin tekee huonoa. Tosi outo olo, eikä mikään oikeen kiinnosta. Teinköhän mä itestäni pellen ja ottiks ne must noloi kuvii, jotka nyt sit päätyy nettiin ikuisiks ajoiks? Siis ei apua! Toski yhes kuvas mä näytän ihan kauheelta! Tuli varmaan myös avauduttuu vähän liikaa. Saankohan mä kuulla tästä vielä pitkään? Ei v***u, mä en halu elää!

Vaalikrapula voi olla ikävä asia, jos sille antaa liikaa valtaa. Jälkeenpäin voi olo tuntua hieman tyhjältä. Sitä vaan on kaikkien kiireiden jälkeen, et "täh, oliks tää nyt sitten tässä?" Ensin sähköposti oli melkein joka päivä melkein täynnä ja puhelinkin soi tavallista useammin. Siinähän meinasi ihan arki unohtua. Nyt kaikki on muka sitten ohi. Oli kyllä varsinkin sunnuntaina illalla ja maanantaina aamulla opiskelujen jälkeen sellainen olo, ettei mikään kiinnosta. Ajattelin, että jaksaisikohan sitä enää edes kirjottaa tai ylipäänsä tehdä mitään muuta, kuin maata. Yleisemmällä tasolla vähän samantapainen olo, kuin eräällä "besserwisserillä". Kyllä sitä myös mietti, että tuliko niistä omista kuvista noloja. Vaalikuvasta ja niistä vaaliaiheisista kuvista jotka otettiin vaalien aikaan ja laitettiin vasemmisto-oppositio kuntavaaliehdokkaat 2012, Jyväskylä Facebook-sivulle. Tulikohan sitä myös avauduttua muille vähän liikaa? No jospa ei nyt sentään.Kyllä mä Jutta Urpilaiselle kerran taisin viestin lähettää, jossa hieman avauduin nykyisestä (EU-)politiikasta, mutta se oli jo aikaa ennen kuntavaaleja.

EU:sta ei olisi joidenkin tahojen mukaan saanut puhua kunnallisvaaleissa. Piti kuulemma keskittyä "asiaan". Kyllähän siitä aluksi helposti tuli mieleen, että Perussuomalaiset pyrkivät ratsastamaan EU-kriittisyydellä myös kunnallisvaaleissa. Olisihan se helppoa sanoa, että siinä ne opportunistit vaan lähtivät puhumaan onttoa retoriikkaa toistellen sitä vanhaa tuttua "missä EU, siellä ongelma"-lausahdusta. Kuitenkin näyttää siltä, että EU:lla olisi odotettua suurempi rooli myös kunnallispolitiikasta puhuttaessa. EU-sääntelystä näemme, että Brysselin herrat pyrkivät ujuttamaan talouskuria myös Pihtiputaalle asti. Suomi voi siis tämän mukaan "joutua sanktioiden kohteeksi heikon kuntatalouden vuoksi. Brysselin herrojen ja rouvien nenät yltävät siis varsin pitkälle ja syvälle. Kenties tätä osaa EU-kritiikissä oltaisiin voitu tuoda kuntavaaleissa enemmän esille.

EU-kritiikillä ratsastamisesta syytetyt Perussuomalaiset saivat 12,3 % annetuista äänistä. Tulos oli parempi, kuin viime kunnallisvaaleissa, joissa Perussuomalaiset saivat reilut 5 %. Eli ihan hyvinhän ne vaalit heidän osaltaan menivät verrattuna edellisiin kunnallisvaaleihin. Eduskuntavaaleihin verrattuna taas voidaan sanoa, että jytky totisesti suli. Kuka siis voitti vaalit? Eniten ääniä saanut Kokoomus (21,9 %), joka taas sai enemmän ääniä, kuin eduskuntavaaleissa, mutta vähemmän, kuin edellisissä kunnallisvaaleissa? Vai tuliko voitto sittenkin Perussuomalaisille, jotka pärjäsivät viime kunnallisvaaleja paremmin, mutta eduskuntavaaleja huonommin? Riippuu näkökulmasta.

Suoraan sanottuna Kokoomuksen vaalivoittoa enemmän harmitti alhainen äänestysprosentti. 58,2 % on järkyttävän alhainen. Kyllä sitä huomasi jo vaalilautakunnassa ollessa, että hiljaista ja rauhallista oli. Mikä on syynä, ettei enempää äänestäjiä paikalle saapunut? Viime kunnallisvaaleissa äänestysprosentti oli sentään yli 60 %. Onhan sitä tosin osuvasti sanottu jotenkin siihen suuntaan, että kävi vaaleissa kuinka tahansa, seuraavissa vaaleissa puhutaan edelleen samoista teemoista. Se tietenkin riippuu siitä, mitä puolueita on äänestänyt ja mitkä puolueet ovat vallassa. Hyvin usein kuulee sanottavan, että "omalla äänellä ei ole merkitystä". Oman äänen nähdään menevän hukkaan. Krisoidaan "suhteellista äänestystapaa", "puolueiden ja ehdokkaiden samankaltaisuutta", "karisman puutetta". Ei uskota, että mikään muuttuisi.

Koetaan myös, että kotiin jääminen olisi eräänlainen protesti kokonaisuudessaan vallitsevalle menolle. Itse kuulun siihen vanhaan koulukuntaan, jonka mielestä kotiin jäämistä on vaikeata nähdä minkäänlaisena protestina. Mielestäni vallitsevan menon kritisointi menettää uskottavuutensa, jos ei itse ole valmis osallistumaan ja olemaan aktiivinen edes ulkoparlamentaarisella tasolla. Presidentinvaalien äänestämättömyyden ymmärrän. Ei sillä presidentillä nykyisin suurta virkaa taida olla. Kunnallisvaalit ovat kuitenkin vähintään yhtä tärkeitä, kuin eduskuntavaalit. No, ei pidä liikaa kritisoida nukkuvia. Ei ehkä pitäisi lukea niitä keskustelupalstoja. Sitä muuten voisi saada väärän käsityksen Kokoomuksen suosiosta ja luulla, että ihmiset oikeasti haluaisivat vaikuttaa nykyiseen menoon. Ehkä äänestys tulisikin toteuttaa siten, että katsotaan, millaisia kommentteja esimerkiksi MTV3:n ja HS:n nettisivuilla on. Katsottaisiin voittavatko ehdokkaiden ja puolueiden kannalta hyvät vai huonot kommentit. Ei se Facebookin yleislakkokaan täysin huono idea ollut. Pitäisi vaan hieman laajentaa sitä Facebookia siten, että kaikilla olisi siellä omat avattaret, joilla sitten voitaisiin aktiivisesti lakkoilla ja osoittaa mieltä virtuaalisesti.

On totta, että nykyisiin valtakunnallisella tasolla tehtyihin päätöksiin on vaikea vaikuttaa kunnallisella tasolla. Ei tule kuitenkaan väheksyä esimerkiksi niitä muutamia aitovasemmistolaisia valtuutettuja, jotka saavat sentään jarruteltua hulluimpia oikeistolaisten valtuutettujen ehdotuksia, jotka ovat saaneet inspiraationsa valtakunnallisella tasolla työskenteleviltä oikeistopoliitikoilta. Yhtenä esimerkkinä Riitta Tynjä, Jyväskylän SKP:n varapuheenjohtaja, joka sai kuin saikin valtuustopaikan seuraavalle neljälle vuodelle. Riitta Tynjä on tullut tunnetuksi vastustaessaan Jyväskylän entiselle kaupunginjohtajalle, Pekka Kettuselle, myönnettyä erorahaa. Tuoreemmasta esimerkistä käyköön Jyväskylässä hylätty valtuustosopimus. Valtuustosopimuksessa pohdiskeltiin Jyväskylän heikkoja taloudellisia näkymiä ja ratkaisuja niihin. SKP (jonka jälkeen pian myös Vasemmistoliitto) irtaantui sopimuksesta ensimmäisenä kutsuen sopimusta "yksityistämispaperiksi". SKP leimattiin tästä syystä vastuuttomaksi. Lopulta myös SDP, jolle Keskisuomalainen antoi tapauksesta kaiken kunnian, irtaantui myös valtiosopimuksesta. Tässä vain pari esimerkkiä sen puolesta, että SKP myös tekee puhumisen lisäksi.

Meikäläiselle vaalit olivat varsin antoisa ja opettava kokemus. Idea lähtemisestä vaalisirkukseen oli toisaalta aika spontaani, mutta toisaalta jollakin oudolla tavalla harkittu. Ollessani vaimoni kanssa Kolumbiassa vuonna 2011, vaimoni sanoi, että minun pitäisi asettua ehdolle tuleviin kunnallisvaaleihin. Vaimon isä sanoi samaa. Totesin tuolloin, että voisihan tuota harkita, mutta en rehellisesti sanottuna harkinnut realistisesti missään nimessä vaaliehdokkuutta. Suomeen tullessamme aloin miettiä, että sitä haluaisi kuitenkin olla jotenkin mukana politiittisessa toiminnassa saaden hieman käytännön kokemusta tulevaisuutta varten, kun valtio-oppi kuitenkin on pääaineena. Harkitsin alussa jopa demarinuoria eräänlaisena ponnahduslautana, josta saisi hieman kokemusta ja josta voisi sitten siirtyä muualle. Päädyin kuitenkin sille kannalle, että Vasemmistonuoret oli se kaikkein vakuuttavin ja uskottavin. Tässä vaiheessa en siis vieläkään harkinnut ehdokkuutta saatika liittymistä SKP:n riveihin.

Vantaalta Jyväskylään muutettuamme (minä toista, vaimo ensimmäistä kertaa) halusin ottaa selvää, oliko Jyväskylässä olemassa varteenotettavaa vasemmistolaista vaihtoehtoa. SDP ei enää hyvin lyhyen mietinnän jälkeen kiinnostanut, eikä myöskään Vasemmistoliitto sattuneesta syystä johtuen. Jostain syystä eräänä päivänä tuli mieleen etsiä Facebookista tietoa Jyväskylän SKP:sta. SKP:n Jyväskylän piirijärjestö oli järjestämässä kaikille avointa kokousta, jonne päätin mennä mukamas Vasemmistonuorten edustajana. Silloin Jyväskylän SKP:ssa vielä haettiin suuntaa tuleviin vaaleihin. Kuukausia kului ja päätin kesemmällä olla yhteydessä paikalliseen SKP:n piirijärjestöön. Kävin keskusteluja muun muassa Riitta Tynjän, Vesa Lankisen ja Satu Kortelaisen kanssa. Vierailin myös Kiviniemessä Heinäkuun lopulla, jossa skpläisten kanssa vietettiin mukava päivä.

Selvittelin hieman SKP:n ohjelmia ja itseeni vetosi puolueen EU-kriittisyys. Vau! Onko niitä muitakin EU-kriittisiä, kuin vain Perussuomalaiset? Huomaamatta aloin olla yhä enemmän mukana SKP:n toiminnassa ja yht'äkkiä olinkin jo Vaajakosken Kohinoilla jakamassa kadulla Tiedonantajia. Toiminta alkoi kiinnostaa yhä enemmän ja suuntakin oli jo selvillä. SKP oli taannoin järjestänyt katugallupin, jossa kyseltiin jyväskyläläisten mielipiteitä Jyväskylän nykytilasta. Haluttiin tietää, olivatko kaupunkilaiset tyytyväisiä vai tyytymättömiä. Tyytymättömiltä udeltiin, mihin he haluaisivat kiinnitettävän huomiota Jyväskylässä. Tuloksena oli siis SKP mainoslauseella: "tekoja lähipalveluiden puolesta".

Osallistuin myös SKP:n Kypärämäen osasto ry:n 60-vuotisjuhlaan ja SKP:n Jyväskylän piirijärjestön piirikomitean kokoukseen. Siellä yritettiin meikäläistä värvätä SKP:n riveihin ja kuntavaaliehdokkaaksi. Suhtauduin vielä tuolloin elokuun puolessavälissä aika kielteisesti ehdokkuuteen. Pian tämän jälkeen aloin kuitenkin harkita liittymistä SKP:hen. Kynnys oli suuri. Oikeistolainen propaganda oli purrut ja ennakkoluuloista päästyäni pelkäsinkin lähinnä sitä, kuinka muut reagoisivat. Mitä sukulaiset sanoisivat? Minkälaista kansalaispalautetta tulisi jne. Kun lopulta päätin lähteä SKP:n sitoutumattomaksi ehdokkaaksi leimasi toimintaani alussa tietynlainen arkuus ja pidättyneisyys. Aikaa myöten kaikenlainen arkuus ja muiden mielipiteiden pelkääminen karisi ja uskaltauduin lopulta tulemaan kaapista ulos. Nyt sitä oikeastaan häpeää aikaisempaa suhtautumista. Ainakin nyt voin sanoa olevani viisaampi sen suhteen. Ei siis kannata uskoa kaikkea, mitä oikeiston sedät ja valtaosa ihmisistä kertoo.

Osallistuin Jyväskylän yrittäjien järjestämien kunnallisvaalivalmennusten lisäksi hienoille Vastavirtafestivaaleille Helsingissä. Tämän lisäksi järjestettiin kokous kuntavaaliehdokkaille, jossa viimeisteltiin SKP:n paikallistason vaaliohjelmaa ja pohdiskeltiin, millä eväillä kunnallisvaaliehdokkaat vaaleihin lähtisivät. Loistavan ehdokkaamme yliopistonopettaja Miguel Lopezin vaalitapahtumaan leipomia arepa-leipiä maistellessa oli kyllä todettava, että ihan hyvillä eväillä!

Vaalikadulla ollessamme tuli monenlaisia ihmisiä keskustelemaan teltallemme. Hyvin vähän tultiin kyselemään Stalinista. Eräs herra kylläkin tuli juurikin sellaisella provosoivalla asenteella teltalle ihmetellen kovaan ääneen SKP:n olemassaoloa vielä 2000-luvulla. Hän myös tiedusteli meidän suhdettamme Staliniin. Eipä sellaiseen provoon voinut muuta vastata, kuin että "hieno mies oli". Kyseinen herra sanoi siihen: "ton mä halusinkin kuulla", nappasi karkkeja mukaansa ja mutisi lähtiessään "harasho, harasho". Enemmänkin huvittavaa, kuin ärsyttävää. Historiaa hieman lukeneet tietävät, että SKP on muuttunut ja jakaantunut monta kertaa olemassaolonsa aikana. Nykyisellä SKP:llä ei myöskään ole mitään tekemistä Stalinin tai aseellisen vallankumouksen kanssa. 1900-luku meni jo :)

Päällisin puolin suhtautuminen oli kuitenkin neutraalia tai positiivista. Eräät tulivat kertomaan moneen kertaan, kuinka "he aikovat äänestää meitä". Eräs kiinnostunut esitti mielenkiintoisen näkemyksen (jota olen itsekin joskus hurjimmissa mielikuvissani pohdiskellut). Hän pohdiskeli, että jos ja kun SKP tulevaisuudessa nousee merkittävään asemaan, voisi odotettavissa olla samanlaisia tapahtumia, kuin Chilessa sotilasvallankaappauksen aikaan. Hän pohdiskeli sitä, että tulisiko armeija siinä vaiheessa esiin. Riitta Tynjä vastasi siihen, ettei armeijaa todennäköisesti käytettäisi "koska eihän Suomella enää kaikkien leikkausten jälkeen mitään armeijaa ole". Kyllä siitä varmasti jonkinlaista painostusta tai vähintäänkin samanlaista lokaa lentäisi niskaan, kuin Perussuomalaisten niskaan heiteltiin. Puhuisiko Paavo Lipponen jälleen "pimeyden voimista"? Perussuomalaisten äänestäjät olivat kuulemma kaikki rasisteja. Minkälaisia ihmisiä SKP:n äänestäjät olisivat? Stallareita? Luusereita? Oman vastuun ulkoistajia? Yhteiskunnan elättejä?

Tunnelma teltalla ja vaalikadulla kokonaisuudessaan oli lämminhenkinen ja miellyttävä. Uskaltauduin jutustelemaan myös muiden puolueiden ehdokkaiden kanssa ja kyselin heidän vaaliteemojaan. Nappasin myös mukaani vaalimateriaalia ja ilmaista naposteltavaa toisten teltoilta. Vaalit on käytettävä hyödyksi, kun kerran ilmaista ruokaa on saatavilla. Kelpaa hyvin tällaiselle akateemiselle pummille. Keskustellessa vahvistui mielessäni se näkemys, että kunnallisella tasolla, erityisesti tietyt sdpläiset ja vasemmistoliittolaiset ovat uskottavia. Valtakunnallisella tasolla taas SDP:n ja Vasemmistoliiton ei soisi minkäänlaista kunniaa nauttivan, ennen kuin kääntyvät oikeasti vasemmalle.

Usein kysellään, että mitä eroja puolueilla on? Kaikki tuntuvat olevan niin samanlaisia. Tämä kysymys tuli viimeksi esille Keltinmäen asukasyhdistys ry:n Keltinmäen Keitaalla, jossa järjestettiin keskustelutilaisuus ehdokkaiden ja asukkaiden välillä. Loppupeleissä Keskusta, Vihreät, SDP ja Vasemmistoliittokin tuntuvat olevan hyvää pataa Kokoomuksen kanssa. Nykyinen hallitus käyköön esimerkkinä. Puhuttaessa taas kunnallisesta tasosta, on hyvä muistaa, että esimerkiksi hylättyä valtuustosopimusta eivät olleet SDP ja Vasemmistoliittokaan ensimmäisinä hylkäämässä, vaan SKP. Tässä kenties se ero. SKP uskaltaa olla aidosti vasemmalla vastustaen lähipalveluiden keskittämistä ja "tehostamista" (myös vaalien ulkopuolella), kuntaliitoksia ja kumartelua rahaeliitille.

Kenties myös ainakin puheiden tasolla näkemykset peruspalveluiden yksityistämisistä toivat jonkinlaista eroa myös ihan vasemmistolaisten ja oikeistolaisten puolueiden välille; vanhan rintamalinjan mukaisesti. Kokoomus, Keskusta ja Vihreät tuntuvat olevan yksityistämisen kannalla, kun taas SKP, Vasemmistoliitto ja SDP:kin suhtautuvat yksityistämiseen kriittisesti. Eräässä paneelissa (Jyväskylän normaalikoululla järjestetyssä), jossa vasemmistopuolueista paikalla oli vain SKP, keskusteltiin esimerkiksi verotuksesta. SKP:n edustaja Riikka Kaikkonen toi esille progressiivisen verotuksen ideaalia, jota melkein kaikki muut paikallaolleet puolueiden (esim. Keskusta, Piraattipuolue, Vihreät ja Kokoomus) edustajat vastustivat. Eihän sitä nyt työnteosta saa rangaista! Onko ny ihmekään, et verovaroja menee veroparatiiseihin, kun tää Suomi muutenkin on tällanen v***n Albania!

Melkein kaikissa paneeleissa toistui sama teema; Jyväskylän talous on kuralla ja siihen pitäisi löytää ratkaisu. Minä yritin tuota ongelmaa ratkoa yhdessä muiden panelistien kanssa Tikkakosken lukiolla, Sepän lukiolla ja Jyväskylän nuorisovaltuuston järjestämässä paneelissa Veturitalleilla. Odotin tulevia paneeleita varsin jännittyneenä. Selviäisinkö minä maakuntaanmuuttaja, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta poliittisesta toiminnasta, tulevista paneeleista? Kyseltäisiinkö siellä vaikeita kysymyksiä? Näitä kysymyksiä mietin, kun matkasin yhden paneelin järjestäjän autossa Tikkakoskelle aamulla varhain. Tikkakosken lukiolla ehdin hieman henkisesti valmistautua ja sain jopa lukea etukäteen paneelikysymyksiä. Lopulta paneelin aika tuli. Ei se loppujen lopuksi niin kamalaa ollutkaan, kuin olisi luullut. Kysymykset olivat varsin selkeitä ja paneeli hyvin järjestetty. Kysymysten aiheet koskivat Jyväskylän taloutta, peruspalveluita ja niiden yksitäistämistä, jättilukioita ja lupauksia tyyliin: "mitä asioita aiot ajaa valtuustossa?". Vastailin kysymyksiin varsin lyhyesti vastustaen  muun muassa peruspalveluiden yksityistämisiä ja jättilukioita. Vaaliteemoikseni mainitsin esimerkiksi lähiöiden viihtyisyyden parantamisen.

Ensimmäisestä paneelista jäi ihan mukava olo. Paneelin jälkeen meille tarjottiin lounas. Ruokailun ja pienen jutustelun jälkeen oli aika lähteä jälleen kävelykadulle SKP:n teltalle. Bussimatka keskustaan Tikkakoskelta maksoi pienen omaisuuden (5,90). Onneksi kauniit maisemat tasasivat kalliista maksusta aiheutunutta sydämentykytystä. Mieli tekisi joskus toteuttaa kävelylenkki keskustasta Tikkakoskelle. Kenties käynti Tikkakoskella aktivoi jälleen innostuksen pitkiä lenkkejä kohtaan, joista olen aina perinteisesti nauttinut.

Seuraavana päivänä kiirehdin Sepän lukion vaalipaneeliin. Alussa täytyi lyhyesti esitellä itsensä ja oma puolueensa. Esittelystäni tulikin varsin lyhyt. Noin parin lauseen mittainen. Esittelyjen jälkeen pääsimme vastailemaan kysymyksiin, jotka olivat myös aika yleisiä ja niin ikään käsittelivät esimerkiksi Jyväskylän taloutta ja mammuttilukioita. Maahanmuutostakin kyseltiin jotakin. Paneelissa kysymyksiin vastailtiin siten, että kukin panelisti nosti vuorollaan kättään, kun halusi vastata yleisökysymyksiin. En suinkaan aina nostanut kättäni ylös, vaan vastasin vain niihin kysymyksiin, joihin minulla oli jonkinlaista näkemystä. Omalla kohdallani tapahtui myös pieni kömmähdys ja vastailin hieman omituisesti kysymykseen palvelujen ulkoistamisesta. No, niillä mentiin ja loppujen lopuksi myös Sepän lukion paneelista jäi ihan hyvä jälkimaku suuhun. Samaa voi sanoa myöhemmin illalla järjestetystä paneelista Jyväskylän Veturitalleilla.

Omalla kohdallani viimeinen vaalipaneeli oli Veturitalleilla, uusissa nuorisotiloissa. Nuorisovaltuusto oli onnistunut tilaisuuden järjestämisessä todella hyvin, eikä kekseliäisyyttä ja luovuutta puuttunut. Alussa panelisteilta kysyttiin jotain omaan itseensä liittyen vaalien hengessä luonnollisesti. Itseltäni tiedusteltiin jotakin siihen suuntaan, kuten mitä tarkoitin "vasemmistopatriotismilla", josta olen blogissani kirjoitellut. Yritin määritellä "vasemmistopatriotismin" siten, että puhuttaessa vastarinnasta, siinä yhdistyisi sekä paikallinen että kansainvälinen vastarinta. Ei siis tule sivuuttaa paikallistason voimaa. Olisihan sitä enemmänkin voinut tuoda näkemyksiä esille. Esimerkiksi Sodankylän malmivarojen kansallistamisesta olisi voinut mainita jotain ja yleisestikin siitä, että isänmaallisuus on valitettavan usein ollut sitä porvarillista tai äärioikeistolaista isänmaallisuutta. Jälkiviisaus on parasta viisautta...

Jälleen kerran suosittu kysymys toistui paneelissa; ratkaisua Jyväskylän talousongelmien ratkaisuun kaivattiin edelleen. Itse lähdin paneelissa säästämään esimerkiksi kerskarakentamisesta (kiva sana muuten) ja veroparatiiseista, jonne verorahoja (ja eläkerahoja) katoaa miljardien arvosta. Yhdestä asiasta oltiin paneelissa yksimielisiä, nimittäin siitä, että alle 18-vuotiaiden liikuntapaikkojen on säilyttävä maksuttomina. Tuota maksuttomuuden ideaalia voitaisiin mielestäni aivan häpeilemättä laajentaa. Varallisuus ei saa määrätä sitä, miten sinä ja minä vietämme vapaa-aikaamme. Ei-kaupallisuus kunniaan! 

Toisaalta paneelissa keskusteltiin Jyväskylän asuinalueiden eriarvoistumisesta. Puhuttiin ghettoutumisesta. Keskustalainen Joonas Könttä olisi valmis hajasijoittamaan vuokra-asumista alueiden eriarvoistumisen ehkäisemiseksi. Muistan hämärästi, että keskusteltaessa Jyväskylän alueiden eriarvoistumisesta, mainittiin "Jyväskylä" ja "ghetot" samassa lauseessa. Totesin tähän, että jyväskyläläisestä näkökulmasta meikäläinen sitten ilmeisesti asuu ghetossa (nykyinen asuinalueeni kantaa nimeä Keltinmäki, jolla jostain syystä on huono maine). Lisäsin vielä, että "entiseen kotikaupunkiini Vantaaseen verrattuna Jyväskylässä ei ole ghettoja". Tuota kohtaa lainattiin viime torstain (25.10.2012) Keskisuomalaisessa. Seison edelleen näkemykseni takana. Haluaisin kuitenkin tarkentaa sanomisiani. En siis missään nimessä halunnut leimata entistä kotikaupunkiani "ghettojen Vantaaksi". Totuus on kuitenkin se, että Vantaaseen verrattuna asiat ovat Jyväskylässä ainakin jollakin lailla paremmin. Monet tietävät Vantaan surkeaakin surkeamman taloustilanteen ja muistavat "surullisenkuuluisan" Hakunilan ja vuoden 2000 "rotulevottomuudet", jolloin skinheadit ja somalit tappelivat keskenään. Aiheesta varmasti tuolloin revittiin skandaaliotsikoita ja taidettiin tuolloin tosiaan puhua "rotulevottomuuksista". 

Huolimatta noista ikävistä tapahtumista ja siitä, että näin eräänä päivänä Hakunilassa jokaisessa lyhtypylväässä ja penkissä monia patrioottien levittämiä tarroja ja huolimatta Hakunilan ikävästä maineesta ja ankeudesta, ei Hakunila mikään ghetto ole. Mielestäni ghetto-sanan käyttö on muutenkin kärsinyt suoranaisen inflaation näinä vuosina. Kun kuulen sanan ghetto, tulee mieleeni lähinnä USA:n ongelmalliset asuinalueet, jonne ulkopuolisilla ei ole asiaa. Ghetoissa rikollisuus todella rehottaa; aseelliset jengit riehuvat ja uusliberalistiset huumekauppiaat velkojineen (katujen perintätoimistot) kurittavat velkaantuneita ihmisparkoja. Lisäksi ghetoissa rakennukset ovat todella huonossa kunnossa, eikä niitä ole tarkoituskaan kunnostaa. Toiset taas ovat valmiit kutsumaan ghetoiksi niitä alueita, joissa asuu muutama Suomen romani, somali tai ylipäänsä valkoisesta ihonväristä poikkeava yksilö. Vuokra-asunnot koetaan luotaantyöntävinä. Vuokra-asunnot "yhteiskunnasta pudonneine roskaväkineen" nähdään synonyyminä ghetoille. Ehkä olisi kuitenkin (itsenikin) hyvä hieman miettiä, missä yhteydessä ghetoista voidaan puhua. Suomessa ei ghettoja (vielä) ole eikä toivottavasti tule. Hallituksen suunnittelema kuntauudistus ei varmasti ole askel oikeaan suuntaan. Keskittämisellä ollaan harvoin saatu hyviä tuloksia aikaan muille, kuin voitontekijöille. Vantaan ja Helsinginkään kohdalla en puhuisi ghetoista. Ankeita alueita Vantaalla, Helsingissä ja Jyväskylässäkin toki on. Onneksi hetkittäiseen "ghettoahdistukseen" voi hakea lohtua fiilistelemällä esimerkiksi Myyrmäen ja Keltinmäen omia hymnejä. Ankeutta voitaisiin vähentää myös esimerkiksi siten, että panostettaisiin enemmän asukastoimintaan ja ympäristön kaunistamiseen. Kannatan Keltinmäki-mallia. Miksei luonto ja urbaani ympäristö voisi olla symbioosissa keskenään? Ei aseteta luontoa ja urbanismia vastakkain. Keltinmäki saattaa näyttää nopeasti katsottuna ankealta lähiöltä, mutta täällä on myös luontoa ja ihan metsääkin. Omalla toiminnallaan voi myös saada paljon aikaan. Asukkaat voisivat myös kaupungin tukemana itse panostaa oman asuinseutunsa viihtyvyyden lisäämiseen.

Hieman menin sivupolulle, mutta se suotakoon. Nyt palaan vielä hetkeksi Veturitalleille. Paneelissa edettiin jälleen kerran viittaustekniikalla ja mielipiteen sai myös muiden paneeleiden tapaan esittää näyttämällä punaista tai vihreää lappua riippuen siitä oliko eri mieltä väittämien kanssa. Vihreä siis tarkoitti, että oli samaa mieltä ja punaista näyttämällä taas viestitettiin, että oltiin eri mieltä väittämän kanssa. Lappuja näyttämällä vastattiin muun muassa sellaisiin kysymyksiin, kuten haluttiinko liikuntapaikkojen olevan maksuttomia alle 18-vuotiaille. Meiltä tiedusteltiin myös, joko tiedämme, ketä äänestämme vaaleissa. Jälkimmäisen kysymyksen vastaamiseen osallistui myös yleisö. Saimme myös tehtäväksi laittaa mainitut asiat (esim. vanhustenhuolto, ympäristö, Jyväskylän brändi jne.) tärkeysjärjestykseen. Lopuksi saimme rustailla vaalirunoja yleisön antamia kolmea sanaa käyttäen. Aikaa oli pari minuuttia.

Kuten edellä kirjoitin, Veturitalleilla järjestettyn paneelin valmisteluun oltiin selvästi panostettu. Kysymykset olivat hyviä ja järjestäjien ote oli kohdillaan. Ei saanut rönsyillä liikaa, eikä puhua asioista ympäripyöreästi sanahirviöistä puhumattakaan. Muuten tuli "sakkoja". Meikäläinen sai yhden "sakon". Pidettiin myös hyvin huolta siitä, ettei panelisti "puhunut liikaa", toisin sanoen, haluttiin kuulla se, mitä panelistit olivat asioista oikeasti mieltä. Kaikista paneeleista, joihin osallistuin, on minulla vain hyvää sanottavaa. Toivon lisää vastaavia ja toivon, että vastaavanlainen kekseliäisyys saisi jalansijaa muissakin paneeleissa. Siitä oli merkkejä havaittavissa seuraavana päivänä järjestetyssä paneelissa Jyväskylän normaalikoululla, jossa panelistit joutuivat rustaamaan runoja niin ikään. Toivotan pitkää ikää tällaiselle kekseliäisyydelle ja nuorekkuudelle. Ei kaiken aina tarvitse olla niin aikuismaisen jäykkää. 

Vaalien jälkeen voin sanoa olevani jälleen yhtä kokemusta rikkaampi. Olin aika untuvikko uuden kotikaupunkini asioiden suhteen ja koen olevani sitä vieläkin. Sain kuitenkin hyvät eväät tulevaan opiskeluun (varsinaisen opiskelun lisäksi Jyväskylään liittyvien asioiden opiskelu) ja osaan kenties kiinnittää enemmän huomiota omaan arkielämään vaikuttaviin asioihin. Sain myös tietää, minkälaista on äänestäjien merkintä sähköiseen rekisteriin ja nähdä, millaista ääntenlaskenta on työskennellässäni vaalilautakunnassa Vaajakoskella. Ääniäkin tuli sentään 4. Ei niin paljoa, mutta kuitenkin. Tärkeintä oli se, että sain mahdollisuuden nähdä ja kokea, mitä vaalityö todella on. 

Joku voisi kysyä, että miksi tällainen "asioista mitään tietämätön pojankoltiainen" lähti mukaan täysin kokemattomana vaaleihin. Enhän edes tiennyt paljoakaan siitä, mitä Jyväskylässä oikeasti tapahtuu. Mutta, kuten sanottu, vaalit olivat minulle samalla koulu ja uskallan sanoa, että näkökulmani kaupungista on laajempi, kuin mitä se oli ennen vaaleja. Kyllä sitä monta kertaa jo silloin Vaajakosken Kohinoilla, Jyväskylän Kauppakadulla seistessä ja paneeleissa vastaillessa mietti, että "miten mä jouduin tänne?". Tässä sitä nyt ollaan, iloisella mielellä siitä, että SKP sai valtuustopaikan ja iloisena myös siitä, että valtuustoon valittiin myös nuoria ja uusia kasvoja esimerkiksi Vasemmistoliitosta. Toivon ja uskon sydämestäni, että nämä nuoret, uudet ja "koskemattomat" kasvot tuovat valtuustoon uusia, raikkaita tuulia ja hyviä näkemyksiä, mikä voisi heijastua Vasemmistoliiton valtuustotason politiikkaan ja aina valtakunnallisen tason politiikkaan asti.

Hyvä me! Pidän valtuustopaikkaa vaalivoittona, enkä siis häpeä käyttää sanaa "vaalivoitto" tässä yhteydessä ollenkaan. Pelkäsin jo, että vaalivoitto jäisi saamatta alhaisen äänestysprosentin vuoksi. Nyt jaksaa taas hieman uskoa tulevaisuuteen ja siihen, ettei oikeistoblokki laita paikkoja ihan täysin remppaan. Kiitokset ensinnäkin vaimolleni, joka on ollut suurena tukena vaalien aikana ja yleensäkin, kaikille äänestäjille, skpläisille, "vihollisille" kilpailevien puolueiden edustajille (keskustelutuokioista ja haasteen tarjoamisesta) ja paneelien järjestäjille. Otetaan joskus uusiksi! Ehkäpä sitä voisi ihan läpällä osallistua eurovaaleihin vuonna 2014...

PS: Poliittiset päättäjämme ovat antautuneet EU:n ja talousmaailman sätkynukeiksi. EU:n ja talousmaailman sätkynuket edustavat vain EU:ta, talousmaailmaa ja itseään, eivät tavallista kansaa. Alas EU:n ja talousmaailman sätkynuket!