91. Vastavirta-festivaali vasemmiston yhdistäjänä

Osallistuin kaksi ja puoli viikkoa sitten Helsingissä Vanhalla Ylioppilastalolla järjestettyyn Vastavirta-festivaali -tapahtumaan. Kyseessä on ajoittain järjestettävä vasemmistolainen festivaali, jossa poliittisen keskustelun lisäksi kuullaan myös musiikkia. Tapahtuma oli varsin antoisa ja näkökulmia avaava. Toivoisin, että vastaavia festivaaleja järjestettäisiin myös esimerkiksi Jyväskylässä. Toivoisin myös, että kyseisenlaiset festivaalit toimisivat alustana tulevalle todelliselle vasemmistolaiselle yhteistyölle. Vasemmistolaisen yhteistyön soisi korvaavan nykyisen oikeistolaisia kumartelevan "kompromissi"-politiikan.

Festivaaleilla keskusteltiin monista mielenkiintoisista asioista. Jokaiseen keskustelutilaisuuteen olisi tehnyt mieli osallistua. Valitettavasti keskustelutilaisuudet olivat päällekkäin toistensa kanssa. Itse siis osallistuin tilaisuuksiin, joissa keskusteltiin esimerkiksi ay-liikkeiden nykytilasta. Ay-liikkeiden nykytilaa pohdiskelevassa keskustelussa tuli hyvin esille se, kuinka monet pitävät ay-liikkeitä etäisinä herrojen tahoina, jotka "jossain kaukana sopivat työnantajien kanssa palkka-asioista". Ay-liikkeiden on sanottu jo nähneen parhaat päivänsä. Ay-liikkeet eivät olekaan enää niin vakuuttavia, kuin ennen muinoin. Ne lähinnä (yleisvasemmistolaista trendiä noudatellen) tuntuvat vain pitävän kiinni jo saavutetuista eduista ja vastustavat ehdottomasti lakko-oikeuteen kajoamista. Nyt 2010-luvulla uusvillin kapitalismin porskuttaessa tarvittaisiin aidosti työläisten etuja ajavia ammattiyhdistysliikkeitä, jotka tarjoaisivat riittävän pelotteen oikeistolaisille irtisanojille. Jos ay-liike ei palaa juurilleen ja pysy ajan hermoilla, on vaarana, että saavutetuista eduista saavat nauttia vain korruptoituvat ay-liikkeiden johtajat samaan aikaan, kun oikeiston koneisto repii ay-liikettä lopullisesti hajalle.

Toisaalla, Vanhan Ylioppilastalon juhlasalissa keskusteltiin kuntauudistuksesta ja sen vaihtoehdoista. Keskustelussa ei lämmetty tuleville "markkinakunnille", joissa lähipalvelut romutetaan. Aiheesta lisää kerrotaan myös SKP:n uusimmassa kuntavaalipamfletissa.

Samassa salissa keskusteltiin eurokriisistä. Teemana oli: "miten ulos eurokriisistä?". Puhujina olivat Esko Seppänen, Euroopan vasemmistopuolueen jäsen ja Kreikan Syriza-puoluetta edustava Yiannis Bournous, Heikki Patomäki ja Occupy-liikkeen aktivisti Marissa Varmavuori. Keskustelua veti SKP:n puheenjohtaja, Yrjö Saarinen. Kaikkien osallistujien puheenvuorot olivat hyviä ja mielenkiintoisia. Esimerkiksi Syriza-puoluetta edustanut Yiannis Bournous toi esille hyvin sen, että käynnissä oleva kriisi ei ole "kansallinen kriisi" vaan "järjestelmän kriisi". Vielä tarkemmin ja osuvammin ilmaistuna; "kysymys ei siis ole "kansojen välisestä sodasta", vaan Euroopan raaimmasta luokkasodasta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen." Tämän osuvammin asiaa ei olisi voitu ilmaista. Selvää on, että kapitalisteille tämä kriisi on enemmän kuin hyödyksi. Yksityistämistä ja sosiaalisten palveluiden leikkaamista ollaan nyt viemässä äärimmilleen, jolloin myös "eurooppalainen" yhteiskuntarauha on uhattuna. Toki tulevat Euroopan "alassadit", "gaddafit"; kansan kurissa ja markkinavoimien nuhteessa pitävät diktaattorit voisivat tuoda hetkittäistä tasaannusta porvariston tihentyneisiin sydämenlyönteihin. Tulemmeko näkemään panssarivaunuja tulevassa demokratian haudassa? Kreikan pääministeri vaikuttaa uskovan niin.

Selvää myös on, että EU:n eliitti haluaa ratkaista kriisin vain omilla oikeistolaisilla ehdoillaan. Siinä ei vihervasemmistolaisesta ihmis- ja luontoläheisyydestä piipittäminen paljon paina. Kuka edes jaksaa olettaa, että oikeistolainen EU-eliitti aikoo hoitaa päälläolevaa kriisiä mitenkään järkevästi? Kuka oikeasti yllättyi siitä, ettei EU:n komissiolle kelpaa kansalaisaloite tai ylipäänsä minkäänlainen demokratia? Onko joku vielä sitä mieltä, että suuryritysten, pankkien ja muun eliitin etua ajava EU olisi tavallisen kansalaisen asialla? 

Syytänkin Syrizaa, Euroopan Vasemmistoa ja muita vastavoimia kokonaisuudessaan äärimmäisestä idealismista, ellen peräti naiiviudesta. Syrizan edustaja Yiannis Bournous muistutti, ettei päälläolevasta kriisistä tule syyttää tavallisia kreikkalaisia. Syriza ei myöskään halua Kreikan eroavan eurosta, vaan (ymmärtääkseni) haluaisi "neuvotella tukipaketin uudelleen". Syriza siis toistelee sitä samaa retoriikkaa, jolla vallanpitäjät meitä pelottelevat. "Eurosta eroaminen laukaisisi dominoefektin, jolloin maa toisensa perään irroittautuisi eurosta". Entä sitten? Eikö muka ole olemassa muita vaihtoehtoja? On itsestään selvää, ettei kriisistä tule missään nimessä syyttää tavallisia kreikkalaisia. Mielestäni tavallisten kreikkalaisten syyttely edustaa sivistymättömyyttä. Syypäitä ovat (kuten olen jo aiemminkin kirjoitellut) korruptoituneet, sukulaisiaan suosivat kreikkalaiset päättäjät ynnä Goldman Sachs taustapiruna, jotka veivät eurokelvottoman Kreikan EU:hun. On kuitenkin väärin, että esimerkiksi suomalaiset suurelta osin joutuvat maksumiehiksi tässä asiassa. Härskeintä tässä on se, että "pelastuspaketeilla" pelastetaan pankkeja, ei siis Kreikkaa, Espanjaa, Italiaa, Portugalia jne., vaikka arvon päättäjämme muuta väittävät. Syriza voisi alkaa pitää eroamista vaihtoehtona. Loppu "kompromisseille" ja idealismille. Kun rakennus on läpimätä, ei riitä, että vain hieman remontoidaan. On purettava/romahdutettava koko rakennus ja sitten voidaan rakentaa jotain uutta. Aiheesta voisi jatkaa vielä enemmän, mutta koska aiheena on Vastavirta-festivaali, festivaalien puheenvuorot ja niiden kommentointi, yritän pysyä asiassa.

Heikki Patomäki kannattaa ajatusta maailmanhallituksesta ja kannattaa mitä ilmeisimmin EU-liittovaltiota. Perustelut ja pohdinnat ovat tässä asiassa olleet varsin raikkaita ja syvällisiä. Olisihan se ihanaa, jos myös EU-päättäjät olisivat demokratian kannalla. Silloinhan yhtenäistä monimuotoisuutta voitaisiin lähteä muodostamaan ilman pelkoa fasistisesta markkinadiktatuurista. Aion myöhemmin julkaista enemmän perusteluja (joita olen kirjoitellut myös esseen muodossa) sille, miksi en usko nykyiseen EU:hun ja globalisaatioon. Sanottakoon kuitenkin, että Heikki Patomäki sortuu samanlaiseen idealismiin, kuin oikeastaan kaikki EU-uskovaiset. Erona se, että Patomäki ja muut "vastavoimat" korostavat inhimillisempää näkökulmaa, kun muut puhuvat AAA-luokituksesta, kilpailusta, markkinoista jne.. Mutta kuten olemme saaneet huomata vasemmistonkin oikeistolaistuessa, idealismi on tässä tapauksessa tuhoisaa.Oikeiston pirut tuhoavat kaikenlaiset hyvätkin tavoitteet ja lopulta hyvätkin tavoitteet muuttuvat alkuperäisten ajatusten irvikuviksi.

Ansioituneimpia puheenvuoroja mielestäni vasemmistolaisena (!!!!) EMU-kriitikkona tunnettu Esko Seppänen. Hän nosti esille sen, että myös Kreikka on omalta osaltaan kriisistä vastuussa. Syriza sen sijaan tuntuu vähättelevän Kreikan osuutta ja kääntää asian siten, "ettei tavallisia kreikkalaisia tule syyttää". Esko Seppänen totesi terävästi, että päällä oleva velkakriisi on "ratkaistava tässä ja nyt". Hän ei siis näytä lämpenevän "laajalle sutimiselle", mikä saattaa johtua myös siitä, että hän on "ekonomi ja siksi yksinkertainen mies". "Laaja sutiminen" vaikuttaisi olevan ainakin Heikki Patomäen ja Euroopan vasemmistopuolueen ongelma. Puhutaan samaan aikaan eurooppalaisesta demokratiasta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta jne. (asiat, jotka eivät EU:n päättäjiä voisi vähempää kiinnostaa), kun kriisi tekee tuhojaan. Kannatan toki ehdottomasti Euroopan vasemmistopuolueen näkemyksiä inhimillisestä Euroopasta. Jos noita asioita oltaisiin alusta asti lähdetty ajamaan, näyttäisi EU varmasti aivan toisenlaiselta. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että Euroopan vasemmistopuolueen ehdotukset tulevat myöhässä. Niitä olisi pitänyt ajaa alusta asti. Nyt vallanpitäjät vain naureskelevat ja piereskelevät naurettavien hippien ja kevytvassareiden ehdotuksille. Syrizalle annan kunnioitusta siitä, ettei se mennyt hallitukseen korruptoituneen hallituksen kanssa, joka todistaa sen, että jonkinlaista potentiaalia, ainakin siellä suunnalla, vasemmiston suhteen on. Suomessahan ei vasemmistoa SKP:n lisäksi juurikaan ole.

Esko Seppänen totesi myös, että tukkurahan markkinat vallitsevat. "Virtuaalinen tyhjästä luotu raha" virtaa. Hän myös puhui kansallisvaltioiden puolesta. Olen itse ihmetellyt, miksi kansallisvaltiot ovat nykyisin joutuneet niin huonoon valoon. Miksi kansallisvaltiot edustavat "impivaaraa"? Miksi kaikki paikallisuuteen liittyvä asetetaan vastakkain kansainvälisyyden kanssa? Olen samaa mieltä siitä, että vallitseva kriisi on ennen kaikkea kansainvälinen, mutta ratkaisuja tehtäessä on korostettava paikallistason toimintaa. Jos hyökkäillään joka suuntaan, ei saada mitään aikaa. Ideoidaan ja aloitellaan monia juttuja, mutta ei hoideta hommia loppuun (vrt. esimerkiksi Leonardo da Vinci). Toki esimerkiksi Occupy-liikkeen aktiivi Marissa Varmavuoren näkemyksiin on helppo yhtyä. Ihmisten oma-aloitteisuutta ja osallistumista on lisättävä tai siihen on vähintäänkin kannustettava.  Siinä Occupy-liike käyneekin hyvänä pioneerina. Ongelmana vain on se, että ihmisiä ei tunnu kiinnostavan. Kenties Occupy-liike voisi toimia jonkinlaisena pioneerina ihmisten aktivoimisessa. Tässäkin tosin on otettava huomioon, että vuonna 2011 syntyneet ruohonjuuritason liikkeet syntyivät paikallistasolla. Occupy-liike sai alkunsa New Yorkissa ja M15-liike taas syntyi Espanjassa. Ei siis tule vähätellä paikallistason voimaa.

Mielenkiintoisia näkemyksiä joka tapauksessa. Kaikki olivat myös yhtä mieltä siitä näkemyksestä (joka myös toistui useimmissa keskustelutilaisuuksissa), jonka mukaan demokratia on kaventunut ja vaihtoehtojen tilalle on tullut vaihtoehdottomuuden ideologia. Tämä näkemys tuli esille myös festivaalien viimeisessä keskustelutilaisuudessa, jossa pohdiskeltiin vasemmiston visioita ja tulevaisuutta. Keskustelutilaisuudessa puhujina olivat Arja Alho (entinen sdpläinen ja Ydin-lehden päätoimittaja), Yrjö Hakanen (SKP:n puheenjohtaja), Heikki Ketoharju (Kommunistisen Nuorisoliiton jäsen), Jouni Konttila (Vasemmistoliiton kunnallisvaaliehdokas) ja Teivo Teivainen (maailmanpolitiikan professori).

Näkemykset olivat jälleen kerran teräviä ja osuvia, mutta samalla myös toisistaan poikkeavia. Arja Alho aloitti keskustelun puhumalla vasemmistolaisen liikkeen kasvattamisesta. Hän toi hienosti esille nyky-vasemmiston hajanaisuuden, jonka tuloksena meillä on marxisteja, marxisti-leninistejä, trotskilaisia, kautskylaisia, konformisteja jne. Itse myös erityisesti toivoisin aitovasemmistolta sitä, että marxismin päivityksen sijaan/lisäksi päivitettäisiin kapitalismikritiikkiä. Monet sosialistit ja "sosialistit" joko kannattavat kriisimaille annettavia "pelastuspaketteja" tai keskittyvät miettimään, mitä Marx sanoisi 2010-luvulla. Marxilta voimme hyvinkin ottaa oppia monessa asiassa, mutta Marxin teorioiden opiskelu ei saisi olla hallitsevaa. Mielestäni nyt ei tule miettiä sitä, kuinka Marx voitaisiin hakea aikakoneella nykyaikaan, vaan sitä, kuinka saisimme koottua sirpaleet yhteen. Kenties tulisi jopa pohtia täysin uuden työväenliikkeen perustamista.

Arja Alho liputti myös globaalin yhteistyön puolesta, kuten myös valtaosa panelisteista. Nykyisen kriisin maailmanlaajuisuutta korostettiin jälleen kerran ja sen vuoksi puhuttiin kansainvälisen yhteistyön tärkeydestä. Todettiin myös, että "EU:ssa on enemmän hyvää, kuin huonoa". Eräät kannattivat "laajaa ajattelua" "poteroitumisen" sijaan. Ei haluttu lokaalin ja globaalin vastakkainasettelua. Internationalismia kannatettiin periaatteella, jonka mukaan "kapitalismin ollessa globaalia, on vastarinnan oltava globaalia". Lisäksi "Marxilais-zeniniläisyydestä" puhunut Teivainen sanoi Leniniä siteeraten: "ei ole vallankumouksellista käytäntöä ilman teoriaa". Harvinaisen totta, mutta teoriaa ei tule miettiä liikaa, koska muuten erimielisyydet hallitsevat ja aletaan puhua siitä pitäisikö vallankumouksen olla marxilainen, maolainen, kautskylainen tai trotskilainen. Siten vain jakaudutaan entistä enemmän ja toiminta näivettyy muuttuen vain filosofiseksi pohdiskeluksi ja väittelyksi.

Eniten samoilla linjoilla koin olevani Jouni Konttilan kanssa. Hän totesi heti puheenvuoronsa alettua, ettei hän ymmärtänyt sitä, kuinka toisessa keskustelutilaisuudessa vannottiin niin hartaasti globalisaation nimeen, jolloin sivuutettiin kokonaan kansallinen ja paikallinen näkökulma. Pidän Euroopan vasemmistopuolueesta ja kannatan globaalia yhteistyötä. Missään nimessä ei kuitenkaan tule sivuuttaa kansallista näkökulmaa. Vaarana on muuten se, että päämäärättömän poukkoilun lisäksi Suomen vasemmistolaiset vastavoimat taantuvat muiden suurempien maiden suurempien vastavoimien uskollisiksi käskyläisiksi (vrt. Suomen nykyinen asema EU:ssa). Väkiluvulla on valitettavasti väliä. Nyt ei myöskään ole "laajan sutimisen" aika, ei hajoiteta niitä voimia liikaa! Muuten tulee oikeisto ja lakaisee muruset tieltään. Stoalainen maailmanhalaaminen ei ole realistista tässä maailmanajassa. Nyt tarvitaan vasemmistorealismia, raskasta vasemmistoa kehiin! Vasemmistoidealismi tulee sitten, kun meillä on yliote. Sitä ei saavuteta kevytvasemmistolla. Olisi myös mietittävä (kuten Jouni Konttilakin pohdiskeli), kuinka saada ihmiset mukaan ay-liikkeisiin ja politiikkaan. On myös muistettava, että hyvinvointivaltio on jäämässä historiaan. Vaan kuka puolustaisi hyvinvointivaltiota?

SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen totesi hyvin, että nykyisiä päättäjiämme tuntuu kiinnostavan enemmän kolmen A:n noudattaminen, kuin suomalaisista välittäminen. Sehän on selvä, että tavallinen kansa voi hiljaa hissukseen kurjina kuolla (mut pliis, mielellään niissä lähiöissä poissa meidän herkkien ihmisten silmistä). Yes sir ja yes ma'am, kyllä meillä nyt aina muutama miljardi teidän pankeille ja omiin huvituksiin riittää. Voitas oikeestaan ottaa vielä enemmän lisälainaa ja sillä rahalla singota suomalainen kurjalisto maata kiertävälle radalle. Kalliiksihan se tulee, mutta se maksaa itsensä kyllä takaisin. Eipähän ole enää turhia menoeriä ja rahaa riittää enemmän "pelastuspaketteihin" ja sukanvarteen. Lisäksi Yrjö Hakanen puhui demokratian (esimerkiksi osallistuva demokratia sekä asukas- ja työpaikkademokratia) puolesta ja muistutti niin ikään että nykyinen kriisi on maailmanlaajuinen. Keskustelutilaisuudessa vahvistui myös se näkemys, että Perussuomalaisissa todellakin on niitä, jotka haluavat aina vaan asettaa maahanmuuttajat ja pienituloiset suomalaiset vastakkain. Kehotankin kaikkia Perussuomalaisia äänestäviä miettimään tarkkaan minkälaiselle ehdokkaalle annatte äänenne. Kaikki Perussuomalaiset eivät ole rasisteja/nationalistipopulisteja (eivätkä rumia, vaikka Per-Looks näin asian esittää). Siellä on myös ihan järkeviäkin (ja katseenkestäviä) tyyppejä, joiden kanssa joistakin näkemyksistä voisi olla jopa samaa mieltä. Siellä on kuitenkin sellaisia tahoja, jotka pyrkivät viemään huomiota pois oikeista ongelmista.

Lopuksi, siinä vaiheessa, kun tuli yleisökysymysten aika, uskaltauduin tarttumaan mikrofoniin. Yritin sanoa jota kuinkin sellaista, että mielestäni se, että puhutaan paikallisen vastarinnan puolesta ei ole missään nimessä ristiriidassa globaalin vastarinnan kanssa. Mainitsin myös, että Occupy- ja M15-liikkeet ovat saaneet alkunsa paikallistasolla. Lopuksi tiedustelin panelisteilta, minkälaisena he näkisivät Forssan kokouksen vuonna 2013. Kysymykseeni tuli mielestäni ihan hyviä vastauksia. Yrjö Hakanen muistutti aiheellisesti, että kyseessä oli siis kansankokous, ei parlamentaarinen kokous. Vastaajat ehdottivat muun muassa 6-tuntista työpäivää. Myös globaali yhteistoiminta ja globaali vallankumous sai kannatusta. Esimerkiksi Teivo Teivainen halusi mukaan "globaaleja toimijoita", joilta saisimme "oppia omalle taistelullemme". Luonnollisesti "Forssa 2013" tulisi toteuttaa "suurella porukalla". Kaikkein mielenkiintoisin oli ehdotus taiteilijoiden kutsumisesta tulevaan Forssan kokoukseen.Totta kai globaalia yhteistoimintaa tarvitaan ja parasta olisikin, että vallankumous tapahtuisi maailmanlaajuisesti ja samaan aikaan, kuin muuallakin tai sitten dominomaisesti, vain hetken viiveellä. Muuten on vaarana, että vallankumouksen kokeneet maat näivettyvät vihamielisten maiden painostuksessa ja jatkavat lopulta täysin samanlaista (elleivät jopa pahempaa) toimintaa, kuin entiset sortajat. Loppupeleissä on kuitenkin realistisinta, että vallankumoukset tehdään paikallisesti, kun ollaan ensin saatu tietoja muilta. Ei siis laajaa sutimista! Toimitaan paikallisesti, ajatellaan kansainvälisesti!

Hyvin mielenkiintoinen ja antoisa tilaisuus. Valitettavasti en ehtinyt kuuntelemaan, minkälaista musiikkia siellä soitettiin. Ehkäpä sitten ensi kerralla Vastaavia festivaaleja ja kokoontumisia pitäisi järjestää useammin ja laajempina kokonaisuuksina. Vasemmiston yhtenäistyminen voisi aivan hyvin lähteä liikkeelle esimerkiksi vastavirta-festivaaleilta. Yhtenäistä, aitoa ja realistista vasemmistoa (idealismiakaan täysin unohtamatta) tarvitaan nykyisin kipeämmin kuin koskaan. On jo aika jättää sirpaleisuus ja hajanaisuus taakse. Monet ovat nähneet sen hienon kuvan, jossa iso kala jahtaa hajallaan olevia pieniä kaloja. Kun pienet kalat yhdistyvät, ne muodostavat kalan, joka on lopulta paljon suurempi, kuin heitä jahdannut iso kala. Nyt onkin siis aika yhdistyä pienten kalojen tavoin. Suurta kalaa ei voiteta sillä, että ollaan hajallaan ja poukkoillaan sinne tänne. Todellista vasemmistoa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Todellista vasemmistoa ei ole edes kunnallisella tasolla kovinkaan paljoa. Muutama aitovasemmistolainen valtuutettu ei voi saada yksin kaikkea aikaan. Vasemmistomattomuus vallitsee, kun valtuustoihin valitaan oikeistoa ja pehmo-oikeistoa ja kaupunginjohtajien paikoilla tullaan näkemään vain Peltomäkiä, Kettusia ja Anderssoneita. Kunnallisvaaleissa on vielä mahdollisuus vaikuttaa, ennenkuin esimerkiksi Jyväskylästä tulee Ateena (negatiivisessa mielessä). Enää ei tule sietää korruptoituneita huijareita, valitaan kerrankin oikein! Kapina lähtee liikkeelle kunnista!

 PS: Poliittiset päättäjämme ovat antautuneet EU:n ja talousmaailman sätkynukeiksi. EU:n ja talousmaailman sätkynuket edustavat vain EU:ta, talousmaailmaa ja itseään, eivät tavallista kansaa. Alas EU:n ja talousmaailman sätkynuket!