57. Miksi olen kapitalismikriittinen? Osa 2

Uusvillin kapitalismin aikakaudella ihaillaan kaikkea suurta ja mahtavaa. Ei siinä muuten mitään, mutta sen ison palvonta on mennyt äärimmäisyyksiin. Suuret yritykset ovat suuria ympäristönkuluttajia pitämällä mainosvaloja ja koneitaan auki vuorokaudet ympäri. Suuryritykset tuhoavat pienet yritykset rohmuamalla kaiken hamstraten ostoeriä varastoihinsa (jättäen pienyrityksille ja muille tarvitseville tähteet), jotka lopulta päätyvät käyttämättöminä kaatopaikalle. Tämä näkyy esimerkiksi ruokabusineksessa ja monella muullakin alalla. Sen sijaan, että näitä käyttämättömiä elintarvikkeita sun muita ylijäämiä lahjoitettaisiin esimerkiksi Pelastusarmeijalle, ne heitetään pois. Kapitalismi on siis synonyymi tuhlaukselle, eikä kapitalismi tunne käsitettä "lähimmäisenrakkaus". Useimmiten suurissa tuotantolaitoksissa laatu kärsii ja me tavalliset kansalaiset nautimmekin päivittäin teollisuusaterioita maustettuina kemikaaleilla.

Puhuttaessa kapitalistisesta yritysmaailmasta, siellä harvoin panostetaan yritysviihtyvyyteen. Ihmisyys ei kapitalistisessa maailmankuvassa merkitse tuon taivaallista. Siksi kapitalismi on ihmisille pelottava ideologia. Esimerkiksi toimistoympäristöissä on harvoin rento ilmapiiri, kun narsistinen niskaan hengittävä pomo osaa tehdä työntekijöiden olosta helvettiä pakottaen työntekijät tunteettomiksi roboteiksi. Suuria bonuksia tienaavilla johtajilla on myös usein paremmat oltavat niin fyysisesti (taloudellisesti) kuin henkisestikin (jos narsismi ja raha-ahneus hyviä olotiloja ovat).

Puhuttaessa markkinoista on puhuttava yrittäjistä ja mainosmiehistä. Mielestäni ei ole mitenkään demokraattista, että ainoastaan yrityspomot päättävät tuotannosta ja hinnoista. Mainosmiehet aluksi vakoilevat ihmisten arkipäivää, jonka jälkeen yrityspomot päättävät, mitä tuotetaan. Miksi ihmeessä minun pitäisi maksaa esimerkiksi leivästä taikka limonadista vain tuottajien määräämä hinta? Tinkimiskulttuuri on tasapuolisin kaupan muoto, jonka tiedän. Tinkimisessä on kyse oikeasta kompromissista. Tinkimisessä myyjä ilmoittaa lähtöhinnan, jonka jälkeen ostaja neuvottelee hinnan alemmaksi. Lopullinen hinta on yleensä myyjän ja ostajan välinen kompromissi. Miksi me tavalliset kuluttajat tyydymme ostamaan tuotteita joiden hinnat on jo päätetty jossain toisaalla? Kuluttajien ei mielestäni tulisi tyytyä kapitalististen tuottajien määräämiin hintoihin, vaan hintaneuvottelua on käytävä.

Verotuksesta puhuttaessa, on verotuksen oltava järkevää ja sen on kohdistuttava oikeaan osoitteeseen. Verotuksen ei tule myöskään kohdistua ainoastaan tavalliseen kuluttajaan. Rikkaita saisi verottaa nykyistä enemmän, heillä on siihen varaa. Se ei ole työstä taikka rikkaudesta rankaisemista; se on vain ja ainoastaan kohtuullista. Veronkiertäjät ja rahojaan veroparatiiseihin piilottavat ovat maanpettureista pahinta laatua ja heidät tulisi asettaa edesvastuuseen isänmaanpetturuudesta.

Viime osassa kirjoitin, kuinka kapitalismin periaatteita tungetaan korvista, nenästä ja silmistä sisään. Tämä näkyy hyvin opiskelumaailmassa. Nykyisin opiskeluelämästä ei saisi nauttia, tulisi ainoastaan opiskella ja valmistua lyhyessä ajassa hyödyntämään rahamaailmaa. Väläytteleväthän ne korkeammat tahot ajoittain, että valmistua pitäisi nykyisin paljon nopeammin. Herää kysymys, opiskelemmeko itseämme vai rahamaailmaa varten? Tämän lisäksi yliopistoista halutaan tehdä tuottavia tutkimuskeskuksia, joissa opiskeltaisiin vain kapitalistista markkinataloutta ja luonnontieteitä. Nykyisin ei haluta tukea esimerkiksi filosofeja, eikä "akkamaisia" humanisteja. Onko tämä tiettyjen alojen suosiminen osa sitä kapitalistista monimuotoisuutta? Monimuotoisuutta ei ole ainakaan minun mielestäni se, että yhteiskunta koostuu vain taloustieteilijöistä, yrittäjistä taikka mainosmiehistä jne.

Mainosmiehet ovat yrittäjille tärkeitä. Ilman mainontaa yritys ei menestyisi. Tavalliset ihmiset ovat pyydystettäviä jyrsijöitä mainosmiehille. Tavallisia ihmisiä pommitetaan aivopesevällä ja useasti valheellisella mainosterrorismilla (ihmettelenkin, miksi Yhdysvallat ei ole vielä julistanut terrorisminvastaista sotaa mainosterroristeille). Mainosterroristit harrastavat härskiä tavallisten ihmisten vakoilua. Lapsille myydään rintaliivejä ja heidät pakotetaan kapitalistisiksi kuluttajiksi varhain. Kukaan ei ole turvassa mainosterrorismilta. Facebook tulee tulevaisuudessa harjoittamaan entistä epäeettisempää toimintaa mainostoimintaansa varten.

Mainoksilla myös kasvatetaan ihmisten kulutusnälkää erityisesti länsimaissa. Ihmisiä huijataan haluamaan lisää ja lisää kaikkea. Ihmisiä huijataan ostamaan uusi ja "parempi" tuote "vanhan" tilalle ja lopulta koti on täynnä "käyttökelvottomia" ja "vanhoja" tuotteita. Valitettavasti mainosterrorismi ei kohdistu ainoastaan elottomiin esineisiin. Se kohdistuu myös ainaisista ulkonäköpaineista kärsiviin naisiin. Mainoksissa lipevästi manipuloiden maanitellaan naisia ostamaan muun muassa laihdutuspillereitä, joita palkatut plastiikkakirurgeilla käyneet näyttelijät kauppaavat. Näin muun muassa naisille luodaan vääriä mielikuvia kapitalistisilla mainoksilla. Mallimaailmassa taas perverssit pomot vaativat mallityttöjä näyttämään luurangoilta ja siltikin pitäisi vielä laihduttaa. Uusvilli kapitalismi on mainosmiesten mainonnalla ja perverssien mallipomojen sairailla fantasioilla tuonut mukanaan uudenlaisen fetisismin. Kutsuttakoon sitä vaikka sceletus-fetisismiksi.

Kapitalismi on myös synonyymi iankaikkiselle tyytymättömyydelle. Länsimaissa tyytymättömyyttä pyritään lisäämään entisestään kapitalistien tunnuslauseella: "ihmisen tarpeet ovat rajattomat". Tämä länsimainen tyytymättömyys näkyy esimerkiksi kolmansissa maissa siten, että metsäalueita joudutaan kaatamaan hehtaareittain, jotta raaka-aineiden tuottajiksi alistetut kolmansien maiden asukkaat saisivat edes pienen korvauksen siitä, että raaka-aineet menevät länsimaihin jalostettaviksi ja siten ylikalliiksi hinnoitellut jalostetut tuotteet myydään kalliimmalla. On häpeällistä, että oikeudenmukainen korvaus työstä maksetaan ainoastaan, jos työläiset työskentelevät Reilun Kaupan alaisuudessa. Tämä olisi vielä karumpaa todellisuutta äärikapitalistien utopiassa. Oikeudenmukaisuus jäisi vapaaehtoisten ja marginalisoituvien hyväntekeväisyysjärjestöjen tarkasteltaviksi heidän ihannemaailmassaan.

Kapitalismi edistää täten vahvojen oikeutta ja edesauttaa maailman köyhien ja rikkaiden kuilun kasvamista. Kapitalismi ei ole tasa-arvon aate. Senhän ovat todistaneet radikaalikokoomuslaiset eli Piraattipuolue, jotka sentään sanovat tavoitteensa suoraan ilman kiertelyä ("olisiko aika lopettaa hössötys tuloeroista?").

PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.