Meitä syntisiä vaaditaan aina tekemään parannus. Muistan etäisesti isäni hautajaisissa vuonna 2004, kuinka nuori innokas pappi saarnasi ihmisen perisynnistä jne. Ei siis ihme, ettei meitä syntisiä kiinnosta mennä kuulemaan sunnuntai sunnuntailta, kuinka syntisiä me olemme ja kuinka emme ole kykeneviä olemaan hyviä. Meitä käsketään tekemään parannus, jotta meillä olisi jonkinlainen mahdollisuus päästä Taivaaseen. Juominen ja kaikki maallinen hauskanpito katsotaan syntiseksi touhuksi. Meidän pitäisi aina "pysähtyä", olla alati hartaita ja veisata kiitosta sekä olla hyvin käyttäytyviä. Esimerkkinä tästä eräs (ortodoksinen) kirkko, jossa vanhempi nainen katsoi halveksuen juoksevia ja ilakoivia lapsia. Jos emme ole aina hartaita, vakavia ja jäykän asiallisia sekä kirkossa "hyvin pukeutuvia", emme ole kelvollisia Jumalan valtakuntaan.
Pahoittelut etukäteen siitä, että aion nyt seuraavaksi sekoittaa uskonnon ja politiikan keskenään. Oheisia kriteereitä tuumiessa, tulee Taivaasta mieleen tylsämielisten jäykkisten ja porvarillisten ihmisten paikka. Onko Jumala siis porvari, joka hyväksyy valtakuntaansa vain ja ainoastaan hyvin käyttäytyvää eliittiä? Onko todellakin niin, että oikeamieliseksi ja oikeudenmukaiseksi julistettu Jumala pitää "taivaallista" hienostoklubia, jossa pyhä Pietari toimii portsarina ja päästää Jumalan valtuuttamana sisään ainoastaan frakkikaulus-eliitin? Tuollainen eliitin Taivas vaikuttaa mielestäni lähinnä Helvetiltä tai Helvetin esikartanolta. Emmekö edes kuoltuamme pääse luokkajakoon perustuvasta yhteiskuntamallista, jossa homot, huumeidenkäyttäjät, prostituoidut, rikolliset, "pahalta haisevat ja näyttävät duunarit" yms. ovat alempaa, helvetillistä kastia?
Kirkonmiehet usein unohtavat, että heidän saarnaamansa Raamattu on täynnä ristiriitaisuuksia ja tulkinnanvaraisia kohtia. Raamatussa puhutaan, kuinka oli syntistä ottaa vaimoja toisista "vääräuskoisista" kansoista. Eikö tämä ole rasismia toisia kansoja ja "vääräuskoisia" kohtaan? Raamatussa naisilla on (joitakin pyhimyksiä lukuun ottamatta) huonompi asema verrattuna mieheen. Raamatussa myös tapetaan usein, vaikka kymmenessä käskyssä tappaminen kielletään. Vai tarkoitettiinko kymmenen käskyä ainoastaan juutalaisille, joilla oli oikeus kohdella "vääräuskoisia", parhaaksi katsomallaan tavalla? Tässä tapauksessa kymmenen käskyä tulisi nähdä juutalaisten ohjenuorana, ei kristittyjen. Vanhan Testamentin viisi ensimmäistä kirjaa ovat sitä paitsi osa juutalaisten Tooraa, jos oikein religionisteiksi ruvetaan.
Usein vaikeaselkoiset tekstit tulkitaankin tiettyjen herrojen mielen mukaan ja tästä on seurauksena kontrolliin perustuva yhteiskunta tai yhteisö, josta emme ole vieläkään vapautuneet (protestanttinen työetiikka: rukoile markkinavoimien puolesta ja tee työtä-periaate sekä islaminuskoiset maat jne). Jos kymmentä käskyä tulkitaan oman mielen mukaan, Raamattu oikeuttaa kapitalistisen järjestelmän rakenteet, jossa ei jaeta. Eräässä käskyssähän sanotaan, ettei ihmisen tule himoita mitään "lähimmäisen" omaa. Pirullinen tapaus voisi täten opetuksillaan ja tulkinnoillaan tuomita oikeudenmukaiseksi havaitun yhteisomistuksen.
Saarnaavat kirkonmiehet unohtavat usein, etteivät heidän idoloimansa pyhimykset olleet aina mitään täydellisyyden perikuvia. Ohessa muutama esimerkki:
- Jaakob hankki huijaamalla itselleen esikoisoikeuden isältään Iisakilta. Toki tätä tapausta perustellaan sillä, ettei syntinen Eesau olisi kuitenkaan ansainnut isänsä siunausta. Joka tapauksessa Jaakob, yksi Raamatun pyhimyksistä, sai siunauksen petoksella.
- Yksi ihailluista "pyhimyksistä" oli Daavid, jonka suvusta Jeesuskin syntyi. Hyvästä luonteestaan ja hyvistä teoistaan huolimatta Daavid ei todellakaan ollut mikään pyhimys. Daavid lähetti erään miehen varmaan kuolemaan, jotta Daavid saisi itselleen kyseisen miehen vaimon, johon oli silmänsä iskenyt.
- Kuningas Salomo tunnettiin oikeudenmukaisena ja oikeamielisenä jumalaapelkäävänä hallitsijana. Viimeisinä vuosinaan Salomo kuitenkin vietti melko railakasta ja epäpyhää elämää.
Kirkonmiehet saarnaavat meitä syntisiä vastaan ja pitävät esimerkkeinään pyhimyksiään, jotka eivät aina olleet missään nimessä pyhimyksiä. Jos kirkonmiehet luopuisivat ylenkatsovasta saarnaamisestaan ja huomaisivat oheisen ristiriitaisuuden, voisi se olla askel oikeaan suuntaan ja kirkon kääntämiseksi hieman nykyaikaisemmaksi perinteitä tuhoamatta.
On myös kysyttävä, halusiko ihailtu Jeesus todella perustaa kristinuskoa tai mitään uskontoa ylipäänsä? Jeesus oli eliitin ja monien hengellisten ihmisten vihaama mies omana aikanaan ja hän olisi eliitin ja hengellisten ihmisten vihaama mies myös nykyaikana. Jeesus ei liikkunut missään hienostopiireissä. Ei hän viettänyt aikaa "parempien ihmisten" kanssa. Tätä eivät monet kirkonmiehet ole sisäistäneet, tai sitten heille on mahdotonta siirtää ihailemiensa ihmisten tai Jumalan pojan opetuksia käytäntöön keskittyessään täydellisyyteen ja tavallisen kansan ylenkatsomiseen, kuten kunnon eliitti konsanaan.
Eli siitä lähtien homma meni pieleen, kun Kristuksen ylösnousemuksesta puhuneet institutionalisoituivat. Siitä lähtien homma meni totaalisesti reisille, kun Rooman keisarikunta asetti kristinuskon valtionuskonnoksi. Samoihin aikoihin pidettiin kirkolliskokouksia, joissa "harhaopit" tuomittiin. Kirkolliskokouksissa koottiin Raamattu, johon ei edes hyväksytty mukaan kaikkia kirjoja. Olisikin mielenkiintoista tietää, minkälaista tietoa kirkollinen eliitti on meiltä maallikoilta pimittänyt kaikki nämä vuodet.
Nykyaikainen kristinusko, kuten muutkin uskonnot ovat aina olleet herrasväen ohjailuun perustuvaa. Uskonnoissakin yhdistyy se snellmannilainen perinne, jossa "valitut" saarnaavat maallikoille. Tavallinen kansa ei enää tarvitse "valittuja" kirkonmiehiä samalla tavalla, kuin silloin ennen muinoin. Kirkoissa, Koraaneissa ja muissa pyhissä paikoissa pitäisi olla enemmän keskustelua. Ei riitä, että esimerkiksi tiistaisin pidetään jossain kirkossa tai muissa tiloissa Raamattupiirejä, vaan keskustelun tulisi olla alati osana itse Jumalanpalvelusta. Ei enää tavallisista kuulijoista etäällä olevia saarnaajia, vaan tavallisen kansan kanssa "läppää" heittäviä keskustelijoita, jotka yhdessä keskustelisivat näkökannoistaan Jumalanpalveluksissa, joissa kaikki saisivat äänensä kuuluviin. Vaikea tehtävä, mutta jos usko siirtää vuoria, niin eikö usko voisi muuttaa kirkkoja, moskeijoita jne. nykyaikaisemmiksi ja ihmisläheisemmiksi?
PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista"
omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää
vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa
ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.
Pahoittelut etukäteen siitä, että aion nyt seuraavaksi sekoittaa uskonnon ja politiikan keskenään. Oheisia kriteereitä tuumiessa, tulee Taivaasta mieleen tylsämielisten jäykkisten ja porvarillisten ihmisten paikka. Onko Jumala siis porvari, joka hyväksyy valtakuntaansa vain ja ainoastaan hyvin käyttäytyvää eliittiä? Onko todellakin niin, että oikeamieliseksi ja oikeudenmukaiseksi julistettu Jumala pitää "taivaallista" hienostoklubia, jossa pyhä Pietari toimii portsarina ja päästää Jumalan valtuuttamana sisään ainoastaan frakkikaulus-eliitin? Tuollainen eliitin Taivas vaikuttaa mielestäni lähinnä Helvetiltä tai Helvetin esikartanolta. Emmekö edes kuoltuamme pääse luokkajakoon perustuvasta yhteiskuntamallista, jossa homot, huumeidenkäyttäjät, prostituoidut, rikolliset, "pahalta haisevat ja näyttävät duunarit" yms. ovat alempaa, helvetillistä kastia?
Kirkonmiehet usein unohtavat, että heidän saarnaamansa Raamattu on täynnä ristiriitaisuuksia ja tulkinnanvaraisia kohtia. Raamatussa puhutaan, kuinka oli syntistä ottaa vaimoja toisista "vääräuskoisista" kansoista. Eikö tämä ole rasismia toisia kansoja ja "vääräuskoisia" kohtaan? Raamatussa naisilla on (joitakin pyhimyksiä lukuun ottamatta) huonompi asema verrattuna mieheen. Raamatussa myös tapetaan usein, vaikka kymmenessä käskyssä tappaminen kielletään. Vai tarkoitettiinko kymmenen käskyä ainoastaan juutalaisille, joilla oli oikeus kohdella "vääräuskoisia", parhaaksi katsomallaan tavalla? Tässä tapauksessa kymmenen käskyä tulisi nähdä juutalaisten ohjenuorana, ei kristittyjen. Vanhan Testamentin viisi ensimmäistä kirjaa ovat sitä paitsi osa juutalaisten Tooraa, jos oikein religionisteiksi ruvetaan.
Usein vaikeaselkoiset tekstit tulkitaankin tiettyjen herrojen mielen mukaan ja tästä on seurauksena kontrolliin perustuva yhteiskunta tai yhteisö, josta emme ole vieläkään vapautuneet (protestanttinen työetiikka: rukoile markkinavoimien puolesta ja tee työtä-periaate sekä islaminuskoiset maat jne). Jos kymmentä käskyä tulkitaan oman mielen mukaan, Raamattu oikeuttaa kapitalistisen järjestelmän rakenteet, jossa ei jaeta. Eräässä käskyssähän sanotaan, ettei ihmisen tule himoita mitään "lähimmäisen" omaa. Pirullinen tapaus voisi täten opetuksillaan ja tulkinnoillaan tuomita oikeudenmukaiseksi havaitun yhteisomistuksen.
Saarnaavat kirkonmiehet unohtavat usein, etteivät heidän idoloimansa pyhimykset olleet aina mitään täydellisyyden perikuvia. Ohessa muutama esimerkki:
- Jaakob hankki huijaamalla itselleen esikoisoikeuden isältään Iisakilta. Toki tätä tapausta perustellaan sillä, ettei syntinen Eesau olisi kuitenkaan ansainnut isänsä siunausta. Joka tapauksessa Jaakob, yksi Raamatun pyhimyksistä, sai siunauksen petoksella.
- Yksi ihailluista "pyhimyksistä" oli Daavid, jonka suvusta Jeesuskin syntyi. Hyvästä luonteestaan ja hyvistä teoistaan huolimatta Daavid ei todellakaan ollut mikään pyhimys. Daavid lähetti erään miehen varmaan kuolemaan, jotta Daavid saisi itselleen kyseisen miehen vaimon, johon oli silmänsä iskenyt.
- Kuningas Salomo tunnettiin oikeudenmukaisena ja oikeamielisenä jumalaapelkäävänä hallitsijana. Viimeisinä vuosinaan Salomo kuitenkin vietti melko railakasta ja epäpyhää elämää.
Kirkonmiehet saarnaavat meitä syntisiä vastaan ja pitävät esimerkkeinään pyhimyksiään, jotka eivät aina olleet missään nimessä pyhimyksiä. Jos kirkonmiehet luopuisivat ylenkatsovasta saarnaamisestaan ja huomaisivat oheisen ristiriitaisuuden, voisi se olla askel oikeaan suuntaan ja kirkon kääntämiseksi hieman nykyaikaisemmaksi perinteitä tuhoamatta.
On myös kysyttävä, halusiko ihailtu Jeesus todella perustaa kristinuskoa tai mitään uskontoa ylipäänsä? Jeesus oli eliitin ja monien hengellisten ihmisten vihaama mies omana aikanaan ja hän olisi eliitin ja hengellisten ihmisten vihaama mies myös nykyaikana. Jeesus ei liikkunut missään hienostopiireissä. Ei hän viettänyt aikaa "parempien ihmisten" kanssa. Tätä eivät monet kirkonmiehet ole sisäistäneet, tai sitten heille on mahdotonta siirtää ihailemiensa ihmisten tai Jumalan pojan opetuksia käytäntöön keskittyessään täydellisyyteen ja tavallisen kansan ylenkatsomiseen, kuten kunnon eliitti konsanaan.
Eli siitä lähtien homma meni pieleen, kun Kristuksen ylösnousemuksesta puhuneet institutionalisoituivat. Siitä lähtien homma meni totaalisesti reisille, kun Rooman keisarikunta asetti kristinuskon valtionuskonnoksi. Samoihin aikoihin pidettiin kirkolliskokouksia, joissa "harhaopit" tuomittiin. Kirkolliskokouksissa koottiin Raamattu, johon ei edes hyväksytty mukaan kaikkia kirjoja. Olisikin mielenkiintoista tietää, minkälaista tietoa kirkollinen eliitti on meiltä maallikoilta pimittänyt kaikki nämä vuodet.
Nykyaikainen kristinusko, kuten muutkin uskonnot ovat aina olleet herrasväen ohjailuun perustuvaa. Uskonnoissakin yhdistyy se snellmannilainen perinne, jossa "valitut" saarnaavat maallikoille. Tavallinen kansa ei enää tarvitse "valittuja" kirkonmiehiä samalla tavalla, kuin silloin ennen muinoin. Kirkoissa, Koraaneissa ja muissa pyhissä paikoissa pitäisi olla enemmän keskustelua. Ei riitä, että esimerkiksi tiistaisin pidetään jossain kirkossa tai muissa tiloissa Raamattupiirejä, vaan keskustelun tulisi olla alati osana itse Jumalanpalvelusta. Ei enää tavallisista kuulijoista etäällä olevia saarnaajia, vaan tavallisen kansan kanssa "läppää" heittäviä keskustelijoita, jotka yhdessä keskustelisivat näkökannoistaan Jumalanpalveluksissa, joissa kaikki saisivat äänensä kuuluviin. Vaikea tehtävä, mutta jos usko siirtää vuoria, niin eikö usko voisi muuttaa kirkkoja, moskeijoita jne. nykyaikaisemmiksi ja ihmisläheisemmiksi?
PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista"
omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää
vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa
ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti