Aloitin blogini kritisoimalla Jussi Halla-ahoa ja maahanmuuttokriitikoita kovasti. Pidin heitä todellisena uhkana vapaalle Suomelle, monimuotoisuudelle ja vapaalle keskusteluilmapiirille (joka ei siis ollut vapaa). Hommawatchailin (kuvakaappasin Hommaforumilta rasistisiksi katsomiani kommentteja ja liitin ne blogiini). Tähän väliin mahtui epävarmuuden aika, ei tiennyt, minkä puolesta sitä oikeastaan halusi puhua ja mitä puolustaa.
En edelleenkään ole maahanmuuttokriitikoiden suuri fani, en fanita Hommaforumia, enkä pidä maahanmuuttoa edelleenkään Suomen ongelmista suurimpina. Erona nykyisin kenties se, etten jaksa enää kiihkoilla niin kovasti maahanmuuttokriitikoiden uhasta. En jaksa kauhistua herra Hakkaraisen lausunnoista, en kauhistunut kamalasti myöskään Jussi Halla-ahon "panssarivaunut Kreikan kaduille" -kommenteista. Jälkeen päin ihmettelen myös, miksi siitä Jussi Halla-ahon kuuluisasta tekstistä nousi niin suuri poru. Jussi Halla-ahon ja Perussuomalaisten äänekkäimmät vastustajat eivät tajua vielä tänäkään pävänä, että he itse omilla hyökkäyksillään avittivat vihaamiaan maahanmuuttokriitikoita vaalivoittoon. Toki Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit ovat tuoneet tänne hieman tuulahduksia menneestä. On myös pelottavaa ajatella, mitä tapahtuu, jos Perussuomalaiset, Kokoomus ja Kristillisdemokraatit menevät lähelle toisiaan. No, ei vielä maalata lapualaisia seinille.
Nykymenosta niin sanottu oppositio voi syyttää vain ja ainoastaan itseään. On niin sanotun opposition syytä, että uusvillit oikeistolaiset (kyllä, pidän kokoomuslaisia, kristillisdemokraatteja ja perussuomalaisia oikeistolaisina) menneisyyden tuulahduksineen riehuvat valtoimenaan. Mitäs ette ole tarjonneet kunnollista vastusta? Vihreät pehmeinä oikeistolaisina ovat keskittyneet "rasisti"-huuteluihin ja muuten he ovat olleet toteuttamassa keskustaoikeistolaista politiikkaa, joka riistää luontoa ja tavallista ihmistä. Vasemmisto taas möi sielunsa Saatanalle.
Kommentoin jo aiemmin (muun muassa tekstissäni numero 7) sitä, kuinka Jussi Halla-ahon päälle huudeltiin Pressiklubissa ja maahanmuuttokriitikot saatiin näyttämään marttyyreilta, kun pöljät haastattelijat hyökkäsivät koko ajan ja etsimällä etsivät konflikteja. Taustalla Vihreät, Kokoomuksen moraalinvartijaosasto, yritti heitellä jotain vastaan, mutta persuja ei lyöty. Nykyisin Perussuomalaisia tarkkaillaan suurennuslasilla ja heidän sanomisiaan seurataan tarkoin. Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat olleet eturintamassa ritari rohkeina Perussuomalaiset-nimistä lohikäärmettä vastaan unohtaen sen, että muitakin ongelmia on.
Jussi Halla-aho kannattajineen on käyttänyt termejä "kukkahattutäti" ja "vihervasemmistolainen maailmanparantaja". Miten kukkahattuilu sitten määritellään, lienee makuasia. Itselleni kukkahattuilu tuo mieleen lähinnä täti-ihmiset tai tätimäiset ihmiset, jotka ovat huolissaan paikkojen yleisilmeestä. Esimerkki: kaupunkimaisessa ympäristössä asuva henkilö kiinnittää huomiota ympäristöönsä. Hän on kauhuissaan joka paikkaan kuseskelevista humalaisista ja pelottavista huumeidenkäyttäjistä. Hänen mielestään myös Veikko ja Lahja Hurstin laupeudentyön "kanta-asiakkaat" aiheuttavat häiriöitä. No, kyseinen henkilö miettii, että kyllä vähäosaisia tulisi auttaa, mutta jossain muualla, kuin hänen kotinsa lähistöllä. Kyseinen henkilö haluaisi siten häätää häiriötä tuottavat vähäosaiset jonnekin muualle, mutta hän silti mielen sopukoissaan (teoriassa) voisi huolehtia niistä vähäosaisista "oivoi"-asenteella. Kukkahattuilua osoittaa mielestäni myös se kohu Mauri Pekkarisen "ryntäät"-kommentista. Kukkahattuilu on siten mielestäni synonyymi ylimieliselle paijaavalle asenteelle, johon on lisätty aimo annos huumorintajuttomuutta ja puritaanisuutta.
Vihervasemmistolainen maailmanparantaja on määritelmäni mukaan näennäisesti vihreän ekologinen, joka on myös näennäisesti vasemmalla. Vihervasemmistolainen maailmanparantaja haluaa puhua muun muassa Palestiinan, Kurdistanin, silloin tällöin Amazonin alkuperäisasukkaiden, somaleiden, opiskelijoiden ja tavallisen työläisen oikeuksista. Ei siinä mitään, hyvä, että kiinnitetään huomiota epäkohtiin yleismaailmallisesti. On kuitenkin huomattava se tosiasia, että kaikkiin suuntiin katsominen saa pään väkisinkin pyörälle ja pitkällä tähtäimellä realismi iskee rautanyrkillä päin näköä. Koko maailmaa ei voi yksin pelastaa. Naiivin ihanat vihervasemmistolaiset ovat hyvin alttiita huonoihin kompromisseihin oikeiston kanssa, jonka jälkeen vihervasemmistolainen kokee aikuistuttuaan rationaalisuuden puuskan ja ryhtyy Björn Wahlroosiksi Björn Wahlroosin paikalle.
Nykyinen Vasemmistoliitto ja käytännössä koko vasemmisto on väärällä tiellä. Kenties toivoa vielä löytyy ainakin Vasemmistonuorista. Pelkään tosin, että nykyisen puheenjohtajan, Li Anderssonin myötä Vasemmistonuorista tulee feministinen pehmojärjestö, joka emopuolueensa tavoin haluaa pelastaa koko maailman unohtaen juurensa. Vähiten ei kritiikkiä tule saamaan nykyinen konformistinen ja länsimielinen EU-politiikka. Vasemmistoliitto on pettänyt äänestäjänsä vuonna 2011 ja tavalliset työläiset Vasemmistoliitto petti jo kauan sitten. Vasemmistoliitto, jonka piti olla holtitonta kapitalismia vastaan, on kutistunut puolueeksi, joka haluaa vain hienovaraisesti hioa holtitonta kapitalismipolitiikkaa. Vasemmistoliitto, jonka pitäisi vastustaa kaikkia suuryrityksiä ja raha-ahneita pankkeja, on samassa hallituksessa niiden kanssa, jotka kannattavat itsekkäitä suuryrityksiä ja raha-ahneita pankkeja, ja jotka heittävät rahaa "Kreikalle" ja panevat tavallisen kansan kyykkyyn. Kolmantena ongelmana on se, että Vasemmistoliitto ja kenties koko vasemmisto haluaa puolustaa käytännössä koko maailmaa, mikä ei valitettavasti ole mahdollista. En roisto-Stalinia kannata, mutta yhden ajatuksen hänen kanssaan jaan: joskus se vallankumous on tehtävä yhdessä maassa muille esimerkkiä näyttäen ja muille toki tukea osoittaen.
Nykyajan vasemmisto haluaa puhua välillä sen asian puolesta ja välillä tuon asian puolesta ja repiä ideoita joka puolelta vailla selkeää tavoitetta. Ilman selkeitä tavoitteita Vasemmistoliitosta uhkaa tulla oikeistoa siekailemattomasti kumarteleva puolue, joka aina silloin tällöin hiljaisesti muistuttaa kovaa oikeistoa ihmisoikeuksista. Vaihtoehtoinen skenario: tulevaisuuden vasemmisto on kuin antiikin Rooman sotapäällikön voittama orjaksi alistettu "barbaari", joka kuiskaa voittajan korvaan: "Memento te mortalem esse"= "Muista, että olet kuolevainen".
PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.
En edelleenkään ole maahanmuuttokriitikoiden suuri fani, en fanita Hommaforumia, enkä pidä maahanmuuttoa edelleenkään Suomen ongelmista suurimpina. Erona nykyisin kenties se, etten jaksa enää kiihkoilla niin kovasti maahanmuuttokriitikoiden uhasta. En jaksa kauhistua herra Hakkaraisen lausunnoista, en kauhistunut kamalasti myöskään Jussi Halla-ahon "panssarivaunut Kreikan kaduille" -kommenteista. Jälkeen päin ihmettelen myös, miksi siitä Jussi Halla-ahon kuuluisasta tekstistä nousi niin suuri poru. Jussi Halla-ahon ja Perussuomalaisten äänekkäimmät vastustajat eivät tajua vielä tänäkään pävänä, että he itse omilla hyökkäyksillään avittivat vihaamiaan maahanmuuttokriitikoita vaalivoittoon. Toki Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit ovat tuoneet tänne hieman tuulahduksia menneestä. On myös pelottavaa ajatella, mitä tapahtuu, jos Perussuomalaiset, Kokoomus ja Kristillisdemokraatit menevät lähelle toisiaan. No, ei vielä maalata lapualaisia seinille.
Nykymenosta niin sanottu oppositio voi syyttää vain ja ainoastaan itseään. On niin sanotun opposition syytä, että uusvillit oikeistolaiset (kyllä, pidän kokoomuslaisia, kristillisdemokraatteja ja perussuomalaisia oikeistolaisina) menneisyyden tuulahduksineen riehuvat valtoimenaan. Mitäs ette ole tarjonneet kunnollista vastusta? Vihreät pehmeinä oikeistolaisina ovat keskittyneet "rasisti"-huuteluihin ja muuten he ovat olleet toteuttamassa keskustaoikeistolaista politiikkaa, joka riistää luontoa ja tavallista ihmistä. Vasemmisto taas möi sielunsa Saatanalle.
Kommentoin jo aiemmin (muun muassa tekstissäni numero 7) sitä, kuinka Jussi Halla-ahon päälle huudeltiin Pressiklubissa ja maahanmuuttokriitikot saatiin näyttämään marttyyreilta, kun pöljät haastattelijat hyökkäsivät koko ajan ja etsimällä etsivät konflikteja. Taustalla Vihreät, Kokoomuksen moraalinvartijaosasto, yritti heitellä jotain vastaan, mutta persuja ei lyöty. Nykyisin Perussuomalaisia tarkkaillaan suurennuslasilla ja heidän sanomisiaan seurataan tarkoin. Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat olleet eturintamassa ritari rohkeina Perussuomalaiset-nimistä lohikäärmettä vastaan unohtaen sen, että muitakin ongelmia on.
Jussi Halla-aho kannattajineen on käyttänyt termejä "kukkahattutäti" ja "vihervasemmistolainen maailmanparantaja". Miten kukkahattuilu sitten määritellään, lienee makuasia. Itselleni kukkahattuilu tuo mieleen lähinnä täti-ihmiset tai tätimäiset ihmiset, jotka ovat huolissaan paikkojen yleisilmeestä. Esimerkki: kaupunkimaisessa ympäristössä asuva henkilö kiinnittää huomiota ympäristöönsä. Hän on kauhuissaan joka paikkaan kuseskelevista humalaisista ja pelottavista huumeidenkäyttäjistä. Hänen mielestään myös Veikko ja Lahja Hurstin laupeudentyön "kanta-asiakkaat" aiheuttavat häiriöitä. No, kyseinen henkilö miettii, että kyllä vähäosaisia tulisi auttaa, mutta jossain muualla, kuin hänen kotinsa lähistöllä. Kyseinen henkilö haluaisi siten häätää häiriötä tuottavat vähäosaiset jonnekin muualle, mutta hän silti mielen sopukoissaan (teoriassa) voisi huolehtia niistä vähäosaisista "oivoi"-asenteella. Kukkahattuilua osoittaa mielestäni myös se kohu Mauri Pekkarisen "ryntäät"-kommentista. Kukkahattuilu on siten mielestäni synonyymi ylimieliselle paijaavalle asenteelle, johon on lisätty aimo annos huumorintajuttomuutta ja puritaanisuutta.
Vihervasemmistolainen maailmanparantaja on määritelmäni mukaan näennäisesti vihreän ekologinen, joka on myös näennäisesti vasemmalla. Vihervasemmistolainen maailmanparantaja haluaa puhua muun muassa Palestiinan, Kurdistanin, silloin tällöin Amazonin alkuperäisasukkaiden, somaleiden, opiskelijoiden ja tavallisen työläisen oikeuksista. Ei siinä mitään, hyvä, että kiinnitetään huomiota epäkohtiin yleismaailmallisesti. On kuitenkin huomattava se tosiasia, että kaikkiin suuntiin katsominen saa pään väkisinkin pyörälle ja pitkällä tähtäimellä realismi iskee rautanyrkillä päin näköä. Koko maailmaa ei voi yksin pelastaa. Naiivin ihanat vihervasemmistolaiset ovat hyvin alttiita huonoihin kompromisseihin oikeiston kanssa, jonka jälkeen vihervasemmistolainen kokee aikuistuttuaan rationaalisuuden puuskan ja ryhtyy Björn Wahlroosiksi Björn Wahlroosin paikalle.
Nykyinen Vasemmistoliitto ja käytännössä koko vasemmisto on väärällä tiellä. Kenties toivoa vielä löytyy ainakin Vasemmistonuorista. Pelkään tosin, että nykyisen puheenjohtajan, Li Anderssonin myötä Vasemmistonuorista tulee feministinen pehmojärjestö, joka emopuolueensa tavoin haluaa pelastaa koko maailman unohtaen juurensa. Vähiten ei kritiikkiä tule saamaan nykyinen konformistinen ja länsimielinen EU-politiikka. Vasemmistoliitto on pettänyt äänestäjänsä vuonna 2011 ja tavalliset työläiset Vasemmistoliitto petti jo kauan sitten. Vasemmistoliitto, jonka piti olla holtitonta kapitalismia vastaan, on kutistunut puolueeksi, joka haluaa vain hienovaraisesti hioa holtitonta kapitalismipolitiikkaa. Vasemmistoliitto, jonka pitäisi vastustaa kaikkia suuryrityksiä ja raha-ahneita pankkeja, on samassa hallituksessa niiden kanssa, jotka kannattavat itsekkäitä suuryrityksiä ja raha-ahneita pankkeja, ja jotka heittävät rahaa "Kreikalle" ja panevat tavallisen kansan kyykkyyn. Kolmantena ongelmana on se, että Vasemmistoliitto ja kenties koko vasemmisto haluaa puolustaa käytännössä koko maailmaa, mikä ei valitettavasti ole mahdollista. En roisto-Stalinia kannata, mutta yhden ajatuksen hänen kanssaan jaan: joskus se vallankumous on tehtävä yhdessä maassa muille esimerkkiä näyttäen ja muille toki tukea osoittaen.
Nykyajan vasemmisto haluaa puhua välillä sen asian puolesta ja välillä tuon asian puolesta ja repiä ideoita joka puolelta vailla selkeää tavoitetta. Ilman selkeitä tavoitteita Vasemmistoliitosta uhkaa tulla oikeistoa siekailemattomasti kumarteleva puolue, joka aina silloin tällöin hiljaisesti muistuttaa kovaa oikeistoa ihmisoikeuksista. Vaihtoehtoinen skenario: tulevaisuuden vasemmisto on kuin antiikin Rooman sotapäällikön voittama orjaksi alistettu "barbaari", joka kuiskaa voittajan korvaan: "Memento te mortalem esse"= "Muista, että olet kuolevainen".
PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.
