Viime sunnuntaina päättyi kolmipäiväinen kongressi Kolumbian Avivamientossa. Kyseessä oli suuri tilaisuus. Itse lauantaina paikan päällä käyneenä huomasin, että täyttä oli. Varsinaiseen rakennukseen ei mahtunut sisälle. Tiukkaa teki myös, kun kiirehdimme “Overflow Auditoriumille” (Hebrón), joka on tarkoitettu niille ihmisille, jotka eivät mahdu sisään varsinaiseen rakennukseen. Tilaisuus alkoi esittelyvideolla, jossa eräällä miehellä todettiin olevan omituinen addiktio, jonka vuoksi häntä pidettiin sairaalassa kytkettynä laitteisiin. Pian mies heräsi ja pakeni sairaalasta ajaen moottoripyörällä kohti Avivamiento-rakennusta. Kaikki varmaan tajuavat symboliikan? Videolla esiteltiin luonnollisesti myös Avivamiento-rakennusta. Paikan päällä olivat muun muassa Avivamienton poliisi, vartijat, sotilaat ja lääkintämiehet. Tilaisuudessa korostettiin erityisesti paikan päällä vierailleita maita ja tietysti Kolumbiaa. Oli hyvin hämmentävää nähdä Suomen lippu paikan päällä. Paikalla siis oli muita suomalaisia lisäkseni. Tilaisuus jatkui pastorin saarnalla (jonka aikana laulettiin ja jokainen maansa edustaja lausui muutamia sanoja mikrofoniin) ja huipentui paikalla olleiden maiden siunaamiseen. Päivän lause oli “adicto a Su presencia”.
Eräs toinenkin vaihe on tulossa päätökseen; eräs suosittu tv-sarja on saamaisillaan loppuhuipennuksen Kolumbiassa. Suomessa takavuosina esitettiin historiallista Hovimäki-sarjaa, jonka loppuhuipennus ajoittui itsenäisyyttä edeltävään aikaan. Kolumbian oma historiallinen tv-sarja, “La Pola” muistuttaa etäisesti Hovimäkeä. La Pola-sarja sijoittuu myös itsenäisyyttä edeltävään aikaan ja perustuu kirjaimellisesti tositapahtumiin. Ohessa tiivistelmä kyseisestä ohjelmasta:
“Nueva Granada, comienzos del siglo XIX. En esta época sólo hay dos opciones: se es realista o patriota. Se vive una verdadera lucha por el poder, lo que trae como consecuencia, injusticias, miles de lágrimas, fusilamientos...¡guerra!.
En este marco se tejen las historias más increíbles porque la gente vive cada día literalmente como si fuera el último.
En este contexto se ubica la historia de La Pola, una fiera sin domar, una visionaria llena de ideales y de ganas de luchar por la libertad, una mujer adelantada para estos tiempos en donde el machismo imperante impide que el género femenino tenga voz o voto.
En esta época en el que el amor todavía es eterno y donde un beso lo significa todo, La Pola vivirá un tormentoso, doloroso y apasionado romance con Alejo Sabaraín, un hombre prohibido para ella desde todo aspecto, pues él es de abolengo, de familia española, de otra clase, de otro color y además está de parte de la Corona; en suma, una relación que es vista como un pecado. Pero la atracción será tan fuerte que la pareja intentará gozar de su amor, sin importar cual sea el obstáculo, así se trate la muerte.”
En este marco se tejen las historias más increíbles porque la gente vive cada día literalmente como si fuera el último.
En este contexto se ubica la historia de La Pola, una fiera sin domar, una visionaria llena de ideales y de ganas de luchar por la libertad, una mujer adelantada para estos tiempos en donde el machismo imperante impide que el género femenino tenga voz o voto.
En esta época en el que el amor todavía es eterno y donde un beso lo significa todo, La Pola vivirá un tormentoso, doloroso y apasionado romance con Alejo Sabaraín, un hombre prohibido para ella desde todo aspecto, pues él es de abolengo, de familia española, de otra clase, de otro color y además está de parte de la Corona; en suma, una relación que es vista como un pecado. Pero la atracción será tan fuerte que la pareja intentará gozar de su amor, sin importar cual sea el obstáculo, así se trate la muerte.”
http://www.canalrcnmsn.com/programas/la_pola
Eli lyhykäisyydessään, eletään yhdeksättätoista vuosisataa, vaihtoehtoina on olla joko “realistinen” tai isänmaallinen. Taistelua käydään itsenäisyydestä, vallasta ja oikeudenmukaisuudesta aikana, jolloin ihmiset elävät kirjaimellisesti, kuin viimeistä päivää. Siinä hieman vaihtoehtoa eräälle taannoiselle yksipuoliselle ja pinnalliselle sarjalle (Sin Tetas No Hay Paraiso=Paratiisin Porteilla), jota Suomessakin esitettiin.
La Pola, oikealta nimeltään Policarpa Salavarrieta, on kyseisen historiallisen sarjan päähenkilö, joka oli edelläkävijöiden joukossa taistelemassa Kolumbian itsenäisyyden puolesta. Mukaan mahtuu tietenkin myös kiellettyjä, intohimoisia suhteita. Historiaan perehtyneet tietävät, kuinka pelissä lopulta käy. La Pola osallistuu kapinallisten toimintaan espanjalaisia vastaan. Maan alla toimiessaan hän värvää lisää joukkoja vallankumoukseen ja toimittaa aseita ja erilaisia varusteita kapinallisille. Lopulta Policarpa Salavarrieta (alias La Pola) joutuu espanjalaisten pidättämäksi ja hänet tuomitaan kuolemaan. La Pola säilyttää rohkeutensa viimeiseen asti, eikä suostu nöyrtymään kuolemankaan edessä. Itsenäisyyttä ei vielä saavuteta, mutta La Pola näyttää muille esimerkkiä ja toimii tienraivaajana tuleville uusille kansallissankareille. Hän on epäilemättä yksi suurimpia Kolumbian kansallisankareita ja lisäksi varmasti tärkeimpiä keulakuvia maailman feministeille. La Pola nimittäin toimii aikana, jolloin naisen ja miehen tasa-arvoa ei tunneta. Varmasti nykyäänkin hän on maailman naisille konkreettinen todiste siitä, että nainenkin pääsee halutessaan ja kovasti yrittäessään pitkälle.
Isänpäivän lomassa (isänpäivää juhlitaan täällä kesäkuun kolmantena sunnuntaina) olen tehnyt kiintoisan havainnon Kolumbian koulumaailmaan liittyen. Koulutus on täällä päin maailmaa toista luokkaa. Matematiikka, biologia ynnä muut käytännön aivoja ja avaruudellista hahmottamista vaativat aineet ovat toki sitä samaa, mitä muuallakin. Kun mennään esimerkiksi maantietoon, historiaan, politiikkaan ja esimerkiksi yhteiskuntaoppiin (yhteiskuntaoppi, maantieto ja politiikka ovat usein yhtä samaa ainetta) tulee erilaisuus ja haasteellisuus ilmi. Aiemmin ajattelin, että täälläkin päin maailmaa korostetaan tietoutta pääasiassa omasta mantereesta. Sain kuitenkin huomata, että täällä päin käsitellään oman historian, kulttuurin, politiikan ja maantiedon tuntemuksen lisäksi muitakin maanosia ja vieläpä perusteellisesti. Lapset ovat usein mestareita piirtämään karttoja. Usein kuitenkin kuulee täällä päin sanottavan, ettei esimerkiksi politiikka, historia ja yhteiskuntaoppi kiinnosta. Ongelma onkin kenties siinä, että täällä päin opetellaan lukiotasoista tietoa jo noin 10-vuotiaasta asti, eli käytännössä opetetaan vihaamaan luettua tietoa. Suomi on tässä esimerkkinä äärimmäisellä vastapuolella; liian vähän tietoa ja liian myöhään. Eurosentrisyys vallitsee Suomessa. Olisi hienoa, jos Kolumbiassa ja Suomessa päästäisiin jonkinlaiseen kultaiseen keskitiehen puhuttaessa kyseisistä opinnoista; ei liian paljoa, eikä myöskään liian vähän.
Päivät ovat kuluneet leppoisasti muun muassa ulkoillessa ja urheillessa, opiskellessa, paikallisten kanssa kommunikoidessa, tulevaan matkaan pikkuhiljaa valmistautuessa ja televisiota katsellessa. RCN Nuestra Tele ja Caracol TV ovat tulleet tutuiksi. Molemmat kanavat näyttävät muun muassa (pääasiassa meksikolaisia) draamasarjoja, mutta Caracol TV painottaa uutisia. Erityisesti uutisista on jäänyt mieleen Kolumbian entisen presidentin Álvaro Uriben oikeudenkäynti. Uribe ja joukko muita korkearvoisia poliitikoita olivat sekaantuneet Kolumbian äärioikeistolaisiin puolisotilaallisiin järjestöihin (esim. AUC), jotka taistelevat FARC-sissejä vastaan ja käyvät huumekauppaa. Oikeistolaiset puolisotilaalliset järjestöt ovat myös syyllistyneet siviilien joukkosurmiin.
Y en español:
Ei liene vaikea arvata, kuinka tässä pelissä käy. Vaikutusvaltaisilla konnilla on omituinen taito livistää, kuin koira veräjästä ja välttää vastuu.
Ohessa nettilinkki sivustolle, jossa voi katsella mainitsemiani kanavia ja muita:
http://www.sitioco.com/sitiotv/
Sosiaalisuus ja tanssiminen ovat tietenkin iso osa kolumbialaista kulttuuria. Pariin otteeseen olen ollut seuraamassa roomalaiskatolisia häitä; toisissa häissä oli kyse vihkivalan uusimisesta ja 25-vuotis hääpäivän juhlinnasta. Vihkivala uusittiin Tenjon roomalaiskatolisessa kirkossa, joka muistuttaa mielestäni protestanttista kirkkoa. Pappi lausui aamenet ja tilaisuuden jälkeen menimme parin kotiin jatkamaan juhlintaa. Aluksi siemailimme hieman Poker-olutta (kolumbialainen olut) ja muutamia shotteja, jonka jälkeen talon valtasi meksikolaista mariachi-musiikkia soittava yhtye (jonka laulaja muistutti ulkonäöltään parin vihkinyttä pappia). Musiikin jälkeen oli vuorossa sosiaalista seurustelua ja lopulta tanssia. Tanssia jatkettiin aguardienten (eräs vahva alkoholijuoma) voimin keskiyöhön asti.
Tähän päättyy raportin toinen osa. Toistaiseksi en aio kirjoittaa mitään ennen tulevaa heinä-elokuun matkaa, josta myöhemmin lisää. Toivotan kaikille hyvää kesää; lapsista vaareihin, suvaitsevaisista maahanmuuttokriitikoihin. Nauttikaahan myös maahanmuuttokriitikot afrikkalaismaisen lämpimistä kesähelteistä siellä Suomessa.
PS: Porvarin logiikka: Säästä, säästä ja säästä. Säästä kaikkialta "toisarvoisista kohteista" omaisuutesi kartuttamiseksi. Jos kansa vähän marisee ja/tai niskuroi, lisää vartijoiden määrää, jotka pitävät kansan kurissa ja markkinaherrojen nuhteessa ja hoitavat siten myös likaisen työn puolestasi.
