Keskustelu maahanmuutosta on kuumentumassa ja sitä mukaa, kun vaalit lähestyvät, niin keskustelu varmasti kuumenee entisestään. Jo joitakin vuosia tätä ennen oltiin valiteltu, ettei politiikka ja äänestäminen kiinnosta ihmisiä. Nyt taas on nähtävissä, kuinka politiikka herättää intohimoja, kuin silloin "vanhoina hyvinä aikoina", kun porvareiden, työläisten ja maalaisten edustajat kävivät omia kampanjoitaan, heidän äänestäjiensä nujakoidessa keskenään. Nähtäväksi jää, onko sama edessä, kun seuraavat vaalit lähestyvät. Vastakkainasettelua on ilmassa. Onkin mielenkiintoista nähdä, tullaanko tulevaisuudessa näkemään katutappeluita "kriittisten" ja "suvaitsevaisten" välillä. Molemmat osapuolet (erityisesti hommalaiset) tuntuvat pysyttelevän pitkälti omissa poteroissaan.
Todellisuus.org -sivusto, jota aiemmin ennakkoluuloisesti kritisoin, on kuitenkin osoittautunut loistavaksi keskusteluväyläksi ja vähintään loistavaksi yritykseksi saada aikaan oikeasti asiallista keskustelua, vaikkakin tietynlaista vänkäämistä on havaittavissa, mutta missäpä ei olisi? Kaikesta huolimatta jäin kaipaamaan Hommawatchia, Homma-foorumin vahtikoiraa. Esitinkin pyyntöni ylläpidolle Hommawatchin palauttamisen johdosta ja ylläpito ilmoitti, että asiaa selvitellään. Se oli tervetullut uutinen ja herätti minussa toivonkipinän varteenotettavan vastavoiman syntymisestä. On aika näyttää, etteivät kaikki suomalaiset ole nuivia ja maahanmuuttokriittisiä.
Hommalaisten argumentaatiota seuraillessa Todellisuus.orgilla ja Homma-foorumilla, esiin nousevat hyvin usein syvään juurtuneet ennakkoluulot. Mistä nämä ennakkoluulot johtuvat? Katsoisin, että taustalla voisi olla trauma, kateus, katkeruus, erilaisuuden pelko ja huono itsetunto. Syitä huonoon itsetuntoon on useita. Taustalla voi olla vaikea lapsuus (heitteillejättö), josta taas nousee pelko siitä, ettei koe itseään riittäväksi. Tämä voi osaltaan selittää sen, miksi suomalaisen miehen on niin kovin vaikeaa hyväksyä "selvästi eri näköisten" miesten ja suomalaisten naisten välisiä suhteita. Hitlerillä ja Putinilla (molemmat ulospäin vahvoja johtajia) oli huono isäsuhde. Hitlerin isä oli sadisti, joka pahoinpiteli häntä ja hänen äitiään. Myöhemmin Hitler kosti kokemansa nurjan lapsuuden muun muassa kuudelle miljoonalle juutalaiselle. Vladimir Putininkaan isäsuhde ei ollut kovin helppo. Hän joutui viettämään varhaislapsuutensa katulasten joukossa, jossa joutui taistelemaan viidakon eläimen lailla osoittaakseen olevansa kova jätkä. Nykyisin pääministeri Putin, entinen KGB:n agentti, osoittautuu varsin kovaksi toimiessaan. Kun vuonna 1999 epäselvissä olosuhteissa Moskovassa räjäytettiin viisi kerrostaloa. Putin julisti kovilla (alatyylisillä) puheilla tuhoavansa terroristit ja aloitti toisen Tshetshenian sodan.
Itse olen, melkein aina (lukuun ottamatta teini-iän identiteettikriisiä), pitänyt itseäni suvaitsevaisena. Lapsesta saakka olen ollut kiinnostunut vieraista kulttuureista ja halveksinut kaikkea sellaista, jolla pyritään erilaisuuden tuhoamiseen ja korostetaan omaa kulttuuria parempana muihin nähden. Elämäni varrella taustalla on vaikuttanut heikko itsetunto. Äitini oli monta vuotta yksinhuoltaja ja hän oli vaikeassa tilanteessa, ajoittain taloudellisestikin. Monesti ongelmat johtuivat kuitenkin siitä, kun äitini piti juosta lääkäreillä todistelemassa, etten ole kehityksestä jälkeenjäänyt ja että oppisin kirjoittamaan ja kommunikoimaan, kuten muutkin. Syyt lääkärin epäilyihin olivat "autistisessa käyttäytymisessä" lapsena, kun en viihtynyt muiden lasten kanssa, vaan vetäydyin omiin leikkeihini. Omituiset kohtaukset aiheuttivat myös päänvaivaa. Myöhemmin minulla diagnosoitiin olevan epilepsia ja masennus. Minulla myös epäiltiin olevan lieviä piirteitä aspergerin syndroomasta, jota ei tosin virallisesti koskaan diagnosoitu. Kaikki tämä todistelu normaaliudestani aiheutti äidilleni luonnollisesti stressiä, joka aina välillä purkautui ja kenties vaikutti minuunkin vähän, en ole varma. En kuitenkaan syytä äitiäni, koen saaneeni tarpeeksi välittämistä ja huolenpitoa ja katson, että meillä on aina ollut läheiset välit.
Myöhemmin mukaan tuli epävakaa teini-ikä, johon mahtui kaikenlaista. En tiedostanut oman epävarmuuteni taustoja, vaan koin epävarmuuteni luonnolliseksi olotilaksi ja katsoin aina olevani ikään kuin toisen luokan kansalainen muihin nähden.Yläasteen koen yhdeksi vaikeimmista ja epävakaisemmista ajoista elämäni taipaleella. Epävarmuuteni ja hiljainen luonteeni varmaankin paistoi kirkkaasti ulospäin, kun minut otettiin välillä silmätikuksi ajoittain erään toisen luokkamme hyljeksityn oppilaan lisäksi, jonka kiusaamiseen osallistuin muiden mukana epävarmuuttani ja pelkurimaisesti saadakseni huomion pois itsestäni.
Yleisen heikkouden ja mitättömyyden tunteen vallitessa jatkoin yläasteen opintojen ohella historian lukemista. Olin tuolloin erityisen kiinnostunut toisesta maailmansodasta ja sitten minä haavoittuneena löysin kiinnostuksen kohteeksi myös natsismin, jota käytin lääkkeenä haavoihini. Halusin olla jotain voimakasta ja kuulua johonkin, enkä olla ulkopuolinen. Natsismista kiinnostumiseni rajoittui lähinnä muutamiin huuteluihin ja hakaristien piirtelyihin lumihankeen. Jo ennen natsismia, Star Warsin inspiroimana, olin hämäränä teininä kiinnostunut pimeästä puolesta ja vallasta ja niinpä tuo pimeä puoli kuului osana nuoruuteni identiteettikriisiä. Kiinnostukseni natsismiin jäi kuitenkin varsin lyhytaikaiseksi.
Mutta eivät epävakauden kaudet siihen vielä päättyneet.Yläasteen viimeisellä luokalla mukaan mahtui yksi näpistys (sivun repäiseminen pornolehdestä), ilmestyminen tunnille humaltuneena ja ylijäämäkaljan välittäminen itseäni pari vuosiluokkaa nuoremmille. Jouduin kuraattorin ja sosiaalityöntekijän puheille, jonka jälkeen koulun johtokunta (oppilaiden vanhemmat) kuulustelivat minut. Syynä kuulusteluun oli siis kaljojen välittäminen alaikäisenä alaikäisille. En lopulta saanut mitään kurinpitorangaistusta, onneksi.
Sekoilujen lisäksi lyhytaikainen kiinnostukseni natsismista vaihtui lopulta rappiin (eikä kiinnostukseni rappiin ole toistaiseksi lakannut) ja kiinnostukseen afrikkalaisesta kulttuurista. Eurooppalaisten kolonialistien rikokset maailmalla herättivät suuttumukseni. Aloinkin nyt vihaamaan ja halveksimaan omaa rotuani ja kaikkea sitä, mitä länsimaalaisuus tai valkoisuus edusti. Haaveilin myös rap-artistin urasta (kirjoitan edelleen riimejä) ja mukaan mahtui myös rikollisen elämän romantisointi. Epävarmuuteni vaikuttaessa edelleen hyvin vahvana taustalla, haaveilin, että eräänä päivänä vetäisin niin sanotusti kunnon tötsyt, ja aloittaisin rikollisen elämän. Onneksi älysin lopettaa haaveilun ajoissa. Rikolliseksihan ei noin vain ryhdytä, vaan siihen päädytään ikävien sattumien kautta tai jos mieli on jo lapsesta saakka ollut "paha". Yleensä ne, jotka noin vain "ryhtyvät" rikollisiksi, ovat niitä, jotka ensimmäisinä jäävät kiinni tai päätyvät meren pohjaan painot jaloissa.
Lukioaika oli pääsääntöisen neutraalia ilman suurempia kommelluksia ja lukiosta jäikin päällisin puolin hyvät fiilikset. Epävarmuus vaivasi edelleen ja valkoisen rodun halveksunta oli lieventymässä voimakkaaksi länsimaalaisuuden kritiikiksi (joka sykkii sisälläni terveenä kritiikkinä edelleen) ja osittaiseksi halveksunnaksi. En voi edelleenkään ymmärtää sitä, kuinka vaikkapa lukion oppikirjoissa korostetaan läntisen Euroopan historiaa muiden kustannuksella. En käsitä sitä, kuinka Bysantin historia ja Balkanin varhaishistoria sivuutetaan TÄYSIN! Myös muut maanosat käsitellään lähinnä vain valloitettuina kohteina.
Eipä se armeija-aikakaan niin paha ollut (vaikkakin kaduttaa näin jälkikäteen etten uskaltanut valita siviilipalvelusta tai totaalikieltäytymistä). Peruskoulutuskauden jälkeen vaihdoin aseettomaan palvelukseen ja työskentelin varastolla loppuajan. Armeijassa pelkoni eivät siis käyneet toteen. En seonnut, enkä pamauttanut aivojani pelloille, niin kuin se tyyppi Full Metal Jacket -elokuvassa. Eikä minua onnistuttu aivopesemään Suomen lippua palvovaksi fanaatikoksi. Kriittinen suhtautuminen suomalaisen fanatismin muotoja (kuten fetissi yleistä asevelvollisuutta kohtaan) säilyi ja säilyy edelleen.
Minua ei simputettu (vaikka ne alikessun mulkut olisivat voineet olla vähän asiallisempia). Minua ei varsinaisesti suljettu ryhmän ulkopuolelle, vaikka olinkin enemmän omissa oloissani ja lueskelin varastotöiden ohella. Sain olla pääosin rauhassa. Epävarmuus kuitenkin vaivasi paljon, enkä uskaltanut esimerkiksi puuttua tupakavereideni rasismipuheisiin, enkä siihen, kuinka hyljeksityistä puhuttiin pahaa selän takana. Pidin myös matalaa profiilia kiinnostuksestani rappia kohtaan.
Oltuani viikonloppuvapailla armeijassa, luin kirjan nimeltä Salaisuus. Kirjassa opetettiin positiivista ajattelua, jonka jo muinaiset filosofit ja monet muut olivat tajunneet. Sanottiin, että kaikki mitä ajattelee ja kaikki mihin keskittää energiansa (hyvä tai paha) tulee luoksemme ikään kuin magneetin vetämänä. Kirjan lukeminen oli minulle vallankumouksellista. Sisälläni toteutettiin vähintäänkin vallankaappausyritys, jolla pyrittiin syrjäyttämään istuva, sortohallitus, joka oli piinannut sisintäni varhaislapsuudestani lähtien. Vallankaappausyritys johti sisällissotaan sisälläni, kun hyvät ja pahat voimat sisälläni aloittivat kamppailun. Sisällissota on jatkunut näihin päiviin saakka välillä voimakkaampana, välillä vaimeampana. Sisäinen sota tulee todennäköisesti jatkumaan läpi elämäni tietyssä muodossa. Se on taistelua myönteisen ja negatiivisen ajattelun välillä. Se on taistelua terveen ja sairaan itsetunnon välillä. Se on taistelua terveen itsetunnon ja minäkuvan puolesta.
Olen viimeinkin oppinut sen, että positiivinen ajattelu ei ole vain toivottavaa, vaan myös suotavaa. Maailmassa saavutetaan paljon enemmän, kun opitaan menemään itseen ja käsittelemään omat traumat. Otetaan esimerkiksi sotatraumat, jonka vaikutukset näkyvät vielä monessa polvessa jonkinlaisessa muodossa.
Suomalaisen miehen rasismi juontaa juurensa kateudesta, erilaisuuden pelosta (jo lapsena opittu pelko: "äiti, toi setä on pelottavan näköinen") ja heikosta itsetunnosta. Rasistit haukkuvat suomalaisia naisia siitä, että he ottavat ulkomaalaisen miehen puolisokseen, koska ajattelevat automaattisesti, etteivät ole riittäviä. Mikä estäisi suomalaisia miehiä avioitumasta ulkomaalaisen naisen kanssa?
Miksi suomalainen mies pelkää, että ulkomaalainen vie suomalaisen miehen kaiken toimeentulon ja kaikki työt? Miksi vieras on uhka? Syyt voivat olla myös biologisia; halutaan puolustaa omaa, keinotekoista reviiriä "vierailta". Miksi suomalaisen miehen on vaikea keskustella rakentavasti maahanmuuttajan tai ylipäätään toisten ihmisten kanssa? Mielestäni suomalaisilla on paljon opittavaa kommunikoinnista (itsellänikin varmasti myös) ja puhumisesta. Suomalaisille tulisi opettaa, ettei se puhuminen niin vaikeaa ole. Sauna -dokumentti on loistava esimerkki siitä, kuinka suomalainenkin osaa keskustella. Kehottaisin erityisesti kaikkia hommalaisia käsittelemään omat itsetunto-ongelmansa ja hylkäämään erilaisuuden pelon, joka kuuluu lapsille. Terveellä itsetunnolla, joka ottaa myös muut huomioon sekä positiivisella ajattelulla saadaan paljon parempaa aikaiseksi, kuin pitäytymällä talvisodan traumaattisissa poteroissa.
Oman itsensä löytäminen ja muuttaminen voi olla pitkä, vaivalloinen ja kivinen prosessi, ajoittain turhauttavakin, mutta kokemisen arvoinen prosessi.
Lisäksi.. Jatkan vielä toistaiseksi Hommawatchin perinteitä. Alapuolella hommalaisten keskusteluja liittyen viikonlopun lehtiartikkeliin siitä, kuinka somalit asuvat ahtaammin, kuin suomalaiset. Keskustelun tason osoittaa sen, kuinka hommalaiset osaavat hyvin kiitettävästi ulkomaalaisiksi katsomiensa ihmisten mollaamisen, oli uutinen mikä tahansa.
Todellisuus.org -sivusto, jota aiemmin ennakkoluuloisesti kritisoin, on kuitenkin osoittautunut loistavaksi keskusteluväyläksi ja vähintään loistavaksi yritykseksi saada aikaan oikeasti asiallista keskustelua, vaikkakin tietynlaista vänkäämistä on havaittavissa, mutta missäpä ei olisi? Kaikesta huolimatta jäin kaipaamaan Hommawatchia, Homma-foorumin vahtikoiraa. Esitinkin pyyntöni ylläpidolle Hommawatchin palauttamisen johdosta ja ylläpito ilmoitti, että asiaa selvitellään. Se oli tervetullut uutinen ja herätti minussa toivonkipinän varteenotettavan vastavoiman syntymisestä. On aika näyttää, etteivät kaikki suomalaiset ole nuivia ja maahanmuuttokriittisiä.
Hommalaisten argumentaatiota seuraillessa Todellisuus.orgilla ja Homma-foorumilla, esiin nousevat hyvin usein syvään juurtuneet ennakkoluulot. Mistä nämä ennakkoluulot johtuvat? Katsoisin, että taustalla voisi olla trauma, kateus, katkeruus, erilaisuuden pelko ja huono itsetunto. Syitä huonoon itsetuntoon on useita. Taustalla voi olla vaikea lapsuus (heitteillejättö), josta taas nousee pelko siitä, ettei koe itseään riittäväksi. Tämä voi osaltaan selittää sen, miksi suomalaisen miehen on niin kovin vaikeaa hyväksyä "selvästi eri näköisten" miesten ja suomalaisten naisten välisiä suhteita. Hitlerillä ja Putinilla (molemmat ulospäin vahvoja johtajia) oli huono isäsuhde. Hitlerin isä oli sadisti, joka pahoinpiteli häntä ja hänen äitiään. Myöhemmin Hitler kosti kokemansa nurjan lapsuuden muun muassa kuudelle miljoonalle juutalaiselle. Vladimir Putininkaan isäsuhde ei ollut kovin helppo. Hän joutui viettämään varhaislapsuutensa katulasten joukossa, jossa joutui taistelemaan viidakon eläimen lailla osoittaakseen olevansa kova jätkä. Nykyisin pääministeri Putin, entinen KGB:n agentti, osoittautuu varsin kovaksi toimiessaan. Kun vuonna 1999 epäselvissä olosuhteissa Moskovassa räjäytettiin viisi kerrostaloa. Putin julisti kovilla (alatyylisillä) puheilla tuhoavansa terroristit ja aloitti toisen Tshetshenian sodan.
Itse olen, melkein aina (lukuun ottamatta teini-iän identiteettikriisiä), pitänyt itseäni suvaitsevaisena. Lapsesta saakka olen ollut kiinnostunut vieraista kulttuureista ja halveksinut kaikkea sellaista, jolla pyritään erilaisuuden tuhoamiseen ja korostetaan omaa kulttuuria parempana muihin nähden. Elämäni varrella taustalla on vaikuttanut heikko itsetunto. Äitini oli monta vuotta yksinhuoltaja ja hän oli vaikeassa tilanteessa, ajoittain taloudellisestikin. Monesti ongelmat johtuivat kuitenkin siitä, kun äitini piti juosta lääkäreillä todistelemassa, etten ole kehityksestä jälkeenjäänyt ja että oppisin kirjoittamaan ja kommunikoimaan, kuten muutkin. Syyt lääkärin epäilyihin olivat "autistisessa käyttäytymisessä" lapsena, kun en viihtynyt muiden lasten kanssa, vaan vetäydyin omiin leikkeihini. Omituiset kohtaukset aiheuttivat myös päänvaivaa. Myöhemmin minulla diagnosoitiin olevan epilepsia ja masennus. Minulla myös epäiltiin olevan lieviä piirteitä aspergerin syndroomasta, jota ei tosin virallisesti koskaan diagnosoitu. Kaikki tämä todistelu normaaliudestani aiheutti äidilleni luonnollisesti stressiä, joka aina välillä purkautui ja kenties vaikutti minuunkin vähän, en ole varma. En kuitenkaan syytä äitiäni, koen saaneeni tarpeeksi välittämistä ja huolenpitoa ja katson, että meillä on aina ollut läheiset välit.
Myöhemmin mukaan tuli epävakaa teini-ikä, johon mahtui kaikenlaista. En tiedostanut oman epävarmuuteni taustoja, vaan koin epävarmuuteni luonnolliseksi olotilaksi ja katsoin aina olevani ikään kuin toisen luokan kansalainen muihin nähden.Yläasteen koen yhdeksi vaikeimmista ja epävakaisemmista ajoista elämäni taipaleella. Epävarmuuteni ja hiljainen luonteeni varmaankin paistoi kirkkaasti ulospäin, kun minut otettiin välillä silmätikuksi ajoittain erään toisen luokkamme hyljeksityn oppilaan lisäksi, jonka kiusaamiseen osallistuin muiden mukana epävarmuuttani ja pelkurimaisesti saadakseni huomion pois itsestäni.
Yleisen heikkouden ja mitättömyyden tunteen vallitessa jatkoin yläasteen opintojen ohella historian lukemista. Olin tuolloin erityisen kiinnostunut toisesta maailmansodasta ja sitten minä haavoittuneena löysin kiinnostuksen kohteeksi myös natsismin, jota käytin lääkkeenä haavoihini. Halusin olla jotain voimakasta ja kuulua johonkin, enkä olla ulkopuolinen. Natsismista kiinnostumiseni rajoittui lähinnä muutamiin huuteluihin ja hakaristien piirtelyihin lumihankeen. Jo ennen natsismia, Star Warsin inspiroimana, olin hämäränä teininä kiinnostunut pimeästä puolesta ja vallasta ja niinpä tuo pimeä puoli kuului osana nuoruuteni identiteettikriisiä. Kiinnostukseni natsismiin jäi kuitenkin varsin lyhytaikaiseksi.
Mutta eivät epävakauden kaudet siihen vielä päättyneet.Yläasteen viimeisellä luokalla mukaan mahtui yksi näpistys (sivun repäiseminen pornolehdestä), ilmestyminen tunnille humaltuneena ja ylijäämäkaljan välittäminen itseäni pari vuosiluokkaa nuoremmille. Jouduin kuraattorin ja sosiaalityöntekijän puheille, jonka jälkeen koulun johtokunta (oppilaiden vanhemmat) kuulustelivat minut. Syynä kuulusteluun oli siis kaljojen välittäminen alaikäisenä alaikäisille. En lopulta saanut mitään kurinpitorangaistusta, onneksi.
Sekoilujen lisäksi lyhytaikainen kiinnostukseni natsismista vaihtui lopulta rappiin (eikä kiinnostukseni rappiin ole toistaiseksi lakannut) ja kiinnostukseen afrikkalaisesta kulttuurista. Eurooppalaisten kolonialistien rikokset maailmalla herättivät suuttumukseni. Aloinkin nyt vihaamaan ja halveksimaan omaa rotuani ja kaikkea sitä, mitä länsimaalaisuus tai valkoisuus edusti. Haaveilin myös rap-artistin urasta (kirjoitan edelleen riimejä) ja mukaan mahtui myös rikollisen elämän romantisointi. Epävarmuuteni vaikuttaessa edelleen hyvin vahvana taustalla, haaveilin, että eräänä päivänä vetäisin niin sanotusti kunnon tötsyt, ja aloittaisin rikollisen elämän. Onneksi älysin lopettaa haaveilun ajoissa. Rikolliseksihan ei noin vain ryhdytä, vaan siihen päädytään ikävien sattumien kautta tai jos mieli on jo lapsesta saakka ollut "paha". Yleensä ne, jotka noin vain "ryhtyvät" rikollisiksi, ovat niitä, jotka ensimmäisinä jäävät kiinni tai päätyvät meren pohjaan painot jaloissa.
Lukioaika oli pääsääntöisen neutraalia ilman suurempia kommelluksia ja lukiosta jäikin päällisin puolin hyvät fiilikset. Epävarmuus vaivasi edelleen ja valkoisen rodun halveksunta oli lieventymässä voimakkaaksi länsimaalaisuuden kritiikiksi (joka sykkii sisälläni terveenä kritiikkinä edelleen) ja osittaiseksi halveksunnaksi. En voi edelleenkään ymmärtää sitä, kuinka vaikkapa lukion oppikirjoissa korostetaan läntisen Euroopan historiaa muiden kustannuksella. En käsitä sitä, kuinka Bysantin historia ja Balkanin varhaishistoria sivuutetaan TÄYSIN! Myös muut maanosat käsitellään lähinnä vain valloitettuina kohteina.
Eipä se armeija-aikakaan niin paha ollut (vaikkakin kaduttaa näin jälkikäteen etten uskaltanut valita siviilipalvelusta tai totaalikieltäytymistä). Peruskoulutuskauden jälkeen vaihdoin aseettomaan palvelukseen ja työskentelin varastolla loppuajan. Armeijassa pelkoni eivät siis käyneet toteen. En seonnut, enkä pamauttanut aivojani pelloille, niin kuin se tyyppi Full Metal Jacket -elokuvassa. Eikä minua onnistuttu aivopesemään Suomen lippua palvovaksi fanaatikoksi. Kriittinen suhtautuminen suomalaisen fanatismin muotoja (kuten fetissi yleistä asevelvollisuutta kohtaan) säilyi ja säilyy edelleen.
Minua ei simputettu (vaikka ne alikessun mulkut olisivat voineet olla vähän asiallisempia). Minua ei varsinaisesti suljettu ryhmän ulkopuolelle, vaikka olinkin enemmän omissa oloissani ja lueskelin varastotöiden ohella. Sain olla pääosin rauhassa. Epävarmuus kuitenkin vaivasi paljon, enkä uskaltanut esimerkiksi puuttua tupakavereideni rasismipuheisiin, enkä siihen, kuinka hyljeksityistä puhuttiin pahaa selän takana. Pidin myös matalaa profiilia kiinnostuksestani rappia kohtaan.
Oltuani viikonloppuvapailla armeijassa, luin kirjan nimeltä Salaisuus. Kirjassa opetettiin positiivista ajattelua, jonka jo muinaiset filosofit ja monet muut olivat tajunneet. Sanottiin, että kaikki mitä ajattelee ja kaikki mihin keskittää energiansa (hyvä tai paha) tulee luoksemme ikään kuin magneetin vetämänä. Kirjan lukeminen oli minulle vallankumouksellista. Sisälläni toteutettiin vähintäänkin vallankaappausyritys, jolla pyrittiin syrjäyttämään istuva, sortohallitus, joka oli piinannut sisintäni varhaislapsuudestani lähtien. Vallankaappausyritys johti sisällissotaan sisälläni, kun hyvät ja pahat voimat sisälläni aloittivat kamppailun. Sisällissota on jatkunut näihin päiviin saakka välillä voimakkaampana, välillä vaimeampana. Sisäinen sota tulee todennäköisesti jatkumaan läpi elämäni tietyssä muodossa. Se on taistelua myönteisen ja negatiivisen ajattelun välillä. Se on taistelua terveen ja sairaan itsetunnon välillä. Se on taistelua terveen itsetunnon ja minäkuvan puolesta.
Olen viimeinkin oppinut sen, että positiivinen ajattelu ei ole vain toivottavaa, vaan myös suotavaa. Maailmassa saavutetaan paljon enemmän, kun opitaan menemään itseen ja käsittelemään omat traumat. Otetaan esimerkiksi sotatraumat, jonka vaikutukset näkyvät vielä monessa polvessa jonkinlaisessa muodossa.
Suomalaisen miehen rasismi juontaa juurensa kateudesta, erilaisuuden pelosta (jo lapsena opittu pelko: "äiti, toi setä on pelottavan näköinen") ja heikosta itsetunnosta. Rasistit haukkuvat suomalaisia naisia siitä, että he ottavat ulkomaalaisen miehen puolisokseen, koska ajattelevat automaattisesti, etteivät ole riittäviä. Mikä estäisi suomalaisia miehiä avioitumasta ulkomaalaisen naisen kanssa?
Miksi suomalainen mies pelkää, että ulkomaalainen vie suomalaisen miehen kaiken toimeentulon ja kaikki työt? Miksi vieras on uhka? Syyt voivat olla myös biologisia; halutaan puolustaa omaa, keinotekoista reviiriä "vierailta". Miksi suomalaisen miehen on vaikea keskustella rakentavasti maahanmuuttajan tai ylipäätään toisten ihmisten kanssa? Mielestäni suomalaisilla on paljon opittavaa kommunikoinnista (itsellänikin varmasti myös) ja puhumisesta. Suomalaisille tulisi opettaa, ettei se puhuminen niin vaikeaa ole. Sauna -dokumentti on loistava esimerkki siitä, kuinka suomalainenkin osaa keskustella. Kehottaisin erityisesti kaikkia hommalaisia käsittelemään omat itsetunto-ongelmansa ja hylkäämään erilaisuuden pelon, joka kuuluu lapsille. Terveellä itsetunnolla, joka ottaa myös muut huomioon sekä positiivisella ajattelulla saadaan paljon parempaa aikaiseksi, kuin pitäytymällä talvisodan traumaattisissa poteroissa.
Oman itsensä löytäminen ja muuttaminen voi olla pitkä, vaivalloinen ja kivinen prosessi, ajoittain turhauttavakin, mutta kokemisen arvoinen prosessi.
Lisäksi.. Jatkan vielä toistaiseksi Hommawatchin perinteitä. Alapuolella hommalaisten keskusteluja liittyen viikonlopun lehtiartikkeliin siitä, kuinka somalit asuvat ahtaammin, kuin suomalaiset. Keskustelun tason osoittaa sen, kuinka hommalaiset osaavat hyvin kiitettävästi ulkomaalaisiksi katsomiensa ihmisten mollaamisen, oli uutinen mikä tahansa.
"Itse en laske suurinta osaa somaleista suomalaisiksi....senkun ostavat tai vuokraavat omilla rahoillaan haluamansa kokoisen asunnon, ei kai siinä ole mitään sen kummallisempaa..."
"Ja lisäksi. Otsikko kertoo että somalit ovat suomalaisia. Eivät ole. Eivätkä tule olemaankaan."
"Tampereen yliopiston oppien mukaan. Ratkaisevinta on päättää artikkeli myönteispositiiviseen päätelmään. Ettei lukijalle pääse syntymään harhakuvitelmia siitä että somaleissa itsessään olisi mitään vikaa. edit: Kannattaa lukea hyysärin artikkeleista otsikko sekä viimeinen virke, niin tietää mitä oikeasti sanotaan. Välivirkkeet ovat vain sivuntäytettä."
"Hyysäri voisi tehdä jutun otsikolla "Somalit tekevät töitä muita suomalaisia vähemmän" ja peilata asian vaikutuksia somalien asumiseen."
"Jonkinlainen maallemuuttoliike tapahtuu ilman muuta, kun monikulttuurin kielteiset vaikutukset alkavat vaikuttaa pääkaupunkiseudulla. Mamumokutus tosin on pilaamassa Etelä-Suomea muuallakin. Esimerkiksi Kouvolan katukuva ei ole enää lainkaan entinen. Kiitos, Satu Kurri ja Niina Korpelainen, jotka keskenänne päätitte rikastaa Kouvolaa ja kantaa veronmaksajien rahoilla isolle kaupungille kuuluvaa globaalia vastuuta maailman pahuudesta."
"Pakkosterilisaatiot olisi kaikinpuolin parempi vaihtoehto valtavien asuntojen rakentamisen sijasta."
"Siis miten joku kehtaa valittaa tilanpuutetta sossun kustantamassa asunnossa, jos siittää ensin itselleen 6 lasta? Kuka sitä kikkeliä käskeen niin paljon heilutella? Somaliassa on tilaa lisääntyä, jos täällä on niin tukalaa."
"Ei täällä ole pakko asua, jos on niin kauheaa Ja kuinka moni jää itkemään perään? Ei Suomalainen veronmaksajakaan saa kaikkea tuosta vaan näpäyttämällä sormiaan!"
"Menisivät paremmin palkattuihin töihin ja ostaisivat isommat asunnot. Yksinkertainen ratkaisu."
"Jotain tuollaista itsekin ajattelin. Mutta kun rehti Abukar sanoo että tilasta on puute, niin miksipä emme uskoisi köh köh krääh.."
Että näin...
http://hommaforum.org/index.php/topic,27169.0.html
Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.
Että näin...
http://hommaforum.org/index.php/topic,27169.0.html
Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.
2 kommenttia:
Vai että oikein Stalinin ja Hitlerin perillisiä. Jep jep. Argumentaatio ja maahanmuuttokriitikoiden "pään sisään" katsominen on kyllä taas huipussaan.
Eiköhän suurin osa kuitenkin halua vain järkeä ja suunnitelmallisuutta peliin maahanmuutossa.
On valitettavaa, jos kirjoituksestani saa sellaisen kuvan, että pitäisin hommalaisia Hitlerin perillisinä. En pidä, hieman nurkkakuntaisina tietyllä tapaa ehkä.
Hitlerin ja Putinin analysoinnilla halusin osoittaa, vain sen, mihin huono lapsuus voi pahimmillaan johtaa. Kuten edellä mainitun herran tapauksessa voimme huomata, seuraukset olivat varsin tuhoisat ja jälkiseuraamukset mittavat.
En siis hyökkää hommalaisia vastaan haukkumalla heitä Hitlerin perillisiksi, vaan pohdin, mistä erityisen nuiva suhtautuminen (esim somaleihin johtuu) ja havaintojeni perusteella teen johtopäätökset. Saa vapaasti kritisoida.
Lähetä kommentti