14. Matkakuvaus

Hetken piti miettiä, palasinkohan nyt varmasti oikeaan maahan. Aloittaessani kirjoittamaan tätä, lämpöä on reilut 30 astetta ja ihmisten asunnoissa tuulettimet pauhaavat. Yht'äkkiä huomaan saapuneeni keskelle välimerellistä (ellen jopa lämpimämpääkin) ilmastoa. Huvittavaa, että eräällä alueella, joka sijaitsee eräässä maassa, pääosin lämpimämmässa maanosassa, on samankaltaiset lämpöasteet talvisin, kuin täällä nyt. Ironista myös, että eräs toinen alue (samassa maassa) on tällä hetkellä viileähkö ja sateinen. Jouluna asetelmat palanevat luultavammin ennalleen, kun Suomi nauttii/värisee pakkasessa ja kyseisellä viileähköllä vyöhykkeellä on suoranainen helle.

Kyseinen maa, jossa vierailin on tietenkin Kolumbia, pinta-alaltaan neljänneksi suurin maa Latinalaisessa Amerikassa sekä väestöltään Latinalaisen Amerikan kolmanneksi suurin. http://www.finland.org.ve/public/default.aspx?nodeid=38874&contentlan=1&culture=fi-FI

Kolumbia on ainoa Eteläisen Amerikan maa, jolla on pääsy kahdelle merelle; Tyynelle valtamerelle sekä Karibianmerelle. Maalla on yhteistä rajaa Panaman, Venezuelan, Brasilian, Perun ja Ecuadorin kanssa. 1 141 000 neliökilometrin suuruinen Kolumbia, jakautuu moneen ilmastovyöhykkeeseen. Ilmasto vaihtelee suuresti, riippuen missä päin maata oleskellaan. Saatat löytää niin aroja, vuoristomaisemaa, kuin savanneja, autiomaita ja kuuman kosteita sademetsiä. Ilmastovyöhykkeitä ovat: tierra caliente (kuuma vyöhyke), tierra templada (leuto/lauhkea vyöhyke), tierra fria (kylmä vyöhyke), tierra helada (kylmin/"jäätynyt" vyöhyke Andien korkeimmissa osissa) ja Páramo (neotrooppinen vyöhyke). Eroavaisuus on siis nähtävissä eri ilmastovyöhykkeiden välillä. Kylmä vyöhyke (muun muassa Bogota lähiympäristöineen) sijaitsee suhteellisen korkealla vuoristossa, korkealla merenpinnan yläpuolella. Mentäessä kuitenkin vähän matkaa poispäin, alaspäin vuorilta, alkaa ilmasto muuttua lämpimämmäksi ja pian ollaankin jo tierra caliente-alueella. Esimerkkinä toimikoon viehättävä Villeta-niminen kylä, parin tunnin päästä Tenjosta.

Paikka, jossa oleskelin melkein kuukauden, on nimeltään Tenjo, pieni idyllinen kylä noin tunnin ajomatkan päässä Bogotasta. Puhuttaessa Tenjosta ja lähiympäristöstä, on ensinnä sanottava muutama sana luonnosta. Huolimatta viileähköstä ilmastosta, alueen luonto eroaa Suomesta merkittävästi. Suomessahan puut seisovat vieretysten, sotilaallisesti, paikoin yksitoikkoisesti. Kolumbiassa (myös siis Tenjossa) puut ovat vähän joka paikassa, vailla järjestystä. Myös eläimistö on erilaista. Tenjon ympäristössä on nähtävissä jopa värikkäitä kolibreja lentämässä nopeasti paikallaan! Linnut eroavat jo pelkästään vislauksiltaan (paikallisten lintujen vislaus muistuttaa samankaltaista vislausta, jota Homo Sapiens-urokset käyttävät huomatessaan heidän mielestään tyrmäävän donnan). Aiemmin mainitussa Villeta-kylässä täysin keltaiset linnut ovat paikallisille yhtä arkipäiväisiä, kuin suomalaisille ovat esimerkiksi peipot. Kauempana samassa kylässä, suhteellisen matalan joen lähistöllä on myös nähtävissä pahamaineisia haaskalintuja, korppikotkia.

Kokonaisuudessaan Tenjo on todella miellyttävä paikka oleskella. Pääkaupunkiin, Bogotaan verrattuna Tenjo on aivan eri maailmasta. Siinä missä Bogota on pääosin meluisa ja kärsii ilmansaasteista, on Tenjo puhtaampi, rauhallisempi ja turvallisempi. Viehättävä kylä, jossa liikutaan autoilla, moottoripyörillä, polkupyörillä ja, jossa kantojuhtina toimivat paikoitellen aasit. Pientä suurta ristikikukkulaa voidaan pitää yhtenä Tenjon hienoimmista maamerkeistä. Maamerkkeinä toimivat myös vuoret (joita näkee kaikkialla muun muassa Tenjossa, Bogotassa, toisin sanoen koko Cundinamarcan hallintopiirissä. Alueella riehui taannoin tulipalo, joka on tuhonnut vuorilta puita hehtaareittain, jättäen jotkut huiput paljaiksi. Ei se maisemaa rumentanut, eikä kiipeämistä estänyt. Mainitun ristikukkulan lisäksi kapusin jonkin matkaa ylös toisia kohtia. Ensi kerralla huipulle asti!

Matkan varrella Tenjon keskustaan (ja sieltä poispäin) voi törmätä muun muassa käsintehtyihin huonekaluihin, hedelmiä myyviin kauppiaisiin, sekä banaanikasveihin. Tenjon keskustaan päin mentäessä tunnelma sähköistyy, etenkin silloin, kun presidentinvaalit ovat käynnissä, (kuten huomasin siellä käydessäni) niistä lisää tuonnempana. Tenjon keskusta koostuu pienistä ja hieman suuremmista marketeista, joissa myydään paikallisia tuotteita, herkkuja (esimerkiksi kolumbialaista kahvia, arequipea, ja bocadilloa) ja muutakin. Tenjo on pieni suuri paikka, josta löytyy paljon; markettien lisäksi pieniä pubeja, kirkko ja sairaala. Kaikkea siis hengellisyydestä oluttuoppiin.

Lähimaastossa sijaitsevien pienten kylien lisäksi pääsin tutustumaan hieman kauempana, toisessa hallintopiirissä (Tolimassa) sijaitsevaan pieneen "paikkakuntaan", Melgariin. Eräänä maanantaina tie vei viileästä Tenjosta alas, todella lämpimään Melgariin, jossa lämpötilat olivat suurin piirtein samaa luokkaa, kuin Suomen kuluvan kesän lämpötilat (28-35 astetta). Maisemat ovat luonnollisesti tai peräti luonnottoman henkeäsalpaavia, kun laskeuduimme vuorilta ja ajoimme muun muassa tierra templadan läpi. Ikkunasta näin korkeita, ajoittain puiden peittämiä vuoristoja ja vaikuttavan vaarallisia pudotuksia. Mitä alemmas laskeuduimme, sitä useammin palmuja tuli vastaan, kuten myös hienoja asuinalueita uima-altaineen (piscinas). Talot olivat monin paikoin valkoisia ja lämpimän ilmaston vuoksi niihin oli tehty reikiä, etteivät olot kävisi sisällä liian tukaliksi. Sotilastukikohtia oli myös nähtävissä (kieltämättä paras mahdollinen ympäristö kouluttautua!) hienoine vapaa-ajanviettopaikkoineen. Lisäksi matkan varrella oli jälleen nähtävissä hienoja käsitöitä sekä eräänlaisia pieniä kojuja, joissa myytiin muun muassa käsitöitä ja ruokaa.

Lopulta pääsimme hieman alle kolmen tunnin ajon jälkeen Piscilagoon (suoraan suomennettuna allasjärvi), suureen hienoon puistoon, jossa on uima-altaita, eläintarha, pieni turistijuna, järvi polkuveneineen sekä paljon muuta. Jonotimme helteessä sisäänpääsyyn (pääsimme sisään puolet halvemmalla, kun erittäin ystävällinen ja miellyttävä bussikuski antoi meille korttinsa lainaksi). Vaatteet vaihdettuamme kävimme räpsimässä kuvia eläintarhan otuksista; apinoista, kissaeläimistä ja erikoisista linnuista (esimerkiksi papukaijoista, joiden ääntely muistutti naurua). Kiertelimme hieman ympäristöä pienellä turistijunalla ja ajelulla ohitimme myös järven, jonne emme valitettavasti ajanpuutteen vuoksi ehtineet "purjehtimaan". Sitten ryntäsimme uima-altaille hikeentyneinä helteestä. Alueella on kaksi uima-allasta; toinen lapsille ja toinen varttuneemmille. Menu oli kattava ja ruoka oli maukasta. Tiivistettynä: todella hieno vapaa-ajanviettopaikka, paikallisten viikonloppukohde.

Ilmapiiristä on kerrottava myös. Kliseisesti tiivistettynä; täysin erilainen, kuin Suomessa. Jokaisessa kadun kulmassa sai kuulla mukaansatempaavaa musiikkia. Oli muun muassa reggaetonia, merengueta, vallenatoa ja salsaa. Luonnollisesti myös siis tanssikulttuuri poikkeaa suomalaisesta vastineesta. Eräässä kastetilaisuudessa ruokailun ja muutaman oluen jälkeen aloitettiin tanssiminen oikein urakalla. Ja kyllä sitä tanssia riitti! Tanssimme tanssimasta päästyämme eksoottisten rytmien tahdissa. Tanssiminen hyvän musiikin tahdissa oli ensinnäkin hauskaa ja mukavaa, toiseksi se vastasi urheilusuoritusta. Alkoholista puhuttaessa.. Siinä, missä länsimaissa alkoholia käytetään lähinnä estoista pääsemiseen ja humalahakuisesti, Kolumbiassa alkoholia juodaan lähinnä hauskanpidon yhteydessä ja harvoin menee överiksi. Sydämellisyys ja vieraanvaraisuus ovat myös avainsanoja puhuttaessa kolumbialaisesta kulttuurista.

Pimeys laskeutuu Kolumbiaan noin iltakuuden aikoihin ja aurinko nousee suunnilleen aamukuuden aikoihin. Iltakuuden jälkeen Bogotassa ei ainakaan tietyillä alueilla kannata liikkua yksin (missä nyt ylipäänsä on 100% turvallista liikkua yksin iltaisin?). Bogota, Kolumbian metropolipääkaupunki on varsin vaihteleva kokonaisuus. Löytyy marketteja ja katukauppoja, rikkautta ja köyhyyttä, rehellisiä ja onnenonkijoita. Bogotan eteläinen osa on köyhempää, vaikka alueella on myös hienoja, moderneja kauppakeskuksia. Bogotan pohjoinen osa on vauraampaa ja meininki on siellä hieman länsimaisempaa. Bogotassa vierailin myös kahdella yliopistolla ja vallankumouksellisuus oli aistittavissa ja nähtävissä hienojen seinämaalausten viidakossa. Kolumbiassa on toki paljon sosiaalisia ongelmia ja maa on köyhä. Silti uskon, että maa on matkalla kohti vauraampaa tulevaisuutta. Maalla on kaikki mahdollisuudet rikastua, esimerkiksi suurten luonnonrikkauksien avulla. Lisäksi aistittavissa oli, että kaikki oli muutoksen alla. Tunnelmaa ei osaa sanoinkuvailla, mutta kehitys on aistittavissa. Yhtenä esimerkkinä metro, jota ollaan suunnittelemassa Bogotan alueelle. Nykyisin välimatkoja kuljetaan pääasiassa busseilla ja autoilla.

Jarruna kehitykselle ovat olleet hallitukset, uuskolonialismi ja FARC, josta kerron seuraavaksi hieman lisää. FARC (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia), tuo Goljatia vastaan taisteleva, nykyisinkin vasemmistolaiseksi itseään kutsuva organisaatio, joka julistaa edustavansa Kolumbian maaseudun köyhiä ja vastustavansa USAn ja suurkansallisten yritysten imperialismia. FARC-sissijärjestö sai virallisesti alkunsa 1960-luvulla, kun vasemmistoradikalismi oli muotia maailmalla ja Kolumbian väkivaltaisuudet olivat päättyneet. Kolumbian historian aikana Kolumbian Konservatiivisen Puolueen kannattajilla (entisillä Simon Bolivarin kannattajilla) ja Kolumbian Liberaalin Puolueen kannattajilla on perinteisesti ollut jännitteitä keskenään. Jännitteet purkautuivat jälleen, kun liberaalien karismaattinen johtaja Jorge Eliécer Gaitán murhattiin vuonna 1948. Salamurhasta alkoivat väkivaltaisuudet (La Violencia), jotka laajenivat sisällissodaksi konservatiivien ja liberaalien välillä. Sisällissodan päätyttyä 1950-luvun lopulla liberaalit ja konservatiivit liittoutuivat ja maassa kiellettiin muut puolueet.

1960-luvulla liberaalien puolella taistelleet veteraanit alkoivat yhdistyä ja muodostaa marxilais-lenininiläisen FARC-järjestön, joka siis julisti taistelevansa maaseudun köyhien puolesta hallitusta ja pohjoisamerikkalaista imperialismia vastaan. FARCin taktiikkaan ovat kuuluneet muun muassa iskut Kolumbian armeijaa vastaan sekä kidnappaukset. Kuuluisin FARCin kidnappaamista merkkihenkilöistä oli Íngrid Betancourt, kolumbialais-ranskalainen poliitikko, jonka FARC kidnappasi tämän ollessa presidenttiehdokkaana, matkalla kampanjoimaan San Vicente del Caguanin eteläiseen kylään. Hän oli FARCin panttivankina aina vuoteen 2008 asti, jolloin armeija vapautti hänet FARCin kynsistä. Nyt Ingrid Betancourt on vaatimassa Kolumbian valtiolta 13 miljardia pesoa (6,94 USAn dollaria). Perustelut naisen vaatimukselle ovat "laiminlyönti Kolumbian valtion taholta". http://www.businessweek.com/news/2010-07-09/ingrid-betancourt-says-colombian-negligence-led-to-kidnapping.html

Joidenkin ihmisten röyhkeydellä ei näytä olevan mitään rajaa, ei, vaikka armeija riskeerasi paljon edellä mainitussa pelastusoperaatiossa. On selvää, että FARCista on nykyisin enemmän haittaa, kuin hyötyä Kolumbialle (ei tule myöskään unohtaa väkivaltaista puolisotilaallista oikeistolaista AUC-järjestöä) ja oman näkemykseni mukaan FARC on nykyisin etääntynyt varhaisista aatteistaan ja ihanteistaan ja toiminta keskittyy pääasiassa huumekauppaan, huumeiden tuottajien suojelemiseen sekä rikolliseen toimintaan. FARC onkin toiminnallaan toiminut muun muassa väistyvän oikeistolaisen presidentin, Alvaro Uriben ja hänen suojattinsa, entisen puolustusministerin, Juan Manuel Santosin menestyksen takaajana. Kun saavuin Kolumbiaan, presidentinvaalit olivat käynnissä. Kaikkialla kylissä ja pääkaupunki Bogotassa kannattajat olivat liimanneet ja ripustaneet kannattamiensa ehdokkaiden kuvia, tai enimmäkseen nimiä näkyville. Juan Manuel Santosin vastaehdokkaana toimi paikallisen vihreän puolueen jäsen Antanas Mockus. Ennen vaaleja Kolumbian istuvana presidenttinä toimi toista kautta nauttiva Alvaro Uribe, jonka toiselle kaudelle siirtymisen taustalla on epäilty olleen muun muassa korruptiota.

http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/7476752.stm

Alvaro Uribe tunnetaan kovan linjan miehenä ja "terroristien nujertajana". FARC-taistelijoiden jahtaamista tehostettiin ja turvallisuuskin on kohentunut.. Vaan millä hinnalla?

http://edition.cnn.com/2008/WORLD/americas/11/01/colombia.UN/index.html

On huomattava ja tunnustettava, että aikaisemmat hallitukset olivat enemmän tai vähemmän kykenemättömiä pitämään FARCia aisoissa. Uriben kaudella FARC on heikentynyt merkittävästi ja sen toiminta keskittyy nykyisin pääasiassa viidakkoalueille sekä muun muassa Kolumbian ja Venezuelan rajavyöhykkeille. Mutta onko turvallisuus niiden tapettujen ja viattomien ihmisuhrien arvoista, joita on ajoittain perusteettomasti syytetty yhteistyöstä FARCin kanssa? Alvaro Uriben kiinnostus FARC-liikettä kohtaan herättää kysymyksiä. Lieneekö taustalla henkilökohtainen historiallinen kauna oman isän kuolemaa kohtaan?

http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/2177797.stm

Taustalla FARCia jahtaamassa ovat yhdysvaltalaiset sotilaat. Yhdysvalloilla on Kolumbian kanssa Plan Colombia-sopimus, johon kuuluu muun muassa yhteistyö FARC-sissien jahtaamisessa ja huumekaupan tyrehdyttämisessä. Apu on varmasti paikallaan. Kolikon kääntöpuolena on tosin ollut USAn vaikutusvallan lisääntyminen Kolumbiassa. Eikä vain Kolumbiassa. USA on lisännyt tuntuvasti läsnäoloaan myös muun muassa Meksikossa (sodat huumekartelleja vastaan) ja Haitissa (humanitäärinen katastrofi ja maan vararikko). Toivotaan, ettei vaikutusvaltaa tule liikaa..

Presidentinvaalit on nyt sitten käyty ja voittaja on jo selvillä. Tällä kertaa Antanas Mockusin retoriikka ei purrut. On kuitenkin onniteltava häntä, ei hän mikään turha haastaja ollut reilun 20% äänimäärällään. Antanas Mockus muodostaakin tiukan opposition, joka vahtinee tarkasti Santosin hallituksen tekemisiä. Juan Manuel Santos voitti uribemaisella retoriikalla, jossa luvattiin tuhottavan Kolumbian vakautta uhmaavat terroristit (FARC). Puheet FARCista näyttävät hallinneen ja hallitsevan poliittista retoriikkaa muiden ongelmien jäädessä sivummalle. Maan ainoana (tai ainakin suurimpana) ongelmana nähdään FARC. Tilanne muistuttaa siis Suomen poliittista tilannetta. Muutoslaiset (sekä hieman kömpelömmin demarit) antavat retoriikallaan ymmärtää "kontrolloimattoman" humanitäärisen maahanmuuttopolitiikan olevan Suomen ongelmista suurimpia ja vievän maamme perikatoon. Suomi ja Kolumbia muistuttavat tässä asiassa siis toisiaan; Kolumbiassa retorisoidaan FARCin olevan suurin ongelma, joka ehdottomasti jättää kaikki muut ongelmat varjoonsa. Suomella on täysin samankaltainen juttu, kun äärioikeistolaiset populistit lietsovat (humanitäärisen) maahanmuuttopolitiikan vastaista mielialaa, joka ehdottomasti jättää kaikki muut ongelmat varjoonsa.

Loppuun vielä tiivistys. Kolumbian reissu oli kaikin puolin mahtava kokemus. Maisemat ja luonto olivat pysäyttäviä ja ihmiset todella sydämellisiä ja herttaisia. Kulttuuri alkoi kiehtomaan entisestään, kun sen näki ja koki paikan päällä. Lisäjännitystä ja mielenkiintoa toivat presidentinvaalit. Suosittelen matkustamista Kolumbiaan myös muille! Kolumbia on käymisen arvoinen maa. Älkää antako yksipuolisten tiedotteiden ja uutisten hämätä ja latistaa matkustusintoa. Kun pitää maalaisjärjen mukana, tutustuu paikallisiin ja pitää mielessä ennakkoluulottoman asenteen, nautinto on taattu. Kolumbiasta ollaankin puhuttu seuraavana tulevaisuuden matkakohteena. Hyvä niin, on aika jättää taakse yksipuoliset oletukset ja "tiedot", joita meille välitetään median kautta. Kolumbia on muutakin, kuin vain huumeet, FARC, kahvi ja köyhyys. Kolumbia on paratiisi maan päällä, joka sulattaa jäätyneemmänkin mielen ja sydämen. Hylätään ennakkoluulot. Vamos Colombia!

Seuraavassa hommalaisten legendaarista keskustelua:

"Miten niin edistyi?

Mäntyharju on käsittääkseni rauhallinen ja kauniita järvimaisemia omaava kunta Itä-Suomessa, oon joskus läpi ajellut. Ensi vuonna siellä järjestetään Loma-asuntomessut. http://www.mantyharju.fi/ Mikäli pakolaisia otetaan niin sitten idyllinen rauha on mennyttä ja luultavasti aika moni jättää sen loma-asunnon ostamatta ja etsii mökkiä jonkin vähemmän rikastuneen kunnan rannoilta. "

"Mäntyharju on tosiaan yksi parhaimmista kesämökkeilypaikkakunnista, harmi jos sekin mennään uhraamaan monikulttuurin alttarilla. Tietääköhän moni paikallinen edes että tällaista on suunnittelilla?"

" "Pakolaisasia edistyi Mäntyharjussa" Kylläpä on hulvatonta uutisointia toimittajalta. Ilmeisesti tätä uudiskieltä. Suomeksihan tuo on -ainakin tekstin perusteella- "Pakolaisongelmia tiedossa Mäntyharjussa" "

"Fuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu.......... helvetin painajainen!

Odottelinkin että milloinkas tämä kotikuntani päättäjien neronleimaus bongataan Hommassa. En ollut ensin uskoa todekseni tätä pakolaisjuttua kun vasta sain Pitäjänuutista lukea että todellakin, pakolaisia on tulossa erittäin tod.näk. Jos nyt vaan pari henkeä tulisi, mutta tiedossa on varmaan 20-30 henkilöä ihan maistiaisiksi. Eihän täällä oo edes töitä meille paikallisillekaan, niin kotouta nyt nuo sitten jollain wtf? Luulin että tämä kunta olisi selvinnyt ilman ylimääräistä rikkautta. Vituttaa sanoinkuvaamattoman paljon kunnan isien idiotismi. Ei sen puoleen, kosovon bosnian pakolaiset hävis kyliltä parin vuoden jälkeen johonkin, aikoinaan, niin varmaan nämäkin livahtavat suurempiin mestoihin kun silmä välttää

ps. kun luin aiempia pousteja, kiva että väki tykkää paikasta , vielä"

"toivottavasti saavat pelkkiä somaleita rikastamaan mäntyharjun tylsää elämää. "

"Muistelen Mäntyharjulla olevan eniten kesämökkejä Suomessa suhteessa kunnan kokoon. Onnea vaan, Mäntyharju. Oma mökkikuntani Lieksa rikastui alkuvuodesta. Mökki menee myyntiin, enkä ole siellä tänä vuonna käynytkään. Haluan lomailla Suomessa, en Suomaliassa."

"Afrikan väkiluku on noin miljardi, joten tänne vaan kaikki = noin puoli miljardia parranajokonetta heti myyntiin. Ja miksei kunta suoraan ota vaikkapa puolta miljardia pakolaista. Sen kun kertoo avustussummilla per parta-ankkuri luulisi jo dollarinkuvien vilisevän kuntapäättäjien silmissä. voiko yksityinen ihminen perustaa VOK-hotellin.... "

http://hommaforum.org/index.php/topic,30363.0.html

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

13. Rikoksen määritelmä

"Rikos on teko tai laiminlyönti, josta on laissa säädetty rangaistus." Näin Wikipedia määrittelee rikoksen. Suurimmalle osalle rikoksen määritelmä on selvä. Lapset oppivat vanhemmiltaan, ettei toista saa lyödä. Toiselta ei saa viedä lelua/karkkia/tms. ilman lupaa. Nuoret oppivat edellä mainitut asiat yleensä viimeistään ensimmäisillä sakoilla ja aikuiset ensimmäisellä vankilareissulla. Lapsille opetetaan, ettei ketään saa jättää leikkien ulkopuolelle (syrjiä). Aikuisempia ohjeistetaan syrjinnästä perustuslain kautta sekä mahdollisissa riitatilanteissa käräjäoikeudessa. Ne, jotka eivät aikuisina ymmärrä edellä mainituista äärimmäisistä varoituksista huolimatta, ovat joko paatuneita ja tottuneita rikollisia, tai mielisairaita, joille on varattu omat laitoksensa.

Puhuttaessa laitoksista (vankilasta ja/tai mielisairaalasta) tulee huomioida tekijän ikä. Muutos 2011-puolueen johtaja, Juha Mäki-Ketelä kannattaa ajatusta, jonka mukaan rikollinen elämä tulee katkaista elämän varhaisessa vaiheessa, toisin sanoen (kärjistäen); jos nuori varastaa tai jotain muuta vastaavaa, tulee vankila varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Tämä edustaa tyypillistä, vaikkakin kenties tavallista kovempaa, radikaalia oikeistolaista linjaa, jonka mukaan "vankila kasvattaa". Oikeistolaisethan eivät perinteisesti ole tahtoneet luottaa sellaisiin turhiin asioihin, kuten esimerkiksi terapiointiin, koska "se vie turhaa aikaa" ja on kuulemma muutenkin "akkojen hyysäyshommaa". Halutaan hoitaa oireet vaikka väkisin, mutta ei haluta puuttua oireiden syihin. Tässä on yksi syy, miksi en pidä oikeistosta.

Kun puhutaan rikoksesta, tulee ottaa huomioon se tosiasia, että rikoksen määritelmä vaihtelee usein. Autoritäärisissä maissa on kiellettyä kritisoida hallitsijaa/hallitusta. Toisinajattelu on siten autoritäärisissä maissa rikollista toimintaa, josta määrätään rangaistus sen mukaan, miten vakava toisinajattelurikos on kysymyksessä. Turkissa on rikollista "mustamaalata" omaa maataan. Laki on erikseen määritelty turkkilaisuuden halventamiseksi, jolloin kaikki "Turkin valtiota tai turkkilaisuutta vahingoittava toiminta olisi rangaistavaa". Taannoin Turkki taipui tekemään "pientä hienosäätöä" kyseiseen lakipykälään:

"Turkin parlamentti hyväksyi viimein, äänin 250-65, muutoksia rikoslain artiklaan 301, joka on rajoittanut ilmaisunvapautta. Ennen muutosta artikla koski turkkilaisuuden ja tasvallan halventamista. Muutoksen jälkeen rangaistavaa on Turkin kansan (Türk milleti) ja Turkin tasavallan valtion (Türkiye Cumhuriyeti Devleti) – sekä entiseen tapaan myös parlamentin, hallituksen ja tuomiovallan – halventaminen. Kyseisestä rikoksesta voidaan tuomita puolesta vuodesta kahteen vuotta vankeutta, mutta syytteen nostamiseen tarvitaan oikeusministerin lupa."

http://www.euroopanrajalla.net/2008/04/30/muutoksia-rikoslain-artiklaan-301/

Näin maallikon silmin ei tuohon lakipykälään kovin suurta muutosta tullut. Laki on edelleen hyvin tulkinnanvarainen ja tervekin kritiikki (esimerkiksi kurdien kohtelua ja armeijan kaikkivoipaa asemaa kohtaan) voidaan tulkita turkkilaisuuden ja Kemal Atatürkin (nykyisen Turkin isän) halventamiseksi. Mainittava muutos kyseiseen pykälään oli vaatimus saada lupa oikeusministeriltä, jos halutaan nostaa syyte mainituista asioista. Aika näyttää, jääneekö tuokin vain muodollisuudeksi.

Ylipäänsä maanpetos-käsitteestä tulisi luopua. On kummallista, että valitellaan Suomen rikoslakipykälässä olevasta kohdasta, jossa jumalanpilkka määritellään rangaistavaksi teoksi, mutta maanpetos-käsitteestä (samanlainen abstrakti käsite, kuin Jumalakin) ei nurista. Maa nähdään pyhänä ja vakoojat ynnä muut isänmaanpetturit (autoritäärisissä maissa toisinajattelijat) ovat syöpäläisiäkin pahempia. Eikö olisi kuitenkin toimivampaa tuomita se, mitä vahinkoa vakoilu aiheuttaa pidemmällä tähtäimellä ihmisille, mahdollisille tuleville sorretuille, eikä (kiihkomielisestä isänmaallisesta perspektiivistä katsottuna) maalle, joka vain vaihtaisi omistajaa? Ymmärrän täysin, että pelätään ja kannetaan huolta ihmisistä. Toimitaanko näin kuitenkaan? Puhutaan vapauteen oikeutetusta kansasta ja Suomen itsenäisyydestä puhutaan pyhänä asiana. Mielestäni tämä on ajoittain vastenmielistä. Mietitään esimerkiksi tilannetta, jossa esimerkiksi Venäjä miehittäisi Suomen. Kovin monesti demonisoidaan vain itse valloittajaa, valloittajan kansalaisuutta, ominaisuuksia ja sitä että se ottaa haltuun "toisen omaisuutta". Tässä tapauksessa Suomi-neidon. Ihmisten kärsimykset miehittäjien käsissä ovat siten kiihkoisänmaallisten näkemyksissä toisella sijalla, retorisina puheina argumentoidessa nykyisten piirrettyjen rajojen sisäpuolella olevat alueet suomalaisten ja Suomen kansalaisten omaisuudeksi.


Fundamentalistinen maanpuolustushenki on mielestäni täysin verrattavissa uskonnolliseen fundamentalismiin ja maanpetoslaki verrattavissa naurettavaan jumalanpilkkalakiin.
Sotiemme aikana rikollisia olivat (ja ovat yhä muistoissamme) punaiset (punikit) ja myöhemmin niin sanotut käpykaartilaiset, jotka kieltäytyivät sotimasta suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa vastaan. Jatkosodassa sotimiseen ja herrojen sotaan kyllästyneet sotilaat ammuttiin rikollisina rintamakarkureina.

Raamatun käsky, "älä tapa", on kaikille uskovaisille ja vapaa-ajattelijoille selvä. Ei tule tappaa, koska siitä tulee uhrin omaisille ja lopulta yleensä myös pidemmällä tähtäimellä itselleenkin paha mieli. Toiseksi, tappamisesta joutuu vankilaan. Tappaminen ei ole tietenkään oikeutettua silloin, kun sitä tehdään huvikseen, vapaa-ajan harrastuksena tai esimerkiksi rahasta. Toisen hengen ottaminen ei ole hupia, eikä rahaan vaihdettavissa. Kuolema on lopullinen tilanne, jota ei voi hyvittää käytännössä mitenkään maallisessa mielessä. Tappaminen tulee kuitenkin kysymykseen kun kyseessä on itsepuolustus. Jos esimerkiksi mustasukkainen mies/nainen hyökkää puolisonsa kimppuun tappoaikeissa, veitsi uhrin kurkulla, on oman hengen puolustaminen oikeutettua. Jos israelilainen sotilas on tunkeutumassa palestiinalaisen kotiin tappoaikeissa, on tässä tapauksessa täysin oikeutettua päästää kyseinen sotilas päiviltä. Sama toisin päin, jos palestiinalainen tunkeutuu israelilaisen kotiin tappoaikeissa.

Valehtelusta ja varastamisesta: "Puhun niin totta, kuin osaan", sanoi Suomen (EDIT:) silloinen pitkäaikaisin naispääministeri, Anneli Jäätteenmäki. Hän joutui eroamaan niin sanotun "Irakgaten"(Irakvuodon) takia. Entinen pääministerimme, Paavo Lipponen, oli vierailulla Yhdysvalloissa vuonna 2002. Myöhemmin selvisi, että Lipponen oli muun muassa luvannut Suomen auttavan Yhdysvaltoja jälleenrakennuksessa tulevan Irakin sodan jälkeen. Anneli Jäätteenmäki kritisoi Lipposta Suomen viemisestä Yhdysvaltain koalitioon. Tässä oltaisiin syyllistytty valheelliseen toimintaan ja kansan tahto olisi jäänyt sivuun. Yhtä kyseenalaista oli myös tapa, jolla Jäätteenmäki sai tiedot Lipposen salaisista seikkailuista. Jäätteenmäen lähteeksi paljastui presidentti Tarja Halosen entinen neuvonantaja, Martti Manninen, jolta Jäätteenmäen sanottiin pyytäneen salaisiksi luokiteltuja tietoja Lipposen USAn reissusta. Tilanteen alkaessa selvitä, Jäätteenmäki aluksi valehteli siitä, ettei olisi saanut mitään papereita. Lopulta Jäätteenmäki päätyi surullisenkuuluisaan lausahdukseen "puhun niin totta, kuin osaan".

On selvää, että yllä mainitussa tilanteessa molemmat toimivat väärin. Lipponen oli huijaamassa Suomea mukaan tukemaan USA:n Irakin sotaa ja Jäättenmäki valehteli tietolähteistään. Onko valehtelu missään tilanteessa oikeutettua? Tulisiko totuus kertoa missä tilanteessa tahansa? Tulisiko esimerkiksi Kuuban kansalaisille paljastaa, että heidän pitkäaikainen johtajansa, Fidel Castro on kuollut, silläkin uhalla, että levottomuuksia olisi tiedossa? Tulisiko kuolemansairaalle potilaalle kertoa välittömästi, että hänellä on vain 6 kuukautta elinaikaa, vai luottaa siihen, että terveelliset elämäntavat ja positiivinen elämänasenne kääntäisivät asetelman päinvastaiseksi? Todennäköisesti molemmissa tapauksissa totuus olisi kuitenkin se paras mahdollinen vaihtoehto.

Mitenkä sitten tulisi toimia tilanteessa, jossa esimerkiksi roomalaiset sotilaat etsivät gallialaista kapinallista soturia? Nykyaikaisempi esimerkki: mitenkä tulisi toimia jos paha byrokraatti-setä on jostain syystä päättänyt, että "perusteeton" turvapaikanhakija karkoitetaan kotimaahansa senkin uhalla, että hänen henkensä olisi vaarassa? Tulisiko täten piilottaminen ja valehtelu karkoitettavaksi määritetyn turvapaikanhakijan olinpaikasta kysymykseen? Mielestäni tämä ei olisi ollenkaan rikollista toimintaa, vaan päinvastoin, laillista toimintaa, jota vastaan yrittää sotia rikollinen, lailliseksi määritelty byrokratia.

Raamatussa kielletään varastamasta toiselta. Ihmismieleen onkin syöpynyt moraalinen tai paremminkin, moralistinen käsitys varastamisesta. Ei tule varastaa missään tilanteessa, koska on väärin varastaa toisen omaisuutta, äitikin sen jo opetti. Äiti myös opetti sen, että kaikille pitää jakaa. Nykyisinhän näin ei tehdä. Maailmassa on pienen pieni satumaisen rikas vähemmistö, joka pitää hallussaan mittavia omaisuuksia köyhien kärvistellessä työttöminä tai hanttihommissa. Tonttien omiminen asunnoille tai yrityksille on siten tietyllä tapaa yleisten tilojen rikollista haltuunottoa. Jos kaikkien maailman ökyporhojen omaisuudet laskettaisiin yhteen vuosittain, huomattaisiin varmasti, että sillä rahamäärällä oltaisiin voitu poistaa ainakin äärimmäinen köyhyys useampaan otteeseen. Jakaminen on vain kovin hankalaa. Näen, että tietyissä tapauksissa varastaminen on täysin oikeutettua. Köyhä, ruoan puutteesta kärsivä henkilö on mielestäni oikeutettu esimerkiksi ottamaan ruokaa kaupasta maksamatta siitä. Hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan.

Kun lapsena opitut käytöstavat, moraali ja sisäänrakennettu järki eivät tunnu olevan rikkaiden intresseissä, tulee muut keinot ottaa käyttöön. Robin Hood, romantisoitu lainsuojaton, ryösti rikkailta rahaa (jotka olivat ryöstäneet ne köyhältä kansalta aiemmin) ja jakoi ne köyhille. Nykyisin, kun ryöstäjinä ja kansan kurjistajina toimivat suuryritykset ja ökyporhot omivat kaikki rahat ja tuotantovälineet itselleen, olisi Robin Hoodilla suurta käyttöä nykymaailmassa. Olisi tarpeellista perustaa erillinen, vapaaehtoisista koostuva joukkio, joka ottaisi hoidettavakseen varallisuuden oikeudenmukaisen jaon. Tämä joukkio kiertäisi ökyporhojen ovilla ottamassa selvää, ovatko kyseiset raharikkaat osallistuneet/osallistumassa hyväntekeväisyyteen ja keräisi kohtuullisia lahjoituksia hyväntekeväisyyteen sekä esimerkiksi leipäjonoissa asioiville ja niin edelleen, jos siis ei ole selvää, osallistuvatko kyseiset rikkaat hyväntekeväisyyteen. Jos raharikkaat eivät suostu lahjoituksiin, tulee harkita pakkokeinoja Robin Hoodin hengessä. Tätä ei tule kutsua varastamiseksi, vaan oikeudenmukaisuudeksi, tehostetuksi verotukseksi. Mainittua vapaaehtoisjoukkoa kutsuttakoon vaikka Robin Hood-kaartiksi. Rikkailta vapaaehtoisesti/väkisin kerätyt lahjoitukset tulee hetimmiten jakaa niitä tarvitseville; köyhille ja heikosti toimeentuleville. Robin Hood-kaartin johdolla toimitetut tehostetut verotusretket tulisi pääosin rajoittaa todella rikkaisiin, eli henkilöihin, jotka vastaavat esimerkiksi valtion- ja maailmantaloudesta. Tavallinen keskiluokka jätettäisiin tehostetun verotuksen ulkopuolelle (heitä kuritetaan veroilla ja muilla maksuilla jo tarpeeksi) ja "pikkurikkaiden" kohdalla toimittaisiin harkinnanvaraisesti. Oikeudenmukaisella verotuksella saavutettaisiin edistystä köyhien aseman parantamisessa. Robin Hood-kaartin organisoima tehostettu verotus olisi niin kauan pakollista, kunnes ökyrikkaiden inhimillinen järki alkaisi kaivautua esiin robottimaisen koneiston uumenista. Jos ei nyt moraali, niin edes halu nostaa omaa julkisuuskuvaansa. Tätä käytäntöä tulisi harjoittaa siihen asti, kunnes kaikki raharikkaat vähintään pakon edessä ymmärtävät lahjoittaa ylimääräiset "hilunsa" yhteiseen käyttöön.

Erityisesti rikkaat tuppaavat moralisoimaan sanoen, että köyhyys on henkilön omaa syytä ja varastaminen, raiskaus, tappaminen ja muu turmiollinen käytös on väärin. Yleensä köyhät ja vähäosaiset leimataan syyllisiksi omaan olotilaansa. "Mitäs ei tee työtä, niin kuin muutkin". Nyt vähäosaiset on retorisesti otettu mukaan taisteluun pelottavaa ulkomaalaista, kasvotonta massaa vastaan. Kun moralisoidaan varastamisesta, raiskauksista, tappamisesta ja muusta turmiollisesta käytöksestä, tulee muistaa myös se oma osuus. Rikkaat maat varastavat suuryritysten suojissa köyhiltä mailta ja kansalaisilta rahaa. Boliviassa on Evo Moralesin mukaan tapahtumassa muutos tähän; "Ennen poikkikansallisten suuryritysten osuus voitoista oli 82% ja bolivialaisten osuus oli 18 %. Nykyisin homma menee siten, että suuryritysten osuus on 18 % ja bolivialaisten osuus on 82 %. Mielestäni tämä on oikeudenmukaista.

Kun puhutaan raiskauksista on selvää, että se on väärin, myös siis luonnon ja ympäristön raiskaus sekä henkinen raiskaus; alkuperäisten kulttuurien tuhoaminen ja syrjiminen. Tappamisesta puhuttaessa ei tule unohtaa, että tappamiseen syyllistyvät myös kaikki ne asekauppiaat, jotka myyvät aseita kehitysmaille. Sama pätee myös niihin, jotka katsovat tappamista läpi sormien. Useasti hyvätuloiset moralisoivat nuoria rappeutuneisuudesta ja huonosta käytöksestä. Onko kuitenkaan "aikuisten" raharikkaiden käytös sen parempaa? Usein he odottavat saavansa luksusta riippumatta siitä, missä ovat ja jos eivät saa, he nostavat metelin. Usein hyvätuloiset katsovat nenänvarttaan pitkin vähäosaisia ja nurisevat veroista ja tulonsiirroista "saamattomien vätysten" hyväksi. Koko kansan Nallekin avasi jälleen sanaisen arkkunsa muun muassa kritisoimalla yksinhuoltajiin kohdistuvaa avustusta. No, köyhien ja vähäosaisten kritisointi ja leimaaminen ei ole mitään uutta historiassa. Nyt mukaan kritisoinnin kohteiksi ovat kasvavassa määrin tulleet myös "heikosti integroituneet" maahanmuuttajat.

Maahanmuuttajia kritisoidaan kovin sanoin siitä että he päätyvät esimerkiksi Suomeen ilman henkilöllisyystodistusta. Ilman henkilöllisyyttä asioivia pidetään siis rikollisina tai heitä ei pidetä edes ihmisinä. Tähän väliin siteeraan elämänsä surullisesti päättänyttä Stefan Zweigia: "Ennen ihmisellä oli vain ruumis ja sielu. Nykyään hän tarvitsee myös passin, sillä ilman sitä häntä ei kohdella ihmisenä." Maailmassa on monia ihmisiä, joilla ei ole henkilöllisyyttä, joten maailmassa on varmasti paljon enemmän, kuin 6-7 miljardia asukasta. Henkilöiltä, joilta puuttuu identiteetti, on riisuttu kaikenlainen ihmisyys. Kun he hakevat turvapaikkaa, on se rikollista toimintaa. Mielestäni se on rikollista toimintaa, että ihmisyys on rajoitettu kortteihin ja läpysköihin. Pelottaa ajatella, mitä rikollista ihmisyyden päänmenoksi vielä keksitään. Seuraava askel voisi olla tietynlainen ihmiseen asetettava siru, jolla "ihmistä" seurataan. Tulevaisuus on pelottava niin kauan, kuin rikoksesta saarnaavat moralistit kieltävät ihmisyyden.
Näyttää myös lopulta siltä että rikos on katsojan silmässä ja monilta osin rikoksen määritelmä on silkkaa politiikkaa; se kenellä on rahaa ja voimaa, voi toisin sanoen tuomita heikommat vähäosaiset rikollisesta ajattelusta ja vallankumouksellisuudesta oli kyse mistä asiasta tahansa.

Aion pitää nyt pitkähkön tauon kirjoittelusta ja ellei mitään järisyttävää ja veret seisauttavaa tapahtumaa ilmaannu, pidättäydyn kirjoittamasta ennen heinäkuuta-elokuuta. Toivotan kaikille lämmintä ja aurinkoista kesää.

Lopuksi on todettava, että Hommalaiset eivät koskaan petä. Nyt mukaan ollaan saatu jopa käsite nuorista maahanmuuttajista entisinä lapsisotilaina sekä huvittavalla, surkuhupaisalla ja mielikuvituksella tavalla ängetty mukaan perheenyhdistäminen.

"Kyllä me vielä Suomeenkin rotumellakat saadaan, autonpolttoineen, liikkeiden ryöstelyineen ja muine mausteineen.Kiitos Tavja, Brax, Vanhanen, Suurpää, Illman, Sassi jne jne.....ja muu vihervasemmisto sekä muu tärähtäneistö.Kiitos kun teette tästäkin maasta Paskalandian."




































"Hyvää meininkiä. Aitoa monikulttuuria.Läskit lätisee ja posket paukkuu."



























"Ihanan värisevää ja kansainvälistä menoa! Kyllä tätä ollaankin odotettu, vielä kun alkais pommitkin räjähtelemään niin ei enää asuttais missään junttilassa vaan oltais oikeesti kosmopoliittisia! Ei tsiisus..! "

"Mukava joutua tuollaisen jonotustilanteeseen kun vastassa on lauma teräaseilla jonottamiseen valmistautuneita ex"lapsi"sotilaita jotka ovat jo hyvällä todennäköisyydella mahdollisesti tappaneet aiemminkin, ilman rangaistusta."

"Pari etnistä innovaatioryhmää rikasti taas kulttuuriamme merkittävästi. Me tylsät suomalaiset jonotamme kiltisti, mutta eloisat etnot tajuavat etuilla ja panna joukkotappelun pystyyn jos muutkin yrittävät samaa. Valitettavasti meillä on surullisen tiukat aselait, joten tilanne ei päässyt kehittymään täyteen mittaansa."

"Perheenyhdistäminen toimii myös lintsin jonoissa. Voi olla aika kiva olla somalin takana jonossa, kun kaksikymmenpäinen "perhe" tunkee eteen"

"Aivan. Nyt alan pikku hiljaa ymmärtää Astrtd Thorsia paremmin: pottunoukka saa ikään kuin kaksi sirkusta yhden hinnalla. Mikäs sen rattoisampaa kuin käydä välillä jossain suolenkääntöhälpättimessä. Ja välillä seurata aitoa, monikulttuurista perinneturpaanlyöntikisailua. Siitä ne nassikatkin (ihan jo geneettisesti) tykkää.Vielä unohtui "suomalaisnuorisolta" autojen polttaminen ja kauppojen hajottaminen. Mutta ehkä jo ensi kerralla..."

"Vaarallista touhua. Jos 150 ihmistä tappelee keskenään, siinä on suuri vaara sivullistenkin loukkaantua ja tallaantua jalkoihin - lasten varsinkin. Tulisiko nyt tapahtumasta saatujen ennakkotietojen nojalla kunkin varoittaa omia lapsiaan, etteivät mene sellaisiin jonoihin, joissa on jo valmiiksi "väriseviä" kansalaisia?"

"Kyllä vain, siinä vaiheessa kun ankkurilapsi saapuu niin alustavasti varataan suvulle lentoliput ja vähintäänkin 7 huonetta+köökki.Edelleen, varauslistalle laitetaan auto,uusimman malliset kännykät ja sekä muotivaatteet.Pisteenä iin päälle VIP-liput Linnanmäelle...koska rasismi ja viha sekä orjalaivan terva."

http://hommaforum.org/index.php/topic,29630.0.html

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.