Hetken piti miettiä, palasinkohan nyt varmasti oikeaan maahan. Aloittaessani kirjoittamaan tätä, lämpöä on reilut 30 astetta ja ihmisten asunnoissa tuulettimet pauhaavat. Yht'äkkiä huomaan saapuneeni keskelle välimerellistä (ellen jopa lämpimämpääkin) ilmastoa. Huvittavaa, että eräällä alueella, joka sijaitsee eräässä maassa, pääosin lämpimämmässa maanosassa, on samankaltaiset lämpöasteet talvisin, kuin täällä nyt. Ironista myös, että eräs toinen alue (samassa maassa) on tällä hetkellä viileähkö ja sateinen. Jouluna asetelmat palanevat luultavammin ennalleen, kun Suomi nauttii/värisee pakkasessa ja kyseisellä viileähköllä vyöhykkeellä on suoranainen helle.
Kolumbia on ainoa Eteläisen Amerikan maa, jolla on pääsy kahdelle merelle; Tyynelle valtamerelle sekä Karibianmerelle. Maalla on yhteistä rajaa Panaman, Venezuelan, Brasilian, Perun ja Ecuadorin kanssa. 1 141 000 neliökilometrin suuruinen Kolumbia, jakautuu moneen ilmastovyöhykkeeseen. Ilmasto vaihtelee suuresti, riippuen missä päin maata oleskellaan. Saatat löytää niin aroja, vuoristomaisemaa, kuin savanneja, autiomaita ja kuuman kosteita sademetsiä. Ilmastovyöhykkeitä ovat: tierra caliente (kuuma vyöhyke), tierra templada (leuto/lauhkea vyöhyke), tierra fria (kylmä vyöhyke), tierra helada (kylmin/"jäätynyt" vyöhyke Andien korkeimmissa osissa) ja Páramo (neotrooppinen vyöhyke). Eroavaisuus on siis nähtävissä eri ilmastovyöhykkeiden välillä. Kylmä vyöhyke (muun muassa Bogota lähiympäristöineen) sijaitsee suhteellisen korkealla vuoristossa, korkealla merenpinnan yläpuolella. Mentäessä kuitenkin vähän matkaa poispäin, alaspäin vuorilta, alkaa ilmasto muuttua lämpimämmäksi ja pian ollaankin jo tierra caliente-alueella. Esimerkkinä toimikoon viehättävä Villeta-niminen kylä, parin tunnin päästä Tenjosta.
Paikka, jossa oleskelin melkein kuukauden, on nimeltään Tenjo, pieni idyllinen kylä noin tunnin ajomatkan päässä Bogotasta. Puhuttaessa Tenjosta ja lähiympäristöstä, on ensinnä sanottava muutama sana luonnosta. Huolimatta viileähköstä ilmastosta, alueen luonto eroaa Suomesta merkittävästi. Suomessahan puut seisovat vieretysten, sotilaallisesti, paikoin yksitoikkoisesti. Kolumbiassa (myös siis Tenjossa) puut ovat vähän joka paikassa, vailla järjestystä. Myös eläimistö on erilaista. Tenjon ympäristössä on nähtävissä jopa värikkäitä kolibreja lentämässä nopeasti paikallaan! Linnut eroavat jo pelkästään vislauksiltaan (paikallisten lintujen vislaus muistuttaa samankaltaista vislausta, jota Homo Sapiens-urokset käyttävät huomatessaan heidän mielestään tyrmäävän donnan). Aiemmin mainitussa Villeta-kylässä täysin keltaiset linnut ovat paikallisille yhtä arkipäiväisiä, kuin suomalaisille ovat esimerkiksi peipot. Kauempana samassa kylässä, suhteellisen matalan joen lähistöllä on myös nähtävissä pahamaineisia haaskalintuja, korppikotkia.
Kokonaisuudessaan Tenjo on todella miellyttävä paikka oleskella. Pääkaupunkiin, Bogotaan verrattuna Tenjo on aivan eri maailmasta. Siinä missä Bogota on pääosin meluisa ja kärsii ilmansaasteista, on Tenjo puhtaampi, rauhallisempi ja turvallisempi. Viehättävä kylä, jossa liikutaan autoilla, moottoripyörillä, polkupyörillä ja, jossa kantojuhtina toimivat paikoitellen aasit. Pientä suurta ristikikukkulaa voidaan pitää yhtenä Tenjon hienoimmista maamerkeistä. Maamerkkeinä toimivat myös vuoret (joita näkee kaikkialla muun muassa Tenjossa, Bogotassa, toisin sanoen koko Cundinamarcan hallintopiirissä. Alueella riehui taannoin tulipalo, joka on tuhonnut vuorilta puita hehtaareittain, jättäen jotkut huiput paljaiksi. Ei se maisemaa rumentanut, eikä kiipeämistä estänyt. Mainitun ristikukkulan lisäksi kapusin jonkin matkaa ylös toisia kohtia. Ensi kerralla huipulle asti!
Matkan varrella Tenjon keskustaan (ja sieltä poispäin) voi törmätä muun muassa käsintehtyihin huonekaluihin, hedelmiä myyviin kauppiaisiin, sekä banaanikasveihin. Tenjon keskustaan päin mentäessä tunnelma sähköistyy, etenkin silloin, kun presidentinvaalit ovat käynnissä, (kuten huomasin siellä käydessäni) niistä lisää tuonnempana. Tenjon keskusta koostuu pienistä ja hieman suuremmista marketeista, joissa myydään paikallisia tuotteita, herkkuja (esimerkiksi kolumbialaista kahvia, arequipea, ja bocadilloa) ja muutakin. Tenjo on pieni suuri paikka, josta löytyy paljon; markettien lisäksi pieniä pubeja, kirkko ja sairaala. Kaikkea siis hengellisyydestä oluttuoppiin.
Lähimaastossa sijaitsevien pienten kylien lisäksi pääsin tutustumaan hieman kauempana, toisessa hallintopiirissä (Tolimassa) sijaitsevaan pieneen "paikkakuntaan", Melgariin. Eräänä maanantaina tie vei viileästä Tenjosta alas, todella lämpimään Melgariin, jossa lämpötilat olivat suurin piirtein samaa luokkaa, kuin Suomen kuluvan kesän lämpötilat (28-35 astetta). Maisemat ovat luonnollisesti tai peräti luonnottoman henkeäsalpaavia, kun laskeuduimme vuorilta ja ajoimme muun muassa tierra templadan läpi. Ikkunasta näin korkeita, ajoittain puiden peittämiä vuoristoja ja vaikuttavan vaarallisia pudotuksia. Mitä alemmas laskeuduimme, sitä useammin palmuja tuli vastaan, kuten myös hienoja asuinalueita uima-altaineen (piscinas). Talot olivat monin paikoin valkoisia ja lämpimän ilmaston vuoksi niihin oli tehty reikiä, etteivät olot kävisi sisällä liian tukaliksi. Sotilastukikohtia oli myös nähtävissä (kieltämättä paras mahdollinen ympäristö kouluttautua!) hienoine vapaa-ajanviettopaikkoineen. Lisäksi matkan varrella oli jälleen nähtävissä hienoja käsitöitä sekä eräänlaisia pieniä kojuja, joissa myytiin muun muassa käsitöitä ja ruokaa.
Lopulta pääsimme hieman alle kolmen tunnin ajon jälkeen Piscilagoon (suoraan suomennettuna allasjärvi), suureen hienoon puistoon, jossa on uima-altaita, eläintarha, pieni turistijuna, järvi polkuveneineen sekä paljon muuta. Jonotimme helteessä sisäänpääsyyn (pääsimme sisään puolet halvemmalla, kun erittäin ystävällinen ja miellyttävä bussikuski antoi meille korttinsa lainaksi). Vaatteet vaihdettuamme kävimme räpsimässä kuvia eläintarhan otuksista; apinoista, kissaeläimistä ja erikoisista linnuista (esimerkiksi papukaijoista, joiden ääntely muistutti naurua). Kiertelimme hieman ympäristöä pienellä turistijunalla ja ajelulla ohitimme myös järven, jonne emme valitettavasti ajanpuutteen vuoksi ehtineet "purjehtimaan". Sitten ryntäsimme uima-altaille hikeentyneinä helteestä. Alueella on kaksi uima-allasta; toinen lapsille ja toinen varttuneemmille. Menu oli kattava ja ruoka oli maukasta. Tiivistettynä: todella hieno vapaa-ajanviettopaikka, paikallisten viikonloppukohde.
Ilmapiiristä on kerrottava myös. Kliseisesti tiivistettynä; täysin erilainen, kuin Suomessa. Jokaisessa kadun kulmassa sai kuulla mukaansatempaavaa musiikkia. Oli muun muassa reggaetonia, merengueta, vallenatoa ja salsaa. Luonnollisesti myös siis tanssikulttuuri poikkeaa suomalaisesta vastineesta. Eräässä kastetilaisuudessa ruokailun ja muutaman oluen jälkeen aloitettiin tanssiminen oikein urakalla. Ja kyllä sitä tanssia riitti! Tanssimme tanssimasta päästyämme eksoottisten rytmien tahdissa. Tanssiminen hyvän musiikin tahdissa oli ensinnäkin hauskaa ja mukavaa, toiseksi se vastasi urheilusuoritusta. Alkoholista puhuttaessa.. Siinä, missä länsimaissa alkoholia käytetään lähinnä estoista pääsemiseen ja humalahakuisesti, Kolumbiassa alkoholia juodaan lähinnä hauskanpidon yhteydessä ja harvoin menee överiksi. Sydämellisyys ja vieraanvaraisuus ovat myös avainsanoja puhuttaessa kolumbialaisesta kulttuurista.
Pimeys laskeutuu Kolumbiaan noin iltakuuden aikoihin ja aurinko nousee suunnilleen aamukuuden aikoihin. Iltakuuden jälkeen Bogotassa ei ainakaan tietyillä alueilla kannata liikkua yksin (missä nyt ylipäänsä on 100% turvallista liikkua yksin iltaisin?). Bogota, Kolumbian metropolipääkaupunki on varsin vaihteleva kokonaisuus. Löytyy marketteja ja katukauppoja, rikkautta ja köyhyyttä, rehellisiä ja onnenonkijoita. Bogotan eteläinen osa on köyhempää, vaikka alueella on myös hienoja, moderneja kauppakeskuksia. Bogotan pohjoinen osa on vauraampaa ja meininki on siellä hieman länsimaisempaa. Bogotassa vierailin myös kahdella yliopistolla ja vallankumouksellisuus oli aistittavissa ja nähtävissä hienojen seinämaalausten viidakossa. Kolumbiassa on toki paljon sosiaalisia ongelmia ja maa on köyhä. Silti uskon, että maa on matkalla kohti vauraampaa tulevaisuutta. Maalla on kaikki mahdollisuudet rikastua, esimerkiksi suurten luonnonrikkauksien avulla. Lisäksi aistittavissa oli, että kaikki oli muutoksen alla. Tunnelmaa ei osaa sanoinkuvailla, mutta kehitys on aistittavissa. Yhtenä esimerkkinä metro, jota ollaan suunnittelemassa Bogotan alueelle. Nykyisin välimatkoja kuljetaan pääasiassa busseilla ja autoilla.
Jarruna kehitykselle ovat olleet hallitukset, uuskolonialismi ja FARC, josta kerron seuraavaksi hieman lisää. FARC (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia), tuo Goljatia vastaan taisteleva, nykyisinkin vasemmistolaiseksi itseään kutsuva organisaatio, joka julistaa edustavansa Kolumbian maaseudun köyhiä ja vastustavansa USAn ja suurkansallisten yritysten imperialismia. FARC-sissijärjestö sai virallisesti alkunsa 1960-luvulla, kun vasemmistoradikalismi oli muotia maailmalla ja Kolumbian väkivaltaisuudet olivat päättyneet. Kolumbian historian aikana Kolumbian Konservatiivisen Puolueen kannattajilla (entisillä Simon Bolivarin kannattajilla) ja Kolumbian Liberaalin Puolueen kannattajilla on perinteisesti ollut jännitteitä keskenään. Jännitteet purkautuivat jälleen, kun liberaalien karismaattinen johtaja Jorge Eliécer Gaitán murhattiin vuonna 1948. Salamurhasta alkoivat väkivaltaisuudet (La Violencia), jotka laajenivat sisällissodaksi konservatiivien ja liberaalien välillä. Sisällissodan päätyttyä 1950-luvun lopulla liberaalit ja konservatiivit liittoutuivat ja maassa kiellettiin muut puolueet.
1960-luvulla liberaalien puolella taistelleet veteraanit alkoivat yhdistyä ja muodostaa marxilais-lenininiläisen FARC-järjestön, joka siis julisti taistelevansa maaseudun köyhien puolesta hallitusta ja pohjoisamerikkalaista imperialismia vastaan. FARCin taktiikkaan ovat kuuluneet muun muassa iskut Kolumbian armeijaa vastaan sekä kidnappaukset. Kuuluisin FARCin kidnappaamista merkkihenkilöistä oli Íngrid Betancourt, kolumbialais-ranskalainen poliitikko, jonka FARC kidnappasi tämän ollessa presidenttiehdokkaana, matkalla kampanjoimaan San Vicente del Caguanin eteläiseen kylään. Hän oli FARCin panttivankina aina vuoteen 2008 asti, jolloin armeija vapautti hänet FARCin kynsistä. Nyt Ingrid Betancourt on vaatimassa Kolumbian valtiolta 13 miljardia pesoa (6,94 USAn dollaria). Perustelut naisen vaatimukselle ovat "laiminlyönti Kolumbian valtion taholta". http://www.businessweek.com/news/2010-07-09/ingrid-betancourt-says-colombian-negligence-led-to-kidnapping.html
Joidenkin ihmisten röyhkeydellä ei näytä olevan mitään rajaa, ei, vaikka armeija riskeerasi paljon edellä mainitussa pelastusoperaatiossa. On selvää, että FARCista on nykyisin enemmän haittaa, kuin hyötyä Kolumbialle (ei tule myöskään unohtaa väkivaltaista puolisotilaallista oikeistolaista AUC-järjestöä) ja oman näkemykseni mukaan FARC on nykyisin etääntynyt varhaisista aatteistaan ja ihanteistaan ja toiminta keskittyy pääasiassa huumekauppaan, huumeiden tuottajien suojelemiseen sekä rikolliseen toimintaan. FARC onkin toiminnallaan toiminut muun muassa väistyvän oikeistolaisen presidentin, Alvaro Uriben ja hänen suojattinsa, entisen puolustusministerin, Juan Manuel Santosin menestyksen takaajana. Kun saavuin Kolumbiaan, presidentinvaalit olivat käynnissä. Kaikkialla kylissä ja pääkaupunki Bogotassa kannattajat olivat liimanneet ja ripustaneet kannattamiensa ehdokkaiden kuvia, tai enimmäkseen nimiä näkyville. Juan Manuel Santosin vastaehdokkaana toimi paikallisen vihreän puolueen jäsen Antanas Mockus. Ennen vaaleja Kolumbian istuvana presidenttinä toimi toista kautta nauttiva Alvaro Uribe, jonka toiselle kaudelle siirtymisen taustalla on epäilty olleen muun muassa korruptiota.
http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/7476752.stm
Alvaro Uribe tunnetaan kovan linjan miehenä ja "terroristien nujertajana". FARC-taistelijoiden jahtaamista tehostettiin ja turvallisuuskin on kohentunut.. Vaan millä hinnalla?
http://edition.cnn.com/2008/WORLD/americas/11/01/colombia.UN/index.html
On huomattava ja tunnustettava, että aikaisemmat hallitukset olivat enemmän tai vähemmän kykenemättömiä pitämään FARCia aisoissa. Uriben kaudella FARC on heikentynyt merkittävästi ja sen toiminta keskittyy nykyisin pääasiassa viidakkoalueille sekä muun muassa Kolumbian ja Venezuelan rajavyöhykkeille. Mutta onko turvallisuus niiden tapettujen ja viattomien ihmisuhrien arvoista, joita on ajoittain perusteettomasti syytetty yhteistyöstä FARCin kanssa? Alvaro Uriben kiinnostus FARC-liikettä kohtaan herättää kysymyksiä. Lieneekö taustalla henkilökohtainen historiallinen kauna oman isän kuolemaa kohtaan?
http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/2177797.stm
Taustalla FARCia jahtaamassa ovat yhdysvaltalaiset sotilaat. Yhdysvalloilla on Kolumbian kanssa Plan Colombia-sopimus, johon kuuluu muun muassa yhteistyö FARC-sissien jahtaamisessa ja huumekaupan tyrehdyttämisessä. Apu on varmasti paikallaan. Kolikon kääntöpuolena on tosin ollut USAn vaikutusvallan lisääntyminen Kolumbiassa. Eikä vain Kolumbiassa. USA on lisännyt tuntuvasti läsnäoloaan myös muun muassa Meksikossa (sodat huumekartelleja vastaan) ja Haitissa (humanitäärinen katastrofi ja maan vararikko). Toivotaan, ettei vaikutusvaltaa tule liikaa..
Presidentinvaalit on nyt sitten käyty ja voittaja on jo selvillä. Tällä kertaa Antanas Mockusin retoriikka ei purrut. On kuitenkin onniteltava häntä, ei hän mikään turha haastaja ollut reilun 20% äänimäärällään. Antanas Mockus muodostaakin tiukan opposition, joka vahtinee tarkasti Santosin hallituksen tekemisiä. Juan Manuel Santos voitti uribemaisella retoriikalla, jossa luvattiin tuhottavan Kolumbian vakautta uhmaavat terroristit (FARC). Puheet FARCista näyttävät hallinneen ja hallitsevan poliittista retoriikkaa muiden ongelmien jäädessä sivummalle. Maan ainoana (tai ainakin suurimpana) ongelmana nähdään FARC. Tilanne muistuttaa siis Suomen poliittista tilannetta. Muutoslaiset (sekä hieman kömpelömmin demarit) antavat retoriikallaan ymmärtää "kontrolloimattoman" humanitäärisen maahanmuuttopolitiikan olevan Suomen ongelmista suurimpia ja vievän maamme perikatoon. Suomi ja Kolumbia muistuttavat tässä asiassa siis toisiaan; Kolumbiassa retorisoidaan FARCin olevan suurin ongelma, joka ehdottomasti jättää kaikki muut ongelmat varjoonsa. Suomella on täysin samankaltainen juttu, kun äärioikeistolaiset populistit lietsovat (humanitäärisen) maahanmuuttopolitiikan vastaista mielialaa, joka ehdottomasti jättää kaikki muut ongelmat varjoonsa.
Loppuun vielä tiivistys. Kolumbian reissu oli kaikin puolin mahtava kokemus. Maisemat ja luonto olivat pysäyttäviä ja ihmiset todella sydämellisiä ja herttaisia. Kulttuuri alkoi kiehtomaan entisestään, kun sen näki ja koki paikan päällä. Lisäjännitystä ja mielenkiintoa toivat presidentinvaalit. Suosittelen matkustamista Kolumbiaan myös muille! Kolumbia on käymisen arvoinen maa. Älkää antako yksipuolisten tiedotteiden ja uutisten hämätä ja latistaa matkustusintoa. Kun pitää maalaisjärjen mukana, tutustuu paikallisiin ja pitää mielessä ennakkoluulottoman asenteen, nautinto on taattu. Kolumbiasta ollaankin puhuttu seuraavana tulevaisuuden matkakohteena. Hyvä niin, on aika jättää taakse yksipuoliset oletukset ja "tiedot", joita meille välitetään median kautta. Kolumbia on muutakin, kuin vain huumeet, FARC, kahvi ja köyhyys. Kolumbia on paratiisi maan päällä, joka sulattaa jäätyneemmänkin mielen ja sydämen. Hylätään ennakkoluulot. Vamos Colombia!
Seuraavassa hommalaisten legendaarista keskustelua:
"Miten niin edistyi?
Mäntyharju on käsittääkseni rauhallinen ja kauniita järvimaisemia omaava kunta Itä-Suomessa, oon joskus läpi ajellut. Ensi vuonna siellä järjestetään Loma-asuntomessut. http://www.mantyharju.fi/ Mikäli pakolaisia otetaan niin sitten idyllinen rauha on mennyttä ja luultavasti aika moni jättää sen loma-asunnon ostamatta ja etsii mökkiä jonkin vähemmän rikastuneen kunnan rannoilta. "
"Mäntyharju on tosiaan yksi parhaimmista kesämökkeilypaikkakunnista, harmi jos sekin mennään uhraamaan monikulttuurin alttarilla. Tietääköhän moni paikallinen edes että tällaista on suunnittelilla?"
" "Pakolaisasia edistyi Mäntyharjussa" Kylläpä on hulvatonta uutisointia toimittajalta. Ilmeisesti tätä uudiskieltä. Suomeksihan tuo on -ainakin tekstin perusteella- "Pakolaisongelmia tiedossa Mäntyharjussa" "
"Fuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu.......... helvetin painajainen!
Odottelinkin että milloinkas tämä kotikuntani päättäjien neronleimaus bongataan Hommassa. En ollut ensin uskoa todekseni tätä pakolaisjuttua kun vasta sain Pitäjänuutista lukea että todellakin, pakolaisia on tulossa erittäin tod.näk. Jos nyt vaan pari henkeä tulisi, mutta tiedossa on varmaan 20-30 henkilöä ihan maistiaisiksi. Eihän täällä oo edes töitä meille paikallisillekaan, niin kotouta nyt nuo sitten jollain wtf? Luulin että tämä kunta olisi selvinnyt ilman ylimääräistä rikkautta. Vituttaa sanoinkuvaamattoman paljon kunnan isien idiotismi. Ei sen puoleen, kosovon bosnian pakolaiset hävis kyliltä parin vuoden jälkeen johonkin, aikoinaan, niin varmaan nämäkin livahtavat suurempiin mestoihin kun silmä välttää
ps. kun luin aiempia pousteja, kiva että väki tykkää paikasta , vielä"
"toivottavasti saavat pelkkiä somaleita rikastamaan mäntyharjun tylsää elämää. "
"Muistelen Mäntyharjulla olevan eniten kesämökkejä Suomessa suhteessa kunnan kokoon. Onnea vaan, Mäntyharju. Oma mökkikuntani Lieksa rikastui alkuvuodesta. Mökki menee myyntiin, enkä ole siellä tänä vuonna käynytkään. Haluan lomailla Suomessa, en Suomaliassa."
"Afrikan väkiluku on noin miljardi, joten tänne vaan kaikki = noin puoli miljardia parranajokonetta heti myyntiin. Ja miksei kunta suoraan ota vaikkapa puolta miljardia pakolaista. Sen kun kertoo avustussummilla per parta-ankkuri luulisi jo dollarinkuvien vilisevän kuntapäättäjien silmissä. voiko yksityinen ihminen perustaa VOK-hotellin.... "
Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti