8. El ego

Keskustelu maahanmuutosta on kuumentumassa ja sitä mukaa, kun vaalit lähestyvät, niin keskustelu varmasti kuumenee entisestään. Jo joitakin vuosia tätä ennen oltiin valiteltu, ettei politiikka ja äänestäminen kiinnosta ihmisiä. Nyt taas on nähtävissä, kuinka politiikka herättää intohimoja, kuin silloin "vanhoina hyvinä aikoina", kun porvareiden, työläisten ja maalaisten edustajat kävivät omia kampanjoitaan, heidän äänestäjiensä nujakoidessa keskenään. Nähtäväksi jää, onko sama edessä, kun seuraavat vaalit lähestyvät. Vastakkainasettelua on ilmassa. Onkin mielenkiintoista nähdä, tullaanko tulevaisuudessa näkemään katutappeluita "kriittisten" ja "suvaitsevaisten" välillä. Molemmat osapuolet (erityisesti hommalaiset) tuntuvat pysyttelevän pitkälti omissa poteroissaan.

Todellisuus.org -sivusto, jota aiemmin ennakkoluuloisesti kritisoin, on kuitenkin osoittautunut loistavaksi keskusteluväyläksi ja vähintään loistavaksi yritykseksi saada aikaan oikeasti asiallista keskustelua, vaikkakin tietynlaista vänkäämistä on havaittavissa, mutta missäpä ei olisi? Kaikesta huolimatta jäin kaipaamaan Hommawatchia, Homma-foorumin vahtikoiraa. Esitinkin pyyntöni ylläpidolle Hommawatchin palauttamisen johdosta ja ylläpito ilmoitti, että asiaa selvitellään. Se oli tervetullut uutinen ja herätti minussa toivonkipinän varteenotettavan vastavoiman syntymisestä. On aika näyttää, etteivät kaikki suomalaiset ole nuivia ja maahanmuuttokriittisiä.

Hommalaisten argumentaatiota seuraillessa Todellisuus.orgilla ja Homma-foorumilla, esiin nousevat hyvin usein syvään juurtuneet ennakkoluulot. Mistä nämä ennakkoluulot johtuvat? Katsoisin, että taustalla voisi olla trauma, kateus, katkeruus, erilaisuuden pelko ja huono itsetunto. Syitä huonoon itsetuntoon on useita. Taustalla voi olla vaikea lapsuus (heitteillejättö), josta taas nousee pelko siitä, ettei koe itseään riittäväksi. Tämä voi osaltaan selittää sen, miksi suomalaisen miehen on niin kovin vaikeaa hyväksyä "selvästi eri näköisten" miesten ja suomalaisten naisten välisiä suhteita. Hitlerillä ja Putinilla (molemmat ulospäin vahvoja johtajia) oli huono isäsuhde. Hitlerin isä oli sadisti, joka pahoinpiteli häntä ja hänen äitiään. Myöhemmin Hitler kosti kokemansa nurjan lapsuuden muun muassa kuudelle miljoonalle juutalaiselle. Vladimir Putininkaan isäsuhde ei ollut kovin helppo. Hän joutui viettämään varhaislapsuutensa katulasten joukossa, jossa joutui taistelemaan viidakon eläimen lailla osoittaakseen olevansa kova jätkä. Nykyisin pääministeri Putin, entinen KGB:n agentti, osoittautuu varsin kovaksi toimiessaan. Kun vuonna 1999 epäselvissä olosuhteissa Moskovassa räjäytettiin viisi kerrostaloa. Putin julisti kovilla (alatyylisillä) puheilla tuhoavansa terroristit ja aloitti toisen Tshetshenian sodan.

Itse olen, melkein aina (lukuun ottamatta teini-iän identiteettikriisiä), pitänyt itseäni suvaitsevaisena. Lapsesta saakka olen ollut kiinnostunut vieraista kulttuureista ja halveksinut kaikkea sellaista, jolla pyritään erilaisuuden tuhoamiseen ja korostetaan omaa kulttuuria parempana muihin nähden. Elämäni varrella taustalla on vaikuttanut heikko itsetunto. Äitini oli monta vuotta yksinhuoltaja ja hän oli vaikeassa tilanteessa, ajoittain taloudellisestikin. Monesti ongelmat johtuivat kuitenkin siitä, kun äitini piti juosta lääkäreillä todistelemassa, etten ole kehityksestä jälkeenjäänyt ja että oppisin kirjoittamaan ja kommunikoimaan, kuten muutkin. Syyt lääkärin epäilyihin olivat "autistisessa käyttäytymisessä" lapsena, kun en viihtynyt muiden lasten kanssa, vaan vetäydyin omiin leikkeihini. Omituiset kohtaukset aiheuttivat myös päänvaivaa. Myöhemmin minulla diagnosoitiin olevan epilepsia ja masennus. Minulla myös epäiltiin olevan lieviä piirteitä aspergerin syndroomasta, jota ei tosin virallisesti koskaan diagnosoitu. Kaikki tämä todistelu normaaliudestani aiheutti äidilleni luonnollisesti stressiä, joka aina välillä purkautui ja kenties vaikutti minuunkin vähän, en ole varma. En kuitenkaan syytä äitiäni, koen saaneeni tarpeeksi välittämistä ja huolenpitoa ja katson, että meillä on aina ollut läheiset välit.

Myöhemmin mukaan tuli epävakaa teini-ikä, johon mahtui kaikenlaista. En tiedostanut oman epävarmuuteni taustoja, vaan koin epävarmuuteni luonnolliseksi olotilaksi ja katsoin aina olevani ikään kuin toisen luokan kansalainen muihin nähden.Yläasteen koen yhdeksi vaikeimmista ja epävakaisemmista ajoista elämäni taipaleella. Epävarmuuteni ja hiljainen luonteeni varmaankin paistoi kirkkaasti ulospäin, kun minut otettiin välillä silmätikuksi ajoittain erään toisen luokkamme hyljeksityn oppilaan lisäksi, jonka kiusaamiseen osallistuin muiden mukana epävarmuuttani ja pelkurimaisesti saadakseni huomion pois itsestäni.
Yleisen heikkouden ja mitättömyyden tunteen vallitessa jatkoin yläasteen opintojen ohella historian lukemista. Olin tuolloin erityisen kiinnostunut toisesta maailmansodasta ja sitten minä haavoittuneena löysin kiinnostuksen kohteeksi myös natsismin, jota käytin lääkkeenä haavoihini. Halusin olla jotain voimakasta ja kuulua johonkin, enkä olla ulkopuolinen. Natsismista kiinnostumiseni rajoittui lähinnä muutamiin huuteluihin ja hakaristien piirtelyihin lumihankeen. Jo ennen natsismia, Star Warsin inspiroimana, olin hämäränä teininä kiinnostunut pimeästä puolesta ja vallasta ja niinpä tuo pimeä puoli kuului osana nuoruuteni identiteettikriisiä. Kiinnostukseni natsismiin jäi kuitenkin varsin lyhytaikaiseksi.

Mutta eivät epävakauden kaudet siihen vielä päättyneet.Yläasteen viimeisellä luokalla mukaan mahtui yksi näpistys (sivun repäiseminen pornolehdestä), ilmestyminen tunnille humaltuneena ja ylijäämäkaljan välittäminen itseäni pari vuosiluokkaa nuoremmille. Jouduin kuraattorin ja sosiaalityöntekijän puheille, jonka jälkeen koulun johtokunta (oppilaiden vanhemmat) kuulustelivat minut. Syynä kuulusteluun oli siis kaljojen välittäminen alaikäisenä alaikäisille. En lopulta saanut mitään kurinpitorangaistusta, onneksi.

Sekoilujen lisäksi lyhytaikainen kiinnostukseni natsismista vaihtui lopulta rappiin (eikä kiinnostukseni rappiin ole toistaiseksi lakannut) ja kiinnostukseen afrikkalaisesta kulttuurista. Eurooppalaisten kolonialistien rikokset maailmalla herättivät suuttumukseni. Aloinkin nyt vihaamaan ja halveksimaan omaa rotuani ja kaikkea sitä, mitä länsimaalaisuus tai valkoisuus edusti. Haaveilin myös rap-artistin urasta (kirjoitan edelleen riimejä) ja mukaan mahtui myös rikollisen elämän romantisointi. Epävarmuuteni vaikuttaessa edelleen hyvin vahvana taustalla, haaveilin, että eräänä päivänä vetäisin niin sanotusti kunnon tötsyt, ja aloittaisin rikollisen elämän. Onneksi älysin lopettaa haaveilun ajoissa. Rikolliseksihan ei noin vain ryhdytä, vaan siihen päädytään ikävien sattumien kautta tai jos mieli on jo lapsesta saakka ollut "paha". Yleensä ne, jotka noin vain "ryhtyvät" rikollisiksi, ovat niitä, jotka ensimmäisinä jäävät kiinni tai päätyvät meren pohjaan painot jaloissa.

Lukioaika oli pääsääntöisen neutraalia ilman suurempia kommelluksia ja lukiosta jäikin päällisin puolin hyvät fiilikset. Epävarmuus vaivasi edelleen ja valkoisen rodun halveksunta oli lieventymässä voimakkaaksi länsimaalaisuuden kritiikiksi (joka sykkii sisälläni terveenä kritiikkinä edelleen) ja osittaiseksi halveksunnaksi. En voi edelleenkään ymmärtää sitä, kuinka vaikkapa lukion oppikirjoissa korostetaan läntisen Euroopan historiaa muiden kustannuksella. En käsitä sitä, kuinka Bysantin historia ja Balkanin varhaishistoria sivuutetaan TÄYSIN! Myös muut maanosat käsitellään lähinnä vain valloitettuina kohteina.

Eipä se armeija-aikakaan niin paha ollut (vaikkakin kaduttaa näin jälkikäteen etten uskaltanut valita siviilipalvelusta tai totaalikieltäytymistä). Peruskoulutuskauden jälkeen vaihdoin aseettomaan palvelukseen ja työskentelin varastolla loppuajan. Armeijassa pelkoni eivät siis käyneet toteen. En seonnut, enkä pamauttanut aivojani pelloille, niin kuin se tyyppi Full Metal Jacket -elokuvassa. Eikä minua onnistuttu aivopesemään Suomen lippua palvovaksi fanaatikoksi. Kriittinen suhtautuminen suomalaisen fanatismin muotoja (kuten fetissi yleistä asevelvollisuutta kohtaan) säilyi ja säilyy edelleen.
Minua ei simputettu (vaikka ne alikessun mulkut olisivat voineet olla vähän asiallisempia). Minua ei varsinaisesti suljettu ryhmän ulkopuolelle, vaikka olinkin enemmän omissa oloissani ja lueskelin varastotöiden ohella. Sain olla pääosin rauhassa. Epävarmuus kuitenkin vaivasi paljon, enkä uskaltanut esimerkiksi puuttua tupakavereideni rasismipuheisiin, enkä siihen, kuinka hyljeksityistä puhuttiin pahaa selän takana. Pidin myös matalaa profiilia kiinnostuksestani rappia kohtaan.

Oltuani viikonloppuvapailla armeijassa, luin kirjan nimeltä Salaisuus. Kirjassa opetettiin positiivista ajattelua, jonka jo muinaiset filosofit ja monet muut olivat tajunneet. Sanottiin, että kaikki mitä ajattelee ja kaikki mihin keskittää energiansa (hyvä tai paha) tulee luoksemme ikään kuin magneetin vetämänä. Kirjan lukeminen oli minulle vallankumouksellista. Sisälläni toteutettiin vähintäänkin vallankaappausyritys, jolla pyrittiin syrjäyttämään istuva, sortohallitus, joka oli piinannut sisintäni varhaislapsuudestani lähtien. Vallankaappausyritys johti sisällissotaan sisälläni, kun hyvät ja pahat voimat sisälläni aloittivat kamppailun. Sisällissota on jatkunut näihin päiviin saakka välillä voimakkaampana, välillä vaimeampana. Sisäinen sota tulee todennäköisesti jatkumaan läpi elämäni tietyssä muodossa. Se on taistelua myönteisen ja negatiivisen ajattelun välillä. Se on taistelua terveen ja sairaan itsetunnon välillä. Se on taistelua terveen itsetunnon ja minäkuvan puolesta.

Olen viimeinkin oppinut sen, että positiivinen ajattelu ei ole vain toivottavaa, vaan myös suotavaa. Maailmassa saavutetaan paljon enemmän, kun opitaan menemään itseen ja käsittelemään omat traumat. Otetaan esimerkiksi sotatraumat, jonka vaikutukset näkyvät vielä monessa polvessa jonkinlaisessa muodossa.
Suomalaisen miehen rasismi juontaa juurensa kateudesta, erilaisuuden pelosta (jo lapsena opittu pelko: "äiti, toi setä on pelottavan näköinen") ja heikosta itsetunnosta. Rasistit haukkuvat suomalaisia naisia siitä, että he ottavat ulkomaalaisen miehen puolisokseen, koska ajattelevat automaattisesti, etteivät ole riittäviä. Mikä estäisi suomalaisia miehiä avioitumasta ulkomaalaisen naisen kanssa?

Miksi suomalainen mies pelkää, että ulkomaalainen vie suomalaisen miehen kaiken toimeentulon ja kaikki työt? Miksi vieras on uhka? Syyt voivat olla myös biologisia; halutaan puolustaa omaa, keinotekoista reviiriä "vierailta". Miksi suomalaisen miehen on vaikea keskustella rakentavasti maahanmuuttajan tai ylipäätään toisten ihmisten kanssa? Mielestäni suomalaisilla on paljon opittavaa kommunikoinnista (itsellänikin varmasti myös) ja puhumisesta. Suomalaisille tulisi opettaa, ettei se puhuminen niin vaikeaa ole. Sauna -dokumentti on loistava esimerkki siitä, kuinka suomalainenkin osaa keskustella. Kehottaisin erityisesti kaikkia hommalaisia käsittelemään omat itsetunto-ongelmansa ja hylkäämään erilaisuuden pelon, joka kuuluu lapsille. Terveellä itsetunnolla, joka ottaa myös muut huomioon sekä positiivisella ajattelulla saadaan paljon parempaa aikaiseksi, kuin pitäytymällä talvisodan traumaattisissa poteroissa.
Oman itsensä löytäminen ja muuttaminen voi olla pitkä, vaivalloinen ja kivinen prosessi, ajoittain turhauttavakin, mutta kokemisen arvoinen prosessi.

Lisäksi.. Jatkan vielä toistaiseksi Hommawatchin perinteitä. Alapuolella hommalaisten keskusteluja liittyen viikonlopun lehtiartikkeliin siitä, kuinka somalit asuvat ahtaammin, kuin suomalaiset. Keskustelun tason osoittaa sen, kuinka hommalaiset osaavat hyvin kiitettävästi ulkomaalaisiksi katsomiensa ihmisten mollaamisen, oli uutinen mikä tahansa.

"Itse en laske suurinta osaa somaleista suomalaisiksi....senkun ostavat tai vuokraavat omilla rahoillaan haluamansa kokoisen asunnon, ei kai siinä ole mitään sen kummallisempaa..."


"Ja lisäksi. Otsikko kertoo että somalit ovat suomalaisia. Eivät ole. Eivätkä tule olemaankaan."

"Tampereen yliopiston oppien mukaan. Ratkaisevinta on päättää artikkeli myönteispositiiviseen päätelmään. Ettei lukijalle pääse syntymään harhakuvitelmia siitä että somaleissa itsessään olisi mitään vikaa. edit: Kannattaa lukea hyysärin artikkeleista otsikko sekä viimeinen virke, niin tietää mitä oikeasti sanotaan. Välivirkkeet ovat vain sivuntäytettä."


















"Hyysäri voisi tehdä jutun otsikolla "Somalit tekevät töitä muita suomalaisia vähemmän" ja peilata asian vaikutuksia somalien asumiseen."

"Jonkinlainen maallemuuttoliike tapahtuu ilman muuta, kun monikulttuurin kielteiset vaikutukset alkavat vaikuttaa pääkaupunkiseudulla. Mamumokutus tosin on pilaamassa Etelä-Suomea muuallakin. Esimerkiksi Kouvolan katukuva ei ole enää lainkaan entinen. Kiitos, Satu Kurri ja Niina Korpelainen, jotka keskenänne päätitte rikastaa Kouvolaa ja kantaa veronmaksajien rahoilla isolle kaupungille kuuluvaa globaalia vastuuta maailman pahuudesta."

"Pakkosterilisaatiot olisi kaikinpuolin parempi vaihtoehto valtavien asuntojen rakentamisen sijasta."

"Siis miten joku kehtaa valittaa tilanpuutetta sossun kustantamassa asunnossa, jos siittää ensin itselleen 6 lasta? Kuka sitä kikkeliä käskeen niin paljon heilutella? Somaliassa on tilaa lisääntyä, jos täällä on niin tukalaa."

"Ei täällä ole pakko asua, jos on niin kauheaa Ja kuinka moni jää itkemään perään? Ei Suomalainen veronmaksajakaan saa kaikkea tuosta vaan näpäyttämällä sormiaan!"

"Menisivät paremmin palkattuihin töihin ja ostaisivat isommat asunnot. Yksinkertainen ratkaisu."

"Jotain tuollaista itsekin ajattelin. Mutta kun rehti Abukar sanoo että tilasta on puute, niin miksipä emme uskoisi köh köh krääh.."

Että näin...

http://hommaforum.org/index.php/topic,27169.0.html

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

7. Maahanmuuttokeskustelun nykytila (Hommawatch takaisin!)

"Poistimme vain mätäpaiseen, joka oli kasvanut liian suureksi". Jotain tämän tapaista julisti Jussi Halla-aho ja hänen fanijoukkonsa blogikirjoitusten jälkeen ja maahanmuuttokeskustelun vallatessa palstatilan ja televisioruudun. Aluksi "mätäpaiseen" puhkaissut bloggari-soturimme joutui julkisen paheksunnan ja sormien heristelyn kohteeksi. Melko pian tämän jälkeen sankarimme tuomittiin sakkorangaistuksiin uskonrauhan häirinnästä ja marttyyrin rooli oli taattu. Tuomio oli kuulemma "poliittinen".
Jussi Halla-ahon leikki onnistui hienosti ja filosofian tohtori saikin näkyvyyttä ja julkisuutta mielipiteillensä. Ongelmana tosin olivat liian aggressiiviset toimittajat, jotka käyttäytyivät kieltämättä epäkohteliaasti antamalla tuskin lainkaan puheenvuoroa "toisinajattelijalle". Katsottuani Pressiklubia eräänä iltana ja kuunnellessani Jussi Halla-ahon argumentointia, ajattelin, että ehkä porukka nyt tajuaa lopettaa valituksen kyseisen herran "hiljentämisestä". Kävi kuitenkin juuri päinvastoin. Haastattelijoina olivat muun muassa Ruben Stiller ja Leif Salmén, joista erityisesti Leif Salmén hiillosti Halla-ahoa oikein urakalla, liiankin kanssa. Haastateltava (ei liene yllätys) nähtiin taas marttyyrin roolissa, jossa muut hyökkäävät päälle, eivätkä anna suunvuoroa. Valtakunnan virallisen marttyyrin suosio kasvoi entisestään.

Nyt maahanmuutosta kuulemma voidaan keskustella asiallisesti. Ennen tätä Suomessa vallitsi virallisen hyssyttelyn linja, eikä eriäviä mielipiteitä maahanmuutosta juuri esitetty. Maahanmuuttokriitikoiksi itseään kutsuvat kokivat jääneensä ahtaalle yhteiskunnassa, jossa "leimautuu heti rasistiksi". Onko asia sitten kääntynyt päälaelleen? Onko virallinen kanta nyt kääntymässä "nuivaksi" asenteeksi humanitääristä maahanmuuttoa kohtaan, kun esimerkiksi Sosialidemokraatit, Jutta Urpilaisen johdolla kiljuvat yhdestä suusta "maassa maan tavalla!"?
Nykyistä tilannetta voidaan verrata 1930-luvun oikeistoradikalismin alkuun. Silloinen hallitus teki yllättävän paljon myönnytyksiä Lapuan liikkeelle aina vuoden 1932 Mäntsälän kapinaan saakka, jolloin "lapualaisten oma poika", presidentti Svinhufvud rauhoitti lapualaiset ja oli osavastuussa liikkeen lakkauttamisessa. Tämän jälkeen perustettiin oikeistoradikaali puolue Isänmaallinen kansanliike (IKL), joka sai sota-aikana nauttia tähdenlentomaista menestystä virallisesti vuoden 1944 aselepoon asti, jolloin IKL lakkautettiin.
Nykyinen tilanne muistuttaa suomalaisen oikeistoradikalismin aikaa kun katsotaan, että suurista puolueista esimerkiksi SDP on alkanut nuoleskella radikaalin oikeiston suuntaan kuvitellen siten saavan takaisin menetettyä uskottavuutta. Kun verkkoyhteisöissä ja erilaisilla verkkofoorumeilla vihapuheet alkoivat yleistyä, oli outoa, ettei edes hallitus näyttänyt tuomitsevan vihapuheita ja tappouhkauksia maahanmuuttoministeriä, Astrid Thorsia kohtaan.

Astrid Thorsin, "Suomen vihatuimman ministerin" asema ei ole kadehdittava. Maahanmuutosta kriittisesti keskustelleet vaativat aluksi "epäsuomalaisen" Astridin eroa, kunnes puheet muuttuivat astetta kovemmiksi ja Astrid Thorsin henkeä uhattiin Facebookissa ja yleisiin laittomuuksiin (poliittisiin murhiin) yllyttävä kielenkäyttö lisääntyi. Lopulta, väistyvä pääministeri, Matti Vanhanen monien muiden johdolla sanoutui irti populismista ja tuomitsi laittomat vihapuheet ja uhkaukset.
Missä määrin keskustelu maahanmuutosta onkaan asiallista? Poliittisiin päättäjiin kohdistuvat uhkailut eivät kuulu sivistyneen yhteiskunnan kulttuuriin, saatika sivistyneeseen keskusteluun. Suomi 24 ja Iltalehden keskustelufoorumit ovat esimerkkejä yksisilmäisestä ja nurkkakuntaisesta keskustelusta, jossa vastapuolta haukutaan. Mutta eipä vastapuolikaan aina paljoa voi kehuskella argumentoinnillaan. Toistuva, ylimielinen huomauttelu kirjoitusvirheistä ja itsensä ylentäminen "Suomi-urhoihin" nähden vie maahanmuuttokeskustelua epäasiallisen argumentoinnin suuntaan.

Maahanmuuttokeskustelussa rintamalinjat ovat jakautuneet (olet joko puolellamme tai meitä vastaan). Keskustelua käydään pääasiassa maahanmuuttokriitikoiden ehdoilla tai sitten toinen toistaan haukkuen. Asiaton keskusteluilmapiiri vallitsee ja asiallisuutta vievät entisestään maahanmuuttokriittisten piiriin pesiytyneet torakat ja syöpäläiset, joiden toimet monesti oikeutetaan joko vaikenemalla asiasta tai toteamalla: "toisinajattelijoita on hiljennetty niin kauan, joten onko se mikään ihme, että höyryjä päästellään?" Homma-foorumilla keskustelu on ollut pitkälti yksisilmäistä.
Hommawatch-foorumi toi tämän loistavasti esille siteeraamalla pahimpia, värikkäimpiä, naurettavimpia, typerimpiä ja järkyttävimpiä kommentteja Homma-foorumin keskustelupalstalta ja tämän jälkeen lainauksia kommentoitiin. Legendaarisin oli mielestäni eräästä uutisesta nostettu hirveä älämölö Homma-foorumilaisten keskuudessa, jossa kohistiin Kuopion uimahallin suihkuverhosta. Homma-foorumin kirjailijat kirkuivat kauhuissaan siitä, kuinka muslimit ovat tuomassa seksuaalisuutta rajoittavan kulttuurinsa Suomeen ja niin edelleen.. Hommawatchin lainausta osuvasti kommentoinut oletti, että kenties suurin syy hirveään älämölöön olisi ollut se, että Homma-foorumilaiset olisivat halunneet estoitta nähdä eri kulttuurien edustajien sukupuolielimet, jonka suihkuverho olisi estänyt.

Lainaukset olivat teräviä ja maaliinsa osuvia. Hommawatchin ansio oli se, että se toi yleiseen tietoisuuteen Homma-foorumin yksipuolisen keskustelun, jossa paikoin välähteli myös rasistisia tai vähintäänkin ontuvia ja törkeän yleistäviä keskustelunavauksia ja vastauksia niihin. Hommawatch oli loistava vastapaino Homma-foorumille ja eräänlainen vahtikoira, joka viestitti Homma-foorumilaisille omiensa kuriin laittamisesta. En aiemmin ollut älynnyt/ehtinyt perehtyä Hommawatchin antiin sen syvemmin, tiesin kyllä sivuston periaatteen.
Eräänä päivänä vierailin jälleen kyseisellä sivustolla ja huomasin ylläpitäjien ilmoituksen, jonka mukaan Hommawatch olisi jäämässä "tauolle" ja keskustelu maahanmuutosta olisi siirretty sivustolle nimeltä todellisuus.org. MIKSI? Miksi Hommawatch piti lopettaa silloin, kun sitä olisi tarvittu kaikkein eniten humanitäärisen maahanmuuton vastustuksen, ennakkoluulojen ja yleisen ahtaan ilmapiirin lisääntyessä? Kenties Hommawatchin ylläpitäjillä oli syynsä; olivat kuulemma aiemmin määritelleet, että heidän projektillaan olisi "alku, keskikohta ja loppu". Syynä saattoi olla myös se, että valtaosa sivuston lukijoista tuijotti vain Hommawatchin etusivua ja sen lainauksia, vaikka samalla sivustolla oli myös varsinainen keskustelufoorumi.

Joka tapauksessa toivon todella, että Hommawatchin "tauko" on todellakin tauko, eikä kyseessä ole lopullinen syrjäänvetäytyminen. Kaikella kunnioituksella todellisuus.org-sivustoa kohtaan, epäilen vahvasti, että keskustelu maahanmuutosta jatkuisi asiallisesti. Pahimmassa tapauksessa todellisuus.org-sivustoa voi uhata Iltalehden keskustelufoorumin kohtalo; menkääpä huvikseen katsomaan kyseistä foorumia ja klikatkaa "maahanmuutto" ja päätelkää, onko keskustelu asiallista ja monipuolista.
Tämän johdosta koen tarpeelliseksi jatkaa Hommawatchin perinteitä lisäämällä tästä lähtien jokaisen blogitekstini loppuun lainauksia Homma-foorumin keskusteluannista. Mainittakoon siis sama, minkä tauolla oleva Hommawatch myös mainitsi; lainauksilla ei ole tarkoitus tehdä kaikista Homma-foorumilaisista rasisteja, vaan lähinnä tuoda ilmi, kuinka yksipuolista keskustelu monesti on ja, kuinka radikaaleja ei pidetä kurissa. Aion jatkaa Hommawatchin periaatteita niin pitkään, kunnes edellä mainittu sivusto palaa "tauolta" tai sen jälkeen, kun keskustelu maahanmuutosta muuttuu oikeasti asialliseksi niin Suomessa, kuin myös Homma Foorumilla ja kaikilla foorumeilla ja keskusteluun on otettu mukaan myös maahanmuuttajat. Alla sijaitseviin lainauksiin on hyvä lopettaa.

Aiheena oli Iltalehden eilinen (15.4.2010) uutinen tulipalosta Helsingin Vesalassa.

"Ihanan värisevää ja eksoottista."






"Lisätäänkö palomieskoulutukseen muutama opintoviikko aihetta: "monikulttuurin kohtaaminen pelastustyössä" "






"Se on nyt se kulttuurin rikastus saapunut tännekin! Sveriges sak är vår!"

Onhan tämä nyt perkele kun uutisia lukiessa tuntuu aina siltä kuin Pahkasikaa tavaisi. Millainen pönttöpää varastaa paloa sammuttamassa olevalta palomieheltä? Erityisesti sellaiselta, joka on sammuttamassa oman kämppäsi paloa?

"Se kämppä taisi kuitenkin olla erään Waldemar-herran omaisuutta. Uuden ja entistä ehomman kämpän saa aina anteeksipyyntöjen kera tilalle, jos on polttanut edellisen pilalle. Ihan vastaavasti saa aina uuden uuninkin, jos edellinen on palanut pilalle, kun kanoja on poltettu hellan levyllä, ja herkullinen jalkarasva on ollut muhimassa uunipadassa."

Ettei olisi omia vähemmistökulttuuriemme kansallispukuisia edustajia.

"no nämähän ne on yhtä todennäköisiä tietty, löytyykö rapun nimitaulusta siis abdi, hagert, hosein, nasrallah.. vai peräti euroskhupolli"

http://hommaforum.org/index.php/topic,27035.0.html

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.

6. Mikä on Homman nimi? (Muutos 2011)

Suomen Sisun raunioille perustettu "valveutuneiden ja huolestuneiden kansalaisten muodostama maahanmuuttokriittinen, puolueisiin sitoutumaton kansanliike", jossa käydään keskustelua politiikan hengessä, "ei rasistisesti"muun muassa viestittelyillä Homma-foorumilla ja kaljoittelemalla/keskustelemalla niin sanotussa keskiviikkokerhossa, joka kokoontuu luonnollisesti aina keskiviikkoisin Isoroobertinkadun kulmilla sijaitsevassa William K:ssa kello 20.00 alkaen. Homma lähti alulle Jussi Halla-ahon Scripta-blogin fanien aloitteesta vuonna 2008 ja siitä lähtien foorumeilla on käyty, ensisilmäyksellä harmittomalta vaikuttavaa keskustelua, vaikkakin perisuomalaisuus välähtää usein silmille vaikkapa tässä poiminnassa ("sen mies on Azerbaitsanista, en jaksanut tarkistaa, miten kyseinen maa kirjoitetaan oikein)". Foorumilla kommentoidaan pääasiassa kaikkea maahanmuuttoon liittyvää, pääasiassa kriittiseen sävyyn. Otetaan avaukseksi sitten se, "kuinka rikoksen tehnyt maahanmuuttaja ei herätä samanlaista närää, kuin rikoksen tehnyt suomalainen". Muutenkin keskustelua dominoi hieman yksipuolinen näkökulma (esim. sitaatit uutisista, joissa maahanmuuttajat/maahanmuuttajataustaiset ovat tehneet rikoksia tai nahistelleet keskenään). Ulkomaan uutisiakin lainatessa korostetaan, kuinka sananvapaus on kuulemma uhattuna monissa "alkuperäisasukkaiden" maissa Euroopassa. Kommentoidaan uutisia yksipuolisesti muun muassa Zimbabwen valkoisen vähemmistön vainoista, Göteborgiin liittyvistä asioista tai sitten siitä, kuinka tietyt maat ovat tiukentaneet turvapaikkakäytäntöjään, jota myös Suomenkin tulisi toteuttaa. Suomen, joka ottaa vähemmän pakolaisia, kuin Ruotsi, olisi kiristettävä maahanmuuttopolitiikkaansa? Suomen, joka on saanut moitteita siitä, että ottaa vähemmän turvapaikanhakijoita/pakolaisia, kuin esimerkiksi Ruotsi ja Tanska?

Hiljattain hommalaiset julkaisivat myös oman selvityksensä suomalaisten suhtautumisesta maahanmuuttoon, jonka selvittämiseen osallistui muun muassa filosofian tohtori Jussi Halla-aho. Aikaisempi tutkimus ("lähes 60 % ei ottaisi lisää maahanmuuttajia), kun oli kuulemma liian epäselvästi asetettu. Maahanmuuttokriitikot siten pyrkivät kiillottamaan kilpeään ja julkaisivat oman tutkimuksensa, josta paljastuikin, että eivät suomalaiset kaikkeen maahanmuuttoon suhtaudu nuivasti. Työperäiselle maahanmuutolle (länsimaiselle/kiinalaiselle?) on aina tarvetta. Mielipiteissä tulee siis ilmi vahva protestanttinen työetiikka, joka on vedetty äärimmilleen. Myös kolmansien maiden asukkaat kelpaavat (siivoustöihin?). Kysymys onkin, nähdäänkö maahanmuutossa (humanitäärisessä) mitään hyvää? Tai paremminkin, näkevätkö hommalaiset mitään hyvää humanitäärisessä maahanmuutossa? Ensinäkemältä ei siltä vaikuttaisi. Monikulttuurisuus nähdään uhkana. Maahanmuuttajat nähdään lukuina/kuluina, harmaana massana, eikä yksilöinä. Hommalaiset Jussi Halla-ahon johdolla kannattavat kyllä sellaisten turvapaikanhakijoiden vastaanottamista, joiden henki/fyysinen turvallisuus on konkreettisesti uhattuna esimerkiksi vainon, etnisen puhdistuksen takia. Entäpä sitten esimerkiksi äärimmäinen köyhyys tai ilmastonmuutos (veden loppuminen?) Eivätkö myös suomalaisetkin lähtisi pakoon jos 1800-luvun suuret nälkävuodet iskisivät tänne?

Halusin selvittää, minkälaisia ihmisiä nämä hommalaiset ovat ja luin hieman lisää näiden "netsien" (nettinatsien), "nuivien" ja "kkk:laisten" (käyttävät näitä termejä itsestään) kommentteja ja selvitin myös, missä nämä velikullat kokoontuvat. Järjestäisivätkö he jotain seminaareja tai vastaavia, jonne voisi mennä haastamaan riitaa? Tuo William K, jonka edellä jo mainitsin, paljastui "keskiviikkokerholaisten" kokoontumispaikaksi. Päätin mennä hieman tutkimaan meininkiä paikan päälle, lopulta ilman riidan haastamisen halua. Aikaisemmin olin foorumilla lukevinani, että keskusteluja saattavat ajoittain hallita "asepuheet", jolloin isot miehet kehuskelevat "leluillaan". Asiaa kritisoinutta heikäläistä kiusoiteltiin tästä ja hänet leimattiin epäsosiaaliseksi. Huvittavaa. Adrenaliinin sykkiessä astuin sisään edellä mainittuun William K:hen, tilasin vahvahkon oluen, joka nousi aika nopeasti päähän (huono viinapää?) ja tiedustelin henkilökunnan edustajalta keskiviikkokerholaisia. Keskustelu oli jo täydessä vauhdissa ja olin näkevinäni Espoon kaupunginvaltuutetun, Teemu Lahtisen (porukan äänekkäimmän). Liityin seuraan muina miehinä ja pääsin pian juttuun parin herran kanssa, joista toinen keräsi kannattajakortteja omalle tulevalle puolueelleen, jota he kutsuvat nimellä Muutos 2011.

Keskustelut etenivät laidasta laitaan ja sivusimme hieman myös Muutos 2011-puolueen ohjelmaa ja tavoitteita ja päädyimme puhumaan hieman myös maaseuduista. Ehdotin, että maaseutujen kehittämiseen tulisi kenties panostaa enemmän, johon syrjempänä istunut perisuomalaisen oloinen mies yhtyi myös, kunnes keskustelu siirtyi Haitin katastrofiin, sen jälkiseuraamuksiin ja siihen, kuinka haitilaiset kuulemma olettavat avustustyöntekijöiden hoitavan kaiken heidän puolestaan.
Lopulta kello läheni melkein puolta yötä, enkä väsyneenä ollut erityisemmin innostunut olemaan pidempää ja niinpä olin tekemässä lähtöä, kunnes törmäsin Muutos 2011-puolueen edustajaan, Kalevi Soilanderiin, jolta minua kehotettiin kysymään lisäinfoa puolueohjelmasta ynnä muista Muutos 2011-puolueeseen liittyvistä asioista. Esittelin itseni ja sanoin olevani kiinnostunut heidän puolueohjelmastaan ja kysyin sopisiko hänelle jokin aika, jolloin keskustelisimme puolueeseen liittyvistä aiheista. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja sovimme, että "ensi viikko" olisi sopiva aika keskustelulle. Nappasin myös mukaan hieman puoluemateriaalia ja rajua propagandamateriaalia, jota en tässä sen enempää rupea kommentoimaan. Sanottakoon kuitenkin, että näinä virallisina ja poliittisesti korrekteina aikoina aika rajunpuoleista "vanhan hyvän ajan" tapaista propagandaa on kyseessä.

Lopulta useiden aikataulumuutosten jälkeen sovimme tapaamisajan eräälle tiistaille noin kello 16.30 Helsingin rautatieasemalle, josta menimme sitten Wayne's Coffee nimiseen kahvilaan. Tilattuamme kahvit ja hetken yleisistä asioista keskusteltuamme tätä ennen, siirryimme varsinaiseen asiaan, eli Muutos 2011 puolueohjelmaan. Sain muun muassa selville, että puolueen nimi on pysyvästi Muutos 2011, eikä esimerkiksi "Joutsenpuolue" (joka on työnimi), kuten oltiin aikaisemmin juoruttu. Välillä keskustelimme muistakin aiheista ja keskustelu oli päällisin puolin mielenkiintoista. Mutta keskusteltaessa puolueen ohjelmasta, selvisi minulle nopeasti se, mitä olin aikaisemmin epäillyt; puolueella ei ole selkeää puolueohjelmaa. Puolue-esitteessä julistetaan muun muassa tuomittavaksi kaikki sellainen, joka tähtää vähemmistön suosimiseen enemmistön kustannuksella (toisin sanoen: maahanmuuttajat vastaan suomalaiset), "myös positiivinen syrjintä on syrjintää". Lisäksi esitteessä sanotaan, että esimerkiksi Natosta ja palkka-armeijasta on järjestettävä kansanäänestys. Varmasti ihan tervetullutta ja ovelaakin, täten kyetään myös piilottamaan omat mielipiteet aroista aiheista.
"Haastateltava" antoi myös ymmärtää rivien välistä, että Muutos 2011 ei keskittyisi pelkästään "holtittoman" maahanmuuton vastustamiseen. Se olisikin toivottavaa, sillä yhden asian liikkeillä ei ole tapana menestyä, kun nykymaailmassa kaikki haluavat eri asioita. Aika lopulta näyttää, miten asia oikeasti on. Kysymyksiin puolueen kannasta esimerkiksi niin sanotuista vihreistä arvosta ja syrjäseutujen kehittämisestä en saanut vastausta, koska "puolueella ei ole niihin virallista kantaa".
Kenties osasyy virallisen kannan puutteeseen monessa asiassa piilee siinä, että "puolue" on vielä varsin nuori. Muutos 2011 perustettiin ammatilliseksi erityisopettajaksi valmistuvan Juha Mäki-Ketelän johdolla sen jälkeen, kun "nuivien" johtaja, Jussi Halla-aho sai sakkotuomion blogikirjoituksistaan vuonna 2009. Kenties on kuitenkin myös niin, että humanitäärisen "paimentolais"-maahanmuuton vastustuksen lisääntyessä ei ole välttämätöntä ajaa muita asioita.

Mielestäni on perin kummallista, että maahanmuutto on saanut näinkin merkittävän aseman poliittisessa keskustelussa. Muitakin, todellisia ongelmia olisi, ja maahanmuutto sijaitsee ongelmissa korkeintaan ongelmien häntäpäässä. Miksi ei esimerkiksi kiinnitetä konkreettista huomiota siihen, kuinka Suomen syrjäseudut tyhjenevät ja kurjistuvat muuttovirtojen ja voittojen keskittyessä vain suuriin kaupunkeihin? Miksi puhuttaessa maahanmuuton uhasta suomalaisia kohtaan ei tehdä konkreettisia ehdotuksia vähäosaisten suomalaisten aseman parantamiseksi (en siis tarkoita eräiden ratkaisumallia: "elintasopakolaiset ulos")? Miksi aina puhutaan humanitäärisen maahanmuuton ongelmista ja integraation haasteista, mutta ei konkreettisista ehdotuksista integraatioon (jos nyt "elintasopakolaiset ulos"-mantraa ei lasketa)? Nyt olisi korkea aika kantaa aitoa huolta vähäosaisista suomalaisista muuallakin, kuin vain puheissa, joissa suomalaiset asetetaan maahanmuuttajien kanssa vastakkain. Nyt olisi korkea aika miettiä, kuinka keskustella maahanmuutosta asiallisesti, eikä, kuten vaikkapa Iltalehden keskustelufoorumeilla, joissa hörhöt tarinoivat salaliittoteorioistaan. Maahanmuuttokriitikot sanovat, että nyt maahanmuutosta keskustellaan oikeasti. Onko asia kuitenkaan näin, kun kiistaosapuolet (niin sanotut "hyysärit" vastaan "urhot") haukkuvat toisiaan ja kun keskustelua käydään monilla foorumeilla pääasiassa maahanmuuttokriitikoiden ehdoilla? Jos asialle ei pian tehdä jotain, edessä tulee olemaan 1920-1930-lukujen sulkeutuneisuus ja uuslapualaisuuden nousu. Muutos 2011-puolueelle, Jussi Halla-aholle + hänen faneilleen ja radikaalimmille ääripäille ehdotan keskittymistä oikeisiin ongelmiin, oman edun sivuuttamiseen ja vastakkainasettelujen ehkäisemiseen asiallisen, sivistyneen dialogin ja demokraattisen politiikan ohella.

Ps: Rasistin logiikka: ulkomaalaista on vihattava, teki hän mitä hyvänsä. Jos hän tekee työtä ja on charmantti, hän vie suomalaisten työt ja naiset. Jos hän on työtön, hän on sossupummi ja rikollinen raiskaaja.