Uusi vuosi, uudet kujeet. Uuden vuoden kunniaksi Vantaan sisäisen
lippujen hinnat nousivat viimein kolmeen euroon. Ollaan jo melkein
Jyväskylän tasolla, vaikkakin silti Jyväskylän julkiseen liikenteeseen
verrattuna on julkinen liikenne pääkaupunkiseudulla kehittyneempää ja
hintalaatusuhde on vielä toistaiseksi tasapainossa. Vuonna 2014 tullaan
myös näkemään uusia lakeja ja keinottelijoiden inspiroimia
tuotantokustannuksista aiheutuva hinnannousuja. Toivottavasti tulemme
tuoreen vuoden myötä, ja siitä edespäin, näkemään myös uusia keksintöjä.
Teleportin todellistuminen olisi loistava lähtölaukaus uudelle
aikakaudelle. Ainakin se toisi hieman käytännöllisyyttä matkustamiseen.
Miten paljon turhaa energiaa kuluukaan stressaavaan pakkaamiseen ja
murehtimiseen, että onko kaikki nyt varmasti mukana. Teleportin ansiosta
voitaisiin keskittyä siihen tärkeimpään; matkustamiseen. Painavimmat
laukut siirrettäisiin teleportin avulla ennalta sovitusti menopäähän
(vierailtavaan kohteeseen). Matkailu ei siis kärsisi tai muuttuisi täysin
teleporttailumatkailuksi, vaan keventyisi. Täältä päin ainakin tulisi
todellista kannatusta arkipäivän elämää helpottavalle teleportille.
Sitä odotellessa pitää suunnata kaikki tarmo byrokratian keventämiseen. George Osborne
ja Jyrki Katainen näyttävät mallia."Holhouksen sijaan haluamme olla oman elämämme päättäjiä, silloin kun
siihen on valmiudet." Pois vaan holhoava hyvinvointivaltio ja työttömien
tukeminen. Aikuiset ihmiset osaavat pitää huolen itsestään. Jokainen on
oman onnensa seppä, tiukka ei pummien tukemiselle ihmisten elämän rajoittamiselle ja köyhyysloukuille! Enemmän
itsenäisyyttä! Tulisi ottaa Etelä-Euroopan maista mallia. Ne osaavat toisistaan
välittämisen ja toisistaan huolehtimisen.
Ainoastaan irtisanominen on siellä vähän vaikeaa. Pitäs ottaaa meistä mallia. Niih, senkin etelän vetelät! Suomen uusi brändi voisi olla
seuraavanlainen: maa, joka tarjoaa joustavan irtisanomissuojan ja
joustavat verot! Tervetuloa ottamaan vapaata maata haltuun (erityisesti
silloin, jos olet keskiluokkainen ja valkoinen länsimaalainen
herrasmies). Tule, meillä ei sanoja "byrokratia" ja "korkeat verot"
tunneta! Suomen brändääminen voitaisiin tänä ja ensi vuonna kohdistaa
erityisesti monikansallisille suuryrityksille, joille jaettaisiin
ilmaista maata aina saamelaisten alueille asti. Suomi, tulevaisuuden
byrokratiasta, impivaaralaisuudesta ja vasemmistolaisuudesta vapaa maa, 100 prosenttisesti!
Byrokraatit
ovat usein tunnetusti ikäviä. Virallisia asioita hoidettaessa saa usein
kuulla "asia ei kuulu meille"-fraasia, jonka jälkeen asiakas ohjataan
toiseen paikkaan. Toisessa paikassa sanotaan samalla tavoin ja asiakasta
pompotellaan luukulta toiselle ja pahimmassa tapauksessa vieläpä
samojen luukkujen välillä. Asterix & Obelix osaavat kertoa asian paremmin ja yksityiskohtaisemmin. Välillä varmaankin tekisi mieli tehdä
polttoitsemurha jossain virastossa sen jälkeen, kun asiasta ollaan väitelty hyvän aikaa. Ainakin sanoma menisi silloin paremmin
perille. Toisaalta aina voi ryöstää pankin tai lähettää postia
byrokraateille osoittaakseen olevansa kyllästynyt nykyiseen menoon.
Treffikutsuja tai tappouhkauksia ei varmaan kannata lähettää. Piileskelevä johto
vain kätkeytyisi entistä syvemmälle koloihinsa ja norsunluutorneihinsa.
Samaan aikaan tavalliset asiakaspalvelijat papukaijoina toistelevat
maalaisjärkeä vaativissa tilanteissakin todellisuudesta vieraantuneen
johdon näkemyksiä. Maalaisjärkeä nykyisillä johtavissa asemissa olevilla
henkilöillä harvemmin on. Tavallisille asiakaspalvelijoille
meuhkaaminen saattaa hieman helpottaa oloa, mutta huudot menevät
kuitenkin täysin hukkaan. Sytyttämällä itsensä tuleen jossakin virastossa saisi kenties kuitenkin sitä kaivattua huomiota ihan johtavilta tahoiltakin.
Energiaa kannattaisi
epäoikeudenmukaisuuksien pohtimisen sijasta satsata ehkä sittenkin mieluummin kilojen
karistukseen. Joulun ja uuden vuoden jälkeen joulukinkku ja suklaa ovat
varmasti tehneet tehtävänsä ja vatsa toteuttaa uutta tehtäväänsä
kolmantena jalkana. Urheileminen ja kaloreiden polttaminen auttaa
lopulta keskittymään itse tärkeimpään; positiivisuuteen (loputtomaan
talouskasvu-uskoon) ja yhteen hiileen puhaltamiseen (tekemään
kritiikittömästi kaiken, mitä eliitti sanoo). Pitäisikö liittyä
keventäjiin? Pääsisi eroon ylimääräisistä kiloista ja
vasemmistolaisuudesta. Vasemmistoliitto on kiitettävästi karistanut
kilojaan. Hallituksessa ollessa joutuu ilmeisesti hikoilemaan
Kokoomuksen ja (sosiali)demokraattien kanssa niin paljon, ettei kiloja tai ainakaan
vasemmistolaisuutta ehdi kertyä. Jyrki Katainen voisikin alkaa
yhdessä Suvi-Anne Siimeksen kanssa juontaa Suurin Pudottaja-ohjelmaa, joka
olisi suunnattu vasemmistolaisille veneenkeinuttelijoille ja
änkyröille. Ohjelmassa yhdistyisi ideologinen uudelleenkoulutus
(esimerkiksi siinä vaiheessa, kun osallistujien vasemmistolaisuutta punnitaan jokaisen jakson lopussa) ja
rankka treeni. Voittaja olisi se, joka olisi keventänyt
vasemmistolaisuuttaan kaikkein eniten. Raskaasta vasemmistosta
kevytvasemmistoon.
Moni on jo kauan aikaa ollut
pettynyt Vasemmistoliiton toimintaan. Viimeisin pettymys koettiin viime
vuoden loppupuolella, kun Vasemmistoliitto päätti jäädä hallitukseen. En
ihmettele, vaikka tämä olisi joillekin ollut jopa syy erota
Vasemmistoliitosta. Hallitukseen ollaan haluttu jäädä siksi, koska ilman
Vasemmistoliittoa olisi politiikka vieläkin oikeistolaisempaa. Eli sitä
ollaan ikään kuin hieman hidastelemassa vääjäämätöntä oikeistolaista
kehitystä. Kyllä jarruttelijoita ja hidastelijoitakin tarvitaan.
Riittääkö se kuitenkaan, että ollaan vain torjumassa ja jarruttelemassa
oikeiston hulluimpia uudistuksia, kuten demokraatit USA:ssa? Ei
keskustalaistumisessakaan ole mitään pahaa. Riittävätkö keskustavasemmistolaisten voimat kuitenkaan
kovaa oikeistoa vastaan?
Vasemmistoliitossa
ja Vasemmistonuorissa ollaan jollakin tapaa kapitalismikriittisiä ja vahvasti kommunismikriittisiä. EU:ta ja
EU-politiikkaakaan ei tosiasiassa kritisoida. Ei ainakaan niin paljon,
kuin Perussuomalaisissa (Perussuomalaisissakin vähän niin ja näin ja toisaalta
kritisoihan Margaret Thatcherkin EU:ta). Ainoastaan Itsenäisyyspuolue ja
SKP ovat todellisia EU-kriitikkoja. Loput ovat lähinnä hienovaraisesti
inhimillistämässä nykyistä EU:ta, joka ampuu kaikki uusliberalistisesta
linjasta poikkeavat ehdotukset poikkeuksetta alas. Vasemmistoliitossa
ollaan tunnustettu tosiasiat. Liian vasemmistolaisia ei voida olla,
ettei vain syytettäisi veneenkeikuttelusta ja kommunismista.
Maltillisuus on muotia. Ei pidä vaatia liikaa. Vähän sama, kuin USA:ssa
rotusorron aikaan, kun afroamerikkalaisia kehotettiin maltillisempiin
vaatimuksiin. Kehotettiin neuvottelemaan ja odottamaan suoran toiminnan
sijaan. Missä olisivatkaan USA:n afroamerikkalaiset tänä päivänä, jos
suoran toiminnan sijaan oltaisiin vain neuvoteltu ja odoteltu? Minne
päätyvätkään työläiset, joita hallitusvasemmistokin kehottaa
neuvottelemaan, odottamaan ja toivomaan, että oikeisto hieman
järkiintyisi?
Vasemmistoliitossa ja
Vasemmistonuorissa (joista viimeksi mainitussa edelleen näen potentiaalia) on heitä, jotka
kannattavat hieman räväkämpää ääntä. Lienevätkö enemmistössä kuitenkin
ne, jotka kannattavat odottelua ja neuvottelua (kevytvasemmiston
kielelle käännettynä: "parlamentarismia"?)? Keskustassa (erityisesti
nuoremmissa keskustalaisissa) on varmasti yksilöitä, jotka lämpenevät
vasemmistolaisuudelle ainakin jollakin tapaa. Olen tämänkaltaisia
havaintoja joskus tehnyt ja kuullut, että etenkin nuorissa
keskustalaisissa saattaisi olla yllättävänkin vasemmistolaista väkeä. Hoi toveri, sä oot keskustalaiseksi yllättävän punainen!
Yllättävän moni sitoutumatonkin (josta ei päältäpäin uskoisi) saattaa
tunnustautua vasemmistolaiseksi. Kyseinen sitoutumaton vasemmistolaisuus
osoittautuu pidemmällä tähtäimellä sellaiseksi muodikkaaksi
vasemmistolaisuudeksi, jossa toki halutaan tasa-arvoa ja oikeutta. Kannatetaan
riittävän etäällä tapahtuvia kumouksia, kunhan kumoukset eivät tule
meidän takapihoille. Itsenäisyyspäivän 6.12.2013 toisintoa ei haluta. Meillä on jo kaikki hyvin. Eikö niin, paronitar Appelsin?
Vähän sama, kuin se että ollaan niin monikulttuurisuuden ja
kehitysvammaisten oikeuksien puolustajia, kunhan monikulttuurisuus ja
kehitysvammaisten asuntolat eivät leviä omaan hienoon ylhäisen
keskiluokkaiseen ja yläluokkaiseen naapurustoon.
Epäilykseni
Vasemmistoliiton keskustalaistumisesta saivat vahvistuksen luettuani
Kansan Uutisten jutun, jossa kerrotaan Kansan Uutisten ja
keskustavasemmistolaisen The Guardianin yhteistyön tiivistämisestä. Molemmissa lehdissä on mielestäni hyviä juttuja, joiden
lukemiseen kannattaa silloin tällöin kuluttaa hieman aikaa. The Guardiania
kehun hyvistä feministisistä, antirasistista ja laadukkaista maailmaa
syleilevistä jutuista. Samalla lailla kehun Kansan Uutisia
vastaavanlaisista monipuolisista jutuista. Molemmat lehdet kritisoivat
ajoittain varsin terävästi USA:n politiikkaa. The Guardian-lehti on
kunnostautunut Edward Snowdenin paljastusten esille tuomisessa, jolloin USA:n (ja monien muiden maiden) hämärähommat paljastuivat. Molempien
lukijoiden joukossa on myös jonkin verran "hörhövasemmistoa", siitä myös plussaa. The
Guardian on kuitenkin leimallisesti länsimyönteinen.The Guardian
raportoi taannoin aktiivisesti Ukrainan tilanteesta. Tuolloin elettiin
ratkaisevia aikoja sen suhteen lähentyisikö Ukraina länttä vai
päätyisikö maa "Venäjän kiertoradalle" (vertailu, jota The Guardian
usein käytti). Ei siinä mitään, en itsekään toivo, että Ukraina ainakaan
pakottamalla lähentyisi liikaa Venäjää. Onko
"länsi" (tässä tapauksessa EU) ainoa vaihtoehto? Onko EU:ta kaikki se,
mikä edustaa "länttä"? Eikö oma tie voisi tulla kysymykseen? Onko
nykyäänkin valittava puolensa, ikään kuin vielä elettäisiin kylmän
sodan aikoja ja sitä edeltäviä historiallisia aikakausia? Onko aina
pakko kuulua johonkin? Hallituksessa vaikuttava nato-fetissiä poteva
hörhöoikeistomme lienee vahvasti sitä mieltä.
Joka
tapauksessa, The Guardian edustaa vahvasti "läntistä", "sivistynyttä"
maailmaa. Se on myös vahvasti EU-myönteinen. Kansan Uutiset
Vasemmistoliiton pää-äänenkannattajana allekirjoittanee samanlaiset
"sivistyneet (vaikkakin ajoittain USA-kriittiset) länsimaiset arvot". Kun soppaan
tunkee lusikkansa vielä sellainen karismaattinen ja älykäs
keskustalainen tutkija, kuten Jussi Jalonen, on
keskustavasemmistolaisuus virallista julistusta vaille valmis.
Sotahistoriaa tutkivaa Jussi Jalosta tunnutaan laajasti arvostettavan
vasemmistolaisissa piireissä (eikä varmasti täysin syyttä). Hänen
kirjoituksiaan lainataan ja häntä seurataan vasemmistolaisissa piireissä. Keskustavasemmisto on näin ollen selvästi puolensa valinnut.
Keskustavasemmistossa on toki puolensa. Keskustavasemmistosta ei
kuitenkaan ole todelliseksi oppositioksi. Oikeistolainen meno vaan
kiihtyy, kun Vihreät liberaalit, Keskusta, Vasemmistoliitto ja (sosiali)Demokraatit, ja
toisella puolella Kokoomus ja Perussuomalaiset löytävät toisensa. Ennen
kuin Suomeenkin ehtii muodostumaan konservatiivien ja liberaalien
kartelli, on todellista oppositiota lähdettävä kiireen vilkkaa
muodostamaan.
Nyt tarvitaan uudenlaista
aitovasemmistolaista puoluetta, kun Vasemmistoliitto on
keskustalaistumassa yleiseurooppalaista muotia noudatellen. SKP
on loistava vaihtoehto yleiselle konsensushengelle (johon
Perussuomalaiset pyrkii tuomaan lähinnä viime vuosisadan
oikeistolaisuuden tuulahduksia), mutta ei riittävä. En usko, enkä halua,
että SKP yksin haastaa oikeistolaisen konsensuksen. SKP:n
rinnalle tulisi rakentaa jokin aitovasemmistolainen puolue, jonka
jäsenet olisivat kapitalisminvastaisia ja puolustaisivat perinteisiä
vasemmistolaisia arvoja ja oikeutta kansalliseen itsemääräämisoikeuteen.
Keskustavasemmistosta ei siihen ole. Vihreitä liberaaleja ja
(sosiali)demokraatteja en edes mainitse.
Olen kuulunut Vasemmistonuorten lisäksi myös Kommunistiseen Nuorisoliittoon. Viimeksi mainitussa olen toiminut laiskana varapuheenjohtajana. En koe hirveästi kasvaneeni kommunistina, mutta Kommunistinen Nuorisoliitto on tällä hetkellä ainoa järjestö, joka on oikeasti kriittinen nykyistä kapitalistista menoa kohtaan. Siitä ei pääse mihinkään. Vasemmistonuorten merkitystä ei myöskään tule vähätellä. Kommunistista Nuorisoliittoa luonnollisesti tarvitaan, mutta sekin tarvitsee rinnalleen jonkin vastaavan aidosti kapitalismikriittisen järjestön. Tulisi myös miettiä, voisiko todelliselle isänmaalliselle vasemmistolle olla tulevaisuudessa kysyntää? Latinalaisessa Amerikassa osataan olla aidosti vasemmistolaisia ja silti isänmaallisia. Esimerkiksi Kolumbiassa kritiikki USA:n ja suurkansallisten yritysten läsnäoloa kohtaan yhdistää monia. Vaan mikä yhdistäisi niitä kriittisiä suomalaisia, jotka haluavat vasemmistolaisia ja isänmaallisia arvoja. Mikä saisi heidät liikkeelle?
Olen kuulunut Vasemmistonuorten lisäksi myös Kommunistiseen Nuorisoliittoon. Viimeksi mainitussa olen toiminut laiskana varapuheenjohtajana. En koe hirveästi kasvaneeni kommunistina, mutta Kommunistinen Nuorisoliitto on tällä hetkellä ainoa järjestö, joka on oikeasti kriittinen nykyistä kapitalistista menoa kohtaan. Siitä ei pääse mihinkään. Vasemmistonuorten merkitystä ei myöskään tule vähätellä. Kommunistista Nuorisoliittoa luonnollisesti tarvitaan, mutta sekin tarvitsee rinnalleen jonkin vastaavan aidosti kapitalismikriittisen järjestön. Tulisi myös miettiä, voisiko todelliselle isänmaalliselle vasemmistolle olla tulevaisuudessa kysyntää? Latinalaisessa Amerikassa osataan olla aidosti vasemmistolaisia ja silti isänmaallisia. Esimerkiksi Kolumbiassa kritiikki USA:n ja suurkansallisten yritysten läsnäoloa kohtaan yhdistää monia. Vaan mikä yhdistäisi niitä kriittisiä suomalaisia, jotka haluavat vasemmistolaisia ja isänmaallisia arvoja. Mikä saisi heidät liikkeelle?
PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa
politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti.
Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia
ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia
sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja
yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja
sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja
enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei
ole!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti