Halusin liittää itsenäisyyspäivään liittyneet tapahtumat osaksi laajempaa tekstiä, jossa käsittelen oikeiston logiikkaa. On keskustelu vaan menossa siihen suuntaan, että pakko ottaa täällä pikkuisessa blogissa hieman kantaa. Itsenäisyyspäivän tapahtumia tuskin tarvitsee sen enempää mainita. Materiaalia löytynee ihan riittävästi vaikkapa Youtubesta (jossa on nähtävissä esimerkiksi se video, jossa ratsupoliisi ajaa viattoman sivullisen päälle) ja sanomalehdistä, jotka yhä harvemmin peittelevät ideologiaansa. Uutisointi, poliisin tiedotus ja keskustelu on ollut sitä taattua suomalaista laatua; yksipuolista, leimaavaa ja pamputus-fantasioiden värittämää.
Uutisointi yleensä (joiltakin osin neutraalia Yleä lukuun ottamatta) osoittaa selvästi, mikä ideologia vallitsee. Pitkän aikaa tuntui monin paikoin vallitsevan munaton konsensus-henkinen kulttuuri, jolloin kukaan ei uskaltanut sanoa mitään. Kaikkia hallituksen päätöksiä tuettiin kritiikittömästi (surullisimpana esimerkkeinä kenties Helsingin Sanomien kumartelu hallituksen EU-politiikkaa kohtaan tai Keskisuomalaisen "keskustalaisen" mitään sanomattomat uutisoinnit valtuuston budjettineuvotteluihin liittyen). En siis tiedä, pitäisikö olla iloinen siitä, että valtavirtamedia alkaa paljastaa yhä rohkeammin rumat oikeistolaiset kasvonsa. Valtavirtamediahan on aina (silloin konsensusajan vallitessa) uutisoinut ideologiaa korostaneista vasemmistolaisista enemmän tai vähemmän asenteellisesti. Eli ei sinänsä mitään uutta tuo erimielisten leimaaminen. Ulla Appelsinin (joka kuuluisi mustavalkotelevisioiden aikakauteen) ristiriitaiset ja omituiset kommentit Rosa Parksista ja Sini Saarelasta edustavat ihailtavan kadehdittavaa mustavalkoisuutta. Awww, miten ihanan kritiikittömästi paronitar Appelsin kehuukaan suomalaista yhteiskuntaa. Eihä myö mikkää alapamaa olla. Rosa Parks oli ihan hyvä kansalaisaktivisti (silloin kauan sitten, ennen nykyistä sivistyksen aikakautta, kun vielä oltiin sivistymättömämpiä). Ei hyvää itsenäisyyspäivää! Jos paronitar Appelsin olisi tuolloin Alabamassa kirjoitellut, olisi hän ollut ensimmäisenä tuomitsemassa silloisia konsensushengen horjuttajia.
Taitaa muillakin Ilta Sanomien toimittajilla olla niin sanotusti hieman appelsiinia perseessä. Kyseisen artikkelin toimittaja vaivautui pirauttelemaan meikäläiselle esiintyen olevansa kiinnostunut Kommunistisen Nuorisoliiton viimeisimmästä kannanotosta ja vastapuolen näkemyksistä. Olisit, Pauliina, laittanut artikkeliisi myös sen kohdan, jossa mainitsin siitä, että Suomesta uhkaa tätä leikkausmenoa tulla uusi Kreikka. No, kaipa poliisi tulee ihan toimitukseen asti tarjoamaan teikäläisille rapsutuksia ja vähän makupaloja. Niin hyvin ootte hauvelit auttaneet poliisia. Ehkä Paatero tai joku muu vastaava tulee teitä vielä oikein kävelyttämään ja kusetuttamaan. Woof, woof!
Poliisiin kohdistunut kritiikki on vaihdellut riippuen siitä, mistä luokasta kritiikki poliisia kohtaan on tullut. Yläluokka ja heidän ahtereitaan nuoleskelevat laumaeläimet kritisoivat poliisia "liian löysistä otteista". Vastapuoli taas kritisoi poliisia ylilyönneistä ja sivullisten vahingoittamisesta. Sivullisten päälle ratsastaminen ei kyllä oikein edusta hyvää ammattitaitoa. Ammattitaitoa ei myöskään edusta poliisin viralliset lausunnot. Leimaaminen roskasakiksi on viimeisin todiste siitä, että poliisi on todellakin puolensa valinnut. Ei poliisi varmaan mikään natsisika ole, mutta vallanpitäjiä se kritiikittömästi vahtii. Huolimatta siitä, että vallanpitäjät kohdistavat leikkauksia poliisivoimiin. Olen vakavissani ja edelleen sitä mieltä, että kaltoinkohdellun luokan olisi järjestettävä suojelunsa itse. Poliisista ei siihen ole. Omat, vasemmistolaiset poliisivoimat, jotka pitävät huolta heikompiosaisten turvallisuudesta, ovat tarpeen. Suositeltavaa varmaan olisi myös, että alaluokka alkaisi treenaamaan itseään kuntoon kovia aikoja varten. Ei sitä koskaan tiedä...
Yhä useammin saa huomata, että hyvin moni "keskustelija", joka pitää itseään epäideologisena ja rationaalisena ajattelijana, on poteronsa valinnut. Sama "epäideologinen rationalisti" puhuu markkinavoimien puolesta "veneenkeikuttelijoita" vastaan. Toiset puhuvat puhtaan rodun, kovien ja konservatiivisten arvojen puolesta. Erimieliset eivät ole heidän silmissään edes suomalaisia, saatika ihmisiä. Niin, mitenkäs olikaan Ulla Appelsin, ei Suomi taida vielä Alabama olla. Kovaa vauhtia Suomesta uhkaa kuitenkin tulla sellainen. Kunhan markkinaoikeisto ja konservatiivinen punaniskaoikeisto lyövät kättä päälle, niin eiköhän tännekin saada kunnon vanhan ajan sortojärjestelmä. Sellaisessa järjestelmässä punikeilla, mokuttajilla ynnä muilla epäihmisillä ei olisi asiaa tietyille alueille. Niinhän se on, vapaus on tarkoitettu vain tietyille. Tulevassa EU:n pohjoisessa osavaltiossa voisikin EU-hymnin rinnalla soida aivan hyvin myös "Sweet Home Alabama" Ulla Appelsinin tulkitsemana.
En tiedä kumpi on pahempaa, se ettei mikään muu, kuin tosi-tv ja oma keskiluokkainen elämäntyyli kiinnosta massoja, vaiko se, että lähdetään määkien seuraamaan markkina-konservatiivien yhdistyneitä voimia fetissi-fantasioiden isosta ja kovasta. Mikähän siinä muuten on, että vaikeina aikoina vain kovat arvot ja kova oikeistolaisuus vetävät puoleensa? Olisikohan sillä jotain tekemistä irrationaalisten biologisten taipumusten kanssa? Halutaan alfauros pitämään jöötä. Toisaalta lapsuuden muistot vahvasta isähahmosta ja kätketyt seksuaaliset fantasiat vahvasta ja dominoivasta äijästä (kun miehet oli rautaa...) voisivat osaltaan selittää tuota kummallista taipumusta haluta sitä isoa ja kovaa. Onko punaniskaisuus sitten vain lisääntynyt viime aikoina vai ovatko punaniskat aina pitäneet tuollaista meteliä? Pamputus-fetissi ei tietenkään ole mikään uusi ilmiö. Se, että Tampereella meteliä pitäneet tuomitaan kaikki ja niin monen taholta noin yksipuolisesti on toki surullista, mutta myös hälyttävä esimerkki siitä, miten arkipäiväistynyttä kova oikeistolainen ajattelu on tänä päivänä. Erimielisiä, heikommin pärjääviä ja yleensäkin erilaisia ihmisiä ei arvosteta, eikä edes suvaita.
Tämänlaisessa ilmapiirissä toivonkin, että kaikki kynnelle kykenevät luokkatietoiset vähäosaiset lähtisivät kaduille marssimaan. Kävisivät Ulla Appelsinin ja kumppaneiden pelot toteen, kun otettaisiin vähän mallia Tampereen protestoijista. Väkivaltaan en kannusta, mutta "laittomaan aktivismiin" kyllä. Mahtaakohan Ulla Appelsinia harmittaa, kun ihan the Guardianin äänestyksessä Sini Saarela sijoittui toiseksi? Jos Ulla Appelsinilta ja hänen hengenheimolaisiltaan kysytään, niin sanottua hyvää aktivismia on se historian aktivismi, jota voi ja uskaltaa näin turvallisesti ja muodikkaasti jälkikäteen ihaillakin. Entäs nykyajan aktivistit? Missä on heidän arvostuksensa? Arvostusta tuskin monilta kyseisiltä puolensa valinneilta ja hyvään elämään tottuneilta tulee. Siitä huolimatta asian puolesta on oltava valmis taistelemaan oli uhkana mikä hyvänsä. Nyt on tullut aika lähteä kaduille niin kuin Etelä-Euroopassa. Yleislakkoilulla voitaisiin myös näyttää, ketkä tätä maata oikeasti pyörittävät. "Laiton aktivismi" nouskoon kukoistukseen myös Suomessa. Talojen valtaus ja pankkien piirittäminen ovat jo liian kauan olleet aliarvostettuja ongelmanratkaisukeinoja.
PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti