108. Poliittiset sävelet

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ei tykkää "cheekeista" ja heti nousee haloo. Saan huokaista helpotuksesta ja huomata, ettei politiikan ja etenkään poliittisten vastakkainasettelujen aika ole ohi. Paavo Arhinmäen pienellä kommentilla nostatettiin pieni myrsky. Monet ovat kommentoineet siihen suuntaan, että on törkeää, kuinka korkeassa asemassa oleva ministeri kehtaa tölväistä kunniallista veronmaksajaa. Arvon kommentoijat ovat myös vihjailleet, että kenties Paavo Arhinmäen kriittisillä näkemyksillä olisi jotain tekemistä sen kanssa, että Cheek on hengaillut "ideologisten vihollisten" kanssa. Toisten mielestä kulttuuriministerin näkemykset olivat varsin virkistäviä maassa, jossa jo nuorena harmaantuvat poliitikot ja poliitikon alut jo varhain vain jauhavat kankean tympeää paskaa. Toisaalla myös allekirjoitetaan Paavo Arhinmäen kritiikki "bling-bling"-musiikkikulttuuria kohtaan.

Mielestäni on virkistävää kuulla rehellisiä ja suoria mielipiteitä ministereiltä. Vastaavanlaisiin suoriin mielipiteisiin tulee olla oikeus, vaikka ministereiden mielipiteitä ei allekirjoittaisikaan. Muistui mieleen, kun katsoin Youtubessa taannoin satunnaisia pätkiä Kummeleista. Joissakin pätkissä "pääministeri" päästää ilmoille varsinaisia sammakoita puhuen muun muassa "mutiaisista" ja muusta vastaavasta. Olisi hykerryttävää, jos tylsiltä poliitikoilta saataisiin suorasukaisia lausuntoja tai jos saataisiin tietää edes se, mitä he oikeasti ajattelevat. Pieni nyrkkitappelu eduskunnassa silloin tällöin piristäisi kummasti homehtunutta ilmapiiriä. Mallia voitaisiin ottaa vaikkapa Ukrainasta.

Toiset pyrkivät mukamas välttelemään kaikenlaisia yhteenottoja (puheiden tasolla) ja vastakkainasetteluja. Heidän mielestään on kamalaa, kun esimerkiksi musiikkia politisoidaan. Niin, pitäisi vain olla yhtä mieltä kaikesta ja turpa kiinni omista näkemyksistä. Sisällissota oli julmaa ja kyllä puolin ja toisin tehtiin vääryyksia, mutta menneet on menneitä. Jokin tossa EU:ssa mättää, mutta hei, euro tuo vakautta enkä mä mikään populisti halua olla. Nyökyttelevä konsensus sopii paljon paremmin, kuin turha politikointi. Ymmärrän kuitenkin toisaalta heitäkin, jotka haluaisivat pitää Muumit Muumeina ilman joka paikkaan tunkevaa ärsyttävää poliittista analysointia. Joskus valtio-oppi ja poliittinen näkökulma ylipäänsä voi sumentaa arkiajattelun vähän liiankin kanssa. Itsekin olen tehnyt usein hakuja Googlessa sanoilla: "Eminem" ja "politics".

Rap-musiikki ja politiikka mahtuvat kuitenkin hyvin yhteen. Sanoivat politikoinnin vastustajat mitä tahansa. Yhteiskunnallisesti kantaaottava rap ei ole mikään uusi ilmiö, kuten ei protestimusiikkikaan. Pohjoisamerikkalaista rappia edes vähän kuunnelleet osaavat erottaa eri rap-tyylit toisistaan ja siten erottaa esimerkiksi yhteiskuntakriittisen rapin niin sanotusta valtavirtaa kosiskelevasta rapista. USA:ssa esimerkiksi Public Enemy on ollut yhteiskuntakriittinen kokoonpano, kun taas joku Lil Wayne on valtavirtaa. Suomessa taas ei tarvitse olla rappia hirveästi kuunnellut, jotta osaisi tehdä eron Palefacen "kommari-rapin" ja kokoomuslaisen Cheekin valtavirta-rapin välillä.

Hyviä tai ei, mielestäni kenelläkään, joka suhtautuu kriittisesti jompaan kumpaan mainituista, ei kuitenkaan ole oikeutta vaatia muita suhtautumaan kriittisesti toiseen artisteista, (kuten ei ole oikein vaatia täydellistä mielipiteettömyyttä). Ei edes niiden piirien sisällä, jossa muuten asioista ajatellaan hyvinkin samalla tavalla. Mielestäni Cheekilla on iskeviä ja siltä osin ihan hyviä kappaleita. Mutta ei niissä kyllä varsinaista sanomaa ole, toisin kuin esimerkiksi Palefacen sanoituksissa, joissa on sekä iskevyyttä että sanomaa.

Se, että musiikista on kokonaisuudessaan tullut sellaista, ettei tyylilajeja ja artisteja juurikaan erota toisistaan, on ongelmallista. Kaikki musiikki on tasapaksua mössöä ja "parhaimmatkin" kappaleet ovat parhaimmillaan vain ok:n kuuloisia. Kaikkialla hoilataan vain sitä samaa mukamas rakkauden, biletyksen, panemisen, rahan kuluttamisen ja yleisesti ottaen oman paremmuuden ihanuutta. Tätä ministeri Arhinmäki varmaankin tarkoitti kritisoidessaan "cheekeja". Haukku ei yleensä kohdistu vain yhteen artistiin, vaan siihen, kuinka yltiökaupallinen, samoja asioita toisteleva musiikki on vallannut kaikki soittolistat. Vielä puuttuu se, että levy-yhtiöiden mannekiinit alkavat "yleisestä rappiosta" hoilaamisen lisäksi tuoda lauluihinsa mukaan mainosmerkkejä. Tulemmekohan seuraavina vuosina kasvavassa määrin kuulemaan piilomainontaa? Aika ahkerasti nuo valtavirrassa roikkuvat rapparit ainakin rapakon takana ovat kappaleissaan mainostelleet. Vallassaolijat voisivat myös täällä Suomessa laittaa näkyvämmin tai kuuluvammin sormensa peliin ja pyrkiä levittämään ideologiaansa entistä aggressiivisemmin musiikin avulla.

Dallaan Stadin tuulisilla kaduilla

Askeleitani DC:t keventää, ne saa mut lentää

Lempee tuuli kasvojani hellii,

Marimekon ja Dolce&Gabbanan muoti näköaistii lellii

Espan puisto kutsuu,

Penkit täynnä hymyilevii hutsui  typyjä lukee Cosmopolitanii

Istun viereen syömään omenaa, muistelen omaa ex-hanii

Päivitän statusta uudenkarheel älypuhelimel

Kirjotan et "mun vieres istuu kuuma kissa päällään H&M:t

Sydämeni jo kerran rikottu,

Vannon, et mun tielle ei enää tuu noi ämmät

Sielu sanoo ei,

Mut kuuma ilma saa lihan hakee päätökselle lykkäystä"

Vuodatukseni saa yli 500 tykkäystä

 ...

"I have a dream" sanoi jo Martin Luther King

Mun unelma on vapaat markkinat ja Burger King

Ooooo, laman lapsi mä oon,

Mut jeaaaa, villi ja vitun vapaa luonteeni on

En oo köyhä enkä kipee, liikkeissäni oon ripee

Aamiaiseni syön Kämpissä

Lihon ja laajenen

Niin vitun paljon että tarviin kuusion 
Ja muut pikkuartistit hakeutuvat kanssani fuusioon...

 *Kuulit juuri pätkän 6 minuutin mittaisesta, osittain sensuroidusta kappaleesta "Vapauden Ihanuus". Voit ladata kappaleen verkkokaupastamme edulliseen hintaan. Kaupan päälle saat deluxe-version kappaleesta "Listauduin Pörssiin". Edullisella hinnalla suosittelemme myös ladattavaksi erään toisen kuuman artistimme kappaleet: "Itken Pois Mun Maybellinet" ja "Sä Sotket Mun Lancômet".  Jäsenemme saavat lisäksi latailla kerran kuussa, minuutin ajan kappaleita puoleen hintaan! Tutustuthan myös muihin etuihimme, joista pääset perille tilaamalla kerran kuussa ilmestyvän sähköisen uutiskirjeen. Seuraavaksi kuulet pätkän kappaleesta "Yritysverottajat On Huonoi Sängyssä".*

Mutta niin... Eräällä tavalla niin sanottu massamusiikki voi edustaa ideologiaa. Mistä lie tulevat nuo itseään toistavat aiheet? Etteivät vaan rahamaailmasta? Niin sanotuilla roolimalleilla voi olla tärkeä rooli mielipiteenmuodostamisessa. Etenkin, jos kuulijakunta on nuorta. Kun vielä artisteja hehkutetaan julkisuudessa "koko kansan artisteina" ja iloitaan siitä, kuinka Pikku G:n tai Cheekin musiikki on soinut myös perheiden autoradioissa. Vihdoinkin nuorten ja aikuisten maailmat kohtaavat! No joo, on muistettava, että nykyiset nuoret ovat yleensä todella fiksuja. Kaikki eivät myöskään kuuntele rappia tai niin sanottua valtavirtamusiikkia. Julkisuudessa olevien ja julkisuudessa hehkutettujen mielipiteillä saattaa silti olla yllättävän suuri merkitys. Liekö tehty tutkimusta Pikku G:n kepulaisuuden vaikutuksista ja siitä, miten Cheekin kappaleet ja arvomaailma vaikuttivat ja vaikuttavat niihin faneihin? (LISÄYS:) Kuunnelkaapa tarkkaan tämä kappale ja arvioikaa itse, voiko musiikki vaikuttaa asenteisiin.

Toisenlaista äärimmäisyyttä edustanee se, että lopetetaan oman mieliartistin fanittaminen silloin, kun kyseisen mieliartistin mielipiteet paljastuvat "vääriksi". Kun Yhdysvaltain presidentinvaaleissa vuonna 2008 vastakkain olivat Barack Obama ja John McCain, elettiin suurten odotusten aikaa. Ilmeisesti kumpi tahansa olisi ollut ainakin parempi vaihtoehto, kuin George.W.Bush. Tiedä sitten, kun kuuntelee ajoittain John McCainin sotasammakoita Venäjästä ja Iranista. Republikaani on republikaani. Suosittua puertoricolaista reggaeton-artistia, Daddy Yankeeta arvosteltiin siitä, että hän uskalsi tukea republikaaniehdokasta vuoden 2008 vaaleissa. Rap-artisti Fat Joe oli yksi kovaäänisimmistä kriitikoista. Toisen ihmisen äänestyskäyttäytymistä saa mielestäni ihmetellä ja kritisoida kovastikin. Henkilökohtaisuuksiin ja äänestyskäyttäytymisen tuomitsemisiin ei tulisi mennä. Monille usalaisille ja puertoricolaisille tuli varmaankin yllätyksenä Daddy Yankeen äänestyskäyttäytyminen. Toivottavasti monet eivät silti lopettaneet suosikkiartistinsa kuuntelua vain poliittisten mielipide-erojen vuoksi. Daddy Yankeen ja Cheekin kappaleet, niin vailla sanomaa, kuin ne (ainakin näennäisesti) ovatkin, pysynevät edelleen iskevinä huolimatta siitä, että kyseiset artistit äänestivätkin "vääriä henkilöitä". Tulen jatkossakin kuuntelemaan Youtubessa ja vastaavissa jopa joitakin Pitbullin kappaleita huolimatta siitä, että hän mielestäni pahasti liioittelee verratessaan Che Guevaraa Adolf Hitleriin ja on muutenkin mielestäni rähmällään "väärään suuntaan". Kyseisten artistien levyjä en kuitenkaan ostaisi.


 Lisäys: Ideologia näemmä sittenkin jakaa musiikkimakua ;)

PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!