105. Sumuverhon takana

Usein kuulee puhuttavan "syrjäytymisestä" ja vielä useammin "syrjäytyneistä" jotka ovat pudonneet yhteiskunnasta. Syrjäytyneet nähdään aina vain ongelmallisina tapauksina, jotka ovat A) kipeästi avun tarpeessa tai B) hengailevia loisia, jotka vain odottelevat helppoa rahaa, kuten Kelan etuuksia jne. Varmasti A- ja B-ryhmään kuuluvia yksilöitä on. On vain valitettavaa, että "syrjäytyneitä" katsellaan niin mustavalkoisesti. Alhaalta ylöspäin -tyylisellä asenteella heitä halutaan kaitsia haluamatta oikeasti ymmärtää heitä. Viime vuosina on ollut muotia puhua syrjäytyneistä ja heidän ahdingostaan. Sauli Niinistökin porukoineen on ottanut kantaa. Ratkaisut vain puuttuvat ja parhaimmillaankin ne vesittyvät. Todellista poliittista tahtoa ei ole.

Ei poliitikkoja (yksittäisiä marginaaliin jääviä poikkeuksia lukuun ottamatta) kiinnosta kenenkään sellaisen työllistäminen, joka ei kuulu omaan lähipiiriin. Ei talousmaailman eliittiä kiinnosta olla mukana luomassa työpaikkoja isänmaan talkoohengessä. Ei ainakaan sillä tavoin ja eväin, kuin tavalliset ihmiset toivoisivat. Ensinnäkin firmoja siirretään halpatuotantomaihin, joissa yrityspomojen ei tarvitse liata porvarillisen ylvästä otsaansa hikipisaroilla, joita ay-liikkeet, työläisten inhimillinen kohtelu ja asianmukaisen palkanmaksu synnyttävät. Ne yritykset, jotka uhrautuvat Suomeen tulemaan ja/tai jäämään, harjoittavat usein veroparatiisitaloutta ja kannattavat kyseenalaisia ehdotuksia työvoiman palkkaukseen liittyvissä asioissa. Ratkaisuina ovat yleensä aina eliitin suosimat ratkaisut; pitäisi mennä töihin alemmalla palkalla tai tehdä alussa ilmaisia jaksoja niin paljon, kuin mahdollista. Toisena suosittuna ratkaisuna on vihattujen verojen alentamisen vaatiminen. Mitä tahansa, kunhan omista eduista ei tarvitse joustaa.

Työnantajien lobbaajat puhuvat alati huolestuneen oloisten kokoomuslaisten suilla siitä, kuinka kaikkien pitäisi osallistua yhteisiin talkoisiin ja pidättäytyä maltillisissa palkankorotuksissa. Palkanalennuksiakin ollaan väläytelty. Vaikuttaisikin siltä, että käynnissä oleva "eurokriisi", lama, työttömyyden tahallinen kasvattaminen ja työttömyyden ylläpitäminen sekä se pelon ilmapiiri, jota ollaan luotu herrojen ja rouvien retoriikalla talouskasvun pysähdyksen vaaroista, ovat vain tekosyitä sille, että työntekijöiden ja vähäosaisten oikeuksia voitaisiin polkea yhä enemmän. Jatkuvan talouskasvun retoriikkaa ollaan hoettu niin kauan, että ihmiset pitävät sitä jo niin luonnollisena osana arkea, että talouden pienikin kriisi aiheuttaa aina pelkoa (vrt. George.W.Bushin USA ja kansalaisiin kohdistunut pelottelutaktiikka, kun "terrorisminvastainen sota" oli vielä täydessä vauhdissa). Tätä poliittinen ja talousmaailman eliitti käyttää aseenaan. Monenlaisia uhkailu- ja kiristyskeinoja käytetään, jotta saadaan pidettyä rahvas ruodussa.

Kokoomus, tuo tasa-arvon esitaistelija puhuu "monikultturismin" puolesta. Kokoomus puhuu julkisuudessa, kuinka Suomi tarvitsee maahanmuuttajia työllisyyttä parantamaan. RKP, vielä suurempi tasa-arvon puolustaja kannattaa monikultturismia niin ikään ja on julistautunut Perussuomalaisten vastaisten voimien pääryhmittymäksi. Tillsammans kan vi säga nej till rasismen, eller hur, SFP? Tosiasiassa Kokoomusta kiinnostaa vain ja ainoastaan kahdet työmarkkinat, jossa toisille (maahanmuuttajille) maksetaan paskaisempaa palkkaa, kuin kantasuomalaisille. Kokoomuslainen monikultturismi-myönteinen retoriikka on tosiasiassa silkkaa hämäystä. Ei Kokoomusta Suomen rikastuttaminen kiinnosta ainakaan niin paljon, kuin oman lompakon rikastuttaminen. Kokoomuslaisia ei voisi vähempää kiinnostaa se, sopeutuvatko maahanmuuttajat Suomeen ja löytävätkö he paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kokoomuslainen hämäysretoriikka "työllisyyden ja monikultturismin puolesta" on suoraan sanottua tökeröä ellei peräti älyä loukkaavaa.

Monelle suomea opiskeleville maahanmuuttajille hoetaan melkein heti, että heistä tulee lähihoitajia tai siivoojia. Unohtakaa siis (erityisesti "kolmannen maailman maista" tulevat) haaveet yrityksen perustamisesta. Onko ihme, ettei toitotettua integroitumista ole tapahtumassa, kun jo "integraatiokursseilla" annetaan viesti, tyyliin: "sä et ole mitään, ole kiitollinen edes tästä, mitä me tarjotaan!"? Toisaalta suomalaisia kannustetaan pro-kapitalistisessa ja protestanttisen työetiikan hengessä opiskelemaan ja tulemaan osaksi yhteiskuntaa, jossa kasvatetaan ja ylläpidetään työttömyyttä sekä piittaamattomuutta toisaalta myös työssäkäyvien oikeuksia ja jaksamista kohtaan. Motivoiko tämä ketään (maahanmuuttajaa tai edes kantasuomalaista) sopeutumaan yhteiskuntaan ja pysymään osana sitä? Miksi kunnioittaa sellaista yhteiskuntaa, jolle jo tasa-arvon alkeiden noudattaminen tuottaa suuria vaikeuksia ja jossa lait eivät ole kaikille samat (kuten esimerkiksi arvon ministereidemme tapauksessa)?

Kannatan kasvua, ihmisyyden, ihmisyyden kunnioittamisen ja tasa-arvon kasvua. Kannatan luonnon kasvua. Tämän kaiken on mentävä "talouskasvun" edelle. Talouskasvu olkoon hyvä lisuke, ei itseisarvo. On myös muistettava toisaalta se, että "talouskasvu" on vain hämäyssana, jolla kätketään se tosiasia, että vain 1% tienaa ja voi hyvin. Paljon palvotusta ja puhutusta talouskasvusta eivät tavalliset ihmiset nykyisin saa mitään muuta, kuin stressioireita, sairauksia ja unettomia öitä. Talouskasvun sokeat puolustajat ovat myös niitä kansanmurhan hiljaisia kannattajia ja kulttuurien tuhoajia. Muistetaan, että myös talouskasvun ideologia on se, joka on saanut aikaan kansanmurhia natsi-ideologian, turkkilaisnationalismin ja muiden vastaavien tapausten lisäksi. Pohjois-Amerikassa ryöstettiin maita alkuperäisasukkailta, koska he eivät eräiden fiksujen aikalaisajattelijoiden mukaan osanneet "hyödyntää" maitaan, eivätkä siten olleet oikeutettuja maihinsa. Myöhemmin "pimeydessä eläneitä villejä" kohtaan kohdistettiin kansanmurha käymällä sotia heitä vastaan. Heitä pakkosulatettiin vallitsevaan yhteiskuntaan (kansanmurhaa sekin) ja loput tungettiin reservaatteihin. Ei siis mennä talousretoriikan riistoansaan!

Kannatan monikultturismia, todellista monikultturismia. Kannatan kulttuurinrikastuttamista ja tuota (kamalaa) "rotujen" ja kulttuurien välistä sekoittumista.  Monikultturismin on kuitenkin oltava todellista monikultturismia, jossa kulttuurit elävät rauhanomaisesti keskenään toisiaan ja toistensa erilaisuutta kunnioittaen vailla vaaraa siitä, että enemmistö tai vähemmistö nousee valtaan. Tässä tulee yhdessä miettiä tilapäisiä kompromisseja ja lakeja, jotta väkivaltaisia yhteenottoja ei pääsisi syntymään. Tämä ei ole ristiriidassa nationalismin kanssa, vaan päinvastoin voi jopa muokata sitä paremmaksi. Hyvä nationalismi ei ole ristiriidassa hyvän kansainvälisyyden kanssa toisin, kuin äärinationalistit, "internationalistit" ja heidän ymmärtäjänsä väittävät. Suomessa tulisi olla terveellä itsetunnolla valettu pohjoinen identiteetti, joka ei kumartele talouskasvun ideologialle, Brysseliin päin, suomenruotsalaiselle tai millekään muullekaan aphartheidille. Avoin Suomi kaikille, jotka ovat valmiita omalla panoksellaan luomaan entistä parempaa Suomea.

Tuli tässä muuten asiasta taas vaihteeksi poiketen mieleen ihmetellä, miksi Perussuomalaisten lisäksi esimerkiksi Vasemmistoliitto ei ole pitänyt meteliä Kataisen ja Hautalan tapauksista? Olen jo pitkään myös ihmetellyt Vihreiden hiljaisuutta tai parhaimmillaan vaisuja kommentteja Talvivaaraan liittyen. Miksi ympäristöarvoista retorisoiva puolue ei pidä meteliä ja painosta Talvivaaraa? Vastaus kysymykseen taitaa ratketa lähitulevaisuudessa. Kädet on luultavasti sidottu hyväveliverkoston naruilla tässäkin asiassa. Jos Vasemmistoliitto ei pikku hiljaa ala pitää meteliä näistä asioista, on mielestäni syytä huolestua ja alkaa epäillä myös Vasemmistoliiton puhtautta korruption suhteen. Vasemmistoliiton korruptio olisi hyvin valitettava ja masentava juttu, mutta toisaalta se selittäisi Vasemmistoliiton saamattomuutta ja haluttomuutta edustaa todellista vasemmistoa. 

Kaksipäinen kaksinaismoralistinen kotka

Oikeiston ja "vasemmiston" erot tänään

Santanderin (espanjalaisen pankin) uusi uhkaileva logo

Kyproksella tulevia tukipaketteja odotellaan jo innolla

PS-osio vaihtuu jälleen.

PS: Ei keskustavasemmistolaisuudelle! Keskustavasemmistolaisuus on vain hämäyskeino, jolla vasemmistolainen oppositio sulautuu/sulatetaan pehmeäksi osaksi keskustaoikeistolaista linjaa. Keskustavasemmistolaisuus on julistettava kirosanaksi!

104. Vallankumous ei pysähdy!

Tänä aamuna sain surukseni todeta, että Venezuelan presidentti, Hugo Chavez, on kuollut. Nyt Venezuela on astunut epävarmaan aikaan, eikä kukaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Toivoa vain sopii, että maa jatkaa edelleen valitsemallaan tiellä huolimatta räksyttävistä pahaa tahtovista tahoista ja heidän puudeleistaan. Venezuela (Bolivian ja muutaman muun edistyksellisen eteläamerikkalaisen maan tavoin) on näyttänyt hyvää esimerkkiä siitä, mitä oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo tarkoittaa. Kukaan ei voi kiistää sitä, etteikö köyhien olot Hugo Chavezin kaudella olisi kohentuneet. Mutta sehän ei tietenkään kiinnosta niitä kolonialistisia tahoja (ja heidän puolustajiaan), joiden järkiajattelun rahaa takova uusliberalismi on sumentanut. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet eivät mahdu samaan lauseeseen kapitalismin kanssa. 

Toivon todella, että Venezuelassa ei toisteta historiallisia virheitä ja palata kapitalistien kuoleman syleilyyn. Obaman suulla USA:n uusliberalistiset mahtimiehet ovat kylmästi todenneet, että haastavat ajat odottavat venezuelalaisia (IMF:n tai muun vastaavan uhkaus?). Lisäksi hoetaan sitä samaa oikeistolaista ideologista höttöä, jonka mukaan ollaan sitouduttu tukemaan maan demokratian, oikeusturvan ja ihmisoikeuksien (ja se mitä ei sanota: vapaiden markkinoiden uudelleenistutusta Venezuelan maaperään) kehittymistä. Suomessakin tietyt tahot varmasti iloitsevat, kun maailmassa on taas "yksi vasemmistolainen diktaattori" (ei se diktatuuri sinänsä, vaan se vasemmistolaisuus) vähemmän. Ne Chavezin vihaajat (joiden järjen valoa ei uusliberalismi ole vielä sumentanut) voisivat silmien avaamisen jälkeen hieman opiskella Venezuelan historiaa ja tarkkailla myös vaikkapa nyky-Suomea, jossa uusliberalismi ratsastaa valtoimenaan (tehden Suomesta talousmaailman rengin). Varoitan, se on todella rumaa ja häijyä katseltavaa ja voi parhaimmassa tapauksessa aiheuttaa suuttumusta sorrettujen puolesta (edellyttäen siis, että asianomainen henkilö ei tosiaan ole täysin ulkoistanut ajatteluaan uusliberalistisille ajatusmuodoille ja argumenteille).

Jo tammikuussa Kolumbiassa ollessani huomasin, kuinka paikallisilla televisiokanavilla spekuloitiin jopa päiväkausia Venezuelan entisen presidentin, Hugo Chavezin terveydestä. Sama spekulointi oli toki meneillään ympäri maailman. Muun muassa Yhdysvalloissa ja Suomessa (maissa, joissa tavallista kansaa kurjistava markkinadiktatuuri on täysin valloillaan) oikeistolaiset piirit (nuo rationaalisen järjen edustajat) spekuloivat jo tuolloin varsin avoimesti Chavezin jälkeistä aikaa. Tavallista kansaa ja vasemmistoa ideologisessa sielussaan halveksivien rationaalisen järjen edustajien salaisina ja avoimina toiveina ovat olleet Hugo Chavezin kuolema tai vähintäänkin vetäytyminen. Siten päästäisiin avaamaan markkinat, tuhoamaan tasa-arvo ja sivistys, ja tekemään maasta USA:n ja monikansallisten suuryritysten vasalli. Moni oikeistolainen näkee myös märkiä unia siitä, kuinka Kuubasta tulee jälleen kapitalistinen maa (="Karibian porttola"). Sitä odotellessa on rationaalisten ideologiattomien tahojen tyydyttävä esimerkiksi Suomeen, pohjolan porttolaan.

Hugo Chavezin terveydentila on siis ollut pohdinnan aiheena jo kauan aikaa. Jo vuodesta 2010 lähtien, kun Hugo Chavezilla todettiin olevan vaikealaatuinen syöpä. Sairaus osoittautui jo tuolloin vaikeaksi voitettavaksi ja ristiriitaiset tiedot presidentin terveydentilasta herättivät hämmennystä. Hugo Chavez oli käynyt monia kertoja Kuubassa hoidattamassa itseään. Kuubassa onkin tunnetusti varsin hyvä (ja tasa-arvoinen) terveydenhuoltojärjestelmä huolimatta USA:n asettamasta ideologiaan perustuvasta kauppasaarrosta. Aina ajoittain Hugo Chavezia lähellä olevat tahot (esimerkiksi varapresidentti Nicolás Maduro) olivat vakuutelleet "comandanten" voivan hyvin. Toisaalta taas Venezuelassa oppositio oli vaatinut täsmällisiä tietoja Hugo Chavezin terveydestä. Venezuelassa tilanne olikin jo silloin poikkeuksellisen jännittynyt. Oppositio oli kyseenalaistanut Hugo Chavezin mahdollisuudet toimia presidenttinä sairastellessaan. Oppositio saikin tästä lisää bensaa liekkeihinsä ja anti-Chavez -mielenosoituksiinsa, kun taas "chavistat" järjestivät omia mielenosoituksiaan presidenttinsä tueksi.

Hugo Chavez herätti maassaan ja maailmalla ristiriitaisia mielipiteitä. Jokaisella politiikkaa ja maailman tapahtumia edes vähän seuraavalla lienee hänestä mielipide. Toisten mielestä hän oli kansan mies, niitä harvoja, jotka olivat kiinnostuneet tavallisesta kansasta ja ainakin yrittivät auttaa heitä parhaansa mukaan. Sosiaalisia ohjelmia ollaan toteutettu tuossa varsin toimivassa systeemissä. Lukutaito on nousussa, koulutus on varmasti tasa-arvoisempaa (kuin, mitä se olisi vapaiden markkinoiden hallitsemassa mallissa) ja kaikkein köyhimpien ihmisten sanotaan hyötyneen Chavezin valtakaudesta. Vastustajat eivät Hugo Chavezille lämpene. Heidän mielestään Hugo Chavezin kaudella toteutetut sosiaaliset uudistukset ovat populismia (!!!!). Niin... Nykyisinhän kaikenlainen tavallisen kansan puolesta puhuminen ja itsenäisyyden korostaminen on populismia (tai äärivasemmistolaisuutta).

Hugo Chavezia ollaan syytetty epädemokraattisuudesta. On väitetty, että hänen kaudellaan sananvapautta on rajoitettu. Häntä ollaan syytetty muun muassa median vapauden rajoittamisesta, huonosta matikkapäästä ja anti-amerikkalaisesta asenteesta. Chavez onkin arvostellut muun muassa Yhdysvaltain entistä presidenttiä George.W.Bushia varsin värikkäin sanakääntein. Itse uskon, että esimerkiksi syytökset median vapauden rajoittamisesta ovat kuitenkin voimakkaasti liioiteltuja. Skisma Hugo Chavezin ja yksityisen median (monesti pro-kapitalistisesta ja roskaviihteellisestä aineksesta koostuva) välillä johtui siitä, ettei presidentti halunnut uusia lähetystoimilupia. Johtuuko se sitten yksityisen median verofobisuudesta ja osallisuudesta vuoden 2002 vallankaappausyritykseen, mene ja tiedä. Joka tapauksessa en hirveän luotettavina näitä pro-kapitalistisista "älyköistä" koostuvia oppositiovoimia pitäisi. Ei tule myöskään unohtaa, että Chavezin kaudella panostettiin vaihtoehtoisen median tukemiseen, joka ei länteä kumartele. Kanava Telesur (joka pyrkii käsittelemään Etelä-Amerikkaa nimen omaan Etelä-Amerikan asukkaiden näkökulmasta ja maailmaa objektiivisemmin, kuin länsimedia) käy tästä loistavana esimerkkinä.

Ennen Chavezia Venezuelassa nähtiin monia diktatuureja ja oikeistolaisia hallituksia. Oikeistolainen ylivalta huipentui vuoden 1989 teurastukseen. Teurastuksen toimeenpanija oli Venezuelan entinen presidentti, Carlos Andrés Pérez, joka alussa vaikutti hyvinkin vasemmistolaiselta. Ainakin vasemmistolaisemmalta, kuin edeltäjänsä. Hän esimerkiksi kansallisti öljy-yhtiön, vastusti Augusto Pinochetin diktatuuria ja tuki Espanjan demokratisaatiota. Häntä kuitenkin syytettiin muun muassa korruptiosta. Hän myös liittoutui IMF:n kanssa huolimatta hänen toista kautta edeltäneestä populistisesta "anti-IMF"-kampanjasta. Pérez aloitti toisella kaudellaan maassaan mittavat uusliberalistiset toimet, juuri kuten IMF ja "Washingtonin konsensus" halusi ja vähän enemmänkin. Luonnollisesti tästä kansankurjistamisesta seurasi se, että kansa marssi kaduille vastustaen kyseistä äärikapitalistista politiikkaa, joka tähtäsi köyhien aseman huonontamiseen entisestään. Kansan mitta täyttyi ja Venezuelan pääkaupunki, Caracas, näki hyvin vakavia mellakoita. Presidentti Carlos Andrés Pérez kutsui armeijan hätiin, joka lopettikin mellakat, verisesti. 3000 ihmisen sanotaan kuolleen pääasiassa armeijan toimesta väkivaltaisissa mielenosoituksissa, jotka saivat nimekseen "caracazo".

Pérezin kaudella toteutettiin myös vallankaappausyrityksiä, joiden toimeenpanija oli nykyinen presidentti, Hugo Chavez. Lopulta Pérez joutui astumaan syrjään korruptiosyytösten vuoksi. Hänet korvasi Rafael Caldera, joka alistui IMF:n orjuuteen niin ikään. Hänet tunnetaan myös vallankaappausta Pérezin kaudella suunnitelleiden armahduksesta. Rafael Calderaa seurasi Hugo Chavez. Hugo Chavez nousi presidentiksi vuonna 1999.

Vuodesta 1999 lähtien voidaan rehellisesti sanoa, että kaikkein köyhimmille on annettu omanarvontunto. Lukutaidon yleistyminen ja muutamat muut sosiaaliset ohjelmat puhukoot puolestaan. Hugo Chavez selvisi myös vuoden 2002 vallankaappausyrityksestä ja oikeistolaisten vastavoimien harjoittamista mustamaalaus -kampanjoista. Nyt Hugo Chavezin matka on tullut tiensä päähän. Toivon, että venezuelalaiset eivät lannistu näinä vaikeina aikoina, vaan jatkavat vasemmistolaisen vaihtoehdon tarjoamista alueella, jossa uusliberalistinen diktatuuri on kurittanut kansaa. Se, että nousevan alueen asukkaat uskaltavat olla eri mieltä alati vajoavien alueiden (läntinen Eurooppa, USA) ei tee heistä diktatuurin kannattajia. Hugo Chavez ei tietenkään ollut täydellinen johtaja. Hänen kaudellaan väkivalta on lisääntynyt ja Venezuela on kahtia jakautunut maa, jossa tunnelma on ollut kireä jo jonkin aikaa. Hugo Chavez oli kuitenkin mielestäni paras mahdollinen vaihtoehto verrattuna esimerkiksi monen muun maailman (myös Suomen) uusliberalistisiin johtajiin, joita ei kiinnosta edes se "vähä", mitä Chavezin kaudella ollaan tehty.

Nyt ei ole lannistumisen aika. Tulee jatkaa samalla tiellä aina voittoon asti. Matkalla saattaa tulla kaatumisia, uhreja ja kiviä kenkään, mutta ne saavat olla korkeintaan hidasteina. Juna jatkakoon kääntymistä vasemmalle oikeistolaisten jäädessä asemalle. Vallankumouksen jatkuminen ei saa eikä voi olla vain yhdestä ihmisestä kiinni. Muuten homma menee henkilöpalvonnaksi ja vallankumoukselle voidaan heittää hyvästit jälleen kerran. On surtava ja otettava osaa suruun, mutta valmistauduttava samalla tukemaan Hugo Chavezin seuraajaa, Nicolás Maduroa, joka jatkakoon vallankumouksen linjoilla peräänantamattomasti. Tämän lisäksi ei tule unohtaa yksilön oman henkilökohtaisen panoksen tärkeyttä. Ei antautumista länsimaiselle kolonialismille ja pääomavirroille! Näyttäkää meille suomalaisille mallia, jotta mekin lopulta huomaisimme, että vaihtoehtoja on, vaikka talousmaailmaa lobbaavat päättävät tahot meille muuta hokevat. Aina voittoon asti!


EDIT: Toivon myös malttia Chavezin kannattajilta. Vaikka asioista ollaan eri mieltä, ei väkivalta missään tapauksessa ole suotavaa. Ei edes uusliberalisteja ja aynrandylaisia kohtaan. Oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa ei voi nyrkein vaatia. Sehän olisi muutoin sama, kuin tuettaisiin USA:n sotaretkiä "demokratian" puolesta.


LISÄYS: Oli muuten harvinaisen hyvää pohdintaa Kansan Uutisten paperisessa versiossa liittyen Hugo Chavezin kuolemaan. Kyseisessä Kansan Uutisten artikkelissa pohdittiin lopuksi sitä, kuinka Venezuela on nykyisin Hugo Chavezin jälkeen kahtia jakautuneempi, kuin ennen häntä. Entäpä jos onkin tosiaan niin, että nykyisin Venezuelan köyhät ovat vain saaneet omanarvontuntonsa takaisin ja uskaltavat pitää enemmän ääntä, kun ennen he olivat näkymättömiä uusliberalistisessa uuskolonialismista kärsivässä maassa. Paremmin en olisi itse osannut pohdiskella! Epäideologiset kapitalistithan haluavatkin, että köyhät olisivat näkymättömiä ja poissa heidän tieltään likaamasta  uutuuttaan kiilteleviä kenkiä. Nyt vaan Suomen vähäosaiset liikkeelle!

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla

103. Tasapuolisuuden puolesta (0sa 2)

Etelä-Kymessä ei luennoida keskiviikkona. Poliisien vaatimukset ylittivät Vasemmistonuorten (ja niin kyllä jollakin tapaa meikäläisenkin) ymmärryksen. Oikeusoppineetkin ovat ymmällään. Poliisille ei kelvanneet tavalliset järkkärit, jotka olisivat Kotkassa pidettävää keskustelutilaisuutta turvanneet. Tämän lisäksi poliisi edellytti, että tilaisuutta varten oltaisi järjestetty pelastussuunnitelma 14 päivää ennen järjestettävää Äärioikeisto Suomessa -tilaisuutta. 10 päivää oli liian lyhyt varoitusaika. Ilmeisesti halutaan olla erityisen varautuneita sen suhteen, että joku paikallinen patriootti päättäisi tehdä "Jyväskylät".

Kenties ajoittain parjattu poliisi halusi osoittaa olevansa noheva ja särmä. Halutaan viestittää, että poliisissa todella kannetaan huolta kansalaisten ja tilaisuuden järjestäjien puolesta. Joku voisi kuitenkin sanoa, että näillä varotoimenpiteillä kaikki ("ääri")vasemmistolaisten järjestämät tilaisuudet vetävät puoleensa ongelmia ja ongelmatapauksia. Halutaanko tässä sittenkin viestittää, että kaikki vasemmistolaisten järjestämät tilaisuudet ovat vaarallisia ja ne tulisi oikeastaan kaikki kieltää? Näin varmastikin ajattelevat (muiden, kuin oikeamielisten) sananvapautta halveksivat patriootit ja käsitteitä tahallaan sekoittavat ideologiset keskustaoikeistolaiset ja uusliberalistiset kapitaalifiilit, jotka myös haaveilevat hippien pamputuksista järjellään ajattelevat rationaaliset ideologiattomuuden puolustajat. Nämä "epäideologiset" tahot ovat muuten läheistä sukua niille muinaisille lapualaisille (jotka tunkivat maltillisen ja myös konformistisen vasemmiston samaan kategoriaan kommunistien kanssa) sekä heidän äänekkäille ja hiljaisille tukijoilleen.

Oli miten oli, kansallissosialistit ovat saavuttaneet erävoiton vasemmistosta ja demokratiasta. Tilaisuuden peruuntumista voidaan pitää selkeänä viestinä, joka rohkaisee patriootteja hyökkäämään kaikkiin vasemmistolaisiin tilaisuuksiin. En halua uskoa, että poliisi tarkoituksella hankaloittaa vasemmistolaisten oikeutta sananvapauteen. Patriootit voivat kuitenkin tästä tapauksesta rohkaistuneena aiheuttaa lisää paniikkia ja kaaosta vasemmistolaisten järjestämissä tilaisuuksissa luottaen siihen, että poliisi (kenties tahtomattaan) hankaloittaa vasemmistolaista toimintaa, joka (pahimmassa tapauksessa) johtaa lopulta vasemmistolaisten äänien vaikenemiseen. Poliisissa olisi hyvä ottaa tämäkin näkökulma tulkittavaksi.

Toivottavasti peruuntuminen jää ainutkertaiseksi. Jos vastaavanlaiset peruutukset tulevat kuitenkin lisääntymään, en itse näe muuta vaihtoehtoa, kuin vasemmistolaisten poliisivoimien perustamisen. Kataisen hallitukselle uskollisten poliisivoimien ja järjestyksenvalvojien puute ei saa olla tekosyynä demokratian rajoittamiselle. Vasemmistolaiset poliisivoimat ajaisivat saman asian, kuin viralliset lainvalvojat. Tuotaisiin turvaa siinä missä viralliset tahot eivät sitä kykene tuomaan. Siinä on sitten turha hurskastella tyyliin: "olihan niilläkin teleskooppipamput ja muut aseet". Tai ainahan sitä voi suutaan piestä. Oikeistolainen on aina oikeistolainen. Samalla mitalla voidaan sitten täällä vasemmalla laidalla hurskastella takaisin kodinturva- ja maakuntajoukoista, kyläpartioista sekä oikeistolaisesta asenteellisuudesta, joka vähättelee (ääri)oikeistolaista väkivaltaa ja paisuttelee vasemmistolaisten väkivaltaa.

Missä muuten viipyvät natsilait? Eivätkö patrioottien teot puhu jo puolestaan? Eikö ihan tasapuolisuuden vuoksi voitaisi kieltää natsistiset järjestöt siinä missä kommunistiset järjestöt kiellettiin viime vuosisadoilla? Tulisiko myös ihan läpällä ja kännissä harkita itää halveksivien länsimielisten ja patrioottien muiluttamista länsirajalle? Muinaisia lapualaisia mukaillen: täällä on jo tarpeeksi pilkattu kaikkien ihmisten tasa-arvoista Jumalaa, harjoitettu epäisänmaallista toimintaa leikkaamalla vähäosaisilta (samalla, kun lapioidaan rahaa ulkomaisille pankeille) ja halvennettu demokraattista isänmaata kieltämällä tietyistä asioista puhuminen (kuten Äärioikeisto Suomessa -tilaisuus on osoittanut) ja ajamalla Suomi liittovaltioon, nyt se leikki loppuu tähän kerta kaikkiaan!

Tasapuolisuutta jälleen odotellessa voin vain todeta ja tokaista, että onneksi on olemassa mielikuvitus ja... älä ota oikeistolaista vakavasti! 

Natsi hymyilee komeammin, kuin Naantalin aurinko kuultuaan Kotkan Äärioikeisto Suomessa -tilaisuuden peruuntumisesta

Pekka Himanen ja Jyrki Katainen filosofioivat

Free Kurdistan!

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla