89. Seis porvarilliselle hegemonialle

Taannoin hämmästelin pääkaupunkiseudun kalliita bussilippuja. Kritisoin sitä, kuinka bussilippujen hinnat nousevat kilpaa tarkastusmaksujen kanssa. Kyselin, miksi lippujen hintoja ei voitaisi laskea ja tarkastusmaksuja sen sijaan nostaa reilustikin. Kyseisen tekstin kommentoija (kuuliainen kansalainen mitä ilmeisimmin) antoi ymmärtää, että ongelma on ainoastaan siinä, että pummilla matkustaminen syö tuloja ja, jos kaikki maksaisivat matkansa, ei kalliita hintoja välttämättä olisi. Uskokoon, ken tahtoo. Huolimatta myöskään kyseisen kommentoijan antamasta nippelitiedosta, uskon, että rankkakin sakottaminen ainakin vähentäisi pummilla matkustamista. Lippujen hinnat voitaisiin aivan hyvin laskea, kun nostettaisiin tarkastusmaksujen hintoja ja lisättäisiin tarkastajien määrää. Mikä ongelma tässä olisi? Ei kyseiseen muutokseen muuta tarvittaisi, kuin poliittista tahtoa. Miksi aina kaikki pitää tehdä samalla tavalla ja samalla logiikalla? Siksikö, koska "niin ollaan tehty aina"? Kunnan valtuustoissa tuntuu vallitsevan vastaavanlainen meininki. Vanhat parrat jatkavat vuosikymmenien takaisia perinteitä, eikä mikään oikeasti muutu. Ei ainakaan hyvään suuntaan kuntalaisen kannalta.

Joka tapauksessa, Jyväskylään verrattuna matkustaminen pääkaupunkiseudulla on halpaa. Pääkaupunkiseudun kalliista hinnoista huolimatta lippu on sentään voimassa reilun tunnin ja seutulipulla voi matkustaa pääkaupunkiseudulla reilun tunnin ajan. Jyväskylässä homma on hieman toisenlaista. Jyväskylässä bussiliikenne on yhden yksityisen monopolin hallussa. Koiviston Auton tytäryhtiö Jyväskylän Liikenne nauttii etuoikeutettua valtaa Jyväskylässä. Kun monopoli hallitsee, voi se vapaasti nostaa hinnat pilviin. Hinnat ovatkin ihan kiitettävän korkeita. Kertalippu maksaa (6 kilometriä matkustavalle) aikuiselle 3,20 euroa ja lapselle 1,60 euroa. On toki myös otettava huomioon yötaksa. Lipulla ei myös suinkaan voi matkustaa Jyväskylän seudulla vapaasti tiettyä aikaa, kuten pääkaupunkiseudulla, vaan:

"Matkustajilla on tunnin aikana yksi maksuton siirto-oikeus. Aika lasketaan ensimmäisessä autossa matkalippuun tai erilliseen siirtolippuun leimatusta kellonajasta. Erillinen siirtolippu pyydetään kuljettajalta ensimmäisessä autossa vain Matkahuollon korttien ja toimistolta myytävien kertamatkalippujen yhteydessä. Matkakortteja käytettäessä siirto-oikeus jää kortille automaattisesti voimaan eikä erillistä siirtolippua tarvita."

"Siirtomatka leimataan kortilta pois kuten varsinainen matka. Jos kortilla on maksettu useamman matkustajan matka, leimataan jokainen siirtomatka erikseen. Vastaanotetusta siirtolipusta peritään lisämaksu, jos jatkomatka ylittää 9 km."

 http://www.jyvaskylanliikenne.fi/liput-ja-hinnat

Eli ensimmäisessä autossa ostetun matkan lisäksi minulla on oikeus yhteen ilmaiseen vaihtoon. Tämän jälkeen joudun jälleen maksamaan. Ohessa hintatietoja viime vuoden muista matkalipuista. 30 päivän kortti (jolla saa matkustaa 0-9 kilometriä) maksoi viime vuonna aikuiselle 53 euroa ja opiskelijalle (Jyväskylän kaupungissa kirjoilla oleville) 44 euroa. Ei siis mitään halpaa lystiä opiskelija-alennuksen jälkeenkään. Toki alennus on aina alennus ja mieluummin pidän itselläni ne 9 euroa, kuin maksaisin enempää kiskurihintoja kiskovalle Jyväskylän liikenteelle. Nyt Jyväskylän kaupunki suunnittelee poistavansa opiskelija-alennuksen 30 päivän matkakorttien kohdalla. Ja arvoisa herra kaupunginjohtaja Markku Andersson vieläpä taannoin ihmetteli "veropakolaisten" määrää. Mieli tekisi kyllä itsekin siirtää kirjat Vantaalle tämän jälkeen. Miksi maksaa veroja opiskelijaepäystävälliselle kaupungille? Tämän lisäksi Jyväskylän kaupungissa ollaan noudattamassa yleistä porvarillista linjaa. Kaikista toisarvoisista kohteista säästetään, jotta arvon eliitti pääsisi nauttimaan konserttisaleistaan ja Lutakon alueen luksuspalveluista. Sehän on tunnettu tosiasia, että taloudellisesti vaikeinakin aikoina rahaa tuntuu yllättäen löytyvän eliitin huvituksiin.

Itse Jyväskylään kohtalaisen hyvin integroituneena maakuntaanmuuttajana olen alkanut pitää kyseisestä kaupungista entistä enemmän. Suomea löytyy myös Kehä III:sen ulkopuolelta. Sääli vain, että porvarillinen eliitti tekee tuhoa täälläkin. Kaupungin vapaa-ajan toiminta on hyvin kaupallista ja rajoittunut koskemaan ainoastaan niitä, joilla on siihen varaa. Keskustan maisemaa hallitsevat pääasiassa kauppakeskukset kalliine kahviloineen. Vähäosaiset pysyttelevät näivettyvissä lähiöissä, joissa maisemia hallitsevat pääosin kaljabaarit ja ruokakaupat. Pienituloisten vähäiset tienestit menevät kalliiseen bussimatkustamiseen.

Huomattava parannus täällä olisi bussimatkustamisen tuntuva halventuminen. Jos ei muuten, niin sitten kaupunki vaan tukemaan liikennettä. Julkisen liikenteen on oltava nimen omaan julkista! Toisena epäkohtana ottaisin esille laajemman kokonaisuuden, nimittäin opiskelija-alennuksen. On hienoa, että valtakunnallisesti opiskelijat (esim. lukiolaiset ja yliopisto-opiskelijat) ovat oikeutettuja saamaan alennusta esimerkiksi bussilla tai junalla matkustaessa. Tässä ollaan kuitenkin unohdettu muun muassa ne maahanmuuttajat, jotka opiskelevat suomea aktiivisesti aikuiskoulutuksen piirissä. Mielestäni tärkeään integroitumis-prosessiin kuuluvaa aktiivista suomen kielen opiskelua ei tule missään nimessä pitää väheksytympänä, kuin "varsinaista opiskelua". Olisi vähintäänkin kohtuullista, jos suomen kieltä aktiivisesti lukevat maahanmuuttajat saisivat edes jonkinlaisen ryhmäalennuksen paikallisliikenteessä matkustamista varten. Myös suomen kielen opiskelu on opiskelua!

On aina hienoa, kun järjestetään tapahtumia. Se vaan on ikävää, että tapahtumat ovat yleensä aina läpeensä kaupallisia ja joskus saattavat asettaa paikalliset asukkaat eriarvoiseen asemaan. Taannoisen Neste Oil Rallin aikoihin järjestettiin mielenosoitus, joka oli kyseistä tapahtumaa vastaan, mutta toteutettiin myös kadunvaltauksen hengessä. Tempauksella haluttiin tuoda esille näkemys siitä, kuinka paikallisten liikkumatila rajoittuu kaupungissa, kun yritykset ja muualta tullut liikenne valtaavat kadut. Hyvä esimerkki paikallisten hetkittäisestä eriarvoistumisesta oli päätös vaatia asukkailta kulkulupia päästäkseen koteihinsa. Tämän lisäksi kadunvaltauksella haluttiin tuoda esille vaihtoehtoista vapaa-ajan toimintaa kaupallisen kulttuurin vaihtoehdoksi ottamalla "tila haltuun". Mukava tunnelma siellä oli, eikä siellä mitään ongelmatilanteita tullut, kuten esimerkiksi Tampereella. Haittapuolena tuollaisissa kadunvaltauksissa on se, että tapahtuma kuivuu ajan myötä kokoon, jos päämääränä on vallata vain tietty kadunpätkä. Keskeisiä kävelykatuja ja alueita tulisi voida vallata vaikka sitten ilman kaupungin/maanomistajan lupaa. Kaupungin tulee kuulua kaikille, ei vain keskustaoikeistolaisille rahapussisedille.

Jyväskylässä jokusen aikaa majailleena olen myös huomannut, kuinka kaikki hauskanpito on keskitetty kaupalliseen keskustaan. Tämän vuoksi lähiöt näivettyvät. Tämä on ihan valtakunnallinen ongelma. Ihmiset pääosin suuntaavat monenkin kilometrin päähän omasta kodistaan päästäkseen huvittelemaan keskustaan. Toiset jäävät koteihinsa tappamaan aikaa neljän seinän sisällä tai kuluttavat vapaa-aikaansa kaljabaareissa. Kaupungin olisi syytä tukea vapaa-ajan toimintaa myös lähiöissä. Ei riitä, että naapurissa on joku asukasyhdistys, kirjasto, ruokakauppa ja ravintola. Tarvitaan enemmän tiloja nuorille ja kaiken ikäisille. Luulisi, että olisi ihan kaupungin hienohelmaeliitillekin loistojuttu, että nuoret eivät vain "notkuisi" aseman ostareilla. Ei keskitetä kaikkea huvia keskustaan, keskusta on yliarvostettu. Lähiöt 2010-luvulle!

Lienee selvä, etten kannata myöskään Jyväskylän leikkaussuunnitelmia, enkä hallituksen suunnittelemaa keskittämisvimmaa. Hallituksen suunnitelmat kuntalaisten päiden menoksi ovat tuhoisia. Keskittämisellä ei olla saavutettu, eikä saavuteta parempaa. Mammuttikuntien myötä "tehostuvat" palvelut siirtyvät asukkaiden läheltä monien kilometrien päähän kaupungin keskustoihin. Tämä on kestämätöntä esimerkiksi Jyväskylässä kaikille niille, jotka tarvitsevat terveyspalveluita ja ovat pakotettuja tekemään ylihinnoiteltuja bussimatkoja sen vuoksi, koska heillä ei ole autoa käytössään tai mahdollisuutta kävellä tai käyttää pyörää. On myös järjetöntä tuoda metropolikuntia reilun 5 miljoonan asukkaan Suomeen. Itse suosin ja kannatan hajauttamista keskittämisen sijaan. Hallituksen ja kunnallisten päättäjien olisi myös syytä aloittaa kansalaisten ja kuntalaisten kuuntelu. Eristäytyminen norsunluutorneihin ei kuulu enää 2010-luvulle. Kun eristäytyy ja alkaa luulla itsestään liikoja, voivat "tavallisten ihmisten" reaktiot olla arvaamattomia. Äärimmäisenä esimerkkinä Pohjois-Afrikan tapahtumat. En usko, että suomalaisetkaan pitkään tällaista ylimielistä ja epädemokraattista menoa katsovat.

Viimeinen sana,

arvon jyväskyläläiset ja suomalaiset, olemme olleet todistamassa miten käy, kun porvarilliselle hegemonialle antaa ylivoiman kunnallisella ja valtiollisella tasolla. EU-politiikka, keskittämisvimma, eriarvoistuminen ja hyvinvoinnin tuhoaminen puhukoot puolestaan. Nykyisin ihmisarvo sanellaan sen mukaan, kuinka lihava rahapussisi on. Ihmisarvo ei mahdu nykyisten hallitsijoiden ajatusmaailmaan. Jos sinulla ei ole rahaa, sinua ei ole olemassa. Muistakaa tämä kunnallisvaaleissa ja muistakaa tämä myös vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Omasta mielestäni varteenotettavia vaihtoehtoja kansan ja kuntalaisten kurjistajille ovat esimerkiksi SKP:n ja jotkut Vasemmistoliiton ehdokkaat. Harkitkaa tarkkaan, kenelle annatte äänenne. Kokoomusta en suosittele. Kokoomuslainen politiikka vie meidät Kreikan tielle!

PS: Poliittiset päättäjämme ovat antautuneet EU:n ja talousmaailman sätkynukeiksi. EU:n ja talousmaailman sätkynuket edustavat vain EU:ta, talousmaailmaa ja itseään, eivät tavallista kansaa. Alas EU:n ja talousmaailman sätkynuket!

88. "Kapinallisuus" 2010-luvulla

Elämä ilman Facebookia tuntuu yllättävän vapaalta. Suosittelen muillekin. Kannattaa aloittaa vaikka silleen, ettei pariin viikkoon kirjaudu sisään ja sitten vähitellen aloittaa lopullisen itsensä vieroittaminen. Itse toteutin lähdön Facebookista melkein kertarysäyksellä noin reilut kaksi viikkoa sitten. En vielä toistaiseksi ole katunut, enkä koe, että olisin menettänyt jotain tärkeää ja korvaamatonta.

Liityin siis siihen Naamakirjattomien joukkoon, joita pidetään epäilyttävinä. Nykyisin vaikuttaa siltä, että ihmisyyttä määritellään sen mukaan, kenellä on Facebook. Kenties siis sosiaalisen arvosteluasteikon vaatimukset ovat laskeneet; enää ei tarvita autoa tai merkkivaatteita. Kunhan vain on se Facebook. Toki sillä saa enemmän arvostusta osakseen, kun julkaisee seinällään kuvia autostaan. Sitä kuitenkin nousee jonkinlaisella arvoasteikolla pelkästään jo sillä, että omistaa Facebook-tilin. Facebookittomat taitavat sitten olla epähenkilöitä.

Melkeinpä kyllästymiseen saakka ollaan hoettu, kuinka me elämme massojen aikakautta, jolloin erilaisuus kielletään. Pitää olla mukana menossa ja tykätä asioista oikeassa elämässä ja Facebookissa, vaikka ei oikeasti tykkäisikään. Pitää olla paljon Facebook-kavereita ja pitää tehdä uskottavia tilapäivityksiä. Valokuvien pitää olla hyviä (muttei liian hyviä) ja pitää muutenkin olla mielenkiintoinen ja edustava sopivalla tavalla. Katu-uskottavuuden lisäksi pitää olla myös Facebook-uskottava. Näyttääkin siis ehkä sittenkin siltä, että näennäisen helposti toteutettavissa oleva sosiaalinen nousu tuo mukanaan samanlaista stressiä, kuin oikea elämä.

Itseäni suuresti huvittaa ja hämmentää, kuinka suuri ilmiö Facebookista on tehty. Facebook sinänsä on varmaan ainakin alun perin ollut ihan viaton ihmisten yhdistämiseen tarkoitettu sovellus (näin haluan vilpittömästi uskoa). Nykyisin Facebookin ympärillä oleva hehkutus on jotain käsittämätöntä. Facebookin listautuminen pörssiin on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen uutinen. Pisteet joka tapauksessa herra Zuckerbergille siitä, ettei antautunut tympeiden sijoittajien puku-fetissiin. 

Facebook kirjautui siis pörssiin ja koko yhteiskunta on kirjautumassa Facebookiin. Jopa nykymenoa kritisoivat ovat Facebookissa. Pian aletaan pohdiskella, kuinka esimerkiksi työpaikan saamisen edellytys on se, että käyttää Facebookia. Mitähän sitten Facebookin ulkopuolelle jää? iPadejaan räpeltäviä robotteja, joiden kanssa kommunikointi käy paremmin Facebookissa, kuin tosielämässä?  

Vain epäilyttävät ja epäsosiaaliset ihmiset jäävät Facebookin ulkopuolelle. Normaalius on sitä, että on paljon Facebook-kavereita. Facebookissahan ne oikeat ystävät ovat.24/7. Siellä päivityksiä tekemässä ja kuvia lataamassa pelaten toisella kädellä erilaisia pelejä (esim. Mafia Wars ja Texas Hold 'em Poker). Facebook.com, sielläkö se elämä on? Onhan se ymmärrettävää toisaalta, että haluaa olla yhteyksissä esimerkiksi sukulaisiin ja kavereihin Facebookin välityksellä, kun voi olla melkein varma, että se toinenkin on Facebookissa aktiivisena. Voi luottaa siihen, että kiireisenkin asian saa välitettyä toiselle osapuolelle. Minne sitten jäivät vanhat kunnon Messenger ja Skype? Entäpä sitten vielä antiikkisemmat kapistukset; puhelin, sähköposti??? Silloin tällöin on saanut viihteellisten lehtien verrkkoversioista lukea, kuinka vaikeaa on olla Facebookiton. Sosiaalinen paine on ajanut osan "kapinallisista" takaisin Facebookiin. Kaikki kutsut juhliin lähetetään Facebookissa ja muut tapaamiset niin ikään sovitaan samassa paikassa. Facebookittomat harmittelevat, kun eivät tiedä, missä kaverit pitävät seuraavat juhlat. Herääkin kysymys, miksi pitää sellaisia kavereita, jotka eivät huomioi Facebookittomia? Tosiystävät ja tosisukulaiset tavoittaa kyllä antiikkisiakin keinoja pitkin. Muille Facebook voisi taas alkaa suunnitella sellaisia Facebook-puhelimia, joita voisivat käyttää luonnollisesti vain ne, joilla on Facebook-tili. Miksi ei saman tien Facebook-kotia, Facebook-elintarvikkeita, Facebook-vakuuksia jne.?

Syyni Facebookista poistumiseen eivät ole siinä, että olisin jotenkin epäsosiaalinen tai kapinallinen. Pidän syynä ennemminkin Facebookin kaltaisten yritysten tapaa kapitalisoida sosiaalisuus. Facebook ei myöskään ole mitenkään tavallisia käyttäjiä suosiva. Kaiken saa irti vain, jos on mainostaja. Lisäksi Facebookin eettisyys arveluttaa myös jonkin verran. Pääsyyksi voisi sanoa, että yksinkertaisesti vain kyllästyin kyseiseen sovellukseen, jota en muutenkaan hirveästi käyttänyt. Liityin Facebookiin muistaakseni joskus vuonna 2007 entisen internet-tutun kutsumana. Aktivoiduin varsinaisesti vuonna 2009 tykäten erilaisista asioista, levittäen saatanallista vassaripropagandaa ja lataillen joitakin kuvia. Facebook-kavereita oli vuoteen 2012 tultaessa noin 100. Lopulta kyllästyin ja aloin miettiä, kuinka päästä pois. Vihdoin odotettu Facebook-aikajana ilmestyi ja tarjosi oivan tekosyyn poistua Naamakirjasta. 

 Sitä haluaa tietenkin kuulua yhteisöön ja kenties tuoda itseään ilmi jollain tapaa siinä sivussa. Tämän vuoksi tehdään sellaisia päivityksiä, joista "heruu tykkäämisiä". Totta kai sellainen nostaa itsetuntoa ("hei, mun mielipide/linkki tms. noteerattiin ja siit tykättiin, jee!"). Pahimmassa tapauksessa Facebookiin voi jäädä koukkuun.  Silloin, kun yrittää kirjoittaa jotain kriittistä/negatiivista, se harvoin noteerataan. Silloin, kun taas jokin kirjoitus noteerataan ja siitä "tykätään", tulee halu kirjoittaa samalla lailla. Täten tulee rajoittaneeksi itseään, ja ajaa itsensä ahtaisiin aitauksiin muita miellyttääkseen. Äärimmäisiä esimerkkejä muiden mielistelyistä voi käydä tarkastalemassa myös Youtuben kommenttiosioista. Siellä "peukkuhuorat kalastelevat peukkuja" julistaen, että "Justin Bieber sucks, this is real music!" tai "thumbs up if you're listening to this in 2012!". Itse en ole kokenut tarpeelliseksi hehkuttaa sitä, että vielä vuonna 2012 kuuntelen Backstreet Boysin "Show Me the Meaning of Being Lonely"-kappaletta.

Vaikka en siis kovin aktiivisesti Facebookia koskaan käyttänyt, uskon, että olin jo jollain lailla koukussa. Lähdön jälkeen tuli jopa vähän haikea olo. Nykyisin tunnen oloni vapautuneemmaksi. Saan kirjoittaa täällä omia juttujani niin paljon kuin haluan. Voin vihdoinkin tunnustaa, että mun mielestä aseet, pommit, terrori-iskut, väkivaltaiset vallankumoukset ja lääkkeet viinan kera on niin kivoja juttuja. Menisiköhän Facebookissa muuten läpi sellainen ryhmä, jossa kehotettaisiin ihmisiä lähtemään pois Facebookista?

En siis halua mitenkään arvostella ihmisiä, jotka ovat Facebookissa. Toivoisin vain, että myös Facebookittomiin ihmisiin suhtauduttaisiin, kuten normaaleihin ihmisiin. Ei kaikkien tarvitse olla samanalaisia. Miksi pitäisi vain hiljaisesti sulautua yleiseen mielipiteeseen, tehdä niin kuin sanotaan sekä pestä kasvot ja käyttää pyyhettä? Monesti todetaan, että kapinallisuus ja todellinen eri mieltä oleminen on pääasiassa sitä, että joissakin Pohjois-Afrikan maissa noustaan hallitusta vastaan tai, että esimerkiksi Ranskassa, Espanjassa, Iso-Britanniassa ja USA:ssa huudetaan iskulauseita hallituksia ja Wall Streetin pankkiireja vastaan. Suomessa ei kapinoida (paitsi Facebookissa). Toisaalta, kuten sanottu, Suomessakin on helppo vähintään leimautua. Siihen saattaa riittää pelkästään se, ettei ole Facebookissa. Nykyisin on niin helppoa olla "kapinallinen".

On toki myös niitä, jotka hakemalla hakevat huomiota ja kohua. Uutinen liittyen uusimpaan Mannerheim-projektiin toi kyllä vähän sellaisen olon, että tahallaan halutaan provosoida. Suomalaiset, kun ovat niin sympaattisia, että menevät loukkaantumaan toisen henkilön puolesta (joka on jo aikaa sitten kuollut). Kun ne punikit kehtaa vihjailla et se oli homo! Kaiken kukkuraksi ne yrittää nyt tehdä Mannerheimista eri väristä, vaikka se tunnetusti oli valkoinen (siis myös ihonväriltään) ja suomalainen huolimatta siitä, ettei se suomea juuri taitanut. Yle voisi seuraavaksi tehdä ihan piruuttaan elokuvan pitkähiuksisesta hippi-Kekkosesta sekä jamaikalaisesta Tony Halmeesta. No, ei joka tapauksessa pidä tuomita elokuvaa, jota ei ole nähnyt. Mielelläni en myöskään sotkeudu Mannerheim-kiistoihin. Pitää jättää tilaa muille leimoille. Sen sanon, että lahtarikaartia hän johti. Siihen ei mitään kaunisteluja taikka vähättelyjä tarvita. Myöhemmissä sodissa hän kuitenkin palveli ansiokkaasti pelastaen Suomen.

Huolimatta siitä, että kansa on aika passiivista porukkaa, tuntuvat tietyt aiheet herättävän intohimoja edelleen. Pelkkä erilaisuus ja eri mieltä oleminen esimerkiksi vanhan koulukunnan oikeistolaisten kanssa, saa aikaan vaahdon nousemisen kyseisten ihmisten suupielissä. Pelkkä rauhanomainen mielenosoitus, johon osallistuu kourallinen vihervasemmistolaisia, herättää kyseisissä tapauksissa vihaa ja nostalgisia haaveita hippien pamputuksista. Pitäisikö nyt loka-marraskuussa mennä Helsinkiin vaatimaan Lenin-patsasta Senaatintorille? Leninhän se itsenäisyyden meille antoi.

PS: Poliittiset päättäjämme ovat antautuneet EU:n ja talousmaailman sätkynukeiksi. EU:n ja talousmaailman sätkynuket edustavat vain EU:ta, talousmaailmaa ja itseään, eivät tavallista kansaa. Alas EU:n ja talousmaailman sätkynuket!

87. Isänmaallisuuden madonluvut

Yle Teemalta tuli jokunen päivä takaperin mielenkiintoinen dokumentti, jossa länsimaiden nykyistä menoa tarkasteltiin varsin kriittisestä näkökulmasta. Kuten dokumentissa ennakoitiin, kriitikot leimaavat kyseisen elokuvan marxilaiseksi. Dokumenttia tullaan myös kritisoimaan salaliittolaisten hysteria-propagandaksi. Teoriat rahan luomisesta ollaan jo lyöty lyttyyn aikaa sitten. Eihän se missään nimessä voi olla niin, että pankkiirien ja muiden velkojien luoma järjestelmä olisi jotenkin eriarvoistava. Tuloeroja, velkaorjuutta, luokkayhteiskuntaa ja uuskolonialismia kritisoivat tahot ovat ehdottomasti marxilaisia salaliittohörhöjä, jotka lietsovat paniikkia uudesta maailmanjärjestyksestä. Se on vain oikeus ja kohtuus, että etuoikeutettu 1% pitää valtaa. On se vaan niin kuulkaas, että kaikkein reiluinta olisi sellainen järjestelmä, jossa rikkaiden äänet painaisivat enemmän, kuin köyhien junttirasistien ja marxistien äänet. Sen tiesivät jo yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta vastustaneet liberaalit ja sen tietää myös Björn Wahlroos.

Dokumentti vertasi nykyisiä länsimaita (joita tuhokapitalismi hallitsee) muinaiseen rappeutuneeseen Roomaan. Rappion merkkejä on ilmassa vaikka millä mitalla. Ei tarvitse lähteä kauas kotinurkiltaan huomatakseen tämän tosiasian. Erittäin osuva oli dokumentin antama esimerkki siitä, kuinka alati rappeutuvat ja uppoavat länsimaat muistelevat menneitä. Suurvalta-aseman menetyksestä ei todellakaan tunnuta toipuvan. Myös Jussi Halla-aho on ottanut hyvin kantaa aiheeseen liittyen vaikka tuntuukin myötäilevän ja kunnioittavan Yhdysvaltoja suurvaltana:

"Esimerkiksi ruotsalaiset luulevat olevansa muita moraalisempia, ranskalaiset muita sivistyneempiä ja venäläiset muita sielukkaampia. Tuloksena sekä ruotsalaiset, ranskalaiset että venäläiset ovat arrogantteja mulkvistejä. Lisäksi kaikki kolme kärsivät postimperiaalisesta syndroomasta ja ovat perustaneet keskinäisen mulkvistikerhon, jossa ne uskottelevat toisilleen olevansa suurvaltoja ja yrittävät olla näkemättä, että Yhdysvallat on suurvalta."

Ilmeisesti kansalliselle mielenterveydelle tekee hyvää muistella, kuinka silloin ennen oltiin vahvoja. Jumalan mandaatilla käytiin sivistämässä ja valaisemassa pimeydessä eläviä kansoja. Marxilaisille lesbostallareille tiedoksi: ei tule puhua imperialistisista valloituksista, vaan siitä, kuinka joutomaat nousivat kukoistaviksi tiloiksi. Nyt ovat jäljellä vain muistot, haaveet ja kuninkaallinen perhe. Senpä vuoksi onkin täytynyt keksiä tilalle jotain uutta.Toki jalkapallo on tuonut briteille mainetta. Urheilu ei kuitenkaan voi olla ainoa kansallisen itsetunnon kohottaja. Toimivatkohan brittiläiset tosi-tv -sarjat ja dokumentit siten kansallisen itsetunnon kohottajina?

Hienojen brittiläisten draama- ja rikossarjojen lisäksi Suomessa ollaan saatu nauttia brittiläisistä reality-sarjoista ja dokumenteista. Esimerkkeinä käynevät Gordon Ramsayn "Ramsay's Kitchen Nightmares"-sarja ja Jeremy Clarksonin "Top Gear"-ohjelma. Gordon Ramsay, (alun perin skotti, sittemmin mitä ilmeisimmin brittiläistynyt) Iso-Britanniassa vaikuttava julkkiskokki lienee monelle tuttu. Gordon Ramsay on tullut tunnetuksi kokkaustaidoistaan ja suorasanaisuudestaan. Kyseessä oleva kokki kiertelee muun muassa Ameriikan mantereella (brittien entisessä alusmaassa) pelastamassa tuhoon tuomittuja ravintoloita. Suorasanaisen miehen sanavarastoon kuuluvat mm sellaiset. vakiolauseet, kuten: "What is this shit?!" ja "I'm sorry but this shit tastes horrible!" sekä muita vastaavia.

"Top Gear"-ohjelmassa fanitetaan autoja. Pintapuolisesti ohjelma vaikuttaa hupaisalta auto-ohjelmalta, jossa esitellään uutuuksia ja kirjaimellisesti lyödään lyttyyn "paskoja automerkkejä" mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Tälläkin tavoin ohjelma toki saavuttaisi suosiota. Jos kuitenkin haluaa näkyvyyttä ja mainetta kiisteltynä omanarvontunteen palauttajana, on lisättävä vettä myllyyn. Jeremy Clarkson onkin ansioitunut hommassaan melko hyvin. Kun vähän heitellään läppää muista maista ja "yksisilmäisistä skotti-idiooteista" sekä todetaan, että "lakkoilevat julkisen sektorin työntekijät pitäisi teloittaa perheidensä silmien edessä", saadaan varmasti kuuluisuutta ja naurunremakoita käsiään taputtelevilta oikeistoduunareilta:

http://www.telegraph.co.uk/culture/tvandradio/bbc/8927036/Jeremy-Clarkson-execute-public-sector-workers-says-BBC-Top-Gear-host.html

Mielenkiintoisia brittidokumentteja olemme myös saaneet seurata. Esimerkiksi aion ottaa Jeremy Paxmanin "Britti-imperiumin perintö"-dokumentin. Jeremy Paxman, joka on muun muassa journalistina ja kirjailijana tunnettu, on myös kunnostautunut brittiläisellä suorasanaisuudellaan. Hänen uusimmassa dokumentissaan kuvaillaan muinaista brittiläistä imperiumia. Päällisin puolin ihan mielenkiintoinen dokumentti kyseessä. Dokumentissa vieraillaan entisissä siirtomaissa, muistellaan luonnollisesti menneitä ja kysellään haastateltavilta suorasukaisia kysymyksiä. Omiin silmiin kyseisestä dokumentista kuitenkin huokuu haikailu brittiläisen imperiumin aikoihin. Dokumentissa Jeremy Paxman vierailee muun muassa entisten siirtomaiden britti-henkisillä golf-klubeilla, siirtomaaherrojen- ja rouvien jälkeläisten tiloilla ja tietenkin muistomerkeillä. Dokumentissa toki paheksutaan brittien tekemiä julmuuksia, mutta annetaan ymmärtää, että siirtomaa-aika oli myös hyvää aikaa. Paxman kyseleekin haastateltaviltaan useaan otteeseen tyyliin, "oliko britti-imperiumi vain huono asia?". Dokumentissa myös ihaillaan esimerkiksi sitä, kuinka kriketti on levinnyt ihan Jamaikalle asti ja kuinka ympäri maailmaa toteutetaan brittiläistä arkkitehtuuria. Voisi siis sanoa, että mielenkiintoisuudesta huolimatta aika pro-imperialistinen vaikutelma ainakin itselleni kyseisestä dokumentista jäi.

Onko siis niin, että suuruuden aikojen ollessa ohi, on tyydyttävä muisteloihin? Pyritäänkö yllä mainituilla sarjoilla ja dokumentilla (sekä muilla vastaavilla) edistämään brittien kansallista itsetuntoa? Reissaava ja suorasanainen tv-kokki kiertelee esimerkiksi USA:ssa sivistämässä toistaitoisia toheloita ravintoloitsijoita ja pelastamassa heidän uraansa. Toisessa taas suorasanainen autonero ja vitsiniekka lyö lyttyyn "paskojen automerkkien" lisäksi toisia maita, alueita ja julkisen sektorin työntekijöitä. Dokumentaristi taas larppailee dokumentissaan entisten imperialistien jalanjäljissä. Ei tule toki myöskään unohtaa Winston Churchillia, joka halveksi Gandhia ja intialaisten itsenäisyyspyrkimyksiä. Sivuseikka. Mies sentään halveksi Hitleriä (pahaa valloittajaa ja ihmishirviötä) ja pelasti Iso-Britannian verellä, hiellä ja kyynelillä.


Osataan sitä toki muillakin tavoilla mahtailla. Lontoon olympialaiset siellä, Lontoon olympialaiset täällä, tuolla.... Lontoon olympialaiset halutaan näyttää kansallisena suurtapahtumana. Mitäs sitten, vaikka maan "rupusakki" ei pääsisikään kannustamaan kotijoukkueita? Mitäs sitten, vaikka baarinpitäjät joutuvat olevaan varovaisia mainostaessaan kisojen alla tai, ettei monopolien hallitsemien kisojen aikana kisakatsomoissa saa pukea Coca Cola-paitoja (kuka edes haluaisi?)? Mc Donald'skin on kuulemma kieltänyt ranskalaisten myynnin niiltä ravintoloilta, jotka toimivat olympiapisteiden läheisyydessä. Kyllä ne kisat kansallinen voimannäyttö silti on. Mitä niistä pienistä yksityiskohdista, jotka hieman ovat ristiriidassa olympialaisten hengen kanssa?


Kun tulevat kruunupäät menevät naimisiin, menee täällä Suomessakin erityisesti keltainen lehdistö sekaisin. Sivistyneistö ja muut elitistit päästelevät katkeransuloisia huokauksia katsellessaan televisiosta tulevien kuninkaallisten häitä ja kiroavat syvään sitä, ettei Suomella ole kuningasta. On se ny prkl, kun suomalaiset juntit eivät ymmärtäneet omaa parastaan. Eivät halunneet liittyä osaksi Euroopan kuninkaallista perhettä.

Yhtenä rappion merkkinä voidaan lännessä myös pitää erityisesti erilaisten äärioikeistolaisten liikkeiden (jotka aloittavat populisteina tai väkivaltaisina uusnatseina) nousua, jotka halveksivat muun muassa feminismiä, homoseksuaalisuutta (ellei niitä voida käyttää aseina muslimeja vastaan), vihervasemmistoanarkommarimarxilaisiastalinistisialastenkeittäjiä, entisen itäblokin maiden ja kolmannen maailman maiden maahanmuuttajia. Nämä velikullat vannovat isänmaallisuuden nimeen ja kritisoivat kaikenlaista poliittista korrektiutta ja "sananvapauden rajoittajia". Luonnollisesti kritisoidaan EU:ta kansallisen suvereniteetin rajoittamisesta ja Schengen-sopimuksesta. Itsekkyyteen perustuva kapitalismikaan ei taida saada kovin suuria kehuja, vaikka kyseiset isänmaiden puolustajat viljelevätkin uusliberalistisia näkemyksiä "sossupummeja" ja "turvapaikkaturisteja" vastaan.

Kapitalismia kritisoivat äärioikeistolaiset tahot määrittelevät ihmisarvon siten, mitä yksilö tuottaa ja onko yksilö hyödyksi yhteiskunnalle. Tuottamaton ihmisroska (erästä kokoomuslaista vihapuhujaa lainatakseni) joutaa hiiteen. Samaten nämä isänmaalliset tyypit määrittelevät kansainvälisen ihmisarvon sen mukaan, millainen taloustilanne maailman maissa on. Taloudellisesti vauraat maat saavat kehuja, kun taas köyhien maiden asukkaat eivät kuulu edes ihmisten joukkoon. Samat tahot ylistävät länsimaista korkeakulttuuria ja haikailevat menneistä ajoista. Viime vuosisadan puolessavälissä ja puolenvälin jälkeen itsenäistyneitä maita kohtaan harjoitetaan "rakentavaa kritiikkiä" (="kommarimaat" ja "barbaariset keskenään sotivat köyhät kehitysmaat").

Suomessa äärioikeisto on aika marginaalia, mutta maahanmuuttokriittinen liike ynnä oikeistopopulistit jakavat aika pitkälti todellisen äärioikeiston kylmää uusliberalismia edustavat näkemykset. Toki islamiin kohdistuva kritiikki on pääosassa, mutta aika uusliberalistisia näkemyksiä heiltäkin saa kuulla. Nuorten laittaminen pakkotyöhön on saanut esimerkiksi Perussuomalaisissa kannatusta. Ei siis väliä, onko nuori etsimässä itseään. Pakkotöihin vaan kaikki tuottamattomat yksilöt. Kommarimaita kritisoidaan, maahanmuuttokriitikoiden kanssa eri mieltä olevia haukutaan vihervassaristallarilesbofeministeiksi. Yhteiskunnalle tuottamattomat mamut ovat vain tarpeeton taakka. Pitäisi valita vain tuottavia yksilöitä. Afrikka on edelleen se "musta maanosa", jossa "sivistymättömät luonnonuskoja harjoittavat heimot" kähisevät alati keskenään. Fetissi länsimaita kohtaan on edelleen vallitseva näkemys. Joskus saatetaan sanoa jotain myönteistä Kiinasta, Intiasta Brasiliasta ja joistakin muista nousevista maista.

Suomen marginaalinen äärioikeisto, maahanmuuttokriittinen liike ja oikeistopopulistit kritisoivat EU:ta ja jonkin verran kapitalismia. Kyseessä olevat tahot pitävät EU:ta itsenäisyyden ryövääjänä ja saattavat silloin tällöin todeta, että kapitalismi on saattanut suomalaisen yhteiskunnan rappion tilaan. Mainitut tahot kuitenkin unohtavat, että heidän näkemyksensä ovat kaukana isänmaallisista näkemyksistä. He eivät puhu mitään suomalaisuudesta ainakaan julkisesti. Julkisuudessa he keskittyvät pääasiassa kriitikoidensa lyttäämiseen ja valittavat olevansa ajojahtien uhreja. "Mamuja" ja "sossupummeja" kritisoivat näkemykset puhuvat myös puolestaan. Haluaisinkin kuulla kaikilta yllä mainittujen uusliberalististen näkemysten jakajilta, mitä on suomalaisuus? Poistakaa ihmeessä stereotypiani. Itse koen, että suomalaiset ovat monin paikoin hyvin kylmiä, epäkohteliaita, eivätkä ollenkaan vieraanvaraisia (yksilöiden välillä on toki joitakin eroja ja maakuntakohtaiset erot kenties lievittävät asiaa jonkin verran). Karjalaiset (vielä elossa olevat ja ne, jotka ovat kiinnostuneita ja tietoisia kulttuuristaan) taas ovat iloisempia ja antaisivat vaikka paidan päältään.

Näen suomalaiset myös hyvin negatiivisina. He eivät esimerkiksi itsenäisyyspäivänä osaa nauttia itsenäisyydestään. Meillä ei muistella, miten itsenäisyys tuli. Vuosilukua painotetaan, mutta ei sitä, että miksi juuri tuona vuonna. Meillä ei muistella itsenäisyyden alkuvuosia, jolloin Suomi haki suuntaa idän ja lännen puristuksessa. Talvi- ja jatkosodat tiedetään jo aika hyvin. Sisällissotaa ollaan alettu käsitellä vasta viime vuosina, mutta pääasiassa itsenäisyyspäivän ulkopuolella. Ulkopuolinen ja Suomen historiasta alun perin tietämätön voisi melkeinpä luulla, että Suomi itsenäistyi vasta talvi- ja jatkosodan jälkeen. Itsenäisyyspäivänä ei puhuta suomalaisuudesta paljoakaan (suppeassa mittakaavassa ja vain veteraaneja muistellen). Illan päätteeksi rahvas saa nauttia eliitin linnan juhlista (television välityksellä), joihin itseltäni mielenkiinto lopahti, kun kuokkavierasjuhlien protestit kuivuivat kokoon. 

Onko suomalaisuus vain sotia, pelkoa Venäjää kohtaan, anteeksipyytelyä tai porvariston itsenäisyyttä? Eikö suomalaisuuteen kuitenkin kuulu jonkinlainen vaatimattomuus? En nyt siis tarkoita sitä, että pyydellään olemassaoloamme anteeksi ja nyökytellään maailmalla. En tarkoita "nöyristelevää mulkvismia" (Jussi Halla-ahon näkemyksiä hieman lainaten). En tarkoita myöskään katkeraa kateutta niitä kohtaan, jotka ovat muita hieman varakkaampia. Tarkoitan tervettä vaatimattomuutta, jossa ei haluta mahtailla, muttei myöskään nöyristellä ja kyräillä. Tällaisessa vaatimattomuudessa ollaan ylpeitä siitä, mitä ollaan, eikä yritetä olla parempia tai huonompia, kuin muut.


Äärinationalistinen ja porvarillisen ylhäisellä korkeakulttuurilla päteminen ("metsäläiskulttuurin kustannuksella") ei mielestäni myöskään kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Se kuuluu niihin maihin, joissa ajattelu on alkeellisella kehitystasolla. Jostain ihmeen syystä kuitenkin erityisesti Länsi-Suomessa "itäisen metsäläistä ryssäkulttuuria" tunnutaan halveksivan ja myös karjalaiset ovat saaneet tästä halveksunnasta osansa. No, kenties länsisuomalaisten halveksunnan ymmärtää. Hehän ovat geneettisesti hyvin lähellä tuota ihanaa länttä. Ihanaa länttä ja EU:ta hehkutetaan kuitenkin myös ihan porvarillisen lehdistön toimesta "itäistä metsäläistä" kulttuuria vastaan. Suomen Kuvalehti toi tämän näkemyksen selkeästi esille antaen ymmärtää, että EU-kriittinen populismi ajaa Suomen osaksi Venäjän etupiiriä.


Kysynpähän vaan, mitä helvetin pahaa siinä "metsäläiskulttuurissa" näin ylipäänsä on? Mitä pahaa siinä on, että joku haluaa elää "alkeellisemmin", kuin kapitalismiin, kiiltäviin autoihin ja säihkyviin pukuihin uskovat? Miksi alkuperäisväestöstä puhuttaessa edelleen muinaiset imperialistiset näkemykset ovat vallalla? Miksi maa ei voi vain olla "joutomaata"? Miksi maan pitää aina olla jonkun omistuksessa ja tuottaa? Miksi "alkeellisissa oloissa" elävät ihmiset nähdään ali-ihmisinä? Jos minulta kysytään, niin natsit olivat täysin väärässä ali-ihmis -teoriassaan. He määrittelivät ihmisyyden rodun mukaan. Mielestäni ali-ihmisiä ovat ne, jotka alati halajavat mammonaa ja valtaa keinoja kaihtamatta, levittäytyvät kuin heinäsirkat (joiden materialistisia tarpeita edes maapallo ei riitä tyydyttämään) ja tuhoavat ympäristöään. Sellaiset epäihmiset saisivat minun puolestani kadota ihmisen tai luonnon toimesta. Miksi "lopullista ratkaisua" ei kohdistettu heihin?

Ali-ihmisyys -ajattelu ei kuitenkaan taida sekään kuulua suomalaiseen kulttuuriin. Mistä siis lähtisin etsimään suomalaisuutta? Poliittiset puolueet voisivat tarjota jonkinlaisia vaihtoehtoja. Yleensä juurikin nuo puolueet tapaavat määritellä, minkälaista suomalaisuutta ne ajavat. Kokoomus ei EU:n mielistelijänä ja epätasa-arvoa ajavana puolueena innosta. SDP:tä en Kokoomuksesta juurikaan erota, enkä myöskään Vihreitä. Vihreät kenties pyrkivät enemmän korostamaan suvaitsevaista asennetta ja sitä, ettei saa sanoa "neekeri" tai "ryssä". Vihreiden näkemykset rotujen ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta ovat ihailtavia. Välillä heillä kuitenkin tuppaa menemään vähän yli. Välillä tuntuu, että he näkevät rasismia ja suvaitsemattomuutta kaikkialla.


Vihreitä ei myöskään isänmaallisuudesta voi moittia. He pitävät eurokriittisyyttä (Kokoomuksen tavoin) vaarallisena impivaaralaisena aatteena, joka pitää ehdottomasti korvata euro- ja EU-myönteisyydellä (="solidaarisuudella"). Sama pätee aika lailla Vasemmistoliittoon. Siellä sitä istutaan hallituksessa ja tuetaan kaikkea, mitä hallituksessa tehdään. RKP ei oikeistolaisuuden ja kaksinaismoralismin takia sytytä. Keskustassa taas on liian cityliberaalia menoa, vaikka ajoittain siellä maaseutua kosiskellaankin. Perussuomalaiset ei kiinnosta ainakaan kahdesta syystä; puolueessa vallitsee joko soinilainen retoriikka tai maahanmuuttokriittinen näkemys, jossa on mukana aimo annos uusliberalismia. Kokonaisuudessaan kyseinen puolue edustaa ainakin minulle kovaa ja suorasanaista oikeistoa ilman kokoomuslaista sanahelinää.

Entäpäs SKP? Kun mainitaankin sana "kommunismi", herättää se suuria tunteita. Sen todistaa jo se, että kaikki vähänkin vasemmistolaiset tai "monikultturistit" leimataan kommunisteiksi. Aina kun puhutaan mielenosoituksesta, joka vähänkin haiskahtaa vasemmistolaiselle, leimataan se anarkistimarxilaiseksi tai vähintäänkin nyrpistellään nenää alakulttuuria edustavalle "roskasakille" kommunismin pelko alitajunnassa.


Ajoittain tulee sellainen tunne, että valtaosa kommunismi- ja kommunistikriitikoista ei edes tunne yhtään kommunistia saatika ole tutustunut heidän kannanottoihinsa taikka poliittiseen ohjelmaansa. Lähinnä he tuntuvat perustelevan kriittiset näkemyksensä vetoamalla historian ikäviin kokemuksiin, kuulopuheisiin ja yleiseen propagandaan. Itse olen melko pitkään pitänyt heitä Karl Marxia lainaavina vasemmistolaisina, joissa on melko paljon samaa, kuin Vasemmistoliiton retorisissa tavoitteissa. Kun mennään vuosissa enemmän taaksepäin, niputin skp:läiset samaan nippuun räyhäävien stalinistien kanssa. Olen joutunut vähintäänkin lieventämään näkemyksiäni tutustuessani heistä muutamiin ja luettuani heidän kannanottojaan. Harvemmin siellä on tullut vastaan väkivaltaisia vallankumoushaaveita. Siellä vaikutetaan olevan aidosti eurokriittisiä (ilman soinilaista retoriikkaa) ja huolissaan maapallon lisäksi myös suomalaisista vähäosaisista ja kiinnostuneita suomalaisesta luonnosta. Neuvostoromantiikkaan en ole törmännyt.

Skpläiset vaikuttavat näinä aikoina ainoalta aidolta vasemmistolaiselta oppositiolta. Muun opposition keskittyessä myymään aatteitaan hallituspaikkoja vastaan ja lyttäämään rasisteja sekä epäsolidaarisia eurokriitikoita, SKP on profiloitunut aidosti eurokriittisenä puolueena, joka on myös aidosti vähäosaisten asialla. Melkein tekisi mieli liittyä kyseiseen puolueeseen. Suosittelen muille vähintään tutustumista SKP:n puolueohjelmaan ja niihin kommunisteihin. Ties vaikka ne kommarit eivät olisikaan sellaisia fanaattisia epäisänmaallisia mörköjä, kuin väitetään.

PS: Poliittiset päättäjämme ovat antautuneet EU:n ja talousmaailman sätkynukeiksi. EU:n ja talousmaailman sätkynuket edustavat vain EU:ta, talousmaailmaa ja itseään, eivät tavallista kansaa. Alas EU:n ja talousmaailman sätkynuket!

86. Jumalat ovat oikullisia

Ennen vanhaan vallanpitäjien oli kovin helppoa perustella kansalaisille tekemisiään. Ennen vanhaan riitti vain, että sanoi olevansa syntyisin jumalista. Kyllähän nyt jumalten jälkeläinen varmasti tiesi, mitä teki, eikä hänen tekemisiinsä tarvinnut puuttua. Muinaiset hallitsijat saivat tehdä, mitä halusivat, riitti, että sanoi olevansa jumalista. Kyllähän se vähän epäoikeudenmukaiselta tuntui, mutta eihän jumalten jälkeläisten suvereniteettia sovinnut loukata. Jumalathan olisivat voineet vihastua siitä. Toki on myös muistettava, että hallitsijan ylipapit saattoivat myös pitää kontrollia tavalliseen kansaan (ja maalliseen hallitsijaan) vedoten jumalten tahtoon ja edustavansa jumalten tahtoa maan päällä. Kannatti siis toimia, kuten vallanpitäjät jumalat sanoivat, niin jumalat palkitsivat kuuliaiset ihmiset suotuisilla ilmoilla.

Keskiajalla taas vallanpitäjät (pääasiassa kirkko ja paavi) saattoivat vedota Jumalaan. Käytännössä mitään muutosta vallanpitäjien ja kansan suhteessa ei tapahtunut; vallan väline vain vaihtui polyteismista monoteismiksi. Nyt paavi toteutti Jumalan tahtoa maan päällä. Paavi olikin aika pitkälti suvereeni vallankäyttäjä, joka saattoi uhkailla kaikkia niskureita (jotka uskalsivat esimerkiksi käydä katsomassa kiertelevien viihdyttäjien huvituksia) Helvetillä. Helvetin lieskoja pelkäävät eivät siis juurikaan uskaltaneet kritisoida paavin suveriniteettia. Monin paikoin myös kuningas joutui tottelemaan paavin ("Jumalan edustajan") sanaa tai joutui vähintäänkin tekemään myönnytyksiä. Kyllähän elämä maan päällä oli kovaa, mutta silti oli siis järkevää tehdä, kuten vallanpitäjät Jumalan edustajat sanoivat, jotta Jumala palkitsisi kuuliaisuuden paikalla Taivaassa.

Nyt, kun "Jumala on kuollut", ovat markkinavoimat ottaneet muinaisten jumalten paikan. Markkinat (joilla kuulemma on minun kasvoni), määräävät käytännössä kaikesta. Todellisuudessahan markkinavoimien takana ovat sijoittajat, tuottajat ja pankkiirit, jotka tässä maailmassa päättävät, mitä tehdään. Tavalliseen kansaan ei valitettavasti enää uppoa se, että joku olisi jumalista lähtöisin tai toteuttaisi Jumalan tahtoa (jonka olemassaolo halutaan jopa kieltää). Nykyisin ei siis ole muotia sanoa "voi Luoja". Paljon muodikkaampaa on sanoa "no johan nyt on markkinat". Markkinavoimat (jumalat) pitävät suvereenia valtaa. Mitään suurta eroa markkinavoimilla ja muinaisilla jumalilla ei ole. Kenties se "markkinoilla on sinun kasvosi"-retoriikka on tuonut jonkinlaista muutosta. Kuuliaisille orjille Arvon kuluttajille halutaan uskotella, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa lompakoillaan ja näin ollen jumalat retoriikassaan jakavat voimansa tavallisten kuolevaisten kanssa.. Markkinavoimat (eli sijoittajat, pankkiirit ja tuottajat) ovat kuitenkin ne, jotka tuovat tuovat vaurautta palvelijoilleen, kunhan palvelevat uskollisesti. 

Helvetillä ja kurjuudella uhkailu toimii kuitenkin edelleen. Missään nimessä markkinavoimia (noita moderneja jumalia) ei tulisi kritisoida eikä heidän toimintaansa tulisi rajoittaa. Jos jumalten tahdosta poiketaan, jumalat syöksevät ihmiset kurjuuteen. Tulee lama, taloudellinen romahdus, elintason putoaminen. Kuka nyt sellaista helvettiä haluaisi? Sehän olisi Helvetin lieskoihin verrattavaa kidutusta. 

Nuo markkinat ovat niitä, jotka reagoivat muun muassa siihen, onko vallassa oikeistolainen vai vasemmistolainen presidentti. Jos valtaan pääsisi kamala vasemmistolainen (kamala v-sana) tai jos tehtäisiin jotain muuta jumalten tahdon vastaista, pörssikurssit kääntyisivät välittömästi laskuun, samaten talous. Sijoittajat pakenisivat välittömästi sellaisesta saastaisesta impivaaraneukkulapohjoiskoreasta. Vasemmistolainen vaihtoehtohan loukkaisi jumalten tahtoa. Se uskaltaisi muun muassa vaatia jumalten omistamien mineraalien kansallistamista. Eihän sellainen nyt kävisi päinsä. Vähän kiitosta nyt jumalille, kiitos. Jumalat (joilla on myös minun kasvoni) tuovat vaurautta meille kaikille. Kyllähän siinä joku saa vähän vähemmän, mutta kaikella on hintansa ja elämä on.

 Jos taas tehdään, kuten jumalat haluavat, pörssikurssit nousevat välittömästi ja talous myös. Ihmisten hyvinvointi nousee jälleen, kun sijoittajia virtaa maahan. Täytyy siis tehdä, kuten markkinat tai markkinoiden talutusnuorassa kulkevat poliitikot sanovat, niin kaikki päättyy ja jatkuu hyvin. Olemme saaneet lukea uutisia kyllästymiseen asti siitä, kuinka pörssikurssit kääntyivät esimerkiksi Aasiassa nousuun, kun tieto Espanjan "pelastuspaketista" tuli ilmi. Markkinavoimat ovat mielissään myös, nyt, kun kreikkalaiset kääntyivät säästöjen ja saastojen kannalle. 

Näillä hienovaraisilla vihjeillä ("pörssikurssit kääntyivät nousuun/laskuun", "on pakko tehdä näin, tai kriisi leviää jne.") halutaan näyttää, mitä jumalat tykkäävät tehdyistä päätöksistä. Talousuutiset ja poliitikkojen (jumalten sanansaattajien/orjien) sanat ovat jumalten sanaa. Jumalat voivat nostaa palvelijansa korkeuksiin ja syöstä hänet saman tien kurjuuteen. Jumalat ovat oikullisia. Tehkäämme siis, kuten jumalat sanovat, niin kenties me tavalliset kuolevaisetkin pääsemme kohti korkeuksia.

PS: Poliittiset päättäjämme ovat antautuneet EU:n ja talousmaailman sätkynukeiksi. EU:n ja talousmaailman sätkynuket edustavat vain EU:ta, talousmaailmaa ja itseään, eivät tavallista kansaa. Alas EU:n ja talousmaailman sätkynuket!

85. Pallo hukassa

Kuka sanoo, ettei Suomella valinnanvaraa piisaa? Suomella, EU:n uskollisella alamaisella on vapaus valita vaikka mistä. Voimme esimerkiksi vapaasti valita lahjoitammeko rahaa "Espanjaan" (pankeille) vai annammeko jälleen uuden tukipaketin "Kreikalle". Nyt Katainenkin on saanut kiitosta Berliinissä (valitettavasti lähteeni perustuu ainoastaan kyseiseen (12.6.2012) Yle teksti tv:n artikkeliin. Ne, jotka näkivät, tietävät, mistä on kyse). Oikein rautarouva-Merkel kehaisi kilttiä poikaa. Kenties se virka sieltä Brysselistä tuleekin. Sitten herra on vaan hyvä ja karistaa jaloistaan tämän tuppukylän tomut.

Jutta Urpilainenkin siellä näköjään on halajamassa jotain kivaa pestiä. Kun "Espanjan valtio" ilmoitti tarvitsevansa tukea, oli Jutta Urpilainen pioneerina lupailemassa tukisummia. Ainoana ehtona oli se, että tuki annettaisiin vain Espanjan valtiolle. Uskokoon ken tahtoo. Vakuuteltiinhan sitä vakuuksista Kreikan tukipaketista päätettäessä (milloinkahan Suomi aloittaa rahojen keräämisen kolmanteen tukipakettiin?). Vakuuteltiinhan sitä, ettei Espanja tukipakettia tarvitse. Kuinkas sitten kävikään? Niin ne pankkiirit Espanjan valtion valepuvussa ovelle kolkuttelevat ja loppu onkin jo historiaa. SDP:n voisi myös sanoa viimeistään nyt olevan historiaa. On se kumma, kun pankit ja euro kiinnostavat enemmän, kuin omat kansalaiset ja oma kannatus.

Kun Jutta laulaa työväenlaulujen sijasta Kataisen lauluja, on kysyttävä, miksi SDP ei jo luovu viime vuosisadan retoriikastaan ja sulaudu Kokoomuksen kanssa. Vihreät ja Vasemmistoliitto voisivat sulautua keskenään pehmoporvaripuolueeksi. Vihreillä ei ole muuta puheenaihetta, kuin Halla-aho ja eutanasia, kun taas Vasemmistoliitto elää harmoniassa Kokoomuksen kanssa. Äänestäjien ja pidemmällä tähtäimellä myös eräiden puolueiden edustajien mielenterveydelle sopisi paremmin, kun rehellisesti tunnustettaisiin, ettei Suomessa mitään todellista vasemmisto-oppositiota ole. Äänestäjien ei tarvitsisi aina bipolaarisesti innostua "vasemmiston" valheellisesta retoriikasta ja sitten taas pettyä. SDP:n ja Vasemmistoliiton edustajien ei tarvitsisi skitsofreenisesti poukkoilla oikealta vasemmalle. Käyköhän tosiaan niin, kuin jotkut ovat väläytelleet? Onko Suomessa tulevaisuudessa nykyisten puolueiden sijaan vastakkain konservatiivit ja liberaalit?

Nyt kun Timo Soinia ollaan pommittamassa marginaaliin ("one-linereita laukovaksi hassuksi hepuksi") ja "maahanmuuttokriitikot" ollaan vähitellen hiljentämässä yksi toisensa jälkeen, oikeudenkäynneillä (joissa on myös aavistuksen verran poliittisuutta mukana), voi hallitus jälleen keskittyä täysin voimin toteuttamaan riistopolitiikkaansa. Oliko näistä kyseisistä kriitikoista todellisen vaihtoehdon tarjoajiksi mainostamilleen ongelmille on sitten toinen kysymys. Perussuomalaisten ansioksi voidaan toki lukea se, että he sentään hieman horjuttivat istuvien hallitsijoiden valtaistuimia. Kuitenkin näyttää käyvän siten, että "maahanmuuttokriittisten" voittoisa taival loppuu lyhyeen ja kääntyy heitä itseään, koko puoluetta ja muita vastaan. "Maahanmuuttokriittisten" takia eivät todelliset maahanmuuttokriitikot voi saada ääntään kuuluviin ilman leimautumisen pelkoa. Toiseksi, Perussuomalaiset kokonaisuudessaan ollaan haluttu leimata rasistien puolueeksi jopa Suomen rajojen ulkopuolella. Viime vuoden eduskuntavaaleissa täälläkin puhuttiin pimeyden voimista ja Perussuomalaisten äänestäjät tuomittiin kaikki rasisteiksi.

Nykyisen hallituksen monopoliaseman todistaa se, että kaikki siihen kohdistuva kritiikki saa leiman. Kun leiman on saanut, ei kriitikkoa/vastustajaa tarvitse ottaa todesta. Nykyistä menoa kritisoivat leimataan rasisteiksi, soinilaisiksi impivaaralaisiksi tai äärvasemmistolaisiksi kommunisteiksi. Jos kiltimpiä halutaan olla, voidaan kritiikki leimata huulenheitoksi. Nykyisin ei siis kannata olla aidosti vasemmistolainen, koska se tulkitaan heti äärivasemmistolaisuudeksi. Äärivasemmistolaisuutta ja vasemmistolaisuutta ylipäänsä pidetään täällä Suomessakin pahempana, kuin äärioikeistoa. Lyön vetoa, että Kokoomus pitkässä juoksussa liittoutuisi mieluummin oikeiden natsien, kuin kommunistien kanssa. On se parempi katsoa rasismia ja oikeistolaista epädemokraattisuutta läpi sormien, kuin rikkaan 1% omaisuuden jakamista 99% kanssa. Kannattaa siis olla hyvää pataa Jyrkin kanssa. Kyllä Jyrki antaa sitten luvan muinaisille punaisille iskulauseille aina vaalien alla ja vappuna.

Mitä yhteistä muuten on USA:n entisellä presidentillä, George.W.Bushilla ja Suomen nykyisellä hallituksella? George.W.Bush luokitellaan yhdeksi USA:n historian huonoimmista presidenteistä. Hänen kaudellaan käytiin kaksi sotaa, joista toista käydään edelleen aktiivisesti. Yhdysvaltojen maine sai maailmalla negatiivisia sävyjä sotien ja hämmästyttävän ylimielisyyden myötä. Bush jr:n kaudella myös tuloerot kasvoivat rikkaiden ja köyhien välillä ja taloudellinen kriisi maassa alkoi. Hallituksemme (joka valitettavasti vielä istuu vallassa) on myös tekemässä historiaa. Hallituksemme kaudella hyvinvointivaltion rippeet ollaan ajamassa alas.1800-luku häämöttää. Tuloerot ovat täälläkin päin kasvamassa, kun köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat täällä kovien pelureiden yhteiskunnassa. Isänmaallisuuskaan ei ole ollut kovassa huudossa täällä, kun suomalaisia sotilaita lähetetään miehityssotaan tapettavaksi ja euroa tuetaan hallituksen taholta ennen näkemättömällä innolla. Hintana erityisesti euron tukemiselle ovat ainakin hyvinvointipalveluissa tehtävät leikkaukset ja itsemääräämisoikeuden rippeiden katoaminen. Kyseessä on yksi Suomen historian huonoimmista hallituksista.

Lienee vain ajan kysymys, milloin uussuomettunut Suomi tekee kreikat ja äänestää jonkin aidon natsipuolueen eduskuntaan. Siihen ei varmaankaan mene kauan, kun Suomi kiltisti tukee Kreikkaa ja Espanjaa samalla, kun uusia "potilaita" ilmaantuu. Toistaiseksi hyvinvointipalveluiden olemassaolo on turvattu, eikä suuren maailman kaltaista raadollista jakautumista hyvä- ja vähäosaisiin ole vielä suuresti havaittavissa. Ei siis vielä pelkoa ainakaan kommareista. Ei ole kuitenkaan sanottu etteikö tilanne olisi lähitulevaisuudessa toinen. Uhmamieli tulee toivon mukaan lisääntymään, kuten myös uskottomuus valtiovallalle. Mitä järkeä on esimerkiksi verojen maksamisessa, kun verovarat menevät kasvavassa määrin euroon, pankeille ja eliitin hauskanpitoon? Tässähän melkein mieli alkaa kääntyä suosiolliseksi veronkierrolle. Uhmamieltä odotellessa, sitä vain toivoisi, että media ja niin sanottu oppositio harjoittaisi kritiikkiä Halla-ahon lisäksi välillä muitakin tahoja kohtaan.

PS: Poliittiset päättäjämme ovat antautuneet EU:n ja talousmaailman sätkynukeiksi. EU:n ja talousmaailman sätkynuket edustavat vain EU:ta, talousmaailmaa ja itseään, eivät tavallista kansaa. Alas EU:n ja talousmaailman sätkynuket!

84. Nato ja Suomen sisäiset asiat

Voidaan huomata, että talvi on nyt viimeistään ohitse, kun talviunilta herännyt karhu ärjyy naapureilleen. Suomea varoitettiin jälleen kerran liittymästä Natoon. Suomea on varoitettu ennenkin, enkä usko, että varoitus jäänee viimeiseksi. Suomi ei toki ole ainoa naapuri, jota on varoitettutu. Muun muassa Ukraina, Georgia ja Viro ovat saaneet osansa varoituksista. Mainituista maista viimeksi mainitulla on ollut rohkeutta ja potentiaalia toimia itsenäisesti. Georgiaa ei länsiblokki taas ole halunnut ja Ukraina suuntaa luultavammin mieluummin itään ja Kremliin päin. 

Jos itseltäni kysytään, olisi Suomen järkevämpää pysyä poissa Natosta. En kannata sitä, että Suomalaisia lähetetään yhä kasvavassa määrin Afganistaniin, Irakiin, Iraniin, Libyaan ja muualle imperialististen valloittajien sotia sotimaan. Ei tule missään tapauksessa tukea sellaista väkivaltakoneistoa, jonka johdolla eri maista ryöstetään rikkaudet entisten siirtomaaisäntien tapaan. Olisiko jo aika myöntää, että Afganistan on miehityssotaa ja Suomen valtio on mukana tukemassa imperialistista miehityspolitiikkaa. Suomalaiset joukot välittömästi pois Afganistanista. Ei tule tukea sellaista väkivaltakoneistoa, joka puolustaa rikkaan prosentin etuja jättäen loput 99% oman onnensa nojaan. Menestyvät tai eivät menesty. Oma vika, jos sattuu syntymään väärään kastiin/säätyyn.

En kannata myöskään ainakaan sotilaallista enkä liian läheistä yhteistyötä itäisen naapurin kanssa. Tuo ärjyminen ja Suomen sisäisiin asioihin puuttuminen vie nimittäin maun sellaisista asioista. En siis myöskään kannata Suomen liittymistä mahdolliseen Kiovan tai Minskin liittoon. Siinä sitä oltaisiin yhtä itsenäisiä, kuin Venäjän federaatiosubjektit. Ei tule tukea sortokoneistoa, joka miehittää laittomasti muun muassa Tshetsheniaa ja jolla on kontollaan lukuisia muitakin kansanmurhia (esimerkiksi karjalaiset). Tulevaisuuden Minskin tai Kiovan unionissa ajettaisiin luonnollisesti vain venäläisen eliitin etua (retorisesti: "venäläisten etua") samalla, kun yhteiskunnan "pohjasakka" roikkuu sormien varassa köyhyyskuilun yläpuolella.

Olen jo aikaisemmin todennut, että niin kauan, kuin maailman roistovaltiot (muun muassa Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina) hallitsevat, on pienemmillä mailla oltava uskottava itsenäinen puolustus. Puolustusta ei tule ulkoistaa. Se on joko oltava tai sitten se on ajettava alas siten, että suuret maat näyttävät ensiksi esimerkkiä. En usko, että ulkomaiset joukot olisivat niinkään motivoituneita puolustamaan itselleen täysin vieraita alueita. Etenkin kylmästä Suomesta puhuttaessa olisi odotettavissa, ettei Suomi juurikaan apua saisi. Niin sanottu Pohjoinen Ulottuvuus (esimerkiksi Suomi, Ruotsi ja Norja) voisi tulla joiltakin osin kysymykseen. Suomella olisi edelleen pääosin omista joukoista riippuvainen puolustus, mutta Suomi tekisi sotilaallista yhteistyötä muun yhteistyön lisäksi muiden Pohjoismaiden kanssa kasvavassa määrin. 

Vielä muutama sananen sisäisiin asioihin puuttumisesta. Venäjän taannoiset mielenosoitukset ovat vielä melko tuoreessa muistissa. Berlusconimaisen itsevarman Putinin uudelleenvalintaa vastustavat mielenosoittajat käänsivät huomion Venäjälle ja kenties jopa hieman toivat pinnalle sellaistakin näkemystä, että termi "yhtenäinen Venäjä", on vain samannimisen valtapuolueen retoriikkaa. Kun muut valtiot ilmaisivat ymmärryksensä mielenosoittajille, oli kyseessä tietenkin puuttuminen Venäjän sisäisiin asioihin. Mitenkä se sitten eroaa Venäjän asevoimien päällikön lausunnoista? Haiskahtaa melkeinpä sanelupolitiikalta ("jos teette sillä tavalla niin...") ja aika aggressiiviselta tunkeutumiselta Suomen sisäpolitiikkaan. Jos muilla ei ole oikeutta puuttua Venäjän sisäisiin asioihin, ei Venäjälläkään ole oikeutta puuttua muiden maiden sisäisiin asioihin. 

Mitä varten sen kenraalin taas piti varoitella meitä Natoon liittymisestä? Olisi edes sanonut, että: "syöskää jo vallasta nuo omia etujaan ajavat ja joka ilmansuuntaan kumartelevat batistamaiset jeesmiehenne ja rakentakaa uskottava puolustus tai...". Sellainen kritiikki olisi ollut paljon tervetulleempaa.

PS: Poliittiset päättäjämme ovat antautuneet EU:n ja talousmaailman sätkynukeiksi. EU:n ja talousmaailman sätkynuket edustavat vain EU:ta, talousmaailmaa ja itseään, eivät tavallista kansaa. Alas EU:n ja talousmaailman sätkynuket!

83. Tear down this wall!

Reagan puhui tällä tavoin vuonna 1987:



http://www.nypost.com/p/news/opinion/opedcolumnists/item_hUBoTAOCQVAGDXVUiqWk2L/0



Jos Reagan eläisi ja olisi vasemmistolainen, olisiko puhe tämäntapainen:

President Obama, leaders of g8 countries (still a g8 thang!), ladies and gentlemen: almost twenty-five years ago, President Ronald Reagan visited Berlin, speaking to the people of that city and the world near the Berlin Wall. Well, since then the world has changed and the leaders of g8 countries, each in his and her turn, have been spreading the gospel of capitalism from Bogotá to Berlin and from Berlin to Canberra. Today I, myself, make my virtual visit to your cities.

I come to your cities as a critic of capitalism, because it’s my duty to speak, in this place, of freedom (before internet censorship takes place). But I must confess, I'm drawn here by other things as well: by the feeling of real globalization, realer than the globalization that is guided by g8 countries. Also I'm drawn here by the fact that in this capitalized world still exist free and uncorrupted media. How amazed I am to see that there still exists free and uncorrupted media such as Global Voices for example. I'm amazed of the courage and determination of the critics of capitalism who won't give the way for right-wing propaganda.


The gathering of bloggers today is a global phenomenon and blog texts are available online around the world 24/7. This uncorrupted online media won't buy the stories of mainstream propaganda. I understand that it is being seen and heard as well outside the social media. To those listening throughout the world, a special word: Although I cannot be with you, I address my remarks to you just as surely as to those standing here before me. For I join you, as I join your fellow countrymen all around the world, in this firm, this unalterable belief: Es gibt nur die eine Welt!


Wherever I go, I can see the Wall. That Wall encircles the free sectors of the cities, part of a vast system of barriers that divides the entire world. From Helsinki to Canberra and from Canberra to Bogota, those barriers cut across the planet in a gash of barbed wire, concrete, dog runs, and guard towers. There may be no visible, no obvious wall. But there remain armed guards and checkpoints all the same — still a restriction on the right to travel, still an instrument to impose upon ordinary men and women the will of totalitarian money men. Yet it is in neo-colonial countries where the wall emerges most clearly; there, cutting across cities, where the news photos and the television screen have imprinted this brutal division of continents upon the mind of the world. Every man and woman walking in this planet is a human, separated from his and her fellow people. Every man is forced to look upon a wound that is cut open by such devil's advocates as Wall Street bankers, IMF, EU and many international companies.

President von Weizsacker used to say, “The German question is open as long as the Brandenburg Gate is closed.” Today I say: As long as the gate of the 21st century is closed, as long as this wound of a Wall is permitted to stand, it is not the German nor the East or West question alone that remains open, but the question of freedom for all mankind. Yet I do not come here to lament. For I find in social media a message of hope, even in the shadow of this wall, a message of triumph.

In the 19th century the ordinary people in Germany (as well as other people all around the world) had to face the Anti-Socialist Laws. Later, thousands of miles away, the United States reached out to help all anti-democratic regimes to fight against the socialists and "socialists" all around the world and overthrew democratically elected governments just because those governments were on the wrong side. In the 1880's Chancellor Otto von Bismarck announced the creation of what would become known as the welfare state that originally was planned to stop socialists. This policy was not directed against any country or doctrine, but against hunger, poverty, desperation, and (mostly) chaos. And as we have learnt from history, this welfare state policy has nothing to do with socialism. Ask from Otto von Bismarck.


To my surprise and sorrow I haven't seen any monuments with praise texts when talking about war against poverty. There are no such commemorative days in calendars as "the struggle against the poverty", "the day of giving" or "the day when Nordic welfare state system was born". An equal and fair, free world in the North (Finland, Sweden, Norway, Denmark), that dream has become realer than anywhere else. Finland rose from ruin to become giant in equality. Sweden, Norway — virtually every nation in Northern Europe saw the birth of equality; the Northern European welfare system (better than Bismarck's one) was founded.

In Northern Europe and here in Helsinki, there took place such a miracle that gave a little hope for the underdogs, the hyvinvointivaltio! The leaders of the Northern Europe understood the practical importance of rudimentary equality — that just as justice can flourish only when the ordinary people are given the right to livelihoods, so real prosperity can come about only when the farmer and businessman are on the same level with ordinary people without classes. Ever since our governments raised taxes equally in the 60's and 70's, the standard of living and the peace in the streets in Finland and in Northern Europe increased.

Where more than four decades ago there was only inequality, hardship and poverty, today in Helsinki and in whole Northern Europe there are the most equal, the most practical and the most working welfare systems of any countries in the world — equal education (that gives the opportunity even for the poorest ones to study), fine homes and apartments, safe streets, and down- to-earth attitude. Where the culture of the cities seemed to have been for the ellite only, today there are many great universities all around in Finland, Sosiaalikeskus satama (where you don't have to pretend to be something you aren't), and underground clubs, campus kinos, and beautiful nature with local civilized people who tell you the history that you don't hear in museums. Where there was want, today there’s abundance — food, clothing, — style without exaggerated fanciness. From class society, from utter poverty, we Northerners (especially Finns) have, in freedom and in equality, rebuilt the nations that once again rank as one of the greatest on earth. Capitalists may have had other plans. But my friends, there were a few things the capitalists didn’t count on — Finnish down-to-earth attitude and jokamiehenoikeudet.

Ever since "the invisible hand" was launched the capitalists have repeated the same mantra to the world: “Capitalism, privatization and uncontrolled markets rulez!” But when taking a look at the world of inhabitants (especially those whose lands are not yet privatized) for example, we see a free world that has achieved a level of mental prosperity (by respecting nature and the environment) and mental well-being unprecedented in all human history. In the capitalist world, we see failure, greed, backwardness of moral and humanity, declining standards of health because of industry food. The basic needs (such as water, food, living etc) are capitalized and vulnerable to endless inflation. Even today, the United States still cannot take care of their people. After these decades and centuries, then, there stands before the entire world one great and inescapable conclusion: Equality leads to prosperity and peace. Equality replaces the ancient hatreds among the nations with comity and peace. Equality is the victor.

Hopefully one day the capitalists themselves may, in a limited way, be coming to understand the importance of equality. We hear much from Washington about a new policy of reform and flashes of open mindedness for the poor people ("maybe the poverty is not only the fault of the poor people"). The communism-phobia doesn't limitate the human rights in the USA as it did some decades ago. Some economic enterprises have been permitted to operate with relaxiation methods. Some companies offer their employees benefits including in yoga and laughter therapy for example. Some companies have understood the fact that it's important to take care of their staff. Are these the beginnings of profound changes in the capitalist world? Or are they token gestures, intended to raise false hopes in the world, or to strengthen the capitalist system without changing it? We welcome change and openness; for we believe that equality and peace go together, that the advance of humanity can only strengthen the cause of world peace.

There is one sign the capitalists can make that would be unmistakable, that would advance dramatically the cause of equality, freedom and peace. President Barack Obama, if you seek peace, if you seek prosperity for the United States and g8 countries, if you seek equality: Come here to this gate! Mr. Obama, open this gate! Mr. Obama, tear down this wall!

PS: Poliittiset päättäjämme ovat antautuneet EU:n ja talousmaailman sätkynukeiksi. EU:n ja talousmaailman sätkynuket edustavat vain EU:ta, talousmaailmaa ja itseään, eivät tavallista kansaa. Alas EU:n ja talousmaailman sätkynuket!