107. Paremman profiloitumisen puolesta

Elokuun 3. päivä osallistuin "Reclaim the Street"-kadunvaltaustapahtumaan. Kadunvaltausta voidaan pitää vastalauseena ralleille tai vastalauseena läpikaupallisuudelle ylipäänsä. Valitettavan usein suomalaisissa kaupungeissa mennään kaupallisuuden ehdoilla. Unohdetaan, että kaupungeissa asuu myös vähävaraista väkeä, jolla ei useinkaan ole varaa kuluttaa. Kaupungeissa asuu myös niin sanotusti "erilaista väkeä", jota ei vaan satu kiinnostamaan shoppailu tai muut rahaihmisten huvit. Kaupungit on pääasiassa valjastettu tarjoamaan porvarillisia huveja. "Roskaväki" taas likaa katuja ja tuottaa pelkällä olemassaolollaan "paremmalle väelle" ahdistusta ja vitutusta. Keitä varten kaupunki on suunniteltu ja keiden ehdoilla kaupunkia kehitetään? Mielestäni jokavuotinen kadunvaltaus -tapahtuma tuo hyvin esille tätä kysymystä. Kun rallit ja mainostajat valtaavat kadut, haluavat kadunvaltaajat myös osansa Jyväskylän kaduista.


Tänä vuonna vallattiin pätkä Seminaarinkatua, yliopiston kirjaston lähellä. Mukana valtauksessa oli anarkisteja, joitakin vasemmistonuoria, kaksi kommunistinuorta (meikäläiset) ja mahdollisesti aktiiveja myös muista poliittisista järjestöistä. Kulkue lähti liikkeelle Kirkkopuistosta Hannikaisenkadun ja Yliopistonkadun kautta kohti Seminaarinmäkeä. Tunnelma oli ihan mukava. Hyvässä hengessä siellä istuskeltiin ja seurattiin esiintyjiä (erilaisia tansseja). Hyvillä mielin sieltä sitten lähdettiin pois. Päivän saldo: luoksemme tuli kaksi henkilöä, jotka toivon mukaan ovat oikeasti kiinnostuneita KomNL:n toiminnasta. Ihoni myös hieman paloi ja saimme lisäksi yhden "kommunismi on kuollut!"-huudon. Varsin onnistunut päivä siis.


Päivän päätteeksi kävin lukemassa Keskisuomalaisen verkkoartikkelin kyseisestä tapahtumasta. Selailin myös hieman kommentteja läpi. Ihan asiallisia kommentteja siellä oli, vaikkakin myös huomattavan paljon sivistymätöntä ajatusmaailmaa edustavia kommentteja löytyi myös (ovat näemmä hieman siistineet tuota keskusteluosiota sitten viime näkemän). Jotkut taisivat olla sitä mieltä, että "hippikulkueen" päälle olisi voitu ajaa. Mitäs ovat siellä tiellä... Joitakin epäideologisia rationalisteja tuntuu ärsyttävän pelkkä erilaisten ihmisten olemassaolo. Hipeille vaan pamppua, jiihaa ja ihahaa. Ratsupoliisin selästä. Vesitykkejäkin olisi voitu tuolle päivälle hommata viilentämään auringon lämmittämiä "hippipunkkareita". Hieman viilennystä sopisi välillä antaa myös arvon epäideologisille rationalisteille.


Sitten vähän itse ralleista. Ralleja kritisoidaan muun muassa siitä, että ne rajoittavat paikallisten asukkaiden liikkumista. Niitä syytetään kaupallisuudesta ja niistä lieveilmiöistä, joita "keskiluokkainen, örveltävä rallikansa" tuo tullessaan. Ralleista on sanottu, että se on meluisaa, saastuttavaa ja että se ei edes ole urheilua. En ota kantaa siihen, saastuttaako ralli, koska en ole asian suhteen mikään asiantuntija. En myöskään ota kantaa siihen, onko ralli urheilua vai ei. Itse taannoin katselin formuloita. Mielestäni rallit sinänsä eivät ole kaiken pahan alku ja juuri. Huvinsa kullakin. Olisi kuitenkin kohtuullista, että arvon mainostajat ja muu ralliväki vastaisivat kustannuksista, ettei "Suomen Ateenan" tarvitsisi tuhlata vähäisiä rahojaan, kun edes peruspalveluihin ei tunnu rahaa riittävän. Miksi profiloitua jonain sellaisena, mitä ei edes olla? Ei Jyväskylä ole mikään rallikaupunki. Missään Jyväskylässä en ole nähnyt sellaista liikettä, joka olisi erikoistunut juuri ralliin. Myydäänkö täällä ralliaiheisia tuotteita muulloin, kuin rallien aikaan? Ovatko jyväskyläläiset jollakin lailla rallin suurkuluttajia? Tulipa mieleen eräs Aku Ankka-sarjakuva, jossa Aku Ankka sisarenpoikineen matkustaa "San Rioon", joka on erityisen tunnettu jalkapallohulluudestaan. Kyseisessä kaupungissa kaikki liittyy aina jollain tavalla jalkapalloon. Jyväskylässä en vastaavaa hulluutta ole nähnyt rallin kohdalla. Olisiko aika kehitellä jotain muuta rallien tilalle, jotta voitaisiin profiloitua jonain sellaisena, mitä oikeasti ollaan?


Siinä missä maahanmuuttokriitikoilta ja Suomen "brändääjiltä" voitaisiin kysyä, mitä on suomalaisuus, voidaan Jyväskylän ja niin sanotun Keski-Suomen mittakaavassa kysyä, mitä on jyväskyläläisyys ja missä ihmeen Keski-Suomessa keskisuomalaiset asuvat? Keskisuomalaisuudessa ollaan profiloiduttu kohtalaisen hyvin. Täältä löytyy Keskimaata ja täällä luetaan Keskisuomalaista. Säämiehet ja säänaiset ennustavat säätä Etelä- ja Keski-Suomeen. Kun Suomen karttaa katsoo, on mielestäni hieman omituista, että täällä päin Suomea puhutaan Keski-Suomesta, kun Suomea löytyy ymmärtääkseni myös vaikkapa Kokkolan yläpuolelta. Ei Suomea tietääkseni olla katkaistu mistään Kokkolan korkeudelta ja Kokkolassakaan ei taideta olla puoli välissä. Kannatan toki ajatusta, että Lappi itsenäistyisi. Ei muualla Suomessa Lapista olla ainakaan hallinnollisella taholla kiinnostuneita ellei kysymyksessä ole Lapin alistaminen kansainväliselle pääomalle ja saamelaisten maiden anastus. Toiseksi "keskisuomalaisuutta" perustellaan sillä, että "Keski-Suomi" on liikenteen solmukohta ja se sijaitsee ikään kuin keskellä. Jos katsotaan vaikkapa Pohjanmaan ja Pohjois-Savon maakuntia, niin kyllä se Keski-Suomi tosiaan on siellä välissä. Suomessa on kuitenkin monia kaupunkeja ja alueita, jotka sijaitsevat kartassa keskellä. Oli kyse sitten vaikkapa Etelä-Suomesta tai Pohjois-Suomesta (Lapista).


Jyväskylä haluaa profiloitua kansainvälisenä opiskelukaupunkina. Jyväskylä onkin varsin kansainvälinen opiskelukaupunki niin hyvässä kuin pahassa. Tänne tullaan opiskelemaan läheltä ja kaukaa. Busseissa kuulee ulkomaisia kieliä  ja kaupunki tarjoaa opiskelijoille kohtalaisen hyvät puitteet opiskeluvuosia varten. Kun tutkinto on taskussa, tänne ei suinkaan jäädä. Valmistuneet opiskelijat suuntaavat pääasiassa Helsinkiin ja muihin suurimpiin kaupunkeihin, joissa on paremmat työllistymismahdollisuudet.
Ikävä tosiasia on, että lähes kaikki on keskitetty Helsinkiin. Tampereella, Turussa ja Oulussakin taitaa olla paremmat mahdollisuudet työllistyä, kuin Jyväskylässä. Miksi Jyväskylässä on sitten vaikeampi saada töitä, kuin monessa muussa suomalaisessa kaupungissa? Miksi Suomessa ylipäänsä työnsaanti on vaikeampaa, kuine ennen? Jos markkinauskovaisilta työnantajaväen diktatuurin edustajilta kysytään, syynä ovat verot. Veroja pitäisi laskea ja markkinoita pitäisi vapauttaa lisää, koska ne eivät vieläkään ole riittävän vapaita (milloinkahan ne ovat?). Pois vaan kaikki holhoavat ja protektionistiset rajoitukset, niinkö? Kenties se todellinen vapaus koittaa, kun liitymme oikeiston ihannemaahan, Yhdysvaltoihin (kunhan meistä ensin tulee EU:n osavaltio). Totta kai syynä on myös nykyinen pullamössökansa, joka ei suostu joustamaan omista oikeuksistaan tarpeeksi ja laittamaan nimeään orjatyösopimuksiin.


Mitäs niistä narsisteista onkaan sanottu... Syy on aina muissa. Syy ei suinkaan liene siinä, että yrityspomot keskittyvät tienaamaan optioita ja säästämään työvoimakustannuksissa yritysten ja työpaikkojen kehittämisen sijaan. Mitä paremmin yrityksillä menee, sitä enemmän on pakko potkia työntekijöitä pois, koska tehostaminen. Koska kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttäminen. Uskon myös, että monessa yrityksessä riskinottokyvyttömyys vallitsee, eikä uutta työvoimaa haluta palkata. Pienyritykset voisivat työllistää paremmin, mutta näinä aikoina ei ole helppoa olla pienyrittäjä. Isoa ja suurta suositaan. Verohelpotuksia sataa suurille yrityksille, kuin taivaalta mannaa ja siitäkin huolimatta rahat eivät jostain syystä riitä veroihin, vaan valuvat veroparatiiseihin. Pienyrityksiä taas kuritetaan suurilla veroilla ja yksinyrittäjä on samalla yrityksensä työläinen.


Herra kaupunginjohtaja voisi virkamiesmafiansa kanssa ottaa huomioon myös nämä työllisyysasiat peruspalveluiden ohella kunhan tulevien asuntomessujen järjestämiseltä ja muulta tärkeämmältä puuhastelulta ehtivät. Voitaisiinko viimeistään Jyväskylän 200-vuotispäivänä profiloitua sellaisena kaupunkina, joka takaa julkiset, korkeatasoiset peruspalvelut? Eikö olisi hienoa mainostaa Jyväskylää kaupunkina, joka takaa kaikille tulotasoille inhimilliset puitteet viettää vapaa-aikaa? Voisiko "kansainvälinen opiskelijakaupunki" tarkoittaa myös pysyvyyttä? Olisi hyvä, jos Jyväskylästä tulisi ihan asuinkaupunki, eikä vain harmaantuva läpikulkupaikka. Tällä hetkellä Keski-Suomi vaikuttaa ennemminkin periferia-Suomelta ja periferia-Suomi siitä uhkaa tulla. Ettei vain kävisi niin, että (kuten Keskisuomalaisessa yhdessä sukkelassa kommentissa sanottiin) tien varteen tullaan pystyttämään Markku Anderssonin patsas, joka kerjää rahaa "Suomen Ateenalle"... Siinäpä sitä profiilia olisi kerrakseen!


PS: Epäideologisen rationalistin julistus: Tunteisiin perustuvaa politikointia ja riidanhalua tulee välttää viimeiseen asti. Ideologioiden ja vastakkainasettelujen ajat ovat ohi. Eläköön demokratia ja yhtenäisyys! Politiikkaa tulee tehdä järjellä ilman ideologisia sitoutumisia ja markkinoiden kahlitsemisia. Kauan eläköön demokratia ja yksimielisyys! Painakaa se mieleenne senkin palestiinalaisterroristeja sympatiseeraavat hamppuhipit, viherstallarimarxistit ja enemmistödiktatuuria yliarvostavat idealistifriikit. Vaihtoehtoja ei ole!

106. Herää vasemmisto

Kommunistisen nuorisoliiton Jyväskylän paikallisosaston puheenjohtajuus ja varapuheenjohtajuus valtakunnallisella tasolla ei tunnu yhtään hassummalta. Ei ainakaan silloin, kun nuo pestit kestävät aina vuoden kerrallaan. Miksikö Kommunistinen nuorisoliitto? Eiks ne oo vaan nuoria kommareita, jotka ennen pitkää siirtyy SKP:hen? Osa kenties, mutta eivät varmastikaan kaikki. Kommunistinen nuorisoliitto on itsenäinen nuorisojärjestö, joka toimii autonomisten paikallisosastojensa kanssa läheisessä yhteistyössä SKP:n kanssa tekemättä sille kuitenkaan vaalityötä. Omien tähän astisten kokemusteni perusteella KomNL on selvästi suuntautunut tulevaisuuteen. KomNL tarjoaa myös oivan vaihtoehdon niille, jotka haluavat leikkiä vaikkapa valelääkäriä ilman erillisiä kokouksia ja joita tekemisen meininki kiinnostaa. Tähän asti homma on vaikuttanut ihan asialliselta. Katsotaan, kuinka pitkään jaksaa olla mukana.
                                                                                              

Ei tule jättää sanomatta sitäkään, että olen myös Vasemmistonuorten jäsen. Huolimatta joidenkin ihmisten mahdollisista kriittisistä näkemyksistä, en näe minkäänlaista ristiriitaa sille, että kuulun molempiin järjestöihin. Olen teksteissäni usein kirjoitellut, Vasemmistoliittoakin kritisoidessani, että Vasemmistonuorissa on potentiaalia. Uskon ja toivon, että Vasemmistonuoret tulee tulevaisuudessa painostamaan emopuoluettaan äänekkäämmin äänekkäämpiin ja vähemmän konsensushenkisiin vaatimuksiin. Ääntä vain lisää kuuluviin. Kun puhun yhtenäisestä vasemmistosta, haluan myös konkreettisella tavalla näyttää, mitä yhtenäisen vasemmistolaisuuden muodostaminen omissa unelmissani voisi olla. En ole täysin varma, kuinka kyseiset nuorisojärjestöt suhtautuvat toisiinsa. Yhteistyötä on jonkin verran ollut. Maalaisjärjellä ajatellen, oletan, että molemmat nuorisojärjestöt haluavat kuitenkin pitää toisiinsa selvää hajurakoa.


Kun puhutaan aikuisista, Vasemmistoliitto tuntuisi kärsivän vieläkin siimesläisyyden haamusta ja monet kyseisen puolueen edustajat aina käteltyään kommunistia pyyhkinevät kätensä desinfiointipyyhkeillä ja heittävät tämän jälkeen pyyhkeet palavaan roskakoriin. Punatauti on tunnetusti tarttuvaa. Skpläiset taas kritisoivat Vasemmistoliittoa äärimmäisestä kompromissihakuisuudesta. Monet skpläiset ja vasemmistoliittolaiset haluavat pitää etäisyyttä toisiinsa. Ei ole syytä epäillä, etteikö näin olisi joiltakin osin myös vasemmistonuorten ja kommunistinuorten välillä. Henkilökohtainen toivomukseni on, että Kommunistinen nuorisoliitto ja Vasemmistonuoret tiivistäisivät yhteistyötään. "Mä en haluu leikkii sun kaa"-asenteella ei pitkälle pötkitä näinä aikoina, jolloin työnantajaväenliike ja rautainen työnantajaväen diktatuuri pitää tavallista kansaa kuristusotteessaan.


Itselläni oli tilaisuus vierailla SKP:n edustajakokouksessa, joka järjestettiin 8-9.6.2013 Vantaalla, Tikkurilan lukiolla. Viikonloppu oli SKP:n kannalta historiallinen. 1990-luvulta lähtien SKP:n puheenjohtajana ollut Yrjö Hakanen astui syrjään ja hänen tilalleen valittiin entinen pääsihteeri, Juha-Pekka Väisänen. SKP:hen saatiin myös varsin nuorta verta Kommunistisen nuorisoliiton entisen puheenjohtajan Heikki Ketoharjun otettua J.P.Väisäsen paikan SKP:n pääsihteerinä. Hieman outoa, ettei asiasta loppujen lopuksi hirveästi uutisoitu, vaikka sen verran merkittävä vaihdos kyseessä oli. Kenties Vasemmistoliitto on seksikkäämpi ja sillä on enemmän kurveja, kuin SKP:llä. Joka tapauksessa kyseessä oli varsin antoisa tilaisuus, jossa kuultiin paljon hyviä puheenvuoroja, niin omilta, kuin puolueen ulkopuolisilta vierailijoilta.


Esimerkkinä otettakoon vaikkapa Jyrki Yrttiaho, jonka Vasemmistoliitto luultavasti erottaa. Liekö kyseessä todellakin se, että Vasemmistoliitto katsoo Jyrki Yrttiahon (joka ei jostain kummallisesta syystä halua lähteä pois puolueestaan) toiminnan olevan puoluetta vastaan? Tai haluaako Vasemmistoliitto kenties hiljentää kaikki kriittiset äänet puolueen sisällä? On ne näemmä vaarallisia noi SKP:n tilaisuudet.


Millä lailla SKP:n linja nyt muuttuu, kun johtajisto on vaihtunut? SKP on vielä 2010-luvullakin monelle synonyymi stalinismille. Kommunistin kanssa kiistellessä riittääkin vielä nykyisin, että hänen todetaan olevan stalinisti. Herääkin kysymys, elävätkö menneessä pienen ihmisen asialla olevat kommunistit vai Stalinista alati jauhavat suuryritysten asialla olevat oikeistolaiset? Toisaalta skpläisiltä kysytään, miten he muka eroavat demareista ja arhinmäkiläisistä? SKP:stä ollaan sanottu, että se on "pitäisi-puolue" (sinänsä verrattavissa Perussuomalaisiin, josta sanotaan, ettei sillä ole konkreettisia vaihtoehtoja esittämänsä kritiikin vastapainoksi). SKP:tä ollaan moitittu linjattomuudesta. SKP:llä on kyllä mielestäni ollut loistaviakin ohjelmia, kirjoituksia ja näkemyksiä siitä, miten asioita tulisi hoitaa. Esimerkkinä "Toisenlainen kuntakartta"-pamfletti.


Aina voi tietenkin parantaa. Eräissä asioissa olisi paljonkin parantamisen varaa. Esimerkiksi suhteessa isänmaallisuuteen. Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksi SKP tuntuu suhtautuvan isänmaallisuuteen torjuvasti ja parhaimmillaankin vähätellen. SKP ja vasemmisto saattavat kokonaisuudessaan kritisoida sellaista fasistista politiikkaa, joka tähtää vähemmistöjen (esimerkiksi baskien ja länsisaharalaisten) äänien vaimentamiseen ja suosii suuria pienten kustannuksella. Kun joku alkaa puhua suomalaisten oikeudesta olla riippumaton ja vapaa kansakunta, puhutaan vaarallisesta nationalismista ja taantumuksellisuudesta. Heti perään sanotaan kevyemmän vasemmiston suunnalta, että me olemme eurooppalaisia, emme Venäjän etupiiriä. Kokoomuskaan ei suomalaisten asialla ole myydessään Suomea pomotteleville Brysselin pomoille. Vasemmistoliitolta ei todellista ja uskottavaa kritiikkiä voi EU:n kohdalla odottaa. Vasemmistoliiton suurimpia ongelmia on mielestäni siinä, että se tähtää EU:n muuttamiseen nykyisissä oloissa, jossa itsekkäät rahamaailman valtiaat ja rahamaailman lobbarit torppaavat Brysselin pomojen suilla esimerkiksi Euroopan Vasemmiston aloitteita.


SKP on Perussuomalaisten ja kenties Itsenäisyyspuolueen (ja muiden marginaalisten järjestöjen) lisäksi ainoa, joka kritisoi EU:ta edes jollain lailla uskottavasti. EU kritiikki pitäisi kuitenkin viedä vieläkin pidemmälle. EU on isojen (muun muassa Saksan ja Ranskan) pää-äänenkannattaja, eikä anna pienemmille ja köyhemmille maille todellista ääntä. Köyhien maiden pitäisi vaan protestanttisen nöyrästi ja tyynesti maksaa velkansa ja säästää vaikka sitten tiedonkulun kustannuksella. Pienemmät maat, kuten esimerkiksi Suomi, saavat tyytyä uuteen (tai käytännössä nykyiseen) alistettuun asemaansa Euroopan Yhdysvalloissa. Mikään ei oikeastaan tulisi muuttumaan; itsenäisyyden siirtyminen historiaan vain vahvistettaisiin virallisesti ja saisimme kuulla jatkossa yhä enemmän "timber!"-huutoja, kun raaka-aineitamme viedään muualle päin Euroopan Yhdysvaltoja, kuten myös maaperässämme laiskana lekottelevia mineraaleja.


Lopultakin me pikkujenkit oltaisiin oikeasti amerikkalaisia! Ainakin itäamerikkalaisia, joita isoveli opastaa ja valvoo lännestä käsin. Maahanmuuttokriitikot ovat lopulta hyvillään unionin jäsenyydestä. EU-USA:n alati kehittyvä ja tehostuva pakolais- ja maahanmuuttopolitiikka tulee nimittäin vielä saamaan aikaan pohjoisamerikkalaismaisen jaon, jossa likaisen työn (pakolaisten käännyttämiset/lahtaamiset) tekijöinä ovat muun muassa entiset itsenäiset valtiot, Kreikka, Italia ja Espanja. Likaisen työn tekijät EU-USA:n etelävaltioissa kyselevät papereita laittomilta siirtolaisilta Arizonan tyyliin, käännyttävät heitä ja ampuvat kolmannen maailman maista tulevia pakolaisia. Me muut täällä hieman pohjoisemmassa heristelemme sitten sormea omille "punaniskoillemme" EU-USA:n presidentin, Jutta "Barack" Urpilaisen johdolla ja moralisoimme etelävaltioita räikeän rasistisista ylilyönneistä. In euro and dollar we trust ja silleen. Utopia, mikä ihana tekosyy.


Herää vasemmisto, niin sun päiväs koittaa! Ei isänmaallisuutta tule nähdä taantumuksellisuutena, eikä sitä tule sivuuttaa. Suomalaisia on maailmassa noin kuusi miljoonaa ja suomalaisia tulee suojella isompien imperialismilta. Kansainvälisyys ei saa tarkoittaa kansallisen identiteetin pyykimistä pois. Kommunistisen nuorisoliiton puheenjohtaja Simo Suominen kirjoitti erinomaisesti pahamaineisessa Tiedonantaja-lehdessä isänmaallisuudesta. Hän otti hyväksi esimerkiksi ranskalaiset kommunistit, jotka eivät häpeä ranskalaisuuttaan. Miksi suomalaisten kommunistien ja vasemmistolaisten tulisi siis hävetä suomalaisuuttaan? Olkaamme häpeissämme negatiivisista piirteistä (muukalaiskammosta, väärästä ylpeydestä, epäsosiaalisuudesta ja vieraanvaraisuuden puutteesta). Kun nämä on korjattu, olkoot suomalaiset vielä reilummin ylpeä kansakunta kansakuntien joukossa vailla Venäjän pelkoa.


SKP:lla ja Venäjän kommunisteilla on erityislaatuiset suhteet. Historiaa lukeneet tietävät, mistä on kyse. SKP:n edustajakokouksessa näistä läheisistä suhteista saatiinkin kuulla, kun Venäjän federaation kommunistisen puolueen edustaja kävi lukemassa tervehdyksensä. Tervehdyksen jälkeen Venäjän kommunistien edustaja luovutti puolueensa nimissä lahjoja SKP:lle. Kahvitauolla kävin hieman tekemässä kysymyksiä kyseiselle edustajalle. Sain selville seuraavia asioita. Ymmärsin, että Venäjän federaation kommunistinen puolue (VFKP) haluaisi ottaa jollain lailla mallia esimerkiksi Kiinasta puhuttaessa 2000-luvun sosialismista. Edustajan mukaan VFKP on harjoittanut voimakasta painostusta Vladimir Putinia kohtaan ja Putin onkin joutunut tekemään usein eräänlaisia kompromisseja. Ilmeisesti kommunistien painostuksesta Putin joutui esimerkiksi palauttamaan Neuvostoliitossa ahkerassa käytössä olleen hymnin, tosin hieman muutettuna.


Kysyessäni vähemmistöjen asemasta mahdollisessa tulevassa kommunistionnelassa, minulle vastattiin, että Venäjän kommunistit kannattavat kaikkien kansallisuuksien rauhaisaa yhteiseloa toisten perinteitä kunnioittaen. Asia kääntyi kuitenkin pian siihen, kuinka uhanalaista venäläisyys vuosi vuodelta on. Väkiluku vähenee maassa hälyttävää tahtia ja kyseinen VFKP:n edustaja piti väestömäärän laskuun suurena syyllisenä länsimaista uusliberalisaatiota. Ylpeä isänmaallisuus näkyy selvästi Venäjän kommunistien parissa. Vinkkinä vaan niille, jotka vastustavat isänmaallisuutta.


Kukin toki saa ihailla, ketä haluaa. Ihailkoon vaikkapa Hitleriä ja natsismia omassa rauhassaan. Pidätän kuitenkin itselläni oikeuden hämmästellä sitä, miksi Kiinaa ihaillaan niin paljon, kun puhutaan kommunistisesta näkökulmasta? Kiina (kuten myös Intia ja Brasilia) tarjoavat vakavasti otettavan vaihtoehdon yksinapaiselle maailmalle. On vain reilua, ettei USA yksin hallitse tässä maailmassa. On kuitenkin kummallista, että Kiinaa tunnutaan vielä monien mielissä pidettävän jonain 2000-luvun sosialismin ihmemaana, uutena Neuvostoliittona, joka haastaa villin kapitalistisen lännen. Hyvin monesti tässä unohdetaan ja suoranaisesti sivuutetaan se tosiasia, että Kiinan kommunismi alkaa hämmentävällä tavalla muistuttaa uusliberalistista utopiaa, jota tosin ohjataan autoritäärisesti ylhäältä käsin. David Harveyn kirjassa, "Uusliberalismin lyhyt historia", pohditaan mielenkiintoisesti sitä, tuleeko Kiinasta tulevaisuudessa täysin uusliberalistinen valtio.


Toisaalta termi "Chinese Dream"  (vrt. "American Dream"), jonka kuulin ensimmäisen kerran käydessäni saunassa keskusteluja erään aasialaisen kanssa, kuulostaa hieman hämmentävältä. Onko niin, että "Eläinten vallankumous"-teos on edelleenkin ajankohtainen? En tiedä Kiinasta paljoakaan, enkä sen politiikkaa ole mikään paras kommentoimaan. Maalaisjärki kuitenkin riittänee todistamaan sen, että Kiina on maa, joka sortaa vähemmistöjään, eikä anna vähemmistöille, eikä kansalaisilleen ylipäänsä hirveästi tilaa hengittää. Tiibetistä ja Dalai Lamasta ei saisi puhua ilman, että Kiinan johto närkästyisi. Kapitalismin kanssa on vähintään flirttailtu jo jonkin aikaa. Mielestäni Venäjän kommunistien ja myös SKP:n tulisi ottaa pohdittavakseen tämäkin näkökulma.


Mielestäni on väärin, että Kiinaa (joka käyttäytyy ainakin omilla alueillaan ja lähialueilla varsin imperialistisesti) ja esimerkiksi Irania (joka on tunnettu sortavasta uskonnollisesta eliitistään) pidetään imperialismin ja kapitalismin eräänlaisina haastajina tai (kuten Iranin tapauksessa) vain länsimaisen imperialismin uhrina. Samaan aikaan osataan varsin osuvasti kritisoida USA:ta ja esimerkiksi Turkkia, joka sattuu olemaan USA:n liittolainen, mutta jätetään esimerkiksi Kiinan ja Iranin kritisointi varsin ohueksi. Ei riitä, että osataan terävästi kritisoida "länttä" ja "länsimielisiä". Joskus pitää osata kritisoida myös muitakin imperialismin ja sorron muotoja.


Venäjääkin pitää voida kritisoida, kuten myös menneisyyden virheitä. Siinä eivät erityissuhteet saa olla rajoittamassa. Ystävällekin pitää voida esittää kritiikkiä. On oltava itsenäinen, on profiloiduttava. Suomessa kommunistit ja muu vasemmisto voisivat esimerkiksi korostaa omaa asemaansa kansallisten vähemmistöjen puolustajana. Ei tule puhua vain kauempana olevien kansallisten vähemmistöjen (esimerkiksi länsisaharalaisten) puolesta. Pohjoisella pallonpuoliskollakin riittää puolustettavaa. Esimerkiksi Venäjän kansalliset vähemmistöt ja pohjolan "kurdit", saamelaiset.


Lienee kuitenkin hankalaa puhua vähemmistöjen puolesta, kun vasemmisto itse on kutistumassa hyvää vauhtia uhanalaiseksi vähemmistöksi. Nykyisin oikeistolaisilla kun on Suomessa hegemonia. Heillä on varaa tehdä, mitä he haluavat. Oikeistolaiset ovatkin valmiita tekemään aggressiivisia aloitteita kuten Kokoomus on tehnyt ja saanut vasemmiston tähteet kiivaasti puolustamaan jo saavutettuja oikeuksia, johon kaikki voimavarat menevät. Siten vasemmisto näyttäytyy menneisyyden tahona.


Keskustaoikeistolaisille rahapussisedille tulee antaa samalla mitalla takaisin! Vasemmiston tulee alkaa tehdä omia aggressiivisia aloitteita, joita Kokoomus ja muut isänmaan ja työväen ystävät luonnollisesti vastustavat. Lopulta asetelma kääntyisikin päälaelleen. Oikeisto joutuisi puolustuskannalle, kun se pakotettaisiin keskittämään kaikki voimansa torjuntojen tekemiseen joka suunnalta tulevia radikaaleja vasemmistolaisia ehdotuksia vastaan. Tämä saisi lopulta oikeistolaiset näyttämään menneisyyden väeltä, jotka keskittyvät vain puolustamaan omia saavuttamiaan etuja.


Nyt ehdotuksia vaan kehiin. Miten olisi esimerkiksi vaatimus työpäivän rajusta lyhentämisestä ja samassa vaatimuksessa vaatimus työläisten palkkojen merkittävästä nostosta? Veroparatiisien, verosuunnittelun ja kaikenlaisen veronkierron kieltäminen? Rikkaille verofobikoille tuntuva veronkorotus? Suomen maaperässä olevat mineraalit on kansallistettava? Kaikille vähäosaisille on maksettava kuussa vähintään 1200-1300 euroa (SKP:n perusturva esim.)? Seis rahamaailman, rahamaailman lobbareiden ja virkamiesten ylivallalle! Nuo muutamina esimerkkeinä.


Nykyisestä pakkokonsensushenkisestä ilmapiiristä on uskallettava tulla rohkeasti ulos silläkin uhalla, että saa populistin tai riidanhaluisen rähinöitsijän roolin. "La Pola" tunnettiin Espanjan valloituksen aikana kamalana rähinöitsijänä ja hänet tuomittiin kuolemaan syytettynä maanpetoksesta. Nykyisin hänet muistetaan Kolumbiassa rohkeudestaan haastaa aikansa pakkokonsensushenkinen ilmapiiri ja häntä pidetään yhtenä itsenäisyystaistelun merkittävimmistä hahmoista.


Loppuun vielä muutama sananen suvaitsevaisuudesta. Vasemmisto kokonaisuudessaan on kaikenlaista rasisimia ja erilaisten ihmisten sortoa vastaan. Tämänlainen suvaitsevaisuus on ihailtavaa. Vasemmisto saisi kuitenkin myös itse opetella suvaitsevaisuutta. Vasemmistonuorten liittokokouksessa taannoin vierailleena kuulin monia hyviä puheenvuoroja, joista yhdessä kritisoitiin yleisvasemmistolaista asennetta, joka olettaa, että uskonnonvapaus on sama, kuin ateismi. Kritisoidaan mieluummin niitä instituutioita, ei uskiksia. Kaikilla, jopa vasemmistolaisilla on oltava oikeus käydä kirkossa ilman leimautumista uskonnolliseksi hihhuliksi. Kun vaaditaan suvaitsevaisuutta oikeistopopulisteilta ja muilta taantumuksellisilta, vaaditaan sitä myös omalta väeltä. Todellinen uskonnonvapaus, isänmaallisuus, radikalismi, yhtenäisyys ja määrätietoisuus kunniaan vasemmiston sisällä!


En tällä kertaa jaksanut julkaista hauskoja kuvia. Katellaan, milloin seuraavan kerran taas.


PS: Ei keskustavasemmistolaisuudelle! Keskustavasemmistolaisuus on vain hämäyskeino, jolla vasemmistolainen oppositio sulautuu/sulatetaan pehmeäksi osaksi keskustaoikeistolaista linjaa. Keskustavasemmistolaisuus on julistettava kirosanaksi

105. Sumuverhon takana

Usein kuulee puhuttavan "syrjäytymisestä" ja vielä useammin "syrjäytyneistä" jotka ovat pudonneet yhteiskunnasta. Syrjäytyneet nähdään aina vain ongelmallisina tapauksina, jotka ovat A) kipeästi avun tarpeessa tai B) hengailevia loisia, jotka vain odottelevat helppoa rahaa, kuten Kelan etuuksia jne. Varmasti A- ja B-ryhmään kuuluvia yksilöitä on. On vain valitettavaa, että "syrjäytyneitä" katsellaan niin mustavalkoisesti. Alhaalta ylöspäin -tyylisellä asenteella heitä halutaan kaitsia haluamatta oikeasti ymmärtää heitä. Viime vuosina on ollut muotia puhua syrjäytyneistä ja heidän ahdingostaan. Sauli Niinistökin porukoineen on ottanut kantaa. Ratkaisut vain puuttuvat ja parhaimmillaankin ne vesittyvät. Todellista poliittista tahtoa ei ole.

Ei poliitikkoja (yksittäisiä marginaaliin jääviä poikkeuksia lukuun ottamatta) kiinnosta kenenkään sellaisen työllistäminen, joka ei kuulu omaan lähipiiriin. Ei talousmaailman eliittiä kiinnosta olla mukana luomassa työpaikkoja isänmaan talkoohengessä. Ei ainakaan sillä tavoin ja eväin, kuin tavalliset ihmiset toivoisivat. Ensinnäkin firmoja siirretään halpatuotantomaihin, joissa yrityspomojen ei tarvitse liata porvarillisen ylvästä otsaansa hikipisaroilla, joita ay-liikkeet, työläisten inhimillinen kohtelu ja asianmukaisen palkanmaksu synnyttävät. Ne yritykset, jotka uhrautuvat Suomeen tulemaan ja/tai jäämään, harjoittavat usein veroparatiisitaloutta ja kannattavat kyseenalaisia ehdotuksia työvoiman palkkaukseen liittyvissä asioissa. Ratkaisuina ovat yleensä aina eliitin suosimat ratkaisut; pitäisi mennä töihin alemmalla palkalla tai tehdä alussa ilmaisia jaksoja niin paljon, kuin mahdollista. Toisena suosittuna ratkaisuna on vihattujen verojen alentamisen vaatiminen. Mitä tahansa, kunhan omista eduista ei tarvitse joustaa.

Työnantajien lobbaajat puhuvat alati huolestuneen oloisten kokoomuslaisten suilla siitä, kuinka kaikkien pitäisi osallistua yhteisiin talkoisiin ja pidättäytyä maltillisissa palkankorotuksissa. Palkanalennuksiakin ollaan väläytelty. Vaikuttaisikin siltä, että käynnissä oleva "eurokriisi", lama, työttömyyden tahallinen kasvattaminen ja työttömyyden ylläpitäminen sekä se pelon ilmapiiri, jota ollaan luotu herrojen ja rouvien retoriikalla talouskasvun pysähdyksen vaaroista, ovat vain tekosyitä sille, että työntekijöiden ja vähäosaisten oikeuksia voitaisiin polkea yhä enemmän. Jatkuvan talouskasvun retoriikkaa ollaan hoettu niin kauan, että ihmiset pitävät sitä jo niin luonnollisena osana arkea, että talouden pienikin kriisi aiheuttaa aina pelkoa (vrt. George.W.Bushin USA ja kansalaisiin kohdistunut pelottelutaktiikka, kun "terrorisminvastainen sota" oli vielä täydessä vauhdissa). Tätä poliittinen ja talousmaailman eliitti käyttää aseenaan. Monenlaisia uhkailu- ja kiristyskeinoja käytetään, jotta saadaan pidettyä rahvas ruodussa.

Kokoomus, tuo tasa-arvon esitaistelija puhuu "monikultturismin" puolesta. Kokoomus puhuu julkisuudessa, kuinka Suomi tarvitsee maahanmuuttajia työllisyyttä parantamaan. RKP, vielä suurempi tasa-arvon puolustaja kannattaa monikultturismia niin ikään ja on julistautunut Perussuomalaisten vastaisten voimien pääryhmittymäksi. Tillsammans kan vi säga nej till rasismen, eller hur, SFP? Tosiasiassa Kokoomusta kiinnostaa vain ja ainoastaan kahdet työmarkkinat, jossa toisille (maahanmuuttajille) maksetaan paskaisempaa palkkaa, kuin kantasuomalaisille. Kokoomuslainen monikultturismi-myönteinen retoriikka on tosiasiassa silkkaa hämäystä. Ei Kokoomusta Suomen rikastuttaminen kiinnosta ainakaan niin paljon, kuin oman lompakon rikastuttaminen. Kokoomuslaisia ei voisi vähempää kiinnostaa se, sopeutuvatko maahanmuuttajat Suomeen ja löytävätkö he paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kokoomuslainen hämäysretoriikka "työllisyyden ja monikultturismin puolesta" on suoraan sanottua tökeröä ellei peräti älyä loukkaavaa.

Monelle suomea opiskeleville maahanmuuttajille hoetaan melkein heti, että heistä tulee lähihoitajia tai siivoojia. Unohtakaa siis (erityisesti "kolmannen maailman maista" tulevat) haaveet yrityksen perustamisesta. Onko ihme, ettei toitotettua integroitumista ole tapahtumassa, kun jo "integraatiokursseilla" annetaan viesti, tyyliin: "sä et ole mitään, ole kiitollinen edes tästä, mitä me tarjotaan!"? Toisaalta suomalaisia kannustetaan pro-kapitalistisessa ja protestanttisen työetiikan hengessä opiskelemaan ja tulemaan osaksi yhteiskuntaa, jossa kasvatetaan ja ylläpidetään työttömyyttä sekä piittaamattomuutta toisaalta myös työssäkäyvien oikeuksia ja jaksamista kohtaan. Motivoiko tämä ketään (maahanmuuttajaa tai edes kantasuomalaista) sopeutumaan yhteiskuntaan ja pysymään osana sitä? Miksi kunnioittaa sellaista yhteiskuntaa, jolle jo tasa-arvon alkeiden noudattaminen tuottaa suuria vaikeuksia ja jossa lait eivät ole kaikille samat (kuten esimerkiksi arvon ministereidemme tapauksessa)?

Kannatan kasvua, ihmisyyden, ihmisyyden kunnioittamisen ja tasa-arvon kasvua. Kannatan luonnon kasvua. Tämän kaiken on mentävä "talouskasvun" edelle. Talouskasvu olkoon hyvä lisuke, ei itseisarvo. On myös muistettava toisaalta se, että "talouskasvu" on vain hämäyssana, jolla kätketään se tosiasia, että vain 1% tienaa ja voi hyvin. Paljon palvotusta ja puhutusta talouskasvusta eivät tavalliset ihmiset nykyisin saa mitään muuta, kuin stressioireita, sairauksia ja unettomia öitä. Talouskasvun sokeat puolustajat ovat myös niitä kansanmurhan hiljaisia kannattajia ja kulttuurien tuhoajia. Muistetaan, että myös talouskasvun ideologia on se, joka on saanut aikaan kansanmurhia natsi-ideologian, turkkilaisnationalismin ja muiden vastaavien tapausten lisäksi. Pohjois-Amerikassa ryöstettiin maita alkuperäisasukkailta, koska he eivät eräiden fiksujen aikalaisajattelijoiden mukaan osanneet "hyödyntää" maitaan, eivätkä siten olleet oikeutettuja maihinsa. Myöhemmin "pimeydessä eläneitä villejä" kohtaan kohdistettiin kansanmurha käymällä sotia heitä vastaan. Heitä pakkosulatettiin vallitsevaan yhteiskuntaan (kansanmurhaa sekin) ja loput tungettiin reservaatteihin. Ei siis mennä talousretoriikan riistoansaan!

Kannatan monikultturismia, todellista monikultturismia. Kannatan kulttuurinrikastuttamista ja tuota (kamalaa) "rotujen" ja kulttuurien välistä sekoittumista.  Monikultturismin on kuitenkin oltava todellista monikultturismia, jossa kulttuurit elävät rauhanomaisesti keskenään toisiaan ja toistensa erilaisuutta kunnioittaen vailla vaaraa siitä, että enemmistö tai vähemmistö nousee valtaan. Tässä tulee yhdessä miettiä tilapäisiä kompromisseja ja lakeja, jotta väkivaltaisia yhteenottoja ei pääsisi syntymään. Tämä ei ole ristiriidassa nationalismin kanssa, vaan päinvastoin voi jopa muokata sitä paremmaksi. Hyvä nationalismi ei ole ristiriidassa hyvän kansainvälisyyden kanssa toisin, kuin äärinationalistit, "internationalistit" ja heidän ymmärtäjänsä väittävät. Suomessa tulisi olla terveellä itsetunnolla valettu pohjoinen identiteetti, joka ei kumartele talouskasvun ideologialle, Brysseliin päin, suomenruotsalaiselle tai millekään muullekaan aphartheidille. Avoin Suomi kaikille, jotka ovat valmiita omalla panoksellaan luomaan entistä parempaa Suomea.

Tuli tässä muuten asiasta taas vaihteeksi poiketen mieleen ihmetellä, miksi Perussuomalaisten lisäksi esimerkiksi Vasemmistoliitto ei ole pitänyt meteliä Kataisen ja Hautalan tapauksista? Olen jo pitkään myös ihmetellyt Vihreiden hiljaisuutta tai parhaimmillaan vaisuja kommentteja Talvivaaraan liittyen. Miksi ympäristöarvoista retorisoiva puolue ei pidä meteliä ja painosta Talvivaaraa? Vastaus kysymykseen taitaa ratketa lähitulevaisuudessa. Kädet on luultavasti sidottu hyväveliverkoston naruilla tässäkin asiassa. Jos Vasemmistoliitto ei pikku hiljaa ala pitää meteliä näistä asioista, on mielestäni syytä huolestua ja alkaa epäillä myös Vasemmistoliiton puhtautta korruption suhteen. Vasemmistoliiton korruptio olisi hyvin valitettava ja masentava juttu, mutta toisaalta se selittäisi Vasemmistoliiton saamattomuutta ja haluttomuutta edustaa todellista vasemmistoa. 

Kaksipäinen kaksinaismoralistinen kotka

Oikeiston ja "vasemmiston" erot tänään

Santanderin (espanjalaisen pankin) uusi uhkaileva logo

Kyproksella tulevia tukipaketteja odotellaan jo innolla

PS-osio vaihtuu jälleen.

PS: Ei keskustavasemmistolaisuudelle! Keskustavasemmistolaisuus on vain hämäyskeino, jolla vasemmistolainen oppositio sulautuu/sulatetaan pehmeäksi osaksi keskustaoikeistolaista linjaa. Keskustavasemmistolaisuus on julistettava kirosanaksi!

104. Vallankumous ei pysähdy!

Tänä aamuna sain surukseni todeta, että Venezuelan presidentti, Hugo Chavez, on kuollut. Nyt Venezuela on astunut epävarmaan aikaan, eikä kukaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Toivoa vain sopii, että maa jatkaa edelleen valitsemallaan tiellä huolimatta räksyttävistä pahaa tahtovista tahoista ja heidän puudeleistaan. Venezuela (Bolivian ja muutaman muun edistyksellisen eteläamerikkalaisen maan tavoin) on näyttänyt hyvää esimerkkiä siitä, mitä oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo tarkoittaa. Kukaan ei voi kiistää sitä, etteikö köyhien olot Hugo Chavezin kaudella olisi kohentuneet. Mutta sehän ei tietenkään kiinnosta niitä kolonialistisia tahoja (ja heidän puolustajiaan), joiden järkiajattelun rahaa takova uusliberalismi on sumentanut. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet eivät mahdu samaan lauseeseen kapitalismin kanssa. 

Toivon todella, että Venezuelassa ei toisteta historiallisia virheitä ja palata kapitalistien kuoleman syleilyyn. Obaman suulla USA:n uusliberalistiset mahtimiehet ovat kylmästi todenneet, että haastavat ajat odottavat venezuelalaisia (IMF:n tai muun vastaavan uhkaus?). Lisäksi hoetaan sitä samaa oikeistolaista ideologista höttöä, jonka mukaan ollaan sitouduttu tukemaan maan demokratian, oikeusturvan ja ihmisoikeuksien (ja se mitä ei sanota: vapaiden markkinoiden uudelleenistutusta Venezuelan maaperään) kehittymistä. Suomessakin tietyt tahot varmasti iloitsevat, kun maailmassa on taas "yksi vasemmistolainen diktaattori" (ei se diktatuuri sinänsä, vaan se vasemmistolaisuus) vähemmän. Ne Chavezin vihaajat (joiden järjen valoa ei uusliberalismi ole vielä sumentanut) voisivat silmien avaamisen jälkeen hieman opiskella Venezuelan historiaa ja tarkkailla myös vaikkapa nyky-Suomea, jossa uusliberalismi ratsastaa valtoimenaan (tehden Suomesta talousmaailman rengin). Varoitan, se on todella rumaa ja häijyä katseltavaa ja voi parhaimmassa tapauksessa aiheuttaa suuttumusta sorrettujen puolesta (edellyttäen siis, että asianomainen henkilö ei tosiaan ole täysin ulkoistanut ajatteluaan uusliberalistisille ajatusmuodoille ja argumenteille).

Jo tammikuussa Kolumbiassa ollessani huomasin, kuinka paikallisilla televisiokanavilla spekuloitiin jopa päiväkausia Venezuelan entisen presidentin, Hugo Chavezin terveydestä. Sama spekulointi oli toki meneillään ympäri maailman. Muun muassa Yhdysvalloissa ja Suomessa (maissa, joissa tavallista kansaa kurjistava markkinadiktatuuri on täysin valloillaan) oikeistolaiset piirit (nuo rationaalisen järjen edustajat) spekuloivat jo tuolloin varsin avoimesti Chavezin jälkeistä aikaa. Tavallista kansaa ja vasemmistoa ideologisessa sielussaan halveksivien rationaalisen järjen edustajien salaisina ja avoimina toiveina ovat olleet Hugo Chavezin kuolema tai vähintäänkin vetäytyminen. Siten päästäisiin avaamaan markkinat, tuhoamaan tasa-arvo ja sivistys, ja tekemään maasta USA:n ja monikansallisten suuryritysten vasalli. Moni oikeistolainen näkee myös märkiä unia siitä, kuinka Kuubasta tulee jälleen kapitalistinen maa (="Karibian porttola"). Sitä odotellessa on rationaalisten ideologiattomien tahojen tyydyttävä esimerkiksi Suomeen, pohjolan porttolaan.

Hugo Chavezin terveydentila on siis ollut pohdinnan aiheena jo kauan aikaa. Jo vuodesta 2010 lähtien, kun Hugo Chavezilla todettiin olevan vaikealaatuinen syöpä. Sairaus osoittautui jo tuolloin vaikeaksi voitettavaksi ja ristiriitaiset tiedot presidentin terveydentilasta herättivät hämmennystä. Hugo Chavez oli käynyt monia kertoja Kuubassa hoidattamassa itseään. Kuubassa onkin tunnetusti varsin hyvä (ja tasa-arvoinen) terveydenhuoltojärjestelmä huolimatta USA:n asettamasta ideologiaan perustuvasta kauppasaarrosta. Aina ajoittain Hugo Chavezia lähellä olevat tahot (esimerkiksi varapresidentti Nicolás Maduro) olivat vakuutelleet "comandanten" voivan hyvin. Toisaalta taas Venezuelassa oppositio oli vaatinut täsmällisiä tietoja Hugo Chavezin terveydestä. Venezuelassa tilanne olikin jo silloin poikkeuksellisen jännittynyt. Oppositio oli kyseenalaistanut Hugo Chavezin mahdollisuudet toimia presidenttinä sairastellessaan. Oppositio saikin tästä lisää bensaa liekkeihinsä ja anti-Chavez -mielenosoituksiinsa, kun taas "chavistat" järjestivät omia mielenosoituksiaan presidenttinsä tueksi.

Hugo Chavez herätti maassaan ja maailmalla ristiriitaisia mielipiteitä. Jokaisella politiikkaa ja maailman tapahtumia edes vähän seuraavalla lienee hänestä mielipide. Toisten mielestä hän oli kansan mies, niitä harvoja, jotka olivat kiinnostuneet tavallisesta kansasta ja ainakin yrittivät auttaa heitä parhaansa mukaan. Sosiaalisia ohjelmia ollaan toteutettu tuossa varsin toimivassa systeemissä. Lukutaito on nousussa, koulutus on varmasti tasa-arvoisempaa (kuin, mitä se olisi vapaiden markkinoiden hallitsemassa mallissa) ja kaikkein köyhimpien ihmisten sanotaan hyötyneen Chavezin valtakaudesta. Vastustajat eivät Hugo Chavezille lämpene. Heidän mielestään Hugo Chavezin kaudella toteutetut sosiaaliset uudistukset ovat populismia (!!!!). Niin... Nykyisinhän kaikenlainen tavallisen kansan puolesta puhuminen ja itsenäisyyden korostaminen on populismia (tai äärivasemmistolaisuutta).

Hugo Chavezia ollaan syytetty epädemokraattisuudesta. On väitetty, että hänen kaudellaan sananvapautta on rajoitettu. Häntä ollaan syytetty muun muassa median vapauden rajoittamisesta, huonosta matikkapäästä ja anti-amerikkalaisesta asenteesta. Chavez onkin arvostellut muun muassa Yhdysvaltain entistä presidenttiä George.W.Bushia varsin värikkäin sanakääntein. Itse uskon, että esimerkiksi syytökset median vapauden rajoittamisesta ovat kuitenkin voimakkaasti liioiteltuja. Skisma Hugo Chavezin ja yksityisen median (monesti pro-kapitalistisesta ja roskaviihteellisestä aineksesta koostuva) välillä johtui siitä, ettei presidentti halunnut uusia lähetystoimilupia. Johtuuko se sitten yksityisen median verofobisuudesta ja osallisuudesta vuoden 2002 vallankaappausyritykseen, mene ja tiedä. Joka tapauksessa en hirveän luotettavina näitä pro-kapitalistisista "älyköistä" koostuvia oppositiovoimia pitäisi. Ei tule myöskään unohtaa, että Chavezin kaudella panostettiin vaihtoehtoisen median tukemiseen, joka ei länteä kumartele. Kanava Telesur (joka pyrkii käsittelemään Etelä-Amerikkaa nimen omaan Etelä-Amerikan asukkaiden näkökulmasta ja maailmaa objektiivisemmin, kuin länsimedia) käy tästä loistavana esimerkkinä.

Ennen Chavezia Venezuelassa nähtiin monia diktatuureja ja oikeistolaisia hallituksia. Oikeistolainen ylivalta huipentui vuoden 1989 teurastukseen. Teurastuksen toimeenpanija oli Venezuelan entinen presidentti, Carlos Andrés Pérez, joka alussa vaikutti hyvinkin vasemmistolaiselta. Ainakin vasemmistolaisemmalta, kuin edeltäjänsä. Hän esimerkiksi kansallisti öljy-yhtiön, vastusti Augusto Pinochetin diktatuuria ja tuki Espanjan demokratisaatiota. Häntä kuitenkin syytettiin muun muassa korruptiosta. Hän myös liittoutui IMF:n kanssa huolimatta hänen toista kautta edeltäneestä populistisesta "anti-IMF"-kampanjasta. Pérez aloitti toisella kaudellaan maassaan mittavat uusliberalistiset toimet, juuri kuten IMF ja "Washingtonin konsensus" halusi ja vähän enemmänkin. Luonnollisesti tästä kansankurjistamisesta seurasi se, että kansa marssi kaduille vastustaen kyseistä äärikapitalistista politiikkaa, joka tähtäsi köyhien aseman huonontamiseen entisestään. Kansan mitta täyttyi ja Venezuelan pääkaupunki, Caracas, näki hyvin vakavia mellakoita. Presidentti Carlos Andrés Pérez kutsui armeijan hätiin, joka lopettikin mellakat, verisesti. 3000 ihmisen sanotaan kuolleen pääasiassa armeijan toimesta väkivaltaisissa mielenosoituksissa, jotka saivat nimekseen "caracazo".

Pérezin kaudella toteutettiin myös vallankaappausyrityksiä, joiden toimeenpanija oli nykyinen presidentti, Hugo Chavez. Lopulta Pérez joutui astumaan syrjään korruptiosyytösten vuoksi. Hänet korvasi Rafael Caldera, joka alistui IMF:n orjuuteen niin ikään. Hänet tunnetaan myös vallankaappausta Pérezin kaudella suunnitelleiden armahduksesta. Rafael Calderaa seurasi Hugo Chavez. Hugo Chavez nousi presidentiksi vuonna 1999.

Vuodesta 1999 lähtien voidaan rehellisesti sanoa, että kaikkein köyhimmille on annettu omanarvontunto. Lukutaidon yleistyminen ja muutamat muut sosiaaliset ohjelmat puhukoot puolestaan. Hugo Chavez selvisi myös vuoden 2002 vallankaappausyrityksestä ja oikeistolaisten vastavoimien harjoittamista mustamaalaus -kampanjoista. Nyt Hugo Chavezin matka on tullut tiensä päähän. Toivon, että venezuelalaiset eivät lannistu näinä vaikeina aikoina, vaan jatkavat vasemmistolaisen vaihtoehdon tarjoamista alueella, jossa uusliberalistinen diktatuuri on kurittanut kansaa. Se, että nousevan alueen asukkaat uskaltavat olla eri mieltä alati vajoavien alueiden (läntinen Eurooppa, USA) ei tee heistä diktatuurin kannattajia. Hugo Chavez ei tietenkään ollut täydellinen johtaja. Hänen kaudellaan väkivalta on lisääntynyt ja Venezuela on kahtia jakautunut maa, jossa tunnelma on ollut kireä jo jonkin aikaa. Hugo Chavez oli kuitenkin mielestäni paras mahdollinen vaihtoehto verrattuna esimerkiksi monen muun maailman (myös Suomen) uusliberalistisiin johtajiin, joita ei kiinnosta edes se "vähä", mitä Chavezin kaudella ollaan tehty.

Nyt ei ole lannistumisen aika. Tulee jatkaa samalla tiellä aina voittoon asti. Matkalla saattaa tulla kaatumisia, uhreja ja kiviä kenkään, mutta ne saavat olla korkeintaan hidasteina. Juna jatkakoon kääntymistä vasemmalle oikeistolaisten jäädessä asemalle. Vallankumouksen jatkuminen ei saa eikä voi olla vain yhdestä ihmisestä kiinni. Muuten homma menee henkilöpalvonnaksi ja vallankumoukselle voidaan heittää hyvästit jälleen kerran. On surtava ja otettava osaa suruun, mutta valmistauduttava samalla tukemaan Hugo Chavezin seuraajaa, Nicolás Maduroa, joka jatkakoon vallankumouksen linjoilla peräänantamattomasti. Tämän lisäksi ei tule unohtaa yksilön oman henkilökohtaisen panoksen tärkeyttä. Ei antautumista länsimaiselle kolonialismille ja pääomavirroille! Näyttäkää meille suomalaisille mallia, jotta mekin lopulta huomaisimme, että vaihtoehtoja on, vaikka talousmaailmaa lobbaavat päättävät tahot meille muuta hokevat. Aina voittoon asti!


EDIT: Toivon myös malttia Chavezin kannattajilta. Vaikka asioista ollaan eri mieltä, ei väkivalta missään tapauksessa ole suotavaa. Ei edes uusliberalisteja ja aynrandylaisia kohtaan. Oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa ei voi nyrkein vaatia. Sehän olisi muutoin sama, kuin tuettaisiin USA:n sotaretkiä "demokratian" puolesta.


LISÄYS: Oli muuten harvinaisen hyvää pohdintaa Kansan Uutisten paperisessa versiossa liittyen Hugo Chavezin kuolemaan. Kyseisessä Kansan Uutisten artikkelissa pohdittiin lopuksi sitä, kuinka Venezuela on nykyisin Hugo Chavezin jälkeen kahtia jakautuneempi, kuin ennen häntä. Entäpä jos onkin tosiaan niin, että nykyisin Venezuelan köyhät ovat vain saaneet omanarvontuntonsa takaisin ja uskaltavat pitää enemmän ääntä, kun ennen he olivat näkymättömiä uusliberalistisessa uuskolonialismista kärsivässä maassa. Paremmin en olisi itse osannut pohdiskella! Epäideologiset kapitalistithan haluavatkin, että köyhät olisivat näkymättömiä ja poissa heidän tieltään likaamasta  uutuuttaan kiilteleviä kenkiä. Nyt vaan Suomen vähäosaiset liikkeelle!

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla

103. Tasapuolisuuden puolesta (0sa 2)

Etelä-Kymessä ei luennoida keskiviikkona. Poliisien vaatimukset ylittivät Vasemmistonuorten (ja niin kyllä jollakin tapaa meikäläisenkin) ymmärryksen. Oikeusoppineetkin ovat ymmällään. Poliisille ei kelvanneet tavalliset järkkärit, jotka olisivat Kotkassa pidettävää keskustelutilaisuutta turvanneet. Tämän lisäksi poliisi edellytti, että tilaisuutta varten oltaisi järjestetty pelastussuunnitelma 14 päivää ennen järjestettävää Äärioikeisto Suomessa -tilaisuutta. 10 päivää oli liian lyhyt varoitusaika. Ilmeisesti halutaan olla erityisen varautuneita sen suhteen, että joku paikallinen patriootti päättäisi tehdä "Jyväskylät".

Kenties ajoittain parjattu poliisi halusi osoittaa olevansa noheva ja särmä. Halutaan viestittää, että poliisissa todella kannetaan huolta kansalaisten ja tilaisuuden järjestäjien puolesta. Joku voisi kuitenkin sanoa, että näillä varotoimenpiteillä kaikki ("ääri")vasemmistolaisten järjestämät tilaisuudet vetävät puoleensa ongelmia ja ongelmatapauksia. Halutaanko tässä sittenkin viestittää, että kaikki vasemmistolaisten järjestämät tilaisuudet ovat vaarallisia ja ne tulisi oikeastaan kaikki kieltää? Näin varmastikin ajattelevat (muiden, kuin oikeamielisten) sananvapautta halveksivat patriootit ja käsitteitä tahallaan sekoittavat ideologiset keskustaoikeistolaiset ja uusliberalistiset kapitaalifiilit, jotka myös haaveilevat hippien pamputuksista järjellään ajattelevat rationaaliset ideologiattomuuden puolustajat. Nämä "epäideologiset" tahot ovat muuten läheistä sukua niille muinaisille lapualaisille (jotka tunkivat maltillisen ja myös konformistisen vasemmiston samaan kategoriaan kommunistien kanssa) sekä heidän äänekkäille ja hiljaisille tukijoilleen.

Oli miten oli, kansallissosialistit ovat saavuttaneet erävoiton vasemmistosta ja demokratiasta. Tilaisuuden peruuntumista voidaan pitää selkeänä viestinä, joka rohkaisee patriootteja hyökkäämään kaikkiin vasemmistolaisiin tilaisuuksiin. En halua uskoa, että poliisi tarkoituksella hankaloittaa vasemmistolaisten oikeutta sananvapauteen. Patriootit voivat kuitenkin tästä tapauksesta rohkaistuneena aiheuttaa lisää paniikkia ja kaaosta vasemmistolaisten järjestämissä tilaisuuksissa luottaen siihen, että poliisi (kenties tahtomattaan) hankaloittaa vasemmistolaista toimintaa, joka (pahimmassa tapauksessa) johtaa lopulta vasemmistolaisten äänien vaikenemiseen. Poliisissa olisi hyvä ottaa tämäkin näkökulma tulkittavaksi.

Toivottavasti peruuntuminen jää ainutkertaiseksi. Jos vastaavanlaiset peruutukset tulevat kuitenkin lisääntymään, en itse näe muuta vaihtoehtoa, kuin vasemmistolaisten poliisivoimien perustamisen. Kataisen hallitukselle uskollisten poliisivoimien ja järjestyksenvalvojien puute ei saa olla tekosyynä demokratian rajoittamiselle. Vasemmistolaiset poliisivoimat ajaisivat saman asian, kuin viralliset lainvalvojat. Tuotaisiin turvaa siinä missä viralliset tahot eivät sitä kykene tuomaan. Siinä on sitten turha hurskastella tyyliin: "olihan niilläkin teleskooppipamput ja muut aseet". Tai ainahan sitä voi suutaan piestä. Oikeistolainen on aina oikeistolainen. Samalla mitalla voidaan sitten täällä vasemmalla laidalla hurskastella takaisin kodinturva- ja maakuntajoukoista, kyläpartioista sekä oikeistolaisesta asenteellisuudesta, joka vähättelee (ääri)oikeistolaista väkivaltaa ja paisuttelee vasemmistolaisten väkivaltaa.

Missä muuten viipyvät natsilait? Eivätkö patrioottien teot puhu jo puolestaan? Eikö ihan tasapuolisuuden vuoksi voitaisi kieltää natsistiset järjestöt siinä missä kommunistiset järjestöt kiellettiin viime vuosisadoilla? Tulisiko myös ihan läpällä ja kännissä harkita itää halveksivien länsimielisten ja patrioottien muiluttamista länsirajalle? Muinaisia lapualaisia mukaillen: täällä on jo tarpeeksi pilkattu kaikkien ihmisten tasa-arvoista Jumalaa, harjoitettu epäisänmaallista toimintaa leikkaamalla vähäosaisilta (samalla, kun lapioidaan rahaa ulkomaisille pankeille) ja halvennettu demokraattista isänmaata kieltämällä tietyistä asioista puhuminen (kuten Äärioikeisto Suomessa -tilaisuus on osoittanut) ja ajamalla Suomi liittovaltioon, nyt se leikki loppuu tähän kerta kaikkiaan!

Tasapuolisuutta jälleen odotellessa voin vain todeta ja tokaista, että onneksi on olemassa mielikuvitus ja... älä ota oikeistolaista vakavasti! 

Natsi hymyilee komeammin, kuin Naantalin aurinko kuultuaan Kotkan Äärioikeisto Suomessa -tilaisuuden peruuntumisesta

Pekka Himanen ja Jyrki Katainen filosofioivat

Free Kurdistan!

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla

102. Kapitalismin todellisuus

En suosittele nykyisin seuraamaan metsästäjä-(rahan)keräilijä-Kataisen, Suomen kuuluisimman Obama-fanin; Urpilaisen, älyministeri Stubbin, ketjupolttaja Häkämiehen tai yleensä kenenkään nykyisen määräävässä asemassa olevan julkisia puheenvuoroja. Tulee vaan paha ja turhautunut olo jälkeen päin, kun huomaa, että ajan olisi voinut käyttää paremminkin, kuin, anteeksi ruotsini, tyhjäpäisen paskapuheen kuuntelemiseen. Onko kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka tyhjyyttään kumisevia nykyisten vaikuttajien puheet ovat?  Joku, joka on vähänkin seurannut dokumentteja esimerkiksi Brysselin lobbareista (ja yleensäkin on tietoinen siitä, kuinka rahamaailma tosiasiassa hallitsee politiikkaa), ei varmaankaan enää purematta niele Suomen nukkehallituksen jäsenien ja rahamaailman lobbareiden puheenvuoroja. Itse asiassa nuo samoja ulkoa opeteltuja lauseenparsia ja korulauseita uutisissa ja erilaisissa ajankohtaisohjelmissa hokevat tyhjänpuhujat voisi korvata puhuvilla päillä. Idea olisi sama, kuin tv-chateissa; katsojat lähettelisivät tekstiviestejä, joita puhuvat päät sitten lukisivat. Ne "tjtjtjtj"-viestit olisivat paljon laadukkaampia, kuin nykyisten puoskaripoliitikkojemme toistelemat homehtuneet fraasit työllisyydestä ja talouskasvusta. Kuultu jo, haloo! Vaihtakaa nyt edes levyä!

Oikeastaan, näin vuokratyömallin aikakaudella, poliitikon ammatin voisi aivan hyvin tuoda vuokratyömallin alaisuuteen. Kuka tahansa tavallinen vuokratyöntekijä osaisi neuvotella Suomen kannalta surkeita EU-sopimuksia ja nöyrästi totella rahamaailman määräyksiä siinä missä nykyiset ammattipoliitikot. Nyt varamiespalvelut, baronat ja workpowerit mainostamaan vuokrapoliitikon paikkoja. Kelatkaa, "haetaan pääministeriä, valtiovarainministeriä ja elinkeinoministeriä TTK- (tarvittaessa työhön kutsuttavaan) työsuhteeseen"! Nykyiset ammattipolitiikot menkööt kaikki sinne Lääketeollisuus-yhdistykseen, Hiihtoliittoon, Veikkaukseen, Elinkeinoelämän Keskusliittoon, Harvardin yliopistoon, Brysseliin, Caymansaarille tai muualle, missä pysyvät virat ja leppoisat eläkepäivät ovat taattuja.

Vuokratyöpoliitikkojen työmarkkinoita odotellessa on vain hyväksyttävä vallitsevat olosuhteet ja ehdottomasti sisäistettävä se, että elämme demokratiassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Tämän tosiasian kritisoiminen olisi riittävä peruste hullun papereille. Hoitoon vaan (vaikkakin säästösyistä johtuen ala-arvoiseen sellaiseen) kaikki sellaiset salaliittoteoreetikot ja hörhökriitikot. Ettekö tajua, että elämme Shangri-Lassa? Nykyisin on myös ehdotonta ymmärtää se, että demokratia ei ole demokratia ilman markkinoita, jotka ovat vapaita tai mahdollisimman vähän rajoitettuja. Ne, jotka eivät ole omaksuneet vapaiden markkinoiden ideologiaa, ovat hirveitä sosialisteja, impivaaralaisia, muslimeja tai intiaani-hippejä, joiden pelkkä olemassaolo uhkaa ra(u)haa rakastavaa länsimaailmaa. Vapaat markkinat tuovat vapautta ja vaurautta. Vapaat markkinat tuovat valoa pimeyteen (kuten enkelit paimenille aikoinaan). Samalta viivaltakin me kaikki lähdetään (juu, täydellisessä anarkismissa ja juoksukisoissa).

On huvittavaa, että kapitalismi vapaine markkinoineen laitetaan samaan lauseeseen demokratian kanssa. Kapitalismia (siis sitä kapitalismia, jonka edut rajoittuvat valkoiseen kristittyyn/ateistiseen eurooppalaiseen herrarotuun) vaaditaan myös silloin, kun haetaan EU-jäsenyyttä.

  
Membership criteria – Who can join?


The Treaty on the European Union states that any European country may apply for membership if it respects the democratic values of the EU and is committed to promoting them.
The first step is for the country to meet the key criteria for accession. These were defined at the European Council in Copenhagen in 1993 and are hence referred to as 'Copenhagen criteria'. Countries wishing to join need to have:

• stable institutions guaranteeing democracy, the rule of law, human rights and respect for and protection of minorities;
• a functioning market economy and the capacity to cope with competition and market forces in the EU;
• the ability to take on and implement effectively the obligations of membership, including adherence to the aims of political, economic and monetary union.

No se onkin sitä EU-kapitalismia. Joka tapauksessa ainakin Euroopan sisällä yleisestikin on toteutettava kapitalismia. Kyllä ne kehitysmaatkin jonkinlaista kapitalismia toteuttavat, kunhan vaan älyävät alistua antaen suuryritysten tulla mailleen ryöstämään mineraaleja ja pitämään paikallisia kurissa ratsupiiskan ja musketin kera. Niin ja sama juttu pitäisi tapahtua myös Suomessa. On jo korkea aika, että joillekin kelpaa tää kova ja karu maaperä. Sehän on vaan hyvä juttu, että muut hoitavat sen omalla kustannuksellaan. Hyvä, kun joku ne poimii sieltä maaperästä makaamasta ja ehkä tiputtelevat kuormasta vahingossa murusia. Se on kapitalismia kato, vapaa maailma! Ei mitään Moralesin ja Tsavetsin sosialismia tänne!

Kapitalismia on se, että vahvimmat ja nopeimmat vievät sen, minkä tulisi kuulua kaikille. Se, mikä on iät ja ajat ollut olemassa (jo ennen nykyisiä kulttuureja ja ihmistä), onkin yht'äkkiä jonkun omaisuutta, johon muilla ei ole oikeutta. Pian me suomalaisetkin saamme tuijottaa pyssyjen piippuihin liikkuessamme yht'äkkiä jonkun yksityisillä mailla. Sitä varmaan pitäis alkaa ostamaan metsää omaan käyttöön. Ja ilmaa! Niin, ettette perkeleet tule saastuttamaan mun omaa ilmatilaani! Pitäisi vielä varmuuden vuoksi kysyä joltain varuskunnalta ilmatorjuntaohjusta saastuttavien koneiden varalta. Oman metsän vois vielä miinoittaa siten, etteivät seikkailijat ja urbaanit juntit riehu ja samoile mun metsissä. Rajoittamaton kapitalismi, mun metsä ja ilmatila, mun säännöt!

Ideologiattomuuden kannattajat unohtavat yhden tärkeän asian, kun he vauhkoavat kapitalismista ja demokratiasta samassa lauseessa. Kapitalismi on ristiriidassa demokratian kanssa siitä syystä, että se tarjoaa oikeutta inhimilliseen elämään vain niille, joilla on rahaa. Vapaa-aikaan ovat oikeutettuja vain ne, joilla on kapitaalia tileillä lepäämässä. Vapaa-aika on näinä villin kapitalismin vuosina porvarillistunut hyvin paljon ja se näkyy kaduilla kävellessä hyvin usein. Esimerkki George Orwellin kirjasta "Katalonia, Katalonia", jossa kuvaillaan Barcelonan porvarillista ilmapiiriä Espanjan sisällissodan aikoina, käy tähän loistavasti (kenties hieman äärimmilleen vietynä). Suomi on täynnä porvarillisia kaupunkeja, joissa porvarilliseen makuun ollaan panostettu kiitettävästi. Kaipa sitä pitäisi alemman luokan kehitellä itselleen omaa ei-kaupallista vapaa-aikaa.

Hyvänä alkuna voisi olla se, että esimerkiksi porvarillisen urheilun vastapainoksi ja luokkatietoisuuden osoitukseksi perustettaisiin yhä näkyvämmin todellisia 2000-luvun työväen seuroja TUL:n rinnalle. On aika, näin kapitalistisella 2000-luvulla, tuoda voimakkaammin ja äänekkäämmin esille sellaista urheilua, jossa voittaminen tai yksilön omien taitojen korostaminen ei ole itseisarvo. Ainakin sellainen aito työväen (paremminkin vähäosaisten) urheilu olisi puhtaampaa, kuin porvarillinen. Kapitalistisessa yhteiskunnassamme, opimme nimittäin jo lapsesta saakka himoamaan voittoja (maaleja, ykkössijoja, paalupaikkoja jne.). Porvarillisessa joukkueurheilussa jo junnuliigoissa päihin taotaan, että joukkueen on voitettava. Surkeat yksilöt laitetaan vilttiketjuun. Vain valioyksilöt ovat etuoikeutettuja edustamaan kansallista urheiluamme maailmalla. Paineet on kovat. Sponsorit ynnä muut rahoittajat hääräävät ja määräävät taustalla. Voitto hinnalla, millä hyvänsä. Muuten ei rahaa tipu. 

Tässä ajaudutaankin helposti samoihin kikkoihin, joita halveksitussa DDR:ssä usein käytettiin. Doping on saanut ihmeitä aikaan niin idässä kuin lännessäkin. Onkin mielenkiintoista, että meilläkin päin, jossa puhtaan urheilun käsite on osoittautumassa kyseenalaiseksi, vitsaillaan itäsaksalaisista urheilijoista. Pata kattilaa soimaa ja niin edelleen. Usein myös vaikuttaa kasvavassa määrin siltä, että mainostajilla on suurissa urheilukisoissa suurempi rooli, kuin itse urheilulla. Sen saimme huomata viimeistään Lontoon olympialaisissa.

On miljoonia vahvoja todisteita sille, ettei kapitalistinen yhteiskunta ole sama, kuin demokraattinen ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Kiinalainen malli kelpaa paatuneemmallekin kapitalistille. Kiina olkoon todisteena siitä, ettei kapitalismi tarvitse demokratiaa. Kapitalistit mielellään myös käyvät kauppaa diktatuurien kanssa. Asekauppakin on osa kapitalismia (raadollisimmillaan), eikä kapitalismi tunne moraalia. Siksi onkin moraalitonta tunkea kapitalismi samaan lauseeseen demokratian kanssa ja vaatia rajoittamattomia markkinoita, joita yövartijavaltion suojelee. Yhdysvallat taas olkoon esimerkkinä siitä, ettei kapitalismi ole sama asia, kuin tasa-arvo. Se, että on teoriassa tasa-arvoinen ei aina tule vastaan käytännössä ja oikeassa elämässä. Kyselkää lukemattomilta amerikkalaisilta vähäosaisilta, jotka haaveilevat laadukkaasta terveydenhuollosta tai hyvästä koulutuksesta lapselleen.

Eiköhän olisi jo aika herätä niistä aamukahvin ja pullan tuoksuisista mielikuvien täyttämistä unista. Se, että äänestää Kokoomusta, ei tuo sinua yhtään lähemmäksi heikäläisiä (ellet ole rahamiehiä tai naisia). Kommunisti- ja vasemmistokriitikoiden on hyvä muistaa kommunisteja ja vasemmistolaisia haukkuessaan, että epäisänmaallisuudesta ei kannata väärää puuta haukkua. Haukkukaa mieluiten niitä erilaisuuden ja monimuotoisuuden vihaajia, joiden tarkoituksena on liata nationalismin käsite. Haukkukaa niitä tahoja, jotka ovat olleet myymässä maatamme saksalaisille viime vuosisadan alussa ja ovat nyt myymässä maatamme uusfrankeille ja kasvottomalle pääomalle. Kapitalistisen demokratian ja tasa-arvon ihanuus ja kauneus on jo nähty. Kapitalismia ei myökään voi hioa ihmiskasvoiseksi. Kapitalismi ei muutu miksikään, kun sitä hieman "tuunataan" söpöksi ja viattomaksi. Kapitalismia oli kiva kokeilla, nyt on aika jättää se historiaan, potkia keskustaoikeistolaiset agentit Vasemmistoliiton kasvojen kohottajat ja "modernisoijat" ulos ja alkaa vaatia todellista, vasemmistolaisempaa demokratiaa aidolla vasemmisto-oppositiolla. Vaadin Forssan uusintaa vuonna 2013. Vaadin todellista tasa-arvoa!

Nyt muuten, kun Pohjois-Koreasta ja ydinaseista taas vaihteeksi meuhkataan, unohdetaan jälleen eräs asia. Tosiasiassa ydinaseita ihmisiä vastaan on käyttänyt toistaiseksi vain ja ainoastaan Yhdysvallat. En sen enempää halua tässä käsitellä kyseistä räikeää sotarikosta. On kuitenkin jotenkin huvittavaa, että erityisesti nuo ideologiattomuutta korostavat tahot ovat aina vauhkonneet enemmän niistä, jotka mahdollisesti käyttävät ydinaseita tulevaisuudessa, kuin niistä, jotka niitä ovat jo käyttäneet. Harvemmin sitä USA:ta ainakaan tästä muistutetaan muualla, kuin punaisten paholaisten parissa. Aina Kuuba, Venezuela, Iran ja Pohjois-Korea sitä. Aina anarkomarxistiäärivassarivihreät tätä. Että sellaista tasapuolisuutta ja monipuolisuutta näiltä objektiivisilta sediltä ja tädeiltä taas tällä kertaa.

EU:n pohjoisen osavaltion diktaattori Ville ”Berlusconi” Niinistö (lukuisten kauneusleikkausten ja syväjäädytysten jälkeen hyvin säilyneenä vuonna 2100) ei näe tarpeellisena sitä, että kansanäänestyksiä harrastetaan liian tiheään. Ehkäpä vuonna 2994 voidaan miettiä asiaa uudestaan.

Myöskin Carl Haglund (mies, jolla on visioita) pitää EU-jäsenyyttä peruuttamattomana valintana

Sauli Niinistössä on ainesta New Age-liikkeiden puhujaksi

Jutta Urpilainen toimittajan kysyttyä häneltä politiikan avoimuuden tärkeydestä 

Pentti Oinonen vaatii sudenlihaa markkinoille päätyneen hevosenlihan rinnalle

Teoston soturit

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla.

                                                                                                                                                                    

101. Tasapuolisuuden puolesta

Suomessa herättiin viime keskiviikkona lintukotohorroksesta hyytävän kylmään todellisuuteen. Välikohtaus Jyväskylän kaupunginkirjastossa todisti, että äärioikeistolaisten väkivaltainen toimintamalli on pesiytynyt myös Suomeen. Lienee tullut aika todeta, että vastakkainasettelujen aika ei olekaan ohi. Viime keskiviikon hyökkäys oli hyökkäys demokratiaa vastaan. Kansallisen vastarinnan patriootit pyrkivät keskiviikkona 30.1.2013 iskemään äärioikeistoa käsittelevään tilaisuuteen. Ovimies ei laskenut patriootteja sisään ja sai puukosta. Lisäksi tilaisuutta häiriköitiin särkemällä pulloja. Onneksi hyökkäyksen tekijät eivät saavuttaneet tavoitteitaan, vaan tilaisuus vietiin tyylikkäästi loppuun saakka.

Pääministeri Jyrki Katainen tuomitsi hyökkäyksen, hatunnosto siitä. Pääasiassa muutkin ovat tuominneet hyökkäyksen. Silti vähättelijöitäkin löytyy. Hommafoorumilla ja muillakin tahoilla ollaan pohdiskeltu erilaisia salaliittoteorioita. Ollaan epäilty, että kyseessä olisi ollut ovela kikka, jolla äärioikeistoa käsittelevää kirjaa oltaisiin mainostettu. Ollaan myös epäilty, että kyseessä olisi ollut eräänlainen lavastettu "false flag"-hyökkäys. Toiset ovat sitä mieltä, että hyökkäys oli vain valitettava yksittäistapaus ja "pari idioottia" vain vähän riehui. Ovat jotkut jopa esitelleet sellaistakin vaihtoehtoa, että äärijärjestön jäsenet siellä vain ottivat mittaa toisistaan.

Hörhöt ja salaliittoteoriat voidaan jättää omaan arvoonsa. On kuitenkin vastenmielistä vähättelyä, kun puhutaan "yksittäistapauksista". Breivik on muka vain yksittäinen hullu, jolla ei ole mitään tekemistä äärioikeistolaisuuden kanssa. Yleensä myös kyseiset vähättelijät vetävät vasta-argumentikseen äärivasemmistolaiset. "Entäs ne äärivasemmistolaiset sitten?" Aina, kun joku mainitsee tai tuomitsee äärioikeistolaisten tekemät rikokset, vaaditaan heti perään "anarkomarkojen" tuomitsemista ja oikeastaan kaikkien niiden rikollisten tuomitsemista, sillä edellytyksellä, että rikolliset eivät jaa vähätteliljöiden ja kaksinaismoralistien ajatusmaailmaa. Tasapuolisuuttako?

En suinkaan vaadi, että Perussuomalaisten tulisi sanoutua irti kyseisestä välikohtauksesta. En usko, että Perussuomalaisilla on asian kanssa mitään tekemistä. Sen sijaan vaadin, että Perussuomalaiset sanoutuvat irti kaikenlaisesta vähättelystä ja tuomitsevat kaikenlaisen hyökkäyksen demokratiaa vastaan, kuten muutkin lainkuuliaiset kansalaiset. Perussuomalaiset ei ehkä ole sama asia, kuin Kansallinen Vastarinta. Jos vastaavanlaista vähättelyä ja asian sivuuttamista ei kuitenkaan tuomita, antaa Perussuomalaiset selvän merkin siitä, että se sallii äärioikeistolaisen hyökkäyksen demokratiaa vastaan. Timo Soini tai ainakin Pirkko Ruohonen-Lerner (tuore Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja, onnittelut!) tuominnee vähättelyn, vai kuinka?

Pääministeri Jyrki Katainen tuomitsi tapauksen. Hyvä. Viranomaiset hoitivat homman niin kuin piti. Vielä parempi. Tilanne hoidettiin hyvin ja haluan myös uskoa, että syylliset saavat vielä ansaitsemansa rangaistukset. Kukaan ei voi kuitenkaan vannoa, etteikö tulevaisuudessa asiat olisi toisin. Kuka tulevaisuudessa "vassaripaskoja" taikka "laitapuolen kulkijoita" suojelee? Poliisien määrärahoja leikataan alati, eikä poliisin resurssit enää edes riitä kaikkien tehtävien hoitamiseen. Usein, ikävä kyllä, poliisinkin joukossa on asenteellisuutta. Kyllä sitä mieluummin kunnon kansalaisia halutaan suojella, kuin niitä heikommin elämässä pärjääviä tai niitä, jotka tunnustavat vähänkään vasemmistolaisempaa aatetta, kuin esimerkiksi Kokoomus, Vihreät, SDP ja Vasemmistoliitto. Lainvalvojien todellinen asenne tulee myös esille yleensä Smash Asem -tyyppisissä tapahtumissa. Tässä ollaan myös menossa huolestuttavaan suuntaan, kun poliisivoimien alasajon seurauksena kansalaiset ovat perustamassa omia vapaaehtoisia viranomaisjoukkojaan. Kaikki historiaa ja vähänkään maailman tapahtumia (esim. Italia) seuraavat tietävät mitä siitä seuraa, kun tuollaisia joukkoja aletaan perustamaan.

Onkin mielestäni tullut aika miettiä vaihtoehtoisten joukkojen perustamista. Täysin tavallisimmat ja huonoiten elämässään pärjäävät tarvitsevat suojelua siinä missä "paremmat ihmiset". On tullut aika perustaa vapaaehtoisten duunareiden joukot. Kutsuttakoon niitä vaikka Robin Hood-kaartiksi, Robin Hood ja Iloiset Veikot -kaartiksi tai Duunareiden Turvaksi. Esittelin joskus tämän blogin alkuaikoina idean Robin Hood-kaartista, joka harjoittaisi eräänlaista tehostettua verotusta keräten ökyporhoilta "hiluja" hyvällä tai pahalla. Unohdin mainita mahdolliset rangaistuskeinot siinä tilanteessa, jos porvarilliset porsastelijat vastustelevat. Jos yläluokka ei suostu lahjoittamaan, tulisi siinä tilanteessa miettiä sellaisia rangaistuksellisia keinoja, jotka saavat porvarit pakon edessä hellittämään kukkaronnyörejään. Varteenotettavia keinoja voisivat olla tuntikausia kestävät saarnat oikeudenmukaisuudesta, joiden kuulumisen varmistamiseksi voitaisiin ottaa megafoni siltä varalta, että pohatat sulkisivat ovensa. Toisaalta rikkaan luokan pihamailla voitaisiin lauleskella työväen lauluja tai lähettää "trubaduureja" ikkunan alle lauleskelemaan (nuotin vierestä), kuinka kaunis ja ihana kyseisen laulannon kohteena oleva porvarin rouva on.

Olisihan tuollainen rikkailta köyhille -tyyppinen toiminta toivottavaa. On kuitenkin mietittävä, mikä nyt tällä hetkellä on realistista. Eli vakavasti puhuen, olisi todella mietittävä "laitapuolen kulkijoiden" suojelun järjestämistä. Poliisi ja kodinturvajoukkojen tyyppisten tahojen intresseissä ei ole esimerkiksi kodittomien suojelu. Intressit ovat itseä lähellä olevissa, pääasiassa materiaalisissa asioissa ja paremman väen hyvinvoinnin turvaamisessa. Se on ymmärrettävää. Poliisi on valtiovallan vahti ja vapaaehtoiset "kyläpartiot" eivät yleensä vasemmistolaiselle lellimiselle lämpene. Vapaaehtoisista koostuva Duunareiden Turva -tyylinen turvajärjestö voisi olla lähtökohtana unohdettujen ihmisten oikeuksien turvaamiselle ja parantamiselle. Se olisi sitä todellista tasapuolisuutta. Vasemmistolaista turvajoukkoa kehiin!

Vastavoima hallituksen poliisijoukoille ja kodinturvajoukoille

Molavi Päenää ei ole rasisti. Hän käyttää värikästä kieltä ja haukkuu kaikenväriset tasapuolisesti

Uusnatsin vastaus, kun häntä väitetään natsiksi ja syytetään äärioikeistolaisesta, demokratianvastaisesta käytöksestä

Pääministeri Netanyahun kummelimainen vastaus siihen, kun häneltä kysytään, mitkä ovat Israelin suurimmat haasteet (vrt. Kummelin kisailijat ja "Kanada!"-vastaus)

PS: Koska nykyisin kaikki Vasemmistoliitosta, Vihreistä ja SDP:sta vasemmammalla oleva on äärivasemmistoa, olenkin näin ollen rohkeasti ja häpeilemättä äärivasemmalla.